En kestä kun mies osoittaa fyysistä hellyyttää tyttärelleen

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä Kivikissaäiti taitaa olla joko täys provopelle tai sitten oikeasti erittäin pahasti traumatisoitunut :/ 

Mitä tarkoitat?

Kaikista vastauksistasi paistaa läpi syvä katkeruus. Reagoit kaikkeen pinnallisesti puolustautumalla. Sitten kun tulee tiukkoja kysymyksiä, jätät niihin vastaamatta. Vastauksia odotellessa: 

Siis mitä ihmettä?! Miten se tekee minusta lapsellisen jos sanon olevani sen verran aikuinen, etten näytä negatiivisia tunteitani lapseen? Eikös se nimenomaan ole sitä kypsää käytöstä? Tunteelle ei voi mitään. Sille voi, mitä tekee. Toisekseen, minua ei pompota kukaan. Jos olisit viitsinyt lukea vähän tarkemmin, miehen EX on se, joka käyttäytyy epäasiallisesti, ei lapsi. 

Jos viittaat aiempaan kommenttiini viestissä 164, niin tyttö ei meitä hauku, vaan hän toimii ns. viestintuojana. Miehen ex haukkuu jatkuvasti lapsen isää (välillä minuakin) - ei pelkästään lapsen kuullen vaan myös SUORAAN LAPSELLE! Se on sairasta ja edesvastuutonta jos mikä! Jos äitipuolen, niin yhtä lailla biologisen äidin pitää pystyä käyttäytymään aikuismaisesti ja hallitsemaan tunteensa. Itse asiassa, äitipuolella ei ole muuta velvollisuutta puolisonsa lasta kohtaan kuin kohdella häntä ystävällisesti ja asiallisesti jos ei enempään pysty. Mutta biologisella äidillä on TÄYSI VASTUU (yhdessä toisen vanhemman kanssa) lapsensa hyvinvoinnista. 

Bioäidin käytös ei ole pelkästään lapsellista vaan myös lasta tuhoavaa. Itse en ole millään tavalla ikinä käyttäytynyt lasta tuhoavasti. Ajottaisista negatiivisista ajatuksista huolimatta olen aina ollut ystävällinen lapselle. En ole kertaakaan lähtenyt mukaan näihin äitinsä haukkumisiin vaikka olisi tehnyt monesti mieli lyödä akalle luu kurkkuun. Kuvannoillisesti siis.

Lisäksi nimitit minua lapselliseksi. Asialliseen käytökseen kuuluu sanoa jos kokee toisen käytöksen lapselliseksi, ei nimitellä.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti pidätte normaalina sitä, että tyttö haluaa isänsä pussaavan häntä suulle?

Ja btw. En ole äitipuoli.

Kukaan ei VIELÄKÄÄN ole vastannut minulle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti pidätte normaalina sitä, että tyttö haluaa isänsä pussaavan häntä suulle?

Ja btw. En ole äitipuoli.

Kukaan ei VIELÄKÄÄN ole vastannut minulle...

En tiedä, mikä on "normaalia", mutta edes miespuolisen perheenjäsenen sylissä istuminen alkoi varhaiseen murrosikään ennätettyäni tuntua omituiselta. Eipä ole isät, isoisät tai enot pussailleet minua suulle koskaan, ja meteli olisi noussut pelkästä yrittämisestä.

Älä tuomitse kirjoitti:

Ehkä kyse ei ole yksilön tunteista, vaan biologiasta. Korni esimerkki, mutta esim. kissaeläimet saattavat tappaa kunppaninsa aiempia pentuja. Puhtaasti siksi, että vain omien geenien halutaan jatkuvan ja kaikki kilpailu kovien olojen keskellä on uhkaa.

Ihmiseläimessäkin on jäljellä tuollaisia primitiivisiä kilpailuvaistoja. Se joka kieltää itsensä, on pahin kaikista. Tärkeintä oppia pois haitallisesta käytöksestä.

Tämä on juuri se, mitä tarkoitin! En vaan osannut antaa näin hyvää esimerkkiä.

Toinen hyvä esimerkki oli tuolla aiemmin se, että pelastaako palavasta talosta biologisen lapsensa vai vieraan lapsen, niin äiti luonnollisesti ja alkukantaisen vaistonsa varassa pelastaa varmasti omansa ensin, vaikka se vieraskin lapsi olisi tärkeä. 

Tunteet ovat normaaleja niitä tulee ja menee. Tiedostaa tunteen ja mistä se kumpuaa ni sen kanssa pystyy työskentelee. Ajatuksiakin on kaiken näköisiä, mutta ei ne vielä kenestäkään pahaa tee. Toiminta määrittää enemmän.

Mulla itsellä oli outo katsoa kun tyttö kiehnää isäänsä. Olin eka vähä vaivaantunut. Kelasin asiaa ja tajusi , että mulla johtuu siitä, että mun lapsuudenperheessä ei IKINÄ näytetty rakkautta fyysisesti. Tai oltu helliä lapsia kohtaan. Vanhemmat oli ihan hyviä, mutta koskeminen ei ollut meidän perheen juttu. Mies taas sanoo päivittäin lapsilleen rakastavansa ja halaa heitä yms. Se oli mulle vaan outoa. Tajusin, että jos meille joskus lapsi tulee niin haluan miehen tavan olla lapsien kanssa meilläkin tapana. Mä pidän miehen lapsista ja he musta, ihanaa nähdä kun he ovat niin läheisiä.

Voiko tunteesi kummuta jostain tällaisesta?

Et taida olla itse kenenkään biologinen äiti? Jos olisit, niin saattaisit ymmärtää.

Mustasukkaisuus tässä mielessä on... kummallista? Mustasukkaisuuttahan tuo on tai sitten sun päässä on jotain vinksallaan, jos et ymmärrä kuinka tärkeää lapsi-vanhempisuhteessa on sanoin ja teoin osoittaa hellyyttä, rakkautta, turvaa ja luottamusta. Se on parasta mitä lapselleen voi elämän evääksi antaa.

Olettaen siis että tässä ei sanojesi mukaan ole mitään sellaista, joka herättää huolestumista vaikkapa lastensuojelun tai lain piirissä.

Pidä ainakin kotona tässä asiassa mölyt mahassasi.

Tunnustan ihan samat tunteet,kuin ap. Nämä tunteet pidän itselläni, sillä ne herättävät minussakin ristiriitaisia ajatuksia. Mutta ymmärrän ap tuntemuksia kyllä. Uusperhe ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, kun parisuhteesta puhutaan. Varmaan moni äitipuoli ei olisi ikinä ryhtynyt tähän, jos etukäteen olisi tietänyt, mitä kaikkea tulossa. Mutta kun lapset kasvaa ja löytää omat kumppanit, tilanne helpottuu kyllä ajan kanssa. Voimia kaikille uusperheiden äideille.

Vierailija kirjoitti:

Tunteet ovat normaaleja niitä tulee ja menee. Tiedostaa tunteen ja mistä se kumpuaa ni sen kanssa pystyy työskentelee. Ajatuksiakin on kaiken näköisiä, mutta ei ne vielä kenestäkään pahaa tee. Toiminta määrittää enemmän.

Mulla itsellä oli outo katsoa kun tyttö kiehnää isäänsä. Olin eka vähä vaivaantunut. Kelasin asiaa ja tajusi , että mulla johtuu siitä, että mun lapsuudenperheessä ei IKINÄ näytetty rakkautta fyysisesti. Tai oltu helliä lapsia kohtaan. Vanhemmat oli ihan hyviä, mutta koskeminen ei ollut meidän perheen juttu. Mies taas sanoo päivittäin lapsilleen rakastavansa ja halaa heitä yms. Se oli mulle vaan outoa. Tajusin, että jos meille joskus lapsi tulee niin haluan miehen tavan olla lapsien kanssa meilläkin tapana. Mä pidän miehen lapsista ja he musta, ihanaa nähdä kun he ovat niin läheisiä.

Voiko tunteesi kummuta jostain tällaisesta?

Minulla on isä, jonka viereen nukahdin usein, hän pussasi monta kertaa päivässä jne. Itsekin olen kova halailemaan ja rutistamaan teinipoikiani.

Pidän kuitenkin omituisena sitä, että esiteini hakemalla hakee huomiota. Saatika suulle pussaamista.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan ihan samat tunteet,kuin ap. Nämä tunteet pidän itselläni, sillä ne herättävät minussakin ristiriitaisia ajatuksia. Mutta ymmärrän ap tuntemuksia kyllä. Uusperhe ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, kun parisuhteesta puhutaan. Varmaan moni äitipuoli ei olisi ikinä ryhtynyt tähän, jos etukäteen olisi tietänyt, mitä kaikkea tulossa. Mutta kun lapset kasvaa ja löytää omat kumppanit, tilanne helpottuu kyllä ajan kanssa. Voimia kaikille uusperheiden äideille.

Minä olen ollut uusperheilijä nyt kaksi vuotta, enkä ymmärrä mistä puhut. Ei minulle ole tullut mikään yllätyksenä. Tein jo ennen naimisiinmenoa miehelle selväksi, että hän hoitakoon ja viihdyttäköön itse lapsensa. Mies lupasi, ja sen on tehnyt.

Elämme sulassa sivussa, eikä minuun kohdistu mitään vaatimuksia tai odotuksia.

Joskus luin lehdestä artikkelin, jossa todettiin tyttöjen murrosiän alkavan varhemmin, jos perheessä on aikuinen mies, joka ei ole isä tai muuta sukua, yleensä siis isäpuoli. Alkukantainen koneistomme tulkitsee toisten ihmisten feromoneja tms. ja jos läheinen mies/nainen ei ole sukua, se on mahdollinen lisääntymiskumppani. Tämä ei tietenkään kovinkaan usein ole tietoista.

Varmasti nytkin tilanne on jotenkin samankaltainen: aloittajan ja tämän uroksen luolassa pyörii naaraita, jotka eivät ole aloittajalle sukua. Vaikka aloittaja tietääkin uroon ja narttujen olevan sukua keskenään, ei tieto välttämättä välity tuonne apinanaivoon, vaan hänessä käynnistyy reviirin ja oman aseman puolustamiseen tähtäävä aggressiivinen reaktio.

Lisäksi voi olla, kuten joku täällä on jo arvellutkin, että nämä tyttäret koettavat "viekoitella" isäänsä ja olla tämän kanssa mahdollisimman läheisiä ihan vain tehdäkseen äitipuolen mustasukkaiseksi. Isäraukka ei ehkä hoksaa koko juttua, tai ainakaan osaa pistää sille stoppia.

Tämmösen takia ei kannata hankkia lapsina liian nuorena.

- Ei tarvitse lapsilla olla useampia äitipuolia tai isäpuolia.

- Ei tarvitse itse alkaa kenenkään äiti- tai isäpuoleksi.

- Ehtii saada sitä huomiota tarpeeksi, ettei tarvitse olla mustasukkainen lapsen ja tämän vanhemman suhteesta.

Tai sitten itsekkäästi nimenomaan hommaa muksut nuorena, että pystyy lasten kotoa pois muuttaessa keskittymään uuteen puolisoonsa saaden tältä kaiken huomion itselleen.

Harvemmin (toivottavasti) kukaan tuosta vain hyppää uusioperheen kelkkaan ilman, että tietää jotain ongelmia tulevan. Jossei muuten ongelmia niin juuri tämänlaisia omassa päässä muodostuneita mörköjä. Perheleikit harvemmin ovat automaattisesti jotakin satutarinaa ja toisen menneisyys on hyväksyttävä täysin, mikäli yhteistä elämää haluaa rakentaa.

Kun ottaa puolison, niin aina se toisen suku tulee tavalla tai toisella mukana. Lapset ovat se suurin muutos ja kaikki eivät ole valmiita ottamaan "vieraita lapsia omikseen".

Löydä roolisi perheessä ja jätä turhat ajatukset miettimättä. Vai onko aina kehiteltävä jokin ongelma elämään?

Ihmeellisiä kommentteja täällä. Terve seksuaalisuus on ihan normaali osa ihmisen elämää eikä siitä ole syytä rakentaa mitään mörköä, jonka kanssa joutuu sitten loputtomasti kamppailemaan tulevaisuudessa. Ap taitaa olla hieman mustasukkainen miehensä ja tämän tyttären välisestä luontevasta ja läheisestä suhteesta. Kielisuudelmat kuten muutkin asiat täytyy oppia eikä ilman harjoittelua mitään opi. Olisiko ap:n mielestä sitten parempi, että niitä harjoteltaisiin suuhygienialtaan puuttellisten kumppanien kanssa?

Mun entinen äitipuoli oli just tällänen ja suhde isääni kariutui tämän vuoksi. Mun mielestä on sairasta että joku edes ajattelee näin siitä että halaan omaa isääni. Tapansa kullakin, tämä paljastui sekopääksi kuten AP:kin.

Ymmärtäisin jos kyse olisi seksuaalisesta kanssa käymisestä mutta jos kyse normaalista vanhemman rakkaudesta niin saa olla aika mustasukkainen äitipuoli kyseessä....

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä kommentteja täällä. Terve seksuaalisuus on ihan normaali osa ihmisen elämää eikä siitä ole syytä rakentaa mitään mörköä, jonka kanssa joutuu sitten loputtomasti kamppailemaan tulevaisuudessa. Ap taitaa olla hieman mustasukkainen miehensä ja tämän tyttären välisestä luontevasta ja läheisestä suhteesta. Kielisuudelmat kuten muutkin asiat täytyy oppia eikä ilman harjoittelua mitään opi. Olisiko ap:n mielestä sitten parempi, että niitä harjoteltaisiin suuhygienialtaan puuttellisten kumppanien kanssa?

No hyi. Pakkohan tämän on provo olla, mutta vastataan silti. Eihän niitä seksuaalisuuteen liittyviä asioita nyt sentään vanhempien kanssa käytännössä harjotella vaan niistä keskustellaan ikätasoon sopivalla tavalla! Halaaminen ja sylittely on ihan ok eikä siinä ole mitään seksuaalista. Mutta jos lapsi ja vanhempi pussailee toisiaan SUULLE niin se on hyvin monen mielestä kiusallista ja vaivaannuttavaa. Se ei silti meinaa, että seksuaalisuudesta ylipäätään pitäisi tehdä joku mörkö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet ovat normaaleja niitä tulee ja menee. Tiedostaa tunteen ja mistä se kumpuaa ni sen kanssa pystyy työskentelee. Ajatuksiakin on kaiken näköisiä, mutta ei ne vielä kenestäkään pahaa tee. Toiminta määrittää enemmän.

Mulla itsellä oli outo katsoa kun tyttö kiehnää isäänsä. Olin eka vähä vaivaantunut. Kelasin asiaa ja tajusi , että mulla johtuu siitä, että mun lapsuudenperheessä ei IKINÄ näytetty rakkautta fyysisesti. Tai oltu helliä lapsia kohtaan. Vanhemmat oli ihan hyviä, mutta koskeminen ei ollut meidän perheen juttu. Mies taas sanoo päivittäin lapsilleen rakastavansa ja halaa heitä yms. Se oli mulle vaan outoa. Tajusin, että jos meille joskus lapsi tulee niin haluan miehen tavan olla lapsien kanssa meilläkin tapana. Mä pidän miehen lapsista ja he musta, ihanaa nähdä kun he ovat niin läheisiä.

Voiko tunteesi kummuta jostain tällaisesta?

Minulla on isä, jonka viereen nukahdin usein, hän pussasi monta kertaa päivässä jne. Itsekin olen kova halailemaan ja rutistamaan teinipoikiani.

Pidän kuitenkin omituisena sitä, että esiteini hakemalla hakee huomiota. Saatika suulle pussaamista.

Hmmm.. Mä en lukenut tuota pussailua suulle, mutta pari asiaa tulee mieleen.

Ensin kulttuurierot, joissain maissa ihan normaalia. Ei mitenkään outoa.

Toinen; tyttö on esiteini, hän ei ehkä itsekkään halua vielä kasvaa, mahdollisesti haluaisi olla vielä pieni. Ei välttämättä ole sinut vartalon muutosten yms. Kanssa ja hakee turvaa. Vanhemmat eronneet (en tiedä millon ), mutta hakee turvaa olemalla pieni ja ehkä toistamalla niitä tapoja.

Ajatuksia mitä tuli mieleen.

En nyt ihan kaikkia kommentteja jaksanu lukea, mutta mun mielestä jos alkaa suhteeseen miehen kanssa kenel on lapsia, niin naisen tulee tietää mihin on ryhtymässä ja omalla panoksellaan toimii hyvänä äitipuolena ja roolimallina. Mustasukkasuutta voi tulla vaikka tv-ohjelmasta mutta ne tunteet pitää ite käsitellä päänsä sisällä ja ei ainakaa aiheuttaa muille mielipahaa oman tunne-sekoilun takia.

Jos ei pysty olee hyvä äitipuoli tai isäpuoli, täytyy etsiä toinen kumppani, kenellä niitä lapsia ei ole.

Olen nuori nainen, isätön ja lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä, koska haluan juuri tämän parisuhteen. En ole tässä lasten takia, vaan miehen takia.

Minulla on suhde mieheen, ja miehellä lapsiinsa. Ja tämä toimii loistavasti ja on juuri sitä, mitä olen aina halunnut.

Mä en yhtään voi ymmärtää tuollaista ajattelua. En ollenkaan. Siis tosissaanko sanot, että otit miehen mutta et niitä lapsia? Et sitten tullut ajatelleeksi, että lapset tulee samassa paketissa? Koska kun niitä kerran on, et voi mitenkään onnistua tekemään suhteestanne kahden aikuisen välistä elämää. Miehesi lapset tuovat siihen väkisinkin oman lisänsä. Olet varsinainen itsekkyyden huipentuma, en voi muuta sanoa.

Minäkin olen uusperheellinen, ja tahdoin miehen, mutta tahdoin myös ne lapset. Me ollaan perhe, mä olen heille aivan aidosti läsnä elämässä, meillä ei erotella sun ja mun lapsiin, kaikki sylitellään tasapuolisesti ja nenät niistetään ja eletään elämää yhdessä. Ei tulisi edes mieleen mennä lukemaan kirjaa ja murjottamaan kun muut katsoo leffaa. Meillä mielletään perhe-elämä niin että asiat tehdään yhdessä. Muuten ei synny yhteisöllisyyttä. Etenkin uusperheessä se on tärkeää, että varta vasten luodaan se läsnäolo, niin porukka hitsautuu yhteen. Suosittelen todella. Meillä suhde lapsiin on hyvä ja se heijastuu parisuhteeseenkin vahvistavasti ja onnea lisäävänä. Sillä kai nyt jokainen tajuaa ettei kukaan mies täysillä rakasta sellaista naista joka ei hyväksy hänen lapsiaan. Mies joka haluaa hoitaa oman isyytensä hyvin, kyllä kärsii siitä, ettei kokonaisuus toimi.

Lapsen kanssa suulle pussaamista en ymmärrä. Karies ja muut taudit tarttuvat ja muutenkaan ei ole soveliasta hommaa.

Meillä myös uusperhe, miehellä lapsia osan kuusta meillä. Mies hoitaa omat lapsensa ja viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Tämä sopii minulle sillä isäänsähän ovat katsomaan tulleet. Toimin samalla tavalla kuin isäni puoliso aikoinaan, annan isyydelle paljon tilaa. Ei meidän tarvitse leikkiä ydinperhettä kun sellainen emme ole. Meillä toimii homma näin erittäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä, koska haluan juuri tämän parisuhteen. En ole tässä lasten takia, vaan miehen takia.

Minulla on suhde mieheen, ja miehellä lapsiinsa. Ja tämä toimii loistavasti ja on juuri sitä, mitä olen aina halunnut.

Mä en yhtään voi ymmärtää tuollaista ajattelua. En ollenkaan. Siis tosissaanko sanot, että otit miehen mutta et niitä lapsia? Et sitten tullut ajatelleeksi, että lapset tulee samassa paketissa? Koska kun niitä kerran on, et voi mitenkään onnistua tekemään suhteestanne kahden aikuisen välistä elämää. Miehesi lapset tuovat siihen väkisinkin oman lisänsä. Olet varsinainen itsekkyyden huipentuma, en voi muuta sanoa.

Minäkin olen uusperheellinen, ja tahdoin miehen, mutta tahdoin myös ne lapset. Me ollaan perhe, mä olen heille aivan aidosti läsnä elämässä, meillä ei erotella sun ja mun lapsiin, kaikki sylitellään tasapuolisesti ja nenät niistetään ja eletään elämää yhdessä. Ei tulisi edes mieleen mennä lukemaan kirjaa ja murjottamaan kun muut katsoo leffaa. Meillä mielletään perhe-elämä niin että asiat tehdään yhdessä. Muuten ei synny yhteisöllisyyttä. Etenkin uusperheessä se on tärkeää, että varta vasten luodaan se läsnäolo, niin porukka hitsautuu yhteen. Suosittelen todella. Meillä suhde lapsiin on hyvä ja se heijastuu parisuhteeseenkin vahvistavasti ja onnea lisäävänä. Sillä kai nyt jokainen tajuaa ettei kukaan mies täysillä rakasta sellaista naista joka ei hyväksy hänen lapsiaan. Mies joka haluaa hoitaa oman isyytensä hyvin, kyllä kärsii siitä, ettei kokonaisuus toimi.

Ei muuten mene noin, jos lapset käyvät pari kertaa kuussa. Eri asia silloin, kun lapset asuvat kokonaan isällä.

Eli älä yleistä.