Listataan ahdistavia sosiaalisia tilanteita

Se hetki kun menet jonnekin tilaisuuteen missä on monia henkilöitä esim koululuokka, työryhmä tai auditorio ja opettaja tai esimies pyytää kaikkia yksitellen esittelemään itsensä..

Se kun pitää osallistua keskusteluun jossa on yli kolme henkilöä, ja puheenvuoro saadakseen on taisteltava äänekkäitä puhujia vastaan.

Hississä vieraan kanssa. Tuntuu, että on töykeä, jos ei puhu mitään, mutta ei halua puhua mitään "kaunis ilma tänään".

Pysäkillä puolitutun (esim työtuttu/naapuri) kanssa - kun on vaihdettu pari sanaa tai vähän small talkia, pitääkö mennä bussiin istumaan vierekkäin (ja siis jatkaa sitä small talkia koko matka) vai voidaanko mennä  erikseen istumaan. Itse koitan aina mennä ekana bussiin niin se tuttu joutuu itse päättämään että tuleeko viereen.

Välillä ei jaksaisi kuin selata nettiä tai tuijottaa ulos (eikä ehkä se tuttukaan) mutta on vaan kohteliasta jutella - joten on "pakko". 

Mites muut tämän hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Se kun lenkkipolulla tulee joku vastaan. Pitääkö katsoa silmiin ja hymyillä, vai katsoako vain eteen tielle. Jos hymyilee, niin siinähän voi vaikka tahtomattaan näyttää siltä että flirttailee tai sitten toinen ihminen voi kokea sen ahdistavana. Jos taas ei tee niin, niin toinen voi pitää sinua tylynä. Kauhean vaikeaa.

Meillä täälä maaseudulla tervehditään lyhyesti ja kohteliaasti kaikkia vastaantulijoita lenkkipolulla. Ei tarvi miettiä :)

Kun menee ainoana asiakkaana johonkin pieneen kauppaan js haluaisi vain katsella. Vaivaannuttavaa.

Työhaastattelut ja esittäytymiset.

Ihastuksen kanssa (kahdestaan) kahvi/ruokapöytään joutuminen

Ryhmähaastattelut töitä hakiessa. Ahdistavaa muutenkin ja lisäksi koko ryhmä kääntyy tuijottamaan haastattelijoiden lisäksi.

Kun pitää astua ovesta ulos.

Kun jää etäiseksi koetun sukulaisen kanssa kahdestaan pöydän ääreen.

Se kun pitää tehdä aloitteita naisille, jos aikoo joskus viettää jonkinlaista sukupuolielämää eikä voi koskaan tietää millainen reaktio siltä vastapuolelta tulee, saako pissistyylin tylytystä vai osaako nainen olla ystävällinen, vaikka olenkin jo sadas mies joka häntä on lähestynyt tämän kuun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Pysäkillä puolitutun (esim työtuttu/naapuri) kanssa - kun on vaihdettu pari sanaa tai vähän small talkia, pitääkö mennä bussiin istumaan vierekkäin (ja siis jatkaa sitä small talkia koko matka) vai voidaanko mennä  erikseen istumaan. Itse koitan aina mennä ekana bussiin niin se tuttu joutuu itse päättämään että tuleeko viereen.

Välillä ei jaksaisi kuin selata nettiä tai tuijottaa ulos (eikä ehkä se tuttukaan) mutta on vaan kohteliasta jutella - joten on "pakko". 

Mites muut tämän hoitaa?

No asun pikkukylässä bussipysäkillä monesti sama nainen vain minun lisäksi, sanotaan huomenta mutta ei olla muuta puhuttu. En osaa smalltalkkia. Hän pitää minua varmaan moukkana:/ mutta eipä ole itsekään alottanut. Ja minä taa olen aika sulkeutunut vieraille ihmisille.

Kaupan kassaksi en suostuisi mistään hinnasta, koska ei voi poistua kun ahdistaa.

Olet jossain kutsuilla tai bileissä. Juttu luostaa muilla, mutta sulla on ulkopuolinen olo. Et tiedä/tunne tarpeeksi jutunaiheita joista puhutaan. Et tunne kovin hyvin suurinta osaa porukasta. Jutut eivät aidosti naurata sua, mutta yrität edes hymyillä. Tiedät ettet pääse tilanteesta ainakaan patiin tuntiin olematta epäkohtelias. Yrität olla edes vähän sosiaalinen, mutta kukaan ei huomaa sua tai yrityksiäsi. Sua väsyttää ja uuvuttaa. Haluaisit vain mennä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun jää etäiseksi koetun sukulaisen kanssa kahdestaan pöydän ääreen.

Tämä. Ja kaikki sukujuhlat! Yhyyy

Vierailija kirjoitti:

Se kun lenkkipolulla tulee joku vastaan. Pitääkö katsoa silmiin ja hymyillä, vai katsoako vain eteen tielle. Jos hymyilee, niin siinähän voi vaikka tahtomattaan näyttää siltä että flirttailee tai sitten toinen ihminen voi kokea sen ahdistavana. Jos taas ei tee niin, niin toinen voi pitää sinua tylynä. Kauhean vaikeaa.

Täh? Mistä lähtien on kuulunut johonkin sosiaaliseen koodiin, että lenkkipolulla pitäisi hymyillä ja vaihtaa katseita, jos joku menee ohi? Itse olen ainakin keskittynyt aina vain ihan omaan suoritukseeni. Muut lenkkeilijät ovat minulle vain välttämätön tientuke.

Se kun joku epämiellyttävä ihminen alkaa puhua (vaikka joku deeku), etkä tiedä ymmärtääkö se häipyä hyvällä vai ei..

Kun tapaa kaupassa tutun, moikkaa ja vaihtaa pari sanaa. Sitten törmää tähän uudestaan jossain toisessa hyllyvälissä. Pitääkö jotenkin huomioida tuttu uudestaan? 🤔 Yleensä yritän vältellä törmäämistä loppureissun.

Sitten vielä jos on jossain bileissä ja on jotenkin epävarma olo siellä, joku juhlijoista huomaa sen ja kysyy "Mikä on? Etkö viihdykään täällä?".  Sekin on jotenkin niin ahdistavaa, kun ei viitsisi alkaa selittää mitään.