Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Työkavereissa on pari hullun mustasukkaista naista. Itse ovat pelehtineet varattujen miesten kanssa ja yksi on naimisissa miehen kanssa, joka petti vaimoaan tämän nykyisen morsionsa kanssa. Näiden tyyppien miehiä kuulemma kaikki naiset vahtaa ja yrittää vikitellä. Olin saada yhdeltä melkein töissä turpaani, kun valitti miten kaikki naiset menee miehestään ihan sekaisin enkä tätä suostunut uskomaan. Kihisi raivosta ja sähisi minulle, kun epäilin ettei kaikki varmasti sentään. Eikä tuo mies nyt mitenkään ihmeellinen ollut. Mutta yritäpä avata sairaan ihmisen silmät todellisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja te, jotka olette olleet tällaisissa suhteissa jopa vuosia: miten ihmeessä kukaan voi suostua elämään noin? En tarkoita paheksua vaan asia aidosti kiinnostaa. Onko niin, että nainen turtuu pikkuhiljaa pahenevaan käytökseen eikä lopulta edes ymmärrä, miten sairaaksi suhde on käynyt?
Helposti se tosiaan pahenee huomaamatta. Omassa suhteessani ei ollut kyse mustasukkaisuudesta, mutta muuten se ei ollut terveellä pohjalla. Siihen aika lailla turtui eikä enää osannut pitää sitä niin kummallisena ja toki sekin vaikutti, että kyseessä oli ensimmäinen suhde ikinä. Nykyään näkee miten vinksahtanutta touhua sitä välillä sietikin.
Kaikkeenhan tottuu; jos sulle on tikku sormessa joka ei lähde, sormi turtuu siihen ja sit se vaan koteloituu osaksi sinua. Samalla tavalla noissa pitkissä parisuhteissakin käy jos toinen on mustasukkainen; siihen ajautuu vähitellen, huomaamattaan. Mukautuu niihin ensin ihan pieniin juttuihin joiden ei edes tajua tulevan mustasukkaisuudesta, sit kun siitä on aavistus on helpompaa itselle kaikin tavoin mukautua.
Vaihtoehtona on ennalta-aavistamattomia raivokohtauksia, päiväkausia kestäviä haukkumisia yhdestä ainoasta asiasta johtuen. Toki se sit vaihtuu seuraavaan kun tulee sopiva aihe ja niitä löytyy aina. Jotkut saattaa olla väkivaltaisia, tosin omalla kohdalla se tuli vasta ihan lopussa kun mies tajusi, että mä todellakin haluan eron ja että olin jo lapun vienyt oikeustalolle.
Hänen piti kerran tulla käymään myöhään illalla kun oli ollut kavereitten kans juhlimassa. En enää niin muista tapahtumaa mutta jostain syystä tulin pihalle vastaan ja tämä nykyään exä odotteli siinä talon sivussa missä oli pimeää ja halus jutella jotain. En jotenkin tajunnu/aavistanu mitä sillä oli mielessä mutta sillä oli jotain hampaankolossa ja väkisin piti mua sitä talon seinää vasten varmaan puolisen tuntia. Hrr. Oli pitkään pelottavaa lähteä tai tulla kotia kun ajatteli että vaaniiko tuolla jossain taas..
Sitten oli näitä että jos viipy liian kauan jossain eikä ollu kertonu niin suuttu ja piti mykkäkoulua... vahti mun herkkujen syömisiä. En ois saanu yksin lähteä yön yli reissuun mihinkään. Parempi kun ei edes muistele näitä enempää. Mutta suhteemme (onneksi) loputtua kun olin sitten tavannu uuden miehen alko vainoomaan...lähetti ihme kortteja, soitti ja lähetteli kaikenlaisia viestejä..kävi ovella ymym... Onneks tuosta nyt on aikaa ja tämä ihana mies jakso pysyä mun rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää kuinka joku voi luovuttaa puhelimensa toiselle "tarkastettavaksi". Itsellä on ammatin kautta sovittu salassapitosopimuksia ja usein arkaluonteisia asioita voidaan käsitellä puhelimitse yms. kommunikaatioaplikaatioiden välityksellä. Olen siis mies mutta jos nainen vaatisi puhelintani tarkastettavaksi niin ilmoittaisin jutun olevan ohi.
En osaa kuvitella itseäni mustasukkaisena mutta toisaalta osaan kuvitella että mahdollinen pettäminen tulisi itselleni täytenä yllätyksenä koska luotan vielä ihmisiin (ja ilmeisesti liikaa).
Niin. Pari juttua; sinä olet mies etkä ole kokenut sitä raivoa millä mustasukkainen ruokkii omaa mustasukkaisuuttaan.
Siinä yksi firman salassapito alkaa olemaan aika kevyttä kamaa kun vaihtoehtona on viikon piina ja joillekin pahoinpitely.
Näistä vaihtoehdoista tervejärkinen ihminen älyäisi häipyä suhteesta.
Helppo se on vierestä huudella. Toinen kauheen helppo on "MULLE ei kukaan tee noin"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää kuinka joku voi luovuttaa puhelimensa toiselle "tarkastettavaksi". Itsellä on ammatin kautta sovittu salassapitosopimuksia ja usein arkaluonteisia asioita voidaan käsitellä puhelimitse yms. kommunikaatioaplikaatioiden välityksellä. Olen siis mies mutta jos nainen vaatisi puhelintani tarkastettavaksi niin ilmoittaisin jutun olevan ohi.
En osaa kuvitella itseäni mustasukkaisena mutta toisaalta osaan kuvitella että mahdollinen pettäminen tulisi itselleni täytenä yllätyksenä koska luotan vielä ihmisiin (ja ilmeisesti liikaa).
Niin. Pari juttua; sinä olet mies etkä ole kokenut sitä raivoa millä mustasukkainen ruokkii omaa mustasukkaisuuttaan.
Siinä yksi firman salassapito alkaa olemaan aika kevyttä kamaa kun vaihtoehtona on viikon piina ja joillekin pahoinpitely.
Näistä vaihtoehdoista tervejärkinen ihminen älyäisi häipyä suhteesta.
Helppo se on vierestä huudella. Toinen kauheen helppo on "MULLE ei kukaan tee noin"
Tapailin hetken aikaa mukavalta vaikuttavaa tyyppiä. Mies alkoi hyvin pian tivaamaan missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Viimeisellä tapaamiskerralla mies olisi halunnut seksiä, minä en. Mies kävi käsiksi, minä tappelin vastaan ja voitin. Joten, mulle ei kukaan todellakaan tee noin. Ja kyllä, jokainen valitsee oman elämänsä, pitääkö siinä hullua miestä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
""Hei pakko kysyä, että kai te pidätte eron jälkeen huolen siitä, että näiden teidän ritarillisten herrasmiesten TODELLINEN LUONNE tulee selville? Vai oletteko hiirenhiljaa ja pidätte miehen sairaan luonteen omana tietonanne?""
Valitettava tosiasia on ettei sitä monellekkaan kehtaa kertoa. Olen ollut narsistien uhrien tuki ryhmässä ja sielläkin vaan kehotetaan välttelemään ja odottamaan että löytää uuden uhrin ja jättää rauhaan. Surullista mutta kun ei ne itse omaa käytöstään myönnä eikä ne katso hyvällä jos sen yrittää paljastaa. Munkin eksä käänsi eron sen piikkiin kun MINÄ olen hullu kuulemma. Hyvin siinä menetti ihmisiä ympäriltä.
Tuommoiset ihmiset kun ovat vakuuttavia jopa poliisien edessä ja saavat asiat kääntymään sinun syyksesi. Ei kukaan katsos usko että kavereille ja töissä rehti hauska supliikki mies onkin kotona kontroilloiva yli mustasukkainen narsistinen kusipää. :)
Ps. pahoittelen lainaus kusi
Mun ex-mies oli niin ihana että mun äitinikin haukkui mut pystyyn kun sanoin että nyt haen vihdoin eroa. Siinä puhelun aikana kun äiti kertoi miten tyhmä mä olen kun en tajua miten hienon miehen jätän enkä ikinä saa vastaavaa, sain sanottua etten haluakaan vastaavaa. Ja vihdoin sain kerrottua senkin, mitä kaikkea mun elämäni oli pitänyt sisällään.
- se oli niitä harvoja kertoja kun kuulin miten äitini itki. Ja pyysi anteeksi kun hän ei tiennyt. Mutta miten olisi voinutkaan tietää, kun tein kaikkeni ettei hänen tarttis tietääkään. (äitini oli jo iällä ja hänellä oli sydänvaivoja sun muita enkä halunnut häntä rasittaa omilla "turhanpäiväisillä" ongelmillani. Niin kuin sairaan mustasukkaisella ja kontrolloivalla miehellä.)
Kerroin lähipiirilleni karkeimmat kohdat, ne jotka kehtasin. Mua oikeasti hävetti kertoa edes niitä, nolotti että minä olin antanut tehdä itselleni niin. Ennen eroa käytiin exän kanssa pariteapioissakin. Niissäkin juttu kääntyi niin, että syy oli täysin minun, minun olisi pitänyt ymmärtää miestä enemmän ja yrittää enemmän. Mutta kun mikään ei vaan riittänyt. Mutta tuossa kohtaa kun kerroin mm. veljelleni että nyt tarvitsen hänen apuaan enemmän kuin koskaan, sain varauksettoman avun.
Totta kai ex-mieheni kertoi omaa totuuttaan ja osa yhteisistä ystävistämme käänsi minulle selkänsä täysin. Mutta se oli vähäinen hinta siitä että sain oman, ja ennen kaikkea lasten, elämänilon takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ja sit nää samat miehet on olevinaan huolissaan suomalaisten naisten turvallisuudesta muslimimiesten takia...
Esim. mun exä (josta oon kirjoittanut tänne monta viestiä) oli tosi rasistinen, tummemmat miehet oli "ählämeitä, karvakäsiä, n***ereitä".
Mites se sanonta nyt menikään...it get´s one to know one.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sit nää samat miehet on olevinaan huolissaan suomalaisten naisten turvallisuudesta muslimimiesten takia...
Esim. mun exä (josta oon kirjoittanut tänne monta viestiä) oli tosi rasistinen, tummemmat miehet oli "ählämeitä, karvakäsiä, n***ereitä".
Mites se sanonta nyt menikään...it get´s one to know one.
Täysin off-topic, mutta älä nyt herramunjee käytä gets-sanassa mitään heittomerkkejä tai aksenttimerkkiä, kuten tässä tapauksessa. :D
Mun mielestä toi kyttäys on paljon pahempaa kuin itse pettäminen. Olen elänyt suhteessa, jossa kumpikin on pettänyt, ja itselle joku puolison satunnaispano olisi tuskin mikään maailmanloppu. Tuollaista kyttäämistä en kyllä ala sietää yhtään, jos sellaista esiintyy niin sille tulee stoppi tai sitten tulee suhteelle stoppi.
Joskus hyvin hyvin harvoin olen ollut lieviä mustasukkaisuuden piirteitä miehessäni havaittavissa. Joskus tämän epäilyihin tuumasin suoraan, että kuule pistän suhteen poikki, jos haluan jotakuta muuta panna ja tiedätkin sen varmaan, kun olen kerran niin tehnytkin. Ihmeen rauhassa olen sen jälkeen saanut olla.
En koe itse pettämistä tarpeelliseksi. Ennemmin on sitten rehdisti suhteessa, jossa kummallakin on lupa käydä vieraissa, muttei nyt tosiaan tältä ikää inspaa. Olen aikalailla saanut tarpeekseni muista miehistä omaani lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja te, jotka olette olleet tällaisissa suhteissa jopa vuosia: miten ihmeessä kukaan voi suostua elämään noin? En tarkoita paheksua vaan asia aidosti kiinnostaa. Onko niin, että nainen turtuu pikkuhiljaa pahenevaan käytökseen eikä lopulta edes ymmärrä, miten sairaaksi suhde on käynyt?
Helposti se tosiaan pahenee huomaamatta. Omassa suhteessani ei ollut kyse mustasukkaisuudesta, mutta muuten se ei ollut terveellä pohjalla. Siihen aika lailla turtui eikä enää osannut pitää sitä niin kummallisena ja toki sekin vaikutti, että kyseessä oli ensimmäinen suhde ikinä. Nykyään näkee miten vinksahtanutta touhua sitä välillä sietikin.
Kaikkeenhan tottuu; jos sulle on tikku sormessa joka ei lähde, sormi turtuu siihen ja sit se vaan koteloituu osaksi sinua. Samalla tavalla noissa pitkissä parisuhteissakin käy jos toinen on mustasukkainen; siihen ajautuu vähitellen, huomaamattaan. Mukautuu niihin ensin ihan pieniin juttuihin joiden ei edes tajua tulevan mustasukkaisuudesta, sit kun siitä on aavistus on helpompaa itselle kaikin tavoin mukautua.
Vaihtoehtona on ennalta-aavistamattomia raivokohtauksia, päiväkausia kestäviä haukkumisia yhdestä ainoasta asiasta johtuen. Toki se sit vaihtuu seuraavaan kun tulee sopiva aihe ja niitä löytyy aina. Jotkut saattaa olla väkivaltaisia, tosin omalla kohdalla se tuli vasta ihan lopussa kun mies tajusi, että mä todellakin haluan eron ja että olin jo lapun vienyt oikeustalolle.
Tämä!! Aina riittää niitä, jotka julistaa näsäviisaasti, että "mä en kyllä jäisi tuollaiseen suhteeseen, mua ei kohdeltais noin!".
Ei kukaan jäisi tuollaiseen suhteeseen, jos se sairas toiminta alkais tyyliin *naps, olen hirviö*. Se alkaa niiin hitaasti ja vaivihkaa, että siihen turtuu ja oma todellisuudentaju alkaa hiljalleen hämärtyä ja kumppanin sairas todellisuus saa koko ajan vaan enemmän jalansijaa.
Lopulta kaikki on niin "fucked up", ettei itsekään tiedä mikä on totta ja alkaa uskoa olevansa itse se hullu.
Mulle pelastus oli eräs ystävätär, joka lainasi mulle Eckhart Tollen ja Anthony de Mellon kirjoja, ne luettuani aloin herätä todellisuuteen ja lopulta kylmän viileästi ilmoitin että nyt erotaan. Siitä seurasi väkivaltaa ja uhkailua, mutta yhtäkkiä mies alkoi kohdella mua kuin ilmaa. Takaisinruinaus alkoi kun muutin pois.
Törmäsin exään vuosia myöhemmin, itseni koonneena ja jälleen omana itsenäni. Tein hyvin selväksi, että jos nyt yrittäis samaa paskaa niin ei menis läpi, että hän käytti hyväkseen mun haavoittuvuutta ja nuoruuden epävarmuutta.
Tuli mieleen yksi "vitsi", joka nauratti vain exää itseään: "hyviä naisia tehdään niin, että hajotetaan ensin persoona pieniksi palasiksi ja rakennetaan sitten uusiksi, heh heh".
Sairas tyyppi.
Minun exäni lempisanonta oli: Nainen on sellainen pirun piironki että avaat sitten minkä laatikon tahansa, aina on synti silmiesi edessä. Olikohan tuo Siunatusta hulluudesta? Uskoi tämän täysin todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole aivan järkkyttynyt näistä teidän tarinoista, itse en osaisi edes kuvitella millaista helvettiä olisi elää tuollaisessa suhteessa. Hyvä, että suurin osa teistä on päässyt mustasukkaisesta suhteesta eroon!
Kerron kuitenkin myös oman tarinani, joka tosin ei ole mitään osaan näistä verrattuna, mutta osasipa eräs nainen yhdessä vaiheessa mustasukkaisuudellaan tehdä elämästäni hyvinkin "mielenkiintoista".
Seurustelin 16-17 vuotiaana erään miehen kanssa ja erosimme reilun vuoden seurustelun jälkeen. (en oiken teininä vielä tiennyt mitä haluan) Pysyimme kuitenkin kavereina ja saatoimme välillä käydä yhdessä kahvillakin sekä keskustelimme silloin tällöin netissä. Näin meni useampikin vuosi ja tämä exäni löysi uuden tyttöystävän (itse elin jo tuolloin uudessa suhteessa). Alkuun kaikki meni kuten ennenkin, aina välillä jos olin käymässä kotikaupungissa saatoin käydä exäni kanssa kahvilla ja keskustelumme jatkui samanlaisena kuin ennenkin.
Tulee hiukka mieleen oman exäni nykyinen. Ei ole koskaan ollut minuun yhteydessä, mutta exältäni kuullut, että sairaalloisen vainoharhainen, mm. lukenut kaikki blogini sun muut läpi ja jostain ihmeellisestä päivityksestä keksinyt, että olisin ollut vielä yhdessä exäni kanssa (suhteesta on vuosia aikaa) ja olin vähän että wtf.
Muutenkaan kyseinen suhde ei kuulosta kovin terveeltä, olisi mukavaa, jos exä löytäisi jonkun tasapainoisen kumppanin elämäänsä. (Meillä suhde muuttui hiljalleen kaveruudeksi ja on etäisenä sellaisena pysynyt useamman vuoden.)
On kuulemma helvetti irti, jos satun exälleni vaikka työasioissa soittamaan tämän naisen läsnäollessa.
Surettaa tavallaan ajatella näitä mustasukkaisia ihmisiä itseäänkin, että mitähän heidänkin elämästään tulee? Miten voisi varjella kasvavia nuoria, ettei heistä tulisi mustasukkaisuuden riivaamia, vaan osaisivat elää parisuhteissa tasapuolisesti luottamuksen vallitessa?
Yhtäkkiä kuitenkin tämä exäni nykyinen alkoi lähettelemään minulle facebookissa viestejä, että olenko edelleen kiinnostunut exästäni ja että minun pitäisi nyt vihdoin ymmärtää, että hänellä on nyt uusi suhde jota minun tulisi kunnioittaa. Olin ihan puulla päähän lyöty, että mitäköhän h*lvettiä (tosiaan erosta oli jo vuosia ja minulla oli jo uusi suhde eli en todellakaan ollut enää kiinnostunut teini ajan poikaystävästäni). Yritin alkuun ystävällisesti selittää, että pahoittelut jos on jotenkin saanut väärän kuvan ja painotin, että olimme vain kavereita sekä kerroin oman elämäntilanteenti. Ensimmäisellä kerralla tämä toimi, mutta ilmeisesti tämä nainen oli jotenkin silti päätellyt, että minä olen heidän suhteelleen uhka sekä rasite.
Aloin saamaan viikoittan häneltä viestejä, missä hän haukkui minua h*oraksi, joka paneskelee vieraita miehiä, sekopääksi ja että ainoa agendani olisi saada exäni takaisin, "kyllä hän kuulemma niin näkee kaikkien juttujeni lävitse." Aloin lopulta todella väsyä siihen kun ei mikään järkipuhe tuntunut uppoavan tuohon ihmiseen. Kerroin näistä viesteistä eksällenikin, mutta siitäpä vasta riemu repesi kun tämä nainen ilmeisesti luki näitä miehensä facebook keskusteluja ja taas se olin minä joka sain osakseni syyttelyä ja haukkumista. Yritin mahdollisimman paljon tämän jälkeen ignoorata kumpaakin. Exäni välillä laittoi minulle viestejä, joihin saatoin vastata sanalla tai parilla, mutta silloinkin oikeasti pelotti, että koska taas tulee uusi haukkumis/uhkailu viestien ryöppy ja lopultahan tämä nainen sitten blokkasi minut tämän miehen facebookista. Totesin tuossa vaiheessa, että ihan sama, harmillista jos nyt tähän loppuu tämä kaveruus, mutta jos sillä tuo nainen katoaa kimpustani niin olen onnellinen. No ei kadonnut. Seuraavaksi hän kaivoi jostain puhelinnumeroni (olin lopulta itsekkin blokannut hänet) ja alkoi soitella sekä viestitellä noita samoja haukkumis/uhkailu litanjoita kuin aiemmin. Tämä nainen terrorisoi minua koko tämän pariskunnan suhteen ajan ja päättyi vasta sitten kun tämä exäni jätti hänet. Ei tuona aikana edes tuntunut kiinnostavan se, että muutin toiselle puolelle suomea, olin hänen silmissään uhaka ja sellaisena pysyin.
Niin ja loppuhuomiona kerrottakoon, että kuulemma kyseinen nainen petti itse koko heidän suhteensa ajan.
Vierailija kirjoitti:
Olin vain vähän aikaa suhteessa ja jo sinä aikana:
- Lakanoiden vaihto aiheutti aina kamalan kuulustelun, kenen kanssa olen häntä pettänyt lakanoissa
- Hän kävi itse baarissa yksikseen. Tapasi siellä minun miespuolisen kaverin. Hän oli varma, että meillä on suhde, koska olivat tervehtineet baarissa.
- Puhelimen laitoin jo alussa äänettömälle, koska kaikki piippaukset olivat miehiltä.
- Korjautin autoni ja tietysti meillä oli autokorjaajankin kanssa suhde.
- Mies ehdotti että lähtisimme baariin kauemmas. Minulla silloin raskas työpäivä takana ja seuraavana aamuna aamuvuoro ja miehellä ei rahaa. Sanoin, että en lähde. No, minullahan on siellä baarissa sitten oma huoraamo.
- Puhuminen muuttui ylipäänsä vaikeaksi, koska varoin aina puheita, joissa tulisi mitenkään mikään mies mainittua. Koska aina seurasi kuulustelu että mikä suhde meillä on.
- Eikä se mustasukkaisuus rajoittunut tosiaan pelkästään miehiin.
- Erosimme ja sanoin taas kerran hyvin selväsanaisesti, että mies on aivan sairaan mustasukkainen. Kiistää edelleen ja on vain varma, että minulla on muita miehiä.
HUORAAMO! Voi apua! *nauraa katketakseen* Kumma kun mun eksä ei tuota sanaa hoksannu käyttää! "Nussittaa itseään" oli hänen bravuurinsa. Ei sais nauraa, mut minkäs teet. Joskus nauru on parasta lääkettä särkyneeseen sydämeen.
Terv. se joka menikin Prismaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miss Helsingin tapaus vaikuttaa aika selkeästi olevan samaa sarjaa... On todennäköisesti niin syvällä siinä pimeässä helvetissä, ettei usko ulospääsyyn :( Kirjoittaa blogissaan vaikeasta menneisyydestään ja itsetunto-ongelmistaan. Ihanteellinen uhri...
Hänen silmissään näkyy suru ja melankolia, kovia kokeneen ihmisen katse :'(
Vielä yksi tapaus tuli mieleeni. Eksäni teki joskus yövuoroja ollessani kolmen pienen lapsen kanssa hoitovapaalla. Eräänä päivänä hän halusi keskustella kanssani vakavasti: Hän oli saanut kuulla varmalta taholta, että minä käyn heittämässä yökeikkaa huoraamassa aina kun hän on yövuorossa. En tiedä kumpi loukkasi enemmän; se että hän epäili mua huoraamisesta vai se, että olisin muka jättänyt pienet lapset yksin kotiin nukkumaan..Ja missähän hän kuvitteli mun piilottelevan niitä rahoja! Panaman tilillä varmaan! :D
Terv. Prisma-nainen
Vierailija kirjoitti:
Vielä yksi tapaus tuli mieleeni. Eksäni teki joskus yövuoroja ollessani kolmen pienen lapsen kanssa hoitovapaalla. Eräänä päivänä hän halusi keskustella kanssani vakavasti: Hän oli saanut kuulla varmalta taholta, että minä käyn heittämässä yökeikkaa huoraamassa aina kun hän on yövuorossa. En tiedä kumpi loukkasi enemmän; se että hän epäili mua huoraamisesta vai se, että olisin muka jättänyt pienet lapset yksin kotiin nukkumaan..Ja missähän hän kuvitteli mun piilottelevan niitä rahoja! Panaman tilillä varmaan! :D
Terv. Prisma-nainen
Huh huh... Noilla joillakin yksilöillä tuo sairas mieli menee rationaalisen ajattelun edelle ihan täysin. Pakko viirata jotenkin päässä, että tuollaisia ajatuksia pystyy edes leikillään pyörittelemään siinä pienessä putkiaivoisessa päässään, saati että alkaisi tosissaan syyttämään rakkaintaan (!!!) moisesta!
Vierailija kirjoitti:
Miss Helsingin tapaus vaikuttaa aika selkeästi olevan samaa sarjaa... On todennäköisesti niin syvällä siinä pimeässä helvetissä, ettei usko ulospääsyyn :( Kirjoittaa blogissaan vaikeasta menneisyydestään ja itsetunto-ongelmistaan. Ihanteellinen uhri...
Hänen silmissään näkyy suru ja melankolia, kovia kokeneen ihmisen katse :'(
Tyttöriepu Iltiksessä päivittelee, miten monet elävät tuollaista koko ajan, kun hän on ihan romuna siitä, että se sattua KERRAN.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ei kai tuollainen ikinä tule ihan puskista? Ensimmäistä lyöntiä edeltää aina kyttääminen, kontrollointi ja henkinen väkivalta.
Miss Helsinki on varmasti elänyt jo pitkään alistettuna, mutta ei kykene myöntämään sitä itselleen. Miehelle oli varmaan viimeinen pisara se, miten paljon tyttö sai huomiota, kun osallistui kisaan ja vielä voitti. Oli varmaan erehtynyt hymyilemään jollekin fanille. Tulisipa pian järkiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan neuvo jokaiselle naiselle! jos miehesi yrittää mitenkään rajoittaa menojasi, jos ne eivät ole mitään petturuuteen liittyvää niin älkä hyväksykö niitä miehiltänne. Hullua oikeasti, mutta silti totta, että suuri osa suomiuroista on yhtä pahoja kuin muslimimiehet!!!
Kukahan totakin on alapeukuttanut?
Juuri näin on ja pitäisi varoituskellojen soida. Tosin se etenee niin hitaasti usein, että hulluuksia ei eka erota.
Mullakin mies käytännössä raiskasi fate fuckina, kun en vastannut puhelimeen. Ja mökötti, jos kävin yksin jossain. Kaverin kanssa oli ok esim käydä syömässä, muttei yksin ilman esiliinaa. Jos menin jonnekin mitä kertakaikkiaan vaan ei voi kukaan ääneen arvostella, niin kyllä silti piti mykkäkoulun tapaista jälkeenpäin. Ja muutoin tarkkaili laittautumista, mutta hänen kanssaan liikkuessa oli sama kuin joku kirjoitti täällä, että piti laittautua huorannäköiseksi, että kelpasi esitellä.Kerran mies kertoi, millä nettisivuilla surffaan päivän aikana ja kuinka paljon. En tiedä oliko se vain arvaus vai seurasiko jostain sitä. En kyllä usko, on niin ylpeä että varmaan ei oman mimäkuvansa takia periaatteesta aiheutuisi kunnolla stalkkaamaan, manipuloi pikemminkin.
Alapeukutin, koska luki että "suuri osa suomiuroista". En suostu uskomaan, että nuo umpisairaat on suuri osa, vaikka itsekin olen sellaiseen sekaantunut. Kammottava vähemmistö kylläkin.
Suuri osa, ei suurin osa.
Luin ihan oikein. Edelleen uskon että kyseessä on pieni eikä suuri osa miehistä. Älkää nyt väittäkö, että umpihullu kyttäys on tavallista. Siksi siihen ei tajua reagoida oikein, kun ei sellaista käytöstä osaa odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Miss Helsingin tapaus vaikuttaa aika selkeästi olevan samaa sarjaa... On todennäköisesti niin syvällä siinä pimeässä helvetissä, ettei usko ulospääsyyn :( Kirjoittaa blogissaan vaikeasta menneisyydestään ja itsetunto-ongelmistaan. Ihanteellinen uhri...
Hänen silmissään näkyy suru ja melankolia, kovia kokeneen ihmisen katse :'(
Toivon Miss Helsingin pääsevän siitä helvetistä pois. Toitottavasti hän löytää elämälleen uuden suunnan. Hän on niin ihana ja kaunis nainen.
Näistä vaihtoehdoista tervejärkinen ihminen älyäisi häipyä suhteesta.