Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Ei lasta tarviitse repiä syliin eikä pitää väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Ei lasta tarviitse repiä syliin eikä pitää väkisin.
Jospa ihan totuttaisitte niitä lapsia sietämään muidenkin syliä kuin mutsin. Entä miten tähän kuvioon sopii se, että kun pikkukakkonen syntyy, vanhempi lapsi voidaankin viedä kodin ulkopuolelle hoitoon? Missä ne äiti on tärkein eikä saa repiä äidin sylistä-puheet silloin ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Ei ne lapset mitään leluja ole, joita pitää lainata toisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Ei lasta tarviitse repiä syliin eikä pitää väkisin.
Jospa ihan totuttaisitte niitä lapsia sietämään muidenkin syliä kuin mutsin. Entä miten tähän kuvioon sopii se, että kun pikkukakkonen syntyy, vanhempi lapsi voidaankin viedä kodin ulkopuolelle hoitoon? Missä ne äiti on tärkein eikä saa repiä äidin sylistä-puheet silloin ovat?
Ei lasta tarvitse repiä, eikä pitää väkisin. Lapsi on ihminen jolla on ihmisen oikeus omaan tilaan ja oikeus omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Lapsi ei ole kiistakapula, perunasäkki tai anopin egon jatke tai näyttelyesine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Ei lasta tarviitse repiä syliin eikä pitää väkisin.
Jospa ihan totuttaisitte niitä lapsia sietämään muidenkin syliä kuin mutsin. Entä miten tähän kuvioon sopii se, että kun pikkukakkonen syntyy, vanhempi lapsi voidaankin viedä kodin ulkopuolelle hoitoon? Missä ne äiti on tärkein eikä saa repiä äidin sylistä-puheet silloin ovat?
Kyllä äidin syliin kaksi vauva-taaperoikäistä mahtuu. Ei meillä ainakaan taaperoa jätetä sylittelemättä, koska vauva on tullut taloon, tai toisinpäin.
Kyllä ne vauvat tottuu vieraisiin syleihin ihan ilman vastentahtoista syleihin repimistä. Meillä ainakin kaikki lapset on itse oppineet haluamaan mummojen syleihin aikanaan, ilman että niitä on revitty minun tai isänsä sylistä pois.
Voi kun olisikin niin onnellinen tilanne, että saisi olla 364 päivää vuodessa rauhassa ja anoppi kävisi vain yhtenä pitelemässä lasta sylissä. Kuopuksen synnyttyä tämäkin kesä on mennyt lähes jokapäiväiseen anopin meille tuntemiseen, ihan muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Että on saanu muori ainakin lasta nähdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sanotte kohtalotoverit, jos perustettaisiin sellainen hirviöanopit-vertaistuki-ketju, johon sais käydä kirjoittamassa ja purkautumassa aina uusimmat käänteet anopin viimeisimmistä tempauksista? Tänne vai rekatulle puolelle? Ketkä on mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Ei lasta tarviitse repiä syliin eikä pitää väkisin.
Jospa ihan totuttaisitte niitä lapsia sietämään muidenkin syliä kuin mutsin. Entä miten tähän kuvioon sopii se, että kun pikkukakkonen syntyy, vanhempi lapsi voidaankin viedä kodin ulkopuolelle hoitoon? Missä ne äiti on tärkein eikä saa repiä äidin sylistä-puheet silloin ovat?
Ei lasta tarvitse repiä, eikä pitää väkisin. Lapsi on ihminen jolla on ihmisen oikeus omaan tilaan ja oikeus omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Lapsi ei ole kiistakapula, perunasäkki tai anopin egon jatke tai näyttelyesine.
Äiti nenänpää täristen inisee anopin egon jatkeesta, kun itse haluaa olla lapsen synttärin ykköshenkilö. Kasvakaa hei aikuisiksi! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin niin onnellinen tilanne, että saisi olla 364 päivää vuodessa rauhassa ja anoppi kävisi vain yhtenä pitelemässä lasta sylissä. Kuopuksen synnyttyä tämäkin kesä on mennyt lähes jokapäiväiseen anopin meille tuntemiseen, ihan muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Että on saanu muori ainakin lasta nähdä...
Kuka on käskenyt mennä asumaan anopin naapuriin? Muutama sata km väliä, niin ei se joka päivä teillä käy, usko huvikses.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Ei ne lapset mitään leluja ole, joita pitää lainata toisille.
Eli siis omistat lapsesi? Siinähän se tulikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Ohimennen tässä pakko kysyä, millaiset välit sulla on miniääsi/miniöisiisi? Veikkaampa ettei ihan parhaat kun tuollaista listaa tulisi mieleenkään kirjoittaa, jos olisi molemminpuoleista kunnioitusta välillä.
Kun joidenkin kirjootuksia lukee, ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta että itsellä on mitä ihanin anoppi. Huomioonottavainen, kohtelias ja kaikin puolin ihana. Ei todellakaan tuputa omaa näkökantaansa, vaikka on kertonutkin miten itse on toiminut.
Minulla ei ole edes miniöitä, vaan kaksi alakoululaista. Kunnioitus pitää ansaita. Rupusakki rupusakin käytöksellä ei vaan sitä ansaitse.
Ookkei... Oon kyl tismalleen samaa mieltä et kunnioitus pitää ansaita. Mutta tuo rupusakin huutelulla on päinvastainen vaikutus. Ja pakko pyytää tarkennusta mitä tuolla rupusakilla? Käytöstapojen puutetta vai mihinkä perheeseen on syntynyt?
Niin, minulla ei ole mitään intressiä olla missään tekemisissä heidänn kanssaan, joten ihan sama. Kuolleita minulle. Ja se että kouluttamattomat sivistymättömät ihmiset käyttäytyvät kuin jotkin metsässä möyrivät alkuihmismoukat... Sitä ei nyt vaan pysty edes kuvaamaan. Mies sanoo ertä hänen pelastuksensa oli hyvät kaverien perheet, sivistyneet kannustavat opettajat ja se että hän muutti varhain pois kotoa. Vuosia silti yritettiin mutta ei kusipäitä kukaan loputtomiin kestä, enkä myöskään heotä suostu elättämään, vaikka vaadittu on.
Apua, appivanhemmat vaativat elättämään? Siinäpä sitä olisi riemua!
Kyllä. Vuosia majoitimme elämäntapaluuserikälyjä perheineen, avustimme appivanhempia ja kaiken kruunu oli vaatimus ostaa talo, johon he majoittautuisvat ilmaiseksi ja me sitten perisimme heidän kuoltuaan, toki kälyjeni kanssa jakaen. Ainoa kerta kun anoppi on lllut jollain tapaa ihmismäisen ystävällinen minulle oli hetki ennen tätä viimeisintä vaatimusta. Ja arvatkaa vaan kuka on kusipää joka käänsi heidän armaanpoikansa pään tässä sijoitusasiassa.
On kyllä keskimääräistä kohtuuttomampi vaatimus. Ja miehesi vielä harkitsi talon ostamista?
Mulla on niin huonot välit anoppiin, etten antaisi hänen pistää telttaa pystyyn meidän tontille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
no niinhän sinä teetkin. Aatteles nyt itse, sulla on se lapsi muut 364 päivää vuodesta ja anopilla ehkä se yksi. Miksi olet niin hirveän omistushaluinen, että lapsen pitäisi olla sinun kanssasi aina ja iän kaiken?
Ei lasta tarviitse repiä syliin eikä pitää väkisin.
Jospa ihan totuttaisitte niitä lapsia sietämään muidenkin syliä kuin mutsin. Entä miten tähän kuvioon sopii se, että kun pikkukakkonen syntyy, vanhempi lapsi voidaankin viedä kodin ulkopuolelle hoitoon? Missä ne äiti on tärkein eikä saa repiä äidin sylistä-puheet silloin ovat?
Ei lasta tarvitse repiä, eikä pitää väkisin. Lapsi on ihminen jolla on ihmisen oikeus omaan tilaan ja oikeus omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Lapsi ei ole kiistakapula, perunasäkki tai anopin egon jatke tai näyttelyesine.
Äiti nenänpää täristen inisee anopin egon jatkeesta, kun itse haluaa olla lapsen synttärin ykköshenkilö. Kasvakaa hei aikuisiksi! :D
Ei halunnut vaan halusi olla paikalla kun lapsi leikkaa kakkunsa. Nyt se kakunleikkuukin toimi sen päästaran aka anopin pillin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin niin onnellinen tilanne, että saisi olla 364 päivää vuodessa rauhassa ja anoppi kävisi vain yhtenä pitelemässä lasta sylissä. Kuopuksen synnyttyä tämäkin kesä on mennyt lähes jokapäiväiseen anopin meille tuntemiseen, ihan muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Että on saanu muori ainakin lasta nähdä...
Kuka on käskenyt mennä asumaan anopin naapuriin? Muutama sata km väliä, niin ei se joka päivä teillä käy, usko huvikses.
Tässäpä kävi kuule niin, että lasten synnyttyä anoppi ja appi osti itselleen mökin meidän asuinpaikkakunnalta, että saavat nähdä lapsenlapsia, meillä täällä työt ja lapsilla kaverit, joten muuttaminen poiskaan ei ole niin yksinkertaista ja varmaan ne vain möisivät sittenkin nykyisen mökkinsä ja ostaisivat uuden uudelta paikkakunnalta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Ohimennen tässä pakko kysyä, millaiset välit sulla on miniääsi/miniöisiisi? Veikkaampa ettei ihan parhaat kun tuollaista listaa tulisi mieleenkään kirjoittaa, jos olisi molemminpuoleista kunnioitusta välillä.
Kun joidenkin kirjootuksia lukee, ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta että itsellä on mitä ihanin anoppi. Huomioonottavainen, kohtelias ja kaikin puolin ihana. Ei todellakaan tuputa omaa näkökantaansa, vaikka on kertonutkin miten itse on toiminut.
Minulla ei ole edes miniöitä, vaan kaksi alakoululaista. Kunnioitus pitää ansaita. Rupusakki rupusakin käytöksellä ei vaan sitä ansaitse.
Ookkei... Oon kyl tismalleen samaa mieltä et kunnioitus pitää ansaita. Mutta tuo rupusakin huutelulla on päinvastainen vaikutus. Ja pakko pyytää tarkennusta mitä tuolla rupusakilla? Käytöstapojen puutetta vai mihinkä perheeseen on syntynyt?
Niin, minulla ei ole mitään intressiä olla missään tekemisissä heidänn kanssaan, joten ihan sama. Kuolleita minulle. Ja se että kouluttamattomat sivistymättömät ihmiset käyttäytyvät kuin jotkin metsässä möyrivät alkuihmismoukat... Sitä ei nyt vaan pysty edes kuvaamaan. Mies sanoo ertä hänen pelastuksensa oli hyvät kaverien perheet, sivistyneet kannustavat opettajat ja se että hän muutti varhain pois kotoa. Vuosia silti yritettiin mutta ei kusipäitä kukaan loputtomiin kestä, enkä myöskään heotä suostu elättämään, vaikka vaadittu on.
Apua, appivanhemmat vaativat elättämään? Siinäpä sitä olisi riemua!
Kyllä. Vuosia majoitimme elämäntapaluuserikälyjä perheineen, avustimme appivanhempia ja kaiken kruunu oli vaatimus ostaa talo, johon he majoittautuisvat ilmaiseksi ja me sitten perisimme heidän kuoltuaan, toki kälyjeni kanssa jakaen. Ainoa kerta kun anoppi on lllut jollain tapaa ihmismäisen ystävällinen minulle oli hetki ennen tätä viimeisintä vaatimusta. Ja arvatkaa vaan kuka on kusipää joka käänsi heidän armaanpoikansa pään tässä sijoitusasiassa.
On kyllä keskimääräistä kohtuuttomampi vaatimus. Ja miehesi vielä harkitsi talon ostamista?
Mulla on niin huonot välit anoppiin, etten antaisi hänen pistää telttaa pystyyn meidän tontille!
Ei harkinnut, mutta appivanhempien version mukaan se hanke meni myttyyn vain minun takiani. Ja ei he meidän tontille sitä halunnut, vaan kotiseudulleen, mikä on vielä naurettavampi vaatimus, kun en voi sietää Itä-Suomea. Miksi omistaisin sieltä talon?
Kyllä käy sääliksi noiden jellonamutsien lapsia sitten, kun lapsiparat yrittävät aikuistua ja muuttaa kotoa.
Meillä kolme lasta ja sama meno jatkuu edelleen, vaikka lapset tehty 9 vuoden sisään. Eli se siitä perustelusta, että muutama lisää niin rauhoittuu. Samanlaista ..keleen tunkemista, vauvan väkisin pitelyä ja sylistä repimistä on ollu niin esikoisen, keskimmäisen ja nyt kuopuksen kanssa. Mikään ystävällisesti sanominen ei mene perille ja miehen ja lasten takia haluan säilyttää välit enkä ilkeillä. Tosin rumemminkin sanomista on testattu vuosien varrella ja sitten sen seurauksena mikään ei muutu mutta saa kuunnella monta kk joka välissä vittuilua asiasta josta on sanottu.