Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tuli kyllä mieleen, että deittailinkohan hetken juuri tällaista potentiaalista supermustasukkaista/mahdollisesti tulevaisuudessa väkivaltaista miestä. Kertokaa mielipiteitänne:
Tapailtiin siis muutaman kuukauden ajan kun olimme samassa maassa, pitempään oltiin kuitenkin yhteydessä whatsappin yms välityksellä. Mies ihastui minuun aivan päätä pahkaa ja ilmeisesti ei ollut kokenut vastaavaa aiemmin, väitti lopuksi jopa rakastavansa. Tämä ahdisti minua suunnattomasti, koska itse olin kevyellä mielellä liikenteessä ja avoimin kortein - mies tiesi tämän.Kerran ollessamme kahvilla hän pyysi minua laittamaan viestiä päästyäni kotiin, mitä en sitten tehnyt. Parin tunnin päästä häneltä alkoi tulla viestejä, että olinko tapaamassa jotain muuta miestä, jotain Juusoa, ja kuinka voin tehdä hänelle näin. Olin ihmeissäni, koska emme olleet yhdessä (vaikka olisinkin ollut tapaamassa jotain muuta, olisi pitänyt olla ok) enkä edes tunne ketään Juusoa. Sai kauheat raivarit.
Tekstaili joka päivä ja koko ajan, suuttui jos en jaksanut vastata. Otti henkilökohtaisesti ja veti herneet nenään. Ei ymmärtänyt, kun nätisti sanoin etten koko ajan ehdi.
Hän muisti kaikki minun menoni ja otti selvää tyyliin perheenjäsenteni syntymäpäivistä, ja piti kaikesta tästä selvästi kirjaa.
Jostain tuli keskustelu lastenhankinnasta, ja naurahdin, että onneksi ei ole vielä siinä tilanteessa. Mies suuttui ja alkoi raivota, että eikö hän muka olisi hyvä isä ja onko hänen geeneissään jotain vikaa. Sivuhuomio, emme edelleenkään olleet pariskunta, joten minusta tämä oli hieman kummallista.
Oli muutenkin tosi mustasukkainen ja itsestään epävarma.Kaikenkaikkiaan tyyppi oli tosi rasittava, ja lopulta kun ilmoitin etten tahdo enää jatkaa tapailua, hän sekosi ihan täysin. Hänet piti blokata yhdeksästä eri sosiaalisesta mediasta ettei spämmäisi viesteillään, vaihtaa puhelinnumero. Silti hän lähestyi perhettäni ja kavereitani kuukausien ajan, vuodatti heille ja vuoroin haukkui minua ja vuoroin kyseli kuulumisiani. Ulkomaisen kotiosoitteeni hän tiesi, joten hän lähetteli jatkuvalla syötöllä kukkapuskia, pehmoleluja ja suklaita, joista aluksi kieltäydyin kohteliaasti, mutta silti jatkoi lähettelyä.
Stalkkaaminen loppui vasta, kun kukaan ei reagoinut hänen yhteydenottoihinsa moneen kuukauteen. Pelkään edelleen, että tyyppi tulee vielä oven taakse tjm.Varmaan moni muukin on jo vastannut kysymykseesi mutta siltä varalta ettei kukaan olekaan jaksanut vastata.... Siis kyllä, selvät mustasukkaisuuden ja väkivaltaisuuden merkit.
Tarkotit varmaan sairaaloisen mustasukkaisuuden merkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edellinen viesti jäi ei näköjään jostain syystä päässyt moderoinnin läpi, joten uusi yritys...
eli nuoruusvuosien ex tuli sairaalan päivystykseen tarkistamaan , olenko siellä ja raivostui minua tutkineelle miespuoliselle hoitajalle!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka olette avanneet menneisyytenne arkkua. <3 Vaikka moni lukemani puistattaa ja omat muistot tulevat pintaan, on tämä myös jollain tavalla puhdistavaa. Ensimmäistä kertaa on samassa paikassa useita saman kokeneita naisia ja jokunen mieskin. Jokaiselle toivon aitoa rakkautta, eheyttä, voimaa ja iloa elämään!
En mene tässä nyt sen enempää omiin kokemuksiini, sillä voin samaistua moniin kirjoituksiin. Tarinani on jo täällä, teidän kirjoittamana. Haluan kertoa näkemykseni ja kokemukseni yhdistävistä tekijöistä näissä sairaissa miehissä.
Mustasukkaisissa, luonnehäiriöisissä ja narsistisissa miehissä olen huomannut tietyt samat piirteet. Turvallista, tasapainoista lapsuutta ei ole ollut. Isä ei ollut tukena elämässä; isää joko ei ole ollut tai isä on vähättelevä tai jopa väkivaltainen. Äiti on ollut kylmä, tunteeton tai isän vallan alla. Eheää minäkuvaa ei ole muodostunut. Lapsuus on jollain tai monella tavalla repaleinen. Mies saattaa kertoa tarinoita, joissa häntä on kohdeltu väärin ja kertoo siitä miten paljon hän on kärsinyt. Mies näkee kaiken muiden syynä - hän on oman elämänsä ja muiden ihmisten uhri. Syy henkiselle ja fyysiselle väkivallalle sekä hänen elämänsä draamalle on aina jonkun toisen: kiusaamiskokemusten syytä, vanhempien syytä, exien syytä, päihteiden syytä, kumppanin syytä... Tällainen henkilö on täysin kyvytön näkemään omaa osuuttaan ja sairauttaan. Hän on myös manipuloinnin mestari ja haistaa uhrinsa jo kaukaa...
Uhriksi voi päätyä periaatteessa kuka vain, sillä monesti tällä tavalla häiriintyneen ihmisen kuori on uskottava. Monesti sairaat piirteet nousevat kunnolla esiin vasta, kun uhri on sitoutettu jollain tavalla; yhteinen laina, yhteinen koti, avioliitto, lapsi tms.. Uhriksi valikoituu kuitenkin yleensä myötätuntoinen, kaikin puolin empaattinen, kiltti, positiviinen ja elämäniloinen ihminen.
Miten sitten tunnistaa nämä häiriintyneet? Varmin merkki on se, että kaikki ei vain tunnu olevan ihan kunnossa. Se saattaa olla aluksi ainoa merkki, joka välittyy intuition kautta. Ulkoista järkisyytä ei välttämättä ole. Häivähdykset epäaitoudesta. Häiriintynyt ihminen soluttautuu elämääsi ja sopii siihen liiankin hyvin. Hän näkee tarpeesi ja mahdolliset heikot kohtasi joita käyttää hyödykseen manipuloinnissa. Häivähdyksiä ohjailemisesta ("tietää sinun parhaasi, ajattelee parastasi") ja mustasukkaisuudesta saattaa ilmetä jo aluksi. Manipulointi saattaa aluksi tapahtua lempeästi, tunteisiin vetoamalla. Mies saattaa esimerkiksi itkeä sitä, että hänellä ei ole oikeita ystäviä juuri silloin, kun olet itse lähdössä tapaamaan kavereitasi... Konstit ovat monet.
Hurjasti voimia kaikille niille jotka harkitsevat lähtevänsä sairaasta suhteesta! Tehkää se ennenkuin on liian myöhäistä! Ketään toista ei voi muuttaa, pelastaa tai parantaa (omalta itseltään). Nämä luonnehäiriöiset ovat sairaudentunnottomia, he eivät tule muuttumaan! Elämä on ainutlaatuinen lahja ja jokainen ansaitsee olla sisäisesti vapaa ja onnellinen! Olet itse vastuussa itsellesi siitä, millaisen elämän luot. Älä suostu enää huonoon kohteluun!
Seurustelin nuoruuden ex-poikaystäväni kanssa pari vuotta. Tavattiin kun oltiin molemmat 18-vuotiaita. Hänellä oli tapana harrastaa juurikin mainitsemaasi "ohjailua". Esim. opiskelija kun olin ja pienet tulot, selitti hän minulle että voisin tuoda hänelle kauppakuitit nähtäväksi jotta voisi katsoa olenko ostanut jotain turhaa. En tiedä halusiko oikeasti katsoa kellonajat kuitista, ei kyllä koskaan niitä kommentoinut, aina vaan ostoksia. Mutta siis jos ostin tikkarin, oli heti osoittamassa "kuinka se ei ole hyväksi minulle". Toinen asia missä yritti ohjailla "oman parhaani vuoksi" oli ystävät. Luetteli minulle soveliaat ystävät, joiden kanssa minun pitäisi viettää enemmän aikaa. Kertoi myös ne joiden suuntaan minulla pitää ystävyyttä viilentää.
Minun olisi pitänyt kertoa hänelle kaikki, aivan kaikki. Olin opiskelemassa terveydenhoitajaksi ja harjoittelussa kotikaupungin neuvolassa. Exän mielestä minun olisi pitänyt kertoa hänelle kaikki jos joku tuttu tulisi käymään ohjaajani (ja minun) vastaanotolla. Koska se on merkki siitä etten luota häneen jos en kerro. No en kertonut sillä otan vaitiolovelvollisuuden erittäin vakavasti. Joitakin muitakin asioita oli, mihin halusi puuttua .
Hän ei koskaan huutanut eikä hermostunut noista asioista minulle. Puhui muutaman kerran, mutta minä tein niinkuin halusin. Olen kuitenkin miettinyt että jos olisin tehnyt niinkuin hän halusi, olisiko lieka lyhentynyt vähitellen. Minun jälkeeni hänellä on ollut 2 suhdetta. Vaimonsa kanssa oli lähes 20 vuotta ja olen kuullut että turpaan on saanut säännöllisesti jos ei ole tehnyt juuri niinkuin mies on halunnut. Seinille heittelyä, tukasta kiskomista jne. Heidän eronsa jälkeen seurusteli muutaman kuukauden ystäväni tutun kanssa ja se suhde oli loppunut alkumetreillä siihen että nainen sai turpaansa. Kuka tietää olisiko minullakin ollut sama kohtalo pitemmässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
edellinen viesti jäi ei näköjään jostain syystä päässyt moderoinnin läpi, joten uusi yritys...
eli nuoruusvuosien ex tuli sairaalan päivystykseen tarkistamaan , olenko siellä ja raivostui minua tutkineelle miespuoliselle hoitajalle!
Hei kantsii kaikki kirosanat muuttaa näin: v**u, s***tana ja sit se huorittelu, niin h**a, tajusin, että tekstit jää moderaattorin hampaisiin, jos suoltaa näitä kirosanoja ja huoritteluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää kuinka joku voi luovuttaa puhelimensa toiselle "tarkastettavaksi". Itsellä on ammatin kautta sovittu salassapitosopimuksia ja usein arkaluonteisia asioita voidaan käsitellä puhelimitse yms. kommunikaatioaplikaatioiden välityksellä. Olen siis mies mutta jos nainen vaatisi puhelintani tarkastettavaksi niin ilmoittaisin jutun olevan ohi.
En osaa kuvitella itseäni mustasukkaisena mutta toisaalta osaan kuvitella että mahdollinen pettäminen tulisi itselleni täytenä yllätyksenä koska luotan vielä ihmisiin (ja ilmeisesti liikaa).
Niin. Pari juttua; sinä olet mies etkä ole kokenut sitä raivoa millä mustasukkainen ruokkii omaa mustasukkaisuuttaan.
Siinä yksi firman salassapito alkaa olemaan aika kevyttä kamaa kun vaihtoehtona on viikon piina ja joillekin pahoinpitely.
Näistä vaihtoehdoista tervejärkinen ihminen älyäisi häipyä suhteesta.
Helppo se on vierestä huudella. Toinen kauheen helppo on "MULLE ei kukaan tee noin"
Tapailin hetken aikaa mukavalta vaikuttavaa tyyppiä. Mies alkoi hyvin pian tivaamaan missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Viimeisellä tapaamiskerralla mies olisi halunnut seksiä, minä en. Mies kävi käsiksi, minä tappelin vastaan ja voitin. Joten, mulle ei kukaan todellakaan tee noin. Ja kyllä, jokainen valitsee oman elämänsä, pitääkö siinä hullua miestä vai ei.
Jep hienoa sulle että olet vahva.
Itse seurustelin lyhyesti mustasukkaisuuteen taipuvaisen miehen kanssa. Päättelin myös että en tällaista halua elämääni, mutta minä 160cm/48kg en saanutkaan painittua yliotetta tästä 190cm/90kg miehestä vaan päädyin raiskatuksi ja pahoinpidellyksi. Miehellä vielä oli taistelulajitaustaa, taisi joku suomenmestaruuskin olla.
Että en kyllä syuostu syyllistymään siitä mitä minulle kävi;jätin miehen heti kun merkit olivat selvät mutta hän vaan oli fyysisesti ihan ylivertainen muhun nähden. Enkä todellakaan aio alkaa tapailla vaan itseäni pienempiä miehiä jotta vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan uudestaan, vaan edelleen pidän miehiä itseään vastuullisina teoistaan.
Ei ole lähtökohtaisesti niin että naisen pitäisi osata puolustautua, vaan kyllä sen miehen pitää osata käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka olette avanneet menneisyytenne arkkua. <3 Vaikka moni lukemani puistattaa ja omat muistot tulevat pintaan, on tämä myös jollain tavalla puhdistavaa. Ensimmäistä kertaa on samassa paikassa useita saman kokeneita naisia ja jokunen mieskin. Jokaiselle toivon aitoa rakkautta, eheyttä, voimaa ja iloa elämään!
En mene tässä nyt sen enempää omiin kokemuksiini, sillä voin samaistua moniin kirjoituksiin. Tarinani on jo täällä, teidän kirjoittamana. Haluan kertoa näkemykseni ja kokemukseni yhdistävistä tekijöistä näissä sairaissa miehissä.
Mustasukkaisissa, luonnehäiriöisissä ja narsistisissa miehissä olen huomannut tietyt samat piirteet. Turvallista, tasapainoista lapsuutta ei ole ollut. Isä ei ollut tukena elämässä; isää joko ei ole ollut tai isä on vähättelevä tai jopa väkivaltainen. Äiti on ollut kylmä, tunteeton tai isän vallan alla. Eheää minäkuvaa ei ole muodostunut. Lapsuus on jollain tai monella tavalla repaleinen. Mies saattaa kertoa tarinoita, joissa häntä on kohdeltu väärin ja kertoo siitä miten paljon hän on kärsinyt. Mies näkee kaiken muiden syynä - hän on oman elämänsä ja muiden ihmisten uhri. Syy henkiselle ja fyysiselle väkivallalle sekä hänen elämänsä draamalle on aina jonkun toisen: kiusaamiskokemusten syytä, vanhempien syytä, exien syytä, päihteiden syytä, kumppanin syytä... Tällainen henkilö on täysin kyvytön näkemään omaa osuuttaan ja sairauttaan. Hän on myös manipuloinnin mestari ja haistaa uhrinsa jo kaukaa...
Uhriksi voi päätyä periaatteessa kuka vain, sillä monesti tällä tavalla häiriintyneen ihmisen kuori on uskottava. Monesti sairaat piirteet nousevat kunnolla esiin vasta, kun uhri on sitoutettu jollain tavalla; yhteinen laina, yhteinen koti, avioliitto, lapsi tms.. Uhriksi valikoituu kuitenkin yleensä myötätuntoinen, kaikin puolin empaattinen, kiltti, positiviinen ja elämäniloinen ihminen.
Miten sitten tunnistaa nämä häiriintyneet? Varmin merkki on se, että kaikki ei vain tunnu olevan ihan kunnossa. Se saattaa olla aluksi ainoa merkki, joka välittyy intuition kautta. Ulkoista järkisyytä ei välttämättä ole. Häivähdykset epäaitoudesta. Häiriintynyt ihminen soluttautuu elämääsi ja sopii siihen liiankin hyvin. Hän näkee tarpeesi ja mahdolliset heikot kohtasi joita käyttää hyödykseen manipuloinnissa. Häivähdyksiä ohjailemisesta ("tietää sinun parhaasi, ajattelee parastasi") ja mustasukkaisuudesta saattaa ilmetä jo aluksi. Manipulointi saattaa aluksi tapahtua lempeästi, tunteisiin vetoamalla. Mies saattaa esimerkiksi itkeä sitä, että hänellä ei ole oikeita ystäviä juuri silloin, kun olet itse lähdössä tapaamaan kavereitasi... Konstit ovat monet.
Hurjasti voimia kaikille niille jotka harkitsevat lähtevänsä sairaasta suhteesta! Tehkää se ennenkuin on liian myöhäistä! Ketään toista ei voi muuttaa, pelastaa tai parantaa (omalta itseltään). Nämä luonnehäiriöiset ovat sairaudentunnottomia, he eivät tule muuttumaan! Elämä on ainutlaatuinen lahja ja jokainen ansaitsee olla sisäisesti vapaa ja onnellinen! Olet itse vastuussa itsellesi siitä, millaisen elämän luot. Älä suostu enää huonoon kohteluun!
Seurustelin nuoruuden ex-poikaystäväni kanssa pari vuotta. Tavattiin kun oltiin molemmat 18-vuotiaita. Hänellä oli tapana harrastaa juurikin mainitsemaasi "ohjailua". Esim. opiskelija kun olin ja pienet tulot, selitti hän minulle että voisin tuoda hänelle kauppakuitit nähtäväksi jotta voisi katsoa olenko ostanut jotain turhaa. En tiedä halusiko oikeasti katsoa kellonajat kuitista, ei kyllä koskaan niitä kommentoinut, aina vaan ostoksia. Mutta siis jos ostin tikkarin, oli heti osoittamassa "kuinka se ei ole hyväksi minulle". Toinen asia missä yritti ohjailla "oman parhaani vuoksi" oli ystävät. Luetteli minulle soveliaat ystävät, joiden kanssa minun pitäisi viettää enemmän aikaa. Kertoi myös ne joiden suuntaan minulla pitää ystävyyttä viilentää.
Minun olisi pitänyt kertoa hänelle kaikki, aivan kaikki. Olin opiskelemassa terveydenhoitajaksi ja harjoittelussa kotikaupungin neuvolassa. Exän mielestä minun olisi pitänyt kertoa hänelle kaikki jos joku tuttu tulisi käymään ohjaajani (ja minun) vastaanotolla. Koska se on merkki siitä etten luota häneen jos en kerro. No en kertonut sillä otan vaitiolovelvollisuuden erittäin vakavasti. Joitakin muitakin asioita oli, mihin halusi puuttua .
Hän ei koskaan huutanut eikä hermostunut noista asioista minulle. Puhui muutaman kerran, mutta minä tein niinkuin halusin. Olen kuitenkin miettinyt että jos olisin tehnyt niinkuin hän halusi, olisiko lieka lyhentynyt vähitellen. Minun jälkeeni hänellä on ollut 2 suhdetta. Vaimonsa kanssa oli lähes 20 vuotta ja olen kuullut että turpaan on saanut säännöllisesti jos ei ole tehnyt juuri niinkuin mies on halunnut. Seinille heittelyä, tukasta kiskomista jne. Heidän eronsa jälkeen seurusteli muutaman kuukauden ystäväni tutun kanssa ja se suhde oli loppunut alkumetreillä siihen että nainen sai turpaansa. Kuka tietää olisiko minullakin ollut sama kohtalo pitemmässä suhteessa.
Mun eksän mielestä ostin liian kallista juustoa ja jugurttia ja tuhlasin välillä ostamalla kassin kaupasta (jolle toki aina on ollut myös myöhempää käyttöä). Minun kauppaostoksistani puuttui kuitenkin kalja ja tupakka verrattuna hänen ostoksiinsa. Lisäksi ostimme molemmat omat ruokamme ja minä ostin yhteiset, joten siinäkään mielessä tuo jugurttien arvottaminen ei oikein ollut mistään kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka on reppana mies eikä saa naista, vaikka miten yrittää. Kerroin sitten avovaimolle, että eräillä festareilla tämä oli ollut meidän porukan seurassa ja jäänyt, heh heh, seuraan kun paikalla oli ollut kauniita naisia (kaksi kaveriani).
Nainen alkoi huutaa, että varmaan n*n näitä naisia, että olen pettänyt häntä näiden kanssa ja miksi v*ssa olin niin tyhmä, että sanoin tämän ajatuksen ääneen. Hän sanoi myös, että oli hänelläkin nuorempana komeita kavereita, joita oli mahtavaa katsoa ja että miten kadulla näkee päivittäin komeita raksamiehiä töissä, joita on mukava katsoa.
Hän veti h*vetinmoiset pultit, raivosi, haukkui ja tuli lopulta tivaamaan raivoten, että olisiko se kaveri jäänyt hänen seuraansa. Sanoin hänelle, että hän on kaunis, kauniimpi kuin nämä kaverit ja tottakai olisi jäänyt.
Avovaimo ei vain usko olevansa riittävä. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja saa raivokohtauksia jos näen tai vihjaan jonkun naisen olevan hyvännäköinen. Mikä neuvoksi?
Avovaimo on aikanaan ollut vuosikausia koulukiusattu, jolloin pojat haukkuivat häntä rumaksi jopa päivittäin. Nyt hän on kaunis, mutta ei usko sitä, vaikka miten sanon.
En tosin tiedä kuka trolli tuo aiempi kommentoija oli tuolla, joka väitti minua häneksi. No, jätän omaan arvoonsa. Meistä riittää moneen junaan.
Taustan tietäen ei kannata erityisesti hehkuttaa muiden naisten kauneutta. Jos hänellä on omasta ulkonäöstään komplekseja, joka kerta kun kerrot jonkun naisen olevan kaunis, vaimosi kuvittelee sinun tarkoittavan että siis kauniimpi kuin sinä vaimoni. Ja kieltämättä, miksi sinun pitää päästä mainitsemaan naisen ulkonäkö? Sanotko kaikista kavereistasikin että että Paanasen Petteri-Heikki on sitten komea tyyppi.
Tällä en tarkoita että hyväksyn vaimosi raivokohtauksia. En ollenkaan. Mutta jos kerran tiedät että vaimollasi on huono itsetunto ulkönäöstään, ei sinun kannata tökkiä sillä asialla yhtään.
Tiedän tämän. Olen vain varmaan perusmiehenä visuaalinen ja välillä lipsautan asioita vahingossa. Nainen kyllä maksaa sen joka kerta takaisin mainitsemalla, että se ja tämä on niin komea ja kuinka heillä on työpaikalla komeita miehiä. Hän "kostaa" jokaisen kommentin, joka tuntuu joskus pahalta, mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun tiedän itsekin hänen taustansa.
Minusta oli myös kuvia, joissa halaan näitä kaverinaisia ja hän raivoistui siitä aikanaan silmittömästi, vaikka kuvien ottamisesta on vuosia aikaa ja olin silloin sinkku. Hän on jopa uhannut väkivallalla jos enää ikinä mainitsen muista naisista. Välillä mietin hänen jättämistään.
Ei tuo oo kyllä kummankaan osalta normaalia. Ei vaimon mustasukkaisuus raivokohtaukset eikä sinun lipsautuksetkaan. Kehotan nostaan kissan pöydälle ja todella keskustelemaan suhteen jatkosta.
Siis mikä tällaisessa lipsauttamisessa on epänormaalia? Mistä se sitten kertoo?
Täysipäinen ihminen osaa valikoida mitä sanoo. Ainakin minä osaan. Eikä liity ainoastaan tähän asiaan vaan mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huh! kun luen näitä, olen iloinen että kusipää exäni käytti "vain" henkistä väkivaltaa ( vähättelyä ym) mutta antoi kyllä käydä vatsatanssitunnilla eikä vahtinut kelloa, kun läksin koiran kanssa lenkille tai kauppaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oon lähdössä tyttökavereiden kans baariin mies haluaa aina harrastaa seksiä just ennenku lähden (etten varmaan lähde puutteessa liikenteeseen)
Sama täällä. Aamulla vielä tutkii puhelimen, että onko uusia numeroita. Eipä ole ollut, mutta varmaan tulee, jos tilanne pahenee...
Oonkohan jotenkin kipee, kun haluaisin että mun mies olis tommonen?
Oot. Trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää tulee mullaki mieleen.
Oltiin isolla porukalla viettämässä uimarannalla aikaa, uima-asuissa. Tämän jälkeen alkoi armoton huorittelu, kuinka olin kehdannut istua pyyhkeeni päällä uimapuvussa, sillä enkö muka ollut huomannut, kuinka alapääni näkyi. Siis se riitti, että näkyi vaikka oli uimapukukangas sen alapään edessä. Mun olisi pitäny laittaa vielä pyyhe siihen koko alapään suojaksi tai vaihtoehtoisesti pukea vaatteet päälle. Että olin ihan v**n h**a ku kehtasin itseeni uimarannalla tuolleen esitellä.
Vierailija kirjoitti:
Ex tenttasi ja tenttasi minulta, että kuka on mielestäni maailman komein mies.
Vastasin sitten, että kaiketi se mielestäni on nuori Elvis Presley.
Siitähän se sota syttyi. Ex kiljui ja raivosi, kuinka aion varmasti pettää häntä Elviksen kanssa.
Ei siinä voinut kun suu auki ihmetellä sitä mesoamisen määrää.
Ja en, en ole tapaillut nuorta Elvis Presleytä ;)
Tää on niin paras! Mä muuten pettäisin heti jos Elvis tulis tarjolle - nuorena taikka vanhana :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja te, jotka olette olleet tällaisissa suhteissa jopa vuosia: miten ihmeessä kukaan voi suostua elämään noin? En tarkoita paheksua vaan asia aidosti kiinnostaa. Onko niin, että nainen turtuu pikkuhiljaa pahenevaan käytökseen eikä lopulta edes ymmärrä, miten sairaaksi suhde on käynyt?
Helposti se tosiaan pahenee huomaamatta. Omassa suhteessani ei ollut kyse mustasukkaisuudesta, mutta muuten se ei ollut terveellä pohjalla. Siihen aika lailla turtui eikä enää osannut pitää sitä niin kummallisena ja toki sekin vaikutti, että kyseessä oli ensimmäinen suhde ikinä. Nykyään näkee miten vinksahtanutta touhua sitä välillä sietikin.
Kaikkeenhan tottuu; jos sulle on tikku sormessa joka ei lähde, sormi turtuu siihen ja sit se vaan koteloituu osaksi sinua. Samalla tavalla noissa pitkissä parisuhteissakin käy jos toinen on mustasukkainen; siihen ajautuu vähitellen, huomaamattaan. Mukautuu niihin ensin ihan pieniin juttuihin joiden ei edes tajua tulevan mustasukkaisuudesta, sit kun siitä on aavistus on helpompaa itselle kaikin tavoin mukautua.
Vaihtoehtona on ennalta-aavistamattomia raivokohtauksia, päiväkausia kestäviä haukkumisia yhdestä ainoasta asiasta johtuen. Toki se sit vaihtuu seuraavaan kun tulee sopiva aihe ja niitä löytyy aina. Jotkut saattaa olla väkivaltaisia, tosin omalla kohdalla se tuli vasta ihan lopussa kun mies tajusi, että mä todellakin haluan eron ja että olin jo lapun vienyt oikeustalolle.
Tiedän että minut tullaan teilaamaan tämän jälkeen kunnolla. Teidän toimesta.
Sanon että naiset (ja varmaan moni mieskin) on liian periksiantavia kun joku vaatii jotakin. Sinäkin kerrot että mukautuu ensin pieneen juttuihin. Ystäväni jolla on väkivaltainen ja kontrolloiva mies (ehkä mustasukkainenkin, en tiedä) oli aloittanut kontrolloinnin seurustelun alkuaikoina sillä että oli tullut neuvomaan miten siivotaan oikein, pesuaineet oli olleet vääränmerkkiset, tietynlainen siivousrätti pitää olla jne. Mietin että mitä ihmettä, oliko mennyt vaihtamaan pesuainemerkkiä koska mies käskee. Vaatteisiin oli myös puuttunut, oikea nainen kun pukeutuu tietyllä tavalla. No helkkari, jos haluttaa pitää farkkuja, silloin myös pitää farkkuja vaikka mies kuinka tykkäisi että oikea nainen pukeutuu vain hameisiin ja mekkoihin.
Ja se luomien laskijan ex. Kai sinä sanoit että mitä v'ttua, laske omias.
Pikkuhiljaahan nämä jutut varmasti alkavat, ja jos on itse tosi epävarma, nuori tai jopa liian kiltti voi helposti sopeutua vaatimuksiin. Koko ajanhan ne vaatimukset sitten kasvaa ja muuttuvat entistä hullummaksi. Mutta jos omaa itsetuntoa on nakerrettu toisen toimesta vuosikausia niin hankala siinä on sanoa että nyt lopetat.
Viimeistään kun fyysinen väkivalta astuu kuvioihin niin siinä vaiheessa tulisi lähteä välittömästi turvakotiin. Ihan oikeasti!
Mulla ei ole ollut henkistä väkivaltaa eikä fyysista väkivaltaa harjoittavaa miestä, en tiedä olenko sitten jo treffailuvaiheessa karsinut tietämättäni "hulluja" pois. Mulle kerran eräs mies yritti näytellä vaikeasti saatavaa niin tuumasin vaan että jaa se ei oo kiinnostunut ja lähdin toisen kanssa treffeille. Joskus vuosia myöhemmin se mies sitten kertoi kuinka olisi halunnut seurustella kanssani mutta minä en innostunut. En mää tajunnut että on jotain peliä ettei muka näytä että välittää jos oikeasti välittää. Itse oon tottunut siihen tyyliin että kerrotaan heti jos tykätään, jos toinen ei tykkää niin heippa.
Joskus joku on saattanut esittää tapailuvaiheessa että älä käytä vaikka violettia puseroa koska se ei ole tyylikäs, olen sitten mennyt ja ostanut kaksi violettia puseroa :D
Ystävien kanssa olenkin sitten eri maata. Ehkä jotenkin miesten kanssa ei ole ns. tarvinnut jäädä odottelemaan ketään kun olin nuorempana ihan nätti ja hoikka. Kaveruussuhteessa tollaisilla seikoilla ei ilmeisesti ole niin väliä. Olenkin saanut vaikka ja minkälaista kohtelua kaveripiirissä. Sanomisiani on mitätöity "no ei se nyt varmaan ihan noinkaan mene" tai juttujeni päälle on puhuttu niin että olen vain lopettanut jutun jossain vaiheessa kesken. Tämä alkoi menemään jossain vaiheessa siihen pisteeseen että erään kerran illanistujaisissa laskin päässäni kuinka monta juttuani saan kerrottua loppuun, vastaus oli nolla. Sitten aloitin pikkuhiljaa vetäytymään tästä porukasta koska ajattelen että ansaitsen ihmisiä ympärilleni jotka kuuntelevat mitä sanon ja arvostavat mielipiteitäni eivätkä lyttää minua.
On ollut yksinäistä mutta toisaalta vapauttavaa kun ei tarvitse olla koko ajan arvosteltavana ja mukana ikäänkuin teatterikulissina.
Ymmärrän siis että vaikea voi olla lähteä jos oma itsetunto on ihan palasina. Toivottavasti jokainen siihen saa tarpeeksi voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
edellinen viesti jäi ei näköjään jostain syystä päässyt moderoinnin läpi, joten uusi yritys...
eli nuoruusvuosien ex tuli sairaalan päivystykseen tarkistamaan , olenko siellä ja raivostui minua tutkineelle miespuoliselle hoitajalle!
Ei apua tästähän vasta muistinkin! :D
Kerran olin pudonnut suht korkealta ja jalkani ei kestänyt ollenkaan painoa kävellessä. Menin päivystykseen (ex vanavedessä, tietty) ja siellä jalkaa katsottiin, ettei ole murtumia jne. vaan saanut vain sen verran tällin että hetki pitää keppejä käyttää.
Lisäksi jalka piti myös sitoa tukisiteeseen ja tätä varten mieshoitaja ohjasi minut pieneen huoneeseen ja tilan pienuuden takia pyysi exää odottamaan ulkopuolella.
Voi v*ttu mikä sota syttyi! Heti kun jalkani oli sidottu ja hoitaja opastanut keppien käytössä, niin ex alkoi rähistä miten olen varmasti ollut siellä huoneessa tuon mieshoitajan kanssa panemassa! Oli varmaan hieno näky sairaalan käytävällä, minä laahustan kipeän ja masentuneen näköisenä kyynärsauvojen kanssa ja ex kävelee ympärilläni kovaäänisesti riidellen ja sättien, miten olen kehdannut pettää häntä hoitajan kanssa...
Tuli mieleen tästä toinenkin keissi: menin työhaastatteluun erääseen vuokrafirmaan ja toki ex taas mukana, jäi odotushuoneeseen sentään odottamaan... Haastatteluhuoneen ovi jäi auki ja ex siis kuuli hyvin kaikki kysymykset ja vastaukset.
Mieshaastattelija kysyi siviilisäätyäni, joka oli naimaton (seurustelimme, emme olleet naimisissa taikka avoliitossa). Vastattuani tämän kuulin, miten odotushuoneessa ovi paiskattiin kiinni.
Haastattelun jälkeen huomasin, että ex oli häipynyt odotushuoneesta ja puhelin oli täynnä tekstiviestejä, miten lähtee pois paikalta jotta voin vapaasti iskeä tuota haastattelijaa. Minun kun olisi kuulunut sanoa siviilisäätykysymykseen, että seurustelen... Ei auttanut vaikka sivistyssanakirjasta lähetin kohdasta "siviilisääty" kuvaviestin.
T. Se, jonka ex tutki puhelimen viestilaskureita myöten
Jälkiviisaus ei suta näissä. Osaisin minäkin nyt ehjänä ja paljon vanhempana ihmisenä sanoa, että ulkonäköäni ei muuteta, vaatteitani ei valita, minua ei lutkitella.
Mutta kun sehän siinä on, että nuo suhteet alkavat usein melko nuorina, kokemattomina. Jos mustasukkainen henkilö pelkää toisen menettämistä niin paljon, että ajautuu sairaisiin tekoihin toisen uskollisuuden varmistaakseen, niin uhrina kuvittelee ihan aidosti tehneensä jotakin väärin. Muuttaa käytöstään, ettei toinen hylkäisi.
Tai haukkuisi, tai löisi.
Kaksi ihmistä takertuu toisiinsa ihan sairaista syistä ja lopulta hulluihinkin asioihin suostuu vain vältääkseen jotakin vielä pahempaa. On myös muodostunut kiristyssuhde, jossa uhkaillaan maineen pilaamisella, lasten viemisellä jne, jos toinen jättää. Ja kuten on lukea saanut, moni myös toteuttaa sitä vainoamista eron jälkeen.
Tuo kuvio on niin monimutkainen psykologisesti, että tuntuu turhauttavalta ja alistavalta lukea kommentteja "Terve ihminen ei tuommoista katselisi". Aivan niin, mutta kun terveys on jo kärsinyt noissa suhteissa. Uskon, että meistä moni on tarvinnut psykiatrista hoitoa kokemustensa jälkeen. Olen minäkin, olen ollut 3 viikkoa psykiatrisella akuuttiosastolla ja tarvinnut pitkää traumaterapiaa.
Minä näen, että näihin suhteisiin juuttuu 2 toisilleen " sopivaa" ihmistä, molemmat hurjan rakkaudennälkäisiä. Toinen vaatii julmana rakkautta silmittömästi, toinen kiltteydestä kipeänä antaa mitä tahansa, että saisi murusenkin. Usein asetelmassa mies on tuo julmuri, mutta onhan tässä tarinoita toisinkin päin.
Johtuisiko lapsuuskodeista, eroista kasvatustavoissa tyttöjen ja poikien välillä?
- Eroon pääsee mielestäni vain kertariuhtaisulla. Itse olin puhunut opiskelukavereilleni jo pitkään kotioloistani ja he yrittivät saada minut lähtemään, tajuamaan. Säästin vuoden verran salaa rahaa lapsilisistä. Lopulta tuli hetki, kun mies katosi viideksi päiväksi ryyppyreissulle. Sinä aikana otin opiskelukavereiden ja näiden miesten avun vastaan. Tyhjensimme asunnostamme kaiken mitä omistin (=kaiken) ja kuskasimme toiseen asuntoon. Vein haarukatkin. Samoin lapset.
Aika tuon jälkeen oli hirveää, mies löysi minut ja muuti taas, ja uudelleen vielä toisestakin asunnosta. Heitteli kiviä ikkunaan ja huuteli huoraa vuoden verran. Puhui varmasti kaupungilla kaiken. Tilanne rauhoittui, kun muutin kolmannen kerran ja vaihdoin samalla kaupunkia. Sain lastemme yksinhuoltajuuden kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaahan nämä jutut varmasti alkavat, ja jos on itse tosi epävarma, nuori tai jopa liian kiltti voi helposti sopeutua vaatimuksiin. Koko ajanhan ne vaatimukset sitten kasvaa ja muuttuvat entistä hullummaksi. Mutta jos omaa itsetuntoa on nakerrettu toisen toimesta vuosikausia niin hankala siinä on sanoa että nyt lopetat.
Viimeistään kun fyysinen väkivalta astuu kuvioihin niin siinä vaiheessa tulisi lähteä välittömästi turvakotiin. Ihan oikeasti!Mulla ei ole ollut henkistä väkivaltaa eikä fyysista väkivaltaa harjoittavaa miestä, en tiedä olenko sitten jo treffailuvaiheessa karsinut tietämättäni "hulluja" pois. Mulle kerran eräs mies yritti näytellä vaikeasti saatavaa niin tuumasin vaan että jaa se ei oo kiinnostunut ja lähdin toisen kanssa treffeille. Joskus vuosia myöhemmin se mies sitten kertoi kuinka olisi halunnut seurustella kanssani mutta minä en innostunut. En mää tajunnut että on jotain peliä ettei muka näytä että välittää jos oikeasti välittää. Itse oon tottunut siihen tyyliin että kerrotaan heti jos tykätään, jos toinen ei tykkää niin heippa.
Joskus joku on saattanut esittää tapailuvaiheessa että älä käytä vaikka violettia puseroa koska se ei ole tyylikäs, olen sitten mennyt ja ostanut kaksi violettia puseroa :DYstävien kanssa olenkin sitten eri maata. Ehkä jotenkin miesten kanssa ei ole ns. tarvinnut jäädä odottelemaan ketään kun olin nuorempana ihan nätti ja hoikka. Kaveruussuhteessa tollaisilla seikoilla ei ilmeisesti ole niin väliä. Olenkin saanut vaikka ja minkälaista kohtelua kaveripiirissä. Sanomisiani on mitätöity "no ei se nyt varmaan ihan noinkaan mene" tai juttujeni päälle on puhuttu niin että olen vain lopettanut jutun jossain vaiheessa kesken. Tämä alkoi menemään jossain vaiheessa siihen pisteeseen että erään kerran illanistujaisissa laskin päässäni kuinka monta juttuani saan kerrottua loppuun, vastaus oli nolla. Sitten aloitin pikkuhiljaa vetäytymään tästä porukasta koska ajattelen että ansaitsen ihmisiä ympärilleni jotka kuuntelevat mitä sanon ja arvostavat mielipiteitäni eivätkä lyttää minua.
On ollut yksinäistä mutta toisaalta vapauttavaa kun ei tarvitse olla koko ajan arvosteltavana ja mukana ikäänkuin teatterikulissina.
Ymmärrän siis että vaikea voi olla lähteä jos oma itsetunto on ihan palasina. Toivottavasti jokainen siihen saa tarpeeksi voimaa.
Joku aiemmin jo kirjoittikin persoonallisuushäiriöisistä tähän ketjuun (sairaalloinen mustasukkaisuus lienee yksi niistä) että kuinka haistavat kiltit ja empaattiset ihmiset ja ja manipuloivat heidät täysin. Juuri siitä on kyse että annetaan liian helposti periksi.
- Pidetään jopa söpönä että toinen joka ilta tarkistaa soittamalla missä oot ja kenen kanssa. Ei muuten oo söpöä vaan kontrollointia.
- Mukaudutaan erinäisiin juttuihin koska toinen kertoo ajattelevansa sinun parastasi. Se muuten saa mun verenpaineen nousemaan, en ole pikku lapsi vaan aikuinen ihminen joka osaa itse tehdä päätöksensä siitä mikä on mulle hyväksi.
Nuo on niitä alun pikku juttuja joiden pitää jo herättää hälytyskellot.
Liittyisikö tuo sairaalloinen mustasukkaisuus vaan moneen persoonallisuushäiriöön. Ei sitä kai itsessään ole luokiteltu persoonallisuushäiriöksi, vaan se sisältyy esim. epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön, epäsosiaaliseen, narsistiseen jne.
Exäni on saanut kuulemma diagnoosiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön, mutta uskon, että hänellä on myös joku noista persoonallisuuhäiriöistä tai useampikin. Sen verran kauheaa elämäni hänen kanssaan oli ja nyt myös uuden naisensa kuulemma. Toiminta pitkäkestoista, jatkunut lähes 30 vuotta, joten kuka uskoo muuttumiseen?
T: lähes kaiken kokenut sairaalloisen mustiksen takia, onneksi henki on vielä tallella sentään.
Kuvioissa oli lähes kaikkea jo tähän asti kerrottua: eristämistä ystävistä ja sukulaisista, hyvittelyjen vaatimista, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Kotiin ei ollut avaimia, joten rivarin omaa takapihaa kauemmaksi ei voinut poistua. Vaatekaupoille ei tarvinnut mennä, kun mies toi farkkuja, t-paitoja ja huppareita.
Lopunaikona oli surkuhupaisa välikohtaus miehen löydettyä "piilottamani seksihousut". Kyseessä oli (narttu) bokserini 'juoksuhousut'. Mallasi oikein päälleen, miten 'paneskelijani' on housuja pitänyt, pili häntäaukosta lerpottaen. Siitä olisi pitänyt saada kuva ja postata se työpaikkansa kahvihuoneen ilmoitustaululle ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
edellinen viesti jäi ei näköjään jostain syystä päässyt moderoinnin läpi, joten uusi yritys...
eli nuoruusvuosien ex tuli sairaalan päivystykseen tarkistamaan , olenko siellä ja raivostui minua tutkineelle miespuoliselle hoitajalle!
Ei apua tästähän vasta muistinkin! :D
Kerran olin pudonnut suht korkealta ja jalkani ei kestänyt ollenkaan painoa kävellessä. Menin päivystykseen (ex vanavedessä, tietty) ja siellä jalkaa katsottiin, ettei ole murtumia jne. vaan saanut vain sen verran tällin että hetki pitää keppejä käyttää.
Lisäksi jalka piti myös sitoa tukisiteeseen ja tätä varten mieshoitaja ohjasi minut pieneen huoneeseen ja tilan pienuuden takia pyysi exää odottamaan ulkopuolella.
Voi v*ttu mikä sota syttyi! Heti kun jalkani oli sidottu ja hoitaja opastanut keppien käytössä, niin ex alkoi rähistä miten olen varmasti ollut siellä huoneessa tuon mieshoitajan kanssa panemassa! Oli varmaan hieno näky sairaalan käytävällä, minä laahustan kipeän ja masentuneen näköisenä kyynärsauvojen kanssa ja ex kävelee ympärilläni kovaäänisesti riidellen ja sättien, miten olen kehdannut pettää häntä hoitajan kanssa...
Tuli mieleen tästä toinenkin keissi: menin työhaastatteluun erääseen vuokrafirmaan ja toki ex taas mukana, jäi odotushuoneeseen sentään odottamaan... Haastatteluhuoneen ovi jäi auki ja ex siis kuuli hyvin kaikki kysymykset ja vastaukset.
Mieshaastattelija kysyi siviilisäätyäni, joka oli naimaton (seurustelimme, emme olleet naimisissa taikka avoliitossa). Vastattuani tämän kuulin, miten odotushuoneessa ovi paiskattiin kiinni.
Haastattelun jälkeen huomasin, että ex oli häipynyt odotushuoneesta ja puhelin oli täynnä tekstiviestejä, miten lähtee pois paikalta jotta voin vapaasti iskeä tuota haastattelijaa. Minun kun olisi kuulunut sanoa siviilisäätykysymykseen, että seurustelen... Ei auttanut vaikka sivistyssanakirjasta lähetin kohdasta "siviilisääty" kuvaviestin.
T. Se, jonka ex tutki puhelimen viestilaskureita myöten
Tuosta tulikin mieleen, että myös oma exäni suhtautui kaikkiin miespuolisiin lääkäreihin ja hoitajiin epäillen. Aina jos kävin vaikka lääkärissä, niin ensimmäinen ja tärkein kysymys oli, että oliko lääkäri mies? Jos oli, niin jatkokysymykset päälle, esimerkiksi oliko hän nuori ja yrittikö flirttailla?
Muistan ikuisesti kuinka synnärin lääkäri teki minulle tutkimuksen. Lääkärissä oli kaikki miestäni kauhistuttavat ominaisuudet: hän oli mies, komea, ulkomaalaistaustainen, nuori ja todella mukava ja hauska. Autossa mies piti pitkän puheen siitä, kuinka miehet eivät sovi eivätkä saisi toimia vastaavissa tehtävissä ja kaikki miespuoliset gynekologit yms. ovat sairaita. Hän myös luennoi jalosti naisten puolesta tätä asiaa, että kuinka vaikka raiskauksesta traumatisoituneet naiset voivat kärsiä mieslääkäreistä. Muisti hän toki minuakin sättiä, kuinka olin typerä kun nauroin lääkärin kanssa ja annoin hänen ymmärtää, että olen kiinnostunut. No joo, viimeisilläni raskaana ja kamalissa tuskissa ensimmäinen ajatukseni varmasti olikin päästä lääkärin kanssa siivouskomeroon.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan moni muukin on jo vastannut kysymykseesi mutta siltä varalta ettei kukaan olekaan jaksanut vastata.... Siis kyllä, selvät mustasukkaisuuden ja väkivaltaisuuden merkit.