Miten 3. lapsen syntymä/saaminen voi "pelottaa" näinkn paljon? Muita!?
Jotenkin tämä raskaus on ollut selvästi enemmän tunteiden vuoristorataa ja kolmannen lapsen saaminen pelottaa/jännittää. Vauvan la elokuussa, jolloin vanhempi täyttää 6v ja pienempi on 2,5 (pojat) ja kolmas poika myös tulossa. En tiedä mikä tässä pelottaa/mietityttää..Taustalla se, ettei tämä vauva ollut niin suunniteltu vaan tuli hieman yllätyksenä ja kakkosta yritettiin melkein 2 vuotta. Eli tunnenkohan jotenkin etten ansaitse tätä lasta/ että se saatetaan siksi ottaa meiltä pois. Isommat lapset myös terveitä ja synnytykset menneet hyvin, joten pelkään sitäkin että jos lapsella todetaankin jokin "vika" ja tulee yllätyksiä ja jos synnytys meneekin ihan päin mäntyä..en tykkää isoista yllätyksistä.
Myös iän myötä olen tullut realistisemmaksi ja kun kuulee tapauksia vauvan/lapsen menetyksestä joko vauvana tai isompana niin tulee pelko, että jollekin lapsestani käy jotakin. Pelkäänkö etten pysty suojelemaan lapsiani, onhan se vaikeampaa huolehtia/huomioida kun lapsia on useampi?
Miten te muut joilla tällaisia pelkoja ja ajatuksia olette päässeet yli? Helpottaako se synnytyksen jälkeen? Pitäisikö puhua asiasta neuvolassa vai miten..?
Kommentit (3)
3. lasta odottelen minäkin ja pelot ja huoli on aivan erilaisia kuin kahta ensimmäistä odotellessa... esikoienen 7-vuotias ja nuorempi 5-vuotias poika. Minulla on jotenkin sellainen olo, että kun on kaksi tervettä lasta ja synnytykset ja kaikki mennyt suht ok.
Lähipiirissä ollut nyt yksi vauvan kuolema heti synnytyksen jälkeen, kohtukuolemaa ja keskosuutta ja muuta vastaavaa... kehitysvamma vielä puuttu joten olenkin jostain saanut päähäni, että se voisi osua vaikka sitten mun kohdalle =(
Tämä ei mitenkään haittaa arkea, enkä mitenkään suunnattomasti asiaa pohdi, mutta ihan erilailla kuitenkin kuin aiemmissa raskauksissa.
Uskon, että ikäkin tekee asiaan oman piirteensä ja myös se, että edellisistä raskauksista on aikaa. Ja nuo elämän realiteetit on vähän liian hyvin läsnä...
Toivottavasti asia ei vaivaa sinua liikaa..
Itse olen tehnyt vakaan päätöksen nauttia tästä viimeisestä raskaudestani.. välillä se vaan pääsee unohtumaan. Uskoisin, että ainakin omat pelkoni hälvenevät kun saan vauvan syliini...
kannattaa puhua neuvolassa!
jo "tekovaiheessa" pelotti välillä kovastikin. Jotenkin olen saanut päähäni, että kahteen lapseen on jotenkin oikeus, mutta kolmannen lapsen tekeminen on vähän kohtalolla leikkimistä. Esikoisen synnytys meni päin mäntyä ja kuopus on leikattu, joten synnytystä en osaa pelätä. Mutta ajatukset siitä, että raskaudessa menee jokin pieleen kummittelevät mielessä yötä päivää. Jotenkaan en myöskään osaa pelätä sitä, että lapsi olisi sairas tms. Ehkä kuvittelen voivani vaikuttaa siihen jotenkin.
Ei tämä helppoa varmaan tule olemaan. Ainakaan niin helppoa, kuin isojen kanssa. Ikääkin on tullut lisää ja isot lapset on myös jo 5 ja 7, joten ajoittain on voimakkaastikin sellainen olo, että tämä on ihan hullun hommaa.
Toisaalta olen niin onnesta sekaisin, etten meinaa housuissani pysyä. Joten kai nämä ajatukset kuuluvat asiaan. Psyologiystäväni sanoi, että olisi huolissaan minusta, jos en olisi ollenkaan huolissani ja peloissani :)
Suosittelen juttelemaan asiasta neuvolassa. Ei siitä haittaakaan voi olla. Minä ainakin aion kyllä nostaa asian esille, kunhan ensikäynti koittaa :)
Kaikki mainitsemasi asiat varmasti vaikuttavat. Selkeästi olet itsekin pohtinut, mistä syystä pelkoa/jännitystä sinulla on. Eri asia on, kuinka tämä vaikuttaa sinuun: pystytkö "normaalisti" olemaan ja elämään, vai hankaloittaako pelot tekemisiäsi? Neuvolan kautta sinulla on varmaan mahdollisuus päästä esim. psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan, jos toivot.