Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin niin onnellinen tilanne, että saisi olla 364 päivää vuodessa rauhassa ja anoppi kävisi vain yhtenä pitelemässä lasta sylissä. Kuopuksen synnyttyä tämäkin kesä on mennyt lähes jokapäiväiseen anopin meille tuntemiseen, ihan muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Että on saanu muori ainakin lasta nähdä...
Kuka on käskenyt mennä asumaan anopin naapuriin? Muutama sata km väliä, niin ei se joka päivä teillä käy, usko huvikses.
No mä muutin miehen luo, joka valitettavasti on talonsa ihan turhan lähelle äitinsä taloa rakenranut. Mies ei halua muuttaa, asiasta kyllä säännöllisesti keskustellaan. Talosta ja pihasta tykkään kyllä. Eikä erokaan oikein houkuttele, mies on ihana, mutta kaupan päälle tullut anoppi kauhea. Onneksi anoppi mököttää mulle parista jutusta, joten ei ole painajaista juuri näkynyt! Ihana, rauhallinen kesä pitkästä aikaa! Toivottavasti ei ihan heti lepy :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä käy sääliksi noiden jellonamutsien lapsia sitten, kun lapsiparat yrittävät aikuistua ja muuttaa kotoa.
No meilläpä onkin anopilla miehen veli asumassa ja passattavana peräkammarissa, joten revipä siitä! Että olisko pikkasen anopilla vaikeutta irtautua lapsistaan ja siinä mun vitutuksen alku ja juuri!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin niin onnellinen tilanne, että saisi olla 364 päivää vuodessa rauhassa ja anoppi kävisi vain yhtenä pitelemässä lasta sylissä. Kuopuksen synnyttyä tämäkin kesä on mennyt lähes jokapäiväiseen anopin meille tuntemiseen, ihan muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Että on saanu muori ainakin lasta nähdä...
Kuka on käskenyt mennä asumaan anopin naapuriin? Muutama sata km väliä, niin ei se joka päivä teillä käy, usko huvikses.
No mä muutin miehen luo, joka valitettavasti on talonsa ihan turhan lähelle äitinsä taloa rakenranut. Mies ei halua muuttaa, asiasta kyllä säännöllisesti keskustellaan. Talosta ja pihasta tykkään kyllä. Eikä erokaan oikein houkuttele, mies on ihana, mutta kaupan päälle tullut anoppi kauhea. Onneksi anoppi mököttää mulle parista jutusta, joten ei ole painajaista juuri näkynyt! Ihana, rauhallinen kesä pitkästä aikaa! Toivottavasti ei ihan heti lepy :)
Oih! Nauti täysin siemauksin! T. Se jolla kesä yhtä anoppia
Täytyypä muistaa anopin 60-vuotispäivillä kaapata ne juhlaat ja ruveta vetämään koko showta. Päättää milloin kutsutaan kahvipöytään, kuka saa puhua, kuka leikkaa kakun jne. Kun kerta sukualiset on merkkivieraita joiden rooli kyläpaikassa on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä käy sääliksi noiden jellonamutsien lapsia sitten, kun lapsiparat yrittävät aikuistua ja muuttaa kotoa.
No meilläpä onkin anopilla miehen veli asumassa ja passattavana peräkammarissa, joten revipä siitä! Että olisko pikkasen anopilla vaikeutta irtautua lapsistaan ja siinä mun vitutuksen alku ja juuri!
Meilläpä nelikymppiset kälyset roikkuu siellä anopin hoteissa edelleen. Räpeltävät hetken omillaan ja aina palaavat sinne kotiin. Anoppi hyvä ettei pyllyä pyyhi edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä käy sääliksi noiden jellonamutsien lapsia sitten, kun lapsiparat yrittävät aikuistua ja muuttaa kotoa.
No meilläpä onkin anopilla miehen veli asumassa ja passattavana peräkammarissa, joten revipä siitä! Että olisko pikkasen anopilla vaikeutta irtautua lapsistaan ja siinä mun vitutuksen alku ja juuri!
Meilläpä nelikymppiset kälyset roikkuu siellä anopin hoteissa edelleen. Räpeltävät hetken omillaan ja aina palaavat sinne kotiin. Anoppi hyvä ettei pyllyä pyyhi edelleen.
Ihmeesti samoja piirteitä paljastuu näistä ahdistavista tapauksista näköjään... Munkin anoppi on muuten Itä-Suomesta, kuten jollain muulla ja ehdotteli jossain vaiheessa, että ostettais heidän rupinen röttelö puoliksi aikamiespoika veljen kanssa. En enää muista mikä se peruste siinä oli miksi näin olisi pitänyt toimia. Minähän sen myös torppaisin, kun omaankin taloon on jo lainaa, niin eipä paljon heidän talonsa osto kiinnostanut enkä kyllä ostaisi vaikka uisin rahassa!
Vierailija kirjoitti:
Katkera, kun ei saanut tyttöjä kirjoitti:
Taas sama keskustelu! Loppupelissä anoppi on paska ämmä, jonka ei kuulu reagoida lapseen millään lailla, ellei miniä soita ja henk.kohtaisesti pyydä apua lapsen hoitoon.
Kuulostaa katkeralta, tiedän. Itsellä on kaksi poikaa, jotka joskus toivottavasti löytävät vaimon ja saavat lapsia. Pitää vain opetella luopumaan noista omista ennen sitä, täysin, ettei osoita innostusta tai kiinnostusta.Anoppi on paska akka joka tapauksessa. Teki niin tai näin, aina menee pieleen. Olen ajatellut, että pysyttelen miniästä niin etäällä kuin pystyn. Saa poika tulla kotonaan yksikseen kyläilemään niin säilyy sopu varmimmin. Ja tuoda lapset sitten yksikseen näytille.
Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin näitä poikien äitejä. Itselläni on kolme tytärtä, ja jos en pahasti tyri ja jälkikasvua lapsille siunaantuu, saan todennäköisesti nauttia heidän seurastaan ilman että tulee kateudenpuukkoja selkään. Toisaalta ymmärrän kyllä oman anoppikultani valossa, miten ikävä sellainen isovanhempi on, joka esimerkiksi pistää lapset ja lapsenlapset suosituimmuusjärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin niin onnellinen tilanne, että saisi olla 364 päivää vuodessa rauhassa ja anoppi kävisi vain yhtenä pitelemässä lasta sylissä. Kuopuksen synnyttyä tämäkin kesä on mennyt lähes jokapäiväiseen anopin meille tuntemiseen, ihan muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Että on saanu muori ainakin lasta nähdä...
Kuka on käskenyt mennä asumaan anopin naapuriin? Muutama sata km väliä, niin ei se joka päivä teillä käy, usko huvikses.
No mä muutin miehen luo, joka valitettavasti on talonsa ihan turhan lähelle äitinsä taloa rakenranut. Mies ei halua muuttaa, asiasta kyllä säännöllisesti keskustellaan. Talosta ja pihasta tykkään kyllä. Eikä erokaan oikein houkuttele, mies on ihana, mutta kaupan päälle tullut anoppi kauhea. Onneksi anoppi mököttää mulle parista jutusta, joten ei ole painajaista juuri näkynyt! Ihana, rauhallinen kesä pitkästä aikaa! Toivottavasti ei ihan heti lepy :)
Oih! Nauti täysin siemauksin! T. Se jolla kesä yhtä anoppia
Yrittänyt kyllä! Sen verran paha tilanne on ollut, ettei ihan uskalla luottaa siihen, että anoppi pysyy pois. Kylmää hikeä meinaa pukata joka kerta kun kuulee auton ajavan pihaan. Ja ahdistus hiipii kun kuulen hänen soittaessa miehelle. (Anoppi kun kuuluu näihin ihmisiin, jotka oikeastaan tarvitsisivat puhelinta ainoastaan mannerten välisiin puheluihin, ääni täyttää koko talon). Eikä hän siis ikinä soita kysyäkseen kuulumisia, vaan kun tarvitsee jotain... oli ongelma sitten rikkinäinen pesukone, autossa vikaa tai koira ontuu, mun miehen pitäisi rientää hätiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
1-vuotispäivä on iso asia vanhemmille, mitä ollaan saatettu odottaa ja esimerkiksi äiti ja isä haluavat olla kuvassa kun kakku leikataan. Isovanhemmat ovat varmasti päässeet aikanaan omien lastensa kakkuja leikkailemaan. Ja tottahan toki vieraat saavat laulaa, syödä kakkua, ja oman lahjan avaaminenkin on sallittua synttärisankarin kanssa. Mutta esim. toisten lahjojen avaaminen ei ole.
Silloin pitää mummojen sun muiden ymmärtää paikkansa. Ei, ja ei ne isovanhemmat ja kummit ole mitään merkkivieraita. Meille kutsutaan molempien sisarukset perheineen paikalle, isovanhemmat ja kummit. Kaikki vieraat ovat samalla linjalla, paitsi vanhemmat kemujen järjestäjinä erityisasemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen äidin-urallani leiponut varmaan 50 barbiekakkua ja leikannut satoja siivuja niistä ja jos anoppi on kattamisissa sun muissa halunnut jeesata, enemmän kuin mielelläni olen sen avun vastaan ottanut. Eihän hyvänen aika mun äidin asemani siitä mihinkään horju eikä heilu, vaikka en ole aina tekemässä jokaista asiaa! Anoppi on kolme lasta itse kasvattanut ja kaikki ovat vielä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
1-vuotispäivä on iso asia vanhemmille, mitä ollaan saatettu odottaa ja esimerkiksi äiti ja isä haluavat olla kuvassa kun kakku leikataan. Isovanhemmat ovat varmasti päässeet aikanaan omien lastensa kakkuja leikkailemaan. Ja tottahan toki vieraat saavat laulaa, syödä kakkua, ja oman lahjan avaaminenkin on sallittua synttärisankarin kanssa. Mutta esim. toisten lahjojen avaaminen ei ole.
Silloin pitää mummojen sun muiden ymmärtää paikkansa. Ei, ja ei ne isovanhemmat ja kummit ole mitään merkkivieraita. Meille kutsutaan molempien sisarukset perheineen paikalle, isovanhemmat ja kummit. Kaikki vieraat ovat samalla linjalla, paitsi vanhemmat kemujen järjestäjinä erityisasemassa.
Meillä kyllä lähes ysikymppinen isomummu on aina ollut merkkivieras. Samoin kummit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äidin-urallani leiponut varmaan 50 barbiekakkua ja leikannut satoja siivuja niistä ja jos anoppi on kattamisissa sun muissa halunnut jeesata, enemmän kuin mielelläni olen sen avun vastaan ottanut. Eihän hyvänen aika mun äidin asemani siitä mihinkään horju eikä heilu, vaikka en ole aina tekemässä jokaista asiaa! Anoppi on kolme lasta itse kasvattanut ja kaikki ovat vielä hengissä.
Niin minäkin. Silti se isoäiti ei tasan ole se henkilö joka meillä määrää koska ja kuka. Se ei ole auttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
1-vuotispäivä on iso asia vanhemmille, mitä ollaan saatettu odottaa ja esimerkiksi äiti ja isä haluavat olla kuvassa kun kakku leikataan. Isovanhemmat ovat varmasti päässeet aikanaan omien lastensa kakkuja leikkailemaan. Ja tottahan toki vieraat saavat laulaa, syödä kakkua, ja oman lahjan avaaminenkin on sallittua synttärisankarin kanssa. Mutta esim. toisten lahjojen avaaminen ei ole.
Silloin pitää mummojen sun muiden ymmärtää paikkansa. Ei, ja ei ne isovanhemmat ja kummit ole mitään merkkivieraita. Meille kutsutaan molempien sisarukset perheineen paikalle, isovanhemmat ja kummit. Kaikki vieraat ovat samalla linjalla, paitsi vanhemmat kemujen järjestäjinä erityisasemassa.
Meillä kyllä lähes ysikymppinen isomummu on aina ollut merkkivieras. Samoin kummit.
Paino sanalla VIERAS. Milloin vieraat ovat ruvenneet omin päin kakkua leikkelemään tai ohjelmaa määräämään? Kyllä se niin päin menee että isäntäväki käskee pöytään ja määrää kuka leikkaa ja milloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin niin onnellinen tilanne, että saisi olla 364 päivää vuodessa rauhassa ja anoppi kävisi vain yhtenä pitelemässä lasta sylissä. Kuopuksen synnyttyä tämäkin kesä on mennyt lähes jokapäiväiseen anopin meille tuntemiseen, ihan muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Että on saanu muori ainakin lasta nähdä...
Kuka on käskenyt mennä asumaan anopin naapuriin? Muutama sata km väliä, niin ei se joka päivä teillä käy, usko huvikses.
No mä muutin miehen luo, joka valitettavasti on talonsa ihan turhan lähelle äitinsä taloa rakenranut. Mies ei halua muuttaa, asiasta kyllä säännöllisesti keskustellaan. Talosta ja pihasta tykkään kyllä. Eikä erokaan oikein houkuttele, mies on ihana, mutta kaupan päälle tullut anoppi kauhea. Onneksi anoppi mököttää mulle parista jutusta, joten ei ole painajaista juuri näkynyt! Ihana, rauhallinen kesä pitkästä aikaa! Toivottavasti ei ihan heti lepy :)
Oih! Nauti täysin siemauksin! T. Se jolla kesä yhtä anoppia
Yrittänyt kyllä! Sen verran paha tilanne on ollut, ettei ihan uskalla luottaa siihen, että anoppi pysyy pois. Kylmää hikeä meinaa pukata joka kerta kun kuulee auton ajavan pihaan. Ja ahdistus hiipii kun kuulen hänen soittaessa miehelle. (Anoppi kun kuuluu näihin ihmisiin, jotka oikeastaan tarvitsisivat puhelinta ainoastaan mannerten välisiin puheluihin, ääni täyttää koko talon). Eikä hän siis ikinä soita kysyäkseen kuulumisia, vaan kun tarvitsee jotain... oli ongelma sitten rikkinäinen pesukone, autossa vikaa tai koira ontuu, mun miehen pitäisi rientää hätiin!
Kuulostaa kyllä niin tutuilta fiikiksiltä, että olisin voinut itse kirjoittaa! Menee nekin vähät päivät puoliksi pilalle, ku eivät käy, kun tiedän appivanhempien olevan paikkakunnalla ja mietin, koska taas ajavat pihaan ja vilkuilen ikkunaan, kun auton ääntä kuuluu.
Kaikki asiat meilläkin hoidatetaan miehelläni, vaikka siis heillä on kuitenkin tuo aikamiespoikaveli olemassa. Ilmeisesti hän on sitten niin lapsen asemassa tuossa kuviossa, että minun miestä pitää vaivata. Joskus kyllä tuntuu, että niitä syitä keksitään keksimällä, että voidaan taas niiden varjolla änkeytyä meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkera, kun ei saanut tyttöjä kirjoitti:
Taas sama keskustelu! Loppupelissä anoppi on paska ämmä, jonka ei kuulu reagoida lapseen millään lailla, ellei miniä soita ja henk.kohtaisesti pyydä apua lapsen hoitoon.
Kuulostaa katkeralta, tiedän. Itsellä on kaksi poikaa, jotka joskus toivottavasti löytävät vaimon ja saavat lapsia. Pitää vain opetella luopumaan noista omista ennen sitä, täysin, ettei osoita innostusta tai kiinnostusta.Anoppi on paska akka joka tapauksessa. Teki niin tai näin, aina menee pieleen. Olen ajatellut, että pysyttelen miniästä niin etäällä kuin pystyn. Saa poika tulla kotonaan yksikseen kyläilemään niin säilyy sopu varmimmin. Ja tuoda lapset sitten yksikseen näytille.
Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin näitä poikien äitejä. Itselläni on kolme tytärtä, ja jos en pahasti tyri ja jälkikasvua lapsille siunaantuu, saan todennäköisesti nauttia heidän seurastaan ilman että tulee kateudenpuukkoja selkään. Toisaalta ymmärrän kyllä oman anoppikultani valossa, miten ikävä sellainen isovanhempi on, joka esimerkiksi pistää lapset ja lapsenlapset suosituimmuusjärjestykseen.
Anopilla lapset ovat hyvinkin selkeässä järjestyksessä, lapsenlapset myös. Oikein odotan, että lempilapsensa tekisi pari lasta, josko sitten meidän perhe ei niin kiinnostaisi. Mun mies siis ainut joka onnistunut lisääntymään.
Mistä tämä ihmisten itsekkyys kumpuaa???
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äidin-urallani leiponut varmaan 50 barbiekakkua ja leikannut satoja siivuja niistä ja jos anoppi on kattamisissa sun muissa halunnut jeesata, enemmän kuin mielelläni olen sen avun vastaan ottanut. Eihän hyvänen aika mun äidin asemani siitä mihinkään horju eikä heilu, vaikka en ole aina tekemässä jokaista asiaa! Anoppi on kolme lasta itse kasvattanut ja kaikki ovat vielä hengissä.
Ihan eri asia pistää kahvikuppeja pöytään ja taitella servettejä kuin korkata kakku synttärisankarin kanssa kun lapsen äiti on ulkona. Ensin mainittu on auttamista, jälkimmäinen ilkeyttä ja omimista, tärkeän hetken varastamista äitiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äidin-urallani leiponut varmaan 50 barbiekakkua ja leikannut satoja siivuja niistä ja jos anoppi on kattamisissa sun muissa halunnut jeesata, enemmän kuin mielelläni olen sen avun vastaan ottanut.
Minusta on ihan eri asia tarjoutua auttamaan, kuin hoitaa odotettu hetki kysymättä, äidin ollessa poissa. Eikö jo ihan normaalin käytöstavat edellytä, että hoidetaan juhlien "kohokohta" kun kaikki ajoissa saapuneet ovat paikalla? Varmasti anoppi loukkaantuisi, jos isäntäväki kokoaisi vieraat pöydän ääreen ja leikkaisi kakun ja antaisi taaperon puhaltaa kynttilät just sillä sekunnilla, kun anoppi menee vessaan tai lähtee hakemaan autoon unohtunutta käsilaukkua.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä ihmisten itsekkyys kumpuaa???
Mä myönnän olevani itsekäs. Mutta se on ainoa keino millä pysyn edes jotenkin järjissäni. Vastapuolena taistelussa kun on hankala ja hävytön anoppi, joka ei ikinä ole ajatellut kenenkään muun kuin itsensä parasya. Kohtaamisemme jälkeen on joka kerta jommalla kummalla paha mieli. Sen verran paskaa olen hänen kohtelunsa vuoksi joutunut kokemaan, että kiintiö on täynnä. Anopille voisi sanoa, että sitä saa mitä tilaa.
Ei siinä niin lukenut. Ja lapsen synttärien merkkihenkilö on kyllä se lapsi. Mitä helvetin merkkivieraita ne isovanhemmat on??? Ja ei ne vieraat ennenkään ole juhlissa seremoniamestarieta olleet, vaan se isäntäväki.