Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Kuulostaa samanlaiselta tapaukselta kuin mun anoppi. Laita nyt heti miehesi sanomaan äidilleen, että nyt on mennyt liian pitkälle. Jos ei mene perille, niin sitten sinä joudut laittamaan rajat. Anoppi todennäköisesti suuttuu, ilmeisesti sitä tyyppiä joka ei yhtään ota muita huomioon ja saa aina tahtonsa läpi jyräämällä muut.
Jos muuten vaan tulee hakemaan lasta mukaansa, niin teet selväksi että ei käy. Mummulavisiitit sovitaan etukäteen. Ja ravintolassa tietysti siirrät syöttötuolin sellaiseen paikkaan, jonka näet parhaaksi. Tuo synttärikakkujuttu oli jo tosi paha, melkein pahempi kuin meillä 1-vuotissynttäreillä anoppi alkoi haukkua mua kahvipöydässä.
On kiva että on anoppi joka haluaa auttaa, mutta liiallisuuksiin vietynä (kuten tässä) se on henkisesti todella kuluttavaa. Jos anoppi vielä kovasti tykkää kritisoida ja mitätöidä, kuten mun anoppi, niin kyllä se apaattiseksi vetää.
Ap, miten miehesi suhtautuu äitinsä käytökseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä vielä lisää...
Omat vanhempani asuvat 400km päässä. Kun tulevat tänne ja anoppi tahtoo heidät sinnekin kylään, niin omii lapsen sielläkin.
Minusta oli todella törkeää käytöstä häneltä lapsen ollessa vauva, kun oltiin kaikki koolla, vanhempani vain ohikulku matkalla ja anoppi oli tietenkin puhunut heidät sinne kylään... Tavattiin siis kaikki siellä. Vanhempani näkivät vauvan viimeksi yli kuukausi sitten. Anoppi ottaa vauvan heti ovella, vanhempani eivät saa koko vierailun aikana lasta syliinsä ja lähtivät siis sieltä suoraan kotiinsa, etteivät meille tulleet.
Äitini oli hieman tilanteesta vaivaantunut, muttei mitään kehdannut sanoa, kun appiukkokin oli kerran kehottanut antamaan lasta välillä muillekin.
Sitten vielä tämmöinen. Itselläni on vihreät silmät. Miehellä tai vanhemmillaan ei. Anopin äidillä taas on, niin eikös lapseni vihreäsilmäisyys periydy anopin äidiltä...
Tutulta kuulostaa. Meilläkin anoppi asuu naapurissa, ja sillä oli (huomaa mennyt aikamuoto...) vara-avain. Kun vauva syntyi, kävi useita kertoja päivässä ovella tai tuli sisälle asti avaimellaan. Minua harvemmin edes tervehti, vaan käveli suoraan vauvan luo. Jos oli minulle jotakin asiaa, lässytti sen vauvan kautta "mitähän äiti sanoisi jos me vähän mennään vaunulenkille". Kutsui vauvaa mieheni nimellä. Lässytti vauvalle jatkuvastu "tyhmä äiti"-juttuja. Kutsui ystäviään luokseen katsomaan vauvaa, meille toki etukäteen kertomatta ja tuli sitten oven taakse vaatimaan vauvaa näytille. Kerran hiippaili meille sisään ja yritti lähteä vauvan kanssa kotiinsa sanomatta mitään, kun itse olin suihkussa ja vauva nukkumassa.
Meillä oli aina ennen anopin kanssa oikein hyvät välit, ja olin aluksi niin tyrmistynyt ja hämilläni tuosta muuttuneesta käytöksestä ja sekoamisesta, etten osannut heti reagoida tarpeeksi ärhäkästi. Mies ei ollut näkemässä äitinsä touhuja, ja hän väitti, että minä vain olen liian herkillä, joten anoppi sai aina puhuttua vara-avaimen mieheltä takaisin. Mies uskoi vasta, kun anoppi kerran miehen ja taaperon ulkoillessa nappasi lapsen autoonsa sanomatta sanaakaan ja meinasi lähteä jonnekin, ja mieshän raivostui niin ettei anoppi uskaltanut hetkeen enää tulla "auttamaan". Oli helpostus, kun viimeinkin sai miehen "samalle puolelle", kun itse oli sen vuoden joutunut jatkuvasti vääntämään rajoista yksin!
Anopin kanssa välit muuttuivat todella huonoiksi pian vauvan syntymän jälkeen, ja minun ja miehen välille tuli anopin takia jatkuvasti riitaa. Miehen räjähtämisen jälkeen anoppi alkoi pikkuhiljaa käyttäytyä ihmisiksi, ja ollaan saatu välit ihan asiallisiksi. Mummo saa hössöttää ja olla innoissaan, muttei lytätä ja väheksyä minua. Surullisinta tässä oli, että olimme ennen niin läheisiä, enkä tajua, miksi anoppi ikinä edes lähti tuohon "valtataisteluun" heti lapsen synnyttyä, koska olisin ihan mielelläni antanut hänen höösätä ja olla meidän ja vauvan elämässä läsnä ilman sitä!
Mikä ihme noita mummoja vaivaa :DD
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä lisää...
Omat vanhempani asuvat 400km päässä. Kun tulevat tänne ja anoppi tahtoo heidät sinnekin kylään, niin omii lapsen sielläkin.
Minusta oli todella törkeää käytöstä häneltä lapsen ollessa vauva, kun oltiin kaikki koolla, vanhempani vain ohikulku matkalla ja anoppi oli tietenkin puhunut heidät sinne kylään... Tavattiin siis kaikki siellä. Vanhempani näkivät vauvan viimeksi yli kuukausi sitten. Anoppi ottaa vauvan heti ovella, vanhempani eivät saa koko vierailun aikana lasta syliinsä ja lähtivät siis sieltä suoraan kotiinsa, etteivät meille tulleet.
Äitini oli hieman tilanteesta vaivaantunut, muttei mitään kehdannut sanoa, kun appiukkokin oli kerran kehottanut antamaan lasta välillä muillekin.Sitten vielä tämmöinen. Itselläni on vihreät silmät. Miehellä tai vanhemmillaan ei. Anopin äidillä taas on, niin eikös lapseni vihreäsilmäisyys periydy anopin äidiltä...
Te olette kyllä ihme nössöjä koko suku! Sortsit nyt, on pakko sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suu auki ja sanotte suoraan! Lapsen äitinä teillä on oikeus asettaa anopille rajat, vaikka kyseessä onkin miehen äiti.
Toivottavasti en itse muutu samanlaiseksi, jos ja kun tulen mummoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni äiti oli todellakin hankala anoppi varmasti joskus. Kyllä me lapsetkin se jossain vaiheessa onneksi tajuttiin, meillekin välillä äkäili jos ei toimittu hänen pillinsä mukaan. Äitin äiti taas oli oikein ihana ja sydämellinen ihminen, ei valitettavasti enää elossa. Isäni äiti on onneksi pehmentynyt iän myötä, mutta äitini on alkanut samanlaiseksi kamalaksi mummoksi nyt kun on itse saanut ensimmäisen oman lapsenlapsen... Toivottavasti minulle ei ikinä käy niin jos joskus saan lapsia/lapsenlapsia...
Ihan samalla tavalla kuin äitiys, niin mummous tekee joistain naisista ihan höperöitä. Tai ehkä siihen mummohöperyyteen liittyy myös vähän vanhuuden höperyyttä. Ensin nainen hössöttää omien lasten ympärillä ja myöhemmin lastenlasten. Liekö osittain oman vanhenemisen ja kuolevaisuuden tiedostamista, että jotkut ottavat sen mummon roolin elämäntehtäväkseen? Ovat hoitaneet ensin lapsensa elävinä aikuisikään, mutta tajuavat, että omatkin lapset tulevat kuolemaan, niin se oma kuolemanpelko oireilee niin, että yrittää suojella sitä nuorinta omaa jälkeläistään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se omivampi ja hysteerisempi mummo on oma äitini, mikä on helpompaa. Äidille voisin ärähtää (ja olenkin) suoraan päin näköä kun taas anopille se on vaikeanpaa. Tosin anoppia ei voi liiasta huomioinnista moittia. Ihan kirjoitti esikoisen vauvakirjaan jossa kysyttiin miltä mummoksi tulo tuntuu, ettei tunnu yhtään missään kun on näitä lastenlapsia jo nähty...
Otanpa taas vihat päälleni mykiltää, aroilta suomalaisilta. Porukalta joka ei kerta kaikkiaan osaa/uskalla pitää puoliaan silloin kun tilanne on päällä.
No niin: Kyse on sinun elämästäsi, hyvä ihminen! Avaat suusi ja pistät anopin kuriin -vauvan kanssa mennään sinun säännöilläsi jasillä hyvä.
Joko alapeukutit, arkajalka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa vähän armoa anopeille. Ei ne suurin osa varmaankaan pahuuttaan. Ottaahan se anopillakin aikansa, että oppii olemaan mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä ämmä! Minulla myös semmoinen mummo-anoppi että hermo menee jo ajattelustakin mitä kaikkea paskaa on tullut vastaan. Päällepäsmäri ja ihan alusta lähtien on tullut arvostelua, ja kaikki juhlahetket on pilannut tehokkaasti. Kihloihin kun mentiin niin naama viturallaan oli koska kuuli asian siskoltaan. Vanhempani ehdottivat yhteisruokailua läheisellä paikkakunnalla muttei se sopinut kun ei viitsi ajella (ja muuten ajelevat kyllä päiväretkinä paljon pidempiäkin vierailuja). Häät kun oli niin piti puheen -vain pojastaan ilman onnen toivotuksia vieläpä. No lapsen syntymästäkin kerrottiin liian myöhään rakeneultran aikaan ja taas naama viturallaan vaikka sitä voi kun ois kiva, kyllä niitä lapsia pitäisi jo hankkia -laulu oli kuultu yli 10 vuotta. Syntymän jälkeen on ollut kaikkea muuta vastaavaa paskaa mitä ap:kin kirjoitti, ihan sama mitä mieltä äiti on, lupasi tai kielsi. Ristiäisten osalta oli sitten anopille venkoaminen että osallistuisinko vai enkö osallistuisi, minulle olisi ollut aivan sama mutta pitihän sitä monesti kysellä ja pyydellä tietysti. 1v synttärit meni niin että kun olin vessassa käymässä niin vaihdetaanpas tämä äidin ostama mekko mummon ostamaan.. Voi vittu sanon oikeasti. Tuo mekko episodi veti niin huiput ja hämäännyin täysin eikä siinä muiden vieraiden edessä voinut mitään showta pistää pystyyn. Olin pettynyt enkä sitten mennyt kahvipöytään edes istumaan ja syömään kakkua samaan aikaan heidän kanssaan. Oma vika marista siitä mutta en vaan voinut sietää ko.naamaa sillä hetkellä.
Eli en tiedä muuta ratkaisua kuin olen sanonut miehelle etten ole enää missään tekemisissä hänen äitinsä kanssa koska en pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan pahoittamatta mieltäni hänen sanoistaan tai teoistaan. Noista asioista on ihan turha sanoa hänelle sillä siitä saa vain yhden marttyyrisopan aikaiseksi.Mitä tässäkin nyt on? En tajua. Oma anoppi osti mekon enkä olisi kehdannut olla sitä laittamatta. Aina oltiin väleissä ja nyt mummo on kuollut.
Ja lapset jo teinejä. Miksei sen mummon voi antaa hössöttää?Pointtipa olikin siinä että lapsen äiti osti kauniin mekon ajatuksella 1v juhliin, ja laittoi lapsen kauniiksi. Juhliin tulee mummo oman mekkonsa kanssa ja vaihtaa mekon lapselle kysymättä äidiltä tai ylipäätään kuvittelee sen olevan ok. Eikö ole mitään outoa? Taidan itse mennä hänen seuraaville tasavuosi-päiville jonkun hameen kanssa että no mutta vaihdetaanpas tämä nyt päällesi kun minä toin tämän. Olisiko ok?
Eli lapsen äiti ei saa myöskään päättää mitä vaatetta lapsi käyttää, arkena ehkä eri juttu, mutta 1v synttäreillä? Joo on vaan yksi päivä elämässä.. Vittu se mummo voi pukea lapselle mekkoaan sen 364 päivää vuodesta!
Ei kukaan tule sanomaan morsiamellekaan että vaihdapa tämä yllesi ennen kuin astut kirkon käytävälle.
Ei mitään käytöstapoja!
Minä laitoin mummon ostaman mekon 1v päiville. Pätin sitten ne 364 päivää mitä puen lapselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä ämmä! Minulla myös semmoinen mummo-anoppi että hermo menee jo ajattelustakin mitä kaikkea paskaa on tullut vastaan. Päällepäsmäri ja ihan alusta lähtien on tullut arvostelua, ja kaikki juhlahetket on pilannut tehokkaasti. Kihloihin kun mentiin niin naama viturallaan oli koska kuuli asian siskoltaan. Vanhempani ehdottivat yhteisruokailua läheisellä paikkakunnalla muttei se sopinut kun ei viitsi ajella (ja muuten ajelevat kyllä päiväretkinä paljon pidempiäkin vierailuja). Häät kun oli niin piti puheen -vain pojastaan ilman onnen toivotuksia vieläpä. No lapsen syntymästäkin kerrottiin liian myöhään rakeneultran aikaan ja taas naama viturallaan vaikka sitä voi kun ois kiva, kyllä niitä lapsia pitäisi jo hankkia -laulu oli kuultu yli 10 vuotta. Syntymän jälkeen on ollut kaikkea muuta vastaavaa paskaa mitä ap:kin kirjoitti, ihan sama mitä mieltä äiti on, lupasi tai kielsi. Ristiäisten osalta oli sitten anopille venkoaminen että osallistuisinko vai enkö osallistuisi, minulle olisi ollut aivan sama mutta pitihän sitä monesti kysellä ja pyydellä tietysti. 1v synttärit meni niin että kun olin vessassa käymässä niin vaihdetaanpas tämä äidin ostama mekko mummon ostamaan.. Voi vittu sanon oikeasti. Tuo mekko episodi veti niin huiput ja hämäännyin täysin eikä siinä muiden vieraiden edessä voinut mitään showta pistää pystyyn. Olin pettynyt enkä sitten mennyt kahvipöytään edes istumaan ja syömään kakkua samaan aikaan heidän kanssaan. Oma vika marista siitä mutta en vaan voinut sietää ko.naamaa sillä hetkellä.
Eli en tiedä muuta ratkaisua kuin olen sanonut miehelle etten ole enää missään tekemisissä hänen äitinsä kanssa koska en pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan pahoittamatta mieltäni hänen sanoistaan tai teoistaan. Noista asioista on ihan turha sanoa hänelle sillä siitä saa vain yhden marttyyrisopan aikaiseksi.Mitä tässäkin nyt on? En tajua. Oma anoppi osti mekon enkä olisi kehdannut olla sitä laittamatta. Aina oltiin väleissä ja nyt mummo on kuollut.
Ja lapset jo teinejä. Miksei sen mummon voi antaa hössöttää?Pointtipa olikin siinä että lapsen äiti osti kauniin mekon ajatuksella 1v juhliin, ja laittoi lapsen kauniiksi. Juhliin tulee mummo oman mekkonsa kanssa ja vaihtaa mekon lapselle kysymättä äidiltä tai ylipäätään kuvittelee sen olevan ok. Eikö ole mitään outoa? Taidan itse mennä hänen seuraaville tasavuosi-päiville jonkun hameen kanssa että no mutta vaihdetaanpas tämä nyt päällesi kun minä toin tämän. Olisiko ok?
Eli lapsen äiti ei saa myöskään päättää mitä vaatetta lapsi käyttää, arkena ehkä eri juttu, mutta 1v synttäreillä? Joo on vaan yksi päivä elämässä.. Vittu se mummo voi pukea lapselle mekkoaan sen 364 päivää vuodesta!
Ei kukaan tule sanomaan morsiamellekaan että vaihdapa tämä yllesi ennen kuin astut kirkon käytävälle.
Ei mitään käytöstapoja!Minä laitoin mummon ostaman mekon 1v päiville. Pätin sitten ne 364 päivää mitä puen lapselle
Kiva, täälläpä mummo ei ensinnäkään sanonut etukäteen että olisi mitään mekkoa ostanut/ostamassa, vaan itse kerroin jo hyvissä ajoin että löysin ihanan mekon.
Ja toisekseen se mummon tuoma oli trikoorytky, kun itse hankittu oli oikeasti juhlamekko.
Että sillei. Mutta ihan sama enää en aio perustella teille miksi olen niin kauhea kun loukkaannuin siitä etten itse saa päättää omalle lapselleni mekkoa syntymäpäivänä.
Ei ole ihan sattumaa, että joissain avioliittokirjoissa neuvotaan, että nuorella parilla pitäisi olla vähintään 200 kilometrin turvaväli appivanhempiin. Kyllä heillä pitää olla oma rauha, jotta voivat rauhassa aloittaa perheen ja elää sitä perhe-elämää itselle sopivalla tavalla ilman että siinä on koko ajan joku ulkopuolinen hössöttämässä ja tunkemassa mukaan kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä ämmä! Minulla myös semmoinen mummo-anoppi että hermo menee jo ajattelustakin mitä kaikkea paskaa on tullut vastaan. Päällepäsmäri ja ihan alusta lähtien on tullut arvostelua, ja kaikki juhlahetket on pilannut tehokkaasti. Kihloihin kun mentiin niin naama viturallaan oli koska kuuli asian siskoltaan. Vanhempani ehdottivat yhteisruokailua läheisellä paikkakunnalla muttei se sopinut kun ei viitsi ajella (ja muuten ajelevat kyllä päiväretkinä paljon pidempiäkin vierailuja). Häät kun oli niin piti puheen -vain pojastaan ilman onnen toivotuksia vieläpä. No lapsen syntymästäkin kerrottiin liian myöhään rakeneultran aikaan ja taas naama viturallaan vaikka sitä voi kun ois kiva, kyllä niitä lapsia pitäisi jo hankkia -laulu oli kuultu yli 10 vuotta. Syntymän jälkeen on ollut kaikkea muuta vastaavaa paskaa mitä ap:kin kirjoitti, ihan sama mitä mieltä äiti on, lupasi tai kielsi. Ristiäisten osalta oli sitten anopille venkoaminen että osallistuisinko vai enkö osallistuisi, minulle olisi ollut aivan sama mutta pitihän sitä monesti kysellä ja pyydellä tietysti. 1v synttärit meni niin että kun olin vessassa käymässä niin vaihdetaanpas tämä äidin ostama mekko mummon ostamaan.. Voi vittu sanon oikeasti. Tuo mekko episodi veti niin huiput ja hämäännyin täysin eikä siinä muiden vieraiden edessä voinut mitään showta pistää pystyyn. Olin pettynyt enkä sitten mennyt kahvipöytään edes istumaan ja syömään kakkua samaan aikaan heidän kanssaan. Oma vika marista siitä mutta en vaan voinut sietää ko.naamaa sillä hetkellä.
Eli en tiedä muuta ratkaisua kuin olen sanonut miehelle etten ole enää missään tekemisissä hänen äitinsä kanssa koska en pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan pahoittamatta mieltäni hänen sanoistaan tai teoistaan. Noista asioista on ihan turha sanoa hänelle sillä siitä saa vain yhden marttyyrisopan aikaiseksi.Mitä tässäkin nyt on? En tajua. Oma anoppi osti mekon enkä olisi kehdannut olla sitä laittamatta. Aina oltiin väleissä ja nyt mummo on kuollut.
Ja lapset jo teinejä. Miksei sen mummon voi antaa hössöttää?Pointtipa olikin siinä että lapsen äiti osti kauniin mekon ajatuksella 1v juhliin, ja laittoi lapsen kauniiksi. Juhliin tulee mummo oman mekkonsa kanssa ja vaihtaa mekon lapselle kysymättä äidiltä tai ylipäätään kuvittelee sen olevan ok. Eikö ole mitään outoa? Taidan itse mennä hänen seuraaville tasavuosi-päiville jonkun hameen kanssa että no mutta vaihdetaanpas tämä nyt päällesi kun minä toin tämän. Olisiko ok?
Eli lapsen äiti ei saa myöskään päättää mitä vaatetta lapsi käyttää, arkena ehkä eri juttu, mutta 1v synttäreillä? Joo on vaan yksi päivä elämässä.. Vittu se mummo voi pukea lapselle mekkoaan sen 364 päivää vuodesta!
Ei kukaan tule sanomaan morsiamellekaan että vaihdapa tämä yllesi ennen kuin astut kirkon käytävälle.
Ei mitään käytöstapoja!Minä laitoin mummon ostaman mekon 1v päiville. Pätin sitten ne 364 päivää mitä puen lapselle
Kiva, täälläpä mummo ei ensinnäkään sanonut etukäteen että olisi mitään mekkoa ostanut/ostamassa, vaan itse kerroin jo hyvissä ajoin että löysin ihanan mekon.
Ja toisekseen se mummon tuoma oli trikoorytky, kun itse hankittu oli oikeasti juhlamekko.
Että sillei. Mutta ihan sama enää en aio perustella teille miksi olen niin kauhea kun loukkaannuin siitä etten itse saa päättää omalle lapselleni mekkoa syntymäpäivänä.
Mummo se kauhea on. Kai otit asian puheeksi hänen kanssaan jälkeenpäin? Ja kai olet muutenkin yrittänyt puhua hänelle ja tehnyt säännöt selviksi?
Meillä lapsi syntyi keskosena ja aloitti elämänsä teholla. Siellä ei saanut vierailla infektiovaaran vuoksi kuin äiti ja isä. Kun viikkojen jälkeen saimme vauvan kotiin niin vastahakoisesti (pakotettuna) vein pienen näytille mummolaan suoraan sairaalasta.. Siellä oli vastassa puoli sukua räkäisine lapsineen katsomassa uutta vauvaa. Mummo ei edes ymmärtänyt miksi suutuin
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi syntyi keskosena ja aloitti elämänsä teholla. Siellä ei saanut vierailla infektiovaaran vuoksi kuin äiti ja isä. Kun viikkojen jälkeen saimme vauvan kotiin niin vastahakoisesti (pakotettuna) vein pienen näytille mummolaan suoraan sairaalasta.. Siellä oli vastassa puoli sukua räkäisine lapsineen katsomassa uutta vauvaa. Mummo ei edes ymmärtänyt miksi suutuin
:(
Toivottavasti seuraava lapsenlapsi helpottaa tilannetta
Ei todellakaan pelkoa, minusta ei tule semmoista kilipäätä kuin anoppi on!