Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
No voi kiesus, olisit tyytyväinen että on mummo joka välittää! Niitä on sellaisiakin isovanhempia joita ei lapsenlapset kiinnosta pätkän vertaa.
Mikä tuossa kertoo siitä, että mummo välittäisi kenestäkään muusta kuin itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
Hassu! Ai oikein varastettu ensihetki.
Vinkki. Muutaman vuoden päästä et muista moisia hetkiä. Jos oikein kaihertaa, voihan sitä tehdä uuden 1 v kakun, jonka äiti sitten SAA leikata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
Hassu! Ai oikein varastettu ensihetki.
Vinkki. Muutaman vuoden päästä et muista moisia hetkiä. Jos oikein kaihertaa, voihan sitä tehdä uuden 1 v kakun, jonka äiti sitten SAA leikata
Kyllä minä edelleen muistan kaikki ne ainutkertaiset hetket, jotka pilattiin. Muistan myös sen miten anoppi pilasi hääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
Hassu! Ai oikein varastettu ensihetki.
Vinkki. Muutaman vuoden päästä et muista moisia hetkiä. Jos oikein kaihertaa, voihan sitä tehdä uuden 1 v kakun, jonka äiti sitten SAA leikata
No jos muistisairaus iskee, niin saattaa jäädä unholaan. Mutta kyllä se itse kynttilöiden puhaltaminen ja kakun leikkaus on mulle olleet tärkeitä tilanteita lasten synttäreillä. Mun mielestä mummeli teki julmasti, ei se vaan ole normaalia ruveta leikkaamaan 1vuotissynttäreillä kakkua kun äiti on ulkona. Mummu halusi mitätöidä miniän roolia äitinä, ilkeyttään pilasi tärkeän tilanteen. Ja vaikka tekisi 1000 kakkua, niin se ei enää ole se oikea kakku. Tilannetta ei voi korvata millään.
97 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin käännyinkin. Ja siitähän se riemu repesikin 😖
No, silti oikea päätös sinulta. En käsitä, miten ihmiset eivät tajua, että rankan alun elämälleen saanut vauva ei kaipaa sairaalasta kotiuduttuaan ensimmäiseksi räkäisiä sormia lääppimään!
mun anoppi aikanaan loukkaantui, kun pyydin pesemään kädet ennen kuin ottaa vauvan syliin. Jupisi, että mehän tultiin vain meidän kotoa, ei siellä ole likaista, ei mun tarvii pestä käsiä.
ymmärrän tosi hyvin ap: n tunteita. Kaikki "ole kiitollinen, että anoppi auttaa /anna mummon hössöttää" kommentoijat on sellaisia, joilla ei ole omaa kokemusta jatkuvasti rajojen yli tulevasta anopista/mummosta/äidistä.
meillä helpotti kun muutettiin toiselle paikkakunnalle, kauas. nyt anoppia nähdään parin vuoden välein. hänen tyttärensä lapset asuvat siellä lähellä ja he ovat anopille läheisiä. meidän lasten asiat ei juuri kiinnosta, saattaa syntymäpäivien aikoihin soittaa mutta muuten ollaan aika vähän tekemisissä. oma äitini on lapsille se läheinen ja rakas mummo, vaikka myös asuu kaukana. mutta eikös se ole ihan yleistä että äidin äiti on läheisempi kuin isän äiti, näin muistan lukeneeni jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
Hassu! Ai oikein varastettu ensihetki.
Vinkki. Muutaman vuoden päästä et muista moisia hetkiä. Jos oikein kaihertaa, voihan sitä tehdä uuden 1 v kakun, jonka äiti sitten SAA leikataKyllä minä edelleen muistan kaikki ne ainutkertaiset hetket, jotka pilattiin. Muistan myös sen miten anoppi pilasi hääni.
Anoppi pilasi kaikki hetket
Vierailija kirjoitti:
97 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin käännyinkin. Ja siitähän se riemu repesikin 😖
No, silti oikea päätös sinulta. En käsitä, miten ihmiset eivät tajua, että rankan alun elämälleen saanut vauva ei kaipaa sairaalasta kotiuduttuaan ensimmäiseksi räkäisiä sormia lääppimään!
mun anoppi aikanaan loukkaantui, kun pyydin pesemään kädet ennen kuin ottaa vauvan syliin. Jupisi, että mehän tultiin vain meidän kotoa, ei siellä ole likaista, ei mun tarvii pestä käsiä.
ymmärrän tosi hyvin ap: n tunteita. Kaikki "ole kiitollinen, että anoppi auttaa /anna mummon hössöttää" kommentoijat on sellaisia, joilla ei ole omaa kokemusta jatkuvasti rajojen yli tulevasta anopista/mummosta/äidistä.
meillä helpotti kun muutettiin toiselle paikkakunnalle, kauas. nyt anoppia nähdään parin vuoden välein. hänen tyttärensä lapset asuvat siellä lähellä ja he ovat anopille läheisiä. meidän lasten asiat ei juuri kiinnosta, saattaa syntymäpäivien aikoihin soittaa mutta muuten ollaan aika vähän tekemisissä. oma äitini on lapsille se läheinen ja rakas mummo, vaikka myös asuu kaukana. mutta eikös se ole ihan yleistä että äidin äiti on läheisempi kuin isän äiti, näin muistan lukeneeni jostain.
Kunpa saisi miehen muuttamaan. On vaan niin kiintynyt kotiseutuunsa :( mikäs tässä ollessa, jos anoppi vaan olisi ihminen. Mutta kun ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
Hassu! Ai oikein varastettu ensihetki.
Vinkki. Muutaman vuoden päästä et muista moisia hetkiä. Jos oikein kaihertaa, voihan sitä tehdä uuden 1 v kakun, jonka äiti sitten SAA leikataKyllä minä edelleen muistan kaikki ne ainutkertaiset hetket, jotka pilattiin. Muistan myös sen miten anoppi pilasi hääni.
Anoppi pilasi kaikki hetket
Anoppi pilasi kaikki ne hetket, joissa oli läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
Hassu! Ai oikein varastettu ensihetki.
Vinkki. Muutaman vuoden päästä et muista moisia hetkiä. Jos oikein kaihertaa, voihan sitä tehdä uuden 1 v kakun, jonka äiti sitten SAA leikataKyllä minä edelleen muistan kaikki ne ainutkertaiset hetket, jotka pilattiin. Muistan myös sen miten anoppi pilasi hääni.
Anoppi pilasi kaikki hetket
Useita ainutkertaisia hetkiä pilasi. Kuten esim kihla- ja häälahjat jotka oli vain miehen nimellä. Kuten häät, joissa keskipisteenä paasasi itkien firmansa konkurssia ja loppuillan kyykötti kännissä. Kuten esikoisen ekan ns mummolareissun, kun ei ollutkaan paikalla koska oli pitänyt lähteä marjaan - me ajettiin 600 kilsaa vauvan kanssa vierailulle josta oli sovittu kolme kuukautta aiemmin huomataksemme, että appivanhemmat ei olekaan kotona. Ekan Ruotsin matkani jonne tunki mukaan väkisin. Yllättäen nousi laivaan Ahvenamaalta kälyn kanssa. Ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
Hassu! Ai oikein varastettu ensihetki.
Vinkki. Muutaman vuoden päästä et muista moisia hetkiä. Jos oikein kaihertaa, voihan sitä tehdä uuden 1 v kakun, jonka äiti sitten SAA leikataKyllä minä edelleen muistan kaikki ne ainutkertaiset hetket, jotka pilattiin. Muistan myös sen miten anoppi pilasi hääni.
Anoppi pilasi kaikki hetket
Useita ainutkertaisia hetkiä pilasi. Kuten esim kihla- ja häälahjat jotka oli vain miehen nimellä. Kuten häät, joissa keskipisteenä paasasi itkien firmansa konkurssia ja loppuillan kyykötti kännissä. Kuten esikoisen ekan ns mummolareissun, kun ei ollutkaan paikalla koska oli pitänyt lähteä marjaan - me ajettiin 600 kilsaa vauvan kanssa vierailulle josta oli sovittu kolme kuukautta aiemmin huomataksemme, että appivanhemmat ei olekaan kotona. Ekan Ruotsin matkani jonne tunki mukaan väkisin. Yllättäen nousi laivaan Ahvenamaalta kälyn kanssa. Ja niin edelleen.
Ennen nykyisen anoppini tapaamista en olisi uskonut, että kukaan voi olla noin kauhea. Nykyään ei tee yhtään tiukkaa.
Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, joiden lapsilla on kyykyttävä, ilkeä mummu. Mutta olen iloinen vertaistuesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt anoppien ymmärtäjät, onko tämä tosiaan teistä ihan normaalia ja hyväksyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä:
Äiti on kaksin kotona muutaman kk:n ikäisen vauvan kanssa. Anoppi ja appi ovat ilahduttaneet tuoretta äitiä ja isää jo lukemattomia kertoja ilmestymällä kylään mitään ennakkoon ilmoittamatta. Vauvan isä on pyytänyt äitiään soittamaan, ennen kuin tulevat kylään. Jälleen kerran ovikello kuitenkin soi. Äiti on vaihtamassa vauvan vaippaa, arvaa jo kuka oven takana on ja toivoo, että vieraat vain menisivät pois. Saatuaan vaipan vaihdettua äiti päättää kuitenkin mennä avaamaan oven, vaikka hiukset sotkuisina, vaatteet puklussa ja talo siivouksen tarpeessa ajatus ei houkuttele. Anoppi ja appi tönöttävät oven takana ja toteavat, että ai te olette kuitenkin kotona. Äiti seisoo oviaukossa vauva sylissään ja vastaa, että joo mutta meillä on tässä nyt vähän hommat kesken. Anoppi kärkkyy pääsyä sisälle ja ehdottaakin sitä itse jonkin tekosyyn varjolla (tyyliin me voitais tuoda teille tämä eilispäivän lehti jossa oli juttua siitä ja siitä). Äiti seisoo edelleen oviaukossa ja sanoo jo suoraan, että nyt ei olisi oikein hyvä hetki. Anoppi työntää miniänsä tieltään ja tulee sisälle.Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta edelleen ahdistun ja suutun jo pelkästä tapauksen muistamisesta. Olisi pitänyt tietysti olla jo alusta asti paljon jämäkämpi, mutta silti: kuka toista kunnioittava, yhtään käytöstapoja elämässään oppinut ihminen tunkeutuu toisen kotiin luvatta, väkisin? En kehtaisi itse tehdä noin kenellekään, koskaan! No ehkä olenkin sitten vaan liian nössö ja epävarma.
Tässähän äiti ON pitänyt puolensa, seissyt oven edessä ja sanonut että nyt EI käy. Anoppi saapastellut sisään siitä huolimatta. Niskaperseotetta on vaikea ottaa aikuisesta, jos on vauva sylissä.
Tulee mieleen oma anoppi, hänelle kerran yritin sanoa, että nyt ei käy. Tämä totesi vaan että ei hän ole häiriöksi... juu, eipä tietenkään ole!Yksi pienen pieni kysymys: Miksi ihmeessä äiti on edes mennyt avaamaan oven?
Mun anoppi olis tullut omilla avaimilla sisään. (Myöhemmässä vaiheessa anopilta otettu avaimet pois.)
Sisällä olijoiden turvaksi voi asentaa varmuusketjun tai haan. Ei tulla luvatta sisään silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt anoppien ymmärtäjät, onko tämä tosiaan teistä ihan normaalia ja hyväksyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä:
Äiti on kaksin kotona muutaman kk:n ikäisen vauvan kanssa. Anoppi ja appi ovat ilahduttaneet tuoretta äitiä ja isää jo lukemattomia kertoja ilmestymällä kylään mitään ennakkoon ilmoittamatta. Vauvan isä on pyytänyt äitiään soittamaan, ennen kuin tulevat kylään. Jälleen kerran ovikello kuitenkin soi. Äiti on vaihtamassa vauvan vaippaa, arvaa jo kuka oven takana on ja toivoo, että vieraat vain menisivät pois. Saatuaan vaipan vaihdettua äiti päättää kuitenkin mennä avaamaan oven, vaikka hiukset sotkuisina, vaatteet puklussa ja talo siivouksen tarpeessa ajatus ei houkuttele. Anoppi ja appi tönöttävät oven takana ja toteavat, että ai te olette kuitenkin kotona. Äiti seisoo oviaukossa vauva sylissään ja vastaa, että joo mutta meillä on tässä nyt vähän hommat kesken. Anoppi kärkkyy pääsyä sisälle ja ehdottaakin sitä itse jonkin tekosyyn varjolla (tyyliin me voitais tuoda teille tämä eilispäivän lehti jossa oli juttua siitä ja siitä). Äiti seisoo edelleen oviaukossa ja sanoo jo suoraan, että nyt ei olisi oikein hyvä hetki. Anoppi työntää miniänsä tieltään ja tulee sisälle.Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta edelleen ahdistun ja suutun jo pelkästä tapauksen muistamisesta. Olisi pitänyt tietysti olla jo alusta asti paljon jämäkämpi, mutta silti: kuka toista kunnioittava, yhtään käytöstapoja elämässään oppinut ihminen tunkeutuu toisen kotiin luvatta, väkisin? En kehtaisi itse tehdä noin kenellekään, koskaan! No ehkä olenkin sitten vaan liian nössö ja epävarma.
Tässähän äiti ON pitänyt puolensa, seissyt oven edessä ja sanonut että nyt EI käy. Anoppi saapastellut sisään siitä huolimatta. Niskaperseotetta on vaikea ottaa aikuisesta, jos on vauva sylissä.
Tulee mieleen oma anoppi, hänelle kerran yritin sanoa, että nyt ei käy. Tämä totesi vaan että ei hän ole häiriöksi... juu, eipä tietenkään ole!Yksi pienen pieni kysymys: Miksi ihmeessä äiti on edes mennyt avaamaan oven?
Mun anoppi olis tullut omilla avaimilla sisään. (Myöhemmässä vaiheessa anopilta otettu avaimet pois.)
Sisällä olijoiden turvaksi voi asentaa varmuusketjun tai haan. Ei tulla luvatta sisään silloin.
Meillä rampataan paljon ulkona. Samalla tulisi suljettua ulos puolet perheestä ja tervetulleet ihmiset.
Kun tuo ei ole välittämistä.