Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Minusta lakipykälät eivät parisuhde-/perheväkivallassa ole tarpeeksi uhrien puolella. Tekijät saavat todella pieniä tuomioita, ja vallalla tuntuu olevan käsitys, että sekä uhri(t) että tekijä olisivat syyllisiä vallalla olevaan tilanteeseen (uhri olisi itse valinnut väkivaltaisen suhteen/provosoinut/liian alistuvainen). Harvoin näin on, vaan kuvioon liittyy tekijän puolelta usein manipulointia, alistamista ja pelottelua, joiden avulla tekijä jatkaa suhdetta. Uhreille pitäisi taata psykologista apua ja turvaa käytännössä, etenkin erotilanteessa ja usein myös pitkään sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisten hullujen kanssa te olette ruvenneet seurustelemaan. En voi kuin ihmetellä.
Mies oli järkevä ja mukava, kun aloimme seurustella. Monen mielestä hän on sitä edelleen, koska heille hän ei ole näyttänyt tätä pimeää puoltaan, jonka kanssa minä jouduin tekemisiin.
Seurustelin taannoin itseäni huomattavasti nuoremman miehen kanssa. Menin sitten opintojeni tiimoilta harjoittelujaksolle ensiapuun. Miesystäväni epäili minun pettävän siellä, kun "kuitenkin lääkärit pyytävät kahville kanssaan enkä pysty vastustamaan kiusausta." Yritin selittää, että eiköhän ensiavussa ole pääasiassa varattuja lääkäreitä, jotka tuskin ovat kiinnostuneita (vanhasta) toimistorotasta. :) Hän myös aina tarkisti kortsupaketin sarjanumeron eli onko kulutus ollut kovaa viikon aikana. :)
Minun exäni osasi verhota mustasukkaisuuden ja vallan käytön rakastamiseen. Mutta ei loputtomiin. Hänen mustasukkaisuutensa näkyi mm. seuraavilla tavoilla:
- ihan suhteen alussa hän oli (tunnusti vasta pari vuotta myöhemmin) lähettänyt samassa harrastuksessa olevalle miespuoliselle kaverilleni tekstiviestin, että “nyt voi soittaa, äijä on muualla”. Kaverini oli sitten kuulemma soittanut ja ex oli vastannut. Hän oli halunnut tietää, onko meillä suhde. Hävetti aivan valtavasti.
- minulle tulee mustelmia helposti ja esim. jaloissa olevat mustelmat tarkoittivat exälle sitä, että joku on pitänyt kiinni, eli olen harrastanut seksiä jonkun muun kuin hänen kanssaan
- hän halusi osoittaa, että omistaa minut. Hän jopa sanoi “leikillään” usein, että “minä omistan sinut”. Kun suhteen loppuvaiheessa aloin hakemaan rajojani ja esim. en suostunut hänen pyyntöönsä/käskyynsä nostaa paitaa ja näyttää hänelle rintani (joo, hän käski välillä tehdä niin), hän tuli ja nosti paitani itse ja suuteli rintojani. Yök!!!! Silloin vielä annoin hänen tehdä sen, jotta pääsin helpommalla.
- työpäivän mittaan hän lähetti paljon tekstiviestejä, joissa kyseli mitä teen, missä olen, kenen kanssa kävin lounaalla jne.
- joskus harvoin, kun olin kavereideni kanssa ulkona (kerran tai kaksi vuodessa), hän laittoi koko illan viestiä. “Rakastan sinua, minulla on ikävä, joko tulet kotiin, keitä siellä on, onko sinulla hauskaa, ikävä, rakastan, minulla on tylsää, tule jo kotiin, yrittääkö joku iskeä sinua, ikävä, olet ihana…"
- Kerran jouduin olemaan kuukauden toisella paikkakunnalla töissä ja sitä varten minulle oli vuokrattu pieni yksiö. Muutamana aamuna aikaisin, joskus kuuden aikaan, ex tuli oven taakse muka “yllättämään rakkaani, kun oli ikävä”. Oikeasti hän tuli, koska epäili minulla olevan joku mies siellä.
- hän stalkkasi minua puhelimen sijaintitiedon avulla
- jos olin ollut yksin kotona esim. viikonlopun ja sinä aikana vaihtanut lakanat, vihjaili ex muka leikillään, että onko minulla ollut yövieraita
- jos olin ollut koko päivän yksin kotona ja tiskialtaassa oli kaksi kahvimukia, niin taas sitä vihjailua siitä, että “kuka mies sinulla on täällä ollut” he he heh heh, vitsi vitsi
- hän oli suhteen alussa halunnut tietää entisistä suhteistani ja mitä olin tehnyt exieni kanssa, varsinkin millaista seksiä oli ollut. Sitten vuosiakin myöhemminkin hän katkerana saattoi avautua tyyliin: “Hannun kanssa sinä olit vielä kokeilun haluinen, miksi et minun kanssani"
- hän oli mustasukkainen hieromasauvalleni. Jos käytin sitä ilman että hän oli läsnä, se oli pettämistä
- hän ei uskonut, että minuun sattuu, jos minua puree rinnoista. Hän halusi tehdä niin seksin aikana. Niinpä minusta tuli aika onneton seksikumppani, koska pelkäsin koko ajan, milloin hän puree. Jouduin suojautumaan. Yritin selittää hänelle, että ei ole kovin rento olo, jos en voi luottaa siihen ettei hän pure. Vastaus oli, että ei hän pysty itseään hillitsemään seksin aikana. No, se siitä seksistä sitten.
- hän saattoi yöllä tunkea sormen sisääni kysymättä ja yllättäen. Se teki kipeää, joten aloin nukkumaan yöhousut jalassa, joka taas exän mielestä oli epäseksikästä.
- ylipäänsä hänellä oli paljon sellaisia pieniä vallan käytön eleitä. Niitä ei pysty edes kunnolla kuvailemaan sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä kiinnostaa niin paljon mitä muuta jattelevat, ja mitä kukakin uskoo. Pääasia että uskotte itse itseänne. Ja vaikka tuntuisi kuinka että "en ole mitään" ja olen arvoton, niin voi kai sitä arvoton ja "ei mitään" olla ilman tuollaista mielisairasta suhdettakin?
Syy miksi kanssaihmiset eivät usko ja ihmettelevät tuota on se, että kukaan täysijärkinen EI olisi tuollaisessa suhteessa!! Mitä se haittaa että olit nyt aika tyhmä että ajauduit tuollaisen miehen mukaan? Mitä se haittaa että olit idiootti ja uskoit naiivisti kaiken? Mitä sitten? Miksi jatkaa tuota typeryyttä? Kun kerran itsekään ei ymmärrä miksi siinä paskassa on.
Noin pitkälle menevässä mustissuhteessa oleminen ei ole kummaltakaan osapuolelta tervettä. Sinä, joka jäät kytättäväksi ja hakattavaksi et ole terve. Ja mitä sitten vaikka et olekaan? Mitä se haittaa? Haet apua ja menet hoitoon niin kuin muutkin tekevät kun sairastuvat. Se ole päävika sen kummempi kuin fyysinenkään vika. Syy tuollaiseen suhteeseen jäämiessä on teissä itsessänne, ja teidän tulee itse lopettaa se. Ei siihen muut pysty kuin te itse.
Kauheasti alapeukkuja, minusta tässä oli asiaa:
Jos uskot jo että olet arvoton( mitä et ole mutta et nyt tiedä sitä) et menetä mitään kun suhde loppuu.
Jos kumppanisi sanoo että kaikki kaltoinkohtelu on sinun syytä (Mitä se ei ole mutta et ymmärrä sitä vielä) sitä suuremmalla syyllä lopeta sellainen suhde ja hae apua ja hoitoa, ettei se jatku. Selvästikään et yksin etkä kumppanin kanssa saa sitä korjattua, muutenhan se ei olisi jatkunut näin kauan. Ja jos suhde oli alussa hyvä ja menee koko ajan huonommalle, jotainhan tehdään pahasti väärin eikä osata korjata sillä miehityksellä.
Ja viimeinen kommentti, ettei kukaan sinua voi auttaa jos et itse sitä tee -nimittäin oivalla ensin että joku suhteessa on väärin eikä hyvä eikä normaalia, ja sitten pyydä apua ulkopuolelta. Eihän ketään voi auttaa jos hän ei itse ymmärrä tai myönnä tarvitsevansa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voinut nauramatta lukea tätä ketjua (vaikka oikeasti ei naurunasia olekaan).
Miten miehillä riittää mielikuvitusta!!! :D
Riittää sitä naisillakin. Ex-vaimoni tuli joskus 1. lapsemme jälkeen e-neuvolasta ja selitti naureskellen: "He-heh, se täti löysi häneltä kondylooman ja kysyi että tuleeko tästä sinulle vaikeuksia kotona? Heh-heh!
Asiaa puhuttiin myöhemmin ja exä muuttui sairaalloisen mustasukkaiseksi, sain aina reissusta palatessa miettiä, onko ottanut lapset ja muuttanut pois.. Viimein lähti ja löysin kunnollisen vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Mies lähti reissuhommiin, oli viikot toisaalla ja silloni tilanne alkoi kärjistymään, koska mies ei luottanut minuun. Parhaita hetkiä olivat perjantait, jolloin mies tuli kotiin ja harrastimme seksiä; jos olin yhtään märkä, niin sisälläni oli jonkun toisen miehen mehut. Nuo syytökset alkoivat pikkuhiljaa kuvottamaan ja seksi ei enää maistunut. Mies tulkitse sen niin, että kävin vieraissa, kun kotona en halunnut. Idiootti ei koskaan katsonut peiliin.
On sanottava, etten ymmärrä sinunkaltaisiasi naisia yhtään. Ei vaan mene jakeluun, miten tuollaista mustasukkaista sekopäisyyttä kukaan katselee vapaaehtoisesti yhtään pidempään kuin on pakko eli sen verran, kun saa ukon ulos kodistaan, jos on erehtynyt sen sinne joskus päästämään.
Onko tämä itsetuntokysymys vai nuoruuden ymmärtämättömyyttä vai mitä?
Monella varmaan ystävät huomauttelivat hulluista puolisoista, mutta ilmeisesti neuvot menevät kuuroille korville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tässä ketjussa käyty läpi sitäkin, miksi on vaikea päästä eroon ja miksi ulkopuoliset eivät näe hyväksikäyttäjän pimeää puolta.
Tämä on hyvä ketju, koska tässä autetaan ymmärtämään miten epäterveessä tilanteessa on tai miksi sellaiseen on joskus joutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies lähti reissuhommiin, oli viikot toisaalla ja silloni tilanne alkoi kärjistymään, koska mies ei luottanut minuun. Parhaita hetkiä olivat perjantait, jolloin mies tuli kotiin ja harrastimme seksiä; jos olin yhtään märkä, niin sisälläni oli jonkun toisen miehen mehut. Nuo syytökset alkoivat pikkuhiljaa kuvottamaan ja seksi ei enää maistunut. Mies tulkitse sen niin, että kävin vieraissa, kun kotona en halunnut. Idiootti ei koskaan katsonut peiliin.
On sanottava, etten ymmärrä sinunkaltaisiasi naisia yhtään. Ei vaan mene jakeluun, miten tuollaista mustasukkaista sekopäisyyttä kukaan katselee vapaaehtoisesti yhtään pidempään kuin on pakko eli sen verran, kun saa ukon ulos kodistaan, jos on erehtynyt sen sinne joskus päästämään.
Onko tämä itsetuntokysymys vai nuoruuden ymmärtämättömyyttä vai mitä?
Monella varmaan ystävät huomauttelivat hulluista puolisoista, mutta ilmeisesti neuvot menevät kuuroille korville.
Huomaa kyllä että sinulta puuttuu kokemus tällaisesta suhteesta. Googlaa sammakko kattilassa niin tajuat. Se itsetunnon vieminen on pitkäkestoinen prosessi, se ei tapahdu päivässä eikä kahdessa. Hyvin usein se alkaa avioitumisen jälkeen tai kun nainen on saanut vauvan ja on tulottomana nalkissa. Jospa perehtyisit muutamiin tapauksiin ja tulisit vasta sen jälkeen tänne jeesustelemaan.
Satoja tapauksia tietävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä uskomaton olo. Kaikenlaista on joutunut kokemaan, mutta en onneksi tätä.
Toivon, että pääsette eroon näistä.
Huonosta suhteesta on useimmiten vaikea lähteä koska kuvittelee että 'kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, mehän asutaan yhdessä/ollaan naimisissa, tän täytyy muuttua paremmaksi. Olihan tää alussakin hyvä.' Ite olin 15v narsisti -pettäjän kanssa aviossa ja ajattelin juuri noin. Nyk vaimollani oli ihan sama tilanne. Kunnes kumpikin meistä tajusi tahoillaan lähteä ja viimein löysimme toisemme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija XX kirjoitti:
Eikö nämä sairaalloisen mustasukkaiset ole kaikki puhtaita narsisteja? Vai onko porukassa vielä joitakin hauskoja joilla on muutama erityyppinen mt-diadnoosinumero, joista saa sitten tosi kivan kombon. Onnittelen kaikkia jotka ovat hengissä selvinneet (itse mukaanlukien)!
Tuskin ovat kaikki tai edes suurin osa narsisteja. Osa on taatusti, mutta eiköhän sekaan mahdu myös ihan vaan itsestään epävarmoja, hylkäämistä pelkääviä, omia tunneilmaisujaan hallitsemaan kykenemättömiä jne. Näissä tapauksissa positiivista on, että asiasta on edes teoriassa mahdollista päästä yli ja "parantua". Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita, että puolison tehtävä olisi sietää mustistelua ja yrittää parantaa sairaalloisen mustasukkaista kumppania, vaan ihmisen itsensä on tiedostettava ongelma ja haettava siihen apua.
Tämä. Itse olin nuorempana todella mustasukkainen, kehitin asian ympäriltä monta riitaa mieheni kanssa. Sen verran oli onneksi järkeä päässä. etten kehdannut vaatia puhelinta ja muita viestejä tutkittavaksi, järjestänyt mitään julkisia kohtauksia tai vastaavaa. Ajan mittaan, kun kasvoin aikuisemmaksi, löysin itsetuntoni jostakin. Sen jälkeen mustasukkaisuus on vaivannut vain harvoin, ja olen oppinut sitä käsittelemään silloin, jos sitä esiintyy. Harvemmin se edes esiintyy pettämisepäilynä, enemmänkin tietynlaisena ikävänä. Ajatuksena, että "miksi mieheni on mieluummin tuon kaverinsa, kuin minun kanssani?" "Miksi miehellä on niin paljon hauskempaa noiden muiden kanssa, kuin minun kanssani?". Eli jonkinlainen syvälle haudattu epävarmuus vain nostaa päätään. Mustasukkaisuudesta on siis mahdollista selvitä, ja ainakin suunnilleen parantua, jos ei mitään pershäiriötä ole taustalla. Se pitää vain tiedostaa, ja joko itse tai ulkopuolisen avun kanssa käydä läpi syyt. Kun ymmärtää mistä ne kammottavat tunteet kumpuavat, niitä on helpompi käsitellä rakentavasti.
Aluksi mies oli täydellinen. Päältä karski, mutta sisältä ihana nallekarhu. Sellainen herkkä ja hauska "paha poika", joka tekee kaikkensa, että toisen on hyvä olla. Siihen ihanuuteen koukuttuu.
Sitten alkoi hassut jutut; jos ei heti ehtinyt vastaamaan puhelimeen tai viesteihin, naurettiin että "luulin jo että ootkin löytänyt toisen" haha vitsivitsi. Tai jos töissä menikin myöhempään, niin sellaista vitsin heittoa siitäkin. Itsekin nauroin, "joo mukamas töissä käyn" haha vitsivitsi.
Puolen vuoden päästä totaaliset kilarit, kun heitän lapsuudenystävän pikkuveljen, jonka olen tuntenut 4-vuotiaasta, autolla kotiin, koska sama matka. Ymmärrän kilarit, itsekin varmaan olisin suuttunut.. tai sitten en?
Pikkuhiljaa elämä rajoittuu. Itse sitä ei edes huomaa, alkaa vain mukautua. Hirveitä riitoja miehen puolelta. Siwan kassalla työskentely pienessä kylässä ihan tuskaa, koska asiakkaat tunnistavat ja moikkaavat vapaa-ajalla. Selvää pettämistä.
Vaikeinta tilanteessa on se, ettei itse koskaan voisi kuvitellakaan siinä parisuhteessa tapahtuvan pettämistä, joten kaikille syytöksille vain naurahtaa ja vakuuttaa toiselle, ettei muita ole.
Sivuhistorian selaaminen koneelta. Jos poistin sen, tuli huutoa, jos en, tuli huutoa. Kännykkään piti laittaa näppäinlukonkoodi ja vaihtaa se viikon välein. Haha tää on tätä.
Menojeni rajoittaminen, rahat piti laittaa hänen laskuihinsa ja velkoihinsa. En voinut matkustaa perheeni tai ystävieni luo. Jos joskus lähdin, hävetti olla kun toinen soitti monta kertaa päivässä. Reissutyössä olleessan, soitteli tunnin välein. Pakko oli vastata, tai helvetti oli irti.
Kertoi, etten voi luottaa kehenkään ja en saanut puhua kenellekään. Kaikki asiat tehtiin yhdessä kun hän oli kotona. Kun poissa, niin minun piti pysyä kotona. Jos lähdin ulos, oli joku hänen "veljistään" katsomassa perääni. Raportit kulki. Lopuksi tosin petin myös "veljien" kanssa.
Opin välttelemään tietyistä aiheista ja ihmisistä puhumista. Riidat noudattivat samaa kaavaa: mies suuttui silmittömästi jostain, pari päivää ahdistavaa vihaista käytöstä, kysyin mikä vaivaa, ei mikään, jahas, jatkan omia juttujani kotona, parin päivän jälkeen kyllästyin, kysyin taas ja sitten joku aivan utopistinen syytös jälleen minua kohtaan. Kumoan väitteen, huutoa ja itkua, rikkinäisiä astioita ja tavaroita, lopuksi mies itkee ja pyytää anteeksi, vannoo rakkauttaan. Riitojen jälkeen aina viikon-parin täydellisen onnellinen ja seesteinen kausi, joka saa uskomaan parempaan.
Ikävä kyllä tällaisessa suhteessa toinen on vain toisen omaisuutta. Minä aloin 3 vuoden jälkeen rikkomaan rajoja, hain kouluun kotipaikkakunnalleni. Mies raiskasi baari-illan päätteeksi siitä hyvästä. Myöhemmin menimme vielä kihloihinkin. Minä, järkevä aikuinen nainen olin siinä suhteessa 3,5 vuotta.
Sairaassa parisuhteessa elävä ei enää itse tajua tilannetta. Ei näe vääryyttä, eikä uhkaa.
Minä pääsin irti vasta sitten, kun mies alkoi huutamaan etten voi mennä vastaanottokeslukseen töihin, koska turvapaikanhakijat raiskaavat. Vasta raaka rasismi ja muita kohtaan tehdyt ihmisoikeusloukkaukset herättivät minut ja sain lopulta revittyä itseni siitä helvetistä irti.
Häpeää kannoin pitkään, apua hain vasta 6kk suhteen loppumisesta, rikosilmoituksenkin tein. Nyt käyn terapiassa ja koetan kasata itseäni uudestaan. Käännän pahat tapahtumat vahvuudeksi, selviän tästä ja tiedän mitä en enää koskaan tule sietämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä olla näitä ketjuja että tunnistaa sairaat toimintatavat. Av:n alkoholistiketjuja lukiessa vasta minullekin syttyi lamppu, että olen naimisissa alkoholistin kanssa, ja meidän suhteen yletön vaikeus juonsikin sieltä. Tai siis olin. Asian näkeminen ensin pelasti minut selville vesille lopulta ja olen nyt ei-alkoholistin kanssa.
Lunta oli vähän maassa, lähdin autolla lääkäriin toiselle paikkakunnalle. Joku miehen kavereista oli huikannut miehelle, että oliko mun auto jossain sillalla. Mies lähti tarkistamaan, tämä silta johti johonkin kääntöpaikalla. Alueella oli henkilöauton jäljet, jonka viereen tulivat jonkun isomman, "leveäakselisemman" auton jäljet. Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että mies oli mustasukkainen omasta kaveristaan, syynä ilmeisesti raha. Hänen kaverinsa mua varmaan päätä lyhyempi, eikä todellakaan mikään hyvännäköinen mies. Ja tällä miehellä oli sellainen "leveäakselisempi auto". Jäljistä päätellen henkilöautosta oli noussut kuskin paikalta ihminen, ja kävellyt takaovelleen. Isommasta autosta kulkivat jalanjäljet henkilöauton takaovelle myös. Olin päässyt juuri toiselle paikkakunnalle, kun mies laittoi asiasta viestiä. Laitoin sitte videon missä pyörin sie toisen paikkakunnan pihlajalinnan parkkipaikalla ja kysyin että niin mitä helvettiä, juuri pääsin perille. Oonko käyny panemassa tätä kaverias ja siirtynyt sen jälkeen teleportilla toiselle paikkakunnalle.
Joku sanoi tässä ketjussa että kuka tahansa voi joutua mustasukkaisen kumppanin kontrollin ja/tai väkivallan uhriksi.
Ei pidä paikkaansa. Ei tosiaankaan. Itsevarmalla, oikeasti itseään kunnioittavalla vahvalla ihmisellä on totaalinen nollatoleranssi kaikenlaisen kyttäämisen, kontrollin ja alistavan käytöksen suhteen. Sellainen ihminen lähtee suhteesta jo ensimmäisen pienenkin merkin ilmaantuessa eikä jää odottamaan että tässä ketjussa kerrotut asiat tapahtuvat. Jokaisella on mahdollisuus olla tällainen ihminen. Tai tulla sellaiseksi. Elämä ja tulevaisuus olisi ihan saatanan pelottavaa jos en tietäisi, että minullakin on mahdollisuus olla tällainen ihminen ja tilanteen alkaessa vaikuttaa vähänkin epäilyttävältä lähteminen on todellinen vaihtoehto. Ei ole uhrien syyllistämistä todeta, että koskaan, ikinä eikä milloinkaan saa tuudittua siihen ajatukseen, ettei ole mahdollista olla ihminen, joka ei salli kumppaninsa alistaa. Alistaminen vaatii aina alistujan. Muutoin se jää vain yritykseksi.
Tiedän, että tämä on nyt tulkittavissa syyttäväksi, mutta mulle nämä lauseet ovat voimaannuttavia. Ne valaa uskoa siihen, että olen itse oman elämäni herra.
Olin kaverin luona kahvilla, kun mies soitti hemmetin vihaisena että mitä teen hänen selkänsä takana. Ei suostunut sanomaan puhelimessa mikä nyt on, sanoin että lähden nyt ajamaan, tulen sinne. Olin melkein perillä, kun miessi soitti raiviten että mihkä helvettiin mä jäin, kun hän soitti melkein 20min sitten (vaikka matkaan kului se 8min.) Huusin takasin että ihan just pihassa, ja soitit 7 min sitten, kato vaikka puhelimestas. Koko show lähti siitä, että mies oli mennyt selaamaan koneeni selaushistoriaa, muttei siltä päivältä ollut ainuttakaan merkintää, vaikka olin ollut koneella sinä päivänä = olin poistanut siis jotain salaista. Mies huusi että mulla on jossain seksisaitilla profiili jos täytyy noin poistaa selaushistoriaa, huusin, itkin ja vannoin etten oo poistanut sitte niin yhtään mitään. Itkuisena menin koneelle itse katsomaan mikä mättää, eikä sielä todellakaan ollut sen päivän historiaa. Olin vähän kummissani, joten selasin historiaa pari päivää taaksepäin. Sieltähän ne löytyi, ihan oikealla päivämäärällä mutta väärässä paikassa. Oletin että tietokone heittänyt ne jotenkin sekaisin, kun kelloja oltiin siirretty edellisenä yönä, tai sitten kone oli muuten vain sekaisin. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos selaustietoja ei olisi löytynyt, sitä huudon ja (mun) itkun määrää kun toinen karjuu kurkku suorana että pelaan sen selän takana jotain omia pelejäni.
Narsistisen persoonallisuushäiriön lisäksi myös muut persoonallisuushäiriöt voivat aiheuttaa sairaalloista mustasukkaisuutta - kuten esimerkiksi epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Se, että täällä puhutaan persoonallisuushäiriöiden piirteistä tai että täältä saa inspiraation opiskella niitä, on hyödyllistä samassa mielessä kuin koko ketju: oppia tunnistamaan näitä asioita joko kumppanissaan tai itsessään ja pohtimaan, esimerkiksi, voiko suhdetta jatkaa. Näiden piirteiden ilmenemistapa käytännössä on kuitenkin se seikka, joka vaikuttaa suhteen laatuun, eikä se, onko jollakin henkilöllä lääkärin virallistama diagnoosi.
Se, että pitkään kestäneen kauhusuhteen keskellä saa jostain voimia siitä irroittautumiseen, on tärkeää. Joillekin se voi tulla, kun kumppanin käytös on yksinkertaisesti mennyt liian pitkälle ja joillekin taas tiedon kautta. Siksi on tärkeää, että näistä puhutaan, ei tämän palstan kautta kuitenkaan kenellekään pääse virallista diagnoosia näpyttelemään.
mentiin kauppaan ja aloin selata puhelimesta ostoslistaa. Mies oli ollut tarkkana, joku mies oli yrittänyt morjestaa mulle. Kysyin että kuka, minkä näköinen, kun itse en ollut huomannut tilannetta. Mies päätteli että olin kyllä nähnyt tämän morjestajan, mutta en ollut uskaltanut reagoida, koska oli joku mun salainen miesystävä jonka kanssa petän häntä. Ei nähty enää miestä, joten en voinut tunnistaa kuka kyseinen henkilö oli. Kyllä niin paloi itellä hermo, jaksoi automatkankin vielä vängätä siitä että olin muka nähnyt miehen. Yritä nyt erittäin mustasukkaiselle ihmiselle sanoa "ei", niin että hän uskoo. Oltiin yhdessä jonkun aikaa, väitti mm. että yritän päästä hänen veljensä sydämeen veljen tyttären kautta, kun aina kahvilla ollessa leikin tuon pienen ihanan tytön kanssa. Juovuksissa räjähti aina, joskus olin häntä hakemassa, mutta haukkui huoraksi (?) Ja sanoi ettei tarvi kyytiä. Sanoin että meen kotio takasi nukkuun. Matkalla soitti ja kysyi että ketä jäin panemaan kun en oo vieläkään tullu hakeen. Huusin kurkku suorana että juuri jumalauta kävin muttei kyyti kelvannut. Jatkoin matkaa kotiin, soitti uudestaan, oli unohtanu edellisen puhelun ja väitti ettei oo soittanut. Pääsin kotiin, menin sänkyyn niin puhelin soi taas. "Missä oot" -No helvetti kotona nukkumassa! "Kenen kotona?" -MEIDÄN KOTONA!! "Kenen vieressä?! -YKSIN, IHAN VAAN YKSIN!!
Lähdin sitte uudestaan hakeen häntä, aattelin ettei se saa yöpaikkaa mistään muualtakaan. Baarin pihalla kysy voidaanko heittää kaveri X ja kaveri Y samalla. Sanoin että aivan sama, kyytiin vaan. Heitettiin kaveri Y kotiinsa, mies poltti tupakin samalla pihalla. Autoon tullessaan kysyi, joko kerkesin ottaan suihin kaverilta X, joka oli vielä autossa. Ihan helvetin typerää. Loppuajasta kun mies alotti jonkun "kun sulla kesti niin kauan sie kauppareissulla/miks halusit käydä porukoillas" niin karjasin saman tien että jumalauta loppuu ennenku alkaakaan. Aluksi kitisi ettei hän voi mitään ajatuksenjuoksulleen, täytyy saada multa varmistus mitä tapahtunut/miksi/kuinka ettei hän jää miettimään omiaan. Sanoin etten minäkään voi mitään sille, etten jaksa enää yhtään tota typerää mustasukkasuutta. Ymmärsi kyllä satuttaneensa mua ja pyyteli anteeksi hölmöyttään keskusteluiden jälkeen, mutta aina tuli jotain uutta. Lopulta en jaksanut enää todistella yksinkertaisia asioita, kuten "ihan vaan kävin isovanhempien tykönä leikkaamassa nurmikon, käy kattoon auton takakontista missä kunnossa kumpparit on" etc.
Nyt tuli erittäin pitkä vuodatus, tiedä jaksaako kukaan tätä lukeakkaan. Kuitenkin, sairaalloinen mustasukkaisuus on SAIRASTA, ja joudut todistelemaan ja selittämään jatkuvasti tekemisiäis. Joskus otin tavaksi sitten kertoa heti kaiken mitä olin tehnyt/missä/kenen kanssa/milloin/miksi, kun tulin jostain kotiin. Kuitenkin olisi niitä asioita kysynyt, joten kerroin automaattisesti. Silloinkin mies epäili että olin opetellut kyseisen tarinan, "miks sun täytyy todistella jotain, mitä sä yrität peitellä?". Sitten kun en enää itse omatoimisesti kertonut, tuli kuitenkin mieheltä kiukkuisesti nää "missä, milloin, kenen kanssa"-kysymykset. Aivan naurettavaa. Onneksi ei perhettä tullut hänen kanssaan.
En ihmettele lainkaan tällaista. Väkivaltainen, narsistinen exäni paljastui pedofiiliksi kauan eromme jälkeen. Minusta vaikuttaa siltä, että oikeusjärjestelmän asiantuntijoilla ei ole mitään käsitystä missä mennään, jos kuviossa on mukana esim. narsisti-mies, joka pahimmassa tapauksessa on myös isä.