Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Kirjoittaja nro 1590, onneksi nyt silmäsi ovat auenneet! Sinulla on oikeus onnelliseen elämään ja tuon
kaverin kanssa sitä et todellakaan saa! Opettele rakastamaan itseäsi, ajattele että sinua ei saa noin
kohdella. Ehkä viisasta salaa etsiä uusi asunto, kertoa luottoystävällesi totuus tilanteesta ja mennä vaikka
hänen kanssaan hakemaan tavarasi. Älä paljasta miehellesi näitä aikeita! Jos hän uhkailee sinua, ota yhteys
poliisiin. Tulethan kertomaan miten kävi? Nyt pää pystyyn ja rohkeasti oma elämä haltuun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex suuttui kun kuuntelin Tuure Kilpeläisen "tahtoisin, tahtoisin" -biisiä. Oli 100varma että mulla on joku toinen.
Minäkin suuttuisin jos kuka tahansa lähimmäinen kuuntelisi tuollaista PASKAA läsnäollessani :)
Vierailija kirjoitti:
Luin varmaan 40 sivua tätä keskustelua ja aloinpa tosissani miettiä omaa exääni. Oltiin vuosia ystäviä ennen kuin alettiin seurustella ja se seurustelu loppui melko lyhyeen eikä syyt ole mulle vieläkään oikein selviä. Exällä oli kieltämättä ollut huonoja suhteita siihen mennessä, minua edeltäneen exän tunsin hyvin ja olin sitä suhdetta seurannut, nainen käytti ajoittain myös fyysistä väkivaltaa henkisen ja taloudellisen väkivallan lisäksi. Tätä naista edeltänyt taas oli hieman sekaisin hänkin, kuukausia eron jälkeen lähetteli viestejä jossa haukkui exän uuden naisen jne. Minua seurasi vielä ainakin yksi huono suhde, josta exä oli selittänyt että nainen ei ollut päästänyt häntä näkemään kavereitaan (ei olla enää väleissä, joten nämä tiedot tulleet täysin yhteisten kavereiden kautta, plus kukaan ei käsittääkseni tuntenut tätä naista).
Kun aloimme seurustella, exä kovasti "hermoili" että enhän minäkin nyt ole sekopää/hullu niinkuin kaikki edelliset. Näin jälkikäteen en ymmärrä miksi tämä on pitänyt ääneen sanoittaa, kyllähän me tunnettiin erittäin hyvin jo ennen seurustelua. Opiskelin tuolloin yliopistolla ja mainitsin joskus nimeltä jonkun miespuolisen opiskelukaverin, ja exä heti kärppänä kysyi kesken oman lauseen että "kuka on Mikko?". En osannut ajatella tuosta silloin oikein mitään, mutta jostain syystä koin silloinkin tarpeelliseksi mainita, että tämä mainittu mies on homo. Taisimme myös käydä jotain keskustelua muista miespuolisista opiskelukavereistani. Minua edeltäneessä suhteessa tappelivat varmaan vuoden verran tasaisin väliajoin jostain tämä naisen miespuolisesta ystävästä, kun exä oli jostain syystä hänestä kovin mustasukkainen ja aina kännissä toi niitä pettämisepäilyjä esille.
Vähän tulee tunne, että väistinkö sittenkin luodin. Ero oli kipeä ja kieltämättä miehen loppuajan sekoilua katsellessa tuli mieleen, että ei ihme jos tuolla on ollut hulluja naisia, koska tekevät toisensa hulluksi ja tuon kanssa seurustelu vie järjen. En vaan rakastuneena ja sydänsuruissani ottanut tuotakaan ajatusta silloin kovin tosissani. En usko että hänestä olisi yhtä sairaisiin temppuihin kuin täällä on monesti kuvattu, mutta jälkikäteen muistoista alkaa kyllä nousta jos jonkinlaista varoitusmerkkiä. Omaa ajattelua on varmaan pitkään sekoittanut sekin, että olimme tosiaan hyviä ystäviä ennen suhdetta.
Kätevää miehelle, kun saa sinut ensitöikseen uskomaan että hän on aikaisemmissa suhteissa ollut uhri ja naiset kamalia. Kun sinulla on tuo uskomus päässä, on myös vähän helpompi saada sinut uskomaan samaa itsestäsi. Aikamoista sattumaa vaatisi että nainen toisensa perään ollut sellainen hirviö kuin mies väittää - mutta tokihan jotkut vaan päätyy paskojen suhteiden kierteisiin.
Kirjoitin jonnekkin ensimmäisille sivuille pitkät viestit omista kokemuksista, mutta joku kirjoittaja tuossa ylempänä muistutti vielä yhdestä: mies niin katuvana aina paskamyrskyn jälkeen vakuutteli ettei oikeasti ole sellainen eikä ole koskaan käyttäytynyt niin... Kävi sitten pari-kolme kertaa Lyömättömällä Linjalla ja alkuun oli niin fiiliksissä, kuulema juuri oikea paikka hänelle yms, mutta sitten vikalla kerralla olikin kuulema tullut esiin sellaista, ettei mies ole se ongelma vaan minä. Että hänen käytöksensä on ymmärrettävää ja minun pitää tulla enemmän vastaan. Täysin väärä paikka siis hänelle ja minun pitäisi hakeutua hoitoon.
Mietin tuota ja ajattelen nykyään, että hyvinkin on voitu hänelle sanoa noin - siis mikäli hän ei ole kertonut asioita totuudenmukaisesti, kuten ei koskaan aikaisemminkaan kertonut. Varmaan unohtui mainita raiskaus, asuntoon murtautuminen, tuhopoltolla uhkailu, kissan vahingoittamisella uhkailu, mustasukkaisuusdraamat aina kun näin ystävääni, jatkuva viestein ja puheluin pommittaminen, ovelle riehumaan ilmestyminen kaikkina vuorokaudenaikoina, kadulla jahtaaminen, työpaikan ulkopuolella stalkkaaminen, puhelimen/sähköpostin/Facebookin tonkiminen, valheiden levittäminen minusta ympäri kaupunkia, autolla satojen kilometrien ajaminen vieraiden naisten luokse keskellä yötä, itsemurhalla uhkailut ja muu pikkujäynä.
(Terveisiä Espooseen, siirsin eilen korvausvaatimukseni ulosottoon.)
Vierailija kirjoitti:
Joku kyseli miten tämä alkaa ja ajattelin kertoa oman tarinani jos siitä olisi apua.
Suhteen alussa mies oli täydellinen. Edellinen parisuhteeni päättyi koska ex oli kovin välinpitämätön, joten kun tuli tilalle mies joka halusi kuulla päivästäni kaiken ja joka imarteli ja huolehti tuntui se lottovoitolta.
Alussa se oli tavallisia kyselyitä siitä miten päivä oli mennyt. Mies oli huolehtivainen ja omistushaluinen, esim. kun joku baarissa tuli juttelemaan tuli hän väliin ja ilmoitti että tämä on minun rakkaani. Siinä vaiheessa se oli melkein romanttista, mutta pikkuhiljaa tilanne paheni.
Mies alkoi kontrolloimaan ihmissuhteitani. Alussa kaikki miespuoliset "epäilyttivät" häntä, kuulemma selkeästi olivat kiinnostuneita koska hänen mukaansa miehet ja naiset eivät voi olla vain ystäviä. Tässä vaiheessa pyörittelin vähän silmiä, mutta mies jatkoi painostusta kunnes yhtäkkiä kaikki miehet olivat kaikonneet. Sitten tiettyjä ystäviä piti alkaa vähentämään koska johdattelisivat minut pahoille teille. Vasta jälkeenpäin tajusin että kaikki nämä ystävät olivat ystäviä jotka eivät pitäneet poikaystävästä.
Sairaanloinen kateus alkoi tässä vaiheessa. Miksi olin ollut 10 minuuttia tavallista pitempään lenkillä? Olinko jutellut jonkun kanssa lenkillä? No ostetaan minulle kuntopyörä ettei tarvitse lenkkeillä ja pysyn näköpiirissä. Miksi olin työterveydessä valinnut mieslääkärin? Enkö muka viitsi odottaa paria tuntia naislääkärille vapaata aikaa? Miksi lakanat ovat pesussa perjantaina kun ylensä pestään sunnuntaisin? Ketä olet pannut?! Ketä olet vittu pannut??!!
Roikuin mukana suhteessa viimeisillä voimillani koska olin niin yksin. Ystäviin ja perheeseen olin yhteydessä kun sai ja mies valvoi sitä.
Lähdin kotoa sen jälkeen kun mies löi toisen kerran. Ensimmäisen kerran oli katuva ja pahoitteli, toisen kerran jälkeen sanoi ettei minun olisi pitänyt väittää vastaan. Tyhmyyttäni en koskaan mennyt poliiseille, tämä on vuosia kaduttanut, etenkin koska vielä kuukausia eron jälkeen mies lähetti uhkaavia viestejä ja soitti kymmeniä kertoja päivässä.
En tiedä miehen tämänhetkisestä tilanteesta muuta kuin sen, että oli yli vuosi sitten pahoinpidellyt jonkun baarissa ja oli saanut siitä vissiin syytteen, en tiedä onko se ratkennut jo.
Itse pysyin suhteen jälkeen sinkkuna pitkään, mutta sattumalta löysin kumppanikseni maailman ihanimman ja rakastavimman miehen!
Jos joku samassa tilanteessa oleva tätä lukee, niin puhukaa jollekkin! Etsikää apua, joku sitä haluaa antaa! Kaikki ystäväni ja perheeni tekivät kaikkensa kun tilanteeni tuli esiin.
Mun tarina on melkein kohta kohdalta samanlainen. Suhteesta on jo pari vuosikymmentä, ja olen tässä vuosien varrella törmännyt useamman kerran siihen, että jonkun muun kokemukset ovat niin samanlaisia kuin omani - suhde etenee kuin kaavaa seuraisi. Kai näistä pitäisi puhua vielä enemmän ja avoimemmin, jotta tuollaisessa tilanteessa vielä olevat tai siihen joutuneet saisivat rohkeutta irrottautua.
Eräs eksäni oli klassinen itserakas naistenhakkaaja ja tietysti sairaalloisen mustasukkainen.
Ystäviä näillä miehillä ei yleensä ole, ei tälläkään. Minun ystäviäni hän vihasi kateellisena,
en olisi saanut tavata heitä, koska he eivät kutsuneet häntä mukaan kakku-, Tupperware-, vauva- eikä Oriflame-kutsuille, ei meidän huvipuistoreissuillemme, eikä katsomaan elokuvateatteriin romanttisia draamoja muiden... ehh, naisten kanssa.
Hän lähetteli ystävilleni inhottavia viestejä, väitti minun solvanneen heitä, poisti yksitellen kaikki ystävieni numerot puhelimestani ja huuteli yksin humalassa sitten kaiket illat, miten minulla ei ole ystäviä.
Hänellä itsellään on Paljon Hyviä ystäviä, heillä on Oikeaa, pitkäaikaista ystävyyttä, meillä jotain pintapuolista paskaa, eikä minun ystävilläni ole muka mitään arvoa.
Ne hänen ns. ystävänsä eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä - ikinä. Me olimme kaksin illat kotona puhumassa, miten upea ihminen hän onkaan.
Alkuaikoina hänen komeutensa sokaisi minut, mutta kaamea luonne ja myrkyllisyys alkoi näkyä heti kun näin hänen lävitseen.
Olimme vuoden yhdessä.
Hänen "paras ystävänsä" oli muka ex-vaimo, jota hän laahasi meille kylään. Tälle hän jakoi rahaa ja pyysi yökylään ja se nainen oli kyllin epätoivoinen ja tyhmä jäädäkseen välillä meille yöksi.
Kerran yllätin heidät itse teosta sohvalta ja käskin painua ulos.
Mies suuttui, että häiritsen heitä ja löi minua nyrkillä naamaan.
Olin ihan varma, että saan mustan silmän. Suutuin tästä lyömisestä ihan hulluna ja kävin hänen päälleen.
Tottumattomana tappelijana iskin häntä nyrkillä silmäkulmaan niin kovin kuin minulta lähti.
Mies alkoi ulvoa, että hän haluaa erota ja että hän ei lähde ikinä minun asunnostani, vaan minun pitää lähteä omasta vuokrakämpästäni,
jossa hän majaili.
Hän vihjaisi, että on koko ajan ollut kiinnostunut enemmän minun tyttövauvastani, kuin minusta. Hänen naisystävänsä nauroi ja määki vieressä.
Silloin raivostuin toden teolla.
Iskin miestä saksilla rintaan, mihin tuli melkoinen haava...
Tässä välissä tulivat poliisit,
pidätys, syyte törkeästä pahoinpitelystä,
asunnonmenetys, lapsen huostaanotto jne.
Selvisin kaikesta. Sain lapsen takaisin parissa päivässä,
mies ei vaatinut mitään korvauksia, mutta juoksi vielä tämän jälkeen hulluna minun perässäni, vainosi ja soitteli kuukausikaupalla.
Lapseni isään hän piti tiivistä, yksipuolista yhteyttä valehdellen että olemme "onnellisesti yhdessä",
välillä hän keksi että olen alkanut käyttää huumeita. Mies soitteli ahkerasti lapseni isälle, sekä minun vanhemmilleni ja teki tietysti ilkivaltaisia lasuja myös.
Jouduin vaihtamaan väliaikaisesti kaupunkia ja ottamaan turvakiellon, jotta pääsisin hullusta eroon.
En ole moiseen sekopäähän törmännyt ennen, enkä jälkeen.
Nyt siitä on jo yli 10 vuotta aikaa,
parin vuoden ehdollinen vankeus on ajat sitten päättynyt ja tyttöni on jo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä lähti itse baariin ja jätti videokameran kuvaamaan minua salaa kun olin yksin hänen luonaan. Oli aivan varma että raahaan sinne jonkun miehen. Ikinä en pettänyt.
Ollessani sairaalassa leikkauksesta toipumassa tosi kipeenä, mies väitti mun flirttailevan miespuolisen sairaanhoitajan kanssa. No eipä olis tullu mieleenkään!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on kokemus kolmiodraamasta. Olin kaverin pyöreitä viettämässä. Paikalla oli sellaistakin porukkaa jota en tunne. Aamuyöstä yksi nainen poistui pöydästä jossa me viimoset juhlijat juhlittiin, niin että tuoli kaatui. Me siinä ihmettelimme että mikä hänelle tuli. Miehensä sanoi että on mustasukkainen kun luulee että minulla ja miehellään on sutinaa. Olin valehtelematta kaksi lausetta vaihtanut tuon miehen kanssa, kuten myös hänen naisensa kanssa, 12h aikana, eikä hän ollut sanonut mitään sellaista mistä tulisi loukkaantua, tai edes vilkaissut puoleeni muutoin. Nousin sitten ylös, ja onneksi aiemmin soittamani kyyti saapui lähes saman tien, ja lähdin menemään, joten en ollut paikalla jälkiselvittelyissä. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Eräs eksäni oli klassinen itserakas naistenhakkaaja ja tietysti sairaalloisen mustasukkainen.
Ystäviä näillä miehillä ei yleensä ole, ei tälläkään. Minun ystäviäni hän vihasi kateellisena,
en olisi saanut tavata heitä, koska he eivät kutsuneet häntä mukaan kakku-, Tupperware-, vauva- eikä Oriflame-kutsuille, ei meidän huvipuistoreissuillemme, eikä katsomaan elokuvateatteriin romanttisia draamoja muiden... ehh, naisten kanssa.
Hän lähetteli ystävilleni inhottavia viestejä, väitti minun solvanneen heitä, poisti yksitellen kaikki ystävieni numerot puhelimestani ja huuteli yksin humalassa sitten kaiket illat, miten minulla ei ole ystäviä.
Hänellä itsellään on Paljon Hyviä ystäviä, heillä on Oikeaa, pitkäaikaista ystävyyttä, meillä jotain pintapuolista paskaa, eikä minun ystävilläni ole muka mitään arvoa.
Ne hänen ns. ystävänsä eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä - ikinä. Me olimme kaksin illat kotona puhumassa, miten upea ihminen hän onkaan.
Alkuaikoina hänen komeutensa sokaisi minut, mutta kaamea luonne ja myrkyllisyys alkoi näkyä heti kun näin hänen lävitseen.
Olimme vuoden yhdessä.
Hänen "paras ystävänsä" oli muka ex-vaimo, jota hän laahasi meille kylään. Tälle hän jakoi rahaa ja pyysi yökylään ja se nainen oli kyllin epätoivoinen ja tyhmä jäädäkseen välillä meille yöksi.
Kerran yllätin heidät itse teosta sohvalta ja käskin painua ulos.
Mies suuttui, että häiritsen heitä ja löi minua nyrkillä naamaan.
Olin ihan varma, että saan mustan silmän. Suutuin tästä lyömisestä ihan hulluna ja kävin hänen päälleen.
Tottumattomana tappelijana iskin häntä nyrkillä silmäkulmaan niin kovin kuin minulta lähti.
Mies alkoi ulvoa, että hän haluaa erota ja että hän ei lähde ikinä minun asunnostani, vaan minun pitää lähteä omasta vuokrakämpästäni,
jossa hän majaili.
Hän vihjaisi, että on koko ajan ollut kiinnostunut enemmän minun tyttövauvastani, kuin minusta. Hänen naisystävänsä nauroi ja määki vieressä.
Silloin raivostuin toden teolla.
Iskin miestä saksilla rintaan, mihin tuli melkoinen haava...
Tässä välissä tulivat poliisit,
pidätys, syyte törkeästä pahoinpitelystä,
asunnonmenetys, lapsen huostaanotto jne.
Selvisin kaikesta. Sain lapsen takaisin parissa päivässä,
mies ei vaatinut mitään korvauksia, mutta juoksi vielä tämän jälkeen hulluna minun perässäni, vainosi ja soitteli kuukausikaupalla.
Lapseni isään hän piti tiivistä, yksipuolista yhteyttä valehdellen että olemme "onnellisesti yhdessä",
välillä hän keksi että olen alkanut käyttää huumeita. Mies soitteli ahkerasti lapseni isälle, sekä minun vanhemmilleni ja teki tietysti ilkivaltaisia lasuja myös.Jouduin vaihtamaan väliaikaisesti kaupunkia ja ottamaan turvakiellon, jotta pääsisin hullusta eroon.
En ole moiseen sekopäähän törmännyt ennen, enkä jälkeen.
Nyt siitä on jo yli 10 vuotta aikaa,
parin vuoden ehdollinen vankeus on ajat sitten päättynyt ja tyttöni on jo teini.
Olikohan mies siis pedofiili, kun vihjasi olleensa oikeasti kiinnostunut vauvastasi? Ihailtavasti tiikeriemon lailla puolustit kyllä lastasi!
Karmeaa, mutta hyvin kuvaavaa on se, että vastaanlaittokaan ei usein estä näitä sairaita henkilöitä jatkamasta puuhiaan, ja sitä kuvaa hyvin se, että mies jatkoi vainoamista fyysisen puolustautumisesi jälkeenkin.
Omat kokemukset olenkin jo kertonut tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salilla selkääni tulee jännät painaumat yhdestä tietystä laitteesta. Naisystävä luuli minun pettäneen kun näki nämä "raapimisjäljet" ensimmäisen kerran. Luulin vitsiksi, ei ollut..
Ooteenä aiheeseen, kun tuli muutamista viesteistä mieleen...
Ei ole mitään syytä miksi pitäisi arvostella negatiivisesti tai positiivisesti kenenkään naisen/miehen ulkomuotoa omalle kumppanille. Mikähän se mielihyvä siitä on että saa sanottua omalle puolisolle miten vetävän näköinen joku toinen on? akkohan siitä on itselle tulla hyvä mieli, että tietää aiheuttavansa puolisolleen pahan mielen. Mun mielestä aika sairasta. Eikö noita voisi puhua siellä omassa kaveriporukassa vain. jos pakko on.. Onko pakottaa tarve sanoa kaikki ääneen, joku aspergeri tai jotain? Silloin kannattaisi jo suhteen aussa mainita kumppanille että on aspergeri.
Mulla oli nuorempana tuollainen mulkero miesystävänä. Toki hän itse ymmärsi loukkaantua jos mainitsin eksälläni olleen tosi ison munan. Tai että joku hänen kaverinsa on älyttömän komea. Aika jännä, koska minähän nyt vain sanoin mitä mieleen tuli, ihan kuin mieskin sanoi sanovansa. Hän ei kuulemma ikinä olisi sanonut että eksällään oli hyvä peba. Että se nyt on vähän mistä loukkaantuu. Hänen puolustuksensa oli että ei hän voi sille mitään jos lipsauttaa jonkun olevan seksikäs. No luulin ettei minunkaan tarvite pelätä lipsauttaa eksän isosta vehkeestä, mutta tämä lipsauttelun salliminen koskikin siis vain häntä, ja hänen säännöillään ;) Hah :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirotut e-piltsut kirjoitti:
En olisi saanut käyttää e-pillereitä, koska se ei kuulemma ole reilua miestä kohtaan.
Kun pyysin perusteluita sain kuulla että:
E-pillereiden käyttö todisti sen, etten ollut exän kanssa tosissaan koska en halunnut saada hänelle lapsia (20-vuotiaana en kyllä halunnutkaan).
Niiden käyttäminen osoitti etten luota mieheen, jonka ehkäisy ehdotus oli ns. pull out metodi, missä siis mies vetäytyy pois juuri ennen kun laukeaa..
Niiden käyttö mahdollisti mulle sen, että voin pettää sitä vapaasti koska en tarvitse kumia. :D??
Niiden käyttö on epäluonnollista ja.. kemikaalisten ominaisuuksiensa takia pilaa nautinnon minkä vuoksi en biologisesti olisi edes kyennyt tulemaan vaikka hän olisi yrittänytkin (Ei edes yrittänyt vaan olisi pitänyt kyetä tulemaan sen puolentoista minuutin aikana kun ähisi päällä). :'D
Tän lisäksi muistan vaan sen kun sain kaverin kautta hyvän kuntosalitarjouksen. Kun sanoin tästä exälle, tämä purskahti itkuun ja onnistuin juuri ja juuri rajun itkun seasta naama rusinalla kysymään "Ketä sä siellä panet?"
Se suhde ei pitkään kestänyt.
PS. Mikä juttu se on että kun suhteen jälkeen alkaa jossain kohtaa seurustelemaan uudestaan niin se olisi muka pettämistä? :D Mäkin siis tän suhteen jälkeen olin n. puoli vuotta sinkkuna ennenkuin tapasin toisen pojan, jonka kanssa alettiin heilastella ja tältä exältä tuli silloin raivokkaita viestejä että petän sitä ja että tiesi että näin kävisi. Vaikka oltiin siis erottu aikaa sitten.........
Jep, minunkin ex alettuani uudestaan seurustelemaan kyseli minulta, että "Onko sulla joku toinen?" Ja "Tiesinhän mä että petät." Hän sai myös uhkailemalla karkotettua tapailemiani miehiä, ja tiedot näistä onki siis aina yhteisiltä ystäviltä, jotka minulle väittivät uskoneensa kun kerroin, millainen tuo ex on, mutta jotka sitten kuitenkin sai manipuloitua paljastamaan ketä tapailen.
Nainen selailee kännykkääni ja kyselee jostain mistä ei pitäisi tietää.
Ei taida tietää olevansa vaihtoon menossa,, minulla on salainen prepaid vaihto-operaatiota varten hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen selailee kännykkääni ja kyselee jostain mistä ei pitäisi tietää.
Ei taida tietää olevansa vaihtoon menossa,, minulla on salainen prepaid vaihto-operaatiota varten hankittu.
Miksi et uskalla/voi olla edes sitä aikaa sinkkuna, mikä naisen vaihtamiseen kuluu?
Kävin kavereiden kanssa kauniina kesäpäivänä kahvilla. Kyseessä siis nainen ja mies jotka olen tuntenut kauan ja idea oli lähteä ryystämään sumppia ja jutustella kun ei olla aikoihin nähty. Huomasin kyllä jo lähtiessä että mies oli jotenkin hapan, mutten meittinyt sitä sen enempää. Kotiin palatessani sitten alkoi hirveä rähinä että missä olin, mitä tein, kenen kanssa ja tietysti olin nainut tätä miespuolista kaveriani. Se sitten kulminoitui siihen että miesystävä päätti siltä seisomalta, noh, ottaa minut väkisin. Koska "tää p*llu on mun ja vain mun". Lienee selvää että mies on nykyään eksä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs eksäni oli klassinen itserakas naistenhakkaaja ja tietysti sairaalloisen mustasukkainen.
Ystäviä näillä miehillä ei yleensä ole, ei tälläkään. Minun ystäviäni hän vihasi kateellisena,
en olisi saanut tavata heitä, koska he eivät kutsuneet häntä mukaan kakku-, Tupperware-, vauva- eikä Oriflame-kutsuille, ei meidän huvipuistoreissuillemme, eikä katsomaan elokuvateatteriin romanttisia draamoja muiden... ehh, naisten kanssa.
Hän lähetteli ystävilleni inhottavia viestejä, väitti minun solvanneen heitä, poisti yksitellen kaikki ystävieni numerot puhelimestani ja huuteli yksin humalassa sitten kaiket illat, miten minulla ei ole ystäviä.
Hänellä itsellään on Paljon Hyviä ystäviä, heillä on Oikeaa, pitkäaikaista ystävyyttä, meillä jotain pintapuolista paskaa, eikä minun ystävilläni ole muka mitään arvoa.
Ne hänen ns. ystävänsä eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä - ikinä. Me olimme kaksin illat kotona puhumassa, miten upea ihminen hän onkaan.
Alkuaikoina hänen komeutensa sokaisi minut, mutta kaamea luonne ja myrkyllisyys alkoi näkyä heti kun näin hänen lävitseen.
Olimme vuoden yhdessä.
Hänen "paras ystävänsä" oli muka ex-vaimo, jota hän laahasi meille kylään. Tälle hän jakoi rahaa ja pyysi yökylään ja se nainen oli kyllin epätoivoinen ja tyhmä jäädäkseen välillä meille yöksi.
Kerran yllätin heidät itse teosta sohvalta ja käskin painua ulos.
Mies suuttui, että häiritsen heitä ja löi minua nyrkillä naamaan.
Olin ihan varma, että saan mustan silmän. Suutuin tästä lyömisestä ihan hulluna ja kävin hänen päälleen.
Tottumattomana tappelijana iskin häntä nyrkillä silmäkulmaan niin kovin kuin minulta lähti.
Mies alkoi ulvoa, että hän haluaa erota ja että hän ei lähde ikinä minun asunnostani, vaan minun pitää lähteä omasta vuokrakämpästäni,
jossa hän majaili.
Hän vihjaisi, että on koko ajan ollut kiinnostunut enemmän minun tyttövauvastani, kuin minusta. Hänen naisystävänsä nauroi ja määki vieressä.
Silloin raivostuin toden teolla.
Iskin miestä saksilla rintaan, mihin tuli melkoinen haava...
Tässä välissä tulivat poliisit,
pidätys, syyte törkeästä pahoinpitelystä,
asunnonmenetys, lapsen huostaanotto jne.
Selvisin kaikesta. Sain lapsen takaisin parissa päivässä,
mies ei vaatinut mitään korvauksia, mutta juoksi vielä tämän jälkeen hulluna minun perässäni, vainosi ja soitteli kuukausikaupalla.
Lapseni isään hän piti tiivistä, yksipuolista yhteyttä valehdellen että olemme "onnellisesti yhdessä",
välillä hän keksi että olen alkanut käyttää huumeita. Mies soitteli ahkerasti lapseni isälle, sekä minun vanhemmilleni ja teki tietysti ilkivaltaisia lasuja myös.Jouduin vaihtamaan väliaikaisesti kaupunkia ja ottamaan turvakiellon, jotta pääsisin hullusta eroon.
En ole moiseen sekopäähän törmännyt ennen, enkä jälkeen.
Nyt siitä on jo yli 10 vuotta aikaa,
parin vuoden ehdollinen vankeus on ajat sitten päättynyt ja tyttöni on jo teini.Olikohan mies siis pedofiili, kun vihjasi olleensa oikeasti kiinnostunut vauvastasi? Ihailtavasti tiikeriemon lailla puolustit kyllä lastasi!
Karmeaa, mutta hyvin kuvaavaa on se, että vastaanlaittokaan ei usein estä näitä sairaita henkilöitä jatkamasta puuhiaan, ja sitä kuvaa hyvin se, että mies jatkoi vainoamista fyysisen puolustautumisesi jälkeenkin.
Omat kokemukset olenkin jo kertonut tänne.
Luin itse asiassa yhden abusive eli tässä ketjussa kuvattujen miesten kanssa terapiatyötä tehneen asiantuntijamiehen kirjasta, että sellainen mies, joka on abusive naisia kohtaan, on sitä huomattavasti kohonneella todennäköisyydellä myös lapsia kohtaan. Eli nämä samat miehet ovat isommalla todennäköisyydellä myös pedofiilejä. Tuo kirjan kirjoittanut mies toimii lasten hyväksikäytöissä asiantuntijana oikeudenkäynneissä ja on huolissaan siitä, että perheväkivaltaoikeukdenkäynneissä ja huoltajuuskiistoissa usein unohdetaan tämä, tai tuomareilla ei ole tietoa siitä. Eli lapsia pitäisi tajuta suojella paljon enemmän kuin nykyään, kun on kyse vanhempien väkivaltaisesta suhteesta.
Mun exä tuli allergiseksi koiralleni, kun muutimme yhteen. Ihmettelin vähän, koska heillä oli lapsuudessa ollut aina koiria. Annoin sydäntä sänkien koiran äidilleni, joka asui onneksi lähellä. Miehen mielestä koira olisi pitänyt antaa jonnekin kauas, ettei se häiritse meidän perheenperustamistamme.
Kerran riidan yhteydessä mies lipsautti, että ei oikeasti ole koskaan ollut allerginen koiralleni, halusi vaan siitä eroon, kos ka minulla oli "sairaalloinen kiintymyssuhde" koiraani ja hänen mielestään minut oli autettava koirasta eroon.
ero tuli ja hain koirani äidiltä takaisin. Tyhmä olin ollut.
Miksi teitä kiinnostaa niin paljon mitä muuta jattelevat, ja mitä kukakin uskoo. Pääasia että uskotte itse itseänne. Ja vaikka tuntuisi kuinka että "en ole mitään" ja olen arvoton, niin voi kai sitä arvoton ja "ei mitään" olla ilman tuollaista mielisairasta suhdettakin?
Syy miksi kanssaihmiset eivät usko ja ihmettelevät tuota on se, että kukaan täysijärkinen EI olisi tuollaisessa suhteessa!! Mitä se haittaa että olit nyt aika tyhmä että ajauduit tuollaisen miehen mukaan? Mitä se haittaa että olit idiootti ja uskoit naiivisti kaiken? Mitä sitten? Miksi jatkaa tuota typeryyttä? Kun kerran itsekään ei ymmärrä miksi siinä paskassa on.
Noin pitkälle menevässä mustissuhteessa oleminen ei ole kummaltakaan osapuolelta tervettä. Sinä, joka jäät kytättäväksi ja hakattavaksi et ole terve. Ja mitä sitten vaikka et olekaan? Mitä se haittaa? Haet apua ja menet hoitoon niin kuin muutkin tekevät kun sairastuvat. Se ole päävika sen kummempi kuin fyysinenkään vika. Syy tuollaiseen suhteeseen jäämiessä on teissä itsessänne, ja teidän tulee itse lopettaa se. Ei siihen muut pysty kuin te itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs eksäni oli klassinen itserakas naistenhakkaaja ja tietysti sairaalloisen mustasukkainen.
Ystäviä näillä miehillä ei yleensä ole, ei tälläkään. Minun ystäviäni hän vihasi kateellisena,
en olisi saanut tavata heitä, koska he eivät kutsuneet häntä mukaan kakku-, Tupperware-, vauva- eikä Oriflame-kutsuille, ei meidän huvipuistoreissuillemme, eikä katsomaan elokuvateatteriin romanttisia draamoja muiden... ehh, naisten kanssa.
Hän lähetteli ystävilleni inhottavia viestejä, väitti minun solvanneen heitä, poisti yksitellen kaikki ystävieni numerot puhelimestani ja huuteli yksin humalassa sitten kaiket illat, miten minulla ei ole ystäviä.
Hänellä itsellään on Paljon Hyviä ystäviä, heillä on Oikeaa, pitkäaikaista ystävyyttä, meillä jotain pintapuolista paskaa, eikä minun ystävilläni ole muka mitään arvoa.
Ne hänen ns. ystävänsä eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä - ikinä. Me olimme kaksin illat kotona puhumassa, miten upea ihminen hän onkaan.
Alkuaikoina hänen komeutensa sokaisi minut, mutta kaamea luonne ja myrkyllisyys alkoi näkyä heti kun näin hänen lävitseen.
Olimme vuoden yhdessä.
Hänen "paras ystävänsä" oli muka ex-vaimo, jota hän laahasi meille kylään. Tälle hän jakoi rahaa ja pyysi yökylään ja se nainen oli kyllin epätoivoinen ja tyhmä jäädäkseen välillä meille yöksi.
Kerran yllätin heidät itse teosta sohvalta ja käskin painua ulos.
Mies suuttui, että häiritsen heitä ja löi minua nyrkillä naamaan.
Olin ihan varma, että saan mustan silmän. Suutuin tästä lyömisestä ihan hulluna ja kävin hänen päälleen.
Tottumattomana tappelijana iskin häntä nyrkillä silmäkulmaan niin kovin kuin minulta lähti.
Mies alkoi ulvoa, että hän haluaa erota ja että hän ei lähde ikinä minun asunnostani, vaan minun pitää lähteä omasta vuokrakämpästäni,
jossa hän majaili.
Hän vihjaisi, että on koko ajan ollut kiinnostunut enemmän minun tyttövauvastani, kuin minusta. Hänen naisystävänsä nauroi ja määki vieressä.
Silloin raivostuin toden teolla.
Iskin miestä saksilla rintaan, mihin tuli melkoinen haava...
Tässä välissä tulivat poliisit,
pidätys, syyte törkeästä pahoinpitelystä,
asunnonmenetys, lapsen huostaanotto jne.
Selvisin kaikesta. Sain lapsen takaisin parissa päivässä,
mies ei vaatinut mitään korvauksia, mutta juoksi vielä tämän jälkeen hulluna minun perässäni, vainosi ja soitteli kuukausikaupalla.
Lapseni isään hän piti tiivistä, yksipuolista yhteyttä valehdellen että olemme "onnellisesti yhdessä",
välillä hän keksi että olen alkanut käyttää huumeita. Mies soitteli ahkerasti lapseni isälle, sekä minun vanhemmilleni ja teki tietysti ilkivaltaisia lasuja myös.Jouduin vaihtamaan väliaikaisesti kaupunkia ja ottamaan turvakiellon, jotta pääsisin hullusta eroon.
En ole moiseen sekopäähän törmännyt ennen, enkä jälkeen.
Nyt siitä on jo yli 10 vuotta aikaa,
parin vuoden ehdollinen vankeus on ajat sitten päättynyt ja tyttöni on jo teini.Olikohan mies siis pedofiili, kun vihjasi olleensa oikeasti kiinnostunut vauvastasi? Ihailtavasti tiikeriemon lailla puolustit kyllä lastasi!
Karmeaa, mutta hyvin kuvaavaa on se, että vastaanlaittokaan ei usein estä näitä sairaita henkilöitä jatkamasta puuhiaan, ja sitä kuvaa hyvin se, että mies jatkoi vainoamista fyysisen puolustautumisesi jälkeenkin.
Omat kokemukset olenkin jo kertonut tänne.
Luin itse asiassa yhden abusive eli tässä ketjussa kuvattujen miesten kanssa terapiatyötä tehneen asiantuntijamiehen kirjasta, että sellainen mies, joka on abusive naisia kohtaan, on sitä huomattavasti kohonneella todennäköisyydellä myös lapsia kohtaan. Eli nämä samat miehet ovat isommalla todennäköisyydellä myös pedofiilejä. Tuo kirjan kirjoittanut mies toimii lasten hyväksikäytöissä asiantuntijana oikeudenkäynneissä ja on huolissaan siitä, että perheväkivaltaoikeukdenkäynneissä ja huoltajuuskiistoissa usein unohdetaan tämä, tai tuomareilla ei ole tietoa siitä. Eli lapsia pitäisi tajuta suojella paljon enemmän kuin nykyään, kun on kyse vanhempien väkivaltaisesta suhteesta.
Asianajaja Markku Salo(rip) on kirjoittanut tästä aiheesta kirjan,
jolla on korni nimi "Nainen, varo narsistia". Kirja on täynnä hyytäviä tosielämän esimerkkejä väkivaltaisista pedofiilimiehistä Suomessa.
Itse en kyennyt lukemaan siitä kuin pari lukua voimatta pahoin.
Olet olennaisen jäljillä.
Vaimonhakkaajille ei missään nimessä pidä antaa lapsia! Ei edes hoitoon.
Jo arkijärki kertoo, että se on luonnonvastaista, vaikka nykylakihan tällaista suosii.
Kylmää ajatella, että kun tämä perheoikeusasianajaja Salo, joka piti tiukasti kiinni naisten ja äitien oikeuksista kuoli muutama vuosi sitten:
yhdistys nimeltä Isät Lasten Asialla ry iloitsi railakkaasti sivuillaan hänen kuolemastaan.
Kertoo kaiken olennaisen tästä ryhmittymästä. (Lue: "vieraannuttaja-äiti" on miehensä hakkaama ihminen, joka yrittää vain säilyttää oman ja lastensa hengen ja terveyden miehen raivolta. Tämä "kärsivä isä" on siis pahoinpidellyt ja tehnyt vaikka mitä inhottavaa äidille ja lapsille).
Neuvon karttamaan ihmisiä, joilla on sympatioita Isät Lasten Asialla -yhdistykseen. Eivät ole mitään kunnon ihmisiä, eivätkä hyvällä asialla.
Hienoa, että tästä ketjusta on ollut sinulle apua ja kyet nyt näkemään, että miehesi ei missään nimessä rakasta sinua. Kuten itsekin totesit, niin hänen käytöksellään ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Voimia eroprosessiin ja parempaa huomista sinulle!
Tämä on kieltämättä usein melkoinen pahan mielen paskapalsta, joten on hienoa, että täällä on edes muutama ketju (mm. tämä ja se 70-luvulla syntyneiden äidit), joista moni on saanut vertaistukea ja selkeyttä vaikeaan tilanteeseen. Kuten tästäkin ketjusta näkee, niin moni on ollut todella yksin asian kanssa ja olettanut, että mustasukkaisuus nyt vain kuuluu parisuhteeseen. Että omistamisenhalu on rakkautta ja pitää olla kiitollinen siitä, jos on parisuhteeseen kelvannut/päässyt. Mustasukkaisuuteen liittyvät myytit istuvat vielä tänäkin päivänä sitkeässä mutta pikku hiljaa tiedon ja avoimuuden myötä niitä voidaan alkaa romuttaa. Keskeisessä roolissa tässä on mustasukkaisuuden kohteena olleiden esiintulo ja omista kokemuksistaan kertominen, jollei muuten, niin anonyymisti Suomen kenties suosituimmalla keskustelupalstalla. Malja ja hatunnosto kaikille kokemuksistaan tässä ketjussa avautuneille!