Lue keskustelun säännöt.
Minna, 47, on laittanut viisisataa hakemusta - töitä ei löydy
31.08.2016 |
Näin helppoa on löytää työ nykyään Suomessa:
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-alalla neljäkymppinen alkaa jo olla liian vanha. Voi olla ettei jossakin esim. hoitoalalla ikä vaikuta, mutta it on sellainen ala, jossa halutaan mieluiten töihin ainoastaan nuoria.
Enpä menisi yleistämään. Ehkä johonkin rivikoodarin hommaan otetaan mieluummin nuori ja halpa, mutta kyllä vaativampiin tehtäviin halutaan kokeneempia osaajia ja näille myös maksetaan. Mieheni sai pitkän Nokia-uran jälkeen helposti töitä 44-vuotiaana ja palkkakin nousi siinä kohtaa melkein kolmella tonnilla. Nyt 48-vuotiaana häntä kosiskeltiin toiseen työpaikkaan ja tarjottiin jo kymppitonnin palkkaa, mutta mies ei viitsinyt vaihtaa kun tehtävät eivät vaikuttaneet niin mielenkiintoisilta kuin nykyisessä työssä. Eikä hän ole edes esimiesasemassa, vaan tavallinen työntekijä joka muuntaa kofeiinia koodiksi.
Se miksi IT-alalla on vähemmän noita +/- viisikymppisiä voi johtua ihan siitäkin, että osa on jo ehtinyt rikastua niin ettei tee enää päivätöitä.
IT-alalta on vähennetty todella paljon porukkaa Suomessa ja n. 3/4 tuosta porukasta on ihan tuoreen tutkimuksen mukaan työllistynyt it-alalle tai teknologiasektorille takaisin jossain vuoden sisällä (muistaakseni) irtisanomisesta. Eli kyllä siellä on iso porukka, joka ei ole samoihin hommiin ainakaan työllistynyt. Sinun miehesi kuuluu varmaan siihen porukkaan jolla on mennyt harvinaisen hyvin. Oulussa koodareiksi on pyydetty entisiä Nokian insinöörejä jollain 2000e/kk - lähtöpalkalla, en tiedä kuinka moni on lähtenyt....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.
Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?
Ja tuossa syy, miksi työnantaja ei mielellään palkkaa pitkäaikaistyötöntä, kun siellä työpaikalla nyt pitäisi vähän suorittaa, pystyä tekemään pitkäjänteisesti asioita eikä lipsua. Jos työnhakija pystyy osoittamaan, että on edelleen - pitkästä työttömyydestä huolimatta - kykenevä tähän, niin voi jopa saada työpaikan. Jos ei ole mitään, millä osoittaisi asian, niin ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.
Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?
No kotonako työttömän pitää sitten maata ja passiivisesti lähetellä yhtä ja samaa hakemusta sinne tänne. Ei sellaisella tavalla töitä saa. Ne työt pitää hakea ja tunkea se jalka oven väliin työharjoittelussa tai vakuuttaa hakemuksessa, että olen sopiva työntekijä ja osaan vaikka mitä. PItää tehdä itsestä korvaamaton. Ei ne työssä olijatkaan olen noin vain töitä saaneet. On opiskeltu ja haettu töitä.
Tuo oli niin harhaista tekstiä, ettei tiedä mistä aloittaa. "Pitää tehdä itsestään korvaamaton". Just. Taidat kuvitella olevasi jotain aivan ihmeellistä. Kliseitä kyllä latelet sujuvasti.
Rivityöntekijöitä on vaikka kuinka. Täytyy olla erikoisosaamista esim kielitaito, vakuuttavat esiintymistaidot, erityisosaamista omalta alalta ym. Selvähän se on, että työhön palkataan se, joka työnantajaa eniten hyödyttää ja jolla osaamista. Kliseet on tosia. Jos itse olisin ttönantaja niin palkkaisin työntekijän, joka osaa enemmän kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.
Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?
Ja tuossa syy, miksi työnantaja ei mielellään palkkaa pitkäaikaistyötöntä, kun siellä työpaikalla nyt pitäisi vähän suorittaa, pystyä tekemään pitkäjänteisesti asioita eikä lipsua. Jos työnhakija pystyy osoittamaan, että on edelleen - pitkästä työttömyydestä huolimatta - kykenevä tähän, niin voi jopa saada työpaikan. Jos ei ole mitään, millä osoittaisi asian, niin ....
Jaa. Kyllä työssäkäyvilläkin on vaikeuksia sitoutua, vaikka sen paikan ovat jossain vaiheessa saaneet. Yksi tärkeä työelämätaito - opettele valehtelemaan. Kuinkahan moni sairaslomapäivä on jokin muu kuin todellinen "sairaspoissaolo"? Mutta tietysti helppoa tuudittautua sellaiseen ajatukseen, että työn saaminen tai "ei saaminen" on vain itsestä ja omista ansioista kiinni. Tämä pätee tasan sen aikaa kun työpaikka säilyy. Voihan sitä selitellä itselleen, että kaikki irtisanotut ovat jotenkin osoittaneet epäkelpoisuutensa ja ansaitsevat fudut. Mutta kun työ nostetaan jalustalle ja kaiken ihmisyydenkin mitaksi, niin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.
Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?
No kotonako työttömän pitää sitten maata ja passiivisesti lähetellä yhtä ja samaa hakemusta sinne tänne. Ei sellaisella tavalla töitä saa. Ne työt pitää hakea ja tunkea se jalka oven väliin työharjoittelussa tai vakuuttaa hakemuksessa, että olen sopiva työntekijä ja osaan vaikka mitä. PItää tehdä itsestä korvaamaton. Ei ne työssä olijatkaan olen noin vain töitä saaneet. On opiskeltu ja haettu töitä.
Tuo oli niin harhaista tekstiä, ettei tiedä mistä aloittaa. "Pitää tehdä itsestään korvaamaton". Just. Taidat kuvitella olevasi jotain aivan ihmeellistä. Kliseitä kyllä latelet sujuvasti.
Rivityöntekijöitä on vaikka kuinka. Täytyy olla erikoisosaamista esim kielitaito, vakuuttavat esiintymistaidot, erityisosaamista omalta alalta ym. Selvähän se on, että työhön palkataan se, joka työnantajaa eniten hyödyttää ja jolla osaamista. Kliseet on tosia. Jos itse olisin ttönantaja niin palkkaisin työntekijän, joka osaa enemmän kuin minä.
Tässä maassa on huikea akateemisten työttömyys. Tosiasiassa suorittavan työn ammattitekijöitä tarvitaan, niitä erityisosaajia vähemmän. Ei ainakaan niin paljon kuin ihmiset kouluttautuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.
Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?
No kotonako työttömän pitää sitten maata ja passiivisesti lähetellä yhtä ja samaa hakemusta sinne tänne. Ei sellaisella tavalla töitä saa. Ne työt pitää hakea ja tunkea se jalka oven väliin työharjoittelussa tai vakuuttaa hakemuksessa, että olen sopiva työntekijä ja osaan vaikka mitä. PItää tehdä itsestä korvaamaton. Ei ne työssä olijatkaan olen noin vain töitä saaneet. On opiskeltu ja haettu töitä.
Tuo oli niin harhaista tekstiä, ettei tiedä mistä aloittaa. "Pitää tehdä itsestään korvaamaton". Just. Taidat kuvitella olevasi jotain aivan ihmeellistä. Kliseitä kyllä latelet sujuvasti.
Rivityöntekijöitä on vaikka kuinka. Täytyy olla erikoisosaamista esim kielitaito, vakuuttavat esiintymistaidot, erityisosaamista omalta alalta ym. Selvähän se on, että työhön palkataan se, joka työnantajaa eniten hyödyttää ja jolla osaamista. Kliseet on tosia. Jos itse olisin ttönantaja niin palkkaisin työntekijän, joka osaa enemmän kuin minä.
Tässä maassa on huikea akateemisten työttömyys. Tosiasiassa suorittavan työn ammattitekijöitä tarvitaan, niitä erityisosaajia vähemmän. Ei ainakaan niin paljon kuin ihmiset kouluttautuvat.
Nimenomaan erityisosaamista tarvitaan tavistöissä. Rakennusmies, joka osaa tehdä kaiken talonrakennuksessa. Laatoittaja tai putkimies, joka tekee siistiä jälkeä. Sairaanhoitaja, jolla osaamista lisäkoulutuksella esim kipsaaminen. Asiakaspalvelija, joka puhuu sujuvasti eti kieliä ym. erityisosaamista, jota ei kaikilla ole. Näitä erityisosaamisia tarkoitan. En mitään akateemista hömppää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä maassa on huikea akateemisten työttömyys. Tosiasiassa suorittavan työn ammattitekijöitä tarvitaan, niitä erityisosaajia vähemmän. Ei ainakaan niin paljon kuin ihmiset kouluttautuvat.
Maistereita valmistuu moninkertainen määrä tarpeeseen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritykseni on jo aika iso ja työllistää näkyvästi useita ihmisiä jo yli 10 vuoden ajan mutta ikinä ei kukaan ole töitä kysynyt vaikka työ olisi kivaa ja helppoa. Yrityksessä käy tuhansia ihmisiä päivittäin. En voi käsittää miksei kukaan ikinä ole kysynyt töitä, ei edes työharjoittelupaikkaa, ei edes tet jaksoa..
Kaikenlaiset trollit sitä kirjoitteleekin. Mitäs jos laittaisit ilmoituksen vaikka TE-toimiston sivuille? Onko liian vaativa tehtävä sinulle?
Raivostuttaa niin paljon myös nämä "hakemuksen täytyy olla paska!!!", "persoona ratkaisee!!!" -kommentoijat. Ette ehkä pahaa tarkoita, mutta jos on muuten sosiaalinen persoona vaikka siihen myynti/asiakaspalveluhommaan, mutta jäätyy haastattelussa kerta toisensa jälkeen. Alku-ujous, heikkouteni. Yksi haastattelu ja hakemus ei kuitenkaan kerro mitään. Silti olisin erittäin täsmällinen, tarkka, siisti ja aktiivinen työntekijä. Ei, tässä jo toista vuotta työttömänä, ikää 20.
Ja toinen juttu, olisin päässyt nyt kouluun opiskelemaan kivaa, työllistävämpää alaa, sillä aiempi alani on vähän hömppä. 16-vuotiaana valittu. Mutta koska ikäni, en voi edes opiskella työttömyysturvalla. En saisi kuin opintotukea, rahat eivät nytkään riitä työttömyysturvalla kunnolla ruokaan ja muutin juuri, muuta rahanmenoa ollut. Vanhempanikin köyhiä, eivät pysty tukemaan. Sossu käskisi avopuolison elättämään tai ottamaan lisää opintolainaa. Kouluun olisi pitänyt olla kallis työasu, kirja sekä tutkintomaksu. Jouduin jättämään menemättä. Joten imekää persettä, te, jotka myös väitätte aina opiskeluun olevan yhtäläiset mahdollisuudet maassamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.
Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?
Ja tuossa syy, miksi työnantaja ei mielellään palkkaa pitkäaikaistyötöntä, kun siellä työpaikalla nyt pitäisi vähän suorittaa, pystyä tekemään pitkäjänteisesti asioita eikä lipsua. Jos työnhakija pystyy osoittamaan, että on edelleen - pitkästä työttömyydestä huolimatta - kykenevä tähän, niin voi jopa saada työpaikan. Jos ei ole mitään, millä osoittaisi asian, niin ....
Sitä varten on koeaika. Sen lisäksi voi poistaa mielivaltaisesti kaikki haluamansa pihalle, kun muistaa vain käynnistää YT:t. Suomessa tämä on varsin helppoa nykyään.
Itse olin 3 v työtön. Jäin äitiyslomalle ja sen jälkeen toimisto laittoi ovet kiinni ja siirtyi Viroon.
Halusimme lapsemme tiettyyn päiväkotiin, joten lapselle haettiin paikkaa 1 vuotiaana, 2 vuotiaana ja 3 vuotiaana.
Jolloin tärppäsi.
Työttömän on vaikeampi saada töitä kuin töissä käyvän, joten aloin hakemaan näitä 4 h työpaikkoja ihan tieten tahtoen.
Pääsin aulaemännäksi ja työ oli ihan ok, vähän nyt yksinkertaista ja huonosti palkattua 4 h sopimuksella erityisesti.
Työnantajalle haastattelussa sanoin tää on mun juttu.
Kun olin vuoden tehnyt töitä, aloin hakemaan muita töitä ja lopulta pääsinkin.
En pitänyt tätä huonona, minuun oli käytetty pari h perehdyttämiseem.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-alalla neljäkymppinen alkaa jo olla liian vanha. Voi olla ettei jossakin esim. hoitoalalla ikä vaikuta, mutta it on sellainen ala, jossa halutaan mieluiten töihin ainoastaan nuoria.
Enpä menisi yleistämään. Ehkä johonkin rivikoodarin hommaan otetaan mieluummin nuori ja halpa, mutta kyllä vaativampiin tehtäviin halutaan kokeneempia osaajia ja näille myös maksetaan. Mieheni sai pitkän Nokia-uran jälkeen helposti töitä 44-vuotiaana ja palkkakin nousi siinä kohtaa melkein kolmella tonnilla. Nyt 48-vuotiaana häntä kosiskeltiin toiseen työpaikkaan ja tarjottiin jo kymppitonnin palkkaa, mutta mies ei viitsinyt vaihtaa kun tehtävät eivät vaikuttaneet niin mielenkiintoisilta kuin nykyisessä työssä. Eikä hän ole edes esimiesasemassa, vaan tavallinen työntekijä joka muuntaa kofeiinia koodiksi.
Se miksi IT-alalla on vähemmän noita +/- viisikymppisiä voi johtua ihan siitäkin, että osa on jo ehtinyt rikastua niin ettei tee enää päivätöitä.
Tavallinen koodari, ja tarjottiin kymppitonnin kuukausipalkkaa? Hehehehehehehehehe! Hahahahahahaha! Kaikenlaisia paskapuheita sitä kuuleekin.
Oikeastaan noiden pitäisi haastatella työnantajia eikä työnhakijoita. Kysellä että montako yli 40v tai 50v on hakenut ja montako palkattu. Montako pitkäaikaistyötöntä jne. Ikäsyrjintä ja muukin epäasiallinen syrjintä on edelleen kiellettyä vaikka sekin tuntuu olevan nykyään maan tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-alalla neljäkymppinen alkaa jo olla liian vanha. Voi olla ettei jossakin esim. hoitoalalla ikä vaikuta, mutta it on sellainen ala, jossa halutaan mieluiten töihin ainoastaan nuoria.
Enpä menisi yleistämään. Ehkä johonkin rivikoodarin hommaan otetaan mieluummin nuori ja halpa, mutta kyllä vaativampiin tehtäviin halutaan kokeneempia osaajia ja näille myös maksetaan. Mieheni sai pitkän Nokia-uran jälkeen helposti töitä 44-vuotiaana ja palkkakin nousi siinä kohtaa melkein kolmella tonnilla. Nyt 48-vuotiaana häntä kosiskeltiin toiseen työpaikkaan ja tarjottiin jo kymppitonnin palkkaa, mutta mies ei viitsinyt vaihtaa kun tehtävät eivät vaikuttaneet niin mielenkiintoisilta kuin nykyisessä työssä. Eikä hän ole edes esimiesasemassa, vaan tavallinen työntekijä joka muuntaa kofeiinia koodiksi.
Se miksi IT-alalla on vähemmän noita +/- viisikymppisiä voi johtua ihan siitäkin, että osa on jo ehtinyt rikastua niin ettei tee enää päivätöitä.
Tavallinen koodari, ja tarjottiin kymppitonnin kuukausipalkkaa? Hehehehehehehehehe! Hahahahahahaha! Kaikenlaisia paskapuheita sitä kuuleekin.
Jep. Oma mieheni on kokenut ohjelmistoalalla ja häntä kosiskellaan toisiin työpaikkoihin. Mutta jonkinlainen kipuraja on neljässä tonnissa. Sen päälle on vaikea saada ketään maksamaan, jos vaihtaa ja mieheni palkka on nyt isompi. On saanut tarjouksen että joko neljä tonnia tai otetaan joku muu (=nuorempi ja halvempi, vaikka perehdyttämiseen meneekin aikaa). Edes pk-seudulla ei koodareille makseta kymppitonnia. Pitää olla vähän enemmän. Eikä mieheni ole mikään "pelkkä koodari", vaan työskentelee sulautettujen järjestelmien parissa suunnittelijana, homma, mihin ei ihan kenestä tahansa Nokian insinööristä ole. 4200 on suurin palkkatoive, mitä on mieheni kohdalla suostuttu harkitsemaan, mutta ei päässyt, vaan homma hoidettiin lopulta talon sisäisellä siirrolla. Tuossa tapauksessa mieheni palkka olisi hieman laskenut nykyisestä - eli olisi muuttanut pienemmältä paikkakunnalta isommalle, samalle, missä minunkin työpaikkani sijaitsee. Itse olen toisella insinöörialalla ja saan 2700. Meilä on nyt aika pitkä välimatka työpaikoilla ja siksi mieheni tyytyisi aavistuksen pienempään palkkaan, mutta se neljäkin tonnia tuntuu olevan liikaa. Hän ei ole koskaan ollut työttömänä ja kokemusta alalta on 28 vuotta, vaativista ohjelmistoprojkteista arvostetuissa yrityksissä, yhteensä neljässä eri paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-alalla neljäkymppinen alkaa jo olla liian vanha. Voi olla ettei jossakin esim. hoitoalalla ikä vaikuta, mutta it on sellainen ala, jossa halutaan mieluiten töihin ainoastaan nuoria.
Enpä menisi yleistämään. Ehkä johonkin rivikoodarin hommaan otetaan mieluummin nuori ja halpa, mutta kyllä vaativampiin tehtäviin halutaan kokeneempia osaajia ja näille myös maksetaan. Mieheni sai pitkän Nokia-uran jälkeen helposti töitä 44-vuotiaana ja palkkakin nousi siinä kohtaa melkein kolmella tonnilla. Nyt 48-vuotiaana häntä kosiskeltiin toiseen työpaikkaan ja tarjottiin jo kymppitonnin palkkaa, mutta mies ei viitsinyt vaihtaa kun tehtävät eivät vaikuttaneet niin mielenkiintoisilta kuin nykyisessä työssä. Eikä hän ole edes esimiesasemassa, vaan tavallinen työntekijä joka muuntaa kofeiinia koodiksi.
Se miksi IT-alalla on vähemmän noita +/- viisikymppisiä voi johtua ihan siitäkin, että osa on jo ehtinyt rikastua niin ettei tee enää päivätöitä.
Tavallinen koodari, ja tarjottiin kymppitonnin kuukausipalkkaa? Hehehehehehehehehe! Hahahahahahaha! Kaikenlaisia paskapuheita sitä kuuleekin.
Jep. Oma mieheni on kokenut ohjelmistoalalla ja häntä kosiskellaan toisiin työpaikkoihin. Mutta jonkinlainen kipuraja on neljässä tonnissa. Sen päälle on vaikea saada ketään maksamaan, jos vaihtaa ja mieheni palkka on nyt isompi. On saanut tarjouksen että joko neljä tonnia tai otetaan joku muu (=nuorempi ja halvempi, vaikka perehdyttämiseen meneekin aikaa). Edes pk-seudulla ei koodareille makseta kymppitonnia. Pitää olla vähän enemmän. Eikä mieheni ole mikään "pelkkä koodari", vaan työskentelee sulautettujen järjestelmien parissa suunnittelijana, homma, mihin ei ihan kenestä tahansa Nokian insinööristä ole. 4200 on suurin palkkatoive, mitä on mieheni kohdalla suostuttu harkitsemaan, mutta ei päässyt, vaan homma hoidettiin lopulta talon sisäisellä siirrolla. Tuossa tapauksessa mieheni palkka olisi hieman laskenut nykyisestä - eli olisi muuttanut pienemmältä paikkakunnalta isommalle, samalle, missä minunkin työpaikkani sijaitsee. Itse olen toisella insinöörialalla ja saan 2700. Meilä on nyt aika pitkä välimatka työpaikoilla ja siksi mieheni tyytyisi aavistuksen pienempään palkkaan, mutta se neljäkin tonnia tuntuu olevan liikaa. Hän ei ole koskaan ollut työttömänä ja kokemusta alalta on 28 vuotta, vaativista ohjelmistoprojkteista arvostetuissa yrityksissä, yhteensä neljässä eri paikassa.
Kannattaisi vilkaista ulkomaiden markkinoita. Amerikassa erikoisosaaja voi saada yli 100k vuodessa. Tietty ne olettaa että sitten tehdään duuniakin eikä vanuta kahvitauoilla.
155 voi lisätä. Mieheni on kertonut, että jokunen näitä " nokialaisia" on heillekin tullut. Ei ole mikään meriitti se enää, että on ollut Nokialla. Muutama hyväkin tyyppi on joukosta löytynyt, mutta aika paljon on "huh huh" -sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-alalla neljäkymppinen alkaa jo olla liian vanha. Voi olla ettei jossakin esim. hoitoalalla ikä vaikuta, mutta it on sellainen ala, jossa halutaan mieluiten töihin ainoastaan nuoria.
Enpä menisi yleistämään. Ehkä johonkin rivikoodarin hommaan otetaan mieluummin nuori ja halpa, mutta kyllä vaativampiin tehtäviin halutaan kokeneempia osaajia ja näille myös maksetaan. Mieheni sai pitkän Nokia-uran jälkeen helposti töitä 44-vuotiaana ja palkkakin nousi siinä kohtaa melkein kolmella tonnilla. Nyt 48-vuotiaana häntä kosiskeltiin toiseen työpaikkaan ja tarjottiin jo kymppitonnin palkkaa, mutta mies ei viitsinyt vaihtaa kun tehtävät eivät vaikuttaneet niin mielenkiintoisilta kuin nykyisessä työssä. Eikä hän ole edes esimiesasemassa, vaan tavallinen työntekijä joka muuntaa kofeiinia koodiksi.
Se miksi IT-alalla on vähemmän noita +/- viisikymppisiä voi johtua ihan siitäkin, että osa on jo ehtinyt rikastua niin ettei tee enää päivätöitä.
Tavallinen koodari, ja tarjottiin kymppitonnin kuukausipalkkaa? Hehehehehehehehehe! Hahahahahahaha! Kaikenlaisia paskapuheita sitä kuuleekin.
Jep. Oma mieheni on kokenut ohjelmistoalalla ja häntä kosiskellaan toisiin työpaikkoihin. Mutta jonkinlainen kipuraja on neljässä tonnissa. Sen päälle on vaikea saada ketään maksamaan, jos vaihtaa ja mieheni palkka on nyt isompi. On saanut tarjouksen että joko neljä tonnia tai otetaan joku muu (=nuorempi ja halvempi, vaikka perehdyttämiseen meneekin aikaa). Edes pk-seudulla ei koodareille makseta kymppitonnia. Pitää olla vähän enemmän. Eikä mieheni ole mikään "pelkkä koodari", vaan työskentelee sulautettujen järjestelmien parissa suunnittelijana, homma, mihin ei ihan kenestä tahansa Nokian insinööristä ole. 4200 on suurin palkkatoive, mitä on mieheni kohdalla suostuttu harkitsemaan, mutta ei päässyt, vaan homma hoidettiin lopulta talon sisäisellä siirrolla. Tuossa tapauksessa mieheni palkka olisi hieman laskenut nykyisestä - eli olisi muuttanut pienemmältä paikkakunnalta isommalle, samalle, missä minunkin työpaikkani sijaitsee. Itse olen toisella insinöörialalla ja saan 2700. Meilä on nyt aika pitkä välimatka työpaikoilla ja siksi mieheni tyytyisi aavistuksen pienempään palkkaan, mutta se neljäkin tonnia tuntuu olevan liikaa. Hän ei ole koskaan ollut työttömänä ja kokemusta alalta on 28 vuotta, vaativista ohjelmistoprojkteista arvostetuissa yrityksissä, yhteensä neljässä eri paikassa.
Kannattaisi vilkaista ulkomaiden markkinoita. Amerikassa erikoisosaaja voi saada yli 100k vuodessa. Tietty ne olettaa että sitten tehdään duuniakin eikä vanuta kahvitauoilla.
Tiedetään, miehen kaveri tekee jossain etelä-valtioissa duunia. Tiedän paikankin, mutten kerro sen tarkemmin. Mutta mulla ei ole oikein taida olla USA:n raksapuolella markkinoita. Sekä olen vähän kehno enkussa, vaikka joten kuten pärjäänkin. Eikä mies taida haluta Suomesta pois. Mutta oletin, että tuossa jutussa puhutaan Suomen markkinoista. Mun pitää nyt mennä piirtelemään taloja, moi.
Eniten kiinnitin huomiota siihen, että molemmat mammat sanoivat, että työstä on saatava kunnon korvaus.
Kyllä, mutta jos osaaminen on ex-autosihteeri (käsittelee rekisteröintipapereita) niin ei tuossa tapauksessa voi kyllä henkseleitään paukuttaa ja vaatia ihmeitä.
Kuten täälläkin on mainittu osa-aikatyömarkkinat eivät toimi
Vierailija kirjoitti:
Eniten kiinnitin huomiota siihen, että molemmat mammat sanoivat, että työstä on saatava kunnon korvaus.
Kyllä, mutta jos osaaminen on ex-autosihteeri (käsittelee rekisteröintipapereita) niin ei tuossa tapauksessa voi kyllä henkseleitään paukuttaa ja vaatia ihmeitä.
Kuten täälläkin on mainittu osa-aikatyömarkkinat eivät toimi
Mammoilla on unohtunut se oma neuvotteluasema, ikävä kyllä.
Et taida oikein tietää,mistä puhut. Tässä maassa ilmaiset työharjoittelut on ihan käytäntö. Ennen, siis joskus 70-luvulla, ilmeisesti oli tyypillistä, että työharjoittelija palkattiin. Nykyään firmat laskevat sen varaan, että yhden ilmaistyöntekijän tilalle tai jälkeen voi ottaa jonkun seuraavan hyväuskoisen hölmön höynäytettäväksi. Valtaosa työharjoitteluista ei tänä päivänä siis johda työsuhteeseen. Työntekijän ominaisuuksilla ei ole juuri mitään painoa - hyvässä tai huonossa, jos ei ole määrärahoja palkata ketään.