Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi ei halua tavata isän uutta kumppania, mitä tehdä?
13.07.2016 |
Tilanne siis tämä, että erään perheen isukki lähti noin vuosi sitten uuden naisen matkaan 25 vuoden liiton jälkeen. Vaihtoi nuorempaan ja sitä rataa, tuttu tarina. Miehellä on exänsä kanssa 3 lasta, jotka jo aikuisia /nuoria aikuisia. Nuorimmainen (tyttö) oli eron aikaan 19 v. ja asui vielä kotona, nyt muuttanut jo omilleen. Ero oli ns. ruma ja perheen jätetty äiti oli luonnollisesti aika hajalla sen jälkeen, vaikka yrittikin varjella lapsiaan liialta kuormitukselta. Nyt äiti alkaa kai pikkuhiljaa jo toipumaan erosta.
Perheen 2 muuta lasta on jo tavannut isän uuden kumppanin (ja tämän 5 v. lapsen) ja ovat ilmeisesti ihan fine asian kanssa, mutta nuorimmainen ei suostu tapaamaan häntä. Isäänsä näkee joskus, mutta välit ovat melko etäiset. Mitä keinoja isällä olisi saada tytär tapaamaan ja hyväksymään naisen, jota hän rakastaa? Aikuista lasta kun ei voi oikein pakottaa. Tilanne on aika traaginen.
Isän ex eli tämän tytön äiti on käsittääkseni surustaan huolimatta ns. järki-ihminen, eli ei ole missään tapauksessa "vaatinut", että tytär ei saisi olla tekemisissä iskän uuden naisen kanssa. Isä oli eroon asti osallistuva ja hyvä isä, ei mikään etäinen tyyppi. Hän kärsii suunnattomasti huonoista väleistä tyttäreensä.
-Sivusta seuraaja
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään tossa tilanteessa haluais sitä uutta tavata..
N26
Missä tilanteessa? Tässä on asia esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Tällä ystävällisellä kanssa ihmisella on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisestä perheestä. Eiköhän tämänkin ole huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että paha mies silkkaa pahuuttaan on jättänyt kilttin naisen. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näemme sen pelkästään yhden osapuolen lasien läpi. Silti tämä parisuhteen näkeminen vain naisen lasien läpi leimaa koko suomalaista yhteiskuntaa ja muovaan julkisia käsityksiä ja mielipiteitä.
Ystäväpariskuntamme erosi, syynä ei ollut perinteiset viina ja väkivalta. Vaimo oli järkyttynyt, mies ei halunnut parisuhdeterapiaan. Mies ei kertonut syytä eroon puolisolleen ollenkaan, nyttemmin mies on naimisissa nuoruuden ihastuksensa kanssa.
Reilua olidi sanoa puolisolle mikä meni vikaan eikä luikkua karkuun suhteen mahdollidia ongelmia.
Olisiko vaimo sitten kestänyt sen totuuden, että asiat ei ollut niin hyvin kun hän luuli ? Ja ainahan niitä syitä ei vain yksikertaisesti ole. Suhde on solmittu tiettyy elämävaiheeseen ja tiettyyn tarpeeseen ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää vaan täyty. Ihminen on tullut vaiheeseen, jossa pystyy paremmin hahmottamaan, mitä haluaa. Nuorena solmituissa parisuhteissa tämä taitaa olla se suurin riski ja syy.
Sinusta syy oli nuoruuden rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat ollessani teini-ikäinen. Molemmille tuli pian kuvioon uudet puolisot. Se oli vaivaannuttavaa, koska yhtäkkiä elämääni tuli täysin ventovieraita aikuisia, joiden kanssa oli jaettava arki. Etävanhempaa ei pystynyt tapaamaan ilman uutta puolisoa, lopulta en enää vieraillut käytännössä lainkaan.
Olen nyt aikuinen. Uusia vanhempipuolia on tullut ja mennyt. En ymmärrä, miksei omaa lastaan voisi tavata myösilman uutta heilaa.
Kun kaksi aikuista menee yhteen niin siitä muodostuu heidän arki ja heidän elämänsä, johon ne lapset pitää myös sijoittaa. Vanhemmuus on silkkaa itsekyyttä ja siinä tyydyteetään niitä omia itsekäitä tarpeita ja lapset joutuu sopeutumaan siihen aikuisten elämää. Ei kukaa tee lapsia vain ollakseen elämän antaja ja eläkseen vain lasten kautta.
Mutta silloin kun ne lapset on jo tehtynä, heidät on otettava huomioon.
Ainahan sitä voi kysäistä siltä nuorimmaiselta, mutta tuo on lähinnä hänen ja isänsä asia. Eli jos ei isä tee asian eteen mitään, ei siihen tarvitse muidenkaan yrittää.
Sinä olet se uus muija etkä mikään sivusta seuraaja. Ei sua kenenkään tarvitse tavata jos ei halua. Aikuisia kun ei voi pakottaa niin kuin lapsille teette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään tossa tilanteessa haluais sitä uutta tavata..
N26
Missä tilanteessa? Tässä on asia esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Tällä ystävällisellä kanssa ihmisella on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisestä perheestä. Eiköhän tämänkin ole huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että paha mies silkkaa pahuuttaan on jättänyt kilttin naisen. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näemme sen pelkästään yhden osapuolen lasien läpi. Silti tämä parisuhteen näkeminen vain naisen lasien läpi leimaa koko suomalaista yhteiskuntaa ja muovaan julkisia käsityksiä ja mielipiteitä.
Ystäväpariskuntamme erosi, syynä ei ollut perinteiset viina ja väkivalta. Vaimo oli järkyttynyt, mies ei halunnut parisuhdeterapiaan. Mies ei kertonut syytä eroon puolisolleen ollenkaan, nyttemmin mies on naimisissa nuoruuden ihastuksensa kanssa.
Reilua olidi sanoa puolisolle mikä meni vikaan eikä luikkua karkuun suhteen mahdollidia ongelmia.Olisiko vaimo sitten kestänyt sen totuuden, että asiat ei ollut niin hyvin kun hän luuli ? Ja ainahan niitä syitä ei vain yksikertaisesti ole. Suhde on solmittu tiettyy elämävaiheeseen ja tiettyyn tarpeeseen ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää vaan täyty. Ihminen on tullut vaiheeseen, jossa pystyy paremmin hahmottamaan, mitä haluaa. Nuorena solmituissa parisuhteissa tämä taitaa olla se suurin riski ja syy.
Sinusta syy oli nuoruuden rakkaus?
En tiedä mikä oli syynä eroon. Totuus on parempi kuin tyhjän päälle jääminen, vain kysymyksiä, mutta ei vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä heivatkoon hutsunsa helvettiin, jos haluaa olla tyttärensä kanssa tekemisissä. Vastuuton ukko tuollainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään tossa tilanteessa haluais sitä uutta tavata..
N26
Missä tilanteessa? Tässä on asia esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Tällä ystävällisellä kanssa ihmisella on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisestä perheestä. Eiköhän tämänkin ole huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että paha mies silkkaa pahuuttaan on jättänyt kilttin naisen. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näemme sen pelkästään yhden osapuolen lasien läpi. Silti tämä parisuhteen näkeminen vain naisen lasien läpi leimaa koko suomalaista yhteiskuntaa ja muovaan julkisia käsityksiä ja mielipiteitä.
Ystäväpariskuntamme erosi, syynä ei ollut perinteiset viina ja väkivalta. Vaimo oli järkyttynyt, mies ei halunnut parisuhdeterapiaan. Mies ei kertonut syytä eroon puolisolleen ollenkaan, nyttemmin mies on naimisissa nuoruuden ihastuksensa kanssa.
Reilua olidi sanoa puolisolle mikä meni vikaan eikä luikkua karkuun suhteen mahdollidia ongelmia.Millainen on suhde, jossa toinen voi hirveän hyvin ja toinen kärsii paljon? Tietenkin tuon kärsivän ongelmat voi tulla hänestä itsestään, mutta on myös tapauksia jossa ne parisuhteen säännöt ovat voimakkaammin sen toisen tekemät, toiselta osapuolelta ei paljon kysellä. Toinen omaa universaalin totuuden johon sen toisen pitäisi vain sopeutua. Sopeutua voi, mutta jos joutuu luonnettaan ja tarpeitaan muokkaamaan itsensä vastaisesti käy tuo vuosien ja vuosikymmenten myötä raskaaksi.
No millainen on suhde, jossa ei itse pidä puoliaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
Näin puhuu se kuuluisa kodinrikkoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa aikansa nuorella hyväksyä. Ikä vaikuttaa kanssa ja lapset on jotenkin aina niin lapsellisia vanhempiensa suhteen. Onhan se isän toiminta ollut tylyä äitiä kohtaan, mutta meillä on vain yksi elämä ja eikö isällä ole myös oikeus tavoitella onnea. Kun tulee ikää, niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei nämä asiat ole niin musta-valkoisia.
Isä kuitenkin hoiti leiviskänsä loppuun asti ja kasvatti lapset isoiksi.
Meillä tuttavapiirissä 30-vuotiaat perheelliset lapset murjotti isälleen vuosia, kun isä halusi erota äidistä eläkeiän kynnyksellä. Ero oli kyllä kaikille yllätys. Mies on semmoinen nynny ja naisesta ajattelin, ettei koskaan suostuisi eroon. Juttelin asiasta isäni kanssa, joka on siis tuon miehen nuoruuden kaveri. Isä sanoi, ettei tää Matti koskaan siitä Maijasta välittänyt kovin paljoa. Se suuri rakkaus nuorena jätti ja tää Maija oli siinä riippakivenä tyrkyllä, niin laitti sitten hynttyyt yhteen Maijan kanssa, kun ei muutakaan keksinyt. Lisäksi eron jälkeen tuo Matti oli isälleni sanonut suoraan, että ei hän koskaan ajatellut, että avioliitto kestäisi ikuisesti vaan odotti, että lapset aikuistuu ja rakentaa oman elämänsä, jonka jälkeen hän lähtee. Sanoi, ettei ikinä oikein jaksanut erästä Maijan hallitsevaa piirrettä. Tavallaan surullinenkin tarina, kun ihmiset on yli 30 vuotta naimisissa ja mies tietää koko ajan, että haluaa erota sitten aikanaan. Tarinaan ei liittynyt yllättykseksi kolmatta osapuolta. Erikoista oli vain se, että olisiko näiden aikuisten lasten mielestä isän pitänyt kököttää väkisin äidin kanssa elämän loppuun, vaikka oli heidän lapsuuden perheen eteen uhrannut jo yli puolet elämästään. Että väkisin vaan siinä, ettei aikuiset lapset saa itku-potkuraivaria? Miehellä ei vieläkään ole uutta naista ja erosta on vuosia jo.
Surullisinta on se, että mies ei koskaan halunnut olla rehellinen Maijalleen. Mies menee avioon saadakseen säännöllisesti ja vaivatta pimppaa, mutta lähtökohtaisesti kyseessä on tilapäinen liitto. Vaimolla saattoi hyvinkin olla hallitseva luonteenpiirre, mies oli varmaan täydellinen?
Minusta mies teki väärin Maijaa kohtaan. Tämä olisi voinut olla onnellinen jonkun muun kanssa, mutta valitsi Matin, koska kuvitteli tämän olevan tosissaan.
Miehen olisi pitänyt jättää koko avioliitto ja lapset välistä ja mennä suoraan siihen oman onnen etsimiseen tai kököttää loppuelämä liitossa minkä valitsi. Kehtasikin tuhlata muidenkin elämästä yli 30 vuotta. Itsensä kohdalla teki sen valinnan mutta olisi kertonut muijalleenkin että nyt tuhlaat 30vuotta minun kanssa. Hemmetti että miehet on itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään tossa tilanteessa haluais sitä uutta tavata..
N26
Missä tilanteessa? Tässä on asia esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Tällä ystävällisellä kanssa ihmisella on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisestä perheestä. Eiköhän tämänkin ole huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että paha mies silkkaa pahuuttaan on jättänyt kilttin naisen. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näemme sen pelkästään yhden osapuolen lasien läpi. Silti tämä parisuhteen näkeminen vain naisen lasien läpi leimaa koko suomalaista yhteiskuntaa ja muovaan julkisia käsityksiä ja mielipiteitä.
Ystäväpariskuntamme erosi, syynä ei ollut perinteiset viina ja väkivalta. Vaimo oli järkyttynyt, mies ei halunnut parisuhdeterapiaan. Mies ei kertonut syytä eroon puolisolleen ollenkaan, nyttemmin mies on naimisissa nuoruuden ihastuksensa kanssa.
Reilua olidi sanoa puolisolle mikä meni vikaan eikä luikkua karkuun suhteen mahdollidia ongelmia.Millainen on suhde, jossa toinen voi hirveän hyvin ja toinen kärsii paljon? Tietenkin tuon kärsivän ongelmat voi tulla hänestä itsestään, mutta on myös tapauksia jossa ne parisuhteen säännöt ovat voimakkaammin sen toisen tekemät, toiselta osapuolelta ei paljon kysellä. Toinen omaa universaalin totuuden johon sen toisen pitäisi vain sopeutua. Sopeutua voi, mutta jos joutuu luonnettaan ja tarpeitaan muokkaamaan itsensä vastaisesti käy tuo vuosien ja vuosikymmenten myötä raskaaksi.
Nyt sä projisoit muiden tilanteisiin omia tunteitasi ja kokemuksiasi. Yhtä usein kyse on siitä, toinen kokee vain jonkun henkilökohtaisen kriisin, jota ratkaisee sitten eroamalla kumppanista. Turha selitellä, ettei onnellisesta liitosta lähdetä. Mikään pitkä suhde ei ole vuosikymmeniä täydellinen, ja moni syyttää henkilökohtaisesta pahasta olostaan kriisin keskellä sitä kumppania. Todellisuuteen herätään sitten vasta, kun on liian myöhäistä.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta sitä samaa ei ole vanhemmilla.
Jos ero ja lapset jätetty rumasti, niin siitä syntyneet arvet jää ikuisesti.
Ehkä tyttären moraaliset arvot ovat toisenlaiset ja siksi ei arvosta ja kunnioita isäänsä ja hänen tekojaan.
Toisaalta, miksi lapsen juuri pitäisi hyväksyä ja olla mitä rakastettava tytär, kun isäkään ei ole siihen pystynyt tai halunnut, kun lapsi sitä halusi. Sitä saa mitä tilaa.
Ja joku raja se on myös lapsen lojaaliudessa vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
Näin puhuu se kuuluisa kodinrikkoja
Vankka koti ei hajoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat ollessani teini-ikäinen. Molemmille tuli pian kuvioon uudet puolisot. Se oli vaivaannuttavaa, koska yhtäkkiä elämääni tuli täysin ventovieraita aikuisia, joiden kanssa oli jaettava arki. Etävanhempaa ei pystynyt tapaamaan ilman uutta puolisoa, lopulta en enää vieraillut käytännössä lainkaan.
Olen nyt aikuinen. Uusia vanhempipuolia on tullut ja mennyt. En ymmärrä, miksei omaa lastaan voisi tavata myösilman uutta heilaa.
Kun kaksi aikuista menee yhteen niin siitä muodostuu heidän arki ja heidän elämänsä, johon ne lapset pitää myös sijoittaa. Vanhemmuus on silkkaa itsekyyttä ja siinä tyydyteetään niitä omia itsekäitä tarpeita ja lapset joutuu sopeutumaan siihen aikuisten elämää. Ei kukaa tee lapsia vain ollakseen elämän antaja ja eläkseen vain lasten kautta.
Mutta silloin kun ne lapset on jo tehtynä, heidät on otettava huomioon.
Totta kai pitää. Kaikkien pitää joustaa ja sopeutua. Sen lapsenkin, koska pahasti näyttää siltä ette emme voi saada kaikkea vaan joudumme niiden pettymystenkin kanssa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avainsana tässä jutussa on "aikuinen". Aikuista lasta ei voi pakoittaa, aika ehkä korjaa ongelmat jos ei muuten. Isän kannattaisi vain järjestää aikaa tavata lastansa ilman kumppaniaan.
Vierailija kirjoitti:
Isä heivatkoon hutsunsa helvettiin, jos haluaa olla tyttärensä kanssa tekemisissä. Vastuuton ukko tuollainen!
Jos on lapsia niin ei saa rakastua? Ja lapsi saa käyttää tätä kirisyskeinona omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään tossa tilanteessa haluais sitä uutta tavata..
N26
Missä tilanteessa? Tässä on asia esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Tällä ystävällisellä kanssa ihmisella on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisestä perheestä. Eiköhän tämänkin ole huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että paha mies silkkaa pahuuttaan on jättänyt kilttin naisen. Maailma on noin mustavalkoinen vain jos näemme sen pelkästään yhden osapuolen lasien läpi. Silti tämä parisuhteen näkeminen vain naisen lasien läpi leimaa koko suomalaista yhteiskuntaa ja muovaan julkisia käsityksiä ja mielipiteitä.
Ystäväpariskuntamme erosi, syynä ei ollut perinteiset viina ja väkivalta. Vaimo oli järkyttynyt, mies ei halunnut parisuhdeterapiaan. Mies ei kertonut syytä eroon puolisolleen ollenkaan, nyttemmin mies on naimisissa nuoruuden ihastuksensa kanssa.
Reilua olidi sanoa puolisolle mikä meni vikaan eikä luikkua karkuun suhteen mahdollidia ongelmia.Olisiko vaimo sitten kestänyt sen totuuden, että asiat ei ollut niin hyvin kun hän luuli ? Ja ainahan niitä syitä ei vain yksikertaisesti ole. Suhde on solmittu tiettyy elämävaiheeseen ja tiettyyn tarpeeseen ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää vaan täyty. Ihminen on tullut vaiheeseen, jossa pystyy paremmin hahmottamaan, mitä haluaa. Nuorena solmituissa parisuhteissa tämä taitaa olla se suurin riski ja syy.
Sinusta syy oli nuoruuden rakkaus?
En tiedä mikä oli syynä eroon. Totuus on parempi kuin tyhjän päälle jääminen, vain kysymyksiä, mutta ei vastauksia.
Eli et tiedäkään kaikkea?! Ystävänä sinulla on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisen parisuhteen ongelmista. Todella loukkaavaa tuota miestä kohtaan. Tiedät vain sen toisen puolen ja surkutelet sitä, ehkä muillekin ystäville ja tutuille. Ystäväsi on saattanut huuttaa miehelle pääpunaisena, vaatia kaiken miehen ajan itselleen, kiristää seksillä, jne ja kertoo sinulle vain sen mikä on hänelle eduksi ajakseen omaa näkemystään.
Vierailija kirjoitti:
Isä heivatkoon hutsunsa helvettiin, jos haluaa olla tyttärensä kanssa tekemisissä. Vastuuton ukko tuollainen!
Olisiko perusteluja esittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä heivatkoon hutsunsa helvettiin, jos haluaa olla tyttärensä kanssa tekemisissä. Vastuuton ukko tuollainen!
Jos on lapsia niin ei saa rakastua? Ja lapsi saa käyttää tätä kirisyskeinona omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa?
Kyllä rakastua saa. Se on ihan jokaisen oma asia. Mutta se on sitten eri asia, että välittääkö lapsistaan sen verran, että haluaa olla heidän kanssaan vielä tekemisissä. Ei lapsen tarvitse sietää mitään isän uutta panoa. Isä pitäkööt horoilunsa omana tietonaan ja olkoot sotkematta lapsiaan näihin kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut mieheni aikuisia lapsia, suoraan sanottuna ei edes kiinnosta. Niin paskamaisesti kohtelivat isäänsä eron jälkeen. Rahat ja kesämökit kyllä kelpaa, mutta eivät muuten pidä mitään yhteyttä. Minun lapsiini miehellä on hyvät ja lämpimät välit. Molempien lapset ovat jo aikuisia, osalla jo omaakin perhettä.
Näin puhuu se kuuluisa kodinrikkoja
Vankka koti ei hajoa.
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu!
Tuossa suhteessa oli se kolmannen mentävä aukko.
Alue: Aihe vapaa
'
Tässä olen aivan samaa mieltä. Olisi hyödyllistä käydä se pariterapia läpi ennen eroa, se on monessa tapauksessa jo eroterapiaa kun aika monesti siihen hakeudutaan liian myöhään. Mutta hyödyllistä on. Erossa kun pitäisi minusta aina tajuta myös se oma osuus parisuhteessa.