Lapsuutesi herkkuja, jotka nykyään ällöttävät?

-"dippasin" lihapullia kokiksessa (??!! hyi yök)

-laitoin keitettyä riisiä vaniljajäätelön sekaan

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin mummon leipomien pullapitkoviipaleiden päälle voita ja olipa (muka) hyvää. Samaten dippasin voilla voideltua näkkäriä kahviin ja söin hyvällä halulla sekä pehmenneen näkkärin että join sen voisulaa tihkuvan kahvin.

Sitten vähän samaa, mitä joku jo sanoi: Coca-colan sekaan yksi pallo mansikkajäätelöä ja näin valmistui ColaDream. Mahtaisikohan enää maistua?

Voi, olin aivan unohtanut, koska niin harvoin ostan näkkileipää. Kahvissa uitettu voinäkkileipä oli ensimmäisen kesätyöpaikkani ihana taukopala, ikää oli silloin kokonaista 14 vee.

Täytyy muuten tunnustaa, että vieläkin saatan voidella, siis oikealla voilla ehdottomasti, pullaviipaleen ja vielä sokeria päälle. Aidolla maullaan hakkaa kaikki hillo- yms. pullat.

Kesäkeitto. Lapsena suorastan rakastin sitä, nyt en ole enää moneen vuosikymmeneen pystynyt sitä edes ajattelemaan saamatta oksennusrefleksiä, saati sitten syömään.

Vierailija kirjoitti:

Onkos täällä muut harrastaneet lapsena syömätaikinoita? Äiti ei antanut käyttää sähkövatkainta joten niistä tuli aikamoista liisteriä. Se oli ihan luksusta kun äidin kanssa yhdessä tehtiin ihan oikeaoppista, vaahdotettua kakkutaikinaa sellaisenaan syötäväksi. Se maistuu (paaaaljon pienempänä annoksena) vieläkin mutta ne liisteritaikinat ei kyllä menisi alas.

Juu, kun ei ollut herkkuja kotona, mutta mieli teki jotain makeaa, pyysin äidiltä kaakkutaikinaa ja sitä hän sitten teki sähkövatkaimella vatkaten.

Piparkakkutaikinastakin tykkäsin paljon enemmän kuin valmiista pipareista, ja illalla vanhempien katsoessa telkkaria hiippailin hiljaa eteisen komeroon ja nostin kattilankannen ylös, sormillani napsaisin kasan taikinaa ja pistin onnessani sen suuhuni. Luulin huijanneeni äitiä, mutta todennäköisesti pienet sormenjäljet taikinassa seuraavana päivänä ennen leipomista hänelle kyllä kertoivat, että käyty oli. :D

Juustosiivuja lautaselle ja mikroon sulamaan. Tykkäsin myös syödä kahvipuruja sellaisenaan.

Mies halusi kommentoida, että hän tykkäsi veistää Oivariinista siivuja ja ripotella sokeria päälle. 

Räkä

Ruisleivän päällä hunajaa paksu kerros ja suolakurkkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkos täällä muut harrastaneet lapsena syömätaikinoita? Äiti ei antanut käyttää sähkövatkainta joten niistä tuli aikamoista liisteriä. Se oli ihan luksusta kun äidin kanssa yhdessä tehtiin ihan oikeaoppista, vaahdotettua kakkutaikinaa sellaisenaan syötäväksi. Se maistuu (paaaaljon pienempänä annoksena) vieläkin mutta ne liisteritaikinat ei kyllä menisi alas.

Juu, kun ei ollut herkkuja kotona, mutta mieli teki jotain makeaa, pyysin äidiltä kaakkutaikinaa ja sitä hän sitten teki sähkövatkaimella vatkaten.

Piparkakkutaikinastakin tykkäsin paljon enemmän kuin valmiista pipareista, ja illalla vanhempien katsoessa telkkaria hiippailin hiljaa eteisen komeroon ja nostin kattilankannen ylös, sormillani napsaisin kasan taikinaa ja pistin onnessani sen suuhuni. Luulin huijanneeni äitiä, mutta todennäköisesti pienet sormenjäljet taikinassa seuraavana päivänä ennen leipomista hänelle kyllä kertoivat, että käyty oli. :D

Piparkakkutaikina on edelleen hyvää. Ostan joulun alla pari pakettia valmistaikinaa pakastimeen sellaisenaan syötäväksi. :D 

makaronivelli. perunamuusi mihin sotkin kurkunviipaleita. ranskalaiset perunat. jauhelihasta tehdyt asiat. trio-jäätelö. Sprite.

Merisuola. Niitä isoja kiteitä tykkäsin mutustaa. :)

Suklaapopcornit.

En lukenut kaikkia viestejä onko jo mainittu mutta omaa herkkua lapsena oli makaronivelli. Muistan kun äiti teki sitä joskus iltapalaksi. Nykyään en söis :)

Näkkäriä jonka päälle voita ja aromisuolaa.

Maksakastike ja riisisuklaa

Juissi sekamehu, raaka makaroni, vanukkaat.

Kaadoin maustamattoman viilin päälle aina noin desin sokeria. Sitten sekoitin ja söin, maistui ihanalta kun sokeri rouskui suussa. Hyi yäk ei enää onnistuisi.

Hapan reikäleipä päälle sinappia ja valkosipulisuolaa.

Silli

Ruisleipä, jonka päällä oli varmaan puolitoista senttiä margariinia (hyi, alkaa oksettaa ajatuskin).

Marie-keksejä maitoon liotettuna, tätä söin tosi usein lapsena. Tosin luettuani muutaman muun juttuja, menisi alas vieläkin. Tekemään en enää alkaisi.

Halusin pienenä syödä pelkkää ruskeaa kastiketta syvältä lautaselta lusikoiden🙄