Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEiköhän tuo kertonut kaiken sinusta miniänä. Tv. Anoppi
Minun anoppini oli minua kohtaan hirveä. Hirveä. Hän ei edes kiistänyt sitä. Hänen mielestään hänellä oli siihen oikeus, koska hänelläkin oli ollut ikävä anoppi ja hänellä oli kuulemma oikeus kierrättää se. Ainoa hyvä teko oli että kuoli suht nuorena.
Helpottikohan anopin katkeruutta kun pisti saamansa huonon kohtelun eteenpäin? Sairasta joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä mene anopille perille yksinkertaisetkaan asiat näköjään. Eilen kysyi minulta halutaanko viinimarjoja ( joita meillä kasvaa siis myös omassa pihassa). Sanoin, että ei tarvita, kun niitä ei tule käytettyä mihinkään ja lapset voi ulkoillessaan käydä puskista syömässä. Oli myös menossa poimimaan vadelmia niin sanoin, että jos haluaa ja jaksaa meille poimia marjoja, niin mielellämme ottaisimme niitä vadelmia. No tänään anoppi oli sitten kiikuttanut meille kaksi puolen litran astiaa niitä viinimarjoja. Ymmärtämisvaikeuksia? Dementia? Vittuilua?
Tämä! Vähän väliä tulee mitä lie mehuja, hilloja ja pikkelsejä. Ei tule syötyä tuollaisia määriä, eikä mahdu _mihinkään_! Saattaa soittaa ja kysyä, että otatteko kurkkusäilykkeitä. Ei oteta kiitos, ei mahdu, eikä kukaan meillä syö niitä. Seuraavana päivänä se on oven takana kahden viiden litran kurkkupurkin kanssa. "Toin nämä nyt kuitenkin, kun ei mahdu kellariin enempää." No joo, ei mahdu meidän normaalikokoiseen jääkaappiinkaan... Se on niiin itsepäinen, että jos se joku päivä päättä tuoda meille kokonaisen sian olkkarin nurkkaan niin sehän tuo.
Meille tuotiin pussillinen karviaishilloa. Sanoin ei kiitos, meillä ei syödä hilloja. Jumaleissön, puoli tuntia sai jankata asiaa. Lopulta sanoin että voin ottaa yhden purkillisen, pienimmän. Tämä vain siksi että pääsisin eroon painajaisesta. Marisi vaan kun on niin paljon karviaispuskia, eikä kukaan syö niitä marjoja. Miten olis jos hävittäis ne puskat, eikä ny ainakaan keittelis hilloa, jota kukaan ei halua. Ei tykännyt siitä itsekkään, ja toki meillä on rajattomasti tilaa anopin hilloille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä mene anopille perille yksinkertaisetkaan asiat näköjään. Eilen kysyi minulta halutaanko viinimarjoja ( joita meillä kasvaa siis myös omassa pihassa). Sanoin, että ei tarvita, kun niitä ei tule käytettyä mihinkään ja lapset voi ulkoillessaan käydä puskista syömässä. Oli myös menossa poimimaan vadelmia niin sanoin, että jos haluaa ja jaksaa meille poimia marjoja, niin mielellämme ottaisimme niitä vadelmia. No tänään anoppi oli sitten kiikuttanut meille kaksi puolen litran astiaa niitä viinimarjoja. Ymmärtämisvaikeuksia? Dementia? Vittuilua?
Tämä! Vähän väliä tulee mitä lie mehuja, hilloja ja pikkelsejä. Ei tule syötyä tuollaisia määriä, eikä mahdu _mihinkään_! Saattaa soittaa ja kysyä, että otatteko kurkkusäilykkeitä. Ei oteta kiitos, ei mahdu, eikä kukaan meillä syö niitä. Seuraavana päivänä se on oven takana kahden viiden litran kurkkupurkin kanssa. "Toin nämä nyt kuitenkin, kun ei mahdu kellariin enempää." No joo, ei mahdu meidän normaalikokoiseen jääkaappiinkaan... Se on niiin itsepäinen, että jos se joku päivä päättä tuoda meille kokonaisen sian olkkarin nurkkaan niin sehän tuo.
Meille tuotiin pussillinen karviaishilloa. Sanoin ei kiitos, meillä ei syödä hilloja. Jumaleissön, puoli tuntia sai jankata asiaa. Lopulta sanoin että voin ottaa yhden purkillisen, pienimmän. Tämä vain siksi että pääsisin eroon painajaisesta. Marisi vaan kun on niin paljon karviaispuskia, eikä kukaan syö niitä marjoja. Miten olis jos hävittäis ne puskat, eikä ny ainakaan keittelis hilloa, jota kukaan ei halua. Ei tykännyt siitä itsekkään, ja toki meillä on rajattomasti tilaa anopin hilloille...
Siis on teillä murheet. Mitä, jos ottaisit marjat vastaan ilman kitinää ja antaisit naapurille lahjaksi. Helpommalla pääsisit ja kaikki olisi tyytyväisiä. En tajua, miten tästäkin saa valituksen aiheen. Jos et muuta keksi niin heitä roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä mene anopille perille yksinkertaisetkaan asiat näköjään. Eilen kysyi minulta halutaanko viinimarjoja ( joita meillä kasvaa siis myös omassa pihassa). Sanoin, että ei tarvita, kun niitä ei tule käytettyä mihinkään ja lapset voi ulkoillessaan käydä puskista syömässä. Oli myös menossa poimimaan vadelmia niin sanoin, että jos haluaa ja jaksaa meille poimia marjoja, niin mielellämme ottaisimme niitä vadelmia. No tänään anoppi oli sitten kiikuttanut meille kaksi puolen litran astiaa niitä viinimarjoja. Ymmärtämisvaikeuksia? Dementia? Vittuilua?
Tämä! Vähän väliä tulee mitä lie mehuja, hilloja ja pikkelsejä. Ei tule syötyä tuollaisia määriä, eikä mahdu _mihinkään_! Saattaa soittaa ja kysyä, että otatteko kurkkusäilykkeitä. Ei oteta kiitos, ei mahdu, eikä kukaan meillä syö niitä. Seuraavana päivänä se on oven takana kahden viiden litran kurkkupurkin kanssa. "Toin nämä nyt kuitenkin, kun ei mahdu kellariin enempää." No joo, ei mahdu meidän normaalikokoiseen jääkaappiinkaan... Se on niiin itsepäinen, että jos se joku päivä päättä tuoda meille kokonaisen sian olkkarin nurkkaan niin sehän tuo.
Meille tuotiin pussillinen karviaishilloa. Sanoin ei kiitos, meillä ei syödä hilloja. Jumaleissön, puoli tuntia sai jankata asiaa. Lopulta sanoin että voin ottaa yhden purkillisen, pienimmän. Tämä vain siksi että pääsisin eroon painajaisesta. Marisi vaan kun on niin paljon karviaispuskia, eikä kukaan syö niitä marjoja. Miten olis jos hävittäis ne puskat, eikä ny ainakaan keittelis hilloa, jota kukaan ei halua. Ei tykännyt siitä itsekkään, ja toki meillä on rajattomasti tilaa anopin hilloille...
Siis on teillä murheet. Mitä, jos ottaisit marjat vastaan ilman kitinää ja antaisit naapurille lahjaksi. Helpommalla pääsisit ja kaikki olisi tyytyväisiä. En tajua, miten tästäkin saa valituksen aiheen. Jos et muuta keksi niin heitä roskiin.
Samaa mieltä! Ärsyttäväähän tuollainen tuputtaminen on, mutta tuskin vanha jäärä oppii uutta. Ota hillot vastaan hymyssä suin ja pistä eteenpäin tai roskiin. Sopu säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Meillä ongelmana mun oma äiti. On tehnyt ja sanonut vaikka mitä, en edes muista kaikkea. Esim yrittänyt ottaa nukkuvan vauvan mun kainalosta kun nukuin itsekin, napannut nukkuvan vauvan mun vessareissun aikana (ei kovin kiva kun herää itkemään eikä tod rauhotu mummon sylissä), neuvomista, päällepäsmäröintiä, ylikävelyä, jatkuvasti ja kokoajan. Aluksi en edes tajunnut mitään, mies sanoi että ei tämä nyt näin mene. Lapsille ei pidä mitään kuria, nauraa jos ne tekee jotain kiellettyä (varsinkin jos pidän komentoa jostain asiasta), ostaa kaiken mitä ne pyytää, suurinpiirtein työntää pullaa suuhun. Kerjää lasten rakkautta, syyllistää kiukuttelusta. Pitää väkisin sylissä. Mitähän kaikkea...
Lapsien jokainen nuha ja flunssa johtuu eläimistä ja huonosta vastustuskyvystä, neuvoo ja moittii mua. Lapsi syö muka huonosti ja sen takia on pieni ja aina kipeä. Mikään noista ei pidä paikkansa. Aina etsii jotain vikaa ja sairautta, ja meidän lapsista tulee päävikaisia kun ollaan liian tiukkoja. Jooh, vaaditaan normaalit käytöstavat, varmaan saavat traumoja. Ei tässä varmastikaan ollut kaikkea mutta aika lopuu.
Meillä on aika heikot turvaverkot eikä olla moneen vuoteen käyty kahdestaan missään, siitä huolimatta äitiä en pyydä lapsia hoitamaan paitsi jos on aivan pakko. Tällainen mummo ei ole ilo millään muotoa. Tuo käytös.vaikuttaa myös lapsiin vahingollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta oletan että kyseessä oleva lapsi on tyttö. Taitaa olla niin , että anopin omat lapset ovat vain poikia ja anoppi yrittää nyt paikata tyttären kaipuutaan lapsenlapsella. Tosin se vissiin on ihan ok. Tälläkin palstalla näkyy monta ketjua aiheesta, että äidillä on esim. kolme poikaa ja toivoo tyttöä. Vastauksena tähän kuuluu yleensä että tytön toivominen on ihan huuhaata, kun "tuleehan sitten ne lapsenlapset."
Meillä kaksi lasta, molemmat poikia. Anoppi päällepäsmäröi silti.
Nimenomaan. Melkoinen excuse olisikin selitellä käytöstään noin. Yhtä hyvin anoppi, joka haaveili aikoinaan kolmannesta lapsesta, paikkailisi nyt lapsenlapsella kolmannen kaipuuta. Tai useinhan saa lukea anopeista, joilla on sekä tyttö että poika, ja vain tytön lapset kiinnostavat. Ainahan selityksiä löytyisi. Tuollainen on sairasta käytöstä. Jotkut ihmiset ovat ilkeitä luonteeltaan, heillä on tarve aiheuttaa pahaa mieltä muille. Toiset taas pakenevat hyökkäilyjä, jopa konkreettisesti muuttamalla kauas.
Itsellänikin on kolme poikaa, ja silti anoppi (jolla myös vain poikia) oli ketjussa monin paikoin kuvatun kaltainen. Omimista, pomottelua, koko paketti. Hyvin pian opimme myös, että kannattaa miettiä tarkkaan mitä anopille kertoo. Miehen veljen ja toisen miniän parisuhdeongelmat, taloudelliset vaikeudet ja muut luottamuksellisesti kerrotut asiat anoppi jakoi ympäri sukua.
Koulukiusaajista tulee työpaikkakiusaajia ja myöhemmin hirviöanoppeja. Tietty luonnetyypi aiheuttaa tämän, anopin roolissa on omat keinonsa toteuttaa kiusaamisviettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä mene anopille perille yksinkertaisetkaan asiat näköjään. Eilen kysyi minulta halutaanko viinimarjoja ( joita meillä kasvaa siis myös omassa pihassa). Sanoin, että ei tarvita, kun niitä ei tule käytettyä mihinkään ja lapset voi ulkoillessaan käydä puskista syömässä. Oli myös menossa poimimaan vadelmia niin sanoin, että jos haluaa ja jaksaa meille poimia marjoja, niin mielellämme ottaisimme niitä vadelmia. No tänään anoppi oli sitten kiikuttanut meille kaksi puolen litran astiaa niitä viinimarjoja. Ymmärtämisvaikeuksia? Dementia? Vittuilua?
Tämä! Vähän väliä tulee mitä lie mehuja, hilloja ja pikkelsejä. Ei tule syötyä tuollaisia määriä, eikä mahdu _mihinkään_! Saattaa soittaa ja kysyä, että otatteko kurkkusäilykkeitä. Ei oteta kiitos, ei mahdu, eikä kukaan meillä syö niitä. Seuraavana päivänä se on oven takana kahden viiden litran kurkkupurkin kanssa. "Toin nämä nyt kuitenkin, kun ei mahdu kellariin enempää." No joo, ei mahdu meidän normaalikokoiseen jääkaappiinkaan... Se on niiin itsepäinen, että jos se joku päivä päättä tuoda meille kokonaisen sian olkkarin nurkkaan niin sehän tuo.
Meille tuotiin pussillinen karviaishilloa. Sanoin ei kiitos, meillä ei syödä hilloja. Jumaleissön, puoli tuntia sai jankata asiaa. Lopulta sanoin että voin ottaa yhden purkillisen, pienimmän. Tämä vain siksi että pääsisin eroon painajaisesta. Marisi vaan kun on niin paljon karviaispuskia, eikä kukaan syö niitä marjoja. Miten olis jos hävittäis ne puskat, eikä ny ainakaan keittelis hilloa, jota kukaan ei halua. Ei tykännyt siitä itsekkään, ja toki meillä on rajattomasti tilaa anopin hilloille...
Siis on teillä murheet. Mitä, jos ottaisit marjat vastaan ilman kitinää ja antaisit naapurille lahjaksi. Helpommalla pääsisit ja kaikki olisi tyytyväisiä. En tajua, miten tästäkin saa valituksen aiheen. Jos et muuta keksi niin heitä roskiin.
Samaa mieltä! Ärsyttäväähän tuollainen tuputtaminen on, mutta tuskin vanha jäärä oppii uutta. Ota hillot vastaan hymyssä suin ja pistä eteenpäin tai roskiin. Sopu säilyy.
Jos nuo hillopurkit olisi anopin kanssa ainut ongelma, niin näin voisi tehdäkin.
Jos jotain ottaa mukisematta vastaan, niin hän käsittää että hänen tuomisensa ovat kovin tervetulleita, jopa tarpeellisia, ja lisää on tulossa. Hilloja, jotain ihmepikkelssiä, kirpputorilöytöjä, joissa vuosiksi kasvunvaraa. Vain taivas on rajana määrien kanssa. Kyseessä yksi näistä hyvin ilkeistä ja tuppautuvista anopeista, joista tässä ketjussa on aiemminkin ollut juttua.
Ja miksi ihmeessä kukaan kiusaisi naapureitaan syötäväksi kelpaamattomalla hillolla? Voin vakuuttaa että en pääsisi helpommalla, enkä todellakaan tyytyväinen jos anoppi saa tänne roudata kaiken haluamansa. Anoppi on kunnon hamsteri, oma tupa on ääriään myöten täynnä. Vissiin ottanut missiokseen täyttää myös meidän talomme. Jos helpolla haluaisi päästä, niin hävittäis ne puskat, kun niille marjoille ei oo käyttöä.
Sopu on hyvin näennäistä ja välttelen anoppia mahdollisuuksien mukaan. Tuostakin hilloepisodista on puhuttu kylällä, että oon hankala kun ei mikään kelpaa. Joo, oon hankala kun en halua taloa täyteen tavaraa ja elintarvikkeita, joille ei ole käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Ohimennen tässä pakko kysyä, millaiset välit sulla on miniääsi/miniöisiisi? Veikkaampa ettei ihan parhaat kun tuollaista listaa tulisi mieleenkään kirjoittaa, jos olisi molemminpuoleista kunnioitusta välillä.
Kun joidenkin kirjootuksia lukee, ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta että itsellä on mitä ihanin anoppi. Huomioonottavainen, kohtelias ja kaikin puolin ihana. Ei todellakaan tuputa omaa näkökantaansa, vaikka on kertonutkin miten itse on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Ohimennen tässä pakko kysyä, millaiset välit sulla on miniääsi/miniöisiisi? Veikkaampa ettei ihan parhaat kun tuollaista listaa tulisi mieleenkään kirjoittaa, jos olisi molemminpuoleista kunnioitusta välillä.
Kun joidenkin kirjootuksia lukee, ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta että itsellä on mitä ihanin anoppi. Huomioonottavainen, kohtelias ja kaikin puolin ihana. Ei todellakaan tuputa omaa näkökantaansa, vaikka on kertonutkin miten itse on toiminut.
Minulla ei ole edes miniöitä, vaan kaksi alakoululaista. Kunnioitus pitää ansaita. Rupusakki rupusakin käytöksellä ei vaan sitä ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta oletan että kyseessä oleva lapsi on tyttö. Taitaa olla niin , että anopin omat lapset ovat vain poikia ja anoppi yrittää nyt paikata tyttären kaipuutaan lapsenlapsella. Tosin se vissiin on ihan ok. Tälläkin palstalla näkyy monta ketjua aiheesta, että äidillä on esim. kolme poikaa ja toivoo tyttöä. Vastauksena tähän kuuluu yleensä että tytön toivominen on ihan huuhaata, kun "tuleehan sitten ne lapsenlapset."
Meillä kaksi lasta, molemmat poikia. Anoppi päällepäsmäröi silti.
Nimenomaan. Melkoinen excuse olisikin selitellä käytöstään noin. Yhtä hyvin anoppi, joka haaveili aikoinaan kolmannesta lapsesta, paikkailisi nyt lapsenlapsella kolmannen kaipuuta. Tai useinhan saa lukea anopeista, joilla on sekä tyttö että poika, ja vain tytön lapset kiinnostavat. Ainahan selityksiä löytyisi. Tuollainen on sairasta käytöstä. Jotkut ihmiset ovat ilkeitä luonteeltaan, heillä on tarve aiheuttaa pahaa mieltä muille. Toiset taas pakenevat hyökkäilyjä, jopa konkreettisesti muuttamalla kauas.
Itsellänikin on kolme poikaa, ja silti anoppi (jolla myös vain poikia) oli ketjussa monin paikoin kuvatun kaltainen. Omimista, pomottelua, koko paketti. Hyvin pian opimme myös, että kannattaa miettiä tarkkaan mitä anopille kertoo. Miehen veljen ja toisen miniän parisuhdeongelmat, taloudelliset vaikeudet ja muut luottamuksellisesti kerrotut asiat anoppi jakoi ympäri sukua.
Koulukiusaajista tulee työpaikkakiusaajia ja myöhemmin hirviöanoppeja. Tietty luonnetyypi aiheuttaa tämän, anopin roolissa on omat keinonsa toteuttaa kiusaamisviettiä.
Viisaita sanoja.
Meidän anoppimme on kova juoruamaan, ja on hyvin tarkasti kertonut miehen siskon depressiosta. Ihan 100% totena osasi kertoa miksi ja mistä kaikesta tytär oli masentunut. Epäilen suuresti, että tytär ei ole kertonut noita asioita äidilleen. Mieskin jo suhteemme alkumetreillä totesi, että äitillensä ei kannata kertoa mitään, mitä ei soisi puitavan lähikaupan käytävillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelmana mun oma äiti. On tehnyt ja sanonut vaikka mitä, en edes muista kaikkea. Esim yrittänyt ottaa nukkuvan vauvan mun kainalosta kun nukuin itsekin, napannut nukkuvan vauvan mun vessareissun aikana (ei kovin kiva kun herää itkemään eikä tod rauhotu mummon sylissä), neuvomista, päällepäsmäröintiä, ylikävelyä, jatkuvasti ja kokoajan. Aluksi en edes tajunnut mitään, mies sanoi että ei tämä nyt näin mene. Lapsille ei pidä mitään kuria, nauraa jos ne tekee jotain kiellettyä (varsinkin jos pidän komentoa jostain asiasta), ostaa kaiken mitä ne pyytää, suurinpiirtein työntää pullaa suuhun. Kerjää lasten rakkautta, syyllistää kiukuttelusta. Pitää väkisin sylissä. Mitähän kaikkea...
Lapsien jokainen nuha ja flunssa johtuu eläimistä ja huonosta vastustuskyvystä, neuvoo ja moittii mua. Lapsi syö muka huonosti ja sen takia on pieni ja aina kipeä. Mikään noista ei pidä paikkansa. Aina etsii jotain vikaa ja sairautta, ja meidän lapsista tulee päävikaisia kun ollaan liian tiukkoja. Jooh, vaaditaan normaalit käytöstavat, varmaan saavat traumoja. Ei tässä varmastikaan ollut kaikkea mutta aika lopuu.
Meillä on aika heikot turvaverkot eikä olla moneen vuoteen käyty kahdestaan missään, siitä huolimatta äitiä en pyydä lapsia hoitamaan paitsi jos on aivan pakko. Tällainen mummo ei ole ilo millään muotoa. Tuo käytös.vaikuttaa myös lapsiin vahingollisesti.
Mun oma äiti ei myöskään ole ihan helppo. Meilläkin halutaan ostaa lapsille ihan kaikki, onneksi vähän rauhoittunut kun oon näyttänyt minkälaiset määrät meillä on leluja. Keksiä, pullaa ja jätskiä on jatkuvasti tarjolla kun ollaan käymässä. Lapset ovat oppineet kysymään mummulta, että saako neljännenkin keksin, kun vastais on tottakai. Tyhmä äiti vaan kieltää. Monta kertaa oon nostanu tarjoilut kaappiin, kun on mennyt överiksi. Lapset ovat pikkuisen pulskia, joten herkkujen rajoittaminen on vain ja ainoastaan lasten parhaaksi. Mä kuulemma vaan teen elämästä vaikeaa ja tylsää kun rajoitan sokerin syömistä...
Mun äiti moittii mua aina siitä, kun en joka aivastuksesta ole viemässä lapsia lääkäriin. Pikkuisesta yskästä oli sitä mieltä että igan kuulostaa hinkuyskältä, oksutaudissa ettei nyt pääse lapsi kuivumaan. No, piruja hän on maalannut seinälle aina.
Mut joo, kovasti kalpenee nuo anopin tempausten rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten välistä kilpailua ja valtapeliä. Miehet eivät käyttäydy noin naurettavasti. En jaksa tuollaisia vanhempia naisia, joilla ei ole mitään sääntöjä itselleen (muille kyllä). Kunhan lapsenlapsella irokeesi päässä, niin johan muuttuu mummonkin käytös :D
Kyllä niitä hankalia appiukkojakin on. Joskaan ei varmaan ihan yhtä paljon kuin hankalia anoppeja. Mun isä tylsistyttää mun miestä iänikuisillä kalastus- ja metsästysjutuilla, jotka ei kiinnosta miestäni yhtään. Ihan joka ikinen kerta käy näin. Mutta tuo nyt on aika kesyä siihen verrattuna mitä tässä ketjussa on käyty läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö lista miniöille
1) kunnioita anoppia
2) anoppi voi tietää jotkut asiat paremmin kuin sinä
3) älä pidä anoppia idioottina, sillä minäkin olen vain ihminen
4) älä soita vain silloin kuin haluat jotain.
5) älä esitä uhkavaatimuksia
6) Tai jos vaadit jotain, niin tee se itse äläkä laita poikaani juoksupojaksi
7) Ymmärrä, että anoppilassa on meidän säännöt. Ole valmis joustamaan
8) älä vertaa meitä omiin vanhempiisi. Olemme erilaisia
9) meillä on omakin elämä ja jos emme ehdi auttamaan kun tarvitset, niin älä suutu.
10) muista, että miehesi on meidän lapsi (&sukua).
11) meistä kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä.Kunnioitus pitää ansaita
Anoppi saa tietää kotonaan ihan mitä vann, meillä määräämme me
Jos käyttäydyt tyhmästi, vaikutelman luot vain sinä
Ehkä sinua ei kukaan jaksa muuten kuin pakosta
Älä hölmöile ettei lasten lisöksi tarvitse kasvattaa sinuakin
Olen tekemisissä kanssasi vain poikasi tskia,hän hoitakoon sukulaisensa
Totta kai teillä on teidän säännöt, me päätämme sitten käymmekö
En vertaa rupusakkia omaan sukuuni
En kaipaa apiasi
Valitettavasti
Tee ne virheet omassa kodissasiEn vertaa rupusakkia omaan sukuuni :DDDDDD Tää oli nappilaukaus tää listaus! :)
Omiasi haukut, kun lapsesi geeneissä on puolet rupusakkia.
Ei muuten ole. Meillä on adoptiolapset. Joilla minun sukunimeni.
Ohimennen tässä pakko kysyä, millaiset välit sulla on miniääsi/miniöisiisi? Veikkaampa ettei ihan parhaat kun tuollaista listaa tulisi mieleenkään kirjoittaa, jos olisi molemminpuoleista kunnioitusta välillä.
Kun joidenkin kirjootuksia lukee, ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta että itsellä on mitä ihanin anoppi. Huomioonottavainen, kohtelias ja kaikin puolin ihana. Ei todellakaan tuputa omaa näkökantaansa, vaikka on kertonutkin miten itse on toiminut.
Minulla ei ole edes miniöitä, vaan kaksi alakoululaista. Kunnioitus pitää ansaita. Rupusakki rupusakin käytöksellä ei vaan sitä ansaitse.
Ookkei... Oon kyl tismalleen samaa mieltä et kunnioitus pitää ansaita. Mutta tuo rupusakin huutelulla on päinvastainen vaikutus. Ja pakko pyytää tarkennusta mitä tuolla rupusakilla? Käytöstapojen puutetta vai mihinkä perheeseen on syntynyt?
Mun mielestä olis tosi kiva kuulla jonkun tässä ketjussa olleen kauhu-anopin selitys siihen, miksi toimii kuten toimii. Onko se jatkuva ilkeily ja pojan/tyttären perheen elämään puuttuminen jotenkin nautinnollista? Vai ollaanko katkeria siitä, että lapsi on löytänyt elämäänsä rakkautta muualtakin kuin äidiltä. Vai kostetaanko viattomalle itse kärsimää pahaa? Ja ennen kaikkea kiinnostaisi tietää, kokeeko hän saaneensa siitä jotain hyvää itsellensä!
Meillä tämmöisiä seurauksia:
-Meillä on rajoitettu visiittejä rankalla kädellä. Saa tulla kun kutsutaan, ei muuten. Anoppi asuu kävelymatkan päässä.
-Lapsia ei enää luoteta anopin kaitsettavaksi. Pitää olla tosi katastrofi kyseessä, että tulis edes mieleen pyytää anoppia hoitamaan.
-Jatkuva tavaravirta ollaan saatu katkeamaan sillä, että saa tuoda vain synttäri- ja joululahjoja. Silloinkin tärkeintä tuntuu olemaan se, että hänen lahjansa on varmasti isoin...
-Käydään kylässä silloin, kun paikalla muitakin sukulaisia tai anopin/apen syntymäpäivänä. Silloinkin rajoitetaan rankasti vierailun pituutta, joku 1,5 tuntia on aika maksimi. Johtuu osin myös anoppilan puutteellisesta siivoamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Ihan hyviä neuvoja, mutta miksi miniän naama on norsun V:llä, kun tulevat mökille ja ei kaikkia vauvavarusteita oltu ostettu. Kauheeta, kun pitää kaikki sinne raahata, kun mitään ei älytä, HUoh
Miksi mökkivaatekusena on valkoisia pitsiröyhelöitä, eikä verkkareita, joita mummo pitää järkevinä metsäleikeissä?
Että me mummot olemme tyhmiä, kun sitten valitetaan, että ihan on mustikassa valkoiset "mökkivaatteet".
+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä mene anopille perille yksinkertaisetkaan asiat näköjään. Eilen kysyi minulta halutaanko viinimarjoja ( joita meillä kasvaa siis myös omassa pihassa). Sanoin, että ei tarvita, kun niitä ei tule käytettyä mihinkään ja lapset voi ulkoillessaan käydä puskista syömässä. Oli myös menossa poimimaan vadelmia niin sanoin, että jos haluaa ja jaksaa meille poimia marjoja, niin mielellämme ottaisimme niitä vadelmia. No tänään anoppi oli sitten kiikuttanut meille kaksi puolen litran astiaa niitä viinimarjoja. Ymmärtämisvaikeuksia? Dementia? Vittuilua?
Mun anoppi vois tehdä saman...
Meillä anoppi ystävällisesti kysyi viime syksynä haluttaisko vattuja. Kiitos, lapsille maistuu. Mutta ei sit sokeria niihin marjoihin.
No, en tiedä mistä vattunsa haki, kamalia ja ylikypsiä. Pakasterasiaan oli myös reilulla kädellä lisätty sokeria. Kirsikkana kakussa oli vattumadot, joita laskin ennätysrasiasta 9. Oli 0,3 l rasia. Ei enää maistunu...Ajatus on tärkein?
Kysypä asiantuntijoilta, miksi pakastetemarjoihin pitää laittaa vähän sokeria, ja hauku sen jälkeen anoppisi, sinä uusavuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Ihan hyviä neuvoja, mutta miksi miniän naama on norsun V:llä, kun tulevat mökille ja ei kaikkia vauvavarusteita oltu ostettu. Kauheeta, kun pitää kaikki sinne raahata, kun mitään ei älytä, HUoh
Miksi mökkivaatekusena on valkoisia pitsiröyhelöitä, eikä verkkareita, joita mummo pitää järkevinä metsäleikeissä?
Että me mummot olemme tyhmiä, kun sitten valitetaan, että ihan on mustikassa valkoiset "mökkivaatteet".
+
Kyllä varmasti on miniöitä joilla ei yhtä lailla ymmärrystä järkevään käytökseen. Ihmettelen kuitenkin oliko teillä sitten aiemmin puhetta että sinä hankkisit varusteet vai miksi hän oletti näin?
Jos äiti haluaa että lapsi pitää pitsiröyhelöitä niin sitten pitää. Äiti sen päättää, et sinä.
Alue: Aihe vapaa
Onnellisuus ja innostus ei oikeuta jyräämään lapsen äitiä eikä harjoittamaan henkisyä väkivaltaa tuoretta äitiä kohtaan.