Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkutyttöni miehineen sai pojan ja ilmoitti minulle ja siskolleni, että olisivat kiinnostuneita poikiemme vanhoista vaatteista. Siskoni on pukenut poikansa aina kalliisiin merkkivaatteisiin ja oli ajatellut myydä niitä tälle tytölle. Oli pari laatikollista vähän käytettyä ja käyttämätöntä pestyä, viikattua merkkivaatetta. Serkkutyttöni oli ihaillen käynyt läpi ja sanonut ottavansa kaikki. Sisko oli seurannut autolle ja tyttö oli vain huikannut hei kiitti ja karauttanut tiehensä. Sisko sanoi olleensa niin öönä siitä, ettei tarjonnut mitään rahaa, ettei ollut edes järkytykseltä saanut sanottua mitään. Tästä pari vuotta ja siskoa vieläkin harmittaa. Ite haluttiin eroon iskemättömistä rattaista ja kokeiltiin pituuttaan, tarjookohan niistäkään edes nimellistä korvausta. Tuli vaan kiireellä nakkaa mukaan ja kiitti hei ja autolla haneen. Nauratti vaan, ne on niiden "ykkösrattaat" ja pojalla en oo koskaan missään nähnyt niitä siskon merkkivaatteita, et ne varmaan päätyi torille tai johonkin myyntiin.
Mielestäni tässä ei ollut härskejä odotuksia, paitsi ehkä kirjoittajan siskolla rahan saaminen. Kun kauppoja tehdään, myyjä ilmoittaa hinnan eikä odottele, että ostaja alkaa sitä kertomaan.
Minun mielestäni kuuluu hyvin käytöstapoihin kysyä millaisen korvauksen vaatteiden antaja haluaa. Varsinkin kun kyseessä hyvälaatuisia, pestyjä ja viikattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko sähköauton ladata mistä vaan pistokkeesta? Ettet nyt vaan keksiny koko juttua
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.
Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.
En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.
On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.
Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?
Ihan ohiksena mutta bioanalyytikot käy 3,5v ammattikorkeakoulua aiemman amis- tai lukiotutkinnon päälle. Siellä ei opeteta sitä, miten lääkäri työnsä tekee, niin kuin ei varmaan aika monessa muussakaan koulutuksessa opeteta. Siellä opetetaan ottamaan ja analysoimaan ihmisperäisiä näytteitä laadukkaasti.
Nimellä keikailua. Bioanalyytikko ei ole korkeakoulututkinto, vaan kyseessä on laboranttina ennen tunnettu ammattinimike.
Bioanalyytikko on ammattikorkeakoulututkinto joka lasketaan korkeakoulututkinnoksi (alemmaksi rinnastettuna). Tjeu vaikka ammattikorkeakoululaki.
Amattikorkeakoulututkinnot ovat kaukana yliopistotutkinnoista, vaikka tutkinnolla olisi miten hieno nimi tahansa. Amkissa opettaneena sanon, että ero on oikeasti iso, vaikka puhuttaisiin alempaan tutkintoon vertaamisesta.
Todellisuudessa Suomessa on todella vaihtelevan tasoisia AMKkeja, ja jos olet opettanut yhdessä, et voi mustamaalata kuin oman työpaikkasi (ja työsi).
Näin AMK-koulutettuna olen joutunut paikkaamaan korkeakoulutettua joka ei tiennyt alan perusasioita: vahva veikkaus siis että matalaa vaatimustasoa löytyy kaikilta koulutusasteilta.
Työpaikallani autoliikkeessä seurasin huvittuneena, kun automyyjän appiukko tuli kaverinsa kanssa autoa ostamaan, ja se olisi pitänyt saada huomattavasti halvemmalla ihan sukulaisalennuksena. Kauppoja ei tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkutyttöni miehineen sai pojan ja ilmoitti minulle ja siskolleni, että olisivat kiinnostuneita poikiemme vanhoista vaatteista. Siskoni on pukenut poikansa aina kalliisiin merkkivaatteisiin ja oli ajatellut myydä niitä tälle tytölle. Oli pari laatikollista vähän käytettyä ja käyttämätöntä pestyä, viikattua merkkivaatetta. Serkkutyttöni oli ihaillen käynyt läpi ja sanonut ottavansa kaikki. Sisko oli seurannut autolle ja tyttö oli vain huikannut hei kiitti ja karauttanut tiehensä. Sisko sanoi olleensa niin öönä siitä, ettei tarjonnut mitään rahaa, ettei ollut edes järkytykseltä saanut sanottua mitään. Tästä pari vuotta ja siskoa vieläkin harmittaa. Ite haluttiin eroon iskemättömistä rattaista ja kokeiltiin pituuttaan, tarjookohan niistäkään edes nimellistä korvausta. Tuli vaan kiireellä nakkaa mukaan ja kiitti hei ja autolla haneen. Nauratti vaan, ne on niiden "ykkösrattaat" ja pojalla en oo koskaan missään nähnyt niitä siskon merkkivaatteita, et ne varmaan päätyi torille tai johonkin myyntiin.
Mielestäni tässä ei ollut härskejä odotuksia, paitsi ehkä kirjoittajan siskolla rahan saaminen. Kun kauppoja tehdään, myyjä ilmoittaa hinnan eikä odottele, että ostaja alkaa sitä kertomaan.
Minun mielestäni kuuluu hyvin käytöstapoihin kysyä millaisen korvauksen vaatteiden antaja haluaa. Varsinkin kun kyseessä hyvälaatuisia, pestyjä ja viikattuja.
Mielestäni hyvä tapa on myös kertoa heti alussa onko myymässä vai antamassa pois vanhoja tavaroita.
Ja myyjän pitää osata kertoa tuotteille hinta. Ei ole ostajan tehtävä arvailla paljonko myyjä tuotteesta ehkä haluaisi.
Työkaveri valitti rahapulaa, mulla oli lompakossa 30 ja annoin sen lainaksi palkkapäivään saakka. Palkkapäivä tuli ja meni, viimein "muisti" olevansa mulle velkaa. Työnsi käteeni ruttuisen setelikäärön ja sanoi, että tämähän on ok. Kun työpisteelläni oioin rahoja lompakkoon, siinä oli 25 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri valitti rahapulaa, mulla oli lompakossa 30 ja annoin sen lainaksi palkkapäivään saakka. Palkkapäivä tuli ja meni, viimein "muisti" olevansa mulle velkaa. Työnsi käteeni ruttuisen setelikäärön ja sanoi, että tämähän on ok. Kun työpisteelläni oioin rahoja lompakkoon, siinä oli 25 euroa.
No se oli vitosen oppitunti että rahaa ei kannata lainata. Olipa vielä oikein kiitollisena oloinen.
Mulle kävi sama, kauan piti odotella rahoja ja sitten halua vielä niillä omin rahoilla ostaa tupakkaa. sanoin että olen tehnyt töitä näiden rajojen eteen ja haluan saman takaisin minkä lainasin. Vaihtoi sitten jonkin ajan päästä paikkakuntaa ja kuulin että oli mm "ostanut" yhden työkaverin sohvat, maksua ei kuulunut ikinä.
Miten jotkut osaavat käyttäytyä niin että lainaaja tuntee olonsa syylliseksi kun pyytää omiaan takaisin.
En sotke enää kavereita ja raha-asioita.
Junassa tuli kyytiin joku ala-aste ikäinen poika ilmeisesti isoäitinsä kanssa. Tää poika matkusti yksin junassa ensimmäistä kertaa elämässään ja istui penkissä käytävän toisella puolella.
Tää nainen nakitti mut katsomaan muutama sata kilometriä kyseisen lapsen perään.
Tää penska alkoi heti junan lähdettyä asemalta juosta käytävää päästä päähän ja pysähtyi esim.minun kohdallani näyttämässä kieltä ja jatkoi juoksemista.
Ei kiinnostanut v*ttuakaan sen jälkeen vaikka ois hypännyt junasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Junassa tuli kyytiin joku ala-aste ikäinen poika ilmeisesti isoäitinsä kanssa. Tää poika matkusti yksin junassa ensimmäistä kertaa elämässään ja istui penkissä käytävän toisella puolella.
Tää nainen nakitti mut katsomaan muutama sata kilometriä kyseisen lapsen perään.
Tää penska alkoi heti junan lähdettyä asemalta juosta käytävää päästä päähän ja pysähtyi esim.minun kohdallani näyttämässä kieltä ja jatkoi juoksemista.Ei kiinnostanut v*ttuakaan sen jälkeen vaikka ois hypännyt junasta ulos.
Äiskä ja iskä menee nyt käymään tuolla (ravintolavaunussa), ja lapset jätetään muiden matkustajien valvottaviksi. Kun konduktööri tuli vaunuun niin kerroin sille tämän asian, ja vähän ajan päästä kuulutettiin vanhempia takaisin vaunuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!
Toi on muuten hirveän vaikeaa, lahjat. Me järjestettiin aiemmin kesällä isommat juhlat, kun molemmat täytti pyöreitä. Kutsussa oli, että ei lahjoja. Kaikki niitä kuitenkin toi, mikä oli ihan arvattavaa. Ja sitten kun tietää etukäteen että monelle on kauhean vaikea keksiä lahjaa aikuisille ihmisille. Varsinkin kun osa kutsuttuja oli naapureita, eikä mitään lähisukua tai ystäviä jotka tuntee meidät niin hyvin että voi tuoda ihan vitsillä jotain typerää. Miten sitä laittaisi järkevästi kutsuun, että älkää tuoko lahjoja, mutta jos pakko on jotain tuoda niin tuokaa vaikka kesäkukka..
Aika usein näitä mainintoja on etenkin sellaisilla vanhemmilla ihmisillä, joilla on jo kaikkea. Joissain kutsuissa lukee että "lahjojen sijaan toivomme lauluja ja puheita" tms. Tai sitten nimetään joku hyväntekeväisyyskohde jonne voi lahjoittaa.
Voisitko laittaa vaikka "Haluamme jakaa iloisen hetken kanssanne, emmekä toivo lahjoja. Jos silti tekee mieli antaa, kesäkukka ilahduttaa aina." Tms.
Mielestäni lähtökohtaisesti on tökeröä ja huonoa käytöstä ryhtyä vieraille kertomaan mitä he saavat lahjoittaa. Etenkin rahaa. Monilla hääpareilla on lahjalista jossain isossa kaupassa, ja se on oikein hyvä, mutta ei missään nimessä kenenkään ole pakko sitä noudattaa. Joskus on ollut hääpari joka pyysi suoraan rahaa. Siinä alkaa sitten itsekin miettiä että paljonkohan catering oman perheeni osalta maksaa ja monenko euron viinit. Kiusallista ja köyhää.
Raha ei ole mikään huono lahja, ja sitä usein annetaan esim. rippilapsille ja ylioppilaille. Mutta ei sitä missään nimessä ruveta kutsussa pyytämään.
Mun mielestä taas rahaa on sinänsä ihan järkevä pyytää juhlissa joissa vähän niinkuin kuuluu antaa lahja (esim. häät), kun kyseessä on aikuiset ihmiset jotka eivät tarvitse mitään ihmeempää. Silloin kyllä sanamuotoa kannattaa miettiä. Aika yleisiä ovat nämä häämatkakassat, mihin lahjaa toivotaan. Mun mielestä se on ihan ok. Eihän sitäkään toivetta ole yhtään sen enempää pakko noudattaa, kuin lahjalistaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!
Toi on muuten hirveän vaikeaa, lahjat. Me järjestettiin aiemmin kesällä isommat juhlat, kun molemmat täytti pyöreitä. Kutsussa oli, että ei lahjoja. Kaikki niitä kuitenkin toi, mikä oli ihan arvattavaa. Ja sitten kun tietää etukäteen että monelle on kauhean vaikea keksiä lahjaa aikuisille ihmisille. Varsinkin kun osa kutsuttuja oli naapureita, eikä mitään lähisukua tai ystäviä jotka tuntee meidät niin hyvin että voi tuoda ihan vitsillä jotain typerää. Miten sitä laittaisi järkevästi kutsuun, että älkää tuoko lahjoja, mutta jos pakko on jotain tuoda niin tuokaa vaikka kesäkukka..
Aika usein näitä mainintoja on etenkin sellaisilla vanhemmilla ihmisillä, joilla on jo kaikkea. Joissain kutsuissa lukee että "lahjojen sijaan toivomme lauluja ja puheita" tms. Tai sitten nimetään joku hyväntekeväisyyskohde jonne voi lahjoittaa.
Voisitko laittaa vaikka "Haluamme jakaa iloisen hetken kanssanne, emmekä toivo lahjoja. Jos silti tekee mieli antaa, kesäkukka ilahduttaa aina." Tms.
Mielestäni lähtökohtaisesti on tökeröä ja huonoa käytöstä ryhtyä vieraille kertomaan mitä he saavat lahjoittaa. Etenkin rahaa. Monilla hääpareilla on lahjalista jossain isossa kaupassa, ja se on oikein hyvä, mutta ei missään nimessä kenenkään ole pakko sitä noudattaa. Joskus on ollut hääpari joka pyysi suoraan rahaa. Siinä alkaa sitten itsekin miettiä että paljonkohan catering oman perheeni osalta maksaa ja monenko euron viinit. Kiusallista ja köyhää.
Raha ei ole mikään huono lahja, ja sitä usein annetaan esim. rippilapsille ja ylioppilaille. Mutta ei sitä missään nimessä ruveta kutsussa pyytämään.
Mun mielestä taas rahaa on sinänsä ihan järkevä pyytää juhlissa joissa vähän niinkuin kuuluu antaa lahja (esim. häät), kun kyseessä on aikuiset ihmiset jotka eivät tarvitse mitään ihmeempää. Silloin kyllä sanamuotoa kannattaa miettiä. Aika yleisiä ovat nämä häämatkakassat, mihin lahjaa toivotaan. Mun mielestä se on ihan ok. Eihän sitäkään toivetta ole yhtään sen enempää pakko noudattaa, kuin lahjalistaakaan.
Hääkirkon oven pieleen ja häätaloon vaivaisukko tai -akka, johon vieraat voivat tiputtaa haluamansa summan rahaa.
Niitä vaivaisukkoja on vieläkin vanhojen kyläkirkkojen ulko-ovella ja kirkkosalissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.
Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.
Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.
Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.
Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.
Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.
Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.
Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turhia riskejä pitääkin välttää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.
Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.
Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.
Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.
Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.
Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.
Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.
Sano, että jätit ne rääsyt sinne kellariin tai heitit roskiin, kun ei tullut hakemaan tai sitten että tämä vaatteiden tarjoaja on sinulle velkaa vaatteiden säilytyksestä.
Minulla oli 90-luvulla pieni lomakyläyritys, joka oli avoinna kesäkuukaudet. Kerran sinne ilmestyi uppo-outo pariskunta, joka kertoi sopineensa mieheni veljen (!) kanssa viikonlopun vietosta siellä. Tilaa oli, joten täytettiin majoituskortit, mutta kun tuli maksun aika he olivat sitä mieltä, että heidän pitäisi päästä ilmaiseksi, kun heidät oli kerran kutsuttu! Ei käynyt minulle, joten lähtivät sitten pois.
Miehen veli oli kyllä kutsuttu kalastamaan mieheni kanssa, mutta mistään vieraista ei oltu puhuttu, eikä ollut miehen velikään sanonut, että ilmaiseksi pääsevät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!
Toi on muuten hirveän vaikeaa, lahjat. Me järjestettiin aiemmin kesällä isommat juhlat, kun molemmat täytti pyöreitä. Kutsussa oli, että ei lahjoja. Kaikki niitä kuitenkin toi, mikä oli ihan arvattavaa. Ja sitten kun tietää etukäteen että monelle on kauhean vaikea keksiä lahjaa aikuisille ihmisille. Varsinkin kun osa kutsuttuja oli naapureita, eikä mitään lähisukua tai ystäviä jotka tuntee meidät niin hyvin että voi tuoda ihan vitsillä jotain typerää. Miten sitä laittaisi järkevästi kutsuun, että älkää tuoko lahjoja, mutta jos pakko on jotain tuoda niin tuokaa vaikka kesäkukka..
Aika usein näitä mainintoja on etenkin sellaisilla vanhemmilla ihmisillä, joilla on jo kaikkea. Joissain kutsuissa lukee että "lahjojen sijaan toivomme lauluja ja puheita" tms. Tai sitten nimetään joku hyväntekeväisyyskohde jonne voi lahjoittaa.
Voisitko laittaa vaikka "Haluamme jakaa iloisen hetken kanssanne, emmekä toivo lahjoja. Jos silti tekee mieli antaa, kesäkukka ilahduttaa aina." Tms.
Mielestäni lähtökohtaisesti on tökeröä ja huonoa käytöstä ryhtyä vieraille kertomaan mitä he saavat lahjoittaa. Etenkin rahaa. Monilla hääpareilla on lahjalista jossain isossa kaupassa, ja se on oikein hyvä, mutta ei missään nimessä kenenkään ole pakko sitä noudattaa. Joskus on ollut hääpari joka pyysi suoraan rahaa. Siinä alkaa sitten itsekin miettiä että paljonkohan catering oman perheeni osalta maksaa ja monenko euron viinit. Kiusallista ja köyhää.
Raha ei ole mikään huono lahja, ja sitä usein annetaan esim. rippilapsille ja ylioppilaille. Mutta ei sitä missään nimessä ruveta kutsussa pyytämään.
Mun mielestä taas rahaa on sinänsä ihan järkevä pyytää juhlissa joissa vähän niinkuin kuuluu antaa lahja (esim. häät), kun kyseessä on aikuiset ihmiset jotka eivät tarvitse mitään ihmeempää. Silloin kyllä sanamuotoa kannattaa miettiä. Aika yleisiä ovat nämä häämatkakassat, mihin lahjaa toivotaan. Mun mielestä se on ihan ok. Eihän sitäkään toivetta ole yhtään sen enempää pakko noudattaa, kuin lahjalistaakaan.
Onhan se ihan "järkevää", mutta kutsuun kirjoitettuna se on vaan moukkamaista. Kaikkien järkevintä olisi varmaan kutsua pelkkiä vanhempien varakkaita ystäviä jotka eivät ole edes tavanneet hääparia, laskuttaa suoraan mobilepayllä ja ilmoittaa kutsussa että ei teidän tarvitse vaivautua paikalle, teillä on varmasti mukavampaa kotona kun ettehän te edes tunne muita vieraita ettekä hääparia. Säästyy meiltäkin catering.
Nyt on vähän häiden tarkoitus kadoksissa. Sanottakoon, että niiden tarkoitus ei ole kerätä mitään kassaa, varsinkaan aikuisille ihmisille jotka eivät tosiaan tarvitse mitään ihmeempää. Jos on, vieraita aliarvioidaan.
Olen ollut kerran kutsuttuna häihin, joiden kutsussa sanottiin tyyliin "emme tarvitse enempää tavaroita, antakaa kirjekuoreen mahtuva lahja". Eli antakaa rahaa.
Minusta tämä on mauton tapa ilmoittaa, että vieras ei kuitenkaan osaa hankkia mitään mikä meitä saattaisi miellyttää, joten rahaa vaan kiitos. Tässä tilanteessa ei oikeastaan sitten voi viedä muuta kuin rahaa (tai ehkä lahjakortin).
Jos vieras on niin vieras, ettei hän lainkaan tunne hääparia tai sen mieltymyksiä, miksi hänet on ylipäänsä kutsuttu? Lahjakassaa kartuttamaan? Ei kovin vieraanvaraista.
Yleensä vieras joka ei tiedä mitä antaisi, ottaa yhteyttä hääparin lähipiiriin, joka sitten osaa kertoa että "nehän ovat lähdössä Antiqualle purjehtimaan, varmaan toivovat vähän matkarahaa" tms, jolloin vieras voi keskustelun perusteella päätellä että no annanpa matkarahaa. Mutta voi antaa jotain muutakin.
Mutta kukin tyylillään, ja jokainen tekee omista häistään omalla tavallaan mieleenpainuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!
Toi on muuten hirveän vaikeaa, lahjat. Me järjestettiin aiemmin kesällä isommat juhlat, kun molemmat täytti pyöreitä. Kutsussa oli, että ei lahjoja. Kaikki niitä kuitenkin toi, mikä oli ihan arvattavaa. Ja sitten kun tietää etukäteen että monelle on kauhean vaikea keksiä lahjaa aikuisille ihmisille. Varsinkin kun osa kutsuttuja oli naapureita, eikä mitään lähisukua tai ystäviä jotka tuntee meidät niin hyvin että voi tuoda ihan vitsillä jotain typerää. Miten sitä laittaisi järkevästi kutsuun, että älkää tuoko lahjoja, mutta jos pakko on jotain tuoda niin tuokaa vaikka kesäkukka..
Aika usein näitä mainintoja on etenkin sellaisilla vanhemmilla ihmisillä, joilla on jo kaikkea. Joissain kutsuissa lukee että "lahjojen sijaan toivomme lauluja ja puheita" tms. Tai sitten nimetään joku hyväntekeväisyyskohde jonne voi lahjoittaa.
Voisitko laittaa vaikka "Haluamme jakaa iloisen hetken kanssanne, emmekä toivo lahjoja. Jos silti tekee mieli antaa, kesäkukka ilahduttaa aina." Tms.
Mielestäni lähtökohtaisesti on tökeröä ja huonoa käytöstä ryhtyä vieraille kertomaan mitä he saavat lahjoittaa. Etenkin rahaa. Monilla hääpareilla on lahjalista jossain isossa kaupassa, ja se on oikein hyvä, mutta ei missään nimessä kenenkään ole pakko sitä noudattaa. Joskus on ollut hääpari joka pyysi suoraan rahaa. Siinä alkaa sitten itsekin miettiä että paljonkohan catering oman perheeni osalta maksaa ja monenko euron viinit. Kiusallista ja köyhää.
Raha ei ole mikään huono lahja, ja sitä usein annetaan esim. rippilapsille ja ylioppilaille. Mutta ei sitä missään nimessä ruveta kutsussa pyytämään.
Mun mielestä taas rahaa on sinänsä ihan järkevä pyytää juhlissa joissa vähän niinkuin kuuluu antaa lahja (esim. häät), kun kyseessä on aikuiset ihmiset jotka eivät tarvitse mitään ihmeempää. Silloin kyllä sanamuotoa kannattaa miettiä. Aika yleisiä ovat nämä häämatkakassat, mihin lahjaa toivotaan. Mun mielestä se on ihan ok. Eihän sitäkään toivetta ole yhtään sen enempää pakko noudattaa, kuin lahjalistaakaan.
Hääkirkon oven pieleen ja häätaloon vaivaisukko tai -akka, johon vieraat voivat tiputtaa haluamansa summan rahaa.
Niitä vaivaisukkoja on vieläkin vanhojen kyläkirkkojen ulko-ovella ja kirkkosalissa.
Vaivaisukoilla kerättiin aikanaan rahaa köyhien auttamiseksi. Ovatko nykyajan hääparit, joilla on omien sanojensa mukaan kaikkea, tosiaan niin köyhiä että pitää rahaa häiden varjolla kerjätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.
Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.
Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.
Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.
Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.
Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.
Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.
Sano, että jätit ne rääsyt sinne kellariin tai heitit roskiin, kun ei tullut hakemaan tai sitten että tämä vaatteiden tarjoaja on sinulle velkaa vaatteiden säilytyksestä.
Että-sanalle allergisen satuilijan mielikuvituksessa on voinut käydä miten vaan.
Kyllä. Ja eniten tässä ärsyttää ehkä se, että ilmeisesti kokevat olevansa kovinkin ovelia. Että "kun minä pyydän, niin toki tuo antaa hyvää hyvyyttään, kun on niin mukava jutella puhelimessa, PITKÄSTÄ AIKAA. Jospa nyt sitten kaivetaan kaapista oikein paketti Marie-keksejä juhlan kunniaksi".
Ihan varmasti jopa häntä paremmin tiesin minkä arvoinen vanhempani asunto on, enkä missään nimessä olisi kokenut tarvetta lahjoittaa tälle kaukaiselle sukulaiselle alihinnan muodossa kymppitonneja, en edes satasia. Ihan samalla tavalla sinä tiedät minkä arvoinen työtuntisi on.
Asia on ihan eri sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa jeesaillaan puolin ja toisin. Ei tarvitse tunteja laskea. Tai kun kyseessä on ihminen joka oikeasti tarvitsee apua, eikä uutta huoneistoa "sopuhintaan" paremmalta asuinalueelta.