Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Sano anopille että lapsi tulee hoitoon kun teille sopii ja että ominpäin etukäteen sopimatta ei lasta haeta tai teet tutkintapyynnön lapsikaappauksesta poliisille.
Isovanhemmilla ei ole tapaamisoikeuksia.
Anoppi oli kysellyt koska lapsi taas tulisi hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma miniäni ei yksinkertaisesti osaa hoitaa lastaan, joten tietysti minun on lapsen mummona huolehdittava lapsen kasvusta ja kehityksestä. Aloittajan tilanteessa on varmasti kyseessä sama asia. Ota huomioon, että hän on kuitenki jo kasvattanut ainakin yhden lapsen, joten varmasti on hommassa parempi kuin sinä.
Ihana. Sun poikasi onkin varmasti niin hyvin kasvatettu että toivottavasti tekevät 6 lasta ja tuovat kaikki sinulle -mitä sanaa käytitkään - hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Muuten hoitaminen ja kasvattaminen on hieman eri asia kuin jyrätä äiti ja päättää että esim synttärikakun voi leikata ja mekon vaihtaa ilman että äidiltä kysytään tai on paikalla. Vai sitäkö sanot hyväksi kasvattamiseksi? Että on ihan ok olla huomioimatta muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän sinua. Mistään ""väärinkäsityksistä"" tässä ei ole kyse.
Ilmeisesti omalle kohdallesi sattunut sama? Mistä tiesit, ettei ole kyse väärinkäsityksestä?
Olisi kiva saada joku tällainen hullu anoppi avaamaan samanlaisen toiminnan syyt tänne...
Minulle tapahtui tällaista nuorena miniänä 80-90-lukujen taitteessa. Minut ohitettiin täysin. Anoppini jopa piti minulle "esitelmiä" siitä, mitä kaikkia oikeuksia isoäideillä on. Esim. karkkien suhteen (heillä ei rajoituksia) ym. Hän näytti ajattelevan, että isoäiti on joku suvun päämatriarkka, joka laatii säännöt, miniä joku sivusta seuraava apulainen tms. Minulla on niin hirveät traumat noilta ajoilta, että ihoni nousee kananlihalle tällaisia juttuja lukiessani. Kaikki sympatiani ap:lle. Tällaista itse kokenut tietää kyllä, missä mennään. Muut eivät oikein tajua, vaan puhuvat asian vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä ämmä! Minulla myös semmoinen mummo-anoppi että hermo menee jo ajattelustakin mitä kaikkea paskaa on tullut vastaan. Päällepäsmäri ja ihan alusta lähtien on tullut arvostelua, ja kaikki juhlahetket on pilannut tehokkaasti. Kihloihin kun mentiin niin naama viturallaan oli koska kuuli asian siskoltaan. Vanhempani ehdottivat yhteisruokailua läheisellä paikkakunnalla muttei se sopinut kun ei viitsi ajella (ja muuten ajelevat kyllä päiväretkinä paljon pidempiäkin vierailuja). Häät kun oli niin piti puheen -vain pojastaan ilman onnen toivotuksia vieläpä. No lapsen syntymästäkin kerrottiin liian myöhään rakeneultran aikaan ja taas naama viturallaan vaikka sitä voi kun ois kiva, kyllä niitä lapsia pitäisi jo hankkia -laulu oli kuultu yli 10 vuotta. Syntymän jälkeen on ollut kaikkea muuta vastaavaa paskaa mitä ap:kin kirjoitti, ihan sama mitä mieltä äiti on, lupasi tai kielsi. Ristiäisten osalta oli sitten anopille venkoaminen että osallistuisinko vai enkö osallistuisi, minulle olisi ollut aivan sama mutta pitihän sitä monesti kysellä ja pyydellä tietysti. 1v synttärit meni niin että kun olin vessassa käymässä niin vaihdetaanpas tämä äidin ostama mekko mummon ostamaan.. Voi vittu sanon oikeasti. Tuo mekko episodi veti niin huiput ja hämäännyin täysin eikä siinä muiden vieraiden edessä voinut mitään showta pistää pystyyn. Olin pettynyt enkä sitten mennyt kahvipöytään edes istumaan ja syömään kakkua samaan aikaan heidän kanssaan. Oma vika marista siitä mutta en vaan voinut sietää ko.naamaa sillä hetkellä.
Eli en tiedä muuta ratkaisua kuin olen sanonut miehelle etten ole enää missään tekemisissä hänen äitinsä kanssa koska en pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan pahoittamatta mieltäni hänen sanoistaan tai teoistaan. Noista asioista on ihan turha sanoa hänelle sillä siitä saa vain yhden marttyyrisopan aikaiseksi.
Mitä tässäkin nyt on? En tajua. Oma anoppi osti mekon enkä olisi kehdannut olla sitä laittamatta. Aina oltiin väleissä ja nyt mummo on kuollut.
Ja lapset jo teinejä. Miksei sen mummon voi antaa hössöttää?
Herranjumala, mitä lapsen omimista. Ei se lapsi ole sun omaisuuttasi. Tuo kakkutilanne oli tietysti sopimaton, mutta kaikki muu on ihan normaalia. Kun ollaan isovanhempien luona, on normaalia, että he nauttivat lapsesta ja saat samalla miehesi kanssa ihan eri tavalla omaa aikaa - esimerkiksi öisin saatte olla kaksin ilman, että tarvitsee herätä lapsen tarpeisiin. Jotenkin ihan naurettavaa. Ei perhe ole vain se ydinperhe vaan kyllä siihen kuuluu muutkin - tietysti tosin Suomessa on tapana juuri tuollainen sairas kyräily ja sulkeutuneisuus, mutta ei todellakaan missään muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini. Hän ei tyytynyt leikkaamaan sitä ekqa palaa. Hän tilasi lapselle luvatta leipomosta sen kakun ja tälläsi sen pöytään ja leikkasi sen. Kaikessa mahdollisessa jyräsi ja sääti. En ole enää tekemisissä.
Katkera, kun ei saanut tyttöjä kirjoitti:
Taas sama keskustelu! Loppupelissä anoppi on paska ämmä, jonka ei kuulu reagoida lapseen millään lailla, ellei miniä soita ja henk.kohtaisesti pyydä apua lapsen hoitoon.
Kuulostaa katkeralta, tiedän. Itsellä on kaksi poikaa, jotka joskus toivottavasti löytävät vaimon ja saavat lapsia. Pitää vain opetella luopumaan noista omista ennen sitä, täysin, ettei osoita innostusta tai kiinnostusta.
Se ois vähäintäänkin kohtuullista, et pystyt päästämään irti lapsistas, kun he rupeavat parisuhteeseen. Itselle on osunu pari tällaista tapausta omalle kohdalle ja voin sanoa, että se haittaa parisuhdetta todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti omalle kohdallesi sattunut sama? Mistä tiesit, ettei ole kyse väärinkäsityksestä?
Olisi kiva saada joku tällainen hullu anoppi avaamaan samanlaisen toiminnan syyt tänne...
Tällainen anoppi tai muu isovanhempi ei varmastikaan ole "hullu". Hän on yli-innokas, ylihuolehtivainen ja niin onnesta sykkyrällä tuoreesta isovanhemmuudestaan (usein kai ensimmäistä kertaa isovanhemmaksi tullut) ettei ymmärrä pysähtyä miettimään, mikä on lapsen tai lapsen vanhempien parhaaksi. Lopputulos on lapsen vanhempia tai toista vanhempaa - ja pahimmassa tapaukisessa vielä lastakin - stressaava ja varjostaa ikävästi yhdessäoloa. Kaikki kuitenkin haluavat lapsen parasta ja rakentaa hyvän suhteen häneen, joten yhteisymmärrys on varmaan löydettävissä!
Puhukaa puhukaa puhukaa, eikä mitenkään kauttarantain vaan suoraan. Mutta ystävällisesti, eikä kiukkuisesti näpäyttäen vasta siinä vaiheessa, kun on kerännyt vitutusta tunteja tai päiviä viimeisimmän tempauksen jälkeen. Anopin aikuinen lapsi mukaan keskusteluun todellakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti omalle kohdallesi sattunut sama? Mistä tiesit, ettei ole kyse väärinkäsityksestä?
Olisi kiva saada joku tällainen hullu anoppi avaamaan samanlaisen toiminnan syyt tänne...
Tällainen anoppi tai muu isovanhempi ei varmastikaan ole "hullu". Hän on yli-innokas, ylihuolehtivainen ja niin onnesta sykkyrällä tuoreesta isovanhemmuudestaan (usein kai ensimmäistä kertaa isovanhemmaksi tullut) ettei ymmärrä pysähtyä miettimään, mikä on lapsen tai lapsen vanhempien parhaaksi. Lopputulos on lapsen vanhempia tai toista vanhempaa - ja pahimmassa tapaukisessa vielä lastakin - stressaava ja varjostaa ikävästi yhdessäoloa. Kaikki kuitenkin haluavat lapsen parasta ja rakentaa hyvän suhteen häneen, joten yhteisymmärrys on varmaan löydettävissä!
Puhukaa puhukaa puhukaa, eikä mitenkään kauttarantain vaan suoraan. Mutta ystävällisesti, eikä kiukkuisesti näpäyttäen vasta siinä vaiheessa, kun on kerännyt vitutusta tunteja tai päiviä viimeisimmän tempauksen jälkeen. Anopin aikuinen lapsi mukaan keskusteluun todellakin!
Hän voi myös olla ihan hullu. Pahantahtoinen jyrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä siinä on, joku 'rakkaus lapseen ensi silmäyksellä' tai jotain, koska harvoin anopit kohtelevat lapsenlapsiaan tasapuolisesti. Monet tosiaan höppänöityvät täysin.
Vierailija kirjoitti:
Katkera, kun ei saanut tyttöjä kirjoitti:
Taas sama keskustelu! Loppupelissä anoppi on paska ämmä, jonka ei kuulu reagoida lapseen millään lailla, ellei miniä soita ja henk.kohtaisesti pyydä apua lapsen hoitoon.
Kuulostaa katkeralta, tiedän. Itsellä on kaksi poikaa, jotka joskus toivottavasti löytävät vaimon ja saavat lapsia. Pitää vain opetella luopumaan noista omista ennen sitä, täysin, ettei osoita innostusta tai kiinnostusta.Se ois vähäintäänkin kohtuullista, et pystyt päästämään irti lapsistas, kun he rupeavat parisuhteeseen. Itselle on osunu pari tällaista tapausta omalle kohdalle ja voin sanoa, että se haittaa parisuhdetta todella paljon.
Sun kaltainen miniä on jokaisen anopin painajainen. Ei ihme, ettei parisuhteesi ole kestäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylireagoit. Sun anoppi ei sentään ole muuttamassa teille jotta voi auttaa lapsen kanssa joka päivä. Anoppi varmaan ajattelee että lapsihan on sulla ihan koko ajan se on sun oma eli miten sen voi "omia" niinä hetkinä kun näkee lasta. Haluaa vaan antaa huomiota kun niin monet isovanhemmat eivät. Vain tuo kakun leikkuu juttu oli hieman liikaa, vain hieman.
Minä olen ihan samaa mieltä. Anoppi ajattelee asian tietysti niin, että kun sinä olet lapsesi kanssa kaiken aikaa, voi hän osoittaa lapselle kaiken huomionsa, silloin kun siellä kyläilette. Miltä tuntuisi päinvastainen tilanne eli anoppi ei noteeraisi lasta ollenkaan? Silloin sun valitusvirtesi olis, että kun anoppi ei oo näkevinään lasta.
Mutta näinhän se menee. Anoppien on mahdotonta tehdä mitään oikein, jos nimittäin miniältä kysytään.
Mustasukkaisuutta anopin pojasta, mustasukkaisuutta omastakin lapsesta. Rauhoitu, kukaan ei sun aarrettas ole viemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä ämmä! Minulla myös semmoinen mummo-anoppi että hermo menee jo ajattelustakin mitä kaikkea paskaa on tullut vastaan. Päällepäsmäri ja ihan alusta lähtien on tullut arvostelua, ja kaikki juhlahetket on pilannut tehokkaasti. Kihloihin kun mentiin niin naama viturallaan oli koska kuuli asian siskoltaan. Vanhempani ehdottivat yhteisruokailua läheisellä paikkakunnalla muttei se sopinut kun ei viitsi ajella (ja muuten ajelevat kyllä päiväretkinä paljon pidempiäkin vierailuja). Häät kun oli niin piti puheen -vain pojastaan ilman onnen toivotuksia vieläpä. No lapsen syntymästäkin kerrottiin liian myöhään rakeneultran aikaan ja taas naama viturallaan vaikka sitä voi kun ois kiva, kyllä niitä lapsia pitäisi jo hankkia -laulu oli kuultu yli 10 vuotta. Syntymän jälkeen on ollut kaikkea muuta vastaavaa paskaa mitä ap:kin kirjoitti, ihan sama mitä mieltä äiti on, lupasi tai kielsi. Ristiäisten osalta oli sitten anopille venkoaminen että osallistuisinko vai enkö osallistuisi, minulle olisi ollut aivan sama mutta pitihän sitä monesti kysellä ja pyydellä tietysti. 1v synttärit meni niin että kun olin vessassa käymässä niin vaihdetaanpas tämä äidin ostama mekko mummon ostamaan.. Voi vittu sanon oikeasti. Tuo mekko episodi veti niin huiput ja hämäännyin täysin eikä siinä muiden vieraiden edessä voinut mitään showta pistää pystyyn. Olin pettynyt enkä sitten mennyt kahvipöytään edes istumaan ja syömään kakkua samaan aikaan heidän kanssaan. Oma vika marista siitä mutta en vaan voinut sietää ko.naamaa sillä hetkellä.
Eli en tiedä muuta ratkaisua kuin olen sanonut miehelle etten ole enää missään tekemisissä hänen äitinsä kanssa koska en pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan pahoittamatta mieltäni hänen sanoistaan tai teoistaan. Noista asioista on ihan turha sanoa hänelle sillä siitä saa vain yhden marttyyrisopan aikaiseksi.Mitä tässäkin nyt on? En tajua. Oma anoppi osti mekon enkä olisi kehdannut olla sitä laittamatta. Aina oltiin väleissä ja nyt mummo on kuollut.
Ja lapset jo teinejä. Miksei sen mummon voi antaa hössöttää?
Pointtipa olikin siinä että lapsen äiti osti kauniin mekon ajatuksella 1v juhliin, ja laittoi lapsen kauniiksi. Juhliin tulee mummo oman mekkonsa kanssa ja vaihtaa mekon lapselle kysymättä äidiltä tai ylipäätään kuvittelee sen olevan ok. Eikö ole mitään outoa? Taidan itse mennä hänen seuraaville tasavuosi-päiville jonkun hameen kanssa että no mutta vaihdetaanpas tämä nyt päällesi kun minä toin tämän. Olisiko ok?
Eli lapsen äiti ei saa myöskään päättää mitä vaatetta lapsi käyttää, arkena ehkä eri juttu, mutta 1v synttäreillä? Joo on vaan yksi päivä elämässä.. Vittu se mummo voi pukea lapselle mekkoaan sen 364 päivää vuodesta!
Ei kukaan tule sanomaan morsiamellekaan että vaihdapa tämä yllesi ennen kuin astut kirkon käytävälle.
Ei mitään käytöstapoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkera, kun ei saanut tyttöjä kirjoitti:
Taas sama keskustelu! Loppupelissä anoppi on paska ämmä, jonka ei kuulu reagoida lapseen millään lailla, ellei miniä soita ja henk.kohtaisesti pyydä apua lapsen hoitoon.
Kuulostaa katkeralta, tiedän. Itsellä on kaksi poikaa, jotka joskus toivottavasti löytävät vaimon ja saavat lapsia. Pitää vain opetella luopumaan noista omista ennen sitä, täysin, ettei osoita innostusta tai kiinnostusta.Anoppi on paska akka joka tapauksessa. Teki niin tai näin, aina menee pieleen. Olen ajatellut, että pysyttelen miniästä niin etäällä kuin pystyn. Saa poika tulla kotonaan yksikseen kyläilemään niin säilyy sopu varmimmin. Ja tuoda lapset sitten yksikseen näytille.
Itsellä ainakin on ihana anoppi! Eli martyyriksi on turha heittäytyä. Jos on varustettu ihan normaalilla empatiakyvyllä ja hienotunteisuudella, saa kyllä ihan hyvät välit miniöihinsä. Tietysti jos ei ole sattunut saamaan tuollaisia avuja eikä edes halua kehittää itseään tässä suhteessa, niin tietysti sitten on ihan hyvä idea pysyä etäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylireagoit. Sun anoppi ei sentään ole muuttamassa teille jotta voi auttaa lapsen kanssa joka päivä. Anoppi varmaan ajattelee että lapsihan on sulla ihan koko ajan se on sun oma eli miten sen voi "omia" niinä hetkinä kun näkee lasta. Haluaa vaan antaa huomiota kun niin monet isovanhemmat eivät. Vain tuo kakun leikkuu juttu oli hieman liikaa, vain hieman.
Minä olen ihan samaa mieltä. Anoppi ajattelee asian tietysti niin, että kun sinä olet lapsesi kanssa kaiken aikaa, voi hän osoittaa lapselle kaiken huomionsa, silloin kun siellä kyläilette. Miltä tuntuisi päinvastainen tilanne eli anoppi ei noteeraisi lasta ollenkaan? Silloin sun valitusvirtesi olis, että kun anoppi ei oo näkevinään lasta.
Mutta näinhän se menee. Anoppien on mahdotonta tehdä mitään oikein, jos nimittäin miniältä kysytään.
Mustasukkaisuutta anopin pojasta, mustasukkaisuutta omastakin lapsesta. Rauhoitu, kukaan ei sun aarrettas ole viemässä.
Kukaan tuskin on mustasukkainen miehensä äidille miehestään.
Ja tuohon miten monilla eri tavoin voi osoittaa huomionsa lapselle (ja lapsen vanhemmille) en voi kuin kysyä miksi jotkut sitten on niin moukkia etteivät ymmärrä tehdä sitä hienovaraisemmin vaan lytätään mennen tullen? Kun toiset siihen kykenevät aivan hyvin.
Väitän että tuollaiset vaikeat anoppi-mummo-ihmiset ovat yhtä vaikeita, päällepäsmääviä, marttyyreitä ja ajattelemattomia ja arvosteleva moukkia myös muita ihmisiä kohtaan, ei siihen lapsenlapsia tarvita, vaan osansa siitä paskasta saa kaikki jotka ovat ko.henkilön mielestä sen ansainneet. Lapsenlapsen vanhemmat ja ko. henkilön puoliso vain joutuvat sietämään sitä paskaa enemmän kuin naapurit, sukulaiset, tai ystävät koska ovat velvollisuudesta luomassa mummo-lapsenlapsisuhdetta. Muilla on mahdollisuus hylätä ko. ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä ämmä! Minulla myös semmoinen mummo-anoppi että hermo menee jo ajattelustakin mitä kaikkea paskaa on tullut vastaan. Päällepäsmäri ja ihan alusta lähtien on tullut arvostelua, ja kaikki juhlahetket on pilannut tehokkaasti. Kihloihin kun mentiin niin naama viturallaan oli koska kuuli asian siskoltaan. Vanhempani ehdottivat yhteisruokailua läheisellä paikkakunnalla muttei se sopinut kun ei viitsi ajella (ja muuten ajelevat kyllä päiväretkinä paljon pidempiäkin vierailuja). Häät kun oli niin piti puheen -vain pojastaan ilman onnen toivotuksia vieläpä. No lapsen syntymästäkin kerrottiin liian myöhään rakeneultran aikaan ja taas naama viturallaan vaikka sitä voi kun ois kiva, kyllä niitä lapsia pitäisi jo hankkia -laulu oli kuultu yli 10 vuotta. Syntymän jälkeen on ollut kaikkea muuta vastaavaa paskaa mitä ap:kin kirjoitti, ihan sama mitä mieltä äiti on, lupasi tai kielsi. Ristiäisten osalta oli sitten anopille venkoaminen että osallistuisinko vai enkö osallistuisi, minulle olisi ollut aivan sama mutta pitihän sitä monesti kysellä ja pyydellä tietysti. 1v synttärit meni niin että kun olin vessassa käymässä niin vaihdetaanpas tämä äidin ostama mekko mummon ostamaan.. Voi vittu sanon oikeasti. Tuo mekko episodi veti niin huiput ja hämäännyin täysin eikä siinä muiden vieraiden edessä voinut mitään showta pistää pystyyn. Olin pettynyt enkä sitten mennyt kahvipöytään edes istumaan ja syömään kakkua samaan aikaan heidän kanssaan. Oma vika marista siitä mutta en vaan voinut sietää ko.naamaa sillä hetkellä.
Eli en tiedä muuta ratkaisua kuin olen sanonut miehelle etten ole enää missään tekemisissä hänen äitinsä kanssa koska en pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan pahoittamatta mieltäni hänen sanoistaan tai teoistaan. Noista asioista on ihan turha sanoa hänelle sillä siitä saa vain yhden marttyyrisopan aikaiseksi.Mitä tässäkin nyt on? En tajua. Oma anoppi osti mekon enkä olisi kehdannut olla sitä laittamatta. Aina oltiin väleissä ja nyt mummo on kuollut.
Ja lapset jo teinejä. Miksei sen mummon voi antaa hössöttää?
Ehkäpä joku haluaa lapsensa synttäreillä pukea tälle itse valitsemansa mekon. Jos yhden lapsen elämässään tekee, niin ei sitä usein 1-vuotis kakkua lapsen kanssa leikata.
Sinusta taitaa tulla samanlainen hirviömummo tulevaisuudessa...
Ah, näitä anoppi-miniä juupas-eipäs taas. Juu, meitä on joka junaan. Mutta te miniät nyt, muistakaa, jos olette joskus anoppeja, niin ette ikinä tee niitä samoja virheitä kuin teidän anopit nyt! Jaxuhaleja teille kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä ämmä! Minulla myös semmoinen mummo-anoppi että hermo menee jo ajattelustakin mitä kaikkea paskaa on tullut vastaan. Päällepäsmäri ja ihan alusta lähtien on tullut arvostelua, ja kaikki juhlahetket on pilannut tehokkaasti. Kihloihin kun mentiin niin naama viturallaan oli koska kuuli asian siskoltaan. Vanhempani ehdottivat yhteisruokailua läheisellä paikkakunnalla muttei se sopinut kun ei viitsi ajella (ja muuten ajelevat kyllä päiväretkinä paljon pidempiäkin vierailuja). Häät kun oli niin piti puheen -vain pojastaan ilman onnen toivotuksia vieläpä. No lapsen syntymästäkin kerrottiin liian myöhään rakeneultran aikaan ja taas naama viturallaan vaikka sitä voi kun ois kiva, kyllä niitä lapsia pitäisi jo hankkia -laulu oli kuultu yli 10 vuotta. Syntymän jälkeen on ollut kaikkea muuta vastaavaa paskaa mitä ap:kin kirjoitti, ihan sama mitä mieltä äiti on, lupasi tai kielsi. Ristiäisten osalta oli sitten anopille venkoaminen että osallistuisinko vai enkö osallistuisi, minulle olisi ollut aivan sama mutta pitihän sitä monesti kysellä ja pyydellä tietysti. 1v synttärit meni niin että kun olin vessassa käymässä niin vaihdetaanpas tämä äidin ostama mekko mummon ostamaan.. Voi vittu sanon oikeasti. Tuo mekko episodi veti niin huiput ja hämäännyin täysin eikä siinä muiden vieraiden edessä voinut mitään showta pistää pystyyn. Olin pettynyt enkä sitten mennyt kahvipöytään edes istumaan ja syömään kakkua samaan aikaan heidän kanssaan. Oma vika marista siitä mutta en vaan voinut sietää ko.naamaa sillä hetkellä.
Eli en tiedä muuta ratkaisua kuin olen sanonut miehelle etten ole enää missään tekemisissä hänen äitinsä kanssa koska en pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan pahoittamatta mieltäni hänen sanoistaan tai teoistaan. Noista asioista on ihan turha sanoa hänelle sillä siitä saa vain yhden marttyyrisopan aikaiseksi.Mitä tässäkin nyt on? En tajua. Oma anoppi osti mekon enkä olisi kehdannut olla sitä laittamatta. Aina oltiin väleissä ja nyt mummo on kuollut.
Ja lapset jo teinejä. Miksei sen mummon voi antaa hössöttää?
Jos minä olen sen oman lapseni tehnyt niin kyllä siihen on ensisijainen hössöttämisoikeus ja vastuu minulla eikä mummolla. Mummolla on ollut omat lapsensa. En suostu siihen että minä saisin hössöttää vasta sitten kun omat lapseni saavat lapsia. Olisi varmaan mummon pitänyt tehdä enemmän niitä omia lapsia niin olisi voinut hössöttää riittävästi.
Ja toinen, mikä helvetti siinä on että kaikki kärttää että no milloin teille tulee lapsi, no eikös olisi jo aika seuraavalle lapselle? Saatana, samanlaista polkemista sekin, ei saa edes omien lasten lukumäärästä päättää.
Ap:n ongelmat on vielä pieniä. Mulla oli tuollainen anoppipuoli. Hän halusi omia kaiken ja halusi, että hänet aina huomataan ensimmäisenä ja kiitellään kaikesta. SE oli raskasta ja hankalaa. Olisin sietänyt paljon jos kyse olisi ollut mieheni äidistä. Miehen äiti nyt kuitenkin on sukua ja se on ihan eri asia kuin jos päsmäröimässä on täysin ventovieras muija.
Minusta ap voisit sanoa mitä haluat napakammin ja sitten nauttia siitä, että sulla on lapsesta kiinnostunut mummo lähellä. Jos hommaatte lisää lapsia, niin kyllä se siitä tasaantuu. Kyllä sä opit pitämään puolesi, eikä anoppi lastasi omi. Yks kaunispäivä se sanoo, että hän on vanha ja väsynyt eikä enää jaksa hoitaa.
Minusta vaikuttaa, että anoppisi ap tieten tahtoen jyrää ylitsesi. Tiedä sitten mitä sillä yrittää saavuttaa.
Itse en mummona tuollaista edes harkitsisi tekeväni, kun voi olla, että yhteydenpito katkaistaisiin kokonaan enkä kyllä näe tuossa mitään järkevää toimintaa.