Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi ei halua tavata isän uutta kumppania, mitä tehdä?
13.07.2016 |
Tilanne siis tämä, että erään perheen isukki lähti noin vuosi sitten uuden naisen matkaan 25 vuoden liiton jälkeen. Vaihtoi nuorempaan ja sitä rataa, tuttu tarina. Miehellä on exänsä kanssa 3 lasta, jotka jo aikuisia /nuoria aikuisia. Nuorimmainen (tyttö) oli eron aikaan 19 v. ja asui vielä kotona, nyt muuttanut jo omilleen. Ero oli ns. ruma ja perheen jätetty äiti oli luonnollisesti aika hajalla sen jälkeen, vaikka yrittikin varjella lapsiaan liialta kuormitukselta. Nyt äiti alkaa kai pikkuhiljaa jo toipumaan erosta.
Perheen 2 muuta lasta on jo tavannut isän uuden kumppanin (ja tämän 5 v. lapsen) ja ovat ilmeisesti ihan fine asian kanssa, mutta nuorimmainen ei suostu tapaamaan häntä. Isäänsä näkee joskus, mutta välit ovat melko etäiset. Mitä keinoja isällä olisi saada tytär tapaamaan ja hyväksymään naisen, jota hän rakastaa? Aikuista lasta kun ei voi oikein pakottaa. Tilanne on aika traaginen.
Isän ex eli tämän tytön äiti on käsittääkseni surustaan huolimatta ns. järki-ihminen, eli ei ole missään tapauksessa "vaatinut", että tytär ei saisi olla tekemisissä iskän uuden naisen kanssa. Isä oli eroon asti osallistuva ja hyvä isä, ei mikään etäinen tyyppi. Hän kärsii suunnattomasti huonoista väleistä tyttäreensä.
-Sivusta seuraaja
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
En väitäkään, ett lasteni olo kokonaisvaltaisesti parani eron myötä - ainoastaan sitä, että olemme lasteni kanssa läheisempi nyt kuin ennen eroa.
Elämäni tilanne vaikeuttaa siten, että haluaisin, että voisimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
Olette läheisempiä? No oletko saanut lapsilta syyn, miksi he eivät halua tavata uutta kumppaniasi? Tietty aina ihminen ei osaa sanoa ääneen oikeita vaikuttimiaan itsekään, mutta silloinhan ne eivät varsinkaan johdu laskelmoinnista, vaan tunteista ja tunteita kun ei voi manipuloida.
Oikea läheisyys tarkoittaisi sitä, että he voivat sanoa sinulle aidon syyn ja jos se henkinen este heillä tavata kumppaniasi on sellainen, että sinä voit tehdä esteen poistamiseksi jotain, niin sitten teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitäkään, ett lasteni olo kokonaisvaltaisesti parani eron myötä - ainoastaan sitä, että olemme lasteni kanssa läheisempi nyt kuin ennen eroa.
Elämäni tilanne vaikeuttaa siten, että haluaisin, että voisimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
Tuota juuri tarkoitin kun tuolla aiemmin sanoin, ettei tuollainen sääntöjen asettaminen eronneelle vanhemmalle voi olla vaikuttamatta, vaikka lapset muka vaan sulkevat "irrelevantin" ihmisen elämästään. En näe sitä järkevänä tapana pidemmän päälle reagoida. Oikeastiko te ihmiset muutenkin vaan olette tekemisissä teidän mielestänne kaikissa suhteissa elämässään "moraalisesti oikein" toimineiden ihmisten kanssa? Irtisanoudutteko työstänne jos käy ilmi että esimies on jättänyt puolisonsa? tarkistatteko kaikkein kaverienne rikosrekisterit ja luottotiedot? Poistatteko elämästänne jokaikisen sukulaisen tai ystävän joka on tiettävästi joskus pettänyt puolisoaan ja palkkaatteko yksityisetsivän sitä selvittämään? ja kaikkein tärkeimpänä: oletteko aina itse tehneet elämässänne kaiken oikein (pettäminen nyt ei todellakaan ole ainoa mahdollinen "synti" tässä maailmassa)?
Sinusta siis yhden pitää saada kaikki? Uusi kumppani ja vielä helppo tapa saada tavata kaikkia kerralaan? Miksei ihminen voi uhrautua edes joskus toisten edestä jos sai itse mitä halusi?
Vierailija kirjoitti:
En väitäkään, ett lasteni olo kokonaisvaltaisesti parani eron myötä - ainoastaan sitä, että olemme lasteni kanssa läheisempi nyt kuin ennen eroa.
Elämäni tilanne vaikeuttaa siten, että haluaisin, että voisimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
Ja siis miten se vaikeuttaa elämääsi, ettette voi kaikki viettää aikaa yhdessä?
Isä päätti, että hänen uusi suhteensa painaa enemmän, kuin se, että hän mahdollisesti tuhoaa välinsä lapsiinsa. Niin makaa kuin petaa. Ja nyt kävi näin. Mutta eihän 3-1+1 ole ollenkaan huono.
En ihmettele ettei nuoret aikuiset pysty sitoutumaan kun ovat katsoneet vanhempiensa riitoja ja paskasti hoidettuja eroja. No, sehän on tutkimuksissakin todettu, että projektiparisuhdeajattelu on hyvin periytyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitäkään, ett lasteni olo kokonaisvaltaisesti parani eron myötä - ainoastaan sitä, että olemme lasteni kanssa läheisempi nyt kuin ennen eroa.
Elämäni tilanne vaikeuttaa siten, että haluaisin, että voisimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
Ja siis miten se vaikeuttaa elämääsi, ettette voi kaikki viettää aikaa yhdessä?
Koska miehen pitäisi mielestään saada kaikki samassa paketissa. Uusi nainen ja vanha perhe. Valitettavasti se ei ole aina mahdollista. Uusi nainen ei ole kukaan lapsillesi ja näiden lapsille, joten vietä laatuaikaa sen naisesi kanssa ja tapaa lapsiasi ja lastenlapsiasi erikseen, jollet halua välejä kokonaan poikki.
"Petin vaimoani, jätin perheeni, perustin uuden perheen petoskumppanini kanssa. Nyt lapseni eivät halua tavata minua. Tämä täkee minut surulliseksi." No voooooooi pientä raukkaa. Vois ukko miettiä miltä niistä lapsista tuntuu. Hänen ikävä tytärtään on kuule pientä verrattuna siihen miltä tyttärestä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se tytär suostu jossain vaiheessa tapaamaan. Voisiko hänellekin antaa aikaa surra rauhassa. Isä voisi sillä välin tyytyä tapaamaan tytärtä kahden kesken. Mun mielestä tytöllä on oikeus tunteisiinsa. Hän on kuitenkin asunut kotona ja vaikka kuinka äiti olisi ollut järkevä, eikä kaatanut tytön niskaan asioita, ei tyttö sokea ole. Kyllä hän on nähnyt äidin surun. Kyllä siinä tulee suru äidin puolesta, ihan sama vaikka ero olisi miten oikeutettu. Ihan sama, vaikka kuinka täysi-ikäinen on, voi silti tuntea empatiaa ja surua.
Meillä lasten kusipää faija pakottaa lapset viettämään aikaa pettämiskumppani naisen kanssa. Lapset joutuu katsomaan kun uusi ruma akka rohjottaa äidin paikalla parisängyssä isän ja äidin yhdessä rakkaudella rakennetussa talossa. Oksettavaa.
Alue: Aihe vapaa
Tuota juuri tarkoitin kun tuolla aiemmin sanoin, ettei tuollainen sääntöjen asettaminen eronneelle vanhemmalle voi olla vaikuttamatta, vaikka lapset muka vaan sulkevat "irrelevantin" ihmisen elämästään. En näe sitä järkevänä tapana pidemmän päälle reagoida. Oikeastiko te ihmiset muutenkin vaan olette tekemisissä teidän mielestänne kaikissa suhteissa elämässään "moraalisesti oikein" toimineiden ihmisten kanssa? Irtisanoudutteko työstänne jos käy ilmi että esimies on jättänyt puolisonsa? tarkistatteko kaikkein kaverienne rikosrekisterit ja luottotiedot? Poistatteko elämästänne jokaikisen sukulaisen tai ystävän joka on tiettävästi joskus pettänyt puolisoaan ja palkkaatteko yksityisetsivän sitä selvittämään? ja kaikkein tärkeimpänä: oletteko aina itse tehneet elämässänne kaiken oikein (pettäminen nyt ei todellakaan ole ainoa mahdollinen "synti" tässä maailmassa)?