Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Jos maailmaan mahtuu huonoja anoppeja mahtuu huonoja vanhempiakin, sillä esim vuonna 2014 huostassa oli yli 10 600 lasta, siihen vielä tuetut perheet lisäksi . Moni vanhempi kyllä tarvitsee näköjään vanhempien ja viisaampien neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suu auki ja sanotte suoraan! Lapsen äitinä teillä on oikeus asettaa anopille rajat, vaikka kyseessä onkin miehen äiti.
Mitäs sitten kun anoppi ei kuuntele? Mies sanoi, minä sanoin, ei mitään vaikutusta. Mulla lopulta kärähti käpy ihan täysin, huusin sille kurkku suorana sensuroimatta mikä tilanne on. (Mun anoppi on hyvin ilkeä, mitätöivä ihmisperse joka on tietotoimistotason juoruämmä.) Siinä toinen oikein väkisin yrittää vääntää itkua ja väittää ihan pokkana ettei oo muka ikinä kulkenut meillä omilla avaimilla tai mitään muutakaan "tarkoittanut pahalla". Jep, hyvällähän sitä arvostellaan (mahdollisimman ilkein sanankääntein) kodinhoito, lapsen vaatetus, laulettu tuutulaulu... siis ihan kaikki mitä teen on väärin, koska teen asiat eri tavalla kuin anoppi. Nyt on mököttänyt kohta pari vuotta. Kohtaamiset vähentyneet, mutta loukkaukset pahentuneet. Pahinta on, että anoppi osaa seurassa olla ihan mukava, kaikki myrkkynuolet lentävät kun paikalla ei ole luotettavia todistajia.
Ei ne kaikki helpolla usko. Loukkaantuvat vain verisesti.
Ota seuraavissa sukujuhlissa äänekkäästi puheeksi, että mites teillä muilla, vänkäskö mummo leikkaamaan 1.v. Kakun ;D
Jos anoppi ei usko puhetta eikä huutoa, anoppia ei enää lasten kanssa tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmaan mahtuu huonoja anoppeja mahtuu huonoja vanhempiakin, sillä esim vuonna 2014 huostassa oli yli 10 600 lasta, siihen vielä tuetut perheet lisäksi . Moni vanhempi kyllä tarvitsee näköjään vanhempien ja viisaampien neuvoja.
No joo! Ap:n anoppi tuntuukin olevan "viisas neuvoja"...!!!! :D
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä tämmöinen. Itselläni on vihreät silmät. Miehellä tai vanhemmillaan ei. Anopin äidillä taas on, niin eikös lapseni vihreäsilmäisyys periydy anopin äidiltä...
Siis ihan just samanlainen mitätöivä tyyli kuin mun anopilla. Mun poika on muuten ihan isänsä klooni, paitsi hiuskuontalon on perinyt mun suvusta. Kerran siitä juttelin anopin kuullen, niin hänen jollain sukulaisella on tietysti just samanlainen... ei sitten niinkun minkäänlaista tunnustusta/arvoa voi antaa lapsensa puolisolle, lapsenlapsensa äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota seuraavissa sukujuhlissa äänekkäästi puheeksi, että mites teillä muilla, vänkäskö mummo leikkaamaan 1.v. Kakun ;D
Saa vain hullun maineen...
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmaan mahtuu huonoja anoppeja mahtuu huonoja vanhempiakin, sillä esim vuonna 2014 huostassa oli yli 10 600 lasta, siihen vielä tuetut perheet lisäksi . Moni vanhempi kyllä tarvitsee näköjään vanhempien ja viisaampien neuvoja.
Minun äidiltäni olisi kyllä pitänyt lapset huostaanottaa. Pikkusiskoni olisikin viety ellen minä olisi ottanut siskoa luokseni.
Silti äitini arvostelee aivan kaiken mitä me teemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuulkaas AINA niin, että lapsesta yritetään etsiä ne oman suvun piirteet. Ei siitä kannata käämejä polttaa. Molemmat suvut tekee ihan samaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suu auki ja sanotte suoraan! Lapsen äitinä teillä on oikeus asettaa anopille rajat, vaikka kyseessä onkin miehen äiti.
Mitäs sitten kun anoppi ei kuuntele? Mies sanoi, minä sanoin, ei mitään vaikutusta. Mulla lopulta kärähti käpy ihan täysin, huusin sille kurkku suorana sensuroimatta mikä tilanne on. (Mun anoppi on hyvin ilkeä, mitätöivä ihmisperse joka on tietotoimistotason juoruämmä.) Siinä toinen oikein väkisin yrittää vääntää itkua ja väittää ihan pokkana ettei oo muka ikinä kulkenut meillä omilla avaimilla tai mitään muutakaan "tarkoittanut pahalla". Jep, hyvällähän sitä arvostellaan (mahdollisimman ilkein sanankääntein) kodinhoito, lapsen vaatetus, laulettu tuutulaulu... siis ihan kaikki mitä teen on väärin, koska teen asiat eri tavalla kuin anoppi. Nyt on mököttänyt kohta pari vuotta. Kohtaamiset vähentyneet, mutta loukkaukset pahentuneet. Pahinta on, että anoppi osaa seurassa olla ihan mukava, kaikki myrkkynuolet lentävät kun paikalla ei ole luotettavia todistajia.
Niin just! Sitten väännetään itkua ja tulee se klassinen "kaiken olen yrittänyt mutta tässä on kiitos". Siis ei helkutti sentään. 30 vuotta on minullakin anoppi ollut ja se on juuri tuollaista marttyyriutta ollut. Just laitettiin whatsapissa miniän kanssa toisillemme hauskoja vitsejä. Minulla on ihan erilainen tyyli ja painokkaasti olen erilaisen tyylin ottanut tässä anoppiudessani. Olen kaveri, ystäväkin ehkä. Jos minulta kysytään, toki yritän auttaa ja yhdessä mietitään ratkaisua. Aina nuorta polvea kuunnellen ja kunnioittaen. En tuollaisia tässä ketjussa kuvattuja ikätovereitani ymmärrä ollenkaan. Ihan kamalan kuuloista tuollainen jyrääminen. Tuli paha mieli teidän nuorten äitien puolesta. Teillehän se äitiys on uutta ja ihmeellistä, teidänhän siitä pitää ensisijaisesti saada nauttia ja meille muille jää sitten mitä annetaan. Niin se on oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti. Jos ne anopit on noin mahdottomia, eikä ymmärrä hyvällä eikä pahalla, niin pistäkää välit poikki. Eihän se helppoa tietenkään ole, mutta ilmeisesti ainoa keino ratkaista ongelma. Tietty kannattaa anopille myös kertoa, miksi olette päätyneet tämmöiseen ratkaisuun.
Nimim. isäänsä välit katkaissut
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti. Jos ne anopit on noin mahdottomia, eikä ymmärrä hyvällä eikä pahalla, niin pistäkää välit poikki. Eihän se helppoa tietenkään ole, mutta ilmeisesti ainoa keino ratkaista ongelma. Tietty kannattaa anopille myös kertoa, miksi olette päätyneet tämmöiseen ratkaisuun.
Nimim. isäänsä välit katkaissut
Jep. Se onkin helppoa. Meillä alkoi massiivinen herjauskampanja, 40 lastensuojeluilmoitusta vuodessa ja kolme lähestymiskieltoa. Silti taas soittelee kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti. Jos ne anopit on noin mahdottomia, eikä ymmärrä hyvällä eikä pahalla, niin pistäkää välit poikki. Eihän se helppoa tietenkään ole, mutta ilmeisesti ainoa keino ratkaista ongelma. Tietty kannattaa anopille myös kertoa, miksi olette päätyneet tämmöiseen ratkaisuun.
Nimim. isäänsä välit katkaissut
Jep. Se onkin helppoa. Meillä alkoi massiivinen herjauskampanja, 40 lastensuojeluilmoitusta vuodessa ja kolme lähestymiskieltoa. Silti taas soittelee kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tiedän kokemuksesta. Meillä onneksi riitti käräjäoikeuden päätös laukaisemaan tilanteen. En kuitenkaan usko, että suurimman osan tarvitsee mennä asiassa niinkään pitkälle. Omia kokemuksia ei kannata yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi syntyi keskosena ja aloitti elämänsä teholla. Siellä ei saanut vierailla infektiovaaran vuoksi kuin äiti ja isä. Kun viikkojen jälkeen saimme vauvan kotiin niin vastahakoisesti (pakotettuna) vein pienen näytille mummolaan suoraan sairaalasta.. Siellä oli vastassa puoli sukua räkäisine lapsineen katsomassa uutta vauvaa. Mummo ei edes ymmärtänyt miksi suutuin
Mä olisin kääntynyt ovelta takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti. Jos ne anopit on noin mahdottomia, eikä ymmärrä hyvällä eikä pahalla, niin pistäkää välit poikki. Eihän se helppoa tietenkään ole, mutta ilmeisesti ainoa keino ratkaista ongelma. Tietty kannattaa anopille myös kertoa, miksi olette päätyneet tämmöiseen ratkaisuun.
Nimim. isäänsä välit katkaissut
Jep. Se onkin helppoa. Meillä alkoi massiivinen herjauskampanja, 40 lastensuojeluilmoitusta vuodessa ja kolme lähestymiskieltoa. Silti taas soittelee kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tiedän kokemuksesta. Meillä onneksi riitti käräjäoikeuden päätös laukaisemaan tilanteen. En kuitenkaan usko, että suurimman osan tarvitsee mennä asiassa niinkään pitkälle. Omia kokemuksia ei kannata yleistää.
Ei tässä yleistetty, vaan mielestäni kerrottiin mitä pahimmillaan voi tapahtua.
Mä olisin valmis heittämään anopin romukoppaan ja jatkaisin perheeni kanssa elämääni onnellisena, mutta mies ei ole valitettavasti asiasta samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Olisit onnellinen...
No varmaan oliskin, jos tykkäis ottaa henkisesti pataan joka stanan kerta kun on anopin kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit onnellinen...
No varmaan oliskin, jos tykkäis ottaa henkisesti pataan joka stanan kerta kun on anopin kanssa tekemisissä.
Mulla ent kaveri ja nykyinen työkaveri saa aikaan vastaavan tunteen, molemmilla persoonallisuushäiriö.
Ap, eikö ole mitään mahdollisuutta muuttaa vähän etäämmälle? Että välissänne olisi kunnon hajurako? Tuo ei tuosta parane, vaan pysyy vuosikausia tuollaisena ja hiertää välejänne myös miehesi kanssa ennenpitkää. Kaikki nuo kakunleikkaamiset ja toisen mekon pukemiset ja syöttötuolin asettelut ja syliin kappaamiset ja omien vanhempiesi alistamiset kakkosisovanhemmiksi jne. puhuvat omaa paibnavaa kieltään, minkälaisen tyypin kanssa olette tekemisissä. Appiukkosi on huomannut selvästi vaimonsa sopimattoman käytöksen, mutta taitaa olla perheen miehet niin jyrän alla, etteivät voi tuolle naiselle mitään. Turhaan sinäkin yksin taistelet. Yritä saada miehesi innostumaan muuttoon muualle. Se voi pelastaa perherauhanne moneen kertaan.