Lue keskustelun säännöt.
Minna, 47, on laittanut viisisataa hakemusta - töitä ei löydy
31.08.2016 |
Näin helppoa on löytää työ nykyään Suomessa:
Kommentit (211)
YTYTYTYTY kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.
Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?
Ja tuossa syy, miksi työnantaja ei mielellään palkkaa pitkäaikaistyötöntä, kun siellä työpaikalla nyt pitäisi vähän suorittaa, pystyä tekemään pitkäjänteisesti asioita eikä lipsua. Jos työnhakija pystyy osoittamaan, että on edelleen - pitkästä työttömyydestä huolimatta - kykenevä tähän, niin voi jopa saada työpaikan. Jos ei ole mitään, millä osoittaisi asian, niin ....
Sitä varten on koeaika. Sen lisäksi voi poistaa mielivaltaisesti kaikki haluamansa pihalle, kun muistaa vain käynnistää YT:t. Suomessa tämä on varsin helppoa nykyään.
Niin onkin koeaika, mutta mihin työpaikkaan hakee VAIN pitkäaikaistyöttömiä? Yleensä hakijoista löytyy niitäkin, jotka ovat olleet vain lyhyen aikaa työttöminä ja niitäkin, jotka ovat töissä, mutta työsuhde on päättymässä. Tai jopa niitä, jotka vain haluavat vaihtaa työpaikkaa esim paremmin sopivien työaikojen tai työpaikan paremman sijainnin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini lopetti työnsä hieman alle 50-v ja meni kouluun. Pari vuotta opintoja ja kädessä oli uusi ammatti. Eka vuosi meni "hanttihommissa", mutta pikkuhiljaa alkoi saamaan viikon sijaisuuksia, sitten kahden viikon ja hommien taso nousi. Vakituista paikkaa ei ole vielä, mutta suurimman osan kuukaudesta on töissä.
Se ei varmasti ole helppoa, aina aloittaa uudessa paikassa ja odottaa, minne pääsee seuraavaksi.. mutta äiti todellakin tekee jotain työllistymisensä eteen eikä istu iltalehdelle valittamassa että on liian vanha. Uskon vakaasti, että äitini saa vielä vakituisen työn, onhan hänellä vielä 15 vuotta työikää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa niin paljon myös nämä "hakemuksen täytyy olla paska!!!", "persoona ratkaisee!!!" -kommentoijat. Ette ehkä pahaa tarkoita, mutta jos on muuten sosiaalinen persoona vaikka siihen myynti/asiakaspalveluhommaan, mutta jäätyy haastattelussa kerta toisensa jälkeen. Alku-ujous, heikkouteni. Yksi haastattelu ja hakemus ei kuitenkaan kerro mitään. Silti olisin erittäin täsmällinen, tarkka, siisti ja aktiivinen työntekijä. Ei, tässä jo toista vuotta työttömänä, ikää 20.
Ja toinen juttu, olisin päässyt nyt kouluun opiskelemaan kivaa, työllistävämpää alaa, sillä aiempi alani on vähän hömppä. 16-vuotiaana valittu. Mutta koska ikäni, en voi edes opiskella työttömyysturvalla. En saisi kuin opintotukea, rahat eivät nytkään riitä työttömyysturvalla kunnolla ruokaan ja muutin juuri, muuta rahanmenoa ollut. Vanhempanikin köyhiä, eivät pysty tukemaan. Sossu käskisi avopuolison elättämään tai ottamaan lisää opintolainaa. Kouluun olisi pitänyt olla kallis työasu, kirja sekä tutkintomaksu. Jouduin jättämään menemättä. Joten imekää persettä, te, jotka myös väitätte aina opiskeluun olevan yhtäläiset mahdollisuudet maassamme.
Aargh mua on alkanut oikeasti kyrsimään tää ihmisten jatkuva tekisyiden keksiminen sille, ettei tarttis vahingossakaan työllistyä. Opintolaina on sitä varten, että pärjäät taloudellisesti. Opintolaina on halpaa. Sanoit meneväsi opiskelemaan alaa joka työllistää helpommin. On hyvin todennäköistä että jo eka vuoden jälkeen työllistyt osa-aikaisesti alan töihin. Joo huonossa tapauksessa joudut pari vuotta kitkuttamaan, mutta eikö se ole sen arvoista? Vai haluatko kitkutella työttömänä loppuelämäsi? "Joudut jättämään menemättä"- sä teit valinnan olla menemättä. Ilmeisesti työttömänä on niin kivaa?
Toinen asia - työhaastatteluitakin voi treenata. Joku alku-ujous on ihan sellanen juttu, josta voi opetella irti. Varmaan jotain selfhelp-oppaita löytyy.
Eiköhän valtaosa normaaleista ihmisistä ole muutenkin hermona työhaastatteluissa. Ainakin minun haastattelemani ovat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen koodari, ja tarjottiin kymppitonnin kuukausipalkkaa? Hehehehehehehehehe! Hahahahahahaha! Kaikenlaisia paskapuheita sitä kuuleekin.
No ehkä sitten tavallista parempi? Koodari kuitenkin, ei esimiesasemassa, vaan yksi tiimistä. Nyt saa 8700€/kk mutta tuo pieni korotus ei houkuttanut niin paljon, että olisi viitsinyt vaihtaa vähemmän kiinnostaviin hommiin.
Täältä ilmottautuu yksi parikymppinen opiskelija, jolta puuttuu "kunnon" työkokemus kokonaan. Oon tehny satunnaisesti kodinhoitohommia tuttavaperheissä, mutta siinäpä se. Pari viikkoa sitten kirjotin elämäni ekan työhakemuksen, pääsin haastatteluun ja sain töitä. En toki mistään "hienolta alalta" tai edes lähelläkään omaa opiskelualaa, mut jostain se on aloitettava. Uskomattomalta tuntuu et jollekin ei työpaikkaa irtoa 500 hakemuksen jälkeenkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutussa ei sanota asuinpaikkakuntaa ja mitä töitä hakenut.
En ole koskaan kirjoittanut työhakemusta ja silti ollut 15v asti töissä. Tälläkin hetkellä oman alan töissä.
T. 20v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä ilmottautuu yksi parikymppinen opiskelija, jolta puuttuu "kunnon" työkokemus kokonaan. Oon tehny satunnaisesti kodinhoitohommia tuttavaperheissä, mutta siinäpä se. Pari viikkoa sitten kirjotin elämäni ekan työhakemuksen, pääsin haastatteluun ja sain töitä. En toki mistään "hienolta alalta" tai edes lähelläkään omaa opiskelualaa, mut jostain se on aloitettava. Uskomattomalta tuntuu et jollekin ei työpaikkaa irtoa 500 hakemuksen jälkeenkään...
Se on mahdollista kun kirjoittaa yhden surkean hakemuksen jota tykittää joka paikkaan. Katso kuvaa, ei tuota naista työnteko kiinnosta.
Kovasti taas yleistetään. Normaaliin myyjän työhön Etelä-Suomessa tulee meille niin vähän hakijoita, että melkein kaikki haastatellaan.
Meille on palkattu työharjoittelusta harjoittelija. Tuskin on ainoa koko Suomessa.
Toisaalta palkkasin kerran "Minnan", koska vaikutti niin motivoituneelta tekemään töitä. Annoin mahdollisuuden. Lopputuloksena saikkua koeajan jälkeen. Eipä ole töissä näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ihan ammattikoulupohjalta saanut kolme työpaikkaa, joihin haettiin insinööriä tai teknikkoa.
Työhakemuksia olen lähettänyt elämäni aikana ehkä parikymmentä, joista yli puoleen olen päässyt. Joskus on ollut ongelmana kun työpaikkoja olisi useamipikin samaan aikaan.
Sitä en sitten tiedä miksi se työn saaminen on joillekin hankalaa.
Ihan vinkkinä, että jos aikaisemmissa paikoissa ei ole ollut töissä vaan työpaikalla, niin ei niitä uusia paikkoja sitten löydy joissa voisi oleskella ;)
Vierailija kirjoitti:
Täältä ilmottautuu yksi parikymppinen opiskelija, jolta puuttuu "kunnon" työkokemus kokonaan. Oon tehny satunnaisesti kodinhoitohommia tuttavaperheissä, mutta siinäpä se. Pari viikkoa sitten kirjotin elämäni ekan työhakemuksen, pääsin haastatteluun ja sain töitä. En toki mistään "hienolta alalta" tai edes lähelläkään omaa opiskelualaa, mut jostain se on aloitettava. Uskomattomalta tuntuu et jollekin ei työpaikkaa irtoa 500 hakemuksen jälkeenkään...
Ikä ratkaisee.
Kyllä minäkin nuorena ja nättina likkana edellisessä lamassa sain töitä. Parhaimmillaan oli jopa kolme työpaikkaa yhtä aikaa.
Asiat muuttuu, kun tulee ikää. Nuoret ei vain sitä usko eikä ymmärrä, kun eivät ole sitä vielä kokeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kirjoittanut työhakemusta ja silti ollut 15v asti töissä. Tälläkin hetkellä oman alan töissä.
T. 20v
Ikä on tässäkin selityksenä. Ei koulutus, kokemus tai erinomainen työhakemus.
Vierailija kirjoitti:
Täältä ilmottautuu yksi parikymppinen opiskelija, jolta puuttuu "kunnon" työkokemus kokonaan. Oon tehny satunnaisesti kodinhoitohommia tuttavaperheissä, mutta siinäpä se. Pari viikkoa sitten kirjotin elämäni ekan työhakemuksen, pääsin haastatteluun ja sain töitä. En toki mistään "hienolta alalta" tai edes lähelläkään omaa opiskelualaa, mut jostain se on aloitettava. Uskomattomalta tuntuu et jollekin ei työpaikkaa irtoa 500 hakemuksen jälkeenkään...
Kyllähän opiskelija on työnantajan silmissä houkuttelevampi kuin pitkäaikaistyötön. Opiskelija on menossa elämässä eteenpäin, tekee töitä paremman tulevaisuuden eteen ja on potentiaalinen menestyjä. Pitkäaikaistyöttömällä elämä on jo mennyt päin persettä, kuka sellaisen luuserin haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Oma mieheni on kokenut ohjelmistoalalla ja häntä kosiskellaan toisiin työpaikkoihin. Mutta jonkinlainen kipuraja on neljässä tonnissa. Sen päälle on vaikea saada ketään maksamaan, jos vaihtaa ja mieheni palkka on nyt isompi. On saanut tarjouksen että joko neljä tonnia tai otetaan joku muu (=nuorempi ja halvempi, vaikka perehdyttämiseen meneekin aikaa). Edes pk-seudulla ei koodareille makseta kymppitonnia. Pitää olla vähän enemmän. Eikä mieheni ole mikään "pelkkä koodari", vaan työskentelee sulautettujen järjestelmien parissa suunnittelijana, homma, mihin ei ihan kenestä tahansa Nokian insinööristä ole. 4200 on suurin palkkatoive, mitä on mieheni kohdalla suostuttu harkitsemaan, mutta ei päässyt, vaan homma hoidettiin lopulta talon sisäisellä siirrolla. Tuossa tapauksessa mieheni palkka olisi hieman laskenut nykyisestä - eli olisi muuttanut pienemmältä paikkakunnalta isommalle, samalle, missä minunkin työpaikkani sijaitsee. Itse olen toisella insinöörialalla ja saan 2700. Meilä on nyt aika pitkä välimatka työpaikoilla ja siksi mieheni tyytyisi aavistuksen pienempään palkkaan, mutta se neljäkin tonnia tuntuu olevan liikaa. Hän ei ole koskaan ollut työttömänä ja kokemusta alalta on 28 vuotta, vaativista ohjelmistoprojkteista arvostetuissa yrityksissä, yhteensä neljässä eri paikassa.
No kyllä ihmettelen minkälainen osaaja miehesi on, jos tuollaisella nälkäpalkalla suostuu töitä tekemään. Ei kukaan itseään kunnioittava ohjelmoija edes suostu sylkäisemään tuollaisen palkkatarjouksen suuntaan. Kyllä Helsingissä maksetaan osaajille ihan kunnollista palkkaa, ei tarvitse sinne Jenkkeihin lähteä sen 100k palkan perässä.
En tiedä mitä firmoja nuo pilipalipalkanmaksajat on, kannattaa kysellä niitä hommia kunnollista tulosta tekevistä yksityisen sektorin firmoista. Ja ihan on suomalaiset työajat ja lomat, saunat ja kaikki. Ei tarvitse mennä sinne Jenkkeihin painamaan pitkää päivää lyhyillä lomilla.
Tietty jos se oma työpanos ei ole kuin sen neljän tonnin arvoinen, niin sitten on paha pyytää enemmän. Tämä on sellainen ala, jossa työntekijöillä saattaa olla ihan hurjia eroja tuottavuudessa enkä usko että firma jää tappiolle noiden kanssa, joille maksetaan vuositasolla päälle 100000€.
Eiköhä Minnassaki oo jotain vikaa jo
Vierailija kirjoitti:
Täältä ilmottautuu yksi parikymppinen opiskelija, jolta puuttuu "kunnon" työkokemus kokonaan. Oon tehny satunnaisesti kodinhoitohommia tuttavaperheissä, mutta siinäpä se. Pari viikkoa sitten kirjotin elämäni ekan työhakemuksen, pääsin haastatteluun ja sain töitä. En toki mistään "hienolta alalta" tai edes lähelläkään omaa opiskelualaa, mut jostain se on aloitettava. Uskomattomalta tuntuu et jollekin ei työpaikkaa irtoa 500 hakemuksen jälkeenkään...
Vastasit jo itse omaan ihmetykseesi: Sinä olet parikymppinen opiskelija, Minna on 47-vuotias pitkäaikaistyötön. Mitäpä luulet, kumpi palkataan helpommin ja kumpi saa varmemmin töitä, kun laittaa 500 hakemusta? Niin.
Varmasti viisikymppisten pitkäaikaistyöttömienkin joukosta voi löytyä helmiä, mutta valitettavan paljon on niitä, joiden on hankala enää päästä työelämään kiinni. Meille on yritetty työllistää muutamakin "Minna" (kouluttamattomia n. 50-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä) ja kaikkien kanssa on ollut isoja ongelma: Motivaation puutetta, ei myönnetä tarvetta päivittää osaamistaan, vaaditaan omia oikeuksia hoitamatta kuitenkaan ensin velvollisuuksia, saikutetaan, ei päästä kiinni normaaliin päivärytmiin jne. Todella harmi, noiden "Minnojen" itsensä kannalta erityisesti. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Oma mieheni on kokenut ohjelmistoalalla ja häntä kosiskellaan toisiin työpaikkoihin. Mutta jonkinlainen kipuraja on neljässä tonnissa. Sen päälle on vaikea saada ketään maksamaan, jos vaihtaa ja mieheni palkka on nyt isompi. On saanut tarjouksen että joko neljä tonnia tai otetaan joku muu (=nuorempi ja halvempi, vaikka perehdyttämiseen meneekin aikaa). Edes pk-seudulla ei koodareille makseta kymppitonnia. Pitää olla vähän enemmän. Eikä mieheni ole mikään "pelkkä koodari", vaan työskentelee sulautettujen järjestelmien parissa suunnittelijana, homma, mihin ei ihan kenestä tahansa Nokian insinööristä ole. 4200 on suurin palkkatoive, mitä on mieheni kohdalla suostuttu harkitsemaan, mutta ei päässyt, vaan homma hoidettiin lopulta talon sisäisellä siirrolla. Tuossa tapauksessa mieheni palkka olisi hieman laskenut nykyisestä - eli olisi muuttanut pienemmältä paikkakunnalta isommalle, samalle, missä minunkin työpaikkani sijaitsee. Itse olen toisella insinöörialalla ja saan 2700. Meilä on nyt aika pitkä välimatka työpaikoilla ja siksi mieheni tyytyisi aavistuksen pienempään palkkaan, mutta se neljäkin tonnia tuntuu olevan liikaa. Hän ei ole koskaan ollut työttömänä ja kokemusta alalta on 28 vuotta, vaativista ohjelmistoprojkteista arvostetuissa yrityksissä, yhteensä neljässä eri paikassa.
No kyllä ihmettelen minkälainen osaaja miehesi on, jos tuollaisella nälkäpalkalla suostuu töitä tekemään. Ei kukaan itseään kunnioittava ohjelmoija edes suostu sylkäisemään tuollaisen palkkatarjouksen suuntaan. Kyllä Helsingissä maksetaan osaajille ihan kunnollista palkkaa, ei tarvitse sinne Jenkkeihin lähteä sen 100k palkan perässä.
En tiedä mitä firmoja nuo pilipalipalkanmaksajat on, kannattaa kysellä niitä hommia kunnollista tulosta tekevistä yksityisen sektorin firmoista. Ja ihan on suomalaiset työajat ja lomat, saunat ja kaikki. Ei tarvitse mennä sinne Jenkkeihin painamaan pitkää päivää lyhyillä lomilla.
Tietty jos se oma työpanos ei ole kuin sen neljän tonnin arvoinen, niin sitten on paha pyytää enemmän. Tämä on sellainen ala, jossa työntekijöillä saattaa olla ihan hurjia eroja tuottavuudessa enkä usko että firma jää tappiolle noiden kanssa, joille maksetaan vuositasolla päälle 100000€.
Kai ymmärrät kuitenkin sen, että koodareista aivan ehdoton vähemmistö saa mitään 100k vuosiliksoja? Minun juristikavereistakaan ei saa yksikään tällä hetkellä.
Jos koodarina ylittää mediaaniansioiden rajan niin se on jo hyvin. Alan palkat jämähtivät vuosien 2000-2001 tasolle vaikka rahan arvo onkin vain laskenut.
T: koodari 3500€/kk 20 vuoden kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti taas yleistetään. Normaaliin myyjän työhön Etelä-Suomessa tulee meille niin vähän hakijoita, että melkein kaikki haastatellaan.
Meille on palkattu työharjoittelusta harjoittelija. Tuskin on ainoa koko Suomessa.
Toisaalta palkkasin kerran "Minnan", koska vaikutti niin motivoituneelta tekemään töitä. Annoin mahdollisuuden. Lopputuloksena saikkua koeajan jälkeen. Eipä ole töissä näkynyt.
Minkä alan myyjäntyöhön? Itse olen 40 vuotias enkä ole saanut kutsua Lidlin, Cittarin tai Prisman myyjän työpaikkoihin, osa-aikainen tai kokopäiväinen kävisi. Olen ollut ulkomailla myyntihallinnossa, Suomessa asiakaspalvelussa ja sosiaalialalla, puhun kolme kieltä sujuvasti. Keskeytyneet korkeakouluopinnot.
P- puhetta että "kaikki" pääsisivät myyjiksi, ainakaan pk seudulla.Provikkapalkalla en voi lähteä sillä on yksi lapsi jonka päivähoito on maksettava jotta pääsen töihin.
Aargh mua on alkanut oikeasti kyrsimään tää ihmisten jatkuva tekisyiden keksiminen sille, ettei tarttis vahingossakaan työllistyä. Opintolaina on sitä varten, että pärjäät taloudellisesti. Opintolaina on halpaa. Sanoit meneväsi opiskelemaan alaa joka työllistää helpommin. On hyvin todennäköistä että jo eka vuoden jälkeen työllistyt osa-aikaisesti alan töihin. Joo huonossa tapauksessa joudut pari vuotta kitkuttamaan, mutta eikö se ole sen arvoista? Vai haluatko kitkutella työttömänä loppuelämäsi? "Joudut jättämään menemättä"- sä teit valinnan olla menemättä. Ilmeisesti työttömänä on niin kivaa?
Toinen asia - työhaastatteluitakin voi treenata. Joku alku-ujous on ihan sellanen juttu, josta voi opetella irti. Varmaan jotain selfhelp-oppaita löytyy.