Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Onko kenenkään muun sairaalloisen mustasukkainen mies ollut ns. luuseri? Minun miehelläni ei ollut oikeastaan mitään "omaa elämää", ei siis ystäviä oikeastaan lainkaan. Siksi kai halusi minultakin kieltää ystävien näkemisen ja kaiken oman elämän. Olisi vain pitänyt jäädä virumaan kotiin hänen kanssaan. Mies myös kuvitteli, että kaikki nauravat ja vittuilevat hänelle. Hänen itsetuntonsa oli täysin olematon ja kaikki kietoutui seksin ja peniksen koon ympärille. Ruikutti jatkuvasti kuinka pieni muna hänellä on ja on edelleen n. 10 vuotta eron jälkeen sitä mieltä, että eromme johtui hänen pienestä peniksestään.

Hänellä on myöhemmin diagnosoitu jokin persoonallisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Exällä oli tapana harrastaa myöskin näitä puhelimen ja sähköpostin tarkastuksia, kavereista ja suvusta eristämistä, oven lukitsemista etten pääse töihin jne. Siinä kohtaa kun mies itse sairastui vakavasti, meni homma todella sairaaksi.

Mieheltä löydettiin keuhkoista pahalaatuisia kasvaimia, ja hän oli varma että kuolee syöpään. Sen jälkeen hän rupesi pohtimaan, että kuinka hän estää minua pettämästä häntä kuolemansa jälkeen. En kuulemma missään nimessä saisi löytää uutta miestä. Ainoa ratkaisu minkä hän keksi, oli se, että minun olisi tapettava itseni juuri ennen hänen kuolemaansa, ja mielellään vielä niin että hän näkee minun kuolevan. Näin hän voisi siis olla varma että en tule ikinä pettämään häntä. Hän teki jopa listan tavoista, joilla minun olisi tehtävä itsemurha. Listassa oli kaikkea mahdollista junan alle hyppäämisestä hukuttautumiseen.

Olin miettinyt jo pitkään miehen jättämistä, mutta tuossa kohtaa otin jalat alle. Mietin myös lähestymiskiellon hankkimista, mutta koska ei ollut todisteita, vaan pelkkä sana sanaa vastaan, en olisi saanut sitä. Harmi että en saanut tuota itsemurhalistaa itselleni, sillä se olisi käynyt todisteista.  Onneksi hänen terveydentilansa meni nopeasti niin huonoon kuntoon, että hänen oli pakko jättää minut rauhaan. Nykyään hän on onneksi kuollut.

HUH HUH! Muistatko yhtään miten reagoit tähän? Sanoiko hän tämän sinulle kasvotusten vai viesteissä? :o

Seurustelin kerran miehen kanssa, joka kuvitteli, että seksi hänen kanssaan ei riitä ja, että käytin yöt itseni tyydyttämiseen (mitä todellakaan en tehnyt). Mustasukkaisuutta sekin taitaa olla? Olimme olleet muutaman kuukauden yhdessä, kun yhtenä yönä heräsin kun mies meuhkasi hulluna, että hipelöin itseäni ja kyseli miksi hieron pilluani. Ihan täydessä unessa olin, tiedä sitten mitä tein unissani mutta tietoisesti en sitä ainakaan tehnyt. En jaksanut korjata asiaa, naurahdin koko jutulle ja jatkoin uniani. Tästä alkoikin sitten lähes jokaöinen syyttely siitä, että tyydytin itseäni jatkuvasti. Monet kerrat kävi niin, että olin itse hereillä, pidin käsiäni esimerkiksi mahani päällä ja mies kääntyi minua kohden ja samalla hetkellä nostin käsiäni ylöspäin niin kappas TAAS minä masturboin koko yön! Kerran aamusta olin kyljelläni kädet polvieni välissä ja mies kääntyi lusikkaan minua kohden ja voi luoja mikä huuto ja viikkojen mökötys siitäkin alkoi kun taas minä heti aamusta alkaen itseäni hieroskelen. Tämä rupesi todella rasittamaan, en voinut enää nukkua öitäni normaalisti vaan jouduin varomaan mitä tein ja mietin missä asennossa uskallan olla, että vältyn hirveältä raivolta ja syyttelyltä. Eipä kestänyt kauaa se suhde.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään muun sairaalloisen mustasukkainen mies ollut ns. luuseri? Minun miehelläni ei ollut oikeastaan mitään "omaa elämää", ei siis ystäviä oikeastaan lainkaan. Siksi kai halusi minultakin kieltää ystävien näkemisen ja kaiken oman elämän. Olisi vain pitänyt jäädä virumaan kotiin hänen kanssaan. Mies myös kuvitteli, että kaikki nauravat ja vittuilevat hänelle. Hänen itsetuntonsa oli täysin olematon ja kaikki kietoutui seksin ja peniksen koon ympärille. Ruikutti jatkuvasti kuinka pieni muna hänellä on ja on edelleen n. 10 vuotta eron jälkeen sitä mieltä, että eromme johtui hänen pienestä peniksestään.

Hänellä on myöhemmin diagnosoitu jokin persoonallisuushäiriö.

Täällä 93 vielä uudestaan. Mustasukkainen avopuoliso, joka on siis nainen, niin häneen sopii tuo myös täydellisesti. Naiskavereista ei puhettakaan tai siis että minulla saisi olla niitä. Mieskaverini taas ovat hänen mielestään homoja ja minulla heidän kanssaan suhde.  Roskien vieminenkin on taitolaji, kun siellä katoksessa on naapurinaiset jakamassa itseään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja te, jotka olette olleet tällaisissa suhteissa jopa vuosia: miten ihmeessä kukaan voi suostua elämään noin? En tarkoita paheksua vaan asia aidosti kiinnostaa. Onko niin, että nainen turtuu pikkuhiljaa pahenevaan käytökseen eikä lopulta edes ymmärrä, miten sairaaksi suhde on käynyt?

Helposti se tosiaan pahenee huomaamatta. Omassa suhteessani ei ollut kyse mustasukkaisuudesta, mutta muuten se ei ollut terveellä pohjalla. Siihen aika lailla turtui eikä enää osannut pitää sitä niin kummallisena ja toki sekin vaikutti, että kyseessä oli ensimmäinen suhde ikinä. Nykyään näkee miten vinksahtanutta touhua sitä välillä sietikin.

Kaikkeenhan tottuu; jos sulle on tikku sormessa joka ei lähde, sormi turtuu siihen ja sit se vaan koteloituu osaksi sinua. Samalla tavalla noissa pitkissä parisuhteissakin käy jos toinen on mustasukkainen; siihen ajautuu vähitellen, huomaamattaan. Mukautuu niihin ensin ihan pieniin juttuihin joiden ei edes tajua tulevan mustasukkaisuudesta, sit kun siitä on aavistus on helpompaa itselle kaikin tavoin mukautua. 

Vaihtoehtona on ennalta-aavistamattomia raivokohtauksia, päiväkausia kestäviä haukkumisia yhdestä ainoasta asiasta johtuen. Toki se sit vaihtuu seuraavaan kun tulee sopiva aihe ja niitä löytyy aina. Jotkut saattaa olla väkivaltaisia, tosin omalla kohdalla se tuli vasta ihan lopussa kun mies tajusi, että mä todellakin haluan eron ja että olin jo lapun vienyt oikeustalolle. 

Tämä!! Aina riittää niitä, jotka julistaa näsäviisaasti, että "mä en kyllä jäisi tuollaiseen suhteeseen, mua ei kohdeltais noin!".

Ei kukaan jäisi tuollaiseen suhteeseen, jos se sairas toiminta alkais tyyliin *naps, olen hirviö*. Se alkaa niiin hitaasti ja vaivihkaa, että siihen turtuu ja oma todellisuudentaju alkaa hiljalleen hämärtyä ja kumppanin sairas todellisuus saa koko ajan vaan enemmän jalansijaa.

Lopulta kaikki on niin "fucked up", ettei itsekään tiedä mikä on totta ja alkaa uskoa olevansa itse se hullu.

Mulle pelastus oli eräs ystävätär, joka lainasi mulle Eckhart Tollen ja Anthony de Mellon kirjoja, ne luettuani aloin herätä todellisuuteen ja lopulta kylmän viileästi ilmoitin että nyt erotaan. Siitä seurasi väkivaltaa ja uhkailua, mutta yhtäkkiä mies alkoi kohdella mua kuin ilmaa. Takaisinruinaus alkoi kun muutin pois.

Törmäsin exään vuosia myöhemmin, itseni koonneena ja jälleen omana itsenäni. Tein hyvin selväksi, että jos nyt yrittäis samaa paskaa niin ei menis läpi, että hän käytti hyväkseen mun haavoittuvuutta ja nuoruuden epävarmuutta.

Tuli mieleen yksi "vitsi", joka nauratti vain exää itseään: "hyviä naisia tehdään niin, että hajotetaan ensin persoona pieniksi palasiksi ja rakennetaan sitten uusiksi, heh heh".

Sairas tyyppi.

Pelkään että mulle on käymässä noin. Mies on varmaan vähän narsistinen tai sitten mä en ole ihan todellisuudessa kiinni. En ole varma kumpaa.

Esim tunnen, että mun pitää yrittää olla kauniimpi ja laihempi ja iloisempi, jotta hän pitäisi. Jos en ole niin hän ei osoita huomiota eikä halua seksiä. Hän sanoi puutteistani hiljattain suorat sanat ja loukkaannuin ja mietin eroa, kun pidin niin tärkeänä. Ja esim hänelle pitää puhua aina kunnioittavasti.

No se voi olla merkki outoudesta tai normaali vaatimus kaikissa ihmissuhteissa. Hän ei mielestäni puhu mulle aina arvostaen, mutta olnko liian herkkänahkainen ja loukkaannun turhista ja kuvittelen mielessäni, että joku sana sisältää loukkauksen vaikkei niin ole. Hän sois sanoo, että olen yliherkkä ja ylidramatisoin sanomisia. ja että tulkitsen sanojaan väärin. Kumpi on totta? Hänen vakuuttava sana mun epäröivää ja itsekritiikkiin taipuvaista mieltäni kohtaan.

Sillä toisaalta kaikki mitä sanoi, on myös totta. Jos minäkin olenkin sillä lailla narsistinen, etten osaa ottaa vastaan kritiikkiä? Lopulta päätin yrittää tulla paremmaksi ja nyt onkin mennyt tosi hyvin sen jälkeen, mies osoittaa rakkautta ja antaa seksiä joka päivä.

Vaikea sanoa mikä on normaalia suhteessa ja mikä ei. Tämä on ensimmäinen suhteeni. Pistikin silmään, että täälläkin moni on kokenut sairaan suhteensa nuorena ja kokemattomana.

Nämä jutut tässä ketjussa ovat ihan hulluja ja pelottavia. Hirveästi samalla tavalla toimivia sekomiehiä sitä onkin. Noita ääritilanteita lukiessa tuntuu siltä, ettei itselle voisi käydä ikinä noin. Toivottavasti joku vielä tulisi kertomaan, että miten se kaikki alkoi. Mitkä olivat niitä kaikista hienovaraisimpia ensimmäisiä merkkejä, joista olisi pitänyt heti tajuta, että suhde ei tule olemaan terve?

Aito rakkaus ja vilpitön ihminen ei vaadi sinulta mitään, vaan hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Mieti esimerkiksi millainen on aito paras ystävä. Ei sinua kunnioittava ihminen latele puutteitasi tai yritä muuttaa sinua, ei todellakaan!

Sinä et ole väärässä vaan vaistosi varoittaa sinua nyt! Juuri noin se alkaa, pientä ohjailua ja arvostelua --> muutat käytöstäsi tai toimintaasi jollain tavalla hänen haluamaan suuntaan --> palkkio, ihania ja helliä hetkiä. Tuttu kaava.

Et ole liian herkkä, ylidramaattinen tai väärässä. Omat kokemuksesi ja tunteesi ovat aitoja. Miksi kyseenalaistat omia tuntemuksiasi ja kokemuksiasi? Älä missään tapauksessa anna kumppanille mitään valtaa niihin! Sinä itse tiedät parhaiten!

Ainoa merkki suhteen alussa saattaa olla ainoastaan se, että kaikki ei vain tunnu olevan ihan kodillaan. Häivähdyksiä ohjailusta, häivähdyksiä jostakin epämääräisestä. Yksi merkki saattaa olla myös se, että mies pitää itseään parempana kuin muita. Hän myös loukkaantuu tai uhriutuu helposti, syyttelee muita... Saattaa myös olla että välit lapsuudenperheeseen ei ole kunnossa.

T. Se joka kirjoitti aiemmin luonnehäiriöisten yhdistävistä tekijöistä ja merkeistä

Juu, mies tosiaan pitää itseään parempana.

Yksi hassu juttu on tuo kritisoiminen. Hän kyllä kritisoi minua paljon, mutta kieltää tekevänsä niin. Sen sijaan hän arvostelee minua siitä, että minä kuulemma olen tuomitseva ja puhun ihmisistä ja asioista kielteisessä sävyssä. Toki on raskasta elää negatiivisen ja valittavan ihmisen kanssa ja olen pyrkinyt siitä eroon. Sekin on toisaalta raskasta, että varoo sanojaan ja äänensävyään, ettei puhuisi valittaen.

Mies ei ole eristänyt mua kavereista, mutta niitä ei paljon olekaan, kun ihmisillä on nykyään omat perheet ja elämäntilanteet. En käy töissäkään, joten selvästikin huomaan korvaavani sosiaalisia suhteita täällä netissä. Mies on sitten yrittänyt kieltää mua tulemasta av:lle, kun saan täältä haitallisia ajatuksia suhteestamme.

Näin aukikirjoitettuna eihän tämä hyvältä kuulosta. Olisi helpompi erota, jos hän vaikka löisi tms. Nyt on taas vaihe, että menee hyvin.

T. Sama edelleen joka muuttuu paremmaksi

On erittäin huono merkki, että mies projisoi omat huonot puolensa sinun ongelmiksesi; hän on kriittinen mutta syyttää sinua siitä jne. Ei ole normaalia, että parisuhteessa joutuu varomaan äänensävyään! Ja on jo hälyttävää, että hän pyrkii hallitsemaan nettikäytöstäsi, eihän se kuulu hänelle millään tavalla.

Olen ollut aviossa parisen kymmentä vuotta aviossa eikä mies ole koskaan puhunut rumasti ulkonäöstäni (en todellakaan ole täydellinen) eikä ikinä pyrkinyt kieltämään minua tekemästä mitään tai menemästä minnekään. Sellainen käytös ei ole normaalia!

Älä missään nimessä tee miehelle lapsia, sitten olet pääsemättömissä. Mieti, miten paljon kritisoitavaa hän löytäisi äitiydestäsi ja kehostasi synnytyksen jälkeen ja miten heikoilla sitten olisit.

Älä tuhlaa elämääsi!

Toisaalta lue tuo tekstini toisinpäin. Siinä minä uhriudun ja kritisoin ja syyllistän miestä monin eri tavoin. Mitä jos vikaa onkin paljon itsessänikin? Se havainnollistaa tätä eroamisen vaikeutta, kun ei ole ihan varma siitä, hahmottaako sitä oikein.

Se toinen, voisin olla exäsi nyksä, mutta tosiaan en ole töissä. Miehellä exiä riittää.

Niin, pääsi on sekaisin. Onko se sekaisin sen takia, että

A) mies on sekoittanut pääsi kunnon luonnehäiriöisen tavoin

B) parisuhde on vahingoittava ja se nostaa esiin omat huonot puolesi

C) olet itse luonnehäiriöinen

Tarvitset aikaa ja etäisyyttä, ja muita ihmiskontakteja, jotta saat tämän selville. Suosittelen kuitenkin hakemaan tietoa narsistin kaksoisviestinnästä. Kun luet teemasta, ja sinusta tuntuu fyysisesti pahalta, niin sitten vaihtoehto on A.

Etäisyys juurikin vaikuttaa niin, että alan miettiä vakavasti eroa. Melkein päätinkin erota sillä aikaa, kun mies oli parin päivän matkalla. Sitten kun hän tuli kotiin ja näin hänet tiesin, etten voikaan.

Meidän pitäisi kohra nähdähänen lounasaikaansa kuntosalilla. Tulin etukäteen tähän viereiseen ravintolaan lounaalle ensin. Olen täällä nyt siis syömässä salaa. Ei hän tietenkään ole syömistä kieltänyt, mutta koen kuitenkin, että pitää syödä salaa häneltä, koska pitäisi laihduttaa. Joo tosi tervettä...

Eroa, heti! Huomaatko miten olen alkanut jo muokata käytöstäsi, ettei tule sanomista? Huomaatko miten sairasta se on? Jokaisen ihmisen kuuluu syödä, se on perustarve! Usko meitä asian läpikäyneitä ja tuollaisista suhteista selvinneitä, eroa heti! Jatkossa se tulee olemaan vain vaikeampaa ja se uhkaa sinun mielenterveyttäsi! Kukaan mies ei ole mielenterveytesi arvoinen!

Itse ollessani suhteessa, olin myös niin sekaisin ja hämäytynyt, että en enää ollut varma, oliko vika minussa vai miehessä. Sitä menee niin sekaisin ja se parisuhteen todellisuus on niin kaukana oikeasta todellisuudesta ja terveestä ihmissuhteesta, että todellakin alkaa epäillä itseäänkin.

Jos olet samanlaisessa solmussa ajatustesi kanssa, lue aiheesta "narsistin kaksoisviestintä". Selkeyttää ajatuksiasi kummasti.

Omasta erosta luonnehäiriöisen kanssa on jo vuosia, olen mielessäni antanut teot anteeksi oman mielenrauhani vuoksi.

Nykyään tuntuu niin hullulta, että epäilin vian olevan minussa. Tottakai minussakin on vikoja, kuten kaikissa ihmisissä, mutta ei sellaisia vikoja, jotka tekisivät parisuhteesta onnettoman.

Nykyinen suhde on ihana, kunnioitamme toisiamme, kannustamme, kehumme, voimme puhua avoimesti mistä tahansa. Mustasukkaisuutta ei ole, koska kumpikaan ei ole antanut siihen aihetta. Emme koskaan puhu toisistamme vähättelevään tai nöyryyttävään sävyyn, emme nimittele edes riidellessä. Riitoja on vähän ylipäätään, koska pystymme keskustelemaan avoimesti.

Rakkaus tuntuu vapaudelta, se ei saa tuntua taakalta; sellainen ei ole rakkautta vaan läheisriippuvuutta.

Toivottavasti tämä ketju avaisi jonkun silmät tunnistamaan merkit ajoissa ja lähtemään JUOSTEN!!

Usein kun menen lenkille, niin mies uskoo minun menevän pettämään, vaikka mulla on vauva mukana, enkä tunne täältä edes ketään. 

 vaati kerran seksin jälkeen, että saisi "merkitä" minut hieromalla spermaa iholleni..! yritti myös aina tehdä fritsuja, mutta koska olin 25 enkä 15 en moisesta innostunut ja riitahan siitä usein tulikin. 

kerran kävin ostamassa röökiä & suklaata kioskista kadun päästä, kotona (siis minun asunnollani) seurasi ristikuulustelu siitä, että mitenkäs kesti niin kauan?!  

kun olin mahataudissa kotona, sai huijattua talomiehen avaamaan oven koska halusi varmistaa, että olen tosiaan kipeä enkä peuhaa rakastajan kanssa (!)

onneksi emme ikinä muuttaneet yhteen saati menneet naimisiin tai tehneet lapsia..

viimeinen pisara oli , kun kävi sairaalan päivystyksessä mieshoitajan päälle tämän "kopeloitua minua". muistan yhä tämän lyhyen, silmälasipäisen hoitajan järkyttäneen ilmeen kun parimetrinen kaljupää puskee päälle aiheettomia syytöksiä huutaen..

sairaalaepisodin jälkeisenä päivänä pistin suhteen poikki ja mies kehtasi vielä tyrmistyä, oli kuulemma " puolustanut minua " eikä ymmärtänyt, miten kehtasin olla tyly kaltaiselleen ritarille!

no ei nyt käyttänyt noita sanoja sentään, mutta tajuatte varmaan pointin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan voi ymmärtää kuinka joku voi luovuttaa puhelimensa toiselle "tarkastettavaksi". Itsellä on ammatin kautta sovittu salassapitosopimuksia ja usein arkaluonteisia asioita voidaan käsitellä puhelimitse yms. kommunikaatioaplikaatioiden välityksellä. Olen siis mies mutta jos nainen vaatisi puhelintani tarkastettavaksi niin ilmoittaisin jutun olevan ohi.

En osaa kuvitella itseäni mustasukkaisena mutta toisaalta osaan kuvitella että mahdollinen pettäminen tulisi itselleni täytenä yllätyksenä koska luotan vielä ihmisiin (ja ilmeisesti liikaa).

Niin. Pari juttua; sinä olet mies etkä ole kokenut sitä raivoa millä mustasukkainen ruokkii omaa mustasukkaisuuttaan. 

Siinä yksi firman salassapito alkaa olemaan aika kevyttä kamaa kun vaihtoehtona on viikon piina ja joillekin pahoinpitely.

Näistä vaihtoehdoista tervejärkinen ihminen älyäisi häipyä suhteesta. 

Helppo se on vierestä huudella. Toinen kauheen helppo on "MULLE ei kukaan tee noin"

 

Tapailin hetken aikaa mukavalta vaikuttavaa tyyppiä. Mies alkoi hyvin pian tivaamaan missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Viimeisellä tapaamiskerralla mies olisi halunnut seksiä, minä en. Mies kävi käsiksi, minä tappelin vastaan ja voitin.  Joten, mulle ei kukaan todellakaan tee noin. Ja kyllä, jokainen valitsee oman elämänsä, pitääkö siinä hullua miestä vai ei.

Jep hienoa sulle että olet vahva.

Itse seurustelin lyhyesti mustasukkaisuuteen taipuvaisen miehen kanssa. Päättelin myös että en tällaista halua elämääni, mutta minä 160cm/48kg en saanutkaan painittua yliotetta tästä 190cm/90kg miehestä vaan päädyin raiskatuksi ja pahoinpidellyksi. Miehellä vielä oli taistelulajitaustaa, taisi joku suomenmestaruuskin olla.

Että en kyllä syuostu syyllistymään siitä mitä minulle kävi;jätin miehen heti kun merkit olivat selvät mutta hän vaan oli fyysisesti ihan ylivertainen muhun nähden. Enkä todellakaan aio alkaa tapailla vaan itseäni pienempiä miehiä jotta vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan uudestaan, vaan edelleen pidän miehiä itseään vastuullisina teoistaan.

Ei ole lähtökohtaisesti niin että naisen pitäisi osata puolustautua, vaan kyllä sen miehen pitää osata käyttäytyä.

Hei, onko exäsi nimikirjaimet J.K?

Nykyinen avomieheni, josta olen tällä hetkellä tekemässä eroa (olen etsinyt hiljaisuudessa uutta asuntoa ja järjestellyt asioita, mutta en ole miehelle vielä uskaltanut kertoa, koska sillä on taipumusta mustasukkaisuuteen ja agressiivisuuteen) täsmää tuohon 190cm/90kg ja hänelläkin on taistelulajitaustaa sm-tasolla, jos oikein muistan. Entisistä seurustelukumppaneistaan ei ole kertonut minulle mitään, mutta nyt alkoi vähän pelottamaan :(

Se ihmetyttää välillä, että miten nämä miehet uskaltavat käyttäytyä näin? Eivätkö he mieti, minkälaisia seuraamuksia tuollaisesta voi heille itselleen koitua, vaikkakaan vastapuolen tunteista ja henkisestä terveydestä eivät piittaisikaan? Ensinnäkin pahoinpitelyistä saa tuomion. Ja toiseksi, voihan sillä tyttöystävällä olla tuttuja (veljet, serkut), jotka ovat valmiina opettamaan väkivaltaiselle psykomiehelle vähän tapaetikettiä. :) 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään muun sairaalloisen mustasukkainen mies ollut ns. luuseri? Minun miehelläni ei ollut oikeastaan mitään "omaa elämää", ei siis ystäviä oikeastaan lainkaan. Siksi kai halusi minultakin kieltää ystävien näkemisen ja kaiken oman elämän. Olisi vain pitänyt jäädä virumaan kotiin hänen kanssaan. Mies myös kuvitteli, että kaikki nauravat ja vittuilevat hänelle. Hänen itsetuntonsa oli täysin olematon ja kaikki kietoutui seksin ja peniksen koon ympärille. Ruikutti jatkuvasti kuinka pieni muna hänellä on ja on edelleen n. 10 vuotta eron jälkeen sitä mieltä, että eromme johtui hänen pienestä peniksestään.

Hänellä on myöhemmin diagnosoitu jokin persoonallisuushäiriö.

No joo, eräällä tapaa oli luuseri. Kavereita ei ollut kuin yksi mies ja minä, tuttavia kuitenkin paljon. Päällepäin oli reppana vaikka yritti esittää olevansa jotain. Puheissaan sai aikaan paljon, oli paras ja mahtavin, liioitteli paljon. Oikeasti oli työtön. 

Hänenkin itsetuntonsa rypi pohjamudissa, koki jokaisen vähänkään poikkipuolisen sanan tai teon loukkauksena häntä kohtaan. Tai häntä ei mukamas arvostettu. Esim. kerran antoi minulle lahjaksi vaatteen joka oli selvästi liian pieni. Kun halusin käydä vaihtamassa sen oikean kokoiseksi, se tarkoitti etten arvosta häntä. Jos arvostaisin, olisin pitänyt pientä vaatetta päälläni. Yleensäkin lahjoissa hän sai hankkia minulle mitä tahansa ja niistä piti olla kiitollinen. Minä kuulemma en arvostanut häntä jos en antanut hänelle sitä mitä hän halusi (yleensä kallista).

Vierailija kirjoitti:

kun olin mahataudissa kotona, sai huijattua talomiehen avaamaan oven koska halusi varmistaa, että olen tosiaan kipeä enkä peuhaa rakastajan kanssa (!)

Täällä on ihan uskomattomia juttuja! Voimia, iloa ja aurinkoa teille kaikille, jotka olette selvinneet tälläisistä parisuhteista ja vieläkin enemmän voimia lähtemiseen niille, jotka vielä kärvistelevät. Ilo ja aurinko odottavat!

Näistä ei tietenkään pidä iskeä huumoria, mutta mun mielestä naisen reaktio tähän ylläolevaan olis ollut aika hyvä, jos olis ruvennut vuodattamaan, että "voi kulta, ihana kun tulit auttamaan mua! voitko tuoda vettä/jaffaa/mustikkakeittoa, voitko vaihtaa mun lakanat/tuoda pyyhkeitä/pestä vessan, sä olet niin kultainen kun tulet hoitamaan mua ja pyydät vielä talkkarin avaamaan ettei mun tarvii nousta sängystä!" TIEDÄN, että tämä ei ole mitenkään hauskaa ja pakonomainen mustasukkaisuus on kammottavaa, mutta näen tän mustasukkaisuuden kääntämisen ympäri jotenkin vitsikkäänä... pahoittelut jos ajattelemattomuuttani loukkasin tämän kirjoittajan tunteita, mun empatiat on todella teidän kaikkien puolella <3

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään muun sairaalloisen mustasukkainen mies ollut ns. luuseri? Minun miehelläni ei ollut oikeastaan mitään "omaa elämää", ei siis ystäviä oikeastaan lainkaan. Siksi kai halusi minultakin kieltää ystävien näkemisen ja kaiken oman elämän. Olisi vain pitänyt jäädä virumaan kotiin hänen kanssaan. Mies myös kuvitteli, että kaikki nauravat ja vittuilevat hänelle. Hänen itsetuntonsa oli täysin olematon ja kaikki kietoutui seksin ja peniksen koon ympärille. Ruikutti jatkuvasti kuinka pieni muna hänellä on ja on edelleen n. 10 vuotta eron jälkeen sitä mieltä, että eromme johtui hänen pienestä peniksestään.

Hänellä on myöhemmin diagnosoitu jokin persoonallisuushäiriö.

Voi kuule, tuttua huttua. 

Ei sillä kavereita juurikaan ollut, ja ne harvatkin ihan oikeastikin naureskelivat tuon jutuille kun jutuissaan oli niin isoa ja mahtavaa että. Lisäksi tuo vehkeiden koosta ruikutus ja nyyhkytys on myös hyvin tuttua. 

Mutta eikös mustasukkaisuuden taustalla aika likipitäen aina olekin huono itsetunto?

T. Se, jonka ex tutki puhelimen viestilaskureita myöten

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetyttää välillä, että miten nämä miehet uskaltavat käyttäytyä näin? Eivätkö he mieti, minkälaisia seuraamuksia tuollaisesta voi heille itselleen koitua, vaikkakaan vastapuolen tunteista ja henkisestä terveydestä eivät piittaisikaan? Ensinnäkin pahoinpitelyistä saa tuomion. Ja toiseksi, voihan sillä tyttöystävällä olla tuttuja (veljet, serkut), jotka ovat valmiina opettamaan väkivaltaiselle psykomiehelle vähän tapaetikettiä. :) 

Ystävälläni on väkivaltainen aviomies josta on nyt vihdoin yli 10 vuoden liiton jälkeen on tekemässä eroa. Miehestä on vaikea uskoa millainen on kotioloissa kun hänet näkee. Siististi pukeutunut, ystävällinen ja kohtelias, puhuu vaimostaan niin arvostavasti. Kotona on puhunut tappamisesta ja kuoleman lavastamisesta. Ystäväni on liian myöntyväinen luonne, alusta asti on myötäillyt ja suostunut muuttumaan koska mies "on ajatellut vain hänen parastaan". Kylmästi sanottuna mustasukkaisen hullun ihanne-uhri. =(

Väkivaltaisuus on tullut kuvioihin vasta viimeisen 5 vuoden aikana. Ensin on ollut kiinnipitämistä monta kertaa, sitten on tullut tönäisyt, kerran on tönäissyt talon ulkoportaissa niin että ystäväni löi päänsä pahasti ja joutui ensiapuun. Ensimmäisillä kerroilla oli pyytänyt anteeksi, sitten syytti ystävääni. Mitäs soitit suutasi, oma vika. Nykyään mies on ollut sitä mieltä että ystävä liukastui ulkoportailla. Näitä kun on toistanut loputtomiin, ystävä itsekin on alkanut ajatella että hänessä kaikki vika. Tottakai liukastumisesta kyse tai hän on puheillaan tai teoillaan saanut miehen hermostumaan ja sitä kautta miehellä on ollut oikeus käydä käsiksi. Jos olisi pitänyt turpansa kiinni tai osannut toimia oikein, mitään ei olisi tapahtunut. 

Vaikka tällainen elämä on ollut ystävälle jokapäiväistä ja normaalia, on hän jollain tasolla tiedostanut ettei ole normaalia. On hävennyt ja peitellyt totuutta, ihan lähimmiltäkin ihmisiltä. Halunnut antaa ihmisille kuvan että kaikki on hyvin, pitänyt kunnon kulisseja yllä. Minäkin sain tietää totuuden vasta kun joutui sairaalaan "liukastumisen" jälkeen. Pakotin kertomaan totuuden kun näin että kaikki ei ollut hyvin ja oli niin ihmeellinen miehensä seurassa sairaalassa. Enkä usko että tiedän lähellekään kaikkea.

Tämä on älyttömän hyvä ketju. Anteeksi mutta multa vielä yksi viesti tähän. Olen se, joka söi äsken salaa.

En olisi lukematta näitä tunnistanut, mitä äsken tapahtui. Eli kun olin matkalla kotoa salille, mies soitti. Hän siis osasi siksi suunnilleen arvioida, kauanko mulla menee matkaan vielä. Kävin siinä välissä syömässä sitten salaa pikasesti.

Kun menin salille ja näimme, mies kyseli sivumennen, mitä olin tehnyt päivällä. Sanoin etten kummempaa. Sitten treenin -jälkeen- pois lähtiessä, hän tuli ennen lähtöään ihan vartavasten kysymään, että missä olin käynyt ennenkuin tulin salille. No sanoin vaan jotain epämääräistä, mutta se ei ole pointti.

Se mikä on minusta lievästi "off" tässä, on että hän ei kysynyt sitä heti nähtyämme vaan muisti sen vielä jälkeenpäin, ihan kuin olisi ajatellut tuollaista aika mitätöntä asiaa koko treenin ajan. Ei mustasukkaista, mutta kontrolloivaa. Kiitos siis teille tästä ketjusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin pudonnut suht korkealta ja jalkani ei kestänyt ollenkaan painoa kävellessä. Menin päivystykseen (ex vanavedessä, tietty) ja siellä jalkaa katsottiin, ettei ole murtumia jne. vaan saanut vain sen verran tällin että hetki pitää keppejä käyttää. 

Lisäksi jalka piti myös sitoa tukisiteeseen ja tätä varten mieshoitaja ohjasi minut pieneen huoneeseen ja tilan pienuuden takia pyysi exää odottamaan ulkopuolella.

Voi v*ttu mikä sota syttyi! Heti kun jalkani oli sidottu ja hoitaja opastanut keppien käytössä, niin ex alkoi rähistä miten olen varmasti ollut siellä huoneessa tuon mieshoitajan kanssa panemassa!

T. Se, jonka ex tutki puhelimen viestilaskureita myöten

:D

Tyttöystävä ei halunnut että näen hänen ystäviään, koska silloin iskisin heidät. Minun piti ajaa hänen luokseen tiettyä reittiä, jonka varrella exäni eivät asuneet/työskennelleet/opiskelleet. Hän tiesi, että pyysi asioita joita ei olisi saanut, mutta ei pystynyt hallitsemaan asiaa.  

 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on älyttömän hyvä ketju. Anteeksi mutta multa vielä yksi viesti tähän. Olen se, joka söi äsken salaa.

En olisi lukematta näitä tunnistanut, mitä äsken tapahtui. Eli kun olin matkalla kotoa salille, mies soitti. Hän siis osasi siksi suunnilleen arvioida, kauanko mulla menee matkaan vielä. Kävin siinä välissä syömässä sitten salaa pikasesti.

Kun menin salille ja näimme, mies kyseli sivumennen, mitä olin tehnyt päivällä. Sanoin etten kummempaa. Sitten treenin -jälkeen- pois lähtiessä, hän tuli ennen lähtöään ihan vartavasten kysymään, että missä olin käynyt ennenkuin tulin salille. No sanoin vaan jotain epämääräistä, mutta se ei ole pointti.

Se mikä on minusta lievästi "off" tässä, on että hän ei kysynyt sitä heti nähtyämme vaan muisti sen vielä jälkeenpäin, ihan kuin olisi ajatellut tuollaista aika mitätöntä asiaa koko treenin ajan. Ei mustasukkaista, mutta kontrolloivaa. Kiitos siis teille tästä ketjusta!

Sano nyt pliis, että jätit/jätät sen miehen!

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran miehen kanssa, joka kuvitteli, että seksi hänen kanssaan ei riitä ja, että käytin yöt itseni tyydyttämiseen (mitä todellakaan en tehnyt). Mustasukkaisuutta sekin taitaa olla? Olimme olleet muutaman kuukauden yhdessä, kun yhtenä yönä heräsin kun mies meuhkasi hulluna, että hipelöin itseäni ja kyseli miksi hieron pilluani. Ihan täydessä unessa olin, tiedä sitten mitä tein unissani mutta tietoisesti en sitä ainakaan tehnyt. En jaksanut korjata asiaa, naurahdin koko jutulle ja jatkoin uniani. Tästä alkoikin sitten lähes jokaöinen syyttely siitä, että tyydytin itseäni jatkuvasti. Monet kerrat kävi niin, että olin itse hereillä, pidin käsiäni esimerkiksi mahani päällä ja mies kääntyi minua kohden ja samalla hetkellä nostin käsiäni ylöspäin niin kappas TAAS minä masturboin koko yön! Kerran aamusta olin kyljelläni kädet polvieni välissä ja mies kääntyi lusikkaan minua kohden ja voi luoja mikä huuto ja viikkojen mökötys siitäkin alkoi kun taas minä heti aamusta alkaen itseäni hieroskelen. Tämä rupesi todella rasittamaan, en voinut enää nukkua öitäni normaalisti vaan jouduin varomaan mitä tein ja mietin missä asennossa uskallan olla, että vältyn hirveältä raivolta ja syyttelyltä. Eipä kestänyt kauaa se suhde.

Ei apua oikeasti... TAAS IHAN TUTTUA! :I

Ex tosiaan minullakin väitti, että hänen vieressään nukkuessani hieroskelisin itseäni. Voi kuinka monta kertaa herätti keskellä yötä ja alkoi meuhkaamaan, että näin olisin tehnyt.. Ja niin sitä sitten riideltiin koko saatanan yö tätä asiaa.

T. Se, jonka ex tutki puhelimen viestilaskureita myöten (kohta pitää keksiä joku ihan kunnon nimimerkki :D )

Onko teidän (ex)miehet painostaneet teitä ostamaan kalliita tavaroita "hyvityksenä" ?

Kuvio menee jotakuinkin näin:

Mies provosoi ja kehittämällä kehittää riidanaiheen, yleensä mustasukkaisuusraivarit tai jostain typerästä asiasta syyllistäminen.

Käytännön esimerkki: mies piinaa naista menneisyyden seksikumppaneista, kyselee intiimejä yksityiskohtia seksiakteista ja niihin liittyvistä henkilöistä, siis asioita jotka eivät hänelle kuulu alkuunkaan. Piinaaminen kestää tuntikausia, ja päästäkseen tilanteesta nainen muuntelee totuutta (esim.entisten kumppanien vehkeiden koot tai seksiasennot ei kuulu kellekään) tai kieltäytyy vastaamasta.

Mies käy käsiksi naiseen, esim.nostaa seinälle, kuristaa, ravistelee, lyö päätä lattiaan.

Seuraavana päivänä nainen saa kuulla kunniansa, koska on likainen h***a, valehtelija, ja pilasi miehen yöunet. Nainen on pilannut miehen koko elämän ja mies on "liian hyvä" tuollaiselle h****lle.

Mies vaatii naista ostamaan hyvityksenä jotain kallista. Mut yritti saada ostamaan mm.kalliin sähkökitaran, painosti ottamaan sitä varten opintolainan. Itseasiassa otinkin sen lainan, mutta lopulta siitä ei jäänyt rahaa kitaraan, koska koko lainasumma meni miehen elättämiseen; hänellä oli aina rahat loppu vaikka tienasi enemmän kuin minä. Alkoholistina joi palkkansa kurkusta alas.

Tän tyypin exä oli ostanut sille kaikenmaailman studiokamoja "hyvitelläkseen". Tää nainen jopa järjesti miehelle oman klubi-illan DJ:neen päivineen.

Kuulema juurikin hyvitelläkseen omaa "paskuuttaan".

Mullekin tää äijä alussa syötti sellaista soopaa, että sen ex-nainen on väkivaltainen hullu ja hän itse on viaton uhri, ja että nainen kehtaa vielä levitellä valhetta, että tämä mies olisi se väkivaltainen osapuoli. Uskoin. Ei olisi pitänyt.

Oon jo aikoja sitten antanut anteeksi, mua vähän säälittääkin, miten syvällä pimeässä helvetissä tää tyyppi elää. Ei näe, että ainut este onnelle on hän itse. Hän etsi aina vaan syitä muista ihmisistä, vaikka hän aivan itse teki itsensä onnettomaksi.

Tyypillistä hälle on on-off- suhteet; ei ole koskaan kyennyt seurustelemaan eroamatta välissä.

En usko, että on muuttunut. Silmistään näkee että pää on pimeää täynnä.

Oon niin onnellinen ja kiitollinen, että mulla on hyvä elämä ja rakkautta ympärillä :)

Tsemppiä kaikille, rakkautta, iloa ja valoa elämäänne <3