Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä mene anopille perille yksinkertaisetkaan asiat näköjään. Eilen kysyi minulta halutaanko viinimarjoja ( joita meillä kasvaa siis myös omassa pihassa). Sanoin, että ei tarvita, kun niitä ei tule käytettyä mihinkään ja lapset voi ulkoillessaan käydä puskista syömässä. Oli myös menossa poimimaan vadelmia niin sanoin, että jos haluaa ja jaksaa meille poimia marjoja, niin mielellämme ottaisimme niitä vadelmia. No tänään anoppi oli sitten kiikuttanut meille kaksi puolen litran astiaa niitä viinimarjoja. Ymmärtämisvaikeuksia? Dementia? Vittuilua?
Mun anoppi vois tehdä saman...
Meillä anoppi ystävällisesti kysyi viime syksynä haluttaisko vattuja. Kiitos, lapsille maistuu. Mutta ei sit sokeria niihin marjoihin.
No, en tiedä mistä vattunsa haki, kamalia ja ylikypsiä. Pakasterasiaan oli myös reilulla kädellä lisätty sokeria. Kirsikkana kakussa oli vattumadot, joita laskin ennätysrasiasta 9. Oli 0,3 l rasia. Ei enää maistunu...Ajatus on tärkein?
Kysypä asiantuntijoilta, miksi pakastetemarjoihin pitää laittaa vähän sokeria, ja hauku sen jälkeen anoppisi, sinä uusavuton.
No anoppi laittaa sokeria kilo marjoja / kilo sokeria. Äklömakeudessaan vetää vertoja marmelaadille.
Tiedän varsin hyvin että "asiantuntijat" neuvovat lisäämään sokeria pakastemarjoihin. Mun suussa sokeritta pakastettu marja maistuu paremmalta. Meillä sokerin kanssa pakastetut jäävät syömättä. No, mun makunystyrät vissiin tekee musta tosi uusavuttoman :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Ihan hyviä neuvoja, mutta miksi miniän naama on norsun V:llä, kun tulevat mökille ja ei kaikkia vauvavarusteita oltu ostettu. Kauheeta, kun pitää kaikki sinne raahata, kun mitään ei älytä, HUoh
Miksi mökkivaatekusena on valkoisia pitsiröyhelöitä, eikä verkkareita, joita mummo pitää järkevinä metsäleikeissä?
Että me mummot olemme tyhmiä, kun sitten valitetaan, että ihan on mustikassa valkoiset "mökkivaatteet".
+
Ehkä miniä ei ole kovin kokenut mökkeilijä? Tai sitten pikkuisen bimbo. Mitä olennaista mökiltä sitten puuttui? Kaikki järkevät ihmiset tietävät, että mökillä ei (yleensä) ole kaikkia kodin mukavuuksia, edes välttämättömyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Oliko tuohon joku hyvä peruste, miksi sitteriä ei olisi saanut ottaa pöydän viereen? Juuri noin meilläkin oli, jos vauva sattui ruoka-aikanamme olemaan hereillä. Kun oppi istumaan, oli syöttötuolissa ja nakerteli omia eväitä, porkkana/kurkkutikkuja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Ohimennen tässä pakko kysyä, millaiset välit sulla on miniääsi/miniöisiisi? Veikkaampa ettei ihan parhaat kun tuollaista listaa tulisi mieleenkään kirjoittaa, jos olisi molemminpuoleista kunnioitusta välillä.
Kun joidenkin kirjootuksia lukee, ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta että itsellä on mitä ihanin anoppi. Huomioonottavainen, kohtelias ja kaikin puolin ihana. Ei todellakaan tuputa omaa näkökantaansa, vaikka on kertonutkin miten itse on toiminut.
Minulla ei ole edes miniöitä, vaan kaksi alakoululaista. Kunnioitus pitää ansaita. Rupusakki rupusakin käytöksellä ei vaan sitä ansaitse.
Ookkei... Oon kyl tismalleen samaa mieltä et kunnioitus pitää ansaita. Mutta tuo rupusakin huutelulla on päinvastainen vaikutus. Ja pakko pyytää tarkennusta mitä tuolla rupusakilla? Käytöstapojen puutetta vai mihinkä perheeseen on syntynyt?
Niin, minulla ei ole mitään intressiä olla missään tekemisissä heidänn kanssaan, joten ihan sama. Kuolleita minulle. Ja se että kouluttamattomat sivistymättömät ihmiset käyttäytyvät kuin jotkin metsässä möyrivät alkuihmismoukat... Sitä ei nyt vaan pysty edes kuvaamaan. Mies sanoo ertä hänen pelastuksensa oli hyvät kaverien perheet, sivistyneet kannustavat opettajat ja se että hän muutti varhain pois kotoa. Vuosia silti yritettiin mutta ei kusipäitä kukaan loputtomiin kestä, enkä myöskään heotä suostu elättämään, vaikka vaadittu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
En ole ap, mutta voin todeta, että kiusaaja-anopista ei voi nauttia millään tavalla. Ahdistava taakka on todella kauhea piina.
Eipä sillä, lapsella voi olla muitakin välittäviä ihmisiä ympärillä kuin anoppi, ja siinä tapauksessa anopin omiminen on vielä pahempaa, kun ei anna muille mahdollisuutta helliä pienokaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Ohimennen tässä pakko kysyä, millaiset välit sulla on miniääsi/miniöisiisi? Veikkaampa ettei ihan parhaat kun tuollaista listaa tulisi mieleenkään kirjoittaa, jos olisi molemminpuoleista kunnioitusta välillä.
Kun joidenkin kirjootuksia lukee, ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta että itsellä on mitä ihanin anoppi. Huomioonottavainen, kohtelias ja kaikin puolin ihana. Ei todellakaan tuputa omaa näkökantaansa, vaikka on kertonutkin miten itse on toiminut.
Minulla ei ole edes miniöitä, vaan kaksi alakoululaista. Kunnioitus pitää ansaita. Rupusakki rupusakin käytöksellä ei vaan sitä ansaitse.
Ookkei... Oon kyl tismalleen samaa mieltä et kunnioitus pitää ansaita. Mutta tuo rupusakin huutelulla on päinvastainen vaikutus. Ja pakko pyytää tarkennusta mitä tuolla rupusakilla? Käytöstapojen puutetta vai mihinkä perheeseen on syntynyt?
Niin, minulla ei ole mitään intressiä olla missään tekemisissä heidänn kanssaan, joten ihan sama. Kuolleita minulle. Ja se että kouluttamattomat sivistymättömät ihmiset käyttäytyvät kuin jotkin metsässä möyrivät alkuihmismoukat... Sitä ei nyt vaan pysty edes kuvaamaan. Mies sanoo ertä hänen pelastuksensa oli hyvät kaverien perheet, sivistyneet kannustavat opettajat ja se että hän muutti varhain pois kotoa. Vuosia silti yritettiin mutta ei kusipäitä kukaan loputtomiin kestä, enkä myöskään heotä suostu elättämään, vaikka vaadittu on.
Apua, appivanhemmat vaativat elättämään? Siinäpä sitä olisi riemua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Oliko tuohon joku hyvä peruste, miksi sitteriä ei olisi saanut ottaa pöydän viereen? Juuri noin meilläkin oli, jos vauva sattui ruoka-aikanamme olemaan hereillä. Kun oppi istumaan, oli syöttötuolissa ja nakerteli omia eväitä, porkkana/kurkkutikkuja jne.
Peruste oli että "kuulemma oppii siihen." En ihan käsittänyt ensin miksi ei saisi oppia. Sitten sain kuulla että äitini sisarus oli myös tehnyt niin että huudattanut lasta nälissään kun kuulemma "äiti syö ensin." On ilmeisesti joku tuon sukupolven juttu (40-luvulla syntyneitä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Ihan hyviä neuvoja, mutta miksi miniän naama on norsun V:llä, kun tulevat mökille ja ei kaikkia vauvavarusteita oltu ostettu. Kauheeta, kun pitää kaikki sinne raahata, kun mitään ei älytä, HUoh
Miksi mökkivaatekusena on valkoisia pitsiröyhelöitä, eikä verkkareita, joita mummo pitää järkevinä metsäleikeissä?
Että me mummot olemme tyhmiä, kun sitten valitetaan, että ihan on mustikassa valkoiset "mökkivaatteet".
+
Itse olen tämän mummon kanssa samaa mieltä siitä, ettei pitsihörhelöissä mustikkametsään. Mutta jos äiti tykkää tahranpoistohaasteista? Mökille rymyvaatteet, meidän pikkuapinat eivät pysyisi puhtaana tommosissa olosuhteissa kahta minuuttia kauempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Ihan hyviä neuvoja, mutta miksi miniän naama on norsun V:llä, kun tulevat mökille ja ei kaikkia vauvavarusteita oltu ostettu. Kauheeta, kun pitää kaikki sinne raahata, kun mitään ei älytä, HUoh
Miksi mökkivaatekusena on valkoisia pitsiröyhelöitä, eikä verkkareita, joita mummo pitää järkevinä metsäleikeissä?
Että me mummot olemme tyhmiä, kun sitten valitetaan, että ihan on mustikassa valkoiset "mökkivaatteet".
+
Itse olen tämän mummon kanssa samaa mieltä siitä, ettei pitsihörhelöissä mustikkametsään. Mutta jos äiti tykkää tahranpoistohaasteista? Mökille rymyvaatteet, meidän pikkuapinat eivät pysyisi puhtaana tommosissa olosuhteissa kahta minuuttia kauempaa!
Niin voihan olla että kyseessä on äiti joka ei ole ennen mökkeillyt tai oikein osannut varautua siihen millaista on mennä oikeaan mustikkametsään. Olisihan anoppi voinut asian ilmaista moittimatta, vaikka että "Ennen kuin mennään metsään, olisi ehkä hyvä vaihtaa lapsille päälle jotain sellaista mikä saa sotkeentua. Muuten saattaa jäädä pysyvät tahrat noin kauniisiin vaatteisiin."
Yllättävän monelle tuntuu olevan vaikeaa sanoa asioita positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Oliko tuohon joku hyvä peruste, miksi sitteriä ei olisi saanut ottaa pöydän viereen? Juuri noin meilläkin oli, jos vauva sattui ruoka-aikanamme olemaan hereillä. Kun oppi istumaan, oli syöttötuolissa ja nakerteli omia eväitä, porkkana/kurkkutikkuja jne.
Peruste oli että "kuulemma oppii siihen." En ihan käsittänyt ensin miksi ei saisi oppia. Sitten sain kuulla että äitini sisarus oli myös tehnyt niin että huudattanut lasta nälissään kun kuulemma "äiti syö ensin." On ilmeisesti joku tuon sukupolven juttu (40-luvulla syntyneitä).
Hassua. Meillä kyllä lapsi söi ensin, sitten muut. Meillä aloitettiin sormiruokailu melko varhain, ja kun se alkoi yhtää sujua, syötiin samaan aikaan. Mutta eikö siitäkin pahaa löydettäisi, anopin mielestä sormiruokailu on pelkkää sotkemista, ja mä vaan oon laiska kun en jaksa/viitsi lasta syöttää :D ei vissiin huomannut, että varsinkaan alussa sormiruokailun jälkien siivous ei ole ihan parilla rätin pyyhkäisyllä hoidettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minä neljän lapsen Äitinä en ole ikinä kokenut, että lapsi on minun minun minun? Hirvittää ajatella mitä nämä lapsensa omijat ja Isovanhemman haukkujat opettavat lapsilleen! Hirvittävää luettavaa kun lapset opetetaan samalla lailla vihaamaamaan Isovanhempaansa. Varsinaisia roolimalleja täällä!
Muullakin tuollainen sylistä nappaaja -anoppi. Vi.... ttaa ihan älyttömästi, mutta lapsen isän mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja Minä ylireagoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Ihan hyviä neuvoja, mutta miksi miniän naama on norsun V:llä, kun tulevat mökille ja ei kaikkia vauvavarusteita oltu ostettu. Kauheeta, kun pitää kaikki sinne raahata, kun mitään ei älytä, HUoh
Miksi mökkivaatekusena on valkoisia pitsiröyhelöitä, eikä verkkareita, joita mummo pitää järkevinä metsäleikeissä?
Että me mummot olemme tyhmiä, kun sitten valitetaan, että ihan on mustikassa valkoiset "mökkivaatteet".
+
Itse olen tämän mummon kanssa samaa mieltä siitä, ettei pitsihörhelöissä mustikkametsään. Mutta jos äiti tykkää tahranpoistohaasteista? Mökille rymyvaatteet, meidän pikkuapinat eivät pysyisi puhtaana tommosissa olosuhteissa kahta minuuttia kauempaa!
Niin voihan olla että kyseessä on äiti joka ei ole ennen mökkeillyt tai oikein osannut varautua siihen millaista on mennä oikeaan mustikkametsään. Olisihan anoppi voinut asian ilmaista moittimatta, vaikka että "Ennen kuin mennään metsään, olisi ehkä hyvä vaihtaa lapsille päälle jotain sellaista mikä saa sotkeentua. Muuten saattaa jäädä pysyvät tahrat noin kauniisiin vaatteisiin."
Yllättävän monelle tuntuu olevan vaikeaa sanoa asioita positiivisesti.
Aamen! Ei oikein kuulu suomalaiseen kulttuuriin moinen (valitettavasti). Varsinkin vähän vanhempien naisten päämääränäkin tuntuu olevan, että "oikein pääsee sanomaan", ja mitä törkeämmin, sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Ihan hyviä neuvoja, mutta miksi miniän naama on norsun V:llä, kun tulevat mökille ja ei kaikkia vauvavarusteita oltu ostettu. Kauheeta, kun pitää kaikki sinne raahata, kun mitään ei älytä, HUoh
Miksi mökkivaatekusena on valkoisia pitsiröyhelöitä, eikä verkkareita, joita mummo pitää järkevinä metsäleikeissä?
Että me mummot olemme tyhmiä, kun sitten valitetaan, että ihan on mustikassa valkoiset "mökkivaatteet".
+
Itse olen tämän mummon kanssa samaa mieltä siitä, ettei pitsihörhelöissä mustikkametsään. Mutta jos äiti tykkää tahranpoistohaasteista? Mökille rymyvaatteet, meidän pikkuapinat eivät pysyisi puhtaana tommosissa olosuhteissa kahta minuuttia kauempaa!
Niin voihan olla että kyseessä on äiti joka ei ole ennen mökkeillyt tai oikein osannut varautua siihen millaista on mennä oikeaan mustikkametsään. Olisihan anoppi voinut asian ilmaista moittimatta, vaikka että "Ennen kuin mennään metsään, olisi ehkä hyvä vaihtaa lapsille päälle jotain sellaista mikä saa sotkeentua. Muuten saattaa jäädä pysyvät tahrat noin kauniisiin vaatteisiin."
Yllättävän monelle tuntuu olevan vaikeaa sanoa asioita positiivisesti.
Aamen! Ei oikein kuulu suomalaiseen kulttuuriin moinen (valitettavasti). Varsinkin vähän vanhempien naisten päämääränäkin tuntuu olevan, että "oikein pääsee sanomaan", ja mitä törkeämmin, sen parempi.
Totta, ja jos ei sanota niin saa ehkä myöhemmin kuulla miten on kovaan ääneen valitettu muulle suvulle siitä miten typerästi taas äiti teki. Ei voi tuollaista ymmärtää, ei.
Voitu oma anoppi ois samanmoinen, sais silloin tällöin viettää lapsetonta aikaa <3
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä neljän lapsen Äitinä en ole ikinä kokenut, että lapsi on minun minun minun? Hirvittää ajatella mitä nämä lapsensa omijat ja Isovanhemman haukkujat opettavat lapsilleen! Hirvittävää luettavaa kun lapset opetetaan samalla lailla vihaamaamaan Isovanhempaansa. Varsinaisia roolimalleja täällä!
Kyllä lapsemme ovat minun ja mieheni. Kukaan ei saa tulla lasta vanhempiensa sylistä riistämään. Eikä omin päin pukemaan synttäreillä. Eikä sivuuttaa äitiä ensimmäisen synttärikakun leikkaamisessa tai ensimmäisten joululahjojen avauksessa. Eikä muutenkaan nöyryyttää, mitätöidä ja arvostella, kun tyhmä miniä ei tee kuin hänellä on tapana. Olisiko se sitten parempi roolimalli, että antaa muiden kävellä itsensä yli kaikessa, eli ei anna itselleen mitään arvoa? Meillä isompi lapsi 4, ei halua anopin syliin, koska sieltä ei pääse pois, ja kuulemma mummu haisee. Väkisin pitää vaikka toinen rimpuilee tosissaan, anoppi pitää vitsinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Ohimennen tässä pakko kysyä, millaiset välit sulla on miniääsi/miniöisiisi? Veikkaampa ettei ihan parhaat kun tuollaista listaa tulisi mieleenkään kirjoittaa, jos olisi molemminpuoleista kunnioitusta välillä.
Kun joidenkin kirjootuksia lukee, ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta että itsellä on mitä ihanin anoppi. Huomioonottavainen, kohtelias ja kaikin puolin ihana. Ei todellakaan tuputa omaa näkökantaansa, vaikka on kertonutkin miten itse on toiminut.
Minulla ei ole edes miniöitä, vaan kaksi alakoululaista. Kunnioitus pitää ansaita. Rupusakki rupusakin käytöksellä ei vaan sitä ansaitse.
Ookkei... Oon kyl tismalleen samaa mieltä et kunnioitus pitää ansaita. Mutta tuo rupusakin huutelulla on päinvastainen vaikutus. Ja pakko pyytää tarkennusta mitä tuolla rupusakilla? Käytöstapojen puutetta vai mihinkä perheeseen on syntynyt?
Niin, minulla ei ole mitään intressiä olla missään tekemisissä heidänn kanssaan, joten ihan sama. Kuolleita minulle. Ja se että kouluttamattomat sivistymättömät ihmiset käyttäytyvät kuin jotkin metsässä möyrivät alkuihmismoukat... Sitä ei nyt vaan pysty edes kuvaamaan. Mies sanoo ertä hänen pelastuksensa oli hyvät kaverien perheet, sivistyneet kannustavat opettajat ja se että hän muutti varhain pois kotoa. Vuosia silti yritettiin mutta ei kusipäitä kukaan loputtomiin kestä, enkä myöskään heotä suostu elättämään, vaikka vaadittu on.
Apua, appivanhemmat vaativat elättämään? Siinäpä sitä olisi riemua!
Kyllä. Vuosia majoitimme elämäntapaluuserikälyjä perheineen, avustimme appivanhempia ja kaiken kruunu oli vaatimus ostaa talo, johon he majoittautuisvat ilmaiseksi ja me sitten perisimme heidän kuoltuaan, toki kälyjeni kanssa jakaen. Ainoa kerta kun anoppi on lllut jollain tapaa ihmismäisen ystävällinen minulle oli hetki ennen tätä viimeisintä vaatimusta. Ja arvatkaa vaan kuka on kusipää joka käänsi heidän armaanpoikansa pään tässä sijoitusasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Voitu oma anoppi ois samanmoinen, sais silloin tällöin viettää lapsetonta aikaa <3
Meillä anoppi on samanlainen, ja lapsettoman parisuhdeajan takaavat mm. tädit, sedät, hyvät ystävät ja kummit. Olisi kamalaa olla sellaisen ihmisen lastenhoitoavun varassa, joka väheksyy meidän vanhemmuutta ja johon ei voisi luottaa.
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.