Minna, 47, on laittanut viisisataa hakemusta - töitä ei löydy

Mihin tuon ikäisenä kanntaisi kouluttautua, jos ei esim. hoitoalalle sovi?

Kysyn mielenkiinnosta kun olen itse 40 vuotias ja työtön.

Ei neljäkymppisen kannata enää kouluttautua millekään alalle, sillä työllistyminen ei ole realistista. Suomessa ei millään alalla ole niin hyvää työllisyystilannetta, etteikö yli 40-vuotias vastavalmistunut vailla alan työkokemusta olisi jo työnantajien silmissä liian vanha.

Nämä opiskeluja ehdottavat eivät varmaan osaa ajatella, että kaikista ei ole oppimaan vaikka pahojen lukivaikeuksien vuoksi. Ei silloin 40 vuotta sitten sellaiseen kiinnitetty huomiota, lapsi oli vaan laiska, jos ei oppinut. Jos on pienestä pitäen lytätty, että tyhmä olet eikä sinusta mitään tule, niin miten ihmeessä tuollaisesta kuoriutuu aikuisiällä menetyksellisesti koulutusta toiseen vaihtava?

Sukulaismies, nyt iältään 70+, sai ihan pienenä aivovamman. Koulua hän kävi muutaman vuoden, nyky peruskoulusta hän ei ikinä olisi päässyt läpi. Niin vain hän oli töissä nuoresta miehestä eläkeikään asti saman työnantajan palveluksessa. Mukava mies, mutta käy hitaalla ja on hieman yksinkertainen. Enää ei ole töitä, joita hänen kaltaisensa pystyisivät tekemään. Ei kaikki ole vieläkään parasta A-ryhmää vaikka niin työnantajat vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Ei neljäkymppisen kannata enää kouluttautua millekään alalle, sillä työllistyminen ei ole realistista. Suomessa ei millään alalla ole niin hyvää työllisyystilannetta, etteikö yli 40-vuotias vastavalmistunut vailla alan työkokemusta olisi jo työnantajien silmissä liian vanha.

Miksi tämä ketju sitten on olemassa tai IL tehnyt jutun asiasta? Eikö siihen lex Lindströmiin pitäisi sisällyttää myös 40 vuotiaat? Tällöin työuran pituus olisi n. 15 vuotta, jos valmistuu 25 vuotiaana kuten keskimäärin. Sinänsä huvittavaa, kun 40 vuotiaana voi olla työelämää vielä 25 vuotta jäljellä eli enemmän kuin siihen mennessä.

Mieslukija kirjoitti:

Katsoin tuon haastattelun. Nopeasti ainakin itse kyseisessä tilanteessa alkaisin urheilemaan, laihduttaisin ja yrittäisin kommunikoida paremmin. Lisäksi menisin mihin tahansa työhön millä tahansa palkalla ja hakisin siitä käsin parempaa.

Kun on kysymys työtehtävistä, mitä väliä sillä on, onko ihminen urheilullinen ja laihduttanut? Sellaiset duunit ovatkin pelkkää höttöä eivätkä perustu mihinkään osaamiseen, jos ulkonäkö on se "kriteeri". Kaikki nyt vaan eivät ole valokuvamalleja. Yksi lysti, jos kassaneiti räpyttelee ripsipidennyksien kanssa tai ilman, kunhan kauppasaldo täsmää.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän tuossa ole osuutta myös hakemuksissa ja hakijalla...

No eikös kaikille työttömille pitänyt olla töitä? Eikös se työttömyys johtunut siitä että työttömät on ainoastaan laiskoja ja makaavat mieluummin sohvalla kuin menevät töihin? Eikö juuri tämän takia työttömyysetuuksia olla kiristämässä jotta se työntekeminen alkaisi motivoida?

Vierailija kirjoitti:

Mihin tuon ikäisenä kanntaisi kouluttautua, jos ei esim. hoitoalalle sovi?

Kysyn mielenkiinnosta kun olen itse 40 vuotias ja työtön.

Kyllä sovit hoitoalalle, jos sinulla muuten on kiinnostusta ja motivaatiota. Älä anna idioottien lannistaa itseäsi. Olet juuri sopivassa iässä. Et jää enää todennäköisesti mammalomalle. Mammailijat ovatkin työnantajien riesa nro yksi. Ensin tullaan kovaa töihin ja sitten onkin sopiva hetki pamahtaa paksuksi. Työnantaja saa maksaa tuplakulut kahdesta työntekijästä.

Menin aikoinani polille opiskelemaan ja luulin, että DI-tutkinto on suurinpiirtein automaattinen tae hyvästä työpaikasta, no karu todellisuus (vielä talouden nousuaikana 2000-luvun alussa!) selvisi minulle sitten, tuokaan tutkinto ei ollut mikään tae mistään.

Työllistyin kyllä myöhemmin ihan hyvään työpaikkaan, mutta enpä olisi ikinä uskonut, että työpaikan saaminen voi olla tuollakin taustalla niin hankalaa, tämä vielä pääkaupunkiseudulla eikä missään syrjäkylässä. Toki näin jälkikäteen ymmärsin, että opiskeluaikana olisi pitänyt jo hullun lailla verkostua eri suuntiin ja kerätä kokemusta, mutta eipä tuota minulle polilla kukaan kertonut, enkä naiviudessani sitä myöskään itse oikein ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

It-alalla neljäkymppinen alkaa jo olla liian vanha. Voi olla ettei jossakin esim. hoitoalalla ikä vaikuta, mutta it on sellainen ala, jossa halutaan mieluiten töihin ainoastaan nuoria.

Enpä menisi yleistämään. Ehkä johonkin rivikoodarin hommaan otetaan mieluummin nuori ja halpa, mutta kyllä vaativampiin tehtäviin halutaan kokeneempia osaajia ja näille myös maksetaan. Mieheni sai pitkän Nokia-uran jälkeen helposti töitä 44-vuotiaana ja palkkakin nousi siinä kohtaa melkein kolmella tonnilla. Nyt 48-vuotiaana häntä kosiskeltiin toiseen työpaikkaan ja tarjottiin jo kymppitonnin palkkaa, mutta mies ei viitsinyt vaihtaa kun tehtävät eivät vaikuttaneet niin mielenkiintoisilta kuin nykyisessä työssä. Eikä hän ole edes esimiesasemassa, vaan tavallinen työntekijä joka muuntaa kofeiinia koodiksi.

Se miksi IT-alalla on vähemmän noita +/- viisikymppisiä voi johtua ihan siitäkin, että osa on jo ehtinyt rikastua niin ettei tee enää päivätöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista että edelleen tällaisen aiheen ketju on hetkessä täynnä näitä: hakijassa täytyy olla vikaa, oma vikansa - hokijoita.

Yhteiskunta ei voi toimia siten että vain täydelliset ihmiset saavat töitä. On oltava markkinoita myös hieman virheellisille eli normaaleille ihmisille. Toisaalta jos yhteiskunnassa on töitä tarjolla vain täydellisille ihmisille niin näiden on turha tulla kitisemään siitä että jotain 20% valtion budjetista menee tällä hetkellä työttömyyden eri menoihin.

Se on valinta. Joko nämä omasta mielestään ilmeisen täydelliset ja työnhakijoiltakin täydellisyyttä vaativat työnantajat tai rekrykonsultit oppivat sietämään hieman epätäydellisiä hakijoita ja antavat heille töitä tai sitten he maksavat palkastaan veroina sen että nämä ihmiset istuvat pysyvästi kotonaan lähettelemässä hakemuksia.

Missään muualla maailmassa viiden kympin ikä ei tee täysin kelvottomaksi tekemään liki mitään työtä.

Yhtä onnetonta on se, että nämä ketjut täyttyvät niistä huutelijoista, joiden mielestä Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja muutama työpaikka ja joiden mielestä vika ei koskaan ole työnhakijassa. Voin myös sanoa, että juu ikärasismia on ja kaikki aktiivisetkaan eivät töitä löydä, mutta kyllä todennäköisesti myös aika monessa tapauksessa on joitakin muita syitä taustalla. Satoja ihmisiä rekrytoineena voin kertoa, että huonoja ja todella huonoja hakemuksia on paljon. Vain täällä on joku ihmeellinen usko siihen, että jokikinen työtön lähettää hyviä ja räätälöityjä hakemuksia paikkoihin joihin hänet ylipäätään voitaisiin valita. Kaikki työnhakuvalmennukset ovat roskaa, koska kyllä nyt normaali aikuinen töitä osaa hakea - vaikka se sitten olisikin jo kestänyt vuosia.

Työnantaja kyllä edelleen palkkaa parhaan hakijan ja jos ei sitä omaa osaamista ja motivaatiota osaa esittää, niin on aika turha ihmetellä miksei työpaikkaa löydy. Sitä voi itse kukin ryhtyä yrittäjäksi ja palkata yhdeksän vuotta kotona olleen satojen potentiaalisempien joukosta ihan hyvää hyvyyttään.

Harmittaa oikeasti ettei julkisuudessa kerrota koskaan niitä onnistumisia, aina vain näitä satoja hakemuksia -tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuossa tilanteessahan 16-20 tuntia viikossa olisi erittäin hyvä vaihtoehto. saa jalan oven väliin jonnekin, pääseen työelämään kiinni kevyellä alulla jne.

Tai sitten se jää "kevyeksi aluksi" eikä muuta ikinä enää saa.

Kertyy siitä vähän eläkettäkin. Itse huomasin, että kun olin pitkän työttömyyden jälkeen puoli vuotta täysiaikaisessa työpaikassa, niin en jotenkin saanut integroitua normaalia arkea siihen kuvioon saati että olisi jäänyt energiaa uuden työpaikan hakemiseen. Tuollainen osa-aikainen työ sopii hienosti ihmiselle, joka on ollut pitkään sivussa. Siitä saa kuitenkin sellaisen onnistumisen kokemuksen, että kelpaan vielä jonnekin ja töissäkin huomaa, että hyvin tämä sujuu. Ja jää vielä aikaa muullekin elämälle, ehtii miettiä että mitenhän tästä pyrkisi eteenpäin. Ja työstä saatu onnistumisen fiilis auttaa hakemaan muitakin työpaikkoja. Ei ole jo siinä hakemusta kirjoittaessa sellainen lannistunut fiilis, vaan pystyy kirjoittamaan niitäkin vähän paremmalta pohjalta, itseluottamusta uhkuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on jotain pahasti pielessä, jos 16-20-tuntista työviikkoa ei kannata tehdä. 

Minäkin ihmettelen tuota. On totta, ettei sillä elä, mutta eihän hän nytkään työllä elä. Itse sain juuri määräaikaisen osa-aikatyön, 14,5h/viikko ja 822€/kk. Ilman töitä ansiosidonnainen päivärahani olisi 1320€ ja nyt työn kanssa alan saada yhteensä 1830€. Tuohan on jo pienipalkkaisen työn palkka ja saan sen kahden päivän töillä!

No et kai sinä kahden päivän töillä tuota summaa saa, vaan kahdeksan?

No juu, tarkoitin kaksi päivää viikossa. Ja tiedostan, että tätä soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa saa vain aikansa, mutta minusta tämä on silti hyvä diili. Saan vähän lisätuloja ja mikä tärkeämpää, vähän toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Työttömänä väkisinkin alkaa epäillä omaa osaamistaan ja jopa työkykyä. Kun pääsee edes osa-aikaisiin töihin ja näkee, että hyvinhän tämä sujuu, niin kyllä se antaa luottamusta ja toivoa siihen, että jonain päivänä voi saada ihan täysipäiväisenkin työpaikan.

Tässä on kuitenkin vielä 20 vuotta eläkepäiviin, joten ei tässä nyt olisi varaa lannistua ja heittää pyyhettä kehään. Täytyy iloita näistä pienistäkin onnistumisista ja ihmettelen kyllä niitä, jotka eivät näe osa-aikaista työtä kannustavana juttuna.

Se tuli tosin jo laskettua, että minulle on aivan sama tienaanko 750€ vai 1700€ kuuussa osa-aikatyöstä, soviteltu päiväraha kuittaa sen erotuksen. Tämä on minun kohdallani lyhyen aikavälin kannustinloukku, jos pelkkää rahaa ajattelee.

Eräällä kurssilla kerrottiin, että keskimäärin täytyy lähettää 78 hakemusta ennen kuin tärppää.

Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuossa tilanteessahan 16-20 tuntia viikossa olisi erittäin hyvä vaihtoehto. saa jalan oven väliin jonnekin, pääseen työelämään kiinni kevyellä alulla jne.

Tai sitten se jää "kevyeksi aluksi" eikä muuta ikinä enää saa.

Kertyy siitä vähän eläkettäkin.

Aika vähän taitaa kertyä. Minä olen tehnyt töitä noin 15 vuotta (välillä kokoaikaista, välissä osa-aikaista) ja se on kerryttänyt eläkettäni noin parillakympillä.

Vierailija kirjoitti:

Eräällä kurssilla kerrottiin, että keskimäärin täytyy lähettää 78 hakemusta ennen kuin tärppää.

...tai ottaa muutkin keinot käyttöön kuin Mol:in selaaminen ja niihin paikkoihin hakeminen, jonne varmasti hakee satoja muitakin.

Piilotyöpaikat, niiden merkkejä kannattaa opetella huomaamaan. Meneekö jollakin alalla hyvin ja uutisia aina vain paranevasta tuloksesta tulee jatkuvasti? Laita hakemus, vaikkei haettaisikaan julkisesti työntekijöitä! Tutuille kannattaa kertoa avoimesti etsivänsä töitä, AINA on joku, joka vähintään tietää jonkun, joka voisi auttaa pääsemään haastatteluun.

Ja tietty ne Linkedinit ja muut kannattaa olla kunnossa, erityisen tärkeää asiantuntija-aloilla. Mäkin kassalla ei niinkään väliä, mutta kyllä työnantajat googlaa potentiaaliset työhaastatteluun kutsuttavat läpi.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.

Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?

Ja Minna 47 v:n koulutus oli????

Koulutusta ei ilmeisesti ole. Turha ruikuttaa, jos on kouluttamaton ja sellainen, jolla ei ole mitään haluja kehittää itseään. Työttömyysaikana olisi voinut  kouluttautua. Nykysysteemi passivoi ihmisiä. Ei se ole mitään aktiivista toimintaa ja työnhakua, jos liukuhihnalla lähettelee kerran tehtyä hakemusta sinne tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.

Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?

No kotonako työttömän pitää sitten maata ja passiivisesti lähetellä  yhtä ja samaa hakemusta sinne tänne. Ei sellaisella tavalla töitä saa. Ne työt pitää hakea ja tunkea se jalka oven väliin työharjoittelussa tai vakuuttaa hakemuksessa, että olen sopiva työntekijä ja osaan vaikka mitä. PItää tehdä itsestä korvaamaton. Ei ne työssä olijatkaan olen noin vain töitä saaneet. On opiskeltu ja haettu töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä nopeasti kasvavassa yrityksessä ja osa työstäni on käydä läpi hakemuksia ja haastatella hakijoita. Olen monesti kutsunut haastatteluun henkilön joka on joko sillä hetkellä pitkäaikaistyötön tai on ollut aiemmin. Joka kerta kysyn asiasta, tarkoituksena selvittää mitä henkilö työttömyyden aikana on tehnyt - toiset eivät mitään, osa opiskellut tai harrastanut. Esimerkiksi, eräs hakija joka pääsi suoraan jatkoon oli opiskellut useampaa uutta kieltä ja huvikseen tutkinut viininviljelyä, laittoi jopa linkin blogiinsa. Ei millään tapaa olennaisia taitoja kyseisessä työssä, mutta se AKTIIVISUUS ja asioiden eteen työskentely ovatkin paljon olennaisempia seikkoja. Aina kannattaa tehdä jotain, se osoittaa työnantajalle että ihmisellä on kunnianhimoa ja motivaatiota, vaikkei töitä olisikaan.

Suorita, suorita ja suorita. Pitää koko ajan olla suorittamassa jotain, että kelpaa. Jos olet ollut pitkään työttömänä, elämä alkaa lipsumaan, vaatii kahta kauheammin tsemppiä, että pystyy pitkäjänteisesti tekemään jotain sellaista, joka "kehittää" itseään. Onhan se ihailtavaa, mutta tässä on kyllä jokin kaksoisstandardi verrattuna työssäkäyviin. Työssäkäyvät miettivät kaiken rahana ja vieläpä siten, että palkinnon tulee seurata aika pian "ponnistelusta". Työ jätetään tekemättä, jos siitä ei makseta - jos se ei kuulu "mun työnkuvaan". Kaikki pitää tuoda eteen tarjottimella. Voidaan opiskella ja kehittää ammattitaitoa, jos työnantaja maksaa viulut. Jne. Miksi ihmeessä työttömän, joka elää jollain minimillä jatkuvasti - pitäisi pystyä olemaan joku superihminen ja kehittää, opiskella ja jatkuvasti todistaa jollekin työntantajalle jotain? Siis työnantajalle, jolle loppupeleissä kukaan työntekijä ei ole korvaamaton?

No kotonako työttömän pitää sitten maata ja passiivisesti lähetellä  yhtä ja samaa hakemusta sinne tänne. Ei sellaisella tavalla töitä saa. Ne työt pitää hakea ja tunkea se jalka oven väliin työharjoittelussa tai vakuuttaa hakemuksessa, että olen sopiva työntekijä ja osaan vaikka mitä. PItää tehdä itsestä korvaamaton. Ei ne työssä olijatkaan olen noin vain töitä saaneet. On opiskeltu ja haettu töitä.

Tuo oli niin harhaista tekstiä, ettei tiedä mistä aloittaa. "Pitää tehdä itsestään korvaamaton". Just. Taidat kuvitella olevasi jotain aivan ihmeellistä.  Kliseitä kyllä latelet sujuvasti.