Lue keskustelun säännöt.
Listataan ahdistavia sosiaalisia tilanteita
03.10.2016 |
Se kun lenkkipolulla tulee joku vastaan. Pitääkö katsoa silmiin ja hymyillä, vai katsoako vain eteen tielle. Jos hymyilee, niin siinähän voi vaikka tahtomattaan näyttää siltä että flirttailee tai sitten toinen ihminen voi kokea sen ahdistavana. Jos taas ei tee niin, niin toinen voi pitää sinua tylynä. Kauhean vaikeaa.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kehuu sua ja koetat löytää sen hyvän balanssin omakehun ja vaatimattomuuden välillä.
"Tosi upea toi sun tekele X"
"Kiitos, kyllä mä siihen vähän aikaakin käytin"
"Eiku oikeasti on ihan mieletön!"
"Niin no oon mä vähän harjotelluki.."
"Teetkö ihan työkses?"
"No en sentään"
"Kyllä sun pitäis, tosi upea!"
Ja tätä jatkuu kauan.
Minulla tuohon liittyy vielä semmoinen perisuomalainen ajatusmaailma.... Eli jos tuota jatkuu pidempään, alan mieleni perukoilla miettiä, että onko tuo tosissaan vai piruileekohan se minulle? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mjeh, inhoan sitä hetkeä, kun kampaajalla alussa kampaaja laittaa sen kaulanauhahomman ja viitan päälle ja harjaa ne pompulalla olleet, värjäystä kaipaavat, mallista yli kasvaneet hiukset auki. Kirkkaat valot saavat ihon näyttämään kamalalta ja se viitta lihavalta. Siinä sitten hipelöidään ja mietitään. Olen myös kauhean huono antamaan krittiikiä kesken työn, siinä sitten vaivaantuneena katson kun taas on liian lyhyt otsatukka.
Tän takia en käy kampaajalla
Käyttäjä2341 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasket tupakkatauon niin, että tupakkapaikalla ei ole silloin ketään. Kuinkas ollakaan, rauhassa istut ja paikalle ilmaantuu se työpaikan mukavin ja sosiaalisin höpöttelijä , joka alkaa heti viritellä juttua jostain. Istut kiusaantuneena ja yrität vastata jotain muutakin kuin: aha? ihan totta! niin minäkin ajattelin! mitäs sitten tapahtui? joo, on aika viileä päivä! Ja mietit tuskaisena tupakkasi loppuunpalamista, voitko vain tumpata sen ja kävellä pois? Pitääkö odottaa että toinenkin saa tupakkansa loppuun ja kävellä yhdessä pois? Jos tumppaa tupakkansa ja lähtee, onko tähän sanottava jokin loppurepliikki ennen poiskävelyä?
Minun mielestäni nää sosiaaliset höpöttelijät ovat rentouttavia, pitävät juttua yllä ja itsekin helposti lähtee mukaan :) Pahempaa on sattua tauolle jonkun kanssa kenelle pitäisi keksiä jotain juttua ja toisesta aistii saman vaivaantuneisuuden. Siinä kilvan kiirehditään:/
Olet itseasiassa ongelman ytimessä :) Minä kun olen se ujo, hiljainen introvertti jolle on hemmetin vaivaannuttavaa keksiä mitään vastauksia sille mukavalle höpöttelijälle. Tiedän että se on hyvä tyyppi, mutta tilanteen tekee juuri kauheaksi se, että hän yrittää saada aikaan keskustelua ja itse saat aikaan jotain tyhjänpäiväisiä ynähdyksiä :P Ja pahemmaksi menee, kun alat mielessäsi tuntea jo olosi pahaksi siitä, että se toinen kovasti yrittää saada jotain jutunjuurta aikaiseksi ja varmaan ajattelee sinut tylyksi tai ettet pidä hänestä, kun et ala höpötellä yhtä innokkaasti takaisin, se on se viimeinen lukko itselle :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menee ainoana asiakkaana johonkin pieneen kauppaan js haluaisi vain katsella. Vaivaannuttavaa.
Juuri tämä ahdistaa myös minua! Ja kaupan ei tarvitse olla edes pieni kun joku myyjä saattaa silti lyöttäytyä seuraan. Monesti mennyt myyjän takia vaatteiden shoppailufiilikset heti ekan kaupan jälkeen ja olen tullut masentuneena kaupungilta kotiin. Mä en pysty ostamaan vaatteita (tai muutakaan) jos myyjä hengittää niskaan.
Näin myös. Tulee nopea lähtö kohteliaan mukakierroksen jälkeen. Eikö kaupan alalla tätä älytä? Antakaa asiakkaiden olla rauhassa ja tulla itse kysymään, jos tarvitsevat jotkain. Älkää seurako katsellanne, mitä asiakas katselee. Antakaa asiakkaan mennä rauhassa sovituskoppiin, ilman kuikuiluja.
Ymmärrän tämän ihan täysin, tykkään itsekin katsella rauhassa. Olen itse sellaisessa pienessä kaupassa töissä, (ei ruokakauppa) jossa työnantaja ja osa (överisosiaaliset) asiakkaista odottaa saavansa palvelua ensin. Minusta tämä on ärsyttävää, ja ahdistaa vaivata asiakkaita turhaan. Jotkut siis todellakin tykkäävät, että menen kysymään tarvitseeko asiakas apua mutta osa vaivaantuu selkeästi. Silti minun täytyy kysyä jokaiselta asiakkaalta tarvitseeko hän apua, mutta mielelläni jätän hänet heti rauhaan jos hän haluaa vain katsella. Tottakai autan myös mielelläni jos minulta kysytään apua. Jokut myyjät on tosi raivostuttavia, kun eivät usko ja alkavat esitellä tuotteita vaikkei kiinnosta yhtään kuunnella.
Ryhmätyöhaastattelu. Työhaastattelu muutenkin jännittävä paikka niin sit vielä monta korvaa ja silmää lisää paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menee ainoana asiakkaana johonkin pieneen kauppaan js haluaisi vain katsella. Vaivaannuttavaa.
Juuri tämä ahdistaa myös minua! Ja kaupan ei tarvitse olla edes pieni kun joku myyjä saattaa silti lyöttäytyä seuraan. Monesti mennyt myyjän takia vaatteiden shoppailufiilikset heti ekan kaupan jälkeen ja olen tullut masentuneena kaupungilta kotiin. Mä en pysty ostamaan vaatteita (tai muutakaan) jos myyjä hengittää niskaan.
Näin myös. Tulee nopea lähtö kohteliaan mukakierroksen jälkeen. Eikö kaupan alalla tätä älytä? Antakaa asiakkaiden olla rauhassa ja tulla itse kysymään, jos tarvitsevat jotkain. Älkää seurako katsellanne, mitä asiakas katselee. Antakaa asiakkaan mennä rauhassa sovituskoppiin, ilman kuikuiluja.
Ymmärrän tämän ihan täysin, tykkään itsekin katsella rauhassa. Olen itse sellaisessa pienessä kaupassa töissä, (ei ruokakauppa) jossa työnantaja ja osa (överisosiaaliset) asiakkaista odottaa saavansa palvelua ensin. Minusta tämä on ärsyttävää, ja ahdistaa vaivata asiakkaita turhaan. Jotkut siis todellakin tykkäävät, että menen kysymään tarvitseeko asiakas apua mutta osa vaivaantuu selkeästi. Silti minun täytyy kysyä jokaiselta asiakkaalta tarvitseeko hän apua, mutta mielelläni jätän hänet heti rauhaan jos hän haluaa vain katsella. Tottakai autan myös mielelläni jos minulta kysytään apua. Jokut myyjät on tosi raivostuttavia, kun eivät usko ja alkavat esitellä tuotteita vaikkei kiinnosta yhtään kuunnella.
Kamalinta on, kun myyjä tulee sovituskopin verhon taakse huutelemaan "mites siellä sujuu?" juuri kun olen keskittyneenä vetämässä sovitettava farkkuja jalkaan enkä edes heti tajua kelle siellä kopin ulkopuolella huudellaan. Tää on on ihan vakio mm.vero modassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menee ainoana asiakkaana johonkin pieneen kauppaan js haluaisi vain katsella. Vaivaannuttavaa.
Juuri tämä ahdistaa myös minua! Ja kaupan ei tarvitse olla edes pieni kun joku myyjä saattaa silti lyöttäytyä seuraan. Monesti mennyt myyjän takia vaatteiden shoppailufiilikset heti ekan kaupan jälkeen ja olen tullut masentuneena kaupungilta kotiin. Mä en pysty ostamaan vaatteita (tai muutakaan) jos myyjä hengittää niskaan.
Näin myös. Tulee nopea lähtö kohteliaan mukakierroksen jälkeen. Eikö kaupan alalla tätä älytä? Antakaa asiakkaiden olla rauhassa ja tulla itse kysymään, jos tarvitsevat jotkain. Älkää seurako katsellanne, mitä asiakas katselee. Antakaa asiakkaan mennä rauhassa sovituskoppiin, ilman kuikuiluja.
Ymmärrän tämän ihan täysin, tykkään itsekin katsella rauhassa. Olen itse sellaisessa pienessä kaupassa töissä, (ei ruokakauppa) jossa työnantaja ja osa (överisosiaaliset) asiakkaista odottaa saavansa palvelua ensin. Minusta tämä on ärsyttävää, ja ahdistaa vaivata asiakkaita turhaan. Jotkut siis todellakin tykkäävät, että menen kysymään tarvitseeko asiakas apua mutta osa vaivaantuu selkeästi. Silti minun täytyy kysyä jokaiselta asiakkaalta tarvitseeko hän apua, mutta mielelläni jätän hänet heti rauhaan jos hän haluaa vain katsella. Tottakai autan myös mielelläni jos minulta kysytään apua. Jokut myyjät on tosi raivostuttavia, kun eivät usko ja alkavat esitellä tuotteita vaikkei kiinnosta yhtään kuunnella.
Kamalinta on, kun myyjä tulee sovituskopin verhon taakse huutelemaan "mites siellä sujuu?" juuri kun olen keskittyneenä vetämässä sovitettava farkkuja jalkaan enkä edes heti tajua kelle siellä kopin ulkopuolella huudellaan. Tää on on ihan vakio mm.vero modassa.
Lapsena muistan, että kun olin tarpeeksi vanha pystyäkseni riisuutumaan ja pukeutumaan itse, joko äiti tai kaupan myyjä tuli riuhtaisemaan senverhon siitä sovituskopin suulta AINA juuri silloin, kun itse olin siellä vetämässä sovitettavia housuja vasta polvien kohdalla, ja "Noo, miltä näyttää, sopiiko?" No hemmetti, näyttääkö teistä siltä, että olisin itse vielä edes arvioimaan asiaa, kun en ole ehtinyt pukeutua! Aina nolotti, kun siellä oli koko perhe ja puolet kaupan asiakaskunnasta töllistelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jossain kutsuilla tai bileissä. Juttu luostaa muilla, mutta sulla on ulkopuolinen olo. Et tiedä/tunne tarpeeksi jutunaiheita joista puhutaan. Et tunne kovin hyvin suurinta osaa porukasta. Jutut eivät aidosti naurata sua, mutta yrität edes hymyillä. Tiedät ettet pääse tilanteesta ainakaan patiin tuntiin olematta epäkohtelias. Yrität olla edes vähän sosiaalinen, mutta kukaan ei huomaa sua tai yrityksiäsi. Sua väsyttää ja uuvuttaa. Haluaisit vain mennä kotiin.
Tiedän kaltaisesi vakavanaamat. Tunnen muutaman tälläisen, jotka ovat vain hiljaa yksinään. Huumorintaju puuttuu ja naama on kuin kuunsirppi alaspäin. En tässä pilkkaa, tai tuomitse. Minua vain ihmetyttää, että miten tuollaiseksi tullaan? Syntymästä, vai kasvatuksesta? En itse ole mikään extrovertti, mutta osaan kumminkin sosialisoida ihmisten kanssa. Olivat tuntemattomia, tai ei.
Hmm, annas kun mietin. Minusta ainakin taisi tulla tällainen, kun sinunlaisesi kiusaajat tuhosivat peruskoulussa itsetuntoni.
Meet apteekkiin joka on täynnä reseptiasiakkaita ostamaan jotain intiimiä vaikka jotain emätinhiivalääkttä etkä löydä sitä hyllystä ja apteekin myyjä hyökkää kysymään mitä etsit ja alkaa kovaan ääneen selostamaan tuotteiden ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun olet kahden tyypin kanssa ja teillä juttu luistaa, sit toinen niistä tyypeistä lähtee ja juttu sinun ja sen toisen kanssa ei luistakaan. Niin tulee sellainen tunne, että se luulee, että sun mielestä se toinen oli kivempi tai sen seurassa esitit kivaa, mut nyt tän toisen kaa ootki ihan hirvee tai sillee.
(:D)
Mulle käy näin aina kun oon mieheni ja jonkun sen kaverin seurassa :D Mies lähtee tupakalle ja painostava hiljaisuus laskeutuu. Kaveri yrittää sanoa jotain minulle, hymähdän ja hiljaisuus jatkuu. Molemmat huokaisee helpotuksesta kun mies tulee takaisin ja kaikilla on hauskaa taas!
Se on kiusallista kun tutustuu uuteen ihmiseen ja kätellään, mutta molemmat sanovat oman nimensä yhtä aikaa eikä kumpikaan saa selvää toisen nimestä. :D Sitä seuraa vaivaannuttava hiljaisuus ja sitten toinen kysyy, niin mikä sinun nimesi oikein olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään muitakin, jotka pelkäävät tuota ruokalassa viimeiseksi jäämistä :D
Mulle vieläkin kamalampaa oli olla se ensimmäinen. Etenkin silloin, kun olin pienessä lukiossa, jossa tapana oli ruokailla aina sen oman ryhmän kanssa, vaikkei siinä edes olisi ollut niitä kaikista parhaimpia ystäviä. Aina sai pelätä, että mitäs jos se porukka ei älyäkään/haluakaan tulla siihen pöytään, johon on itse mennyt, ja joutuukin ruokailemaan yksin samalla seuraten, kun kaikki muut kokoontuvat toiseen pöytään. Sivuutin yleensä nämä tilanteet menemällä hakemaan jotain ylimääräistä juotavaa tai muuten vain viivyttelemällä.
Nykyään syön kuitenkin yksin, koska haluan käyttää lyhyen ruokataukoni nimenomaan syömiseen ilman kaiken maailman sosiaalisia kiemuroita.
Ihana ketju! Täällä puhuttiin tilanteista, joissa toisen puheesta ei syystä tai toisesta saa selvää, eikä kehtaa pyytää tätä enää kolmatta kertaa toistamaan sanomaansa. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä maininnut sitä painajaista, kun tuo tilanne jatkuu. Siis kun nyökkäät ja myötäilet niin kuin olisit ymmärtänyt kaiken, mutta vastapuoli jääkin tuijottamaan sinua, koska tämä olikin esimerkiksi kysynyt sinulta jotain! Eipä siinä sitten auta muu kuin tunnustaa, ettet ollut sittenkään ymmärtänyt mistään hölkäsen pöläystä, ja pyytää keskustelukumppania kertomaan koko jutun uudelleen oooiikeeeiin hiiitaaasti... Näin käy minulle yhtenään vääntäessäni smalltalkia jonkun ulkomaalaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli noloin..
Olin töissä ja naistenvessassa, jossa on useita looseja rinnakkain. Noh, vieressäni olevalla oli ilmeisesti vatsavaivoja, koska siellä töräytteli todella äänekkäästi, pitkään ja "plumps" vaan kaikui. Tätä jatkui koko vessassaoloaikani, koko vessassa kuuluva kovaääninen törinä.
Poistuin sitten käsiä pesemään ja huomasin että yrityksemme toimitusjohtaja oli juuri poistumassa pesupaikalta ja loi TODELLA merkittävän katseen minuun tullessani vessasta.
Ihmettelin ehkä sekunnin, kunnes tajusin mitä se tarkoitti. Se luuli että se pierijä olin MINÄ!
Se oikea pieriä oli vielä siellä loosissaan ja nyt ihan hiljaa.
Nyt kun osumme samaan aikaan vessaan, on tosi tukalaa, katsoo aina mua hiukan erikoisesti. En voi oikaistakaan sitä, koska se kuulostaisi todella tyhmältä. :( Hitsin pierijä!
Nää on pahoja. :D
Itselle käynyt monesti niin että olen sattunut menemään vessaan jonkun paskamaakarin jälkeen ja koko kopissa leijuu älytön paskanhaju. Sitten kun itse tulen ulos ja joku työkaveri odottaa siinä jo malttamattomana vuoroaan päästä vessaan niin tekisi mieli sanoa, että voi kauhea kun siellä haisi jo kovasti kun minä menin sisään. Mutta sen voisi tulkita niin monella tavalla väärin :D Tyyppi varmaan luulisi, että yritän vaan selitellä ja pitäisi minua ihan omituisena kun teen asiasta vielä numeron. Mutta ärsyttää kyllä, että näissä tapauksissa tulee väistämättä syyttömänä tuomituksi hajun aiheuttajaksi. :D
Se kun käyt lääkärissä kiusallisten/muuten yksityisten juttujen takia ja parin tunnin päästä törmäät samaan lääkäriin kuntosalilla...
Yllätyn kun olen töissä jo tervehtinyt jotakuta ja tämä sama henkilö tulee jossain ihan muualla illalla vastaan. Yleensä (siis aina) vastaan tervehdykseen jos vastapuoli sellaisen tekee. Harvemmin tätä onneksi sattuu. Sisaret, miten te toimitte?
Vierailija kirjoitti:
Kun käy kakalla yleisessä vessassa, ja joku toinen menee sinne vessaan heti perässä! Siinä sitten miettii kommentoiko oikein läpinäkyvästi jolleki toiselle vessan pahaa hajua, vai luikkiiko paikalta pois vähin äänin.
Tai jos joku on ennen itseä käynyt kakkosella ja se seuraava luulee, että se olin minä. Etenkin työpaikalla toi on ärsyttävä tilanne.
Se, kun esim kaupungilla tulee vastaan lapsen vanha päiväkodin hoitaja. Ei voi tietää muistaako hän sinua, etenkin jos hän on ollut eri ryhmässä kuin lapsesi. Ja jos muistaakin niin tylyä olla moikkaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten aloitin uudessa työpaikassa. Olen opiskelija ja käyn töissä koulun ohella eli kerran viikossa, joskus harvemmin.
Ekana päivänä mut esiteltiin noin 10 henkilölle jos sitäkään. Meidän osastolla plus naapuriosastolla työskentelee jotain 40 henkilöä... Koita siinä sitten muistaa, kenelle esittäydyit silloin ekana päivänä ja kenelle et. Kukaan ei oma-aloitteisesti esittäytynyt tuon ekan päivän jälkeen, joten käytännössä jouduin arvailemaan työkavereiden nimiä puolisen vuotta. Nyt alkaa olla melkein kaikki hallussa.
Meni 2-3 kuukautta ennen kuin tajusin, kuka on oikeasti lähin esimieheni, hän kun oli eri ihminen kenen kanssa kirjoitin alunperin työsopimuksen. "Kiva". Firman isoimmalle kiholle en ole edelleenkään esittäytynyt, ja luulin pitkään ulkonäön perusteella että kyseessä on vain joku mikälie hiippari.
Toisen osaston esimies tuli joku päivä katsomaan yhtä tekemääni hommaa ja pyysi lähettämään sen hänelle sähköpostitse. Mikäs siinä, mutta ei ollut hajuakaan tyypin nimestä. Siinä sitten nöyränä kysyin toiselta työkaverilta, että kukas toi oli....
Pliis, perehdyttäkää ne uudet tyypit. Vaikka kaikki tuntee uuden tyypin, se uusi ei tunne ketään eikä taatusti muista kuin 1-2 nimeä esittelyjen jälkeen, saati jos esittely on noin vajavaista kuin meillä.
Olen huomannut, että ihmisissä on kaksi koulukuntaa: ne, jotka tulevat kylään/uuteen työpaikkaan ja odottavat, että muut tulevat esittelemään itsenä heille, ja ne, jotka käyvät itse esittelemässä itsensä. Minusta on kohteliaampaa, että se uusi henkilö on se, joka esittelee itsensä muille, eikä vain jää nurkkiin lymyilemään.
Misssit pointin. En todellakaan muistanut kenelle olen esittäytynyt ja kenelle en, enkä kehdannut tyrkyttää kättäni jokaiselle varmuuden vuoksi.
Se, kun sun työhön ei kuulu mikään esiintyminen yleensä ja sut kutsutaan ykskaks puhumaan auditoriolliselle ihmisiä. Kävelet sisään ja sit ne haluaakin, että puhut vielä englanniksi.