Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko tähän sairaaseen mustasukkaisuuteen minun fiilikset pamauttaa vaimon kännykkä tuhannen p**lun päreiksi, hankkia tilalle 3310 ja laittaa estot netin käyttöön ettei pysty kuin 2h päivässä korkeintaan selaamaan? menee hermot tuohon jatkuvaan pläräykseen mistä huomauttanut jo monta kertaa ja nyt itsekkin sortunut roikkumaan täällä kun ei kerta tuosta mitään seuraa ikinä ole

Jos olet varma siitä, että muijas etsii panoseuraa, niin sitten joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko tähän sairaaseen mustasukkaisuuteen minun fiilikset pamauttaa vaimon kännykkä tuhannen p**lun päreiksi, hankkia tilalle 3310 ja laittaa estot netin käyttöön ettei pysty kuin 2h päivässä korkeintaan selaamaan? menee hermot tuohon jatkuvaan pläräykseen mistä huomauttanut jo monta kertaa ja nyt itsekkin sortunut roikkumaan täällä kun ei kerta tuosta mitään seuraa ikinä ole

Jos olet varma siitä, että muijas etsii panoseuraa, niin sitten joo.

Ja muutenkin. Ei ole normaalia vaatia toiselta huomiota itseensä koko ajan tai kuvitella, että olisi oikeus määrätä toinen netin tms käytöstä. Se on sairasta kontrollointihalua.

Onko muilla ollut samaa, että sillä exällä ei ole ystäviä?

Siis hirveesti on tuttuja ja kavereita, mutta jos tarvis tyyliin bestmanin, ei ole ketään.

Mun elämään on osunut kaksi kajahtanutta, täysin erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia ja yhteistä mm. oli just tuo kaveri- juttu.

Toinen vaan oli suuruudenhullu, hänen mielestään kukaan ei ollut hänen ystävyytensä arvoinen kun taas toinen oli sitä mieltä, että ei kannata ystävystyä, kun kaikki ihmiset kuitenkin vain haluaa käyttää hyväkseen ja pettävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko tähän sairaaseen mustasukkaisuuteen minun fiilikset pamauttaa vaimon kännykkä tuhannen p**lun päreiksi, hankkia tilalle 3310 ja laittaa estot netin käyttöön ettei pysty kuin 2h päivässä korkeintaan selaamaan? menee hermot tuohon jatkuvaan pläräykseen mistä huomauttanut jo monta kertaa ja nyt itsekkin sortunut roikkumaan täällä kun ei kerta tuosta mitään seuraa ikinä ole

Jos olet varma siitä, että muijas etsii panoseuraa, niin sitten joo.

Ja muutenkin. Ei ole normaalia vaatia toiselta huomiota itseensä koko ajan tai kuvitella, että olisi oikeus määrätä toinen netin tms käytöstä. Se on sairasta kontrollointihalua.

enpä usko että etsii panoseuraa tai uutta äijääkään, sen verta innokkaasti haluaa mut mukaansa ystävilleen mutta ottaa kupoliin kun pitäisi viettää kahden kesken aikaa ja kännykkä jatkuvasti välissä tilanteessa kuin tilanteessa. sänkyyn ei sentään ota mukaan mut lähtisin varmaan käveleen jos sen tekis. jatkuvasti en huomiota kaipaa mutta olis kivaa jos ne harvat kerrat kun jutellaan kunnolla henkeviä ei keskeytyis kaiken maailman whatsap ja facebook viestien takia. kiukuttaa aivan perkeleesti mutta enpä voi asiasta kuin sanoa ilman ylimääräistä kiukuttelua, sotaa en halua sytyttää kuitenkaan. varmasti minussakin jotain vikoja on mutta vaikea ottaa selvää kun ei mukamas mitään vikoja ole mihin nyt ei hullukaan usko. pitääkö tässä ruveta facebookin kautta puhumaan vaikka vierekkäin sohvalla istutaan?

fsadfsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä toisissa ketjuissa ihmetellään, miksei naisilla on rima korkealla. Kai sitä nyt on vähän pakko nostaa, jos nuorempana on ollut tosi alhaalla. Jos ei nostaisi, olisi luultavasti hakattu kuoliaaksi.

Siis ihmettelyhän johtuu siitä, että se rima on korkealla kaikissa muissa asioissa paitsi juuri tässä mikä merkitsee, eli miehen luonteessa. Kunhan ulkonäkö tai varallisuus ylittää riman, niin siedetään vaikka minkälaista uskomatonta ja sairasta paskaa jopa vuosikausia. Siitähän tämäkin ketju todistaa.

Miten tämä ketju todistaa mitään tuosta? Ulkonäöstä ei monikaan ole maininnut mitään, ja useampi on kertonut sairaan exänsä olleen kunnon luuseri, osa työttömiä, ikuisia opiskelijoita jne.

Kummallisen valikoivaa lukemista taas, kiinnostaisi tietää, mikä tarkoitusperä tuollaisen taustalla. (Oikeesti ei kiinnosta, näkyyhän tuo kilometrin päähän että tätä samaa "kaikki naiset haluaa isomunaisen komean rikkaan miehen" -p*skaa. Taidat olla vaimoaan sairaalloisesti kyttäävä "atm".)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko tähän sairaaseen mustasukkaisuuteen minun fiilikset pamauttaa vaimon kännykkä tuhannen p**lun päreiksi, hankkia tilalle 3310 ja laittaa estot netin käyttöön ettei pysty kuin 2h päivässä korkeintaan selaamaan? menee hermot tuohon jatkuvaan pläräykseen mistä huomauttanut jo monta kertaa ja nyt itsekkin sortunut roikkumaan täällä kun ei kerta tuosta mitään seuraa ikinä ole

Jos olet varma siitä, että muijas etsii panoseuraa, niin sitten joo.

Ja muutenkin. Ei ole normaalia vaatia toiselta huomiota itseensä koko ajan tai kuvitella, että olisi oikeus määrätä toinen netin tms käytöstä. Se on sairasta kontrollointihalua.

enpä usko että etsii panoseuraa tai uutta äijääkään, sen verta innokkaasti haluaa mut mukaansa ystävilleen mutta ottaa kupoliin kun pitäisi viettää kahden kesken aikaa ja kännykkä jatkuvasti välissä tilanteessa kuin tilanteessa. sänkyyn ei sentään ota mukaan mut lähtisin varmaan käveleen jos sen tekis. jatkuvasti en huomiota kaipaa mutta olis kivaa jos ne harvat kerrat kun jutellaan kunnolla henkeviä ei keskeytyis kaiken maailman whatsap ja facebook viestien takia. kiukuttaa aivan perkeleesti mutta enpä voi asiasta kuin sanoa ilman ylimääräistä kiukuttelua, sotaa en halua sytyttää kuitenkaan. varmasti minussakin jotain vikoja on mutta vaikea ottaa selvää kun ei mukamas mitään vikoja ole mihin nyt ei hullukaan usko. pitääkö tässä ruveta facebookin kautta puhumaan vaikka vierekkäin sohvalla istutaan?

Jos teidän suhteessa pelaa vielä huumori niin joo, toi fb ei olis yhtään hullumpi juttu. Voisihan sitä sopia, että teillä on vaikka tunti illassa parisuhdeaikaa ilman telkkaa ja somea. Menette vaikka kävelylle tai laitatte yhdessä ruokaa.

- Yrittänyt heittää rappuun alasti, kun ensin oli itsenyt repinyt vaatteet päältäni, ja siis kirjaimellisesti repinyt. Vaatteeni olivat h***an vaatteet ja sellainen h***a ansaitsee tulla naapurien nöyryytettäväksi.

- Poisti vessasta lukon etten voisi itsetyydyttää salaa. Teki yllätys hyökkäyksiä vessaan jatkuvasti. Vessassa käymisestä tuli helvettiä kun ei rauhaa saanut koskaan.

- Tykkäsi pitää vaikka tunteja paikallaan kun olin paniikkikohtauksen vallassa. Olin kuulemma huvittava kuin säikähtänyt kana.

- Hajotti milloin mitäkin tavaraa  ja huusi kuinka seuraavana menee mun kallo halki.

- Ei päästänyt minua asunnosta ulos riitojen aikana ja uhkasi tappaa. Hajotti puhelimen. Karkasin usemman kerran ikkunasta pakkaseen ja istuin roskakatoksen takana piilossa. Lopulta tajusin aina että kotiin on palattava ei minua kukaan usko. Kerran joku tuntematon minut siinä näki ja yritti viedä sairaalaan kun istuin hangessa ilman kenkiä itkemässä, mutta karkasin sairaalan ovella kotiin kun tajusin että ei ne mua siellä sairaalassakaan uskoisi kun miehelle soittaisivat ja tämä saisi asiat käännettyä minua vastaan.

- Manipuloi omia sekä minun  ystäviä uskomaan että olen hullu. Teki tarkkoja suunnitelmia joilla saada muut vakuutettua tästä. Mm hänen kaveri tulee kylään, eksä alkaa kertoa jotain asiaa mikä tapahtunut veljelleen omana tarinana. Minä siinä vieressä sitten että eihän tuo sinulle käynyt vaan Matille, niin alkoi kavereille puhua kovaan ääneen: Katsokaa nyt mikä hullu, kai mä nyt itse tiedän mitä omassa elämässä on käynnyt. Aina pitää kaikkeen olla puuttumassa.

Kerran suututti minut ja tuli kun olin kaverien kanssa sopimaan riitaa, pyysi minua sivummalle. Haukkui mut ihan pystyyn ja kun lähdin suuttuneena takaisin kaverien seuraan juoksi perään ja alkoi kavereilleni mesota kuinka hän yrittää pyytää anteeksi ja minä en välitä, haukun vaan. Viskasi jostain kädestään lahjapaketin kaverieni käteen ja sanoi: Jakakaa te ne lahjat kun ei tuolle nirppanokalle kelpaa. Ja lähti menemään. Mulle ei ollut mitään lahjaa edes näyttänyt. Kaikki tämä oli sairasta suunnitelmaa millä saada mut näyttämään sekopäältä jos joskus sattuisin lähtemään, voisi todistaa muiden kautta että minä olen sekaisin. Myönsi itse tämän eron jälkeen kun jäin yksin oikeasti että hänen suunnitelmansa onnistui ja kuinka paska luuseri minä olen.

Jatkuu

Mun exällä oli paljon ystäviä. Se oli suorastaan karismaattinen mies, ja yhdessä tutustuttiin uusiin ystäviin. Se ei halunnut useinkaan jättää mua pois illanvietoista, vaan että kuljen sen rinnalla laitettuna. Silloin se aina käyttäytyi.

Todellisuudessahan tää tyyppi oli henkisesti väkivaltainen ja pari kertaa myös fyysisesti. Sain kuulla tappouhkauksia kun otin eron. Minulla oli hänen mukaansa toinen mies, vaikka oikeasti halusin olla tuon jälkeen kauan aikaa sinkkuna.

Mun oli sitten pakko etsiä itse kokonaan uusia ystäviä, sillä mies osasi herättää sympatiaa halutessaan. Yhteiset ystävät syyllistivät minua erosta hänen kanssaan, ja kun yritin kertoa millainen tämä herra todellisuudessa oli, sain vaan kuulla itse aiheuttaneeni hänen loukkaantumisen jonka takia käyttäytyi niin, tai sitten liioittelin. Siinä tilassa en jaksanut kuunnella tuollaista, sillä välillä epäilin itsekin asian olevan niin, joten tarvitsin vain etäisyyttä. Kaikki entinen piti jättää taakse, ja muutinkin uuteen kaupunkiin ja aloitin uuden elämän.

Jatkuu.

- Sulki minut monesti riitojen yhteydessä vaatekomeroon etten enää karkailisi ikkunasta. Joskus olin siellä 5tuntia. Muistan vielläkin miten turvalliseksi olo muuttui kun ovi meni kiinni ja hullu siirsi tuolin oven eteen. Tiesin että saan olla monta tuntia rauhassa. Kerran piiloufduin alimpien hyllyjen alle ja vedin vaatteita eteen että jos se luulisi että karkasin sieltäkin ja saisin olla kauemmin rauhassa tai ettei ainakaan löytäisi jos tulisi sinnekkin riehumaan. Samalla kun minä istuin komerossa herra eleli normaalia elämää asunnossa ja välillä tuli ovelle kuuntelemaan anelenko päästä pois, siihen en koskaan nöyrtynyt, komerossa sai sentään olla rauhassa. Kun avasi oven oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

- Huijasi että on pettänyt minua monet kerrat ja kun uskoin ja itkin tuskissani,nauroi ettei ole todellakaan. En tiedä pettikö vai ei vielläkään.

- Jos vastustin syytöksiä tai puolustin itseäni= v**tuilin  Jos olin hiljaa vaan = V**tuilin

- Kaverini ja sukulaiset olivat kaikki roskaa ja paskoja ihmisiä, silti eron tullen jokaiselle kertoi minun mukamas näin sanoneen.

Ja paljon muuta.

Puolitoista vuotta jaksoi minua kiusata kunnes pääsin pois. Kaikki kaverini vei mennessään ja vei luoton ihmisiin. Kellekkään en uskaltanut kertoa millainen hullu oli kun ei kukaan olisi uskonut kun minähän se hullu kaikkien silmissä olin. Piinasi vuosia jälkeenkin ja pilasi kaikki alkavat parisuhteet varoittelemalla uusia miehiäni hulluudestani. Vielä vuosi sitten soitteli öisin ja haukkui pystyyn jatkuvasti vaikka erosta 6vuotta aikaa. Vuoden olen käynnyt vasta terapiassa, koska alkuun en halunut edes miettiä tuota helvettiä. Olen vihdoin tavannut uuden miehen jolle uskaltanut kertoa asioista, eksä yrittänyt monet kerrat varoitella tätäkin miestä minusta. Onneski tämä  uusi mies uskoo minua. Eksä kyllä yrittänyt ilmestyä tässä elämäämme, tuli muunmuassa baarissa muinamiehinä istumaan samaan pöytään ja yritti päästä samaan työpaikkaan uuden mieheni kanssa, mitä lie keksinyt nyt :( Saas nähdä koska eroon pääsee kun on niin pelottavan fiksu ja laskelmoiva kaveri ettei jää todisteita mistään. Välillä pelottaa oikeasti oman hengen puolesta mutta toivoa täytyy että tuo hullu nyt jättäisi lopulta rauhaan kun löysi juuri 6vuotta nuoremman tyttösen itselleen. Piinatkoon vaikka sitä välillä, Ikävää että pitää vaan odottaa uutta uhria tilalleen mutta muutakaan ei voi. Sairasta ja surullista. 

Hirveä stoori tuossa yllä :o

Vierailija kirjoitti:

Hirveä stoori tuossa yllä :o

Hirveää se oli elääkin ja käsitellä tänäpäivänä. Niin hyvin veti ekat puolivuotta ihanan miehen roolia ja muuttui sekuntissa täysin sairaaksi ja kaiken oli suhteen alussakin laskelmoinnut niin hyvin että mahdoton melkein oli päästä pois tuosta suhteesta vaikka itsekin tiesi sen sairaaksi. Onnistui saamaan minut eristettyä niin hyvin muista että tiesi ettei minua kukaan auttaisi enää siinä vaiheessa kun totuus paljastuisi minulle todellisesta luonteestaan. Ja tämän kaiken minulle itse myönsi. Tottakai kasvotusten ettei todisteita tämmöisen sanomisista vaan jäisi. 

T. se joka komerossa istui

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu.- Sulki minut monesti riitojen yhteydessä vaatekomeroon etten enää karkailisi ikkunasta. Joskus olin siellä 5tuntia. Muistan vielläkin miten turvalliseksi olo muuttui kun ovi meni kiinni ja hullu siirsi tuolin oven eteen. Tiesin että saan olla monta tuntia rauhassa. Kerran piiloufduin alimpien hyllyjen alle ja vedin vaatteita eteen että jos se luulisi että karkasin sieltäkin ja saisin olla kauemmin rauhassa tai ettei ainakaan löytäisi jos tulisi sinnekkin riehumaan.

Samalla kun minä istuin komerossa herra eleli normaalia elämää asunnossa ja välillä tuli ovelle kuuntelemaan anelenko päästä pois, siihen en koskaan nöyrtynyt, komerossa sai sentään olla rauhassa. Kun avasi oven oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. 

Hyi, tosi sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä stoori tuossa yllä :o

Hirveää se oli elääkin ja käsitellä tänäpäivänä. Niin hyvin veti ekat puolivuotta ihanan miehen roolia ja muuttui sekuntissa täysin sairaaksi ja kaiken oli suhteen alussakin laskelmoinnut niin hyvin että mahdoton melkein oli päästä pois tuosta suhteesta vaikka itsekin tiesi sen sairaaksi. Onnistui saamaan minut eristettyä niin hyvin muista että tiesi ettei minua kukaan auttaisi enää siinä vaiheessa kun totuus paljastuisi minulle todellisesta luonteestaan. Ja tämän kaiken minulle itse myönsi. Tottakai kasvotusten ettei todisteita tämmöisen sanomisista vaan jäisi. 

T. se joka komerossa istui

Minkä ikäinen olit, ku olit tuon kanssa? Melko nuori? Noin 20-vuotias?

Hei tuli mieleen, että miksi  et ottaisi uutta puhelinnumeroa ja laittaisi sitä salaiseksi?

Asutteko pikkupaikkakunnalla, kun äijä on änkeämässä samaan työpaikkaan nykyisesi kanssa?

Hyvä, että nykyinen uskoo sua.

Kerron vielä yhden jutun.

Tämä tapahtui 90-luvulla, aikaa ennen kuin meillä oli kännyköitä. Olimme pari vuotta seurustelleet. Exä soitti puhelinkopista mulle kotiini lankapuhelimeen viikonloppuna aamuyöllä, että pitää hakea hänet ja viedä hänen kämpilleen. Hän siis ryyppäsi joka viikonloppu, enkä kelvannu mukaan, koska hän ei kestäisi katsella sitä, miten muut yrittää mua iskeä. Mä istuin monesti (en aina) kotona lankapuhelimen tavoitettavissa, sillä siten en joutunu siihen piinaavaan ristikuulusteluun, että missä olin ollu n**simassa muita, kun en vastaa kotona puhelimeen (asuin siis lapsuudenkodissani silloin). Pääsin helpommalla olemalla selvin päin ja kotona.

No, hyppäsin auton rattiin ja hain hänet tietystä kadunkulmasta, missä sanoi olevansa. Lähdettiin ajaa kaupungin hiljaisia katuja pitkin. Ihan yhtäkkiä hän veti nyrkin täysillä ohimooni, ilman riitaa, ilman puhetta. Sitten sanoi, että olen kuitenki ollu n**ssimassa jotain sillä aikaa, kun hän on ollu ryyppäämässä, siitä hyvästä lyönti. Pitelin ohimoani, itkin ja ajoin autoa. Sitten hän sanoi, että hänen tekis mieli kyllä nyt hakata mut kunnolla. Muistan, kuinka pysäytin auton keskelle autiota pikkukatua ja nousin ulos. Hän nousi myös. Hän alkoi hullunkiilto silmissään jahtaamaan mua ympäri autoa. Hän vaihtoi suuntaa, kun mä vaihdoin suuntaa, oltiin paikoillamme ja hän kyttäsi mua ja pelotteli. Huusi raivona, että v**u ku saa mut kiinni, niin raahaa mut viereisen talon luo ja hakkaa päätäni talon kiviseinään. Mä pelkäsin ja tärisin ihan hulluna. Odotin koko ajan, että voikun joku auto nyt ajaisi ohi, olisin pysäyttäny auton vaikka kävelemällä suoraan eteen, että auton ois ollu pakko pysähtyä. En muista edes miten tilanne laukesi tai loppui. Ei siis vieny mua hakattavaks talon kiviseinää päin, sen muistan. Muistikuvani kuitenkin loppuu tuohon. Olin alle 20-vuotias silloin.

T. Se,  jonka exä hakkasi puukolla pään viereen patjaan

Mitkä oli ihan ensimmäisiä merkkejä mustasukkaisuudesta? Ihmettelittekö että mistä nyt tuulee? Jos mies on yhden kerran ajanut käymään kämpillä ja selittänyt että oli ikävä, niin eihän siitä välttämättä arvaa että tarkistusmatkaa tekemässä. Jos kuitenkin on ihan jatkuvasti, monta kertaa viikossa ollut vaan ajelulla motskarilla ja huvikseen ajoi mutkan kun on ikävä, alkaahan sitä jossain vaiheessa ihmettelemään. Jos ei muuta niin miten työttämällä on varaa jatkuvasti ajella tai missä välissä tuo nukkuu kun aamulla töihin meno.

Tai mies suoraan kieltää laittamasta tiukkoja juoksutrikoita lenkille, eikö sekään ihmetyttänyt? Onko teistä ihan normaalia että parisuhteessa puututaan toisen lenkkeilyvaatteisiin?

Itse en ole ikinä ollut tällaisessa parisuhteessa ja olen hirveän hämmentynyt. Jos suhde on jo edennyt väkivaltaiseksi ja joutuu pelkäämään henkensä edestä, ei siitä niin vain lähdetäkään. Mutta ennen kuin se on edennyt sinne asti. Eikö ketään ole ihmetyttänyt että miksi se haluaa muuttaa mua? Ei halua että puen päälleni sitä tai tätä? Joku kertoa että onnistui manipuloimaan omia ystäviä vastaan. Riitta sanoi sinusta näin tai Petra yrittää iskeä kavereiden miehiä. Jos itse olette tunteneet ystävänne vuosia tai jopa vuosikymmeniä, eikä mitään tuollaista ole ilmennyt, miten elämäänne vasta astunut ihminen olisi sen heti saanut selville? No, onhan korissa tietty aina mätiä omenia (paskoja ystäviä) mutta KAIKKI ystävät?

Olen hämmentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä oli ihan ensimmäisiä merkkejä mustasukkaisuudesta? Ihmettelittekö että mistä nyt tuulee?

Eka fyysinen pahoinpitely.

Istuttiin vierekkäin yleisellä paikalla, jossa kulki porukkaa jatkuvalla syötöllä ohitsemme.

Oltiin oltu muistaakseni kuukaus, tai pari yhdessä. Yhtäkkiä, aivan tyhjästä, exä veti todella lujaa litsarin poskelleni. Menin ihan tolaltani. Kukaan ei ollu koskaan lyöny mua. Kysyin, että mitä v**a, miks näin teit? Vastaus: olin katsonu ohikulkevaa kundia liian pitkään. Enkä edes ollu katsonu. En tienny, kenestä kundista edes puhui.

t. se, jonka exä puukotti patjaan pään viereen

Vierailija kirjoitti:

Tavallisella ihmisellä ei ole mitään oikeutta lähteä psykologisoimaan yhtään ketään. Minuunkin yritti eräs entinen ystävä lyödä milloin narsistin, milloin kaksisuuntaisen, milloin skitsofreenikon ja milloin ihan vain k*pään leimaa. Itse tämä ämmä juo, vetää huumeita, harrasti pitkää suhdettaan ennen irtoseksiä lukuisten miesten kanssa, syö, lihoo, masentelee, valittaa ja diagnosoi minkä kerkeää. Siihen päälle hän yritti rikkoa parisuhteeni keksimällä aviomiehestäni valheita.

Noiden "diagnoosien", valheiden ja muun sekoilun takia sairastuin masennukseen, sydänongelmiin ja olin reilun vuoden aivan sekaisin kun en tiennyt kehen voin luottaa, mieheen vai ystävään. Puolitoista vuotta myöhemmin kun kaikenlaista ikävää oli sattunut he myönsivät valheensa.

V***u että olen ollut katkera ja yksinäinen tuon jälkeen enkä pääse yli. Ja sekin ämmä varmaan kirjoittelee täällä muiden matamien kanssa ja diagnosoi minulle uusia roskadiagnooseja.

No äläpä ole känkkäränkkä. On diagnooseja ja "diagnooseja", ja turhaan kiukuttelet jos sulla on huonoja ystäviä. Ei se sitä tarkoita etteikö toisista ihmisistä näkyisi ne asiat päällepäin ja asioita voisi päätellä, lisäksi se ei ketään satuta jos anonyymisti palstalla näitä keittiöpsykologisia päätelmiä tekee. Älä suutu asioista jotka eivät koske sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä oli ihan ensimmäisiä merkkejä mustasukkaisuudesta? Ihmettelittekö että mistä nyt tuulee?

Eka fyysinen pahoinpitely.

Istuttiin vierekkäin yleisellä paikalla, jossa kulki porukkaa jatkuvalla syötöllä ohitsemme.

Oltiin oltu muistaakseni kuukaus, tai pari yhdessä. Yhtäkkiä, aivan tyhjästä, exä veti todella lujaa litsarin poskelleni. Menin ihan tolaltani. Kukaan ei ollu koskaan lyöny mua. Kysyin, että mitä v**a, miks näin teit? Vastaus: olin katsonu ohikulkevaa kundia liian pitkään. Enkä edes ollu katsonu. En tienny, kenestä kundista edes puhui.

t. se, jonka exä puukotti patjaan pään viereen

:o Eikö kukaan ohikulkeva puuttunut tähän? Miksi vielä jäit suhteeseen?

Vaikea sanoa. Olen kirjoittanut tähän muutamia kertoja noita kokemuksia avioliitostani, olen se joka söi salaa narsistiksi epäilemältäni mieheltäni. Se on tämä peitelty rangaistus (hyväksynnän poisveto, kritiikki, palkinto ihanalla kohtelulla, kun taas tekee 'oikein)'. Niin hienovaraista, että miettii kuvittelenko ne kuviot vai onko totta. Mies kun tietenkin kiistää toimivansa siten ja sanoo, että olen yliherkkä ja omaan liikaa mielikuvitusta enkä ymmärrä huumoria.

Jotenkin hän ylittää normaalin koskemattomuuden rajat ja sekoittaa päätä. Kirjoitin tuon kommentin, että välillä pelästyn, että pystyykö mies lukemaan ajatuksiani vaikka tiedän, että se on järjetöntä.

Hän veti todella kovat haukkujaiset minulle pari vkoa sitten ja olen sen jälkeen yrittänyt muuttua paremmaksi. En siksi että pitäisin itseäni niin huonona vaan saadakseni suhteeseen rauhan taas. Luulisi että sellaisen jälkeen hän hyvittelisi tms, mutta ei, koska sehän oli vain totuus ja ansitsin kuulla sen. Ja nyt kun eilen pyysin häntä tekemään yhden jutun kotona ruokiin liittyen toisella tavalla (jottei kylmäjetju katkea), niin hän alkoi selittää, että minun täytyy oppia enemmän 'taipumaan ja antamaan periksi'.

Eli painaa päälle yhä lisää. Eikä huomioi millään niitä parannuksia, joita olen tehnyt sen haukkumisen jälkeen. Esim olen laihtunut hieman, kun kerroin, niin näytti tyytyväiseltä, mutta kommentoi ääneen vain lisävaatimuksen, että pitäisi treenata enemmän peppulihaksia. Olen ns suorittamisen kierteessä, jossa ei koskaan kelpaa ja se paljon energiaa ja ajatuskapasiteettia.

Tämä ketju auttaa näkemään kokonaisuuksia. Ilman näitä kommenttejanne varmaan en huomaisi, millaisella kuviolla mies nytkin on toiminut ja huomioni kiinnittyisi epäolennaisuuksiin. Olen huomannut, että fokukseni ei ole enää itsessäni vaan hänessä. Ja olen nyt siis alkanut havainnoimaan näitä eikä tilanne ole yhtä paha kuin jos olisi rietämätön siitä, mitä oikeasti on meneillään. Silloin tuntisi varmaan olevansa ihan suossa ja olisi paljon pahemmin sekaisin. Nyt sentään kypsyttelen mielessä jo eroakin.

Varmaan menee niin yleensäkin, että ensin ei tajua mitä tapahtuu ja vasta hyöhemmin, kun sen käsittää, alkaa miettiä suhteen päättämistä ja siinäkin menee aikaa. Paljon ehtii tapahtua alun ja eron välillä siis.

Aika suuri osa näistä mustasukkaisista on normaaleja alkoholistipaskoja. Juopon maailmaanhan kuuluu jatkuva mustasukkaisuus omaa paskaisten kalsareiden pesijää kohtaan. Ongelma ratkeaa, kun jättää sen juopon. Samalla ratkeaa monta muutakin ongelmaa ja saa ihmisarvosen elämän.