Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)
Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.
Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.
Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.
Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.
Se että sinun kohdalle ei ole osunut tarkoittaa tietysti, ettei hyväksikäyttäviä ja törkeitä ihmisiä ole olemassa? OK..... Mutta ole toki onnellinen, että olet säästynyt.
Ehkä hyvä tuuri, koska ei edes tuttavieni, ei työkavereideni, ei sukulaisteni ei kenenkään, kenet tunnen elämään ole sattunut tällaisia tolkuttomia hyväksikäyttötapauksia :)
Ja minä kuitenkin tunnen aika paljon ihmisiä.
Tai sitten tuttavani ja sukulaiseni osaavat sanoa heille käymättömiin pyyntöihin ei, eivätkä jää niitä vatvomaan ja suurentelemaan ja kohkaamaan niiden kanssa. Voi johtua ehkä tästäkin, että en ole törmännyt tällaisiin tapauksiin omassa tuttavapiirissäni.
Ja kyllä, autamme mielellämme paljon toisiamme, jos se sopii. Minä hoidan naapurin postit kesäkuun ja naapuri kastelee heinäkuussa kukkamme, kun olemme lomalla. Jos se ei kävisi, kumpikin kieltäytyisi, eikä vaahtoaisi viikkoa, että se hullu naapurin akka vaati mua kastelemaan kukkiaan kaksi viikkoa, miten se kehtas yrittää käyttää mua hyväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)
Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.
Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.
Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.
Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.
Se että sinun kohdalle ei ole osunut tarkoittaa tietysti, ettei hyväksikäyttäviä ja törkeitä ihmisiä ole olemassa? OK..... Mutta ole toki onnellinen, että olet säästynyt.
Ehkä hyvä tuuri, koska ei edes tuttavieni, ei työkavereideni, ei sukulaisteni ei kenenkään, kenet tunnen elämään ole sattunut tällaisia tolkuttomia hyväksikäyttötapauksia :)
Ja minä kuitenkin tunnen aika paljon ihmisiä.
..ja oletat, että ne kaikki sukulaiset viikoksi kahvipaketin kanssa mökille jutut kerrotaan sulle, koska...?
Olen puuseppä ja voi sitä kyselyjen määrää, mikä tulee kaikennäköisistä "pikkuhommista". Pöytää, tuolia, hyllykköä, tasoa pitäisi saada kun "olet niin kätevä käsistäsi". Kaapistoja tulisi koota ja portaikkoja rakentaa. Iltaisin firabelina niitä pitäisi tehdä siitä ilosta, että joku ehkä maksaisi muutaman kympin. Vihdoin olen oppinut sanomaan että firman kautta voi tilata, vapaa-ajalla en ehdi enkä jaksa. Yksi on firman kautta tilannut, muut ovat unohtaneet koko jutun.
Kuten se villapaidantekijä tai joku muu jo sanoi, puuttuu ihmisiltä kokonaan käsitys siitä miten kauan johonkin työhön menee aikaa. Ensin pitää käydä katsomassa millaiseeen vinoon koloon se avohyllykkö pitäisi saada, ottaa mitat ja piirtää. Sitten keskustellaan materiaalista ja hankitaan se. Tästä vasta alkaa valmistus monine vaiheineen. Jos haluaa kotikutoisen näköistä, niin tekee itse. Minä en osaa tehdä sinne päin ja huolella tekeminen vie aikaa, jota en ole valmis uhraamaan ja josta tuttava ei ole valmis maksamaan.
Oravannahkakaupat ovat sen sijaan ok. Olen vaihtanut työpanostani mm. elektroniikkaan, hiusten leikkuuseen ja pakettiauton lainaan ja homma on toiminut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)
Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.
Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.
Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.
Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.
Se että sinun kohdalle ei ole osunut tarkoittaa tietysti, ettei hyväksikäyttäviä ja törkeitä ihmisiä ole olemassa? OK..... Mutta ole toki onnellinen, että olet säästynyt.
Ehkä hyvä tuuri, koska ei edes tuttavieni, ei työkavereideni, ei sukulaisteni ei kenenkään, kenet tunnen elämään ole sattunut tällaisia tolkuttomia hyväksikäyttötapauksia :)
Ja minä kuitenkin tunnen aika paljon ihmisiä.
Tai sitten tuttavani ja sukulaiseni osaavat sanoa heille käymättömiin pyyntöihin ei, eivätkä jää niitä vatvomaan ja suurentelemaan ja kohkaamaan niiden kanssa. Voi johtua ehkä tästäkin, että en ole törmännyt tällaisiin tapauksiin omassa tuttavapiirissäni.
Ja kyllä, autamme mielellämme paljon toisiamme, jos se sopii. Minä hoidan naapurin postit kesäkuun ja naapuri kastelee heinäkuussa kukkamme, kun olemme lomalla. Jos se ei kävisi, kumpikin kieltäytyisi, eikä vaahtoaisi viikkoa, että se hullu naapurin akka vaati mua kastelemaan kukkiaan kaksi viikkoa, miten se kehtas yrittää käyttää mua hyväksi
Tässähän puhutaan nimenomaan siitä, mitä on kehdattu pyytää ja monihan onkin kieltäytynyt. Koeta myös tajuta, että osa vaan on liian kilttejä ja kasvatettu sanomaan ei, sekä tuo syyllistäminen tai suuttuminen. Sellaisia ihmisiä nyt vaan on. Juuri nuo on ärsyttäviä, että luvataan toisen puolesta kolmannelle osapuolelle ja siinä se kieltäytyminen on kiusallista. Isäni on jopa antanut salaisen puhelinnumeroni täysin tuntemattomalle, kysymättä minulta. Terkuin se, jonka isä on hyväksikäyttäjä, kirjoitin jo aiemmin jotain esimerkkejä. Tai siis oli oikeastaan, nyt on jo vanha, joten tilanne on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)
Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.
Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.
Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.
Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.
Samoin en tunne ketään mökille tuppautujaa enkä hyväksikäyttäjää. Taitaa olla moden oma ketju keksittyine tarinoineen että saadaan sensuurin vuoksi alaspainuneet lukijamäärät kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Em minäkään tuntenut kohtuuttoman vaativia ja sairaalloisen itsekkäitä ihmisiä ennen kuin tutustuin mieheni sukulaisiin. On todella käsitys avartunut siitä, millaisiin mittasuhteisiin ihmisten törkeys ja minäminä-asenne voi yltää.
Voi älä nyt jaksa jankkaaja. Mulle ei ole itselle sattunut mitään niin pahoja juttuja kuin monella täällä mutta olen sivusta seurannut miten eräs sukulainen on kupannut vanhemmiltani 40 vuotta palveluksia antamatta juuri mitään vastineeksi. Eräskin vuosikemmenten auttaminen korvattiin lopulta antamalla ylimääräinen jostain arvonnasta voitettu halpa pienikokoinen kodinkone. Samoin voisin kertoa miten eräs perhe kuppaa toisen isovanhempia lastenhoidossa tavalla jota on vaikea käsittää. Ahdistuneet, väsyneet ja liian kiltit isovanhemmat mm ajelee satoja kilometrejä viikossa hoitamaan lapsia, yksi keikka on pitkälti toistasataa kilometriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään joka käyttäisi huumeita, huumeita ei siis ole. Hyvä logiikka hei!
Vierailija kirjoitti:
Nainen, joka kävi ratsastamassa hevosellani, ja joskus käytiin koirapuistossa koiriemme kanssa, soitti kerran että otappa hänen koiransa hoitoon kahdeksi päiväksi. Tänään tulee, hän lähtee kuntoutukseen. No siinäpä kävi sitten niin että hänen koiransa kävi minun koirani kimppuun ja siinä rytäkässä saatiin vammoja niin koirani kuin minä, lääkärireissu molemmille. Koiralla auki kaula ja minulla käsi. Rahapulissani pyysin josko olisi voinut maksaa ell-kuluja ja antibioottikuurin ja käydä auttamassa muutaman päivän hevosten hoidossa, itse kun en käsi paketissa voinut mitään tehdä. Ei sopinut. Kehtasi kyllä vielä seuraavalla viikolla soittaa koska sopisi tulla ratsastaman. Ei sopinut.
Kyllä koiranomistajan kuuluu vastata koiransa aiheuttamista vahingoista. Tilannetta ei muuta edes se, että koira sattui olemaan sinun hoidettavana tapahtumahetkellä. Kiinnostaisi tietää, että jäikö juttu tosiaan tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin joskus yhden miehen kanssa (todella pihi), joka menetti ajokorttinsa ylinopeuden takia. Olin siihen aikaan pois töistä jalkaleikkauksen takia ja olin hänen luona hoitamassa koiraa. Mies lähti aamuisin töihin (pyörällä) ja olin toipunut sen verran, että pystyin viemään koiraa pienelle lenkille.
Pystyin myös jo ajamaan autoa ja kävimme viisi (!) kertaa mun autolla hakemassa hänen autoonsa milloin mitäkin osia. Reissusta kertyi yhteensä 130 km matkaa per kerta. Eli ajoin yhteensä 650 km omaan piikkiin, vaikka äijä lupasi korvata bensat! No, hän sitten peräti tarjosi mulle Porissa yhdessä mäkkärissä kerrosaterian, joka maksoi muutaman hullun euron.
Kyselin bensarahoista, eipä ollut niistä enää mitään puhetta. V*tun p*ska äijä, anteeksi kiroilu, mutta v*tuttaa vieläkin!!! Jätin tämän apinan ja kehtasi ihmetellä syytä!!!!!!! Voihan V*TTU!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin joskus kääntäjänä. Sain pyyntöjä mm. kääntää kaverin työpaikan (ravintola) ruokalistan ranskasta suomeksi sekä yhden firman nettisivut suomesta ranskaksi. Ilmaiseksi tietysti! En suostunut.
Mua myös pyydettiin kääntämään.
Ravintola oli uusi ja meillä on yhteinen ystävä. Ystäväni kysyi minulta voisinko auttaa, koska heillä ei ole varaa palkata ammattilaista ja ehdotti saisi ravintolaan lahjakortteja.
Koska työrintamalla oli hiljaista ja hääpäiväkin oli tulossa, suostuin.
Omistaja oli jo kääntänyt kaikki valmiiksi Google kääntäjän avulla, minun piti vaan tarkistaa ovat kunnossa. Hienosäädössä meni aikaa ehkä tunti.
Kysyi käykö esim 5 x 60 e lahjakortit, kohtuuhintainen paikka, sanoin ei kiitos, tämä oli minun lahjani. Sain sitten kutsun avajaisiin, joka kävi loistavasti palkkiona.
Jotkut osaa taidon. Kysyä kauniisti, tehdä mitä voi ja kiittää jälkikäteen. Jopa tuntemattomalle ihmiselle näillä ominaisuuksilla voi tehdä palveluksen helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni tuli niin vanhaksi, että edessäpäin alkoi häämöttämään muutto palvelutaloon, jolloin hän ilmotti, että muuttaa minun luokseni asumaan, tietenkin. Minä, isoveljeni ja pikkuveljeni olemme ainoat lapsenlapset ja minun ollessa nainen, oli mummon mielestä toki selvää että minä naisena lopettaisin oman elämäni ja jäisin kotiin hoitamaan mummoa. Muuten hyvä, mutta asuin omistusyksiössä hissittömässä talossa keskustassa, opiskelin teknillisessa yliopistossa ja olin juuri muutaman kuukauden päästä lähdössä vaihtoon toiselle puolen maailmaa.
Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain kuulla että koska olin nainen, se olisi minun velvollisuuteni ja että tämä järjestely oli pedattu jo lapsuudestani lähtien.
Podin oikeasti aivan mielettömän pahaa oloa tämän asian kantilta, etenkin kun olin (tai olimme) veljieni kanssa todella läheisiä mummon kanssa, kävimme usein vierailulla ja järjestimme ohjelmaa hänelle, vaikka välimatkaakin oli päälle 100 km.
Noh, tilanne kärjistyi siihen, että veljeni ja sairas äitimmekin tulivat väliin ja yritimme yhdessä tarjota mummolla lähempää kämppää+henkilökohtaista avustajaa jonka me kustantaisimme, mutta ei. Lopputulema on se että mummo jätti minut perinnöttä ja minä jatkoin elämääni kuten ennenkin ilman mummoa elämässäni, hänen tahdostaan. :/Sinun äitinäsi ja veljenäsi olisin antanut omasta perinnöstä myös sinullekin. Uskomatonta käytöstä mummiltasi.
Eikös perintö mene niin, että mummon perijänä on hänen tyttärensä ja hänen mahdolliset sisaruksensa. Ei lapsenlapsia ns. jätetä perinnöttä, vaan heille testamentataan erikseen, jos niin halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan 4 erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlista tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten! sulta tilaan kyllä toistekin tarjottavaa oli niin ihania". Menin tavallaan lukkoon enkä edes tajunnut alkaa vaatimaan rahaa. Olin niin ihmeissäni siitä miten aikuinen ihminen voi olettaa että 4 isoa juustokakkua korvataan kupillisella kahvia. Nykyään jo vähän naurattaa, sillon ei
Uskomatonta idiotismia, ihan tässä häkeltyy.
Vielä uskomattomampaa on, että kakkujen tekijä tyytyy kahvikupilliseen, eikä peri saataviaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosmetologina saa kivasti pyyntöjä..
-Häämeikki koemeikkeineen tietysti ilmaiseksi
-Koko suvun ja tuttavien kulmien hoito, ilmaiseksi ja aina heti kun heille sopii, viis minun aikataulusta
-Ihonhoito eli kasvohoito koneineen, ilmaiseksi tietysti kun eihän se nyt niin vaikeaa ja kallista voi olla, suututaan kun en taio aknea pois yhdellä hoitokerralla (en ole kuitenkaan ihotautilääkäri tai taikuri)
-Viikoittainen koristelakkaus kun eihän se nyt aikaa vie eikä ole vaikeaa
-Rakennekynnet ja ripsienpidennykset, ilmaiseksi nekin
-Kynsisienen hoito yhdellä hoitokerralla, taikuri kun olen
-Hierontaa aika kun nähdäänNäitä oikeasti voisi jatkaa loputtomiin...
Miksi suostut? Laitat kyltin "hinnasto sukulaisille & tuttaville" -kyltin esiin.
Enhän sanonut suostuneeni, nuo olivat vain pyyntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin joskus kääntäjänä. Sain pyyntöjä mm. kääntää kaverin työpaikan (ravintola) ruokalistan ranskasta suomeksi sekä yhden firman nettisivut suomesta ranskaksi. Ilmaiseksi tietysti! En suostunut.
Mua myös pyydettiin kääntämään.
Ravintola oli uusi ja meillä on yhteinen ystävä. Ystäväni kysyi minulta voisinko auttaa, koska heillä ei ole varaa palkata ammattilaista ja ehdotti saisi ravintolaan lahjakortteja.Koska työrintamalla oli hiljaista ja hääpäiväkin oli tulossa, suostuin.
Omistaja oli jo kääntänyt kaikki valmiiksi Google kääntäjän avulla, minun piti vaan tarkistaa ovat kunnossa. Hienosäädössä meni aikaa ehkä tunti.
Kysyi käykö esim 5 x 60 e lahjakortit, kohtuuhintainen paikka, sanoin ei kiitos, tämä oli minun lahjani. Sain sitten kutsun avajaisiin, joka kävi loistavasti palkkiona.
Jotkut osaa taidon. Kysyä kauniisti, tehdä mitä voi ja kiittää jälkikäteen. Jopa tuntemattomalle ihmiselle näillä ominaisuuksilla voi tehdä palveluksen helposti.
Erittäin tyylikkäästi hoidettu asia, molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan synttärilahjaa pyydettiin takaisin, että käly voisi antaa sen siskolleen (joka oli juuri saanut pojan myös)
Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.
Näitä tuli itsellenikin niinä vuosina kun asuin Pariisissa ja Lontoossa. Ikään kuin minulla olisi aikaa ja kiinnostusta passata ja ruokkia puolituttuja ala-astekavereita, joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Varsinkaan haastavan työn ohessa, kun vapaapäivät ovat kortilla ja työpäivät 12 tuntisia. Muutin sitten takaisin Suomeen, kyläilypyynnöt loppuivat kuin seinään.
Tunnen itseni luuseriksi, koska kylään ei koskaan ole tulossa kuin perhe.
Et ole ainoa :) Oikeassa elämässä en tunne ketään, kenen kotia käytettäisiin hyväksi tai kenen ammattia käytettäisiin hyväksi. Samoin kuin nuo mökkijutut. Oikeassa elämässä kenenkään mökille ei ole ollut tuppautumassa isoa perhettä ilman eväitä ja äiti ja isä makaavat vain rannalla ja isäntäväki hoitaa lapset, vaikka täällä näitä tarinoita on solkenaan.
Täällä tuo ensimmäinen jota lainattu, suuressa kaupungissa asuva.
Kävin ison lukion, lähdin maailmalle ja muutin lopullisesti. Nuorena ihmisiltä tuli noita viestejä "hei, olen reilaamassa. Voitko majoittaa?" Vaikka lukiossa juteltiin, en ollut osan kanssa kavereita saatikaan ystäviä. Ihan periaatteessa sanoin "ei" ihmisille jotka eivät olleet ikinä kutsuneet mua kotiinsa, kun Suomessa asuin. Jos me ei olla tarpeeksi läheisiä, että ihminen olisi kutsunut minut hänen kotiin, me ei olla tarpeeksi läheisiä, että minä otan sinut minun kotiin.
Nyt Facebookin ansiosta koko suku näkee asuinmaani. Sirpa laittaa statuksen "olisi kiva päästä reissuun" johon oma isotäti Kyllikki kommentoi "hei, meidän Lissu asuu xxx maassa! Hän majoittaa!" Ja sit vielä laittaa tägin, että taatusti huomaan statuksen. Siinä sitten on selvittämistä Sirpalle (jota en tunne), että ei käy ja Kyllikille, että ei mun asuntoa saa toisille luvata. No shit. Näin on oikeasti käynyt.
Eihän tuo isotäti pahaa tarkoita, haluaa auttaa kaveriaan. En kuitenkaan suostu majoittamaan muita kuin minulle itselleni läheisiä ihmisiä.
Muut kyselyt tulee vanhempien kautta. Kummin serkut kyselevät "asuuko se teidän Lissu vielä siellä? Jos menisimme kylään joku kesä?" Isä on todella hyvä sanomaan ei käy. Hän tietää, että en oikein tykkää vieraista vieraista :)
Summa summarun, kestitä mua niin mä kestitän sua.
Hassua kyllä, haluaisin vieraita mökille! Se olisi kivaa! Säästyisi matkustaminen ympäri Suomea, kun yritän nähdä kaikki kaverit ja sukulaiset lomillani. Yritän tarjota makuupaikkaa, ruokaa ja juomaa, mutta harva tulee. Sääli. OK, mökki on aivan hevon helvetissä, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ja onhan kaikilla omat mökkinsä missä mielummin haluaisivat olla
Näitä llapsenvahti hyväksikäyttöjä olen kokenut. Esimerkiski suostuin ottamaan naapurin lapsen, joka oli siis lapseni leikkikaveri, yökylään ja hoitoon, jottsu iltaan mennessä. olin a äiti pääsi baariin. Tämä sinäns ok. Lapset 4-v. Mutta kun tätä äitiä ei näkynyt su iltaan mennessä, eikä maanantainakaan. Olin itse tuolloin äitiyslomalla. Tyypp ei tietenkään vastannut puhelimeen. Menin hänen parhaan kaverinsa luo, jonka tiesin ja joka asui lähelläniin hän kertoi, että voi olla pois parikin viikkoa nk. ryyppyreissuilla. No tämä kaveri otti lapsen. Ei ole normaali tämä lapsi, nyt o aikuisuuden kynnyksellä. Sossun kirjoilla, mutta mitään ei tapahtunut.
Toinen samantyyppinen tapaus, tosin eri paikassa, ja enkä nähtävästi oppinut oli sellainen, joka yritti joka viikonlopuksi saada lapset, 2 kpl, jonnekin "hoitoon". Säällittävää kun laittoi lapset reppu selässä pe iltapäivänä kerjäämään "yökyläilyä". Meillä saattoi olla kerran kuukaudessa, koska lapseni oli tämän lapsen kavereita. Yleensä sovittiin pe-la, mutta niinpa se aina venyi su-iltaan. Ei edes soittanut lapsilleen tuona aikana. Joissakin paikoissa olleet 15 pvä.Kerran sairastui äkillisesti ja otin lapset moneksi päiväksi ja käytin sairaalassa lapsia, mentiin aulaan kahville ja naivisti kuvittelin, että edes tarjoaisi kahvit, mutta ei. Sain niin tarpeekseni, että ilmoitin,että vuorokauden sisään tulisi löytää muu hoitopaikka ja kas kummaa sellainen löytyi tunnissa. Paha juttu vaan, että sinne päästyään nämä hoidossa olevat lapset sekä niiden "uudet hoitajat" lähettivät uhkausviestejä. Näiden lasten takia en vienyt asiaa polisiille. Olisipitänyt, m eni vielä vuosi ennen kuin ne huostaanotettiin ja ei mene nykyään hyvin, ryyppääväät ja huumet käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ruokapuolen ammattilainen.
Kaveri sitten pyysi että tekisin isot mätöt hänen juhliinsa ja hän kampaajana sitten tekee takaisin. No, mikäs siinä. kuullosti hyvältä diililtä.. Pitkän päivän raadoin keittiössä tekemässä jos minkälaista alkupalaa, ja muuta salaattia ruokaa karjalanpiirakoista lähtien.
Nooh.. sain 10e alennuksen normaalihinnoista häneltä sitten hiustenleikkuusta ja värjäyksestä.. =D =D Olis nyt tehny edes materiaalien hinnalla. Se tossa taas kyseli samaa diiliä, yllättäin olikin kalenteri täynnä. =D =D
Et jos oravannahkakauppoja tehdään, niin sitten siitä kyllä pitää molempien hyötyä. Rypyttäköön jatkossa omat piirakkansa =D
Miksi te ihmiset ette vaadi sitä, mitä teille kuuluu?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kotona purkissa kolikoita joita minä ja mieheni laitamme sinne molemmat sillointällöin kun jää taskun/laukun pohjalta. Purkki oli ennen eteisessä lipaston laatikossa. Kunnes ex-ystävä oli meillä käymässä ja ehdotti että käydään hänelle kaupassa kun hän on parin tunnin päästä lähdössä. En ollut mitenkään kummemmin esitellyt niitä kolikoita, saati sanonut että ne olisivat yleisessä jaossa. No hän käveli pokkana purkille ja otti rahaa. Huomasin ja kysyin että mitä ihmettä hän puuhaa. Sanoi että kai hän voi 10-15€ ottaa sieltä kun on vähävarainen opiskelija ja meillä on "kaapit täynnä rahaa" No kielsin ja sanoin että eivät ne rahat ole yksin minun. Lopputulos, dramaattinen poistuminen paikalta ja facebook-päivitys pihistä ystävästä joka ei voi auttaa nälkäistä ystäväänsä.
Olittepa julmia! ;)
Minulla oli työpaikalla työpöydän laatikossa suuri määrä kolikoita ja pari seteliä. Käytin rahoja, jos jollekin kerättiin merkkipäiväonnittelua tai kävin ostamassa lounasta tms.
Lomalta palattuani naispuolinen tuuraajani kertoi, että hän oli käyttänyt rahani ja kysyi minulta, paljonko rahoja oli, niin hän voi korvata ottamansa summan minulle. Setelirahat hän sentään muisti.
Eihän minulla ollut aavistustakaan summasta, koska pudotin lokeroon kolikoita tämän tästä. Sanoin jonkin summan ja hän maksoi minulle. Hän oli varakkaasta perheestä eikä vienyt rahoja nälkäänsä, vaan juhlimiseen. Olisi edes laskenut, paljonko hän vei minulta ja palauttanut kyseisen summan.
Olin niin kauhistunut rahojen omavaltaisesta viemisestä, etten osannut edes ilmoittaa asiaa esimiehelle.
Miksi säilytät työpöydän laatikossa suurta määrää kolikoita ja seteleita?
Ehkä hyvä tuuri, koska ei edes tuttavieni, ei työkavereideni, ei sukulaisteni ei kenenkään, kenet tunnen elämään ole sattunut tällaisia tolkuttomia hyväksikäyttötapauksia :)
Ja minä kuitenkin tunnen aika paljon ihmisiä.