On mukavaa kun aikuinen lapsi tulee käymään, ja vielä mukavampaa kun hän lähtee.
Minä ainakin olin vilpittömän iloinen kun 20-v täyttänyt lapsemme muutti kotoa. Viimeiset viisi vuotta olivat melkoisen raskaita hänen kanssaan.
Olin myös helpottunut kun muistisairautta potevat appivanhempani saivat hoiva-asunnon ja me mieheni kanssa pääsimme irti jatkuvasta vastuusta heidän arkensa sujumisesta.
Ei siitä tarvitse syyllisyyttä tuntea että saa joskus elää ihan itseäänkin varten eikä se lapsen kasvatusvastuu mikään elinkautinen velvollisuus ole. On mukavaa kun aikuinen lapsi tulee käymään, ja vielä mukavampaa kun hän lähtee.
Kommentit (19)
Joo, ihanaa, kun sun aikuinen lapsi lähti taas. Onnee nyt.
Olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Meilläkin lapset asuvat sen verran kaukana, että he ovat useamman vuorokauden kerrallaan kylässä.
Entä sitten jos mieskin lähtee (vaikka kuoleman kautta)?
Minä taas viettäisin mielelläni enempikin aikaa lapseni kanssa. Tänä vuonna ollaan nähty kaksi kertaa. Hän asuu tällä hetkellä poissa Suomesta. Meillä on hauskaa yhdessä
Myös oman isäni kanssa tykkään viettää aikaa ( ja muidenkin sukulaisten).
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten jos mieskin lähtee (vaikka kuoleman kautta)?
Ei lasten ole tarkoitus asua vanhempien kanssa elämän loppuun asti.
Aikuinen lapsesi vaistoaa vihamielisyytesi ja lakkaa käymästä. Sitten saat viettää laatuaikaa ihan itsesi kanssa.
Vaikka siis ymmärrän kyllä, että on ihan eri tilanne olla yhdessä hyvinvoivan vanhemman kanssa, kuin sellaisen, josta on hoitovastuu.
6
Voi kun saisin edes yhden tekstiviestin joskus aikuiselta lapseltani.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsesi vaistoaa vihamielisyytesi ja lakkaa käymästä. Sitten saat viettää laatuaikaa ihan itsesi kanssa.
Ihan sama se on aikuisten lasten kanssa. He tulevat mielellään käymään, mutta vähintään yhtä mielellään he palaavat omaan kotiinsa. Heillä on jo elämä muualla.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsesi vaistoaa vihamielisyytesi ja lakkaa käymästä. Sitten saat viettää laatuaikaa ihan itsesi kanssa.
Ihan sama se on aikuisten lasten kanssa. He tulevat mielellään käymään, mutta vähintään yhtä mielellään he palaavat omaan kotiinsa. Heillä on jo elämä muualla.
Eri
Juuri näin. Just olin Äidin luona Kemissä ja nyt matkalla kotiin. Kone laskeutui Helsinkiin vähän aikaa sitten.
Voi, että kun kiva mennä kotiin. Äiti jäi myös tyytyväisenä yksin Kemiin. Sekin saa olla rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsesi vaistoaa vihamielisyytesi ja lakkaa käymästä. Sitten saat viettää laatuaikaa ihan itsesi kanssa.
En tiedä, oletko tässä vanhempi vai aikuinen lapsi, mutta se ei ole herkkua, jos vanhempi ensin syyllistää kun käyt harvoin ja viivyt vähän aikaa ja lähdön hetkellä parkuu, miten hylkäät hänet. Itse en tuollaista tee lapsilleni.
Rasittavaa on käydä vanhempiensa luona, mutta ihanaa on lähteä sieltä pois omaan kotiin. Oikeasti en haluaisi olla missään tekemisissä heidän kanssa, mutta olen liian kiltti ja säälistä käyn heidän luonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsesi vaistoaa vihamielisyytesi ja lakkaa käymästä. Sitten saat viettää laatuaikaa ihan itsesi kanssa.
Ihan sama se on aikuisten lasten kanssa. He tulevat mielellään käymään, mutta vähintään yhtä mielellään he palaavat omaan kotiinsa. Heillä on jo elämä muualla.
Eri
Juuri näin. Just olin Äidin luona Kemissä ja nyt matkalla kotiin. Kone laskeutui Helsinkiin vähän aikaa sitten.
Voi, että kun kiva mennä kotiin. Äiti jäi myös tyytyväisenä yksin Kemiin. Sekin saa olla rauhassa
On se niinkin. En mäkään jatkuvaa yhdessäoloa jaksaisi. Kuitenkin haikea ja surullinen olo joka kerta, kun aikuinen tytär lähtee kotiinsa. Hänellä on varmaan kiva mennä kotiin ja niin sen pitää ollakin. Kerron, että on kiva kun käy, mutta en ikinä sitä miten surkeaa mulla on seuraava vuorokausi, kun on lähtenyt. En halua, että pahoittaa mieltään, kun kaikki on ok ja normaalia. Ehkä omatkin tunteet tasaantuu, kun aikaa kuluu.
Oma lapsi on aina niin rakas että kipeää tekee, oli sitten minkä ikäinen tahansa.
Kun lapdet muutti kotoa, niin alkoi vanhusten hoito, joka osittain jatkuu edelleen ja lisäksi on tullut hyvin tiivis lastenlasten hoito. Nyt ikää on yli 70 ja mietin vain, että koskahan mulla on sitä omaa aikaa. Varmaan haudassa.
Lapset ovat kyllä ihania, mutta kun koko kesän ruokkii isoa porukkaa, niin alkaa väsyä. Sanotte varmaan, että pitää kieltäytyä, mutta toedän, että sitten vedetään herne vartta myöten nenään.😅
Okei. Mä tykkään jutella lasteni kanssa puhelimessa. Nähdään yleensä noin kerran viikossa.