Lue keskustelun säännöt.
En kestä kun mies osoittaa fyysistä hellyyttää tyttärelleen
19.12.2016 |
Tästä alkaa paskamyrsky, se on varma.
Mutta onko muita äitipuolia, jotka kyllä tulevat toimeen ja tykkäävätkin lapsipuolistaan, mutta isän tyttärelleen osoittama fyysinen hellyys, joskus sanallinenkin, aiheuttaa alkukantaisen refleksin ja ällöttää ja oksettaa...?
Kommentit (369)
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun miehen tytär on tajunnut että minä ja isänsä vieteään elämää toistemme kanssa kahden silloin kun tytär ja veljensä ei ole paikalla. Hän on tajunnut että isällä on elämää johon lapset eivät kuulu. Hän tunkee väliin jos näkee isänsä koskettavan minua hellästi vaikkapa tiskauksen lomassa. Jos isänsä hieroo hartioitani katsellessamme teeveetä, niin tytär haluaa välittömästi isänsä syliin. Tytär kyselee eikö voisi olla enemmän aikaa isänsä luona, ja tehdä asioita kahdestaan isänsä kanssa. Ensin olin vain kiva uusi ihminen tyttärelle, ja edelleenkin hän minusta pitää. Tilanne vain on sinänsä mahdoton, että noita haluamiaan asioita tytär ei tule saamaan. Tyttö on mustis siitä että kun lapset lähtevät meiltä, jäämme kahdestaan, ja minä vietän hänen isänsä kanssa enemmän aikaa kuin hän. Että kun hän saapuu viikonlopuksi, niin isän pitäisi olla pelkästään hänen käytettävissään, koska minä näen muutenkin isäänsä enemmän.
Onni onnettomuudessa on se, että annan mielelläni isälle ja lapsille omat aikansa ja yhteiset juttunsa ilman minua. Kotona ollaan kaikki paikalla, mutta minä teen enemmä "omia hommia" ja menen kyllä mukaan pyydettäessä, mutta en tuppaudu. Väliin punkemiseen olemme tehneet sellaisen rajan, että tytär ei voi "ryöstää" isäänsä noina hetkinä, vaan mies "huomioi minut loppuun asti" ja kun on valmista, (esim. juuri hieronta) niin sitten pääsee syliin. Tositaiseksi kunnioitus on säilynyt kaikkien välillä.
Juuri näin. Luulen, että mustasukkaisuus on lapsen puolelta vahvempaa, vaikka tässä ketjussa äitipuolta syyllisestäänkin.
Minä en kyllä koe, että on, koska lapsi pitää vain kiinni oikeuksistaan. Lapsella on oltava oikeus isään ja tietty määrä aikaa ja huomiota isältä. Siis lapsen oikeuksia katsottaessa. Sen sijaan aikuisella naisella on aika vähän oikeuksia aikuiseen toiseen ihmiseen.
En todella millään voi käsittää aikuisia naisia, joille lapsi on jonkinmoinen uhka :'D Että ollaan sitten häiriköimässä siinä miehen oikeutta antaa aikaansa lapselleen.
Kivikissaäiti, minun käy sinua todella sääliksi. Tuo sinun "lasten oikeuksien" ajaminen on jo niin pakkomielteistä, ettet osaa ajatella järkevästi. Puhut myös itsesi pussiin toistuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun miehen tytär on tajunnut että minä ja isänsä vieteään elämää toistemme kanssa kahden silloin kun tytär ja veljensä ei ole paikalla. Hän on tajunnut että isällä on elämää johon lapset eivät kuulu. Hän tunkee väliin jos näkee isänsä koskettavan minua hellästi vaikkapa tiskauksen lomassa. Jos isänsä hieroo hartioitani katsellessamme teeveetä, niin tytär haluaa välittömästi isänsä syliin. Tytär kyselee eikö voisi olla enemmän aikaa isänsä luona, ja tehdä asioita kahdestaan isänsä kanssa. Ensin olin vain kiva uusi ihminen tyttärelle, ja edelleenkin hän minusta pitää. Tilanne vain on sinänsä mahdoton, että noita haluamiaan asioita tytär ei tule saamaan. Tyttö on mustis siitä että kun lapset lähtevät meiltä, jäämme kahdestaan, ja minä vietän hänen isänsä kanssa enemmän aikaa kuin hän. Että kun hän saapuu viikonlopuksi, niin isän pitäisi olla pelkästään hänen käytettävissään, koska minä näen muutenkin isäänsä enemmän.
Onni onnettomuudessa on se, että annan mielelläni isälle ja lapsille omat aikansa ja yhteiset juttunsa ilman minua. Kotona ollaan kaikki paikalla, mutta minä teen enemmä "omia hommia" ja menen kyllä mukaan pyydettäessä, mutta en tuppaudu. Väliin punkemiseen olemme tehneet sellaisen rajan, että tytär ei voi "ryöstää" isäänsä noina hetkinä, vaan mies "huomioi minut loppuun asti" ja kun on valmista, (esim. juuri hieronta) niin sitten pääsee syliin. Tositaiseksi kunnioitus on säilynyt kaikkien välillä.
Juuri näin. Luulen, että mustasukkaisuus on lapsen puolelta vahvempaa, vaikka tässä ketjussa äitipuolta syyllisestäänkin.
Minä en kyllä koe, että on, koska lapsi pitää vain kiinni oikeuksistaan. Lapsella on oltava oikeus isään ja tietty määrä aikaa ja huomiota isältä. Siis lapsen oikeuksia katsottaessa. Sen sijaan aikuisella naisella on aika vähän oikeuksia aikuiseen toiseen ihmiseen.
En todella millään voi käsittää aikuisia naisia, joille lapsi on jonkinmoinen uhka :'D Että ollaan sitten häiriköimässä siinä miehen oikeutta antaa aikaansa lapselleen.Kivikissaäiti, minun käy sinua todella sääliksi. Tuo sinun "lasten oikeuksien" ajaminen on jo niin pakkomielteistä, ettet osaa ajatella järkevästi. Puhut myös itsesi pussiin toistuvasti.
Millälailla puhun itseni pussiin? Ristiriitainen on eri asia. Kolmannekseen haluan vain huomauttaa asioita lasten näkökulmasta, en aja oikeuksia pakkomielteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä voiko mies tai isä ikinä tehdä mitään oikein joidenkin mielestä. Jos annat rakkautta ja olet läheinen jotkut haluaa leimata pedofiiliksi. Aikaisemmin miehet leimattiin väkivaltaisiksi lastenhakkaajiksi. Ilmeisesti on vain niin, että jotkut haluaa aina ajatella pahinta miehistä.
Voi isä tehdä oikein. Ei perusta uusperhettä, pillua saa tapailemallakin. Sama koskee äitejä. Mutta minäminä-kulttuuri johtaa isukit ja äitylit ongelmiin.
Vielä parempi. Miehen kannattaa harkita todella tarkkaan, mihin reikään alunperinkin sösii, että kumppani ja lasten äiti on kerralla se oikea :D Ei ku oikeasti. Kyllähän meistä jokainen virhearviointeja tekee. Osa tekee sen lisääntymiskumppanin suhteen. (En tarkoita, että lapsi on virhe itsessään) Mutta jokaiselle kuitenkin kuuluu toinen mahdollisuus rakkauteen, ei pelkkään irtoseksiin.
Ei todellakaan kuulu toisten elämien kustannuksella. Jos ensin sössii, sitten kärsii niin kauan kunnes ei ole enää kenenkään huoltaja. Mitäs läksi.
Minun isälläni oli juuri aloittajan kaltainen naisystävä. Naisen oli vaikea hyväksyä se että tytär on kuitenkin isälle läheisempi kuin naisystävä. Erohan heille tuli. Sitten sain uuden äitipuolen, joka otti heti äitipuolen roolin eikä mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun isälläni oli juuri aloittajan kaltainen naisystävä. Naisen oli vaikea hyväksyä se että tytär on kuitenkin isälle läheisempi kuin naisystävä. Erohan heille tuli. Sitten sain uuden äitipuolen, joka otti heti äitipuolen roolin eikä mitään ongelmaa.
Tällä nykyisellä äitipuolellani ei siis ole omia lapsia ja minä ja veljeni sekä meidän lapset olemme hänelle tärkeimpiä ihmisiä, jopa tärkeämpiä kuin isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun miehen tytär on tajunnut että minä ja isänsä vieteään elämää toistemme kanssa kahden silloin kun tytär ja veljensä ei ole paikalla. Hän on tajunnut että isällä on elämää johon lapset eivät kuulu. Hän tunkee väliin jos näkee isänsä koskettavan minua hellästi vaikkapa tiskauksen lomassa. Jos isänsä hieroo hartioitani katsellessamme teeveetä, niin tytär haluaa välittömästi isänsä syliin. Tytär kyselee eikö voisi olla enemmän aikaa isänsä luona, ja tehdä asioita kahdestaan isänsä kanssa. Ensin olin vain kiva uusi ihminen tyttärelle, ja edelleenkin hän minusta pitää. Tilanne vain on sinänsä mahdoton, että noita haluamiaan asioita tytär ei tule saamaan. Tyttö on mustis siitä että kun lapset lähtevät meiltä, jäämme kahdestaan, ja minä vietän hänen isänsä kanssa enemmän aikaa kuin hän. Että kun hän saapuu viikonlopuksi, niin isän pitäisi olla pelkästään hänen käytettävissään, koska minä näen muutenkin isäänsä enemmän.
Onni onnettomuudessa on se, että annan mielelläni isälle ja lapsille omat aikansa ja yhteiset juttunsa ilman minua. Kotona ollaan kaikki paikalla, mutta minä teen enemmä "omia hommia" ja menen kyllä mukaan pyydettäessä, mutta en tuppaudu. Väliin punkemiseen olemme tehneet sellaisen rajan, että tytär ei voi "ryöstää" isäänsä noina hetkinä, vaan mies "huomioi minut loppuun asti" ja kun on valmista, (esim. juuri hieronta) niin sitten pääsee syliin. Tositaiseksi kunnioitus on säilynyt kaikkien välillä.
Juuri näin. Luulen, että mustasukkaisuus on lapsen puolelta vahvempaa, vaikka tässä ketjussa äitipuolta syyllisestäänkin.
Minä en kyllä koe, että on, koska lapsi pitää vain kiinni oikeuksistaan. Lapsella on oltava oikeus isään ja tietty määrä aikaa ja huomiota isältä. Siis lapsen oikeuksia katsottaessa. Sen sijaan aikuisella naisella on aika vähän oikeuksia aikuiseen toiseen ihmiseen.
En todella millään voi käsittää aikuisia naisia, joille lapsi on jonkinmoinen uhka :'D Että ollaan sitten häiriköimässä siinä miehen oikeutta antaa aikaansa lapselleen.Kivikissaäiti, minun käy sinua todella sääliksi. Tuo sinun "lasten oikeuksien" ajaminen on jo niin pakkomielteistä, ettet osaa ajatella järkevästi. Puhut myös itsesi pussiin toistuvasti.
Millälailla puhun itseni pussiin? Ristiriitainen on eri asia. Kolmannekseen haluan vain huomauttaa asioita lasten näkökulmasta, en aja oikeuksia pakkomielteisesti.
Olen antanut siitä jo monta esimerkkiä tämän koko ketjun varrella. Olet myös jättänyt vastaamatta useaan minun esittämään kysymykseen. Olen tullut siihen tulokseen, että olet provo. Ei kukaan ihminen voi oikeasti olla yksinkertaisesti noin *** Joten lopetan keskustelun tähän ja lähden joulun viettoon.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Olo on silloin jotenkin toIvaivaantunut. Se näyttää jotenkin tosi luonnottomalta ja teennäiseltä. Mutta sen sijaan kun mies osoittaa hellyyttä meidän yhteisille lapsille (kaksi tytärtä ja poika) niin sitä on ihana kattoa :)
Ja sit ku mies ottaa seuraavan puolison, jota ällöttää sinun lapsesi..... kasva jo aikuiseksi. Miten voi aikuinen olla mustasukkainen lapselle? Miksi edes lisäännyit, jos tunne-elämä on keskittynyt omaan pe*****seen!? Säälin puolisoasi ja HÄNEN lapsiaan.. äitinä ja äitipuolena vauvapalstalla parkuva kuvotus.
Eihän tuossa sanottu, että itse lapsi ällöttää. Tuossa ja ap:n viestissä kuvailtiin sitä tunnetta, mikä miehen ja hänen lapsensa fyysisistä hellyydenosoituksista tulee. (Ap:han sanoi pitävänsä lapsipuolestaan). Ja kuten ap sanoi ihan alkuperäisessä viestissään, kyseessä on nimenomaan alkukantainen refleksi. Miehen lapsi on kuitenkin vieraan naisen lapsi. Biologiset menee luonnollisesti jokaisen äidin edelle. Sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Aina.
Leikkiminen, painiminen, halaaminen yms. on ihan ok. Mutta jos lapsi kinuaa isältään suukkoa SUULLE niin kuin oman miehen lapsi tekee, niin se menee kyllä jo pahasti yli. Eikä tässä kohtaa ole väliä onko lapsi oma vai ei. Toki meidän omat lapset eivät edes mitään sellaista yritä vaan ovat oppineet pussaamaan poskelle.
Täh? Mitä se sinulle kuuluu, miten mies ja hänen lapsensa ovat tottuneet osoittamaan hellyyttään? Apua mikä mustis sä olet joka ei tajua paikkaansa.
Mies ei näitä suukkoja suulle halua antaa eikä annakaan vaan ohjaa ne poskelle. Lapsi sitten oikein kinuaa, että "suulle suulle", niin mies sanoo siihen lempeän päättäväisesti, että sellaiset hellyydenosoitukset on aikuisten kesken. Ja siis tämä on miehen täysin oma mielipide ollut jo ennen kuin edes seurustelimme.
Ja asia kuuluu sinulle miten? *ääntää kukkaiskielellä*
Nimenomaan kuuluu. Ja otappa huomioon, että tämä on myös minun ja meidän yhteisten lastemme koti, jossa pitää olla kaikilla hyvä olla. Ja johon aikuiset luovat säännöt, ei lapset. Jos mikä tahansa asia tuntuu vaikealta, siitä keskustellaan ja luodaan yhdessä uudet toimintamallit. Sitä paitsi, "ei suukkoja suulle" oli miehen OMA MIELIPIDE ENNEN "meitä". Mikä siinä on niin vaikea käsittää?
Ja jos tuo ei suukkoja lapselle suulle oli miehen mielipide ennen meitä, niin miksi sun pitää nyt heiveröistä miestäsi autella ja tukea pitämään omat mielipiteensä? Ettei vain olisi kyse siitä, että mies sinun mieliksesi siinä nyt toimii, koska olt näemmä tuollainen herkkähipiäinen ihminen. Ja siis miten edes tiesit miehn mielipiteen ennen kuin tunsit hänet?
Muusta en tiedä mut musta on tosi hyhhy jos suudellaan lasta suulle oli sitten äiti tai isä ja oli lapsena sitten poika tai tyttö ja iällä ei väliä... Mut sulle pusuttelu sukulais suhteessa hellyyden osoituksena menee musta yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksälläni oli esiteini-ikäinen tytär ja kyllä mua se kiehnääminen ärsytti. Erottaisin sellaisen läheisyyden kaipuun, jota tapahtuu varmasti silloinkin kun olivat kahdestaan eikä mulla tosiaan ole mitään sellaista vastaan. Mutta sellainen superlapsellinen "kiehnään-tässä-ettei-kukaan-muu-saisi-olla-isäni-lähellä" ärsytti. Ja sitäkin ymmärsin kyllä ensimmäisen ehkä vuoden, mutta oli se outoa että vielä senkin jälkeen piti osoittaa olevansa keskipiste. Ja todellakin lapsi sai huomiota, häntä halittiin ja aina puhuin vain positiivisesti hänelle ja hänestä. Nyt jälkikäteen saan sanoa, että hyvä vain että ero tuli.
Niin tuttua ttekstiä. Meillä oli uusioperhekuvio, mutta perseelleen meni. Jälkikäteen totean itsekin, että hyvä vain että ero tuli.
Minulla on 2 n 7 vuotiasta lasta. Vuoroviikoin minulla ja heidän biologisella isällään. Molemmat lapseni antoivat tilaa minulle ja miehelleni, saivat huomiota ja haleja pilvin pimein. Lapseni eivät juurikaan kokeneet mustasukkaisuutta. Selitin heille, että hekin saavat, että kukin vuorollaan.
Joskus nukuin heidän kanssaan yöt. Mutta vierelläni nukkui kyllä pääosin mieheni.
Mieheni tytär, esiteini, oli hyvin omistushaluinen mieheeni. Aloitti meiheni sylissäistumisen kun tapasimme. Lääppi, kiehnäsi ja aina mökötti jos olimme lähekkäin mieheni kanssa.
En syytä teiniä..Vaan miestäni. Hän ei verbaalisesti sanoittanut tytölle koskaan, että hänkin saa osuutensa ja kukin vuorollaan. Itse en sanonut tälle teinille, koska koin, että se on mieheni asia kertoa. Emme tytön kanssa päässeet lähentämään niin, että olisin voinut lohdutella.
Halailin kyllä teiniä ja silittelin. Paijailin ohimennen. Mutta henkisesti teini ei koskaan päästänyt lähelle, inhosi minua jollain tapaa. Nykyään ymmärrän, että oli mustasukkainen ja olisi halunnut omistaa isänsä.
Tuo omistaminen. Minua ei omista kukaan. Ei edes lapseni. Enkä minä heitä..tämä on lähtökohtani. Hoidan lasteni tarpeet. Mutta kyllä ensisijainen minun "oma voimavarani" uusioperheessämme oli silloinen mieheni. Halasimme miehen kanssa aina jälleennäkemisessä ensin ja sen jälkeen halasimme lapsia. Ei minun lapseni siitä närkästyneet. Iloisina hölpöttelivät ja hokivat että Noniin pussailkaa jo loppuun.
Mutta miehen teini, mökötti ja mökötti. Ja aina liimautui mieheen sen jälkeen kiinni ja varsinkin jos olin miestä lähestymässä niin hakeutui miehen kainaloon.
Huhuh.
Juttelin exälle aikanaan tästä. Hän ei osannut laittaa tytölleen rajoja, ei sanoittaa. Hän passasi tytön täysin. Tämä loikin kiilaa meidän väliin, sillä minun lapseni tekivät kotihommia ja aamupalaa itselleen. Keittivät minulle aamukahvit kun tein aamutoimia ja minä puolestaan levitin heille hiukset ja lakkasin hauskasti heidän kynnet kun he söivät tekemäänsä aamupalaa. Exäni kokkasi tytölleen aamupalat, etsi tytön tavaroita. Tyttö räpläsi puhelintaan. Sanoi kaikkeen ei kiitos, kun pyysin mukaan.
Hitto ei kestä muistella enempää. Eron jälkeen kotiini jäi enää iloinen reipas tunnelma. Lapsen ovat tempperamenttisia ja tappelevat keskenään, mutta hellyyttä riittää. Toisiamme autetaan. Tehdään yllätyksiä toisillemme. Opettelemme itsenäisyyttä askel kerralla vaikka se onkin välillä perseestä lasten mielestä.
Poissa on synkkä teini ja mies joka taisi olla hyvin epävarma tossu tyttönsä edessä. Ei enää ikinä uusioperhettä. Tai en sano ei. Mutta ihme täytyy tapahtua.
Olipa rankka muistella. Mutta hyvä huomata miten siistiä onkaan olla nyt tuosta kaikesta kurjasta vapaa.
Minä en kyllä koe, että on, koska lapsi pitää vain kiinni oikeuksistaan. Lapsella on oltava oikeus isään ja tietty määrä aikaa ja huomiota isältä. Siis lapsen oikeuksia katsottaessa. Sen sijaan aikuisella naisella on aika vähän oikeuksia aikuiseen toiseen ihmiseen.
En todella millään voi käsittää aikuisia naisia, joille lapsi on jonkinmoinen uhka :'D Että ollaan sitten häiriköimässä siinä miehen oikeutta antaa aikaansa lapselleen.