Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Nainen, joka kävi ratsastamassa hevosellani, ja joskus käytiin koirapuistossa koiriemme kanssa, soitti kerran että otappa hänen koiransa hoitoon kahdeksi päiväksi. Tänään tulee, hän lähtee kuntoutukseen. No siinäpä kävi sitten niin että hänen koiransa kävi minun koirani kimppuun ja siinä rytäkässä saatiin vammoja niin koirani kuin minä, lääkärireissu molemmille. Koiralla auki kaula ja minulla käsi. Rahapulissani pyysin josko olisi voinut maksaa ell-kuluja ja antibioottikuurin ja käydä auttamassa muutaman päivän hevosten hoidossa, itse kun en käsi paketissa voinut mitään tehdä. Ei sopinut. Kehtasi kyllä vielä seuraavalla viikolla soittaa koska sopisi tulla ratsastaman. Ei sopinut.

Tavattiin vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja päätettiin käydä huoltoasema/kahvilassa ja sanoin että tarjoan kahvit ja kahvileivät muutama kun meitä oli ja periaatteessa minun idea tuo tapaaminen. No tämä yksi sitten totesi paikan päällä, että hän tavallisesti ottaisi paninin ja kahvin, mutta nyt ei juuri maistu, että hän voisi ottaa ne rahana.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja päätettiin käydä huoltoasema/kahvilassa ja sanoin että tarjoan kahvit ja kahvileivät muutama kun meitä oli ja periaatteessa minun idea tuo tapaaminen. No tämä yksi sitten totesi paikan päällä, että hän tavallisesti ottaisi paninin ja kahvin, mutta nyt ei juuri maistu, että hän voisi ottaa ne rahana.

Ai herranjestas! :D

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja päätettiin käydä huoltoasema/kahvilassa ja sanoin että tarjoan kahvit ja kahvileivät muutama kun meitä oli ja periaatteessa minun idea tuo tapaaminen. No tämä yksi sitten totesi paikan päällä, että hän tavallisesti ottaisi paninin ja kahvin, mutta nyt ei juuri maistu, että hän voisi ottaa ne rahana.

No huh huh! Ethän antanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja päätettiin käydä huoltoasema/kahvilassa ja sanoin että tarjoan kahvit ja kahvileivät muutama kun meitä oli ja periaatteessa minun idea tuo tapaaminen. No tämä yksi sitten totesi paikan päällä, että hän tavallisesti ottaisi paninin ja kahvin, mutta nyt ei juuri maistu, että hän voisi ottaa ne rahana.

No huh huh! Ethän antanut?

En antanut en. Siinäpä sitten istui muiden nautiskellessa.

Olen tarjoilija ja olin apuna järjestämässä appeni syntymäpäiväjuhlia. jouduinkin toimimaan kyseisissä juhlissa seremonia mestarina. En juurikaan tuntenut muita juhlijoita. Pesti selvisi siinä vaiheessa kun ihmiset olivat saapuneet ja anoppi sanoi ettei hän aio emännöidä ja se on minun hommiani. Siitä kylmiltään sitten toivottamaan vieraita tervetulleiksi.

Juttu ei mennyt ihan noin suoraviivaisesti, koska muuten olisin kieltäytynyt. Vaan enemmänkin ovelasti niin että en oikein tajunnut miten ajauduinkin pestiin. Tapauksesta on aikaa joten en muista enää yksityiskohtia.

Myös miehen veli on monta kertaa yrittänyt jallittaa minut vahtimaan lapsiaan. Ei siinä jos reilusti kysytään mutta, veli on keksinyt pyytää illanistujaisiin ja sitten vasta kun, ollaan miehen kanssa saavuttu paikalle niin kuvio on selvinnyt. Miehen olisi pitänyt lähteä hälle ja vaimolleen kuskiksi ja minun jäädä heille vahtimaan lapsia. Lähdin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.

Näinpä. Esimerkiksi minun valokuvaajamieheni tekee tosi ison arvovalinnan jo ylipäätään osallistuessaan toisen häihin - siinä menettää kesälauantaina helposti 3000-5000 euroa rahaa, mikä olisi kilahtanut tilille, jos olisi mennyt jonkun maksavan asiakkaan häihin kuvaamaan saati sitten "oman mukavuusalueen" työkeikalle vaikkapa ulkomaille.  Saati sitten, että juhlapaikalla oletetaan, että mies tekee tämän monen tonnin työn ilmaiseksi, ilman assaria ja valmistautumista.

- sen lääkäri-valokuvaaja-parin toinen osapuoli

Mitä ihmettä? 3000-5000 euroa valokuvista? Sehän on monen kuukauden palkka! Mistä tuo hinta koostuu? Kiinnostaa tietää. Ja en ole keltään haluamassa ilmaiseksi tekemään minulle mitään palveluksia, on minultakin "lainattu" satoja euroja rahaa (ei kerralla) ja maksua ei kuulu kolmen vuodenkaan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.

Näinpä. Esimerkiksi minun valokuvaajamieheni tekee tosi ison arvovalinnan jo ylipäätään osallistuessaan toisen häihin - siinä menettää kesälauantaina helposti 3000-5000 euroa rahaa, mikä olisi kilahtanut tilille, jos olisi mennyt jonkun maksavan asiakkaan häihin kuvaamaan saati sitten "oman mukavuusalueen" työkeikalle vaikkapa ulkomaille.  Saati sitten, että juhlapaikalla oletetaan, että mies tekee tämän monen tonnin työn ilmaiseksi, ilman assaria ja valmistautumista.

- sen lääkäri-valokuvaaja-parin toinen osapuoli

Mitä ihmettä? 3000-5000 euroa valokuvista? Sehän on monen kuukauden palkka! Mistä tuo hinta koostuu? Kiinnostaa tietää. Ja en ole keltään haluamassa ilmaiseksi tekemään minulle mitään palveluksia, on minultakin "lainattu" satoja euroja rahaa (ei kerralla) ja maksua ei kuulu kolmen vuodenkaan jälkeen.

Tonnin molemmin puolin ne hääkuvauskeikkojen palkkiot normaalisti korkeimmillaan liikkuu. Iso summa jo sekin.

Vierailija kirjoitti:

Olette väärässä, jos luulette, ettei teitä tunnista täällä. Tunnistin erään kirjoittajan, ja itseni hänen tekstistään. Ei kannata ihmetellä, jos ei vähään aikaan kuulu meidän perheen kuulumisia. kumma juttu, miten koulutus ja ammattitaito voivatkin tehdä ihmisen ylpeäksi ja kaikki pitää sitten hinnoitella. Voin sanoa, että jos olisit minulta alkanut oikeasti maksua penäämään palveluistasi niin olisin näyttänyt närhen munat!

Mitä sitten vaikka tunnistaakin? Ei nämä asiat ole mitään salaisuuksia, tokihan se sinua haittaa kun toisista hyötymisesi hankaloituu. Ei ketään kiinnosta ruikutuksesi ja tuskin teidän perheen kuulumiset kovin kiinnostavia ovat muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olette väärässä, jos luulette, ettei teitä tunnista täällä. Tunnistin erään kirjoittajan, ja itseni hänen tekstistään. Ei kannata ihmetellä, jos ei vähään aikaan kuulu meidän perheen kuulumisia. kumma juttu, miten koulutus ja ammattitaito voivatkin tehdä ihmisen ylpeäksi ja kaikki pitää sitten hinnoitella. Voin sanoa, että jos olisit minulta alkanut oikeasti maksua penäämään palveluistasi niin olisin näyttänyt närhen munat!

No et sitten tajua, että sun kaltaisia siipelijöitä ei kukaan edes kaipaa lähipiiriinsä?

Työskentelin joskus kääntäjänä. Sain pyyntöjä mm. kääntää kaverin työpaikan (ravintola) ruokalistan ranskasta suomeksi sekä yhden firman nettisivut suomesta ranskaksi. Ilmaiseksi tietysti! En suostunut.

Ketjun marttyyri on tainnut käydä alapeukuttamassa kaikki viestit :D

Sukulainen sai pihallamme parkkisakot ja vaati minua maksumieheksi, juu en maksanut enkä ole sen jälkeen nähnyt koko tyyppiä .kaikkea ne kehtaa pyytää.

Minä olen tämän unohtanutkin mainita. Olen harrastuksen kautta tutustunut erääseen esintyvään julkkikseen, tai pareminkin puolisoonsa ja ystävystynyt - kyseessä nyt ei ole megajulkkis, mutta suht. yleisesti tunnettu kuitenkin.  Omaa hölmöyttäni olen tietty mennyt joskus sanomaan tai mieskin on joskus "kehaissut", että minä olen hänen tuttunsa. Sitä kautta tulee sitten, että voisinko järjestää esiintymään. No minä en voi, sanon vaan, että varmaan hänen managerinsa hoitelee nuo esiintymiset, että sitä kautta pitää kysyä. "Mutta se varmaan maksaa", jos sitä kautta kysyy. huoh. En todellakaan mene kyselemään ketään esiintymään ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)

Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.

Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.

Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.

Kummipojan äiti ottaa hermoille. Vein kummipojalle viimeksi synttärilahjaksi Lego-setin, jota kummipoika itse oli aiemmin kaupassa katsellut, kun oltiin yhdessä ostosreissulla. Kummipojan oli innoissaan lahjasta, meni heti leikkimään ja tuli esittelemään ylpeänä Lego-rakennelmiaan. Selvästi oli siis mieluinen lahja. 

Mutta kun nämä lahjat eivät kelpaa pojan ÄIDILLE! Aina pitäisi olla isompaa ja kalliimpaa, eikä tämä äiti yhtään häpeile arvostella muiden tuomia lahjoja. Itse hän ostaa lapselleen todella kitsaasti leluja ja vaatteita, käyttää rahat mieluummin omaan ulkonäköönsä. Oletus on, että muut kyllä hankkivat ne lelut ja vaatteet pojalle. Tätä hankkimaani Lego-settiä kummipojan äiti arvosteli liian pieneksi... Olisi pitänyt olla sellainen iso, joka maksaa yli 100 e. Ei helvetti, ei minulla ole opiskelijabudjetilla rahaa moisiin. Myös kummipojan mummo oli saanut kuulla kunniansa, kun toi pojalle "vain" Muumi-mukin, eikä suinkaan kokonaista Muumi-ateriasettiä mukeineen, aseineen ja lautasineen. Tämä mummo on sairas ja kitkuttelee pienellä eläkkeellä, joten todella kohtuutonta arvostelua. :( 

Laittaisin välit poikki tähän naiseen, mutta siinä menisi samalla kummipoikakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)

Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.

Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.

Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.

Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)

Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.

Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.

Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.

Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.

Se että sinun kohdalle ei ole osunut tarkoittaa tietysti, ettei hyväksikäyttäviä ja törkeitä ihmisiä ole olemassa? OK..... Mutta ole toki onnellinen, että olet säästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä stooreja olisi melko montakin, mutta pahimmasta päästä taitaa olla meidän häihin liittyvä tarina. Päätettiin siis mieheni kanssa muutama vuosi sitten melko nopealla aikataululla mennä naimisiin ja järjestää pienehköt juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille. Budjettikin oli hyvin pieni. Varattiin kirkko ja juhlapaikka ja ilmoitettiin asiasta vanhemmillemme. Seuraavana päivänä tästä sain viestin tädiltäni, jonka kanssa en ole erityisemmin ollut tekemisissä lähes kymmeneen vuoteen (nähneet jossain sukujuhlissa kerran vuodessa). Olimme kyllä ajatelleet kutsua hänet juhliin, mutta emme hänen viittä lastaan ja heidän lapsiaan, koska en ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä nykyään. Täti kirjoitti viestissään oikein lipevästi ja nuoleskellen, että kuinka olen hänelle niin läheinen, melkein kuin oma lapsi (ei siis tosiaan pidetä ikinä mitään yhteyttä esim. puhelimitse) ja että hän niin sydämestään toivoo, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa sekä muut serkut ja heidän lapset kutsutaan juhlaan. Vastasin, että meidän budjetti ja juhlatilan koko on niin pieniä, että valitettavasti emme voi kutsua ollenkaan serkkuja mukaan. Tästähän täti sitten suutahti kunnolla ja laittoi jotain syyllistäviä viestejä useamman kappaleen. Meni pari viikkoa, kunnen täti lähetti anteeksipyyntöviestin. Vastasin siihen, että ok, ei mitään, nähdään juhlissa. Sen jälkeen täti sai taas jonkun innostumiskohtauksen ja erilaisia ehdotuksia häiden teemasta, koristeista, minun puvusta, ruoasta ja kaikesta mahdollisesta alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Sen lisäksi hän soitteli minun äidilleni jatkuvasti ja yritti saada puhuttua äitiäni ympäri, että kutsuisin sittenkin ne hänen lapsensa mukaan ja muun maussa valitti, kun kuuli että vihkiminen tapahtuu mieheni kotikirkossa ja kaikkeen muuhunkin yritti tehdä muutoksia (esim. ruokalista olisi pitänyt olla hänen laatimansa). Minulla oli loppua kohden hermot jo niin kireällä, että olisin halunnut sanoa suorat sanat ja ilmoittaa, että ei ole tädillä koko häihin asiaa. Mutta äitini ei siihen suostunut ja hän uhkasi, että jos sen teen, niin sitten hänkään ei tule paikalle (hänellä on tädin kanssa läheiset välit, en kyllä tajua miksi). Suoraan sanottuna fiilis koko häistä meni tädin ja äitini käytöksen takia ihan pilalle ja miehenikin yritti jo ehdottaa koko häiden perumista, kun näki, että minulla oli niin huono mieli. No, häät kuitenkin pidettiin. Täti tuli paikalle ja näytti nyrpeä nenää koko päivän. Onnitellessa minua hän vain kätteli ja puuskahti oikein v-mäisesti että "Onnea nyt sitten vaan!". Kuulin seuraavana päivänä kaasoilta, että täti oli juonut loppuillasta itsensä melko kovaan humalaan ja varastanut lähtiessään kaksi viinipulloa baaripöydästä. Hääkortin välistä löytyi viiden euron seteli ja sarkastinen onnittelu, jonka oli allekirjoittanut ne viisi serkkuani, jotka eivät päässeet osallistumaan juhlaan. Että sellainen tarina! Enpä ole tuon jälkeen ollut enää tädin kanssa missään tekemisissä. :D

täytyy tähän kyllä sanoa että näen asiassa myös sen toisen puolen. Täti, joka on kenties rakastanut sinua kuin omaansa sinun varhaislapsuudessasi, mistä et muista/tiedä mitään. Serkut, joihin et itse ole halunnut ottaa yhteyttä, ja jotka ovat viattomia tilanteeseen/kylmään käytökseesi. Sitten dissaat hedät kokonaan häistäsi, eli sukujuhlasta, minne on muut sukulaiset kutsuttu. Olisi ehkä pitänyt selittää heille huono taloudellinen tilanteesi, mutta voin todella ymmärtää heidänkin suuttumuksen, ettet halunnut heitä häihisi. Tunnut suhtautuvan oudon vihamielisesti läheisiisi, tätiin ja serkkuihisi. joten mielestäni ansaitsit kyllä täysin tuon 5 euron pilailu lahjan! Itseasiassa ihan oikein sinulle, kylmästä käytöksestäsi johtuen. minkälainen serkku oikein olet? Olisin itse soittanut ja todella pahoitellut tilannetta tai muuten koittanut lepytellä heitä. Häät kun on vain kerran elämässä. Mehän ei kuultu sitä toista näkökulmaa, miten hyviksi sukulaisiksi he kokivat sinut ennen häitäsi? Häät on sellainen tilaisus että ei oikein voi kutsua puolia sukulaisista, ja jätää toiset pois, joko kutsuu kaikki, tai sitten ei ketään.No se on varmaa että häät lopettaa monia ihmissuhteita.

Voi nyyh ja kyynel. :D Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisten välien läheisyys EI MÄÄRITY sen mukaan, että jonkun autistisen Mirja-tädin mielestä meidän PITÄISI olla läheisiä? Vaikka naapurin Kake rakastaisi minua kuinka palavasti, niin me emme ole mikään pariskunta, jos minä en niin halua. Ihan sama pätee näihin setätätiserkkuihin ja välien läheisyyteen heidän kanssaan. Ei pahalla, mutta kuulostat todella ärsyttävältä ihmiseltä. Juuri sellaiselta itkijätädiltä.

Näin! Terveisiä vaan anopille, jonka mielestä minun pitäisi hänen mielensä mukaan valita ihmiset elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)

Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.

Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.

Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.

Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.

Se että sinun kohdalle ei ole osunut tarkoittaa tietysti, ettei hyväksikäyttäviä ja törkeitä ihmisiä ole olemassa? OK..... Mutta ole toki onnellinen, että olet säästynyt.

Aika usein ne ovat ne hyväksikäyttäjät itse, jotka eivät tällaisia tunne. He eivät vain näe sitä, koska itse ovat se hyväksikäyttävä osapuoli. Mutta toki on ihmisiä, joiden mielestä mitään sellaista ei ole, mitä ei ole omalle kohdalle sattunut. En minäkään ole oikeassa elämässä tavannut niin tyhmiä ihmisiä kuin av:lla, mutta uskon heitä silti olevan.