Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään joka käyttäisi huumeita, huumeita ei siis ole. Hyvä logiikka hei!

Sama. Enkä tunne yhtään moottoripyöräjengiläistä, joten ei niitäkään ole. 

Siskoltani on tullut useitakin härskejä pyyntöjä. Pääosin ne liittyvät hänen lapsensa hoitoon. Sisko on yksinhuoltaja ja etenkin aluksi jeesattiin todella paljon häntä lapsensa kanssa, että sai opiskelut hoidettua loppuun jne. Ihan mielelläni ja omasta aloitteestani tuolloin autoin hänen lapsensa kanssa vaikka itsellänikin oli pieni lapsi hoidettavana. Jotenkin se jatkuva auttaminen jäi sitten päälle siten, että vaikka sisko on nyt jo ihan aikuinen, työssäkäyvä ja toimeentuleva ihminen, niin hoidattaa välillä aika röyhkeästikin lastaan meillä. Älkää ymmärtäkö väärin, siskon lapsi on tottakai meille edelleen tervetullut ja tottakai tarvittaessa ollaan hoitoapuna edelleen SILLOIN TÄLLÖIN.

Mutta sisko saattaa ilmaantua ovelle jopa ilmoittamatta, tyyliin "kuljettiin tästä ohi, voitko ottaa X:n muuten hoitoon huomiseen asti". Sisko myös raivostuu mikäli hoitoon ottaminen ei sovi. Kerran meillä oli miehen veli perheineen ja appivanhemmat kylässä (asuvat kaukana) kun siskolle tuli akuutti hoidontarve. Jouduin kieltäytymään koska ei ollut tilaa majoittaa enempää porukkaa. Sisko suuttui koska käyttäydyin kuulemma ikään kuin hän ja lapsensa eivät kuuluisi perheeseen. Suuttuu muutenkin jos lapsensa jätetään meidän menoista ulkopuolelle, esim. viime kesänä käytiin huvipuistossa oman perheen kanssa, niin sisko suuttui kun hänen lastaan ei otettu mukaan ("eikö X muka kuulu perheeseen???") Sanottakoon että kävimme siskon ja lapsensa kanssa kahdessa muussa vastaavassa paikassa kesällä ja ollaan otettu hänen lastaan lukuisia kertoja tivoleihin, hoplopiin, uimahalliin, kylpylään jne. Joskus kuitenkin on ihan kiva mennä vaan oman perheen kesken tai muiden sukulaisten tai kavereiden.

Pahin oli ehkä kuitenkin kun toinen lapsemme syntyi. Kaikki meni pieleen ja olin tosi kipeä sektiosta ja vauva oli ollut viikon lastenosastolla ennen kun päästiin kotiin. No, jo ekana iltana sisko soitti että kun tarvis lapselle jonkun hoitopaikan täksi illaksi. Sanoin tietty ettei kyllä mitenkään nyt käy, olen niin kipeä vielä ja nyt vaan levätään ja tutustutaan vauvaan. Meni puoli tuntia ja ovikello soi. Siellähän sisko ja lapsi seisoivat oven takana ja jotenkin lapsi vaan meille tyrkättiin ennen kun ehti kissaa sanoa "kiitos hei tosi paljon, haen huomenna ihan heti aamusta moimoi" sisko jo viiletti pois. Eikä siinä vielä kaikki. Hyvin pian paljastui että siskon lapsi oli väsynyt ja uninen ja kovin kuuman tuntuinen. Oli kuumeessa. Hetken tarkkailtuani havaitsin näppyjä lapsen kaulalla ja paitaa nostaessa huomasin että koko yläkroppa oli pilkullinen. Eli vesirokossa oli. Silloin meni totaalisen yli. Meillä oli muutenkin heikossa kunnossa oleva vastasyntynyt ja olin ihan paniikissa että vauva sairastuu kun muistelin että ihan pienille rokko olisi vaarallinen. Mies lähti siltä seisomalta siskon perään ja vei lapsen takaisin. Tästä seurasi parin kuukauden mykkäkoulu eikä sisko edes tullut meille vauvaa katsomaan.  Onneksi vauvaan ei rokko tarttunut mutta sen sijaan 3v  sai rokon ja vielä tosi pahana.

Jotenkin tää kuulostaa kirjotettuna vielä pahemmalta! miksi sitten suostun edes tähän? jotenkin omalle siskolle on vaikea sanoa ei ja onhan lapsestakin tullut meille tärkeä. Kuitenkaan aina en voi häntä hoitaa. Sisko ottaa tuon aina loukkauksena ja syyllistää milloin mitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Tässä moite sinulle: Miksi ihmeessä viet allergista lastasi (anopin vaatimuksesta?) hoitoon tuollaiseen paikkaan. Tulkoon anoppi teille, ilman niitä elukoitaan.

Muutimme paikkaan, josta en tuntenut ketään. Tutustuimme kivanoloiseen perheeseen, jossa oli samanikäiset lapset. Teimme sopimuksen, että hoidamme toistemme lapsia vuorotellen, olihan isovanhemmat molemmilla kaukana.

Kun heidän lapsensa olivat olleet meillä neljä kertaa hoidossa ja pari kertaa yökylässä, lopetin odottamasta vastavuoroista kutsua. He ottivat aina yhteyttä vain, kun tarvitsivat itse jotain, yleensä kyytiä tai lapsenhoitoa. Kun kyllästyin, enkä enää kutsunut lapsia kylään, pariskunnan toinen osapuoli selvästi möksähti meille.

Sama homma jatkuu heillä nyt yhden toisen perheen kanssa. Kauankohan menee, että he väsyvät.

Vierailija kirjoitti:

Sain kutsun sukulaistytön ylioppilasjuhliin, jotka olivat noin 100km päässä. En ollut nähnyt näitä sukulaisiani pitkään aikaan ja aluksi meinasin kieltäytyä kutsusta, koska kolmen pienen lapsen kanssa yksin reissaaminen tuollaisen matkan päähän on aina vähän haastavaa. Äitini sitten kuitenkin houkutteli minut lähtemään ("siellä on varmasti paljon leikittäjiä lapsille ja sinäkin saat hetken rentoutua ja syödä rauhassa kakkua!"). Lähdin sitten lasten kanssa jo aamusta matkaan. Matka ei tietenkään mennyt ihan mutkitta (yksi lapsi oksensi päälleen, kaikilla oli vuoronperään pissahätä ja jouduimme pysähtymään miljoona kertaa). Lopulta pääsimme perille. Kävikin sitten melko pian selväksi, että minua ei oltukaan kutsuttu paikalle ihan ilman taka-ajatuksia, vaan ylioppilaan äiti ryntäsi heti luokseni ja sanoi, että tarvitsee pikaisesti apua keittiössä ja kahvin tarjoilussa. Jouduinkin siis tarjoilijan rooliin koko päiväksi! Teen siis tarjoilijan töitä, joten ilmeisesti sukulaisrouva oli ajatellut, että teen sitä mielelläni vapaa-ajallakin. Mistään rentoutumisesta ei siis ollut tietoakaan, vaan hikihatussa ahersin tiskien ja tarjoilujen parissa. Rouva itse hääräsi vieressä ja käskytti tekemään milloin mitäkin. Lapset onneksi käyttäytyivät ihan kiltisti, mutta tuntui hieman häiritsevältä, kun en voinut katsoa heidän peräänsä. Lopulta onneksi yksi lapsista pissasi päälleen ja meillä ei ollut enää tarpeeksi varavaatteita, joten sain hyvän tekosyyn lähteä takaisin kotiin. En siis ollut koko aikana ehtinyt istua hetkeksikään alas, saati juoda kahvikupillista tai vaihtaa kuulumisia itse ylioppilaan kanssa. Oli niin raivostuttava reissu, että en ole enää pitänyt näihin sukulaisiin mitään yhteyttä. Kiitostakaan tästä työstä ei missään vaiheessa kuulunut keneltäkään. Äitini kyllä oli vähän häpeissään, kun oli minut onnistunut houkuttelemaan juhliin.

MIKSI SINÄ SUOSTUIT?

Olin lähdössä Japaniin matkalle ja tätini keksi, että minun on ostettava hänelle sieltä sellainen kiinatar-mekko. Laittoi vielä kuvia sähköpostiin, millaista tarkoittaa. Sanoin, että olen menossa Japaniin, en Kiinaan ja en ole koskaan nähnytkään Japanissa tuollaisia mekkoja. Täti silti vaan intti, että täytyyhän siellä olla, kun Kiina ja Japani on niin lähekkäin. No eipä ollut. Täti loukkaantui minulle ja kuvitteli, että tahallaan vain jätin kiinatar-mekon ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)

Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.

Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.

Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.

Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.

Se että sinun kohdalle ei ole osunut tarkoittaa tietysti, ettei hyväksikäyttäviä ja törkeitä ihmisiä ole olemassa? OK..... Mutta ole toki onnellinen, että olet säästynyt.

Ehkä hyvä tuuri, koska ei edes tuttavieni, ei työkavereideni, ei sukulaisteni ei kenenkään, kenet tunnen elämään ole sattunut tällaisia tolkuttomia hyväksikäyttötapauksia :)

Ja minä kuitenkin tunnen aika paljon ihmisiä.

Taidat itse olla hyväksikäyttäjä?

Vierailija kirjoitti:

Siskoltani on tullut useitakin härskejä pyyntöjä. Pääosin ne liittyvät hänen lapsensa hoitoon. Sisko on yksinhuoltaja ja etenkin aluksi jeesattiin todella paljon häntä lapsensa kanssa, että sai opiskelut hoidettua loppuun jne. Ihan mielelläni ja omasta aloitteestani tuolloin autoin hänen lapsensa kanssa vaikka itsellänikin oli pieni lapsi hoidettavana. Jotenkin se jatkuva auttaminen jäi sitten päälle siten, että vaikka sisko on nyt jo ihan aikuinen, työssäkäyvä ja toimeentuleva ihminen, niin hoidattaa välillä aika röyhkeästikin lastaan meillä. Älkää ymmärtäkö väärin, siskon lapsi on tottakai meille edelleen tervetullut ja tottakai tarvittaessa ollaan hoitoapuna edelleen SILLOIN TÄLLÖIN.

Mutta sisko saattaa ilmaantua ovelle jopa ilmoittamatta, tyyliin "kuljettiin tästä ohi, voitko ottaa X:n muuten hoitoon huomiseen asti". Sisko myös raivostuu mikäli hoitoon ottaminen ei sovi. Kerran meillä oli miehen veli perheineen ja appivanhemmat kylässä (asuvat kaukana) kun siskolle tuli akuutti hoidontarve. Jouduin kieltäytymään koska ei ollut tilaa majoittaa enempää porukkaa. Sisko suuttui koska käyttäydyin kuulemma ikään kuin hän ja lapsensa eivät kuuluisi perheeseen. Suuttuu muutenkin jos lapsensa jätetään meidän menoista ulkopuolelle, esim. viime kesänä käytiin huvipuistossa oman perheen kanssa, niin sisko suuttui kun hänen lastaan ei otettu mukaan ("eikö X muka kuulu perheeseen???") Sanottakoon että kävimme siskon ja lapsensa kanssa kahdessa muussa vastaavassa paikassa kesällä ja ollaan otettu hänen lastaan lukuisia kertoja tivoleihin, hoplopiin, uimahalliin, kylpylään jne. Joskus kuitenkin on ihan kiva mennä vaan oman perheen kesken tai muiden sukulaisten tai kavereiden.

Pahin oli ehkä kuitenkin kun toinen lapsemme syntyi. Kaikki meni pieleen ja olin tosi kipeä sektiosta ja vauva oli ollut viikon lastenosastolla ennen kun päästiin kotiin. No, jo ekana iltana sisko soitti että kun tarvis lapselle jonkun hoitopaikan täksi illaksi. Sanoin tietty ettei kyllä mitenkään nyt käy, olen niin kipeä vielä ja nyt vaan levätään ja tutustutaan vauvaan. Meni puoli tuntia ja ovikello soi. Siellähän sisko ja lapsi seisoivat oven takana ja jotenkin lapsi vaan meille tyrkättiin ennen kun ehti kissaa sanoa "kiitos hei tosi paljon, haen huomenna ihan heti aamusta moimoi" sisko jo viiletti pois. Eikä siinä vielä kaikki. Hyvin pian paljastui että siskon lapsi oli väsynyt ja uninen ja kovin kuuman tuntuinen. Oli kuumeessa. Hetken tarkkailtuani havaitsin näppyjä lapsen kaulalla ja paitaa nostaessa huomasin että koko yläkroppa oli pilkullinen. Eli vesirokossa oli. Silloin meni totaalisen yli. Meillä oli muutenkin heikossa kunnossa oleva vastasyntynyt ja olin ihan paniikissa että vauva sairastuu kun muistelin että ihan pienille rokko olisi vaarallinen. Mies lähti siltä seisomalta siskon perään ja vei lapsen takaisin. Tästä seurasi parin kuukauden mykkäkoulu eikä sisko edes tullut meille vauvaa katsomaan.  Onneksi vauvaan ei rokko tarttunut mutta sen sijaan 3v  sai rokon ja vielä tosi pahana.

Jotenkin tää kuulostaa kirjotettuna vielä pahemmalta! miksi sitten suostun edes tähän? jotenkin omalle siskolle on vaikea sanoa ei ja onhan lapsestakin tullut meille tärkeä. Kuitenkaan aina en voi häntä hoitaa. Sisko ottaa tuon aina loukkauksena ja syyllistää milloin mitenkin.

Nyt lopetat tuon! Itsekin huomasit, että tilanne ei ole ok. Ette AVAA OVEA siskolle. Laitatte valvontakameran oven ylle eli jos näette siskon siellä, ette vaan avaa ovea. Ota se riski, että tulee mykkäkoulua ja riitaa. Tai sitten mies menee ulos, eikä päästä häntä sisälle "lykkäämään lasta teille".

Teidän ei todellakaan tarvitse ottaa siskon lasta mukaan teidän lomille ja reissuille. Hän EI kuulu teidän perheeseen. Lopeta nyt se siskon lapsen elättäminen niin hän oppii itse hoitamaan asiansa. SE on rakkautta.

Parhaan ystäväni äiti täytti pyöreitä merkkivuosia ja he järjestivät kotonaan isot juhlat koko suvulle. Ystäväni äiti pyysi minua, silloin päälle 18-vuotiasta lukiolaistyttöä, juhlien ajaksi keittiöön apulaiseksi ja mielelläni suostuin, koska olin hänen äidistään aina tykännyt ja tullut hänen kanssaa hyvin toimeen. Sovimme tarkkaan tehtäväni ja että auttelen keittiössä 2-3 tuntia ja saan tuosta avusta sitten palkkaa päälle noin 50 euroa riippuen siitä, miten hommaa riittää. Olin muuttanut tällöin jo pois kotoa ja se summa oli siten iso raha minulle, joten innoissani jo odotin että kuinka monen päivän ruokaostokset kyseisellä summalla saisi hoidettua.

Juhlat menivät hyvin ja huhkin keittiössä apuna, oli kunnon hellepäivä ja läkähdyttävän kuuma. Tiskasin kaikki astiat kymmeniä kertoja läpi ja täydensin pöytien tarjottavia tarvittaessa, hommaa riitti niin ettei kauheasti taukoa ehtinyt pitää. Juhlien jälkeen sain vuolaat kiitokset ja useampi vieraskin ihasteli, kuinka tarmokkaasti ja ahkerasti auttelin ja toimin juhlien emännän toisena oikeana kätenä antaen ystävän äidin keskittyä nauttimaan juhlistaan. Kun kaverini äiti sitten alkoi kaivamaan lompakkoaan maksaakseen palkkioni ja mietti ääneen paljonko nyt lopulta rahaa antaisi, niin ystäväni tuli siihen väliin todeten, että "ei siitä mitään tarvi maksaa, ihan pikkuhommahan tuo auttelu oli ollut ja XXXX:kään sitä rahaa tarvi!" Kaverini äiti sitten totesi, että no jos en kerta ole rahaa vailla, niin ei sitten ja laitto lompakon pois. Minä suht ujona nuorena tyttönä sitten tuijotin suu auki todella hämmästyneenä ja järkyttyneenä koko tilanteesta, enkä tietenkään saanut sanaa suustani. En sitten kehdannut alkaa vaatia rahaa enää siinä kohtaa, joten tyhmänä olin vain hiljaa ja päätin ottaa asian joskus kaverin kanssa puheeksi. Suoraan sanottuna vitutti kyllä ankarasti!

Paras juttuhan oli se, että ystäväni perhe oli todella varakas ja heille se 50 euroa olisi ollut ihan pikkusumma ja tuo kaverini oikein hyvin tiesi, kuinka kipeästi minä olin taas ilman kesätöitä jääneenä rahan perään. Itse en tekisi omalle ystävälleni vastaataa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni naimisiin ja pyysi minulta palveluksena, että menisin hän keittiölle kun "sinne oli niin vaikea saada ketään". Hän lupasi maksaa kunnolla vaivannäöstä. Olin tuolloin nuori ja hölmö ja suostuin. Häät järjestettiin pihalla teltoissa, ja hääpaikalle keittiö oli käytännössä lähitalon keittokomero. Ei kunnollisia kylmätiloja tai kokkausmahdollisuutta. Kyllä kalpeni pitopalvelulla naamat kun näki sen paikan. Aika nopeasti kävi ilmi, että pitopalvelu käsitti kaksi ihmistä ja minun hommani on auttaa pitopalvelua ruokien laitossa, koristella teltat, kattaa, tarjoilla, siivota jäljet ja tiskata käsin astiat. Häissä oli noin 150 vierasta. Tein 14 tuntia töitä, en istahtanut kertaakaan tai ehtinyt syödä lämmintä ruokaa. Pitopalvelu kiitteli vedet silmissä, morsian tai muu hääväki ei vaivautuneet. Arvatkaapa mikä oli se "kunnollinen palkka"? 30 euroa. Laitoin välit poikki.

Tässäkin taisi vika olla tekijässä, joka ei viitsinyt kulujaan laskuttaa.

Asutaan mieheni ja lasten kanssa n. 300km päässä muusta perheestäni (vanhemmat ha sisarukset(. Äitienpäivän aikaan olimme taas käymässä etelässä, ja siskoni ja meidän lapset leikkivöt yhdessä. Palattiin kotiin ja viikko vierähti, sisko soitti. Pyysi että ensi kerralla kun tulemme käymääb niin jättäisimme lapset kotiin, koska heidän lapsille oli tullut riitaa siitä että kumpi heistä on meidän lapsien paras kaveri. Sanoin jo puhelimessa että haloo, kuuntele nyt ittees, hetken päästö tuli viesti jossa närkästyneenä väitettiin että siskon lapset ei ole meile tärkeitö, ajatellaan vaan itseämme. Huoh, välillä sitä on ihan tyytyvöinen että asuu kaukana muista.. :D

Maatalon isäntä vaati saada minut sadalla lehmällä, kun hoidin hänen hevostaan.

Kauppoja ei tullut.

Soturitar kirjoitti:

Maatalon isäntä vaati saada minut sadalla lehmällä, kun hoidin hänen hevostaan.

Kauppoja ei tullut.

Joo se vaati.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Öh? "Kirjanpito"?

Jos potilashistoriaa tarkoitat, niin ei sitäkään laki edellytä. Julkisen puolen potilashistoriaa ei useinkaan ole käytettävissä yksityisellä.

Mutta joo, joskus vähän nolottaa nää pyynnöt, mutta eihän se ole useimmiten kuin vain soitto apteekkiin... Ja potilaitahan nekin on, tulisivat muutenkin terveyskeskukseen uusittamaan niitä.

Kyllä ne vain pitää olla tiedossa jos yksityisesti uusii, sekä itselle että toiselle määrätyt reseptit.Jäin tästä kiinni, kun olin määränut itselleni lääkkeitä, eikä ollutkaan yllättäen tiedossa milloin ja mitä olin määrännyt.

tk-lääkäri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni naimisiin ja pyysi minulta palveluksena, että menisin hän keittiölle kun "sinne oli niin vaikea saada ketään". Hän lupasi maksaa kunnolla vaivannäöstä. Olin tuolloin nuori ja hölmö ja suostuin. Häät järjestettiin pihalla teltoissa, ja hääpaikalle keittiö oli käytännössä lähitalon keittokomero. Ei kunnollisia kylmätiloja tai kokkausmahdollisuutta. Kyllä kalpeni pitopalvelulla naamat kun näki sen paikan. Aika nopeasti kävi ilmi, että pitopalvelu käsitti kaksi ihmistä ja minun hommani on auttaa pitopalvelua ruokien laitossa, koristella teltat, kattaa, tarjoilla, siivota jäljet ja tiskata käsin astiat. Häissä oli noin 150 vierasta. Tein 14 tuntia töitä, en istahtanut kertaakaan tai ehtinyt syödä lämmintä ruokaa. Pitopalvelu kiitteli vedet silmissä, morsian tai muu hääväki ei vaivautuneet. Arvatkaapa mikä oli se "kunnollinen palkka"? 30 euroa. Laitoin välit poikki.

Tässäkin taisi vika olla tekijässä, joka ei viitsinyt kulujaan laskuttaa.

Kyllä siltä osin, että asiaan kuuluva palkkio jäi saamatta, mutta kokonaisuutena ajatellen erittäin hyvä, että välit laitetaan poikki henkilöiden kanssa, joiden käytöstavat ovat tuota luokkaa.

Nuorempana oli samassa kaveriporukassa sellainen pari vuotta nuorempi, kuitenkin täysi-ikäinen tyttö. Enpä oo tavannut koskaan yhtä töykeää ja röyhkeää ihmistä! Lähes joka kerta sai hävetä, onneksi ei oo nähty enää vuosiin.

Siis oli aina kaikilta autollisilta pyytämässä autokyytiä milloin mihinkin, aivan mihin kellon aikaan hyvänsä. Siis ihan keskellä yötä saattoi pommittaa puheluilla ja viesteillä kaikille mahdollisille. Ja aina käytti omat rahansa hetkessä ja sitten oli kinumassa muilta rahaa, tupakkaa, juotavaa, mitä ikinä nyt tarvitsikaan.

Tässä esimerkkejä ihan perus käytöksestä:

A) Soitti isälleen neljältä aamuyöllä, että käy ostamassa hänelle huoltoasemalta yövuorosta päästyään ehjät sukkahousut ja tupakkaa, koska omat oli menny baarissa rikki ja oli lähdössä jatkoille. Ja siis hänen isähän suostuu moniin asioihin, jos ei niin kaikki kaverit ja tutut pitää käydä läpi. Tähänkin hänen isä siis oikeasti suostui.

B) Baarissa hän meni vaan juttelemaan ihan joillekkin tuntemattomille, yleensä vanhemmille miehille. Kinusi juotavaa ja tupakkaa, jos sai niin ei jutteli niin kauan kun juomia tuli ja jos ei tullut niin siirtyi seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulevana lääkärinä vähän hirvitti tää ketju. Nyt jo opintojen alkupuolella on jotkut sukulaiset ja tutut kiikuttanut mulle lääkärinlausuntojaan ja pyytänyt tulkkaamaan; harmi vaan, että ainakaan opintojen ekana vuonna en tajunnut niistä sen enempää kuin hekään. Entinen pomo soittikin mulle ja pyysi tulkkaamaan patologin lausunnon jostain koepalasta, kun ei malttanut odottaa, että saa hoitavan lääkärinsä kiinni. Samat tiedot olis varmaan saanut googlesta. :D

Ei tää mua kyllä toistaiseksi oo mitenkään haitannut, ja jos olen ymmärtänyt oikein nykyiset reseptikäytännöt sähköisten reseptien suhteen yms, ei tarvi niidenkään ruinaajista olla huolissaan. Mutta pidemmän päälle voi tietty käydä rasittavaksi. Toisaalta on ihan kiva, jos kaveripiirissä voidaan vastavuoroisesti hyötyä toistemme ammattitaidosta, kun eri alojen ihmisiä löytyy paljon.

Sun pitää vaan alusta alkaen ottaa se asenne, ettet tee lääkärin töitä vapaa-ajalla. Mulla on kollega, joka "katsoo ainakin saman kadun apsien korvat". Minä en katso. Olen tk-lääkäri, jos joku potilas soittaa kotiin, sano, että teillä on väärä numero ja annan oikean terveyskeskuksen numeron (tosin nykyisin mulla on salainen numero juuri tämän soittelun vuoksi). Jokusia akuuttitilanteiden reseptejä olen laittanut lähimmille sukulaisille.

En ottanut kantaa siihenkän, kun rintasyöpää sairastava täti näytti labrakokeitaan toukokuulla, ja kun seuraava kontrolli oli vasta syksyllä. Maksa-arvot olivat koholla, mikä viiitasi siihen, että syöpä oli levinnyt. Se oli hoitavan lääkärin asia, ettei puuttunut poikkeaviin arvoihin. Rakas täti kuoli, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevana lääkärinä vähän hirvitti tää ketju. Nyt jo opintojen alkupuolella on jotkut sukulaiset ja tutut kiikuttanut mulle lääkärinlausuntojaan ja pyytänyt tulkkaamaan; harmi vaan, että ainakaan opintojen ekana vuonna en tajunnut niistä sen enempää kuin hekään. Entinen pomo soittikin mulle ja pyysi tulkkaamaan patologin lausunnon jostain koepalasta, kun ei malttanut odottaa, että saa hoitavan lääkärinsä kiinni. Samat tiedot olis varmaan saanut googlesta. :D

Ei tää mua kyllä toistaiseksi oo mitenkään haitannut, ja jos olen ymmärtänyt oikein nykyiset reseptikäytännöt sähköisten reseptien suhteen yms, ei tarvi niidenkään ruinaajista olla huolissaan. Mutta pidemmän päälle voi tietty käydä rasittavaksi. Toisaalta on ihan kiva, jos kaveripiirissä voidaan vastavuoroisesti hyötyä toistemme ammattitaidosta, kun eri alojen ihmisiä löytyy paljon.

Sun pitää vaan alusta alkaen ottaa se asenne, ettet tee lääkärin töitä vapaa-ajalla. Mulla on kollega, joka "katsoo ainakin saman kadun apsien korvat". Minä en katso. Olen tk-lääkäri, jos joku potilas soittaa kotiin, sano, että teillä on väärä numero ja annan oikean terveyskeskuksen numeron (tosin nykyisin mulla on salainen numero juuri tämän soittelun vuoksi). Jokusia akuuttitilanteiden reseptejä olen laittanut lähimmille sukulaisille.

En ottanut kantaa siihenkän, kun rintasyöpää sairastava täti näytti labrakokeitaan toukokuulla, ja kun seuraava kontrolli oli vasta syksyllä. Maksa-arvot olivat koholla, mikä viiitasi siihen, että syöpä oli levinnyt. Se oli hoitavan lääkärin asia, ettei puuttunut poikkeaviin arvoihin. Rakas täti kuoli, valitettavasti.

Mahtoi olla tosi rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevana lääkärinä vähän hirvitti tää ketju. Nyt jo opintojen alkupuolella on jotkut sukulaiset ja tutut kiikuttanut mulle lääkärinlausuntojaan ja pyytänyt tulkkaamaan; harmi vaan, että ainakaan opintojen ekana vuonna en tajunnut niistä sen enempää kuin hekään. Entinen pomo soittikin mulle ja pyysi tulkkaamaan patologin lausunnon jostain koepalasta, kun ei malttanut odottaa, että saa hoitavan lääkärinsä kiinni. Samat tiedot olis varmaan saanut googlesta. :D

Ei tää mua kyllä toistaiseksi oo mitenkään haitannut, ja jos olen ymmärtänyt oikein nykyiset reseptikäytännöt sähköisten reseptien suhteen yms, ei tarvi niidenkään ruinaajista olla huolissaan. Mutta pidemmän päälle voi tietty käydä rasittavaksi. Toisaalta on ihan kiva, jos kaveripiirissä voidaan vastavuoroisesti hyötyä toistemme ammattitaidosta, kun eri alojen ihmisiä löytyy paljon.

Sun pitää vaan alusta alkaen ottaa se asenne, ettet tee lääkärin töitä vapaa-ajalla. Mulla on kollega, joka "katsoo ainakin saman kadun apsien korvat". Minä en katso. Olen tk-lääkäri, jos joku potilas soittaa kotiin, sano, että teillä on väärä numero ja annan oikean terveyskeskuksen numeron (tosin nykyisin mulla on salainen numero juuri tämän soittelun vuoksi). Jokusia akuuttitilanteiden reseptejä olen laittanut lähimmille sukulaisille.

En ottanut kantaa siihenkän, kun rintasyöpää sairastava täti näytti labrakokeitaan toukokuulla, ja kun seuraava kontrolli oli vasta syksyllä. Maksa-arvot olivat koholla, mikä viiitasi siihen, että syöpä oli levinnyt. Se oli hoitavan lääkärin asia, ettei puuttunut poikkeaviin arvoihin. Rakas täti kuoli, valitettavasti.

Eipä tainnut olla niin rakas täti.

Vierailija kirjoitti:

En ottanut kantaa siihenkän, kun rintasyöpää sairastava täti näytti labrakokeitaan toukokuulla, ja kun seuraava kontrolli oli vasta syksyllä. Maksa-arvot olivat koholla, mikä viiitasi siihen, että syöpä oli levinnyt. Se oli hoitavan lääkärin asia, ettei puuttunut poikkeaviin arvoihin. Rakas täti kuoli, valitettavasti.

On ihan eri asia pitää huolta siitä, ettei joudu härskin hyväksikäytön kohteeksi kuin olla kusipäinen sosiopaatti, joka antaa oman sukulaisensa kuolla oman itsekkyyden takia.