Anoppi omii lapseni
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Niin käännyinkin. Ja siitähän se riemu repesikin 😖
Vierailija kirjoitti:
Niin käännyinkin. Ja siitähän se riemu repesikin 😖
No, silti oikea päätös sinulta. En käsitä, miten ihmiset eivät tajua, että rankan alun elämälleen saanut vauva ei kaipaa sairaalasta kotiuduttuaan ensimmäiseksi räkäisiä sormia lääppimään!
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä lisää...
Omat vanhempani asuvat 400km päässä. Kun tulevat tänne ja anoppi tahtoo heidät sinnekin kylään, niin omii lapsen sielläkin.
Minusta oli todella törkeää käytöstä häneltä lapsen ollessa vauva, kun oltiin kaikki koolla, vanhempani vain ohikulku matkalla ja anoppi oli tietenkin puhunut heidät sinne kylään... Tavattiin siis kaikki siellä. Vanhempani näkivät vauvan viimeksi yli kuukausi sitten. Anoppi ottaa vauvan heti ovella, vanhempani eivät saa koko vierailun aikana lasta syliinsä ja lähtivät siis sieltä suoraan kotiinsa, etteivät meille tulleet.
Äitini oli hieman tilanteesta vaivaantunut, muttei mitään kehdannut sanoa, kun appiukkokin oli kerran kehottanut antamaan lasta välillä muillekin.Sitten vielä tämmöinen. Itselläni on vihreät silmät. Miehellä tai vanhemmillaan ei. Anopin äidillä taas on, niin eikös lapseni vihreäsilmäisyys periydy anopin äidiltä...
Voi herranjumala mitä porukkaa. Sun äitis ei KEHTAA sanoa, että haluaa lapsen syliin vaan anopin pitää aikuiselle ihmiselle ihan erikseen tarjota?
AP, tuntuu, että olet lapellinen pikkumainen valittaja. Onko koskaan tullut mieleesi asiallisesti ottaa aihe esille sen anopin kanssa ja KESKUSTELLA? eikä valittaa ja kiukutella miehellesi ja jossain AV palstalla? Kertoo aika paljon siitä, kuinka vika taitaa enemmänkin olla sussa kuin anopissa. Ei meilläkään ole anopin kanssa aina täydellistä, että a. En ole tosikko, joka kyttää anopin jokaista liikettä ja tekemistä ja olettaa täydellisyytta ja b. jos joku todella vituttaa, otan asian puheeksi asiallisesti ja aikuismaisesti. Perhettähän tässä ollaan kuitenkin.
Säälin miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suu auki ja sanotte suoraan! Lapsen äitinä teillä on oikeus asettaa anopille rajat, vaikka kyseessä onkin miehen äiti.
Mitäs sitten kun anoppi ei kuuntele? Mies sanoi, minä sanoin, ei mitään vaikutusta. Mulla lopulta kärähti käpy ihan täysin, huusin sille kurkku suorana sensuroimatta mikä tilanne on. (Mun anoppi on hyvin ilkeä, mitätöivä ihmisperse joka on tietotoimistotason juoruämmä.) Siinä toinen oikein väkisin yrittää vääntää itkua ja väittää ihan pokkana ettei oo muka ikinä kulkenut meillä omilla avaimilla tai mitään muutakaan "tarkoittanut pahalla". Jep, hyvällähän sitä arvostellaan (mahdollisimman ilkein sanankääntein) kodinhoito, lapsen vaatetus, laulettu tuutulaulu... siis ihan kaikki mitä teen on väärin, koska teen asiat eri tavalla kuin anoppi. Nyt on mököttänyt kohta pari vuotta. Kohtaamiset vähentyneet, mutta loukkaukset pahentuneet. Pahinta on, että anoppi osaa seurassa olla ihan mukava, kaikki myrkkynuolet lentävät kun paikalla ei ole luotettavia todistajia.
Niin just! Sitten väännetään itkua ja tulee se klassinen "kaiken olen yrittänyt mutta tässä on kiitos". Siis ei helkutti sentään. 30 vuotta on minullakin anoppi ollut ja se on juuri tuollaista marttyyriutta ollut. Just laitettiin whatsapissa miniän kanssa toisillemme hauskoja vitsejä. Minulla on ihan erilainen tyyli ja painokkaasti olen erilaisen tyylin ottanut tässä anoppiudessani. Olen kaveri, ystäväkin ehkä. Jos minulta kysytään, toki yritän auttaa ja yhdessä mietitään ratkaisua. Aina nuorta polvea kuunnellen ja kunnioittaen. En tuollaisia tässä ketjussa kuvattuja ikätovereitani ymmärrä ollenkaan. Ihan kamalan kuuloista tuollainen jyrääminen. Tuli paha mieli teidän nuorten äitien puolesta. Teillehän se äitiys on uutta ja ihmeellistä, teidänhän siitä pitää ensisijaisesti saada nauttia ja meille muille jää sitten mitä annetaan. Niin se on oikein.
Eiköhän se vika ole itsessä, jos anopin sanomiset tuolla tavalla vaikuttaa ja herättää tunnereaktioita. Antaisit sinäkin vaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti. Jos ne anopit on noin mahdottomia, eikä ymmärrä hyvällä eikä pahalla, niin pistäkää välit poikki. Eihän se helppoa tietenkään ole, mutta ilmeisesti ainoa keino ratkaista ongelma. Tietty kannattaa anopille myös kertoa, miksi olette päätyneet tämmöiseen ratkaisuun.
Nimim. isäänsä välit katkaissut
Jep. Se onkin helppoa. Meillä alkoi massiivinen herjauskampanja, 40 lastensuojeluilmoitusta vuodessa ja kolme lähestymiskieltoa. Silti taas soittelee kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Puhelinnumero vaihtoon ja salaiseksi. Ilmoitus poliisille joka kerran kun rikkoo lähkieltoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti. Jos ne anopit on noin mahdottomia, eikä ymmärrä hyvällä eikä pahalla, niin pistäkää välit poikki. Eihän se helppoa tietenkään ole, mutta ilmeisesti ainoa keino ratkaista ongelma. Tietty kannattaa anopille myös kertoa, miksi olette päätyneet tämmöiseen ratkaisuun.
Nimim. isäänsä välit katkaissut
Jep. Se onkin helppoa. Meillä alkoi massiivinen herjauskampanja, 40 lastensuojeluilmoitusta vuodessa ja kolme lähestymiskieltoa. Silti taas soittelee kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tiedän kokemuksesta. Meillä onneksi riitti käräjäoikeuden päätös laukaisemaan tilanteen. En kuitenkaan usko, että suurimman osan tarvitsee mennä asiassa niinkään pitkälle. Omia kokemuksia ei kannata yleistää.
Ei tässä yleistetty, vaan mielestäni kerrottiin mitä pahimmillaan voi tapahtua.
Mä olisin valmis heittämään anopin romukoppaan ja jatkaisin perheeni kanssa elämääni onnellisena, mutta mies ei ole valitettavasti asiasta samaa mieltä.
Okei. Tulkitsin omiani, anteeksi. :) Vaikea uskoa, ettei mies tollaisen härdellin jälkeen tajuaisi perheen parasta. 😣 Voisiko mies pitää edelleen äitiinsä yhteyttä, mutta sinä ja lapsi/lapset jatkaisitte elämäänne ilman anoppia? Lapset saisivat päättää itse yhteydenpidosta tähän vähän vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suu auki ja sanotte suoraan! Lapsen äitinä teillä on oikeus asettaa anopille rajat, vaikka kyseessä onkin miehen äiti.
Mitäs sitten kun anoppi ei kuuntele? Mies sanoi, minä sanoin, ei mitään vaikutusta. Mulla lopulta kärähti käpy ihan täysin, huusin sille kurkku suorana sensuroimatta mikä tilanne on. (Mun anoppi on hyvin ilkeä, mitätöivä ihmisperse joka on tietotoimistotason juoruämmä.) Siinä toinen oikein väkisin yrittää vääntää itkua ja väittää ihan pokkana ettei oo muka ikinä kulkenut meillä omilla avaimilla tai mitään muutakaan "tarkoittanut pahalla". Jep, hyvällähän sitä arvostellaan (mahdollisimman ilkein sanankääntein) kodinhoito, lapsen vaatetus, laulettu tuutulaulu... siis ihan kaikki mitä teen on väärin, koska teen asiat eri tavalla kuin anoppi. Nyt on mököttänyt kohta pari vuotta. Kohtaamiset vähentyneet, mutta loukkaukset pahentuneet. Pahinta on, että anoppi osaa seurassa olla ihan mukava, kaikki myrkkynuolet lentävät kun paikalla ei ole luotettavia todistajia.
Niin just! Sitten väännetään itkua ja tulee se klassinen "kaiken olen yrittänyt mutta tässä on kiitos". Siis ei helkutti sentään. 30 vuotta on minullakin anoppi ollut ja se on juuri tuollaista marttyyriutta ollut. Just laitettiin whatsapissa miniän kanssa toisillemme hauskoja vitsejä. Minulla on ihan erilainen tyyli ja painokkaasti olen erilaisen tyylin ottanut tässä anoppiudessani. Olen kaveri, ystäväkin ehkä. Jos minulta kysytään, toki yritän auttaa ja yhdessä mietitään ratkaisua. Aina nuorta polvea kuunnellen ja kunnioittaen. En tuollaisia tässä ketjussa kuvattuja ikätovereitani ymmärrä ollenkaan. Ihan kamalan kuuloista tuollainen jyrääminen. Tuli paha mieli teidän nuorten äitien puolesta. Teillehän se äitiys on uutta ja ihmeellistä, teidänhän siitä pitää ensisijaisesti saada nauttia ja meille muille jää sitten mitä annetaan. Niin se on oikein.
Eiköhän se vika ole itsessä, jos anopin sanomiset tuolla tavalla vaikuttaa ja herättää tunnereaktioita. Antaisit sinäkin vaan olla.
Klassinen kiusaajan asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä lisää...
Omat vanhempani asuvat 400km päässä. Kun tulevat tänne ja anoppi tahtoo heidät sinnekin kylään, niin omii lapsen sielläkin.
Minusta oli todella törkeää käytöstä häneltä lapsen ollessa vauva, kun oltiin kaikki koolla, vanhempani vain ohikulku matkalla ja anoppi oli tietenkin puhunut heidät sinne kylään... Tavattiin siis kaikki siellä. Vanhempani näkivät vauvan viimeksi yli kuukausi sitten. Anoppi ottaa vauvan heti ovella, vanhempani eivät saa koko vierailun aikana lasta syliinsä ja lähtivät siis sieltä suoraan kotiinsa, etteivät meille tulleet.
Äitini oli hieman tilanteesta vaivaantunut, muttei mitään kehdannut sanoa, kun appiukkokin oli kerran kehottanut antamaan lasta välillä muillekin.Sitten vielä tämmöinen. Itselläni on vihreät silmät. Miehellä tai vanhemmillaan ei. Anopin äidillä taas on, niin eikös lapseni vihreäsilmäisyys periydy anopin äidiltä...
Voi herranjumala mitä porukkaa. Sun äitis ei KEHTAA sanoa, että haluaa lapsen syliin vaan anopin pitää aikuiselle ihmiselle ihan erikseen tarjota?
AP, tuntuu, että olet lapellinen pikkumainen valittaja. Onko koskaan tullut mieleesi asiallisesti ottaa aihe esille sen anopin kanssa ja KESKUSTELLA? eikä valittaa ja kiukutella miehellesi ja jossain AV palstalla? Kertoo aika paljon siitä, kuinka vika taitaa enemmänkin olla sussa kuin anopissa. Ei meilläkään ole anopin kanssa aina täydellistä, että a. En ole tosikko, joka kyttää anopin jokaista liikettä ja tekemistä ja olettaa täydellisyytta ja b. jos joku todella vituttaa, otan asian puheeksi asiallisesti ja aikuismaisesti. Perhettähän tässä ollaan kuitenkin.
Säälin miestäsi.
Mä säälin kaikkia jotka ovat sinun kanssasi tekemisissä...
Ilmeisesti olet tuota samaa minäminämimä-ihmistyyppiä etkä siksi osaa samaistua ap:n tuskaan.
Ei kaikkien kanssa keskustella. Yritetty on vuosien saatossa. Minun jyräanoppini alkaa joko itkeä tai sitten paasaa mitrn kamala anoppi hänellä oli joten kyllä hänelläkin on oikeus olla kamala. Sen jälkeen temppuilee ja kiukuttelee. Esim ei voi syödä meillä koska kerran tarjottiin kasvisruokaa joka ei ole ihmisen ruokaa. Jne. Lopuksi soittelee seitsemän sisarustaan läpi ja paasaa pahuuttani. Minkä jälkeen ne sisarukset lapsineen soittelee pari viikkoa miehelle.
Ja mikään ei tod muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti. Jos ne anopit on noin mahdottomia, eikä ymmärrä hyvällä eikä pahalla, niin pistäkää välit poikki. Eihän se helppoa tietenkään ole, mutta ilmeisesti ainoa keino ratkaista ongelma. Tietty kannattaa anopille myös kertoa, miksi olette päätyneet tämmöiseen ratkaisuun.
Nimim. isäänsä välit katkaissut
Jep. Se onkin helppoa. Meillä alkoi massiivinen herjauskampanja, 40 lastensuojeluilmoitusta vuodessa ja kolme lähestymiskieltoa. Silti taas soittelee kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tiedän kokemuksesta. Meillä onneksi riitti käräjäoikeuden päätös laukaisemaan tilanteen. En kuitenkaan usko, että suurimman osan tarvitsee mennä asiassa niinkään pitkälle. Omia kokemuksia ei kannata yleistää.
Ei tässä yleistetty, vaan mielestäni kerrottiin mitä pahimmillaan voi tapahtua.
Mä olisin valmis heittämään anopin romukoppaan ja jatkaisin perheeni kanssa elämääni onnellisena, mutta mies ei ole valitettavasti asiasta samaa mieltä.
Okei. Tulkitsin omiani, anteeksi. :) Vaikea uskoa, ettei mies tollaisen härdellin jälkeen tajuaisi perheen parasta. 😣 Voisiko mies pitää edelleen äitiinsä yhteyttä, mutta sinä ja lapsi/lapset jatkaisitte elämäänne ilman anoppia? Lapset saisivat päättää itse yhteydenpidosta tähän vähän vanhempina.
Siis mä en ole tuo joka kirjoitti ls-ilmoista, mä taas tulkitsin sen niin :)
Meillä tilanne on se, että mies käy anoppilassa tarvittaessa, anoppi on tosi hyvä käskyttämään ja syyllistämään jos ei käskyä totella... Mieskin kovin kiltti. Sosiaalisia visiittejä koko perheen voimin tehty tämän vuoden puolella yksi. Mä teen kaikkeni tapaamisilta välttyäkseni. Mutta eipä mieskään äitiänsä liiaksi diggaile, ei ikinä ota lapsia mukaan kun käy äitinsä luona. En ole kieltänyt koskaan ottamasta, pyytänyt kyllä, jotta saisi hieman omaa aikaa.
Tuo kakunleikkaaminen oli liikaa. Hyvin selvästi. Yritä ajatella, että mukavaa kuinka mummo pitää lapsenlapsestaan niin paljon. Sitten, kun olet saanut itsesi jossain määrin tykkäämään tai edes sietämään anopin käytöstä, niin katsele kuin ulkopuolisin silmin hänen käytöstään. Ja sitten huomauta, jos jokin asia on aivan liikaa.
Olen melkein satavarma, että ap:n tapauksessa äiti (ap) omii lapsen, miehellä tuskin on sanansijaa.
Meillä äitini omii lapsen ja käskyttää,minua terveysohjeilla ja ostaa lapselle haluamiaan vaatteita ja ruokia ja kantaa niitä meille. Olisi kiva ostaa lapselleen edes yksi vaate vuodessa. Mutta ei viitsi kun niitä kannetaan kirpparilta ja aleista valmiiksi 2 kokoa eteenpäin. Ja vahditaan että lapsi on saanut puoli litraa maitoa päivässä. Pitää kuulemma puolipakolla houkutella juomaan jos ei vapaaehtoisesti ota. Lapsi on visiittien jälkeen ahdistunut, miksiköhän. Lapsen äiti kuulemma ahdistaa lasta kun hän palaa kotiin, mummo ei ole tehnyt mitään.
Anoppi on sen sijaan tevejärkinen ja lämmin ihminen joka auttaa tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini omii lapsen ja käskyttää,minua terveysohjeilla ja ostaa lapselle haluamiaan vaatteita ja ruokia ja kantaa niitä meille. Olisi kiva ostaa lapselleen edes yksi vaate vuodessa. Mutta ei viitsi kun niitä kannetaan kirpparilta ja aleista valmiiksi 2 kokoa eteenpäin. Ja vahditaan että lapsi on saanut puoli litraa maitoa päivässä. Pitää kuulemma puolipakolla houkutella juomaan jos ei vapaaehtoisesti ota. Lapsi on visiittien jälkeen ahdistunut, miksiköhän. Lapsen äiti kuulemma ahdistaa lasta kun hän palaa kotiin, mummo ei ole tehnyt mitään.
Anoppi on sen sijaan tevejärkinen ja lämmin ihminen joka auttaa tarvittaessa.
Meillä myös lapset oireilee kaiken sen kyttäämisen takia. Mm pakkopunnituksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä lisää...
Omat vanhempani asuvat 400km päässä. Kun tulevat tänne ja anoppi tahtoo heidät sinnekin kylään, niin omii lapsen sielläkin.
Minusta oli todella törkeää käytöstä häneltä lapsen ollessa vauva, kun oltiin kaikki koolla, vanhempani vain ohikulku matkalla ja anoppi oli tietenkin puhunut heidät sinne kylään... Tavattiin siis kaikki siellä. Vanhempani näkivät vauvan viimeksi yli kuukausi sitten. Anoppi ottaa vauvan heti ovella, vanhempani eivät saa koko vierailun aikana lasta syliinsä ja lähtivät siis sieltä suoraan kotiinsa, etteivät meille tulleet.
Äitini oli hieman tilanteesta vaivaantunut, muttei mitään kehdannut sanoa, kun appiukkokin oli kerran kehottanut antamaan lasta välillä muillekin.Sitten vielä tämmöinen. Itselläni on vihreät silmät. Miehellä tai vanhemmillaan ei. Anopin äidillä taas on, niin eikös lapseni vihreäsilmäisyys periydy anopin äidiltä...
Voi herranjumala mitä porukkaa. Sun äitis ei KEHTAA sanoa, että haluaa lapsen syliin vaan anopin pitää aikuiselle ihmiselle ihan erikseen tarjota?
AP, tuntuu, että olet lapellinen pikkumainen valittaja. Onko koskaan tullut mieleesi asiallisesti ottaa aihe esille sen anopin kanssa ja KESKUSTELLA? eikä valittaa ja kiukutella miehellesi ja jossain AV palstalla? Kertoo aika paljon siitä, kuinka vika taitaa enemmänkin olla sussa kuin anopissa. Ei meilläkään ole anopin kanssa aina täydellistä, että a. En ole tosikko, joka kyttää anopin jokaista liikettä ja tekemistä ja olettaa täydellisyytta ja b. jos joku todella vituttaa, otan asian puheeksi asiallisesti ja aikuismaisesti. Perhettähän tässä ollaan kuitenkin.
Säälin miestäsi.
Mä säälin kaikkia jotka ovat sinun kanssasi tekemisissä...
Ilmeisesti olet tuota samaa minäminämimä-ihmistyyppiä etkä siksi osaa samaistua ap:n tuskaan.
Ai se on minäminä, kun asioista keskustellaan?
AP:han se tässä on kiukutteleva pikkutyttö, joka ei kykene asioitaan tuomaan asiallisesti esille edes omassa perheessään.
Musta olis ihana tuollanen anoppi!! Mun anoppi nähnyt puolivuotiaan 2 kertaa, ei tule apuja minkäänlaisia, ei varmaan ees muksu myöhemmin tunnista. Ei kyllä oo tippaakaan jeesannut tytärtäänkään, käy ehkä kerran puolessa vuodessa kahvilla. Onneks omat vanhemmat auttaa ja on läsnä, ymmärrän kuinka tärkeä tää lapsi heille on:)
Vierailija kirjoitti:
Musta olis ihana tuollanen anoppi!! Mun anoppi nähnyt puolivuotiaan 2 kertaa, ei tule apuja minkäänlaisia, ei varmaan ees muksu myöhemmin tunnista. Ei kyllä oo tippaakaan jeesannut tytärtäänkään, käy ehkä kerran puolessa vuodessa kahvilla. Onneks omat vanhemmat auttaa ja on läsnä, ymmärrän kuinka tärkeä tää lapsi heille on:)
Täältä saat. Saat tossuapen ja kyyläävän kälynkin. Mihin voi toimittaa?
Kauhea anoppi. Meillä oli minun äitini yli-innokas ja omiva. Onneksi on vähän rauhoittunut kun lapsi on kasvanut ja lastenlapsia on tullut lisää. Ihan ahdisti lukea näitä kun muistot palasivat mieleen.