Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita tarinoita.

Minulla on kerran hälytyskellot onneksi ajoissa soineet. Tapasin talvella miehen, joka tuntui oikein kivalta ja fiksulta, tiesi paljon ja oli kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin. Keväämmälle ehdittäessä seurustelumme muuttui kiinteämmäksi ja hän alkoi viettää enemmän aikaa luonani. Laitoin kotona lempimusaani soimaan. Hämmästykseni oli suuri, kun hän pyysi että kuuntelisin kuulokkeilla musiikkiani, sillä vain hänen klassinen musiikkinsa oli hänen mielestään sitä ainoaa ja oikeaa. "rock oli paskaa, iskelmä oli paskaa, kaikki  muu oli paskaa, mutta tokihan sinä saat sitä kuunnella, kunhan...." myöskin tanssiminen oli persuksista ja tarkoitettu vain parisuhteen jahtaamiseen.

Hän asui edelleen vanhemmillaan, selitti syyksi opiskelun ja pienet tulot.

Menimme kesän alussa kihloihin. Hän kosi. Vastasin kyllä seksin jälkeisessä mielentilassa, olin sen verran sfääreissä, että en tajunnut sanoa ei ja sitten muutaman sekunnin päästä hävetti enää kieltäytyä ja loukata. Ajattelin, että ei se vielä ole naimakaupat. Mies suunnitteli muuttavansa elokuussa luokseni, mutta mutta hänellä oli vain opintotuki ja aloin miettiä, miten sitä sitten toimeentultaisiin. 28 veenä hän oli edelleen yliopisto-opiskelija, ja vaarassa tippua tuilta pois, kun ei saanut yhtä pakollista ainetta suorituksi.

Hänellä oli myös paljon erittäin tiukkoja ja mustavalkoisia mielipiteitä siitä, mikä on oikein ja väärin. Moni asia, josta pidin, oli hänen mielestään väärin. Kerran olimme koirani kanssa metsäpolulla kävelyllä, ja koirani oli irti. Luulin siis, että tilanne oli turvallinen ja koira hallinnassa. Mutkan takaa tuli kuitenkin samankokoinen toinen koira, ja koirat rähähtivät toisilleen, ennenkuin sain omani pannasta kiinni ja hihnaan. Sain pienen näykkäisyn toisen koiran hampaista, se ei tehnyt sitä tarkoituksella, vaan käteni jäi väliin. (Oma syyni siinä tilanteessa.) Mies sai kuitenkin aivan järjettömän raivokohtauksen toisen koiran omistajille ja tönäisi toisen miehen kumoon.  Rauhoittelin miestä ja pyytelin anteeksi toisilta. Se pelästytti minut. Aloin miettiä, minkälainen ihminen hän oikeastaan oli.

Mies alkoi ilmestyä työvuorojeni jälkeen työpaikkani eteen, ja kyseli mm. kuka on tuo mies, miksi kuljet sen kanssa, teettekö vuoroja yhdessä jne.

Heinäkuussa alkoi lomani, lähdin mummoa moikkaamaan, ja koska emme vielä asuneet yhdessä, hän ei tullut mukaan. Tunsin mummolassa ihanaa vapautta. Elokuussa tajusin, että tämä suhde ei ole hyvä.

Mies alkoi kiristää minua kaikenlaisella, mm. itsemurhalla ja työpaikalleni tekemällään paskapuhelulla, jos seurustelumme ei jatkuisi. Itsemurhan oikeasti tehneen omaisena sellaisella kiristäminen oli minulle viimeinen niitti. Sanoin, että olet ihan vapaa tappamaan itsesi, minä en siitä vastuuta ota, mutta hae hyvä mies itsellesi apua. Työnantajaani varoitin, että tämmöinen ihminen voi soittaa, älä usko siitä paskasta sanaakaan. Työnantaja sanoi, että asia selvä, hän lyö luuriin korvaan.

Lopulliseen eroon tarvittiin puhelinnumeron vaihto ja muutto. Ja siitä pitäen olen huolehtinut siitä, että minulla on osoitetietokielto väestörekisterissä ja salainen numero.

Minulla on sama kokemus tuosta itsemurhalla uhkailusta. Kaheli ex tiesi, että aikaisempi poikaystäväni oli ottanut hengen itseltään, ja olin tapauksen jäljiltä masentunut ja sekaisin. Hän sitten riitojen aikana aukoi, että pitäisikö hänenkin tappaa itsensä että rakastaisin häntä. Oli mustasukkainen tälle kuolleelle exälleni, oli huolissaan että muistelen häntä liian lämmöllä ja rakastan vieläkin, kun olin niin surullinen asiasta. Tästä huomaa miten mustasukkainen ihminen on oikeasti todella itsekeskeinen, ei kykene empatiaan ja elää pää omassa takapuolessaan.

Kerran hän sai yhden kaveripiiriini kuuluvan miehen kiinni takapuoleni tuijottelusta. Olin selin tähän tuijottelijaan ja pahaa aavistamattomana kaivelin persaus pystyssä laukkuani. Ex sitten raivostui minulle ja syytteli, että pyllistelen muille miehille tahallani. Itse en ollut edes tietoinen että tämä tyyppi seisoi takanani.

Asuimme eri kaupungissa, joka päivä olisi pitänyt roikkua koneella chattailemassa hänen kanssaan. Jos en vastannut heti hänen viesteihinsä, tuli ruikuttavia "kai nää viestit ei sitten tuu perille kun et vastaa..."-viestejä. Kesällä kun helteet tulivat ja viihdyin uimassa rannalla (lapsesta asti olen viettänyt kesääni näin), hän uhriutui ja tiuski puhelimessa, että pitääkö mun päivät pitkät pyöriä bikineissäni rannalla. Joo, olisi varmaan pitänyt sisällä viettää kauniit kesäpäivät, tietokoneen ääressä chattaamassa tälle hurmaavalle yksilölle. 

Pohdin jossain vaiheessa opiskelujani vaihtoon lähtöä. Miehelle ei kelvannut, hän kuittasi asian sanomalla "Et lähde. Siitä tulee iso riita." Puhui kuin jollekin kuusivuotiaalle. Olen vieläkin katkera itselleni etten lähtenyt, olisi pitänyt mennä ja laitella Facebookiin kuvia komeiden vaihtareiden kanssa rannalla chillaamisesta. Hän myös oli sitä mieltä, että kaverini poikaystävän olisi pitänyt lähteä vahtimaan minua ja koulukaveriani opintomatkalle. Kysyi siis oikeasti, "Eikö Mikko lähde vahtimaan teitä?" 

Tämä mies sitten selitti, että olen hänen sielunkumppaninsa. Itse nään vieläkin painajaisia siitä katkerasta ja riidanhaluisesta naamasta. Kiltteyttäni kestin tuota äijää, oma itsetunto oli niihin aikaan alhainen ja hän vielä pahensi asiaa. Olin herkkä ja yritin ottaa toisten tunteet huomioon mahdollisimman hyvin, johtuen osittain juuri tuosta exän itsemurhasta. Koin että olen jotenkin vastuussa tämän toisen exän hyvinvoinnista ja hänen jättämisensä oli ruma ja itsekäs temppu jolla pilaisin hänen elämänsä. Jälkikäteen tajuan että tämä exä on aivopessyt näitä ajatuksia minuun. Totta kai hän on haistanut herkkyyteni ja heikkouteni ja käyttänyt sitä hyväkseen.

Olen diagnosoinut hänelle keittiöpsykologin pätevyydellä ainakin epäluuloisen, epävakaan ja riippuvaisen persoonallisuushäiriön. Masennus todettiin kun meni miekkarille, yllättäen heti sen jälkeen kun ilmoitin erosta (olin koko suhteen ajan yrittänyt saada menemään). Toivon että saa apua ja että tajuaa viat omassa käytöksessään. 

Ottamatta kantaa tuohon sairaalloiseen mustasukkaisuuteen, niin et itsekään kyllä ollut valmis uuteen suhteeseen etkä ollut pääsi yli itsemurhan tehneestä eksästä. Mua ainakin vituttaisi ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa, mikä haikailee tai on näkyvästi surullinen menneestä, koska siinä tuntuu jäävänsä niin jalkoihin ja harmittaisi kuunnella miten rakas se itsarin tehnyt oli . :/ 

tiinamaria kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen tällä hetkellä mustasukkaisen miehen kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää, että itselläni on rajat hämärtyneet siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Suhteessamme mm. seuraavaa: miespuolisia kavereita ei saisi olla, mies tutkii fb:n kaverilistaa ja kysyy jokaisen miehen kohdalla mistä tämän tunnen, jos vastaus ei miellytä, hän pyytää poistamaan miehen. Julkisilla paikoilla ei saisi katsoa miehiin päin, jos sanon, että en tee sitä tarkoituksella, mies kääntää sen minun syykseni, katselen kuulema niin epäilyttävästi. Jos viestiin kestää vastata normaalia pidempään, mies kyselee heti selitystä, tosin itsellään saattaa kestää tunteja vastata. Joskus mies on keksinyt omasta päästään, että olen mukamas flirttaillut jonkun miehen kanssa kaupungilla, hänen ollessaan seurassa. Ja useita muita esimerkkejä, en nyt jaksa kaikkea kirjoittaa. Yleensäkin kaikki riidat on mun syytä, ja jos yritän edes keskustella jostain, mies syyttää että riitelen jatkuvasti. Toinen mikä hämärtää hahmoitustani, on se että mies ei juuri koskaan raivoa näistä asioista, eikä koskaan ole esim. haukkunut mua, joskus jopa verhoaa asiat vitseiksi. Silti on aika raskasta kun joutuu miettimään mitä tekee, ettei vahingossakaan tee mitään "epäilyttävää". ja mikä pahinta, seurustelin yli 10 vuotta sitten ylimustasukkaisen ja narsistisen miehen kanssa, luulin et sen jälkeen huomaisin helpommin nää merkit, mut nyt oon kyllä taas ihan hukassa suurentelenko näitä juttuja, ja pitäiskö oikeasti huolestua...

Varmaan tiedät jo itsekin vastauksen? Eroon, ja välittömästi. YKSIKÄÄN tuossa luetelluista asioista ei ole normaalia, vaan juuri tämän ketjun satoa: mustasukkaisuus, riitojen aloittajan ja syiden hämärtäminen, vitsiksi kääntäminen, oman toiminnan epäily. Irti. Heti.

Hei. Laitatko minulle s-postia; tiinamaria80@luukku.com

Siis kenelle tämä viesti oli tarkoitettu? Edellisen viestin kirjoittajalle vai tällä hetkellä mustasukkaisen kanssa seurustelevalle? Olen siis itse tuo tällä hetkellä mustasukkaisen kanssa seurusteleva. Kerrotko vähän tarkemmin mitä asiasi koskee?

Ps. Joka toinen ei petä. Tilastojen mukaan 36% suomalaisista on pettänyt jissain vaiheessa elämäänsä eli KERRAN ELÄMÄNSÄ AIKANA. Miehistä 46%, naisista harvempi. Ja teille pettäjämuehille luetunymmärrystä, tuo 36% on siis pettänyt joskus kokl elämänsä aikana jotakuta, ei suinkaan jatkuvasti ja nykyistä puolusiaan. Jos sinä siis petät naistasi, kuulut pieneen vähemmistöön.

Yksi ex pisti dildoni palasiksi :D

Vierailija kirjoitti:

- Pil*utarkistukset (2 kertaa tehnyt)

- Mekkoa/hametta ei saa käyttää, hu*ramaisia

- KAIKKI miehet haluavat panna minua. Myös random miehen hymyily minulle baarissa = haluaa panna

- Epäilyttävää jos haluan mennä vaikka lenkille yksin (minulla on jotain salattavaa)

- On hajoittanut yhteisiä tavaroitamme ja heitellyt tavaroita minua päin

- Heittänyt seinää päin, puristanut kädet mustelmille ym

Näitähän löytyy, en muista edes kaikkia, koska olen yrittänyt unohtaa suurimman osan. Aikoinaan olen puolustautuessani myös itse lyönyt miestä, josta seurasi se, että mies haukkui minut väkivaltaiseksi hulluksi, jolla on ongelmia. Usein riidat ja miehen väkivaltainen käytös kääntyvät minun syykseni, koska jos minä en olisi häntä ärsyttänyt -> hän ei olisi käynyt käsiksi ja kaikki olisi hyvin.

Kuulostaa ihan mun exältä. Täysin samat jutut!

On kyllä tragikoomista, miten sama kaavaa nää noudattaa!

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä toisissa ketjuissa ihmetellään, miksei naisilla on rima korkealla. Kai sitä nyt on vähän pakko nostaa, jos nuorempana on ollut tosi alhaalla. Jos ei nostaisi, olisi luultavasti hakattu kuoliaaksi.

Siis ihmettelyhän johtuu siitä, että se rima on korkealla kaikissa muissa asioissa paitsi juuri tässä mikä merkitsee, eli miehen luonteessa. Kunhan ulkonäkö tai varallisuus ylittää riman, niin siedetään vaikka minkälaista uskomatonta ja sairasta paskaa jopa vuosikausia. Siitähän tämäkin ketju todistaa.

fsadfsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä toisissa ketjuissa ihmetellään, miksei naisilla on rima korkealla. Kai sitä nyt on vähän pakko nostaa, jos nuorempana on ollut tosi alhaalla. Jos ei nostaisi, olisi luultavasti hakattu kuoliaaksi.

Siis ihmettelyhän johtuu siitä, että se rima on korkealla kaikissa muissa asioissa paitsi juuri tässä mikä merkitsee, eli miehen luonteessa. Kunhan ulkonäkö tai varallisuus ylittää riman, niin siedetään vaikka minkälaista uskomatonta ja sairasta paskaa jopa vuosikausia. Siitähän tämäkin ketju todistaa.

Tämä ketju todistaa myös sen, että ne sairaalloiset mustasukkaiset äijät jäävät loppupeleissä myös lehdellä soittelee, ku muija ottaa hatkat. Suurin osa tässä ketjussa vuodatetuissa jutuissa on miehistä, jotka on nimenomaan jätetty kyseisten ominaisuuksiensa vuoksi. Juuri sillä olikin loppupeleissä väliä, ei enää millään muulla. 

Karmivaa ja tuttua. Loistava ketju! Parasta vertaistukea!

Yllättävän sama kaava jolla homma etenee.

Onneksi on saatu viime vuosina naisen asemaan hieman parannusta.

Esim. Avioliitossa raiskaaminen oli vielä jokin aika sitten täysin sallittua, lähestymiskiellosta tai turvakodeista ei oltu kuultuaan. Turvakielto kun on suht uusi juttu.

Miten tukea niitä naisia jotka ovat oikeasti vankeja kotonaan, (käsiraudoilla patteriin,avaimet pois) ja väkivallan uhreja?

Miten voi auttaa kun tulee hetki että oikeasti pitää päästä karkuun? Kuinka hiljaa ennakoida asioita?

Suomessa ollaan niin huolissaan ulkomaalaisten naisten asioista, mutta turvakoteja Suomessa ollaan säästämässä pois.

Kuinka löytää järkevä valistuksen ja avun kaava? Koska kaavamaista tuo käytös vaikuttaisi olevan. Nyt tutkijat töihin ja äkkiä!

Vika on siinä että monet näistä osaavat näytellä tervettä ihmistä niin hyvin. Usein vain se tällaisen kanssa asuva puoliso tietää millainen toinen oikeasti on. Suuri syy siihen miksi nämä pyrkivät hitaasti erottamaan uhrin muista ihmisistä on se, että ilman tukiverkkoa olevaa on helpompi manipuloida.

Exäni harrasti mm seuraavaa: "Oletko huomannut että Sari yrittää lähennellä ystäviensä miehiä?" "Mistä syystä Riitta sanoi sinusta tällaisen jutun... Onpa ikävä ihminen." "Voithan sä mennä Reetan kanssa ulos, mutta olin kyllä järjestänyt meille pienen viikonloppuloman."

Mitään tällaista mies ei koskaan sanonut viesteissä. Jälkeenpäin ymmärsin syynkin: Ei halunnut jättää todisteita. Ottaessani näitä asioita esille ystävieni kanssa, joille mieheni esiintyi hyvänä tyyppinä, kyselivät ystäväni olinkohan ymmärtänyt jotain väärin, ja mies tietenkin jälkeenpäin kielsi sekä ystävilleni että minulle sanoneensa näitä asioita. Väitti minun kuvitelleen kaiken. :) On varmaan sanomattakin selvää että muutamat ystävistäni ovat nykyään minun entisiä ystäviä, ja exän nykyisiä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka on reppana mies eikä saa naista, vaikka miten yrittää. Kerroin sitten avovaimolle, että eräillä festareilla tämä oli ollut meidän porukan seurassa ja jäänyt, heh heh, seuraan kun paikalla oli ollut kauniita naisia (kaksi kaveriani).

Nainen alkoi huutaa, että varmaan n*n näitä naisia, että olen pettänyt häntä näiden kanssa ja miksi v*ssa olin niin tyhmä, että sanoin tämän ajatuksen ääneen. Hän sanoi myös, että oli hänelläkin nuorempana komeita kavereita, joita oli mahtavaa katsoa ja että miten kadulla näkee päivittäin komeita raksamiehiä töissä, joita on mukava katsoa.

Hän veti h*vetinmoiset pultit, raivosi, haukkui ja tuli lopulta tivaamaan raivoten, että olisiko se kaveri jäänyt hänen seuraansa. Sanoin hänelle, että hän on kaunis, kauniimpi kuin nämä kaverit ja tottakai olisi jäänyt.

Avovaimo ei vain usko olevansa riittävä. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja saa raivokohtauksia jos näen tai vihjaan jonkun naisen olevan hyvännäköinen. Mikä neuvoksi?

Se vielä, että nainen ei lähtenyt noille festareille, koska niillä oli hänen mielestään niin huonoja esiintyjiä. Hän myös haukkuu jatkuvasti lihavaksi, rumaksi ja idiootiksi jos tulee riitaa ja uhkailee tekevänsä ties mitä noille naispuolisille kavereilleni.

Voisiko joku siis kommentoida tätä? Nainen on riitojen ulkopuolella mukava ja ihana.

No eihän tuossa muuta voi kun istuttaa emäntä alas ja ottaa asia puheeksi. Kerrot miltä nämä tilanteet tuntuvat ja että asiaan pitää tulla muutos. Apua on saatavilla.

Minä olin itse nuorena ihan hirveä ja on varmaan aika lähellä, etten päätynyt yhtä sairaaksi kuin jotkut täällä kuvaillut tapaukset. Väkivaltainen en ikinä ollut, mutta varsinkin ensimmäistä poikaystävää kohtelin ajoittain todella rumasti: yritin kontrolloida hänen tekemisiään, syyllistin tarkoituksella, tekoitkin jos ei suostunut tekemään mitä halusin ja olin mielettömän mustasukkainen koska pelkäsin hylkäämistä ihan hulluna. En sentään genitaaleja haistellut tai ottanut aikaa kauanko kaupassa menee, mutta ehdottomasti epänormaalia käytöstä kuitenkin. Häpesin aina kauheasti toimintaani, mutta tunsin myös jotain sairasta tyydytystä kun sain tahtoni läpi. Hänen edellinen tyttöystävänsä ennen minua oli vielä ilmeisesti melko samanlainen tapaus, joten olen todella pahoillani että hän joutui kokemaan (ainakin) kaksi epätervettä suhdetta, ei olisi sitä millään lailla ansainnut.

Onneksi olen sittemmin saanut mieltäni kasaan sen verran, että olen jotakuinkin normaali henkilö, mutta riitatilanteissa saa tosissaan taistella välillä sen kanssa ettei se vanha syyllistä-itke-hyökkää-manipuloi-alenna -malli iske päälle, vaan että pystyy kertomaan miltä joku asia itsestä tuntuu ja oikeasti myös kuuntelemaan sitä toista, eikä vaan puhista siinä oikeudentunnossaan. En tiedä, oliko tämä oikea kirjoitus tähän ketjuun, mutta kirjoitin nyt kuitenkin ainakin edes osittain aiheeseen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta että löydän tämän juuri nyt!! Olen lukenut kaikki viestit!

Mulla on huomenna nimittäin suuri päivä! Minä muutan pois täältä helvetistä!

Mun mies on juuri tuollainen mitä täällä ootte kertoneet!

Pelottaa vaan ihan helvetin paljon kun tiedän että tästä tulee sotaa ja kunnon nöyryytys mutta olen siihen valmis istun vaikka sitten yksin kotona mutta ainakaan ei tarvitse enää pelätä!

Oletko päässyt lähtemään? Rohkeutta ja voimia!

Vierailija kirjoitti:

Minä olin itse nuorena ihan hirveä ja on varmaan aika lähellä, etten päätynyt yhtä sairaaksi kuin jotkut täällä kuvaillut tapaukset. Väkivaltainen en ikinä ollut, mutta varsinkin ensimmäistä poikaystävää kohtelin ajoittain todella rumasti: yritin kontrolloida hänen tekemisiään, syyllistin tarkoituksella, tekoitkin jos ei suostunut tekemään mitä halusin ja olin mielettömän mustasukkainen koska pelkäsin hylkäämistä ihan hulluna. En sentään genitaaleja haistellut tai ottanut aikaa kauanko kaupassa menee, mutta ehdottomasti epänormaalia käytöstä kuitenkin. Häpesin aina kauheasti toimintaani, mutta tunsin myös jotain sairasta tyydytystä kun sain tahtoni läpi. Hänen edellinen tyttöystävänsä ennen minua oli vielä ilmeisesti melko samanlainen tapaus, joten olen todella pahoillani että hän joutui kokemaan (ainakin) kaksi epätervettä suhdetta, ei olisi sitä millään lailla ansainnut.

Onneksi olen sittemmin saanut mieltäni kasaan sen verran, että olen jotakuinkin normaali henkilö, mutta riitatilanteissa saa tosissaan taistella välillä sen kanssa ettei se vanha syyllistä-itke-hyökkää-manipuloi-alenna -malli iske päälle, vaan että pystyy kertomaan miltä joku asia itsestä tuntuu ja oikeasti myös kuuntelemaan sitä toista, eikä vaan puhista siinä oikeudentunnossaan. En tiedä, oliko tämä oikea kirjoitus tähän ketjuun, mutta kirjoitin nyt kuitenkin ainakin edes osittain aiheeseen liittyen.

Miksi käyttäydyit noin? Tai siis mistä tuollainen on alkujaan lähtöisin? Hankala ajatella että normaalin elämän elänyt käyttäytyisi sairaan mustasukkaisesti ja kontrolloivasti.

Ei voi olla totta että löydän tämän juuri nyt!! Olen lukenut kaikki viestit!

Mulla on huomenna nimittäin suuri päivä! Minä muutan pois täältä helvetistä!

Mun mies on juuri tuollainen mitä täällä ootte kertoneet!

Pelottaa vaan ihan helvetin paljon kun tiedän että tästä tulee sotaa ja kunnon nöyryytys mutta olen siihen valmis istun vaikka sitten yksin kotona mutta ainakaan ei tarvitse enää

....Älä kerro. ..kunhan vain katoat...ja huolella. Jos teillä on yhteisiä lapsia asia on hankalampi.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta että löydän tämän juuri nyt!! Olen lukenut kaikki viestit!

Mulla on huomenna nimittäin suuri päivä! Minä muutan pois täältä helvetistä!

Mun mies on juuri tuollainen mitä täällä ootte kertoneet!

Pelottaa vaan ihan helvetin paljon kun tiedän että tästä tulee sotaa ja kunnon nöyryytys mutta olen siihen valmis istun vaikka sitten yksin kotona mutta ainakaan ei tarvitse enää

....Älä kerro. ..kunhan vain katoat...ja huolella. Jos teillä on yhteisiä lapsia asia on hankalampi.

Vau! Tiedätkö, on mahtavaa lukea, että olet aloittamassa oman elämäsi, vaikka en tarinan taustoja tiedäkään. Samoin iloitsen niiden kaikkien puolesta, joilla sairaan mustasukkainen ex on nimenomaan ex. Sellaisessa suhteessa yhä oleville toivon rohkeutta lopettaa suhde heti. Opiskelen sosiaalityötä ja olen kuulut sairaan mustasukkaisista ja kontrolloivista puolisoista aivan liikaa. Oma parisuhteeni voi hyvin, joten omakohtaista kokemusta ei ole.

Älä todellakaan kerro lähtemisestäsi, ja jos sinun on haettava tavaroitasi miehesi ollessa paikalla, niin älä missään nimessä tee sitä yksin.

Lapseni isän, pettäjäexän aivoituksia yhdistettynä toisen exän mustasukkaisuuteen:

- Kondomien laskeminen säännöllisin väliajoin

-Keyloggerin asentaminen tietokoneeseen ja toistuva Facebookin ja sähköpostin tarkastaminen

- Runosivusto jolle kirjoitin runoja, sen käyttäjätilille murtautuminen ja runojen analysoiminen ja niillä pettämissyytöksiään perustellen. Tyyliin "olet nähnyt unta miehestä, kuka se on, kerro!" Ei edes ymmärtänyt hävetä tietomurtoaan.

- Yhteiseltä tililtä tehtyjen ostosten seuraaminen ja ostopaikkojen tarkastaminen, sekä pettämisepäily, koska kuitin mukaan oli ostettu alusvaatteita joita hän ei ole nähnyt.

- Kesken työpäivän pistokokeiden tekeminen kotiin, että en ole pettämässä. Olin oksennustautisen lapsen kanssa nukkumassa yöllä, kun mies tarkasti kesken yövuoronsa tilanteen. Huusi dramaattisesti vielä HAAAAAH ennen oven avaamista tyyliin: kiinni jäit. Tällä lapseni isällä oli siis itsellään salasuhde joka selvisi mulle myöhemmin.

- Kun olin lähdössä ulos kavereiden kanssa, haukkui halvan näköiseksi ja pyrki alentamaan itsetuntoni niin alas, että en lähde. Lopulta lähdin, jolloin ex muuttui arkena väkivaltaiseksi.

- Miespuolisten kavereideni uhkailu ja yhteisten miespuolisten ystävien, jopa oman parhaan ystävänsä, uhkailu ja jatkuvat epäilyt siitä, että meillä on suhde. Pyrki hakemaan todisteita netistä ja kavereilta,ja yhtä sairas kaverinsa toimi "ilmiantajana" tekosilleni, koska ei tykännyt minusta. Ilmiantoja tuli illanistujaisista joissa selvästi olin tiiviisti jutellut mieheni ystävien kanssa ja tehnyt itseäni tykö. Lopulta en enää käynyt missään, oli helpompaa. Kerrottakoot, että en koskaan pettänyt tai edes meinannut, mutta mies itse kyllä petti.

- Naispuolisten työkavereiden nimien tallentaminen puhelimeen miesten nimillä, että en sairaalloisena epäile mitään. Kun mies oli ostanut työmatkallaan verkkopankin mukaan kaupasta korin kaljaa, olin sairas ja mustasukkainen.

fsadfsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä toisissa ketjuissa ihmetellään, miksei naisilla on rima korkealla. Kai sitä nyt on vähän pakko nostaa, jos nuorempana on ollut tosi alhaalla. Jos ei nostaisi, olisi luultavasti hakattu kuoliaaksi.

Siis ihmettelyhän johtuu siitä, että se rima on korkealla kaikissa muissa asioissa paitsi juuri tässä mikä merkitsee, eli miehen luonteessa. Kunhan ulkonäkö tai varallisuus ylittää riman, niin siedetään vaikka minkälaista uskomatonta ja sairasta paskaa jopa vuosikausia. Siitähän tämäkin ketju todistaa.

Ainoastaan tietämättömyytesi ylittää typeryytesi ja naurettavuutesi.

Älä osallistu keskusteluihin, joista et käsitä yhtään mitään.

737 lisää:

- Päiväkirjani piti hävittää suhteen aluksi. Kaikki nuoruuden muistot piti tuhota, koska mies koki niistä mustasukkaisuutta. Totaalinen erottaminen perheestäni, vanhemmistani ja sisaruksistani jotka olivat alempaa kastia kuin minä ja mieheni, kuulema. Lasta ei saanut hoidattaa vierailla, ainoastaan mieheni äiti kelpasi, joka tosin asui toisella puolella Suomea. En saanut mennä töihin vaan hoitaa lasta, ja kun lopulta lapsen ollessa 3v menin vastoin mieheni tahtoa kouluun, niin mieheni ilmoitti silloin, että ei kunnioita minua tippaakaan ja että en ole hyvä äiti, koska hylkään lapseni. Suhde päättyi eroon riitaisasti, koska minulle riittivät ne 6 vuotta silkkaa paskaa. Rakkautta ei ollut enää tippaakaan jäljellä.

Mieheni ei halunnut tavata lasta moneen vuoteen koska otti ylpeyden päälle että lähdin, jota jaksoi marttyyrina jauhaa pitkin sukulaisia, ja uudelle tyttöystävälle jonka oli tavannut vielä yhdessä asuessamme,hän jaksoi kertoa, kuinka sairas ja väkivaltainen nainen minä olin. Tyttöystävä tuli joskus avautumaan, että hän ei halua että olen tekemisissä miehensä kanssa, koskan olen traumatisoinut hänet. Opin, että mitä sairaampi ihminen, sitä varmemmin hän onnistuu manipuloimaan muut ihmiset syyllistämään uhria. Itse olin siinä vaiheessa jo täysin valmis kognitiiviseen psykoterapiaan, jota kävin kaksi vuotta.

Mutta nykyisin mies tuntuu olevan erityisen ylpeä lapsen saavutuksista koulumaailmassa ja urheilussa. Ottaa kyllä kaiken kunnian isänä, vaikka ei ole koskaan panostanut lapsen henkiseen hyvinvointiin, eikä kukaan hänen perheestään tiedä, millainen hirviö mies oli aikanaan. Eikä tiedä lapsi, eikä tule tietämään. Isänsä pimeän puolen vien mielessäni hautaan.

Olen antanut exän paistatella sädekehässään, sillä uskon, että karma huolehtii. Ja yhden kerran suhteemme aikana kerroin anopille että mies lyö. Anoppi kysyi syyttävästi: Mitä sä teit sille, kun se niin teki? Tiesin, että kultapoika ei ole koskaan heidän silmissään väärässä. Anoppi ei uskonut poikansa rattijuopumusta ja siitä seuranneita potkuja töistä, eikä miehen silmitöntä väkivaltaa tai alkoholiongelmaa, vaikka mies meni kerran lapsuudenkotiinsa ja kävi käsiksi isäänsä. En syytä anoppia, nainen on mitä paras mummo meidän lapselle. Eikä hän ole vastuussa aikuisen poikansa elämästä.

Kaikille naisille jotka elävät suhteessa joka on sairas haluan sanoa, että lähtekää, oli lapsia tai ei. Lapset eivät tarvitse elämäänsä isää joka on sairas. Parempi niin, että palaa lasten elämään sitten, kun saa itsensä tasapainoon. Se tarkoittaa että pitää pärjätä yksin, mutta itse ainakin olen eheytynyt, vaikka koskaan en tule täysin miehiin luottamaan, ainoastaan itseeni. Rakastakaa itseänne, ansaitsette parempaa.

Mun exä ei mennyt mustasukkaisuudessaan niiiiiiin liiallisuuksiin, mutta jotain jälkeen päin huvittavia juttuja oli. Esimerkiksi kerran kun ostin uudet korkkarit, hän oli jotenkin järkyttyneen oloinen ja koki juuri nämä kyseiset korkkarit jotenkin pornahtavina ja liian seksikkäinä ja kyttäsi aina, milloin laitan ne jalkaan ja väitti, että menen iskemään miehiä niillä. En tiedä mikä juuri niissä oli niin ihmeellistä, oli minulla muitakin kaikenlaisia korkkareita. Koskaan ei selvinnyt... Eräs toinen huvittava keissi oli se, kun hän kirjautui salaa minun tunnuksillani yhteen some-palveluun, vaikka olin jo poistanut enkä käyttänyt palvelua enää pitkiin aikoihin. Sähköpostiini tuli kuitenkih yksi päivä viesti tästä palvelusta, että tervetuloa takaisin käyttäjäksi. Ihmeteltyä asiaa ääneen exäni ei myöntänyt mitään, mutta sitten mulla alkoi raksuttaa päässä ja pitkän painostuksen jälkeen myönsi. Hän myös joskus suhteen alussa ihmetteli kovasti, kun en suostunut kertomaan sähköpostini salasanaa tai pankkikorttini pinkoodia!

Prisma-naiselta tulee taas esimerkkiä mieleen! (Tää on kyllä todellakin parasta vertaistukea) Olin tulossa kotiin kaupasta. Ilmeisesti olin viipynyt liian kauan, kun puhelimeni soi ja eksähän sieltä yritti soittaa. Paiskasin vastaamatta luurin takas laukkuuni, olinhan juuri kävelemässä autolta kotiovelle. Vastaaja oli mennyt päälle ja alkoi nauhottaa miehen puhetta. Kun myöhemmin huomasin vastaajassa viestin, mies oli heti kärppänä, että kukas sulle ääniviestiä lähettää! Aloin kuunnella, ja mies kuuli (oman) äänen puhelimesta ja rupesi syytämään huorittelua sun muuta päin naamaa, kuunnes tajusi, että se oli hänen oma vastaajaviestinsä..oli unohtanut lähettäneensä sen. Pieni nolouden vilaus käväisi hänen naamalla, mutta totesi sitten, että olishan se ollut odotettavissa, että joku äijä sulle viestittelee.