Aikuinen lapsi ei halua tavata isän uutta kumppania, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään tossa tilanteessa haluais sitä uutta tavata..

N26

Missä tilanteessa? Tässä on asia esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Tällä ystävällisellä kanssa ihmisella  on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisestä perheestä. Eiköhän tämänkin ole huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että paha mies silkkaa pahuuttaan on jättänyt kilttin naisen. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näemme sen pelkästään yhden osapuolen lasien läpi. Silti tämä parisuhteen näkeminen vain naisen lasien läpi leimaa koko suomalaista yhteiskuntaa ja muovaan julkisia käsityksiä ja mielipiteitä.

Ystäväpariskuntamme erosi, syynä ei ollut perinteiset viina ja väkivalta. Vaimo oli järkyttynyt, mies ei halunnut parisuhdeterapiaan. Mies ei kertonut syytä eroon puolisolleen ollenkaan, nyttemmin mies on naimisissa nuoruuden ihastuksensa kanssa.

Reilua olidi sanoa puolisolle mikä meni vikaan eikä luikkua karkuun suhteen mahdollidia ongelmia.

Olisiko vaimo sitten kestänyt sen totuuden, että asiat ei ollut niin hyvin kun hän luuli ? Ja ainahan niitä syitä ei vain yksikertaisesti ole. Suhde on solmittu tiettyy elämävaiheeseen ja tiettyyn tarpeeseen ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää vaan täyty. Ihminen on tullut vaiheeseen, jossa pystyy paremmin hahmottamaan, mitä haluaa. Nuorena solmituissa  parisuhteissa tämä taitaa olla se suurin riski ja syy.

Sinusta syy oli nuoruuden rakkaus?

En tiedä mikä oli syynä eroon. Totuus on parempi kuin tyhjän päälle jääminen, vain kysymyksiä, mutta ei vastauksia.

Eli et tiedäkään kaikkea?! Ystävänä sinulla  on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisen parisuhteen ongelmista. Todella loukkaavaa tuota miestä kohtaan. Tiedät vain sen toisen puolen ja surkutelet sitä, ehkä muillekin ystäville ja tutuille. Ystäväsi on saattanut huuttaa miehelle pääpunaisena, vaatia kaiken miehen ajan itselleen, kiristää seksillä, jne ja kertoo sinulle vain sen mikä on hänelle eduksi ajakseen omaa näkemystään.

En tietenkään tiedä. Erotessa on kaksi totuutta, tuskin kumpikaan on väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua harmittaa isän puolesta ja mielelläni kuulisin, jos on jotain vinkkejä isälle, miten hän voisi asiassa edetä.

-Ap (sivullinen, mutta kuitenkin läheinen)

Ap, "isän uusi vaimo"

No oma kokemukseni. Vanhempani erosivat 33 vuoden avioliiton jälkeen. Me lapset olimme kaikki jo aikuisia.

Joku voisi sanoa että ero oli 'likainen'. Isä pamautti työkaverinsa paksuksi työpaikan pikkujouluissa. Seuraavana keväänä vanhempani erosivat. Isä muutti työkaverinsa luokse ja omakotitalo laitettiin myyntiin. Äiti hankki pienen kaksion kuntakeskuksesta.

Uusi onni sai valitettavasti kesken menon, mutta isä pysyi rinnalla. Reilun vuoden päästä tästä saivan elävän lapsen ja 15 kuukautta sen jälkeen toisen lapsen. Uusi onni on nyt äitiyslomalla. On ihan ok. nainen. Itseironiaakin häneltä löytyy, on palaamassa samaan yhteiseen työpaikkaan kun isäni jää eläkkeelle puolentoista vuoden päästä. Isäni on siis 63 -vuotias. - 53 syntynyt ja avovaimo suunnittelee hänelle koti-isän roolia.

Kaikki lähipiiristä on aikuisia ihmisiä eli kukaan ei boikotoi. Isän ystävät vaan ovat olleet pariskunnan ystäviä ja nyt kun tulee paikalle uuden puolison kanssa niin tilanteet ei sina ole kovin luontevia.

En usko että isä menee uuden onnen kanssa naimisiin. Pientä katkeruutta nähtävissä että puolet omakotitalon hinnasta meni äidilleni. Eli rahakysymys 😊.

Isäni tuntuu vanhentuneen yli 10 vuotta viimeisen parin vuoden aikana. En tiedä onko onnellinen nykyisessä elämäntilanteessa.

Mulla on ihan ok. välit vanhempieni kanssa. Välit läheni äitiin eron jälkeen ja toivoisin että hän löytäisi uuden aikuisen kumppanin. Ei ole edes etsinyt tähän mennessä. Isän kanssa ihan ok. keskusteluvälit ei kuitenkaan sellaiset että avautuisin hänelle asioistani.

Vierailija kirjoitti:

Siis toi isä antoi nyt semmoisen miehen mallin, että en ihmettele jos tytär ei pysty edes parisuhteeseen!

Onneksi tapahtuneet asiat eivät kohtalonomaisesti määrää ihmisen elämää, vaan aikuinen voi muokata aktiivisesti kokemuksiaan läpi elämän. Tätä kutsutaan ihmisenä kasvamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsen tulisi ymmärtää ja olla lojaali isälleen, vaikka isä (mahd. myös äiti) ihan oma-aloitteisesti särki tuhansiksi sirpaleiksi lapsen perhe-elämän, eikä mikään voi enää tulla ennalleen isä-tytärsuhteessa.

Joskus aikuiset odottavat mahdottomia ja kuvittelevat, ettei lapsen sydän säry ja kuvittelevat kaiken jatkuvan ennallaan, vaikka siihen eivät edes aikuiset pysty. Myös lapsi on haavoittuvainen.

Elämä harvoin on täydellistä, aina on asioita, jotka aiheuttaa haavoja. Mikään ei  tähtää vain hyvien asioiden opettamiseen, vaan niitä sydämiä särkyy. Ei ole muuta tapaa selvitä, kuin hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa. Ihanne maailmaa ei ole, eikä sellaista kuvaa voi antaa lapsellekaan.

Mutta millaisen isäkuvan ja miehen mallin tuo isä on antanut aikuistuvalle tyttärellään? Tietysti jos tytär olisi ollut pieni, niin ehkä hän oli vain pakotettu nielemään isänsä aiheuttamat törkyydet ja julmuudet, mutta aikuistuva lapsi ymmärtää oikean ja väärän eron, elämän arvot, moraalin, jotka ovat aivan muita arvoja, kuin erossa särkynyt sydän tai mielipaha.

Mieheni katkaisi välinsä äitiinsä, kun vanhempansa erosivat. Äidillä oli jo uusi rikkaampi mies katsottuna, mutta vaati toki osuutensa kaikesta yhteisestä omaisuudesta mukaanlukien isän perintötila. Viimeinen niitti oli, että yritti saada poikaansa puhumaan puolestaan isälle, että saisi nyhdettyä vieläkin enemmän. Isä on eron jälkeen jäänyt sinnittelemään erittäin huonoon taloudelliseen tilanteeseen ja äiti porskuttaa uuden miehensä kanssa. 

En kuitenkaan usko, että välit olisivat menneet näin lopullisesti poikki, jos ne olisivat aiemmin olleet hyvät. Äiti oli kaltoinkohdellut henkisesti ja fyysisestikin koko lapsuus -ja nuoruusiän. Nyt sitten ihmettelee, miksi poikansa ei halua olla tekemisissä. Joillekin ihmisille vaan on helpompi puolustaa toisia kuin itseään. 

Vierailija kirjoitti:

No oma kokemukseni. Vanhempani erosivat 33 vuoden avioliiton jälkeen. Me lapset olimme kaikki jo aikuisia.

Joku voisi sanoa että ero oli 'likainen'. Isä pamautti työkaverinsa paksuksi työpaikan pikkujouluissa. Seuraavana keväänä vanhempani erosivat. Isä muutti työkaverinsa luokse ja omakotitalo laitettiin myyntiin. Äiti hankki pienen kaksion kuntakeskuksesta.

Uusi onni sai valitettavasti kesken menon, mutta isä pysyi rinnalla. Reilun vuoden päästä tästä saivan elävän lapsen ja 15 kuukautta sen jälkeen toisen lapsen. Uusi onni on nyt äitiyslomalla. On ihan ok. nainen. Itseironiaakin häneltä löytyy, on palaamassa samaan yhteiseen työpaikkaan kun isäni jää eläkkeelle puolentoista vuoden päästä. Isäni on siis 63 -vuotias. - 53 syntynyt ja avovaimo suunnittelee hänelle koti-isän roolia.

Kaikki lähipiiristä on aikuisia ihmisiä eli kukaan ei boikotoi. Isän ystävät vaan ovat olleet pariskunnan ystäviä ja nyt kun tulee paikalle uuden puolison kanssa niin tilanteet ei sina ole kovin luontevia.

En usko että isä menee uuden onnen kanssa naimisiin. Pientä katkeruutta nähtävissä että puolet omakotitalon hinnasta meni äidilleni. Eli rahakysymys 😊.

Isäni tuntuu vanhentuneen yli 10 vuotta viimeisen parin vuoden aikana. En tiedä onko onnellinen nykyisessä elämäntilanteessa.

Mulla on ihan ok. välit vanhempieni kanssa. Välit läheni äitiin eron jälkeen ja toivoisin että hän löytäisi uuden aikuisen kumppanin. Ei ole edes etsinyt tähän mennessä. Isän kanssa ihan ok. keskusteluvälit ei kuitenkaan sellaiset että avautuisin hänelle asioistani.

Tiedän samantapaisen eron, jossa omakotitalo ja kesämökki menivät jakoon pitkän liiton päätteeksi. Vaimo oli perinyt vanhemmiltaan mökin ja rahaa ja testamentissa oli avio-oikeuden poissulkeva lause. Miehelle oli hyvin hankala ymmärtää sitä, että hän omasta mielestään maksajana ei saanut suurinta osaa tai omaisuus ei mennyt edes puoliksi (vaimolle mökki ja rahaa, miehelle talo) vaan ensin otettiin eroon vaimon mökki ja se osuus talon arvosta, jonka vaimo oli perinnöllä rahoittanut. Sen jälkeen kävi niin, että mies sai 1/3 omaisuudesta, vaimo loput. Mies ja uusi perhe eivät päässeetkään muuttamaan miehen taloon, se oli pakko myydä ja tilalle tuli pieni rivitalokolmio. Vaimon osus riitti paljon mukavampaan asuntoon keskustassa.

Ei voi pakottaa, joten joko aika korjaa, tai sitten välit jäävät siksi millaiset ne nyt ovat. Jos kerta olet ulkopuolinen, niin pysy sellaisena, ei kuulu sinulle. Vaikka veikkaan että olet tuo uusi kuvioihin astunut naikkonen

Hyvää on se, että kenenkään ei ole pakko toimia enää kaavamaisesti ja jäädä esim. huonoon liittoon.  Huonoa on se, että tämä moniarvoisuus antaa mahdollisuuden toimia miten vain ja itsekyyteen. Tämä on sitä itse keksimäämme ideologiaan, jossa jokainen saa esim. suhteessa keskittyä itseensä ja on vain niitä oikeuksia, eikä lainkaan velvollisuuksia ja tämän kaiken ulkopuolella on perheen lapset vailla oikeuksia vanhempie toteuttaessa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä heivatkoon hutsunsa helvettiin, jos haluaa olla tyttärensä kanssa tekemisissä. Vastuuton ukko tuollainen!

Olisiko perusteluja esittää?

Miksi lapsen pitäisi hyväksyä joku isänsä pano, ja alkaa vielä viettää aikaa tällaisen kanssa? Oletko ihan sairas vai muuten vaan tyhmä, jos oletat tällaista?

Onko pikkunen nyt vähän mustasukkainen kun iskä ei palvokaan sinua toisenaan päivätyönään vaan hänellä on elämässä joku tärkeämpi ja rakkaampi? Se on vaikea asia lapsen käsitellä, että aikuisella on jotain omaakin, eikä kaikki pyörikkään sen oman navan ympärillä. Itsetuntoaankin voi kehittää.

Jaxuhali<3

Entä jos, "pikkuisen" tilalla on oma lapsesi ja näet omin silmin, lapsesi tuskan ja elämän peruspilarin sortumisen. Etkä voi mitenkään auttaa. Niinkin voi elämässä käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällöttävä ketju. Täysin pelkillä tunteilla ajattelevia ihmisiä, joiden riittämätön kapasiteetti ei vain riitä miettimään asiaa yhtään laajemmin, kuin vain sen oman minun kannalta. Ikävän suuri osa naisista tuollaisia laumakanoja jotka ovat jääneet lapsen tasolle tunne-elämässään.

Eli olet sitä mieltä, että miehen olisi pitänyt jättää turha tunteilu ja jäädä perheensä luokse eikä akkamaisesti etsiä itselleen sopivaa suhdetta?

Hienosti meni taas pointti ohi ja vastaus oli taattua naisellista tunteellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä heivatkoon hutsunsa helvettiin, jos haluaa olla tyttärensä kanssa tekemisissä. Vastuuton ukko tuollainen!

Jos on lapsia niin ei saa rakastua? Ja lapsi saa käyttää tätä kirisyskeinona omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa?

Kyllä rakastua saa. Se on ihan jokaisen oma asia. Mutta se on sitten eri asia, että välittääkö lapsistaan sen verran, että haluaa olla heidän kanssaan vielä tekemisissä. Ei lapsen tarvitse sietää mitään isän uutta panoa. Isä pitäkööt horoilunsa omana tietonaan ja olkoot sotkematta lapsiaan näihin kuvioihin.

Eli kaikki muut naiset on vain panoja ja horoja?! :D Entä äidin uudet kumppanit?

Vielä pahempia ovat äitien uudet puolisot. Minä hakkasin yhden rahan perässä juosseen auervaaran, joka heilasteli äitini kanssa. Eikä hävetä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsen tulisi ymmärtää ja olla lojaali isälleen, vaikka isä (mahd. myös äiti) ihan oma-aloitteisesti särki tuhansiksi sirpaleiksi lapsen perhe-elämän, eikä mikään voi enää tulla ennalleen isä-tytärsuhteessa.

Joskus aikuiset odottavat mahdottomia ja kuvittelevat, ettei lapsen sydän säry ja kuvittelevat kaiken jatkuvan ennallaan, vaikka siihen eivät edes aikuiset pysty. Myös lapsi on haavoittuvainen.

Elämä harvoin on täydellistä, aina on asioita, jotka aiheuttaa haavoja. Mikään ei  tähtää vain hyvien asioiden opettamiseen, vaan niitä sydämiä särkyy. Ei ole muuta tapaa selvitä, kuin hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa. Ihanne maailmaa ei ole, eikä sellaista kuvaa voi antaa lapsellekaan.

Mutta millaisen isäkuvan ja miehen mallin tuo isä on antanut aikuistuvalle tyttärellään? Tietysti jos tytär olisi ollut pieni, niin ehkä hän oli vain pakotettu nielemään isänsä aiheuttamat törkyydet ja julmuudet, mutta aikuistuva lapsi ymmärtää oikean ja väärän eron, elämän arvot, moraalin, jotka ovat aivan muita arvoja, kuin erossa särkynyt sydän tai mielipaha.

Yhdessä yössäkö kaikki lapsuuden kokemukset mitätöityy? Kerrotaanko tässä, että isä ei ole luonut lapselleen turvallista lapsuutta? Onko hän jo lapsuudessa kokenut turvattomuutta? Lapsuuden mallit ikään kuin nauhoittuvat ihmisen mieleen ja hän toistaa niitä tietämättään myöhemmin. Lapsi on nyt pettynyt isäänsä, mutta jos kiintimyssuhde on ollut hyvä niin lapsi palaa siihen kohtuullisen hyvään yhdessäoloon. 

Ei tässä nyt kuitenkaan mitään kohtuuttoman julmaa ja törkeää ole tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua harmittaa isän puolesta ja mielelläni kuulisin, jos on jotain vinkkejä isälle, miten hän voisi asiassa edetä.

-Ap (sivullinen, mutta kuitenkin läheinen)

Aino vinkki jonka voit antaa, että isä antaa aikaa ja tilaa toipua. 

ps. voisit ihan suoraan sanoa olevasi isän puoliso

Tämä on varmasti ihan viisas vinkki itseasiassa. Isän uusi nainen en kuitenkaan ole, sori vaan. Jos luet tarkasti aloitusviestini ja siinä käyttämäni sanavalinnat, voit päätellä asian ihan itsekin. Mutta eipä silläkään lopulta ole väliä tässä av-universumissa, olen tai en ole. Välitän vain kaikista tämän tilanteen osapuolista ja toivoisin kaikille hyvää, siinä se. Ja ymmärrän kyllä tytärtä itsekin.

-Ap

Kiinnostaisi tietää, että miksi et puuttunut aikaisemmin? Silloin, kun tilanne oli päällä. Erota toki voi, mutta se voi tapahtua myös toista osapuolta kunnioittaen. Mutta ei, kun aina pitää sen vieraan pimpin/kikkelin perään sännätä tuhatta ja sataa. Siinä kiihkossa rikotaan kaikki, mitä vuosikymmenissä on rakennettu. Ja mahdollisimman paljon nöyryyttäen entistä perhettä.

Kas, kun et silloin puuttunut, kun jotain olisi vielä pystynyt tekemään, jos tämän miehen aivot eivät vielä ihan kokonaan olisi valahtaneet jalkovälin.

Nyt on jeesustelusi vähän myöhäistä!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua harmittaa isän puolesta ja mielelläni kuulisin, jos on jotain vinkkejä isälle, miten hän voisi asiassa edetä.

-Ap (sivullinen, mutta kuitenkin läheinen)

Miksi sua ei harmita tytön ja tytön äidin puolesta?

Mielenkiintoinen keskustelu siinäänsä, että  monet pitää eroa tavoiteltavana tapahtumana, joka lopulta koettaan myönteisenä asiana, ei katastrofina. Monille miehille perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla, mutta naiset ovat aktiivisempia eroissa ja  heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon ennemmän kuin miehille Voimme paeta epäonnellisista suhteista helposti ja häpeättä, mutta nyt käydään kärkkäästikin keskustelua kuinka lasten vanhemmat eivät saisi erota ja ero ei olekaa oma juttu vaikka yksilöllistyneet arvot ovat johtaneet yksilön onnen tavoitteluun lastenkin kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tarvitsisi tavata uutta naista? Ei nainen 19-vuotiaan elämään kuulu millään lailla. Nainen on tehnyt pahaa, tuhoa ja rikkonut perheen. En itsekään tapaisi jos olisin tuo tyttö.

Meillä mies toi väkisin kodinrikkojan lasten elämään vaikka minä ja lapset inhoamme häntä. Lahjontaa käytettiin (rahaa) jotta teini suostui viettämään aikaa isän ja kodinrikkojan kanssa.

"Isä ja kodinrikkoja"? Siis isä on täysin syytön kodin rikkoutumiseen, toinen nainen vaan tuli ja vei? Isähän tuossa on kotinsa rikkonut.

Niin on isä rikkonut, mutta hän on kuitenkin lapsille läheinen koska on isä. Nainen ei ole mitään vaan pelkkä kodinrikkoja.

Ei se verisukulaisuus tee kenestäkään läheistä, eikä ota vastuuta pois. Isä on yhtä lailla se kodinrikkoja, joka omasta tahdostaan laittoi toisen naisen perheensä yli. 

Jos isä on ollut läheinen kuten ilmeisesti apn kertomassa tapauksessa on ollut niin tunteet isää kohtaan saattaa olla ristiriitaiset.

Tuntematonta naista kohtaan sen sijaan tunteet ovat helposti yksiselitteisen negatiiviset.

Vierailija kirjoitti:

Mutta olisi kyllä "kiva" kuulla ihmisten omakohtaisia kokemuksia aiheesta, olipa sitten jättäjä tai jätetty tai itse aikuisena vanhempien eron kokenut. Se taitaa olla ihan myytti vaan, että ero olisi täysi-ikäisille lapsille muka jotenkin helpompi asia, kuin pikkulapsille? Toki riippuu paljon siitäkin, millainen se vanhempien suhde ja perheen fiilis on ollut (perhehelvetti vai ihan kiva perusperhe, josta nyt on sattunut vähän intohimoa puuttumaan.).

-Ap

Tässä saat lapsen kokemuksen, vaikka vanhempani olivat jo eronneet, kun isäni löysi uuden. Eli en edes lähtisi miettimään asiaa tytön kannalta akselilla kiva perusperhe - perhehelvetti. Vaan kyse on isän ja tytön suhteesta. Isä on nyt oletettavasti tytön mielestä osoittanut, että tyttö ei ole isälle niin tärkeä kuin tytär haluaisi asioidenlaidan olevan. Isä ei voi kuin sietää tämän ja odottaa, että tytär leppyy, ellei ole lapsellinen ja vaadi, että hänen, isän tunteet uutta naista kohtaan ovat tyttären tunteita tilannetta kohtaan tärkeämmät.

Miksi isä ei kestä tyttärensä aitoja tunteita? Kysyisin sinuna ennemmin tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua harmittaa isän puolesta ja mielelläni kuulisin, jos on jotain vinkkejä isälle, miten hän voisi asiassa edetä.

-Ap (sivullinen, mutta kuitenkin läheinen)

Miksi sua ei harmita tytön ja tytön äidin puolesta?

Ehkäpä hän on isän äiti tai sisko

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.

No justiinsa. Miehesi siis erosi koska hänen lapsensa kohtelivat häntä niin huonosti?

Eiku miten se menikään?

Mistä sinä muuten tiedät tämän?

Uskot mitä miehesi kertoo vai olitko ihan asianosainen?

Näitähän sattuu , mies vaihtaa naista ja perhettä ja sitten itkee kun se vanha huono poisvaihdettu perhe ei ihan olekaan innoissaan ja samoilla linjoilla.