sateenkaarevia jotka olisivat IVF-hoidoissa nyt keväällä?
Hei kaikille!
Olisikohan täällä ketään sateenkaariperheellistä tai sellaiseksi haluavaa, joka olisi nyt keväällä IVF-hoidoissa? Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Itse aloitan ekan IVF:n huhti-toukokuun vaihteessa ja jännittää aika tavalla. Olen vähän kurkkinut tuonne lapsettomuus-listalle ja lukenut sieltä IVF:sta, mutta olisi kiva kuulla meikäläisten kokemuksia hoidoista. Tuolla Setan listoilla kun tuntuu olevan vähän tabuja nämä lapsettomuus-keskustelut, vaikka tiedän kyllä, että joukossamme on myös (oikeasti) lapsettomuudesta kärsiviä.
Meillä on nyt takana vuoden verran hoitoja, yhteensä seitsemän inssiä, joista kaksi tehtiin Puregonien avustuksella ja muut viisi luonnonkierrossa ilman lääkitystä. Mitään näkyvää syytä lapsettomuudelle ei ole, ulkoisesti kaikki on sujunut lääkärimme mukaan kuin oppikirjasta, mutta sitä toivottua tulosta ei vaan kuulu.
Tässä alkaa olla jo kaikki säästöt käytetty, kun Kelalta ei heru meikäläisille minkäänlaista tukea, mutta vielä uskaltauduimme lääkkeineen yli 2000 euroa maksaviin hoitoihin.
Olisi tosi kiva kuulla, jos täällä on muitakin IVF-hoidoissa olevia .
Kommentit (140)
Pidan teille kovasti peukkuja, Tiuhtianen.
Toivottavasti ainakin jompi kumpi olis teillakin kyydissa mukana. -Ja eihan sita tieda vaikka odoteltais kohta molemmat tuplia, hehhe. (Viela naurattaa, mutta saas nahda sen alkuraskauden ultran jalkeen)
Ja Laureta, toivottavasti paasette siirtymaan hiukan paremmalle klinikalle ja saatte jatkaa hoitoja paremmalla mielella.
Hyvaa viikonloppua!
Kyllä se nyt kuulkaa on niin, että pikkurouva on taas pieniin päin :-) Jep jep. Aika hyvä fiilis, kun viiva tosiaan oli tänään heikommalla testillä paljon vahvempi kuin noilla kympeillä koskaan. Soitin fertiksellekin ja maanantaina on verikoe.
Omppis, kiva kuulla susta ja kiitos tsemppailuista! Miten teillä menee?
Tiuhtis on nyt vähän sekaisin ja taitaa mennä työpaikan kahvihuoneeseen hymyilemään vihreän teensä yli :-)
Tosi hienoa, että viiva vain vahvistui :) Paljon onnea jatkoonkin!
Tulethan kertomaan, kun tiedät montako on mukana?
Meillä lääkärin aika vasta maanantaina ja sitten selviää tarkempi aikataulu. Lähiviikkoina PAS kuitenkin tehdään, jos alkiot selviävät sulatuksesta. Mulla siis tiedossa ei-lääkkeellinen PAS.
Aurinkoista oloa sinulle!
Toivottavasti Vix teillä on mennyt kaikki hyvin. Kerrothan sitten kun olette ultraan päässeet että montako siellä pikkuista oli heiluttelemassa - saattaahan niitä olla vaikka kolmekin jos toiset on identtiset kaksoset ja yks epäidenttinen :-)
Mulla olis torstaina testipäivä, mutta alkaa kyllä olla jo sellainen olo että viittiikö sitä sittenkään hyvää testiä hukata turhaan. Kaikki lupaavat oireet on häipyneet kuin se yks Saharaan, jäljellä on vaan väsymys, hirveä pahantuulisuus ja suru. Vaimon kanssa on tapeltu kuin leijonat pari päivää, vissiin käy silläkin hermoon tää odottelu. Inhottavaa ja ärsyttävää. Hellekin hiertää - oon sellainen että mieluummin palelen kuin hikoilen. Vali vali ja niti niti siis. Pääasiassa tää nyt kumminkin on ihan vaan sitä että harmittaa ettei taaskaan voinut mennä kaikki putkeen lapsen suhteen.
No, kyllä mä tietenkin kumminkin testaan ja tuun sit kertomaan. Pääseepähän sit ainakin paikat rauhaan noista luge-mönjistä, jos jotain positiivista täytyy todennäköisestä negasta etsiä...
eli oikein hyvä, viitearvot olis 750-3100 ja niiden sisällä ollaan oikein nätisti. Ei taideta kuitenkaan tehdä kuten Vix, vaikuttais siltä että on vaa yksönen kyydissä. Ei harmita, helpompi näin. Ihan jo raskaudenkin puolesta, viime keväällä oli kyllä aika paljon tukalampi olo ihan alusta asti.
Laureta, sulla oli tänään vissiin kanssa lääkäri. Miltä näytti? Tiedätkö jo päivämääristä? Lupaan että tulen tännekin tsemppailemaan enkä kokonaan häviä tuonne plussanneiden puolelle.
Voimahalit!
Tiuhtis & Vappu-Touko (4+5)
Mukava kuulla, että siellä sinulla ja masuasukilla kaikki hyvin.
Joo, eilen oli lääkärillä käynti ja illalla sitten laitoin irrotuspiikin. Torstaina sulatellaan alkiot ja perjantaiaamuna saa tietää miten kävi, siis selvisikö niistä yksikään siirtoon asti. Ja jos niin, siirto on perjantaina.
Tuntuu tässä kuitenkin tunteet olevan kovasti pelissä, itkeskelyä kesken työpäivän ja muuta vastaavaa, pelottaa aikas paljon, jos ei pääse edes yrittämään. Mutta kävi miten kävi, kai tästä jotenkin selviää. Onneksi perjantaina on vapaapäivä ja viikonloppu edessä, niin saa rauhassa surra muutaman päivän, jos huonosti käy.
Mukavaa oloa sinulle!
Nyt kyllä ottaa pannuun taas aika kunnolla. Kesätauko varmaan tekee ihan hyvää... Elokuussa sitten palataan asiaan viimeisten kuuden alkion kanssa. Tuleekohan tänne silloin ketään muita piinailijoita?
Hedelmällistä kesää itsekullekin säädylle kuitenkin, onneksi on juhannus...
Mä en tajunnut, että sulla on jo näin pitkällä hommat, luulin että tää on vasta PAS-suunnittelukierros. Hui!
Ymmärrän tosi hyvin sun fiiliksiä. Jos muistat, mulla oli aika p-ska olo itsellänikin ennen siirtoa ja sen jälkeenkin. Kai se on sitä että kun riittävän monta kertaa toivonut, odottanut ja pettynyt, ei oikeasti jaksa enää. Ihan jos rehellinen olen näin meidän kahden kesken, mä en edes kauheasti jaksa iloita tästä plussasta. Onhan se tietysti paljon kivempaa kuin nega, mutta en mä mitenkään hihku ja riemuitse, en ole tehnyt missään vaiheessa tätä yritystä. Mielessä vaan pyörii se että viimeksi oli kanssa tosi hyvä verikoetulos, ihan viitearvojen ylärajalla, ja kaksi vuorokautta tuloksen saamisen jälkeen tuli se km ja kaikki huuhtoutui pois.
Mä ehkä olen kaikkein vihaisin siitä, että mulla ei ole mahdollista kokea sellaista viattomuutta enää lapsen suhteen. Sellaista että mennäänpä vaimon kanssa klinikalle hakemaan vähän spermaa ja tehdään se lapsi - ja kun plussatuloksesta ei ole ehtinyt edes pissa kuivua kailotetaan kaikki ystävät ja sukulaiset ja tuttavat läpi että meille tulee vauva. Musta on epäreilua etten voi ajatella odottavani esikoistani, enkä ainakaan voi iloita ajatuksesta.
Olen pahoillani, jos tää vaikuttaa vaan omien murheitteni nitinältä. Tarkoitus oli tuoda esiin että ymmärrän hyvin jos tuntuu itkuiselta etkä jaksa ajatella positiivisesti. Mitä puolisosi tilanteesta ajattelee? Jaksaako hän vielä olla tukena tässä, vai onko hän jo luovuttanut henkisesti ja alkanut ajatella omaa raskautumistaan?
Yrittäkää jaksaa ja kestää molemmat. Olen ajatuksissa mukana!
kuten silloin 90-luvun lopussa jorattiin dtm:ssä. Eli keskenmeno tais tulla taas. Eilen oltiin iltaa istumassa Jorvissa kun oli kipuja ja vuotoa, kohdussa ei näkynyt ruskuaispussia ja limakalvo oli liian ohut. Hcg ei ollut noussut niinkuin pitäisi. Raivostuttaa!
Laureta, päästiinkö teillä siirtoon asti? Hirveästi tsemppiä ja onnea teille koko perheelle.
Kamalaa miten pahoillani olen teidän puolesta jos raskaus taas meni kesken. Ei oikein löydy sanojakaan, kun ei kai tällaisessa tilanteessa ole mitään lohduttavaa sanottavissakaan.
Olen pahoillani, todella. Toivon, että jaksatte yhdessä tästäkin yli ja saatte itsenne takaisin kasaan.
Paljon voimia lähetän täältä.
Voi harmi, jos teillä taas oli noin huono tuuri. Olen todella pahoillani puolestanne! Paljon voimahaleja lähetämme vaimoni kanssa täältä. Onko keskenmeno ihan varma? (Anteeksi kamalasti, kun en ymmärrä kaikkea noista mitä kerroit, siis onko esim. se, ettei ole ruskuaispussia merkki siitä, että keskenmeno on tapahtunut?).
Meillä oli PAS perjantaina. Kaksi alkiota siirrettiin, mutta lääkäri ei kuitenkaan ollut kovin toiveikas, siltä minusta ainakin tuntui. Ihme siis pitäisi tapahtua mikäli jompikumpi kolmosluokan alkioistamme kiinnittyisi ja kehittyisi lapseksi asti. Huoh! Sitä kuitenkin hartaasti toivomme.
Lääkäri ehdotti meille taukoa hoitoihin, jos tämäkin kerta epäonnistuu. Saa nähdä mitä teemme, olemme kyllä valmiita myöhemmin jatkamaan hoitoja muuallakin kuin Suomessa. Minun osaltani yrittäminen jää kuitenkin tähän kertaan.
Paljon voimia jaksamiseen!
Paljon haleja ja voimia jaksamiseen!
Me kävimme pienellä matkalla tässä välissä, olimme suunnitelleet sen niin, että jos testi näyttää negaa, niin lohtumatka tehdään. Ja ihan hyvää teki toisenlainen ilmasto ja ympäristö, kaikki lapsen tekemiseen liittyvä oli poissa mielestä ainakin suurimman osan aikaa.
Syyskuussa varmaan kokeillaan vielä sulattaa ne viimeiset alkiot ja jos edes yksi säilyisi hengissä... niin voisi yrittää sitä PASia. Mutta ei tässä enää juurikaan toiveita ole, ja tosiaan rahatkin ovat huvenneet.
Kaikesta huolimatta mukavia kesäpäiviä sinulle Tiuhtiainen, ehkä piinaillaan vielä kerran yhdessä syksyllä?
lämpimin terkuin
Laureta
Joo, kyllä tää ihan oikea keskenmeno oli taas. Eilen alkoi kunnon vuoto ja kivut, vissiin luget piti poissa siihen asti. Taidankin ommella kestositeitä vaippojen sijaan...
Ja harmin paikka ettei ne teidän alkiot yhtään olleet parantuneet, Laureta. Olen pahoillani, mutta eihän hylätä toivoa ennen kuin on pakko, eihän? Varmaan vaihdatte hoitopaikkaa ainakin, jos joudutte jatkamaan? Yrittäkää jaksaa olla optimistisia. Voimia teillekin.
Hei Tiuhtiainen, olen todella pahoillani puolestanne. Ehkä kesätauko tekee hyvää, toivotaan. Onneksi ehditte, Tiuhtiainen ja Laureta syksyllä jatkamaan hoitoja, ei kai se laki voi heti voimaan tulla vaikka sen suhteen huonosti kävisikin. Olette olleet mielessäni.
Itse kärsin pahoinvoinnista ja jännitämme kultani kanssa mahat kippuralla ensi viikon alkuraskauden ultraa. Pahoinvoinnista päätellen kyllä siellä ainakin yksi on. Kaksoset olisi tietysti todella iloinen ja pelottava) bonus. Emme oikein vieläkään osaa uskoa tätä todeksi. Ainoastaan pahoinvoinnin aaltojen aikoina asia tuntuu konkreettiselta.
Hyvää kesää.
Mulla on B12-vitamiinin puutos - se ilmenee muun muassa hedelmättömyytenä ja keskenmenoina. Onko Laureta sulla tarkistettu se? Mulla syynä on todennäköisesti kasvisruokavalio, mutta myös sekaravinnon syöjillä saattaa olla puutteita tässä. Onneksi ei ole vielä vaikuttanut sen vakavammin, eli tableteilla selviää. Äidilläni se on niin paha, että pitää ottaa pistoksia. Siksi sitä mullakin alettiin selvittää.
Nyt vaan sitten vitamiinia naamaan ja parempaa onnea ensi kerralla, olis kyllä kiva jos olis näihin vastoinkäymisiin vaan näin pieni syy joka olis helppo korjata!
Olen tosi pahoillani keskenmenosta :-(
Piti tosta B12-vitamiinin puutoksesta kysyä, että onhan sulla tutkittu, ettei kyse ole imeytymishäiriöstä? Tuli mieleen, kun sun äidilläkin on. Meillä on suvussa just se, eikä silloin pillerit auta, kun vitamiini ei imeydy vatsasta vaan täytyy antaa piikkinä.
Onhan se tosiaan tylsää että kaksi perättäin... Joo, mäkin yritin lääkärille sanoa että pitäiskö piikittää, mutta kun mulla kerran on hyvä hemoglobiini ja solun koko normaali, ei katsonut aiheelliseksi. Meillä oli vähän vaikeuksia myös ymmärtää toisiamme, en ole aikoihin asioinut julkisen perusterveydenhuollon parissa ja tuli vähän yllätyksenä ettei siellä lääkäreistä kukaan enää tunnu puhuvan äidinkielenään suomea... Mulla on km jälkitarkastus parin viikon sisään samalle lääkärille, ajattelin kysyä samalla.
Mitenkäs teillä voidaan?
Tämä sukurasite selvisi vasta nyt kesällä enkä ole vielä itse päässyt lääkäriin, mutta muilla sukulaisilla on ollut niin, että jos B12-arvo on ollut matalalla, on otettu näyte mahasta ja selvitetty onko imeytymishäiriö. Matala hb olisi kai jo merkki puutoksen aiheuttamasta perniöösistä anemiasta. Kannattaa vielä varmistaa siltä toiselta lääkäriltä. Toivottavasti on vaan kasvissyönnistä johtuvaa ja korjaantuu pillerillä ja/tai
syömällä lisää maitotuotteita tai sellaisia tuotteita joihin on lisätty B12-vitamiinia.
Kiitos kysymästä, meille kuuluu oikein hyvää. Tytöt kasvaa ihan silmissä. Se tyhmä laki vaan ahdistaa :-(
Laitoin sulle just sähköpostia. Toivottavasti se osoitteesi on edelleen voimassa.
Ihan sattumalta eksyin tänne ja näin sinun haamu-uutisesi, loistavaa!!! Onko viiva vahvistunut?? Toivottavasti! Hurjan paljon onnea ja tsemppiä tulevaan - kyllä nyt on teidän aikanne, usko pois :)
Ompputarha