Listataan ahdistavia sosiaalisia tilanteita

Tästä varmaan oli jo jossain. Kiusallista hississä,kuuluisa hissimusiikki soi. Sä alotat keskustelun kun on niin hellvetin kiusallista ettei melkein uskalla hengittääkkään. JA se toinen hississä olija katsoo suo kun hullua eikä vastaa yhtään mitään.

Olen entinen jännittäjä ja punastelija. Esitelmien pito, puheet ja ylipäätään huomion keskipisteenä oleminen oli jotain aivan kamalaa. Nykyään olen reilu kolmekymppinen ja työni puolesta pääsen ja joudun esiintymään päivittäin. Jos minua jännittää, kerron sen avoimesti. Tällöin muut rentoutuvat ja arimmatkin uskaltautuvat mukaan. Koulutuksissani joutuu puhumaan vierustoverin kanssa, sillä pari- ja ryhmätyöskentely on alalla välttämätöntä. Kerron alkuun omasta kokemuksestani miltä sosiaaliset tilanteet ovat tuntuneet ja miten olen itse niistä selviytynyt. Ja että kaikki mikä mietityttää kannattaa sanoa ääneen. Miksi lenkkipolulla vastaantulevalle ei voisi huikata että en tiedä onko täällä tapana moikata vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Meet apteekkiin joka on täynnä reseptiasiakkaita ostamaan jotain intiimiä vaikka jotain emätinhiivalääkttä etkä löydä sitä hyllystä ja apteekin myyjä hyökkää kysymään mitä etsit ja alkaa kovaan ääneen selostamaan tuotteiden ominaisuuksia.

Tämä hoituu niin et sanotaan "mä vaan kattelen" ja jatketaan etsimistä.

Olet apteekissa hakemassa reseptilääkkeitä ja sukulainen/tuttava/työkaveri ilmestyy jostain ja liimautuu viereesi. Mitäs sinä täällä? Jaa, mitä olet hakemassa? Mitä lääkkeitä? Ja samalla silmät yrittävät selata kädessäsi olevien reseptien sisältöä. Hiljaisempi versio samasta kyylästä ei kysele, liimaantuu vaan viereen ja silmät etsivät tietoa!

Tämä hoituu sanomalla "haen vanhalle isälleni lääkkeitä" jos hän on tuttava, ei sukulainen. Sukulaisiin tehoaa "haen miehelleni/ystävälle", paitsi jos hän onnistuu näkemään nimesi resepteissä.

Törkeimmät tapaukset tulevat kurkkimaan kun saat niitä lääkkeitä..

Miksei apteekit panosta enemmän yksityisyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju! Täällä puhuttiin tilanteista, joissa toisen puheesta ei syystä tai toisesta saa selvää, eikä kehtaa pyytää tätä enää kolmatta kertaa toistamaan sanomaansa. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä maininnut sitä painajaista, kun tuo tilanne jatkuu. Siis kun nyökkäät ja myötäilet niin kuin olisit ymmärtänyt kaiken, mutta vastapuoli jääkin tuijottamaan sinua, koska tämä olikin esimerkiksi kysynyt sinulta jotain! Eipä siinä sitten auta muu kuin tunnustaa, ettet ollut sittenkään ymmärtänyt mistään hölkäsen pöläystä, ja pyytää keskustelukumppania kertomaan koko jutun uudelleen oooiikeeeiin hiiitaaasti... Näin käy minulle yhtenään vääntäessäni smalltalkia jonkun ulkomaalaisen kanssa.

OMG ihanaa, että on muitakin "kuuroja". Olen kerran ollut ulkomaalaisten kanssa samassa ravintolapöydässä jossa tajusin kaikkien odottavan minun vastaavan.. johonkin! Tuijottelin pöytäliinaa.

Hälisevä, täynnä oleva ravintola tai lounaspaikka tai kahvila. Kaikki muut ovat jo istumassa ja sinä kävit vessassa. Houkutus kävellä ulos on suuri..

Entä sitten kun sinut on kyllä esitelty ja olet itsekin esitellyt itsesi, mutta et vaan opi nopeasti muistamaan kuka oli Pirkko ja kuka oli Kyllikki? Onko ihan noloa sanoa nyt olen unohtanut kuka sinä olet? Ainakin sadannetta kertaa se on. Mieluimmin teeskentelee tuntevansa.

Pimpsan nuolemine

Vierailija kirjoitti:

Mjeh, inhoan sitä hetkeä, kun kampaajalla alussa kampaaja laittaa sen kaulanauhahomman ja viitan päälle ja harjaa ne pompulalla olleet, värjäystä kaipaavat, mallista yli kasvaneet hiukset auki. Kirkkaat valot saavat ihon näyttämään kamalalta ja se viitta lihavalta. Siinä sitten hipelöidään ja mietitään. Olen myös kauhean huono antamaan krittiikiä kesken työn, siinä sitten vaivaantuneena katson kun taas on liian lyhyt otsatukka.

Mä luulin, että muut näyttää siinä hyvältä ja vain minä kaulattomalta porsaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun menee ainoana asiakkaana johonkin pieneen kauppaan js haluaisi vain katsella. Vaivaannuttavaa.

Juuri tämä ahdistaa myös minua! Ja kaupan ei tarvitse olla edes pieni kun joku myyjä saattaa silti lyöttäytyä seuraan. Monesti mennyt myyjän takia vaatteiden shoppailufiilikset heti ekan kaupan jälkeen ja olen tullut masentuneena kaupungilta kotiin. Mä en pysty ostamaan vaatteita (tai muutakaan) jos myyjä hengittää niskaan.

Näin myös. Tulee nopea lähtö kohteliaan mukakierroksen jälkeen. Eikö kaupan alalla tätä älytä? Antakaa asiakkaiden olla rauhassa ja tulla itse kysymään, jos tarvitsevat jotkain. Älkää seurako katsellanne, mitä asiakas katselee. Antakaa asiakkaan mennä rauhassa sovituskoppiin, ilman kuikuiluja.

Ymmärrän tämän ihan täysin, tykkään itsekin katsella rauhassa. Olen itse sellaisessa pienessä kaupassa töissä, (ei ruokakauppa) jossa työnantaja ja osa (överisosiaaliset) asiakkaista odottaa saavansa palvelua ensin. Minusta tämä on ärsyttävää, ja ahdistaa vaivata asiakkaita turhaan. Jotkut siis todellakin tykkäävät, että menen kysymään tarvitseeko asiakas apua mutta osa vaivaantuu selkeästi. Silti minun täytyy kysyä jokaiselta asiakkaalta tarvitseeko hän apua, mutta mielelläni jätän hänet heti rauhaan jos hän haluaa vain katsella. Tottakai autan myös mielelläni jos minulta kysytään apua. Jokut myyjät on tosi raivostuttavia, kun eivät usko ja alkavat esitellä tuotteita vaikkei kiinnosta yhtään kuunnella.

Glitter ja Body Shop. En käy niissä enää. Myyjät on ohjeistettu pälättämään koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet jossain kutsuilla tai bileissä. Juttu luostaa muilla, mutta sulla on ulkopuolinen olo. Et tiedä/tunne tarpeeksi jutunaiheita joista puhutaan. Et tunne kovin hyvin suurinta osaa porukasta. Jutut eivät aidosti naurata sua, mutta yrität edes hymyillä. Tiedät ettet pääse tilanteesta ainakaan patiin tuntiin olematta epäkohtelias. Yrität olla edes vähän sosiaalinen, mutta kukaan ei huomaa sua tai yrityksiäsi. Sua väsyttää ja uuvuttaa. Haluaisit vain mennä kotiin.

Olin uuden miesystävän mukana viikonloppureissulla hänen kaveriporukkansa kanssa. Yhden tai kaksi olin NÄHNYT aiemmin, muutoin en tuntenut. Jutustelu reissulla oli hankalaa, koska kukaan ei ottanut itse minuun kontaktia. Yritin väkinäisesti puhua jotain tai kuuntelin heidän omia juttujaan.

Toisena iltana paikalle tuli eräs hänen kaverinsa. Tämä tyyppi näki asioikseen heittää vitsin varjolla, kuinka olen tuppisuu enkä puhu mitään. Ihan hirveä tilanne. Ei kiinnosta olla ko.henkilön kanssa missään tekemisissä :/

Tuo on niin raivostuttavaa. Ensin kukaan ei puhu sinulle, ei ota minkäänlaista kontaktia ja näyttää kaikin tavoin etteivät juttusi kiinnosta. Sitten lisäksi vielä haukutaan tuppisuuksi. Olemkin joillekin tuppisuuksi kutsuneille vastannut, että minulla ei ole mitään tarvetta kerjätä jatkuvasti huomiota.

Katso peiliin on hyvä kommentti näille, jotka eivät osaa käyttäytyä.

No sinä et ainakaan ole, puhetta tulee kuin Esterin perseestä on hyvä näille, jotka ovat moukkia. Muista nauraa kunnolla päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustin ajatuksissani hissillä viidennestä ykköseen kännykkään uppoutuneena. Oli vIelä kiire bussille

Alakerrassa olikin joitain uusia asukkaita tulossa hissiin sivulta päin, etten nähnyt kapeasta ikkunasta. Kun sitten yhtäkkiä kuului moi, niin suustani kuului vain sellainen äänekäs räkäinen sisäänvetävä kuorsausääni, kun vedin ensin happea sisääni.

Hämmennyksessä en saanut edes sanottua mitään, vaan esitin teatraalista yskänpuuskaa ja kuiskasin vasta ulko-ovella kiireessä pienen pihisevän moin.

Kyllä nolotti ja teki vielä kadulla mieli kääntyä ja mennä sanomaan kunnolla, että MOI MOI TEILLEKIN!!

Ai hitto mä nauroin tätä :D Voisin kuvitella noin käyvän itsellenikin.

Mulle on käynyt samoin :D eri tilanteissa. Yhtäkkiä kurkusta tulee joku alkuihmismörähdys tai kurina, eikä mitään normaalia. Älkää yllättäkö introvertteja.

Vierailija kirjoitti:

Kun olet aamulla jo sanonut työkaverille huomenta, ja törmäät myöhemmin samaan työkaveriin käytävällä. Ei tiedä pitäisikö nyökätä, katsoa silmiin, hymyillä vai vain ignoorata.

Mä hymyilen vähän toisella suupielellä ja osoitan näin "huomanneeni". Todennäköisesti se vastaantulija puhuu sit toiselle työkaverille "taas se v*ttumaisesti virnuileva hiippari tuli vastaan".

vvcxvcv kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun olet kaivellut puurahassa hiki hiuksia pitkin noruen multapaakkuja pahimmissa pihatyövaatteissa ja koskenut vahingossa kasvojasikin multaisilla käsillä, eikä ole aikomustakaan näyttäytyä kenellekään ennen suihkua ja normaalia vaatetusta. Silloin tapahtuu jotakin yllättävää, joka pakottaa sinut juoksemaan ihmisten ilmoille kadulle multaisissa puutarhahanskoissa, vaarin multaisissa saappaissa ja 20 vuotta vanhoissa multaisissa tuulihousuissa sekä niihin epäsopivassa miehesi mökkitakissa, hiukset liimaantuneina hikisinäa multaisia kasvoja kehystämään. Kun naapurin lapsi tippuu puusta ja koira karkaa, ja viileä ja tyylikäs työkaverisi tulee kadulla vastaan, eikä ole pakotietä.

No mitä tuolla nyt on väliä? Jos olet ollut hommissa niin olet ollut hommissa. Vain naiset voivat ahdistua siitä, että joku muka arvostelisi kun ei 24/7 ole ykköset päällä.

Jos et oo huomannut, niin tässä yhteiskunnassa naisia arvostellaan aika kylmästi ja kovasti koko ajan.

Lisäksi monikaan mies ei tiedä, kuinka ruma nainen voi "homma-asussaan" olla. Kuinka tukka voi olla rasvainen tai hikinen päänahkaa myöten ja limaisen näköinen tai kuinka järkyttäviä reikäisiä 20 numeroa liian isoja vaarinhousuja meillä onkaan käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet jossain kutsuilla tai bileissä. Juttu luostaa muilla, mutta sulla on ulkopuolinen olo. Et tiedä/tunne tarpeeksi jutunaiheita joista puhutaan. Et tunne kovin hyvin suurinta osaa porukasta. Jutut eivät aidosti naurata sua, mutta yrität edes hymyillä. Tiedät ettet pääse tilanteesta ainakaan patiin tuntiin olematta epäkohtelias. Yrität olla edes vähän sosiaalinen, mutta kukaan ei huomaa sua tai yrityksiäsi. Sua väsyttää ja uuvuttaa. Haluaisit vain mennä kotiin.

Miten voisin huomata ja auttaa tällaista ihmistä? Tiedän tilanteen, ja olen ollut sellaisessa itsekin. Toisissa juhlissa taas ei mitään ongelmaa. En silti osaa vastata omaan kysymykseeni, mutta haluaisin auttaa tällaista ihmistä niissä juhlissa, joissa itselläni onkin mukava olo.

Näin: suhtaudut luontevasti hiljaiseen vieraaseen ja osoitat, että näet hänet. Kerrot juttua ja katsahdat välillä häntä silmiin. Hymyilet ja nyökyttelet. Näin siis jos useampi ihminen juttelee ryhmässä ja se hiljainen vain on siinä. Kahdenkesken et panikoidu hiljaisuudesta, vaan osaat olla siinä ihan rentona. Hymyilet, sanot, että huh kun täällä on porukkaa! Hiljainen ymmärtää.

Hiljaiselle vinkit: nyökytä ja äännähtele kun joku puhuu. Tällä on iso merkitys. Osoitat olevasi hengissä ja osallistut.

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna yliopiston aloittaneen fuksin hikikarpaloita nostattavat hetket:

1. Se, kun ensimmäisenä koulupäivänä pitää esitellä itsensä oman ryhmän edessä ja suustasi tulee asioita, joita et todellakaan ajatellut sanovasi; "Minä halusin tänne, koska lapsena sanoin äidille, että minusta tulee x" Well, that never happened.

Tämä on mun hyvä keino kun sanotaan "kerroppas Jamina-Jessica itsestäsi jotain kivaa ja yksityistä". Mä keksin juttuja. Läpi menee ja pääsen helpolla, eikä tarvi kertoa omia asioitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun on esim. avecina tai kaverin kanssa juhlissa, joissa ei tunne ketään muita. Tämä ainoa tuttu sitten häippäisee jonnekin, vessaan tai muiden kanssa juttelemaan. Jäät yksin, yrität etsiä mukavan seurueen johon voisit mennä keskustelemaan, mutta kaikki muut tuntevat jo toisensa etukäteen eivätkä ota sinua joukkoonsa. Siinä sitten törrötät yksin ja yrität näyttää luontevalta.

Minulle kävi näin viimeksi kesällä poikaystäväni kaverin valmistujaisissa. Rasittavaa. Onneksi jatkot olivat baarissa, joten painuin tanssimaan kun olo kävi epämukavaksi.

Menit yksin tanssimaan? Okei, siinä uusi vaivaannuttava teko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun opiskelet jossain ryhmässä ja opettaja pyytää ottamaan itselleen parin tai jakautumaan ryhmään ja huomaat olevasi ainoa ilman paria/ryhmäläisiä. Sitten yrität epätoivoisesti kysyä josko pääsisit johonkin mukaan ja kukaan ei vastaa mitään.

Joo, mulle on sattunut näin. Sitten opettaja huutelee: "Aha, Marjalla ei olekaan paria, no olepa sinä sitten minun parini" ja meidän pitää siinä luokan edessä opettajan kanssa näyttää koko ryhmälle, mitä tehdä. Yleensä joku uusi asia esim.liikunnassa, jota en ole ikinä tehnyt, ja tietysti se menee väärin. :)

Tässä kuulkaa painaijaismainen muisto.. joogaohjaaja halusi ehdottomasti minut sinne salin eteen näyttämään miten uusi asana tehdään. Olin pitänyt taukoa, lihonut ja kangistunut. Ohjaaja ei kai tätä nähnyt ja muisteli miten ennen tein liikkeen hyvin. Ihan hirveä fiilis mennä sinne eteen kun joogahousujen saumat pullisteli liitoksistaan ja yrittää pihisten tehdä se liike plussapallomaisena. Ja poislähtiessä näet ohjaajan katseesta, että nyt hän kyllä huomasi asian. Ja sitten näet niiden tanssijavartaloiden omistajien katseet yleisöstä. Menet hiljaa matollesi. Tauko jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrompa todella vaivaannuttavan tilanteen, joka tapahtui minulle pari vk sitten. Asun 6. kerroksessa ja olen tottunut siihen, että saan matkustaa hissillä aina yksin. Nooh, lähdin hissillä alaspäin ja tuijotin samalla tiukasti kännykkääni. Hissi pysähtyi, ovet aukesivat ja ampaisin ulos, mutta samalla hetkellä huomasin, että olen vasta kerroksessa 3. ja joku muu on tulossa hissin kyytiin. Jähmetyin täysin ja tämä toinen henkilö meni hissiin tuijottaen minua ja mä siinä pöllämystyneenä sitten päätin esittää, että olin jäämässä jo siinä vain tajutakseni, että kukaan ei todellakaan matkustaisi kotitalossani kerroksesta 6 kerrokseen 3. Ei ehkö kuulosta pahalta, mutta ei jumalauta kun nolotti.

Ei kai tuo nyt niin vakavaa ole :D  Mulle käy töissä varmaan joka viikko noin kun toimistoni on ylimmässä kerroksessa ja menen alas kahvilaan, olen lähdössä töistä (uloskäynti tietty alimmassa kerroksessa) tai menen -1 kerrokseen arkistoon. Usein selaan puhelinta / olen muuten vain ajatuksissani ja kun hissi pysähtyy välikerrokseen niin hyökkään ulos. Sitten hissin tilannut tyyppi menee hissiin, minä tajuan olevani väärässä kerroksessa, menen takaisin hissiin ja sanon jotain tyyliin " ai ei oltukaan vielä alimmassa, heh heh". Hississä oleva tyyppi yleensä sanoo / naurahtaa jotain että "juu ei vielä".  En ole edes tajunnut erityisemmin nolostua vaikka hölmöilen näin tosi usein :D

Kohtasin hotellissa aivan ihanan ihmisen, joka sanoi kaikille englanniksi ettei vielä olla alimassa kerroksessa. Oli siis huomannut mitä nappulaa väki painoi ja ehkäisi nolostumisongelman syntymisen. Ehkä alan itse tehdä samoin niin unohdan oman hermoilun.

Henkilöautolla matkustaminen kahdestaan jonkun puolitutun kanssa. Pieni koppero, rasittavaa taustamölyä ja jostain pitäisi keskustelua saada aikaiseksi pahimmillaan jopa muutamaksi tunniksi... YÄK! Tämän takia en anna koskaan kenenkään "heittää" mua minnekään, vaan mieluummin vaikka kävelen.