Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu.

- Sulki minut monesti riitojen yhteydessä vaatekomeroon etten enää karkailisi ikkunasta. Joskus olin siellä 5tuntia. Muistan vielläkin miten turvalliseksi olo muuttui kun ovi meni kiinni ja hullu siirsi tuolin oven eteen. Tiesin että saan olla monta tuntia rauhassa. Kerran piiloufduin alimpien hyllyjen alle ja vedin vaatteita eteen että jos se luulisi että karkasin sieltäkin ja saisin olla kauemmin rauhassa tai ettei ainakaan löytäisi jos tulisi sinnekkin riehumaan. Samalla kun minä istuin komerossa herra eleli normaalia elämää asunnossa ja välillä tuli ovelle kuuntelemaan anelenko päästä pois, siihen en koskaan nöyrtynyt, komerossa sai sentään olla rauhassa. Kun avasi oven oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

- Huijasi että on pettänyt minua monet kerrat ja kun uskoin ja itkin tuskissani,nauroi ettei ole todellakaan. En tiedä pettikö vai ei vielläkään.

- Jos vastustin syytöksiä tai puolustin itseäni= v**tuilin  Jos olin hiljaa vaan = V**tuilin

- Kaverini ja sukulaiset olivat kaikki roskaa ja paskoja ihmisiä, silti eron tullen jokaiselle kertoi minun mukamas näin sanoneen.

Ja paljon muuta.

Puolitoista vuotta jaksoi minua kiusata kunnes pääsin pois. Kaikki kaverini vei mennessään ja vei luoton ihmisiin. Kellekkään en uskaltanut kertoa millainen hullu oli kun ei kukaan olisi uskonut kun minähän se hullu kaikkien silmissä olin. Piinasi vuosia jälkeenkin ja pilasi kaikki alkavat parisuhteet varoittelemalla uusia miehiäni hulluudestani. Vielä vuosi sitten soitteli öisin ja haukkui pystyyn jatkuvasti vaikka erosta 6vuotta aikaa. Vuoden olen käynnyt vasta terapiassa, koska alkuun en halunut edes miettiä tuota helvettiä. Olen vihdoin tavannut uuden miehen jolle uskaltanut kertoa asioista, eksä yrittänyt monet kerrat varoitella tätäkin miestä minusta. Onneski tämä  uusi mies uskoo minua. Eksä kyllä yrittänyt ilmestyä tässä elämäämme, tuli muunmuassa baarissa muinamiehinä istumaan samaan pöytään ja yritti päästä samaan työpaikkaan uuden mieheni kanssa, mitä lie keksinyt nyt :( Saas nähdä koska eroon pääsee kun on niin pelottavan fiksu ja laskelmoiva kaveri ettei jää todisteita mistään. Välillä pelottaa oikeasti oman hengen puolesta mutta toivoa täytyy että tuo hullu nyt jättäisi lopulta rauhaan kun löysi juuri 6vuotta nuoremman tyttösen itselleen. Piinatkoon vaikka sitä välillä, Ikävää että pitää vaan odottaa uutta uhria tilalleen mutta muutakaan ei voi. Sairasta ja surullista. 

Herramunjee.. tämä mies on jo ihan psykopaatti.

Millaisista kodeista nämä mustasukkaiset puolisonne ovat tulleet? Itsellä on ollut kaksi tällaista kumppania. Toisen koti oli todella boheemi taitelijakoti, jossa viini virtasi ja vieraita oli aina paljon. Äiti oli suuri diiva, joka ei kauheasti lapsiaan paimentanut. Nämä juoksivat omin päin pitkin kyliä ja saattoivat syödä koko kesän pelkkä perunaa (60-luvulla). Pärjäsivät keskenään. Aikuisiällä äiti sitten suhtautu tähän poikaansa hyvin omistautuvasti ja takertuvasti. En usko, että lapsena oli ollut sellaista, päinvastoin. Miehen isä oli juoppo taiteilija.

Toinen mies kertoi lapsuudestaan silloin tällöin, mutta vasta vuosien kuluessa. Kuvaili miten äiti oli häntä kohtaan täysin tunnekylmä. Rakasti vain miehen pikkuveljeä. Pikuveljeä palvottiin ja kaikista ilkeyksistä rankaistiin vain isompaa, vaikka ei olisi ollut edes syypää. Äiti myös löi häntä ihan irrationaalisista syistä. Isänsä löi sitten, kun oli teini-ikäinen. Mies arveli, että äiti inhosi häntä siksi, että oli saanut hänet ihan teini-ikäisenä ja nuoruus oli katkennut siihen Hänellä oli kauhean rikkinäinen itsetunto ja heiveröinen käsitys itsestään. Ja tosiaan tuota pelkoa, että oma pili ei riitä ja on pieni. Ei ollut pieni.

Niin kuin joku jo sanoi, jos joku on nyt tällaisessa suhteessa, häntä ei saa syyttää. Jos tekee niin, se on palvelus sille sairaalle kumppanille. Sellaisen koko käytös pyrkii siihen, että uhri syyttäisi itseään ja häpeäisi tilannetta. Monet on sen täällä kokenut ja tietää mitä se oli. Silloin tarvitsisi tukea, neuvoa ja tasapainoisen ihmisen näkökulmaa. Toivottavasti ketju aukaisee mahdollisimman monen silmät.

Olimme yhden bändin keikalla yhdessä mieheni ja muutaman ystävän kanssa eturivissä. Bändin laulaja oli mies. Hän ojensi lavalta kätensä minulle ja koskin kättä. Eksäni veti käteni pois ja huusi kaikkien ystäviemme kuullen minulle "koske vielä kerran niin jätän sut". Hän luki tämän kosketuksen lääppimiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Sit tuollaiset ihmiset pyrkii tuntemaan sen poika-/tyttöystävän just mahdollisimman hyvin. Se auttaa vetämään oikeista naruista ja manipuloimaan. Tää on yleensä eka asia mitä ne tekee. Mun ex ei ollut mitenkään liian ihana, et oisin osannut siitä alkaa epäileen mitään. Se oli vaan tosi kiinnostunut musta, halus tuntee mut läpikotaisin, niin kuin mä myös sen, ja ajattelin vaan että sitähän varten parisuhteet ovat. Ajattelin myös että mä en oo johdateltavissa, ja oli hankalaa myöntää itelle että olin mä sittenkin ollut. Mutta jos se tuntee sut, sitä helpompi manipuloida.

On myös kamalaa ymmärtää mihin on joutunut. Sen haluaa kieltää ennen ku on valmis kohtaamaan asian. Se tulee ihan luonnostaan. Suhteen päättymisen jälkeen elin pari kuukautta ihan sumussa. Vaikka ex oli ollut väkivaltainen mua kohtaan, ajatuksissani tartuin kuitenkin kaikkeen hyvään mitä meillä oli ollut. Vasta paljon jälkeenpäin ymmärsin ettei mikään siitä ollu aitoa.. Usein noiden persoona on tosi kaksijakoinen.

Tuo suhde oli mun eka. Mulla ei ollu mitään vertailukohtaa edellisiin suhteisiin, ja olin elänyt lapsuuden yksinhuoltajan lapsena. En tiennyt millaista sen ois pitäny olla.

Sama juttu, oli eka kunnon suhteeni (aiemmin vain yksi vajaa kuukauden mittainen "suhde" yläasteaikana) ja vertailukohdetta ei siis liiemmin ollut. Toisekseen olin myös yksinäinen, vanhemmilla alkoholiongelmaa ja ainoat läheisemmät ystävät olivat alkaneet kukin tahoillaan seurustella ja heidän kaikki aikansa meni poikaystäviensä kanssa kiehnätessä.

Lisäksi itsetuntoni oli niihin aikoihin todella matala. Olin aiemmin saanut kuraa niskaani ulkonäöstäni ja olin suht hiljainen ja syrjäänvtäytyvä. Kun tämä ex minuun tutustui, niin en häneen todellakaan ihastunut. Ei ollut ulkoisesti mikään kovin vetävä, eikä liioin käytökseltäänkään mikään ihan fiksuin. Mutta ajattelin, että saan olla onnellinen kun jollekin kelpaan kaikesta huonoudestani huolimatta.

Ja se ajatus olikin sen tuhon alku. Kun se huono itsetunto minusta vielä paistoi niin hyvin, etten lainkaan kyseenalaistanut sitä että minun kehumiseni sijaan tyyppi kehui itseään maasta taivaisiin ja sanoi usein "sä olet todella onnekas kun olet löytänyt munkaltaiseni jätkän".

Ja siihenhän minä uskoin. Sain olla onnekas, kun olin kelvannut jollekin. Ja sitä onnekkuutta toistelin itselleni, kun sain turpaan ja päästäni revittiin isoja hiustuppoja. Olen onnekas, kun olen kelvannut jollekulle.

Ja kun lähdin ulos kävelylle tyypin hiippaillessa perässäni katsoakseen menenkö oikeasti tapaamaan jotain miestä, kun h*oritteli milloin mistäkin, kun piti gestapon tasoisia kuulusteluita edellisistä suhteista ja seksikerroista. En ollut harrastanut seksiä siinä yläasteaikaisessa teinisuhteessani, mutta ex oli sitä mieltä ettei ole olemassakaan suhdetta, jossa ei olisi harrastettu seksiä (niin, sama se vaikka suhde olisi ollut 13-vuotiaana...) ja tivasi tivaamistaan, monen tunnin ajan eikä päästänyt lähtemään koska "valehtelen!". Lopulta sitten tosiaan valehtelin ja sanoin, että juu harrastin seksiä silloin 13 -vuotiaana teinisuhteessani, Tämän jälkeen sain kuulla olevani h*ora. Mutta näistäkin ajattelin, että hyvä kun jollekin kelpaan...

Muutettiin sitten hetkeksi yhtene ja väkivalta räjähti käsiin, nyt kun olimme yhdessä yötä päivää. Kerran minut hakattiin siksi, kun olin tehnyt ruokaa ja se ei ollut sitä mitä tämän ääliön olisi juuri silloin tehnyt mieli. Mustasukkaisuuskohtauksia sai entistä enemmän ja homma meni jo ihan vainoharhan puolelle, herätti jopa keskellä yötä kun kuulema ihan selvästi olin nähnyt unta panevani jonkun miehen kanssa. Kaupassa kun kävin ja meni parikin minuuttia kauemmin, niin olin ollut jossain h*oraamassa. Useita puhelimiani paiskattiin lattialle mäsäksi.

jatkuu...

jatko 807:n:

Rankempien väkivaltakertojen jälkeen pakenin vanhempieni luokse, jossa minua yritettiin maanitella etten enää palaisi exän luo. Se oli isällekin rankkaa nähdä tyttärensä tulevan kotiin hakattuna.. Mutta kuten jälkeenpäin sanoi, ei hän olisi voinut minua mihinkään lukita, vaikka mieli olisi tehnyt etten olisi enää palannut sen hirviön luo. Ja minähän idiootti palasin takaisin monta kertaa, aina kun se laittoi viestiä kuinka nyt muuttuu ja hakee kuun taivaalta kunhan tulen takaisin, rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Ja yleensä heti palattuani vastassa odotti tämä jätkä hyvin häijyn näköisenä.. Kuulustelua, ketäs kaikkia panin erossa olon aikana ja turpiinkin yleensä tuli jo samana iltana.

Eräänä kertana olin taas paennut vanhempien luo ja idioottina olin jälleen palaamassa takaisin. En tiedä miten tämä tarina olisi päättynyt, ellei tuo kaveri olisi itse mokannut.

Olin siis jo pakannut taas tavarat ja lähdössä takaisin hänen luokseen. Olin katsonut bussin, jolla menisin ja ilmoitin siitä exälle. Ex laittoi viestiä, että v*ttu kun olen niin saatanan vajaa ja tyhmä kun niin myöhäisellä bussilla tulen, ei hänellä helvetti soikoon ole aikaa odotella että raahaan laiskan perseeni sinne.

Tuon viestin luettuani masennuin ja ahdistuin, kun joudun taas tuohon takaisin... Vaan yhtäkkiä mielessä välähti kirkkaasti:  minun ei ole enää mikään pakko palata takaisin, ei enää koskaan!

Tuon ajatuksen jälkeen tuntui kuin taakka olisi pudonnut harteilta. Laitoin exälle viestin, ettei tarvitse minun laiskaa persettäni odotella, minä en tule enää takaisin.

Enkä palannutkaan enää kuin kerran, kun apujoukkojen kanssa hain tavarani.

Anteeksi romaani, tulipahan avauduttua ihan urakalla :'D

T. Se, jonka ex tarkisti puhelimen viestilaskureita myöten

Mitä tapahtui kun laitoit viestin ettet enää tule takaisin, miten ex reagoi? Miten pääsit irti ihan käytännössä?

Voiko nää olla totta. Huhhuh. Mun ex-mies syytti minua mustasukkaiseksi kun olin harmistunut viikonloppujen poissaoloista ja matkoista kavereiden kanssa kun minun kanssa ei matkustanut. Kerran soitin hänelle (en osannut käyttää tvn elokuvatoimintoa) niin ystävänsä pitivät kuulemma outona että edes soitin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtui kun laitoit viestin ettet enää tule takaisin, miten ex reagoi? Miten pääsit irti ihan käytännössä?

No ekahan ei tietenkään uskonut, etten ole enää koskaan palaamassa, vaan v*ttuili ja haukkui. Kun kului tunteja ja ilta tuli, niin alkoi vissiin tajuamaan etten tosiaan ole tulossa. Alkoi sitten se "Kultarakas pliis tuu takas oon pahoilllani kaikesta :''(((" -vaihde päälle. En murtunut, onneksi, laitoin sinnikkäästi takaisin että en tule, me eroamme.

Ja niitä viestejähän tuli. Puhelin piipitti taukoamatta ja viestimuisti oli jatkuvasti täynnä, samoin soittoyrityksiä tuli koko ajan. Numeron vaihdoin muistaakseni parin kuukauden päästä, kyllästyin lukemaan tappouhkauksia ja h*orittelija, lisäksi puhelimeeni ei muut saaneet juuri yhteyttä kun viestimuisti oli jatkuvasti täynnä ja puhelimeeni yritettiin koko ajan soittaa. 

Työpaikkaa myös vaihdoin, koska ilmestyi työmatkani varrelle väijymään ja kertomaan, miten haluaa minun tulevan nyt kotiin ja lopettavan tämän naurettavan kiukuttelun. Onneksi nuo paikat oli julkisia paikkoja, sanoin joka kerta että häipyy nyt tai huudan täysillä apua.

Sähköpostikin piti vaihtaa, someista estää jne. ettei saanut enää mitään kontaktia. Eräänä päivänä sitten töihin mennessäni puhelin soi ja sieltä soitti rikostutkija, joka pyysi tulemaan kuulusteluihin heti kun vaan pääsen. Ex oli aiemmin uhkaillut "järjestävänsä kuseen" jos jätän hänet ja niin hän nyt yrittikin, oli mennyt tekemään rikosilmoituksen siitä, että minä olisin häntä pahoinpidellyt.

No ei siinä, menin kuulusteluihin ja kerroin miten hommat todellisuudessa menivät. Sairaalasta löytyi valokuvatodisteet ja lääkärinlausunnot, kun kerran erään pahoinpitelyn jälkeen yksi läheinen pakotti minut lääkäriin kuvauttamaan vammani ja niin kiitollinen olin ja olen edelleen tuosta. Rikostutkinta jatkui ja oikeuteen mentiin, mutta eri tavalla kuin ex toivoi: minut vapautettiin syytteistä ja sen sijaan syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen pahoinpitelystä ja tuomion sai.

Sen jälkeen on ollut vähän rauhallisempaa, mutta ajoittain edelleen keksii uusia keinoja ottaa yhteyttä (mm. facebook ja muut somet, joista ei ole saanut estettyä ennen ekaa yhteydenottoa).

Hyvin selviydytty, hienosti pääsit irti! Päättäväisesti ja johdonmukaisesti. Onnea!

Vierailija kirjoitti:

Hyvin selviydytty, hienosti pääsit irti! Päättäväisesti ja johdonmukaisesti. Onnea!

Kiitos :)

Mutta ei siinä olisi selvinnyt ilman läheisten apua... Kun tuohon oikeastaan jouduin siksi, kun tunsin itseni yksinäiseksi ja ettei kukaan läheisistä oikein piitannut. Kyllähän nuo sen varmasti siinä lopussa aavistivat, että sen takia sen hirviön temppuja siedän ja aina kun olin kotona paossa, niin siskoni halusi ottaa minua mukaan viettämään iltaa hänen ystäviensä kanssa. Siellä iltaa viettäessä katsoin hämmentyneenä ympärilleni, että tällaistako sen elämän pitäisikin olla, kaikilla on hauskaa ja mukavaa, eikä paha olla koska olisi taas tullut haukutuksi ja hakatuksi puolisonsa toimesta.

Nuo kerrat olivat varmasti avainasemassa siihen, että aloin uskoa eron jälkeiseen elämään. Lisäksi nuo kerrat saivat minut haaveilemaan omasta kodista, miten kauniiksi sen tekisin ja missä ei tarvitsisi pelätä. 

Lopulta sitten tarvitsi enää sen tajuamisen, etten ole mikään hänen vankinsa, vaan olen aivan vapaa lähtemään suhteesta jossa en halua olla.

Tapasin vuonna 2008 ihanan miehen. Hän oli kohtelias, romanttinen, kuunteleva, aina hyväntuulinen ja hymyileväinen. Aloimme seurustella. 

Noin puolen vuoden ihanan alun jälkeen alkoi mustasukkaisuus. Ensin piti alkaa näyttää, kenen kanssa viestittelen, ja pian en saanut kadullakaan vilkaista ketään ihmistä. Pahimmat raivarit exä veti, kun sai päähänsä, että olen ihastunut hänen kaveriinsa. Tietysti omat miespuoliset kaverini olin joutunut heivaamaan jo tässä vaiheessa. Reilun vuoden jälkeen havahduin ensimmäistä kertaa, että olen alistettu, kun aloin itkeä ystävälleni pahaa oloani ja hän puhui minulle järkeä.

Ihme kyllä heräsin ja sain jätettyä miehen. Hän oli järkyttynyt, koska EIHÄN HÄNTÄ VOI JÄTTÄÄ! Alkoi viikkoja kestänyt huorittelu, syytökset ja itsemurhauhkailut. Olin exän mielestä narsisti, joka pilasi hänen elämänsä. Hän oli myös varma, että minulla oli toinen mies ja olin pettänyt koko suhteen ajan. Sitten ex katosi pariksi kuukaudeksi... Ja ilmestyi yhtenä päivänä ovelleni kukkapuskan kera. Hän pyyteli anteeksi ja kutsui minua elämänsä rakkaudeksi. Hän oli kuulemma ymmärtänyt käyttäytyneensä väärin ja oli nyt muuttunut mies. Löin oven kiinni. Alkoi tekstareilla, kirjeillä ja sähköposteilla pommittelu. Niissä vakuutettiin rakkautta ja kehuttiin minut maasta taivaisiin. Meni vain muutama viikko, kunnes annoin periksi ja suostuin tapaamiseen. Ex oli järkännyt romanttisen illan, jonka aikana kävimme syömässä, lentämässä pienkoneella ja maistelemassa viinejä. 

Hölmönä lankesin. Otin exän takaisin, ja taas meni hyvin jonkin aikaa, kunnes sama vanha p*ska alkoi entistä rajumpana. Esimerkkejä:

- Ex yöpyi luonani, lähdin aamulla töihin ja päivän aikana hän oli kääntänyt koko asuntoni ympäri löytääkseen todisteita muista miehistä. Tämä tapahtui monia kertoja.

- Minun olisi pitänyt vaihtaa työpaikkaa, koska siellä oli töissä myös miehiä.

- En saanut käydä mieslääkärillä, jos lääkäriin oli jotain asiaa.

- Minun piti mennä exän mukana hänen illanviettoihin, jotta hän voi vahtia minua, mutta en saanut jutella hänen miespuolisten kavereiden kanssa.

- Kun haaveilin koiran hankinnasta, en olisi saanut hankkia uroskoiraa, koska ex halusi olla ainoa mies talossa (hän ei siis asunut virallisesti luonani, mutta vietti kaiken aikansa siellä).

- En saanut liikkua kävellen tai pyöräillen, vaan aina exän kyydillä ja hänen valvovan silmän alla.

- Salilla käymiseni teki exän hulluksi, koska varmasti iskin siellä miehiä. Minun piti treenata mahdollisimman isoissa, löysissä ja peittävissä vaatteissa. Ex odotti autossa salin pihalla koko treenin ajan ja vahti, kauanko minulla kestää. Jossakin vaiheessa ex keksi itse liittyä salin jäseneksi ja tuli "treenaamaan" kanssani - eli istui laitteessa/penkillä ja vahti minua.

Näitä juttuja riittäisi. Meidän toinen seurusteluyritys kesti kaksi vuotta, kunnes sain toistamiseen jätettyä miehen ja heitin hänet pihalle kämpästäni. Sopuisasta erosta ei (tietenkään) tullut mitään, joten pakkasin exän kamat kämpästäni ja ilmoitin ajan, milloin ne voi hakea talon pihalta. Vainoamisen ja uhkailun takia lukot ja puhelinnumero meni vaihtoon. Silti ex piinasi mm. pudottelemalla kirjeitä postiluukusta ja viemällä lahjoja työpaikalleni. Tänä vuonna muutin ja ex on saanut nykyisen osoitteeni selville, vaikka tietoni ovat salaiset. On varmaan seurannut minua. Muutaman kerran hänen autonsa on seilannut pitkin talon edustaa ja kirjeitä on tullut. Olen varautunut soittamaan poliisit, jos hän joskus häiritsee oven takana, mutta silti kylmää ja pelottaa.

Onhan näitä, ja nyt jälkeenpäin ne vasta tajuaa...

- Olen laiska tiskaamaan. Erään kerran miehen ollessa poissa kotoa olin vain ottanut uuden mukin, koska en jaksanut heti pestä tiskialtaassa ollutta. Myöhemmin pesin nämä molemmat mukit ja panin astiakaappiin kuivumaan. Minulla oli kuulemma ollut salarakas käymässä, koska astiakaapissa oli yhden mukin sijaan kaksi. Selitin kyllä asian, mutta riita oli hirveä ja lopulta olin laiska paska, joka ei edes tiskaa.

- Jos kännykkäni piippasi tekstiviestiä, sähköpostia tai akun loppumista, kommenttina oli, että salarakkaat soittelevat. Lopulta aloin hermostua aina, kun kännykkä piippasi, ja pidin huolta akun lataamisesta ajoissa, ettei se alkaisi piipata loppumistaan.

- Musiikkimakuni, katsomani tv-ohjelmat, pukeutumiseni jne. saivat miehen monet kerrat haukkumaan minut, että miten joku voi kuunnella/katsoa tuollaista paskaa tai pukeutua tuolla tavalla. Lopulta olin siinä pisteessä, että en miehen läsnä ollessa halunnut enää katsoa televisiota tai kuunnella musiikkia. Nykyään otan ilon irti siitä, että saan katsoa tai kuunnella mitä huvittaa, mieluiten juuri niitä miehen haukkumia!

- Monet kerrat kävi niin, että kirjoitin viestiä ystävälle, joka kertoi minulle luottamuksellisia asioita. En halunnut näyttää näitä ystävän yksityisasioita miehelle, joten käänsin tekstin pois miehen tullessa lähelle. Olin kuulemma kirjoittamassa salarakkaalle, koska tekstiä ei voinut näyttää miehelle. Selitin monet kerrat, mutta tämä sama toistui aina vain...

Olen itsekin kirjoittanut tähän ketjuun kokemuksiani ja joka ikisen viestin olen lukenut. Alkuun alkoi ahdistaa ihan älyttömästi ja ex tuli painajaisuniini. Muistakaamme, me olemme voittajia kaikki, jotka olemme noista hulluista olemme päässeet eroon. Elämä kantaa vielä, vaikka itse olen vielä masentunut ja tuntuu, että elämä pitää aloittaa kokonaan alusta. Erosta on siis jo kaksi vuotta, mutta suhde oli pitkä. Olen huomannut, että olen jotenkin rikki, vaikka aluksi kaikki tuntuikin helpotukselta pelkästään. Se on se muisto niistä kaikista ja se kun mies ei koskaan pyytänyt edes anteeksi tekojaan. Mutta niin, eihän käärmekään pyydä anteeksi sitä, että pistää - sellaisia ne on!

Ihanaa viikonloppua kaikille.<3

T:Se, jonka mies mm. nauhoitti erilaisilla nauhureilla joka liikkeeni ja puhumiseni esim. töissä.

Vierailija kirjoitti:

Näiden keinot ovat niin uskomattoman monet. Mä en tiennyt näin sairaita olevan olemassakaan ennen kuin näin sen omin silmin. Se oli mun syy, miksi en lähtenyt aikasemmin. Kun lähdin nii lähdin ensimmäisestä kerrasta kun sain turpaani. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo niin sekaisin ja manipuloitu, että se oli jo silloin uskomattoman vaikeaa. Jossakin hämärän rajamailla tajusin kuitenkin että mies oli lyönyt, mikään mitä olin tehnyt tai mitä se yrittää sanoa, ei muuta sitä tosiasiaa et se oli hakannut mua. Suhde oli kestänyt kaksi vuotta ennen tota ekaa fyysistä väkivaltaa, ja jo silloin suuri osa musta olisi halunnut jäädä, mutta pakotin itseni lähtemään. Tuollaisessa suhteessa ihminen lakkaa käyttäytymästä normaalisti. Sairas suhteen osapuoli sairastuttaa toisenkin. Tuon suhteen jälkeen otin kauan aikaa selvää siitä mitä mulle oli oikein tapahtunut, niin sairasta se oli. Ja jälkeenpäin sen kaiken vasta ymmärtää, mäki olin vaan jälkiviisas, mutta suhteen aikana luulin että se ex oli normaali.

Sit tuollaiset ihmiset pyrkii tuntemaan sen poika-/tyttöystävän just mahdollisimman hyvin. Se auttaa vetämään oikeista naruista ja manipuloimaan. Tää on yleensä eka asia mitä ne tekee. Mun ex ei ollut mitenkään liian ihana, et oisin osannut siitä alkaa epäileen mitään. Se oli vaan tosi kiinnostunut musta, halus tuntee mut läpikotaisin, niin kuin mä myös sen, ja ajattelin vaan että sitähän varten parisuhteet ovat. Ajattelin myös että mä en oo johdateltavissa, ja oli hankalaa myöntää itelle että olin mä sittenkin ollut. Mutta jos se tuntee sut, sitä helpompi manipuloida.

On myös kamalaa ymmärtää mihin on joutunut. Sen haluaa kieltää ennen ku on valmis kohtaamaan asian. Se tulee ihan luonnostaan. Suhteen päättymisen jälkeen elin pari kuukautta ihan sumussa. Vaikka ex oli ollut väkivaltainen mua kohtaan, ajatuksissani tartuin kuitenkin kaikkeen hyvään mitä meillä oli ollut. Vasta paljon jälkeenpäin ymmärsin ettei mikään siitä ollu aitoa.. Usein noiden persoona on tosi kaksijakoinen.

Tuo suhde oli mun eka. Mulla ei ollu mitään vertailukohtaa edellisiin suhteisiin, ja olin elänyt lapsuuden yksinhuoltajan lapsena. En tiennyt millaista sen ois pitäny olla. En tiiä oisko siit ees ollu mitään hyötyä, koska väkivaltaan asti luulin eläväni normaalissa parisuhteessa. Eron jälkeen minulla oli tosi kauan paha olla. Vasta kun olin saanut exään etäisyyttä, ymmärsin että en ollut normaali ja niin kuin olin ennen ollu. Vasta sillon ymmärsin kuinka paljon ex oli mua manipuloinut, ja sittenki se tapahtu hitaasti.

Jatkuu..

Olit vahva, kum pystyit lähtemään!

Mulla ihan sama tilanne, en ole pystynyt vielä. Myös mä ikäänkuin unohdan huonot jutut, ne tuntuvat aivan epätodelliselta ja tuntuu, kuin ne tapahtuisivat jollekin toiselle, ja roikun niisdä hyvissä hetkissä.

Mies on myös hurveän kiinnostunut musta ollut aina ja kyselee ja kuuntelee. Myös soittelee pitkin päivää vaikka ollaan naimisissakin. Hän on aina alusta asti osannut kuin yliluonnollisesti sanoa juuri oikeat sanat oikealla hetkellä. Hän myös ilmeisesti opiskelee naisia yleisesti, hän mm lykee paljon naisten romaaneja. Hän siis lukee kaikki samat kirjatkin kuin minä, ihan esim puhtaat chick lit kirjat, joita varmaan kukaan muu mies ei lue.

Aika paljon tuttuja juttuja täältä on löytynyt, vaikka en sairaan kanssa ole ajatellut olevani, mustasukkaisen vain. Tässä muutamia:

- aina saatava tietää, kenelle soitan tai tekstaan /kuka soittaa tai tekstaa minulle

- tutkinut salaa puhelintani, penkonut laukkuani ja laatikoitani

- hyvin nihkeästi pääsen kavereiden kanssa, varsinkaan jos on tarkoitus olla yötä (soittelu- ja viestittelyrumba on raivostuttava)

- syyttelyitä, ikivanhojen juttujen kaivelua ja perättömien keksimistäd (esim. olen kuulemma katsonut jotakuta "sillä silmällä" tai naureskellut jonkun miehen kanssa hänelle joskus vuosia sitten)

- vakioperustelu kaikkiin epäilyihinsä: "Sinusta ei voi tietää."

- joku on tullut hönelle kertomaan, että petän (kun kysyn kuka ja vaadin että mennään yhdessä kysymään että mitäs v*ttua, juttu hyytyy siihen)

Voi hemmetti. :(

819 jatkaa:

Ja niin vielä, kaikki mitä teen on jotenkin tyhmää tai naurettavaa (katsomani ohjelmat, kuuntelemani musiikki, selaamani nettisivut, lukemani kirjat...) Nuorempana kontrolloi jopa sitä, milloin minun pitää mennä nukkumaan (olen iltavirkku, hän ei; minun oli mentävä nukkumaan samaan aikaan hänen kansaan tai syttyi sota. Tästä sentään päästy.) Ystäväni ovat kaikki jotenkin viallisia myös.

Vierailija kirjoitti:

 - Salilla käymiseni teki exän hulluksi, koska varmasti iskin siellä miehiä. Minun piti treenata mahdollisimman isoissa, löysissä ja peittävissä vaatteissa. Ex odotti autossa salin pihalla koko treenin ajan ja vahti, kauanko minulla kestää. Jossakin vaiheessa ex keksi itse liittyä salin jäseneksi ja tuli "treenaamaan" kanssani - eli istui laitteessa/penkillä ja vahti minua.

Anteeksi kun naurattaa, mutta tuli mielikuva sekopäästä joka istuu salilla vahtimassa. :DDD Sun ex on ainakin nolannu itsensä täysin! Hyvä kun pääsit eroon ja toivottavasti tyyppi ei tule oven taakse

Vierailija kirjoitti:

819 jatkaa:

Ja niin vielä, kaikki mitä teen on jotenkin tyhmää tai naurettavaa (katsomani ohjelmat, kuuntelemani musiikki, selaamani nettisivut, lukemani kirjat...) Nuorempana kontrolloi jopa sitä, milloin minun pitää mennä nukkumaan (olen iltavirkku, hän ei; minun oli mentävä nukkumaan samaan aikaan hänen kansaan tai syttyi sota. Tästä sentään päästy.) Ystäväni ovat kaikki jotenkin viallisia myös.

Hälyttävältä kuulostaa. Tuskin olet onnellinen hänen kanssaan? Oletko koskaan miettinyt lähteväsi tai kyseenalaistanut suhdettanne ennen kuin luit näitä juttuja? Ei suhteessa kuulu lytätä toisen persoonaa ja kiinnostuksen kohteita. 

-Miespuolisten kavereideni lisäksi exäni oli mustasukkainen kaikista miespuolisista sukulaisistani, myös veljistäni.

-Kun istuin iltaa ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa, exäni oli aivan varma että panimme kolmestaan, koska "ei ole normaalia että kaksi naista ja yksi mies hengailevat keskenään".

-Muille miehille juttelu oli ehdottomasti väärin, suorastaan itseni tyrkyttämistä, sillä kaikkihan halusivat vain panna minua. Exä itse ryyppäsi tietenkin jatkuvasti muun muassa naispuoleisten ystäviensä seurassa. Minua ei näihin juhliin voinut ottaa mukaan, koska "alkaisin kuitenkin vaan riidellä ja pilaisin kaikkien illanvieton".

-Kun exä tuli näistä illanvietoista kotiin, hän varmisteli etten vain ole hänen poissaollessaan jutellut kaveripojille tai mielellään yhtään kenellekään.

-Vanhempani, ystäväni ja esim. musiikkimakuni olivat kaikin puolin perseestä ja vääränlaisia. Vanhempani ja ystäväni olivat exän mielestä salaliitossa häntä vastaan. Heille hän esitti olevansa tosi loistotyyppi, joten sain aina huudot, jos exälle selvisi että olin puhunut riidoistamme esim. äidilleni. 

-Kesken television katsomisen sain myös monta kertaa huudot, koska "tuijotin himoitsevasti" milloin mitäkin kokkimiestä tai Harry Potteria. 

-Sanoi, etten ollut saanut elämässä tarpeeksi paskaa niskaan, joten hänen oli hänen tehtävänsä "kouluttaa" minua jne.