Perheen, työn ja itsestä huolehtimisen (liikuntaharrastus) yhteensovittaminen ei tunnu onnistuvan ja koko ajan stressaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

Kyllä tuntuu liikunta toimivan ja antavan hyvän mielen... Olet oikea malliesimerkki kuinka harrastus, varsinkin liikunta tukee arkipäivän jaksamista ja antaa seesteisen mielen, josta koko perhe nauttii. Eiku...

Mahdat olla ihana vaimo, kireä kuin viulunkieli ja mieliala muutenkin kuin perseeseen ammutulla karhulla. Mutta pääasia, että on timmi kroppa 😂

Jos olisit sinäkin lukenut viestini, olisit huomannut että en kohta kuukauteen ole päässyt treenaamaan. Jos olisin, en esim nyt olisi täällä vaan salilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Liikuntaa voi yhdistää arkisiin askareisiin. Kävelet osan työmatkasta, kuntoiletnostelemalla lapsia, leikkimisen yhteydessä teet keppijumppaa. Ei kuntoilua tartte tehdä cain kuntosalilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Liikuntaa voi yhdistää arkisiin askareisiin. Kävelet osan työmatkasta, kuntoiletnostelemalla lapsia, leikkimisen yhteydessä teet keppijumppaa. Ei kuntoilua tartte tehdä cain kuntosalilla.

Niin suunnilleen teenkin, se on normaalia arkiaktiivisuutta. Ei tavoitteellista treeniä, johon keskittyy ja jossa seuraa kehitystä. Onneksi edes yksi sentään todella tajuaa, mistä on kyse. Mä en sentään koskaan ole itkenyt suoraan sen takia, etten pääse treenaamaan. Väsymyksen takia kyllä monestikin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

No siinä mielessä tavoitteissasi on jotakin pielessä, että ne eivät tällä hetkellä edistä perheesi onnellisuutta vaan toimivat sitä vastaan. Miksi vetoat kipujen ja särkyjen karkottamiseen, kun olet jo myöntänyt, että salitreenien tavoite on "timmi kroppa"? Sillä tuskin on hyvän vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä.

Miksi olet ylipäätään hankkinut lapsia?

Toinen tavoite, ei ensimmäinen. Ja voin kyllä sanoa, että hyvä kunto ja kroppa on kyllä ainakin parisuhteen hyvinvoinnille ennemmin etu kuin haitta ja hyvä parisuhde on lasten etu. Ap

siinä ei kroppa paljon merkkaa jos ihminen on kireä ja stressaantunut. Tuntuu että suoritat sitä parisuhdettakin. Ota ensin aikaa itsellesi kun saat lapset nukkumaan, aikuinen mies voi odottaa sen verran. Kun itse voit hyvin, parisuhde voi hyvin ja se vaikuttaa lapsiinkin. 

No alankin tehdä sitä kehonhuoltoa muutamana päivänä viikossa jatkossa ennen kuin parisuhdeaika alkaa. Tai siinä samalla. Niin ja usein mies nukuttaa pienemmän, isompi menee jo itse nukkumaan. Ap

Parisuhdeaika? Mitä helvettiä? Onko päiväsi tosiaan jaettu, nimetty ja suunniteltu kaikki etukäteen? Mikä ihmeen parisuhdeaika? Kehonhuoltoaika, parisuhdeaika, harrastusaika. Relaa vähän, kireys helpottaa.

En mä usko, että miehesikään tykkää tuollaisesta parisuhteen suorittamisesta. "Ensin huollan kehoani vartin, sitten tulen ottamaan poskeen johon on aikaa viisi minuuttia ennenkuin menen tekemään seuraavaa palaa piirakkakaaviostani"

Miksi ette voi yhdessä istua sohvalla katsomassa jotain kivaa leffaa tai juttelemassa tai pelaamassa Kimbleä? Miksi ihmeessä suoritat niin hitosti? Et ole parempi äiti, etkä puoliso vaan huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

Oireenne kertovat vain siitä, että päänne ei ole kunnossa. Henkisesti. Teidän pitää koko ajan olla tekemässä jotain, että saatte päänne sisällä huutavan äänen vaimennettua. Jos hetkeksi pysähtyisitte kuuntelemaan ajatuksianne ja tunteitanne, huomaisitte jotain ikävää, minkä haluatte blokata ulos.

Jos elämässä on kaikki kunnossa, ei ihmisen tarvitse taukoamatta suorittaa sitä ja tehdä koko ajan jotain.

Itse luovuin kiireestä viisitoista vuotta sitten ja en ole kaivannut. Minä voin istua mainiosti perheeni kanssa sohvalla koko illan chillaten ja maailmani pyörii silti. Ei vaivaa krampit eikä migreenit eikä housuissa pyöri muurahaiset. Olen sovussa itseni ja maailmani kanssa.

Ei elämä ole suorittamista varten. Kukaan ei teitä kuitenkaan muista sadan vuoden kuluttua vaikka kuinka hampaat irvessä eläisitte ja ähkisitte salilla ahdistuksenne ja migreenienne kanssa.

Viisauden sanoja! Monien ihmisten jatkuvat sairastelukierteet, migreenit yms. ovat osittain psykosomaattista oireilua kiireisestä elämäntavasta ja henkisestä olotilasta, joka heillä on. He eivät vain osaa nähdä sen ulkopuolelle, mitä muuta elämä voi olla kuin jatkuvaa suorittamista - jatkuvaa tyytymättömyyden, kiireen ja suorittamisen kierrettä.

Enkä nyt meinaa, että kaikkien pitäisi esim. jättää työnsä ja alkaa laiskotella 24/7, vaan kyse on sopivan tasapainon löytämistä. Tietty määrä aktiviteetteja ja virikkeitä tekee hyvää meille, mutta tarvitaan myös lepoa, rauhoittumista ja myös mielen sekasorron rauhoittamista - sitä, ettei tee mitään. Tämän taidon moni viriketulvassa elävä ihminen on nykyään kadottanut. Sitten ratkaisuksi haetaan lisää suorittamista ja hankitaan taas uusi harrastus (jooga, mindfulness jne.), vaikka tämän rauhan voisi löytää ihan itsestään arjessa.

Tosin se vaatii juuri sitä karsimista ja priorisointia. Nykyihminen ei vain siedä tilannetta, että hän ei voi saada kaikkea samaan aikaan ja koko ajan. Elämä nähdään niin lyhytjännitteisesti eikä oikeasti ajatella, miten pitkä elämä on, ja että siihen sisältyy erilaisia vaiheita. Joka vaiheessa ei tarvitse tehdä 110-prosenttisesti kaikkea. Ihanaahan se on, että elämässä on paljon asioita, jotka kiinnostavat, mutta kääntöpuoli on se, että ihminen ei vain jaksa ja sitten ollaan koko ajan kipeinä kun ei kuunnella omaa mieltä ja kroppaa.

Lapsillekin jää kuitenkin mieleen lähinnä se tunnelma, joka lapsuudessa vallitsi. Onko heidänkin päänsä sitten isona hälyä täynnä, jota pitää paeta jatkuvalla suorittamisella (en hyväksy itseäni muuten!), vai onko siellä pohjalla rauha, jonka päälle rakentaa tasapainoista elämää?

En ole ap, mutta se toinen jolla on rintarangan ongelmia ja rakenteelliset ongelmat eivät liity mieleen vaan rakenteeseen. Tällöin myös on altis lihasongelmille koska rakenteessa on vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

No siinä mielessä tavoitteissasi on jotakin pielessä, että ne eivät tällä hetkellä edistä perheesi onnellisuutta vaan toimivat sitä vastaan. Miksi vetoat kipujen ja särkyjen karkottamiseen, kun olet jo myöntänyt, että salitreenien tavoite on "timmi kroppa"? Sillä tuskin on hyvän vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä.

Miksi olet ylipäätään hankkinut lapsia?

Toinen tavoite, ei ensimmäinen. Ja voin kyllä sanoa, että hyvä kunto ja kroppa on kyllä ainakin parisuhteen hyvinvoinnille ennemmin etu kuin haitta ja hyvä parisuhde on lasten etu. Ap

siinä ei kroppa paljon merkkaa jos ihminen on kireä ja stressaantunut. Tuntuu että suoritat sitä parisuhdettakin. Ota ensin aikaa itsellesi kun saat lapset nukkumaan, aikuinen mies voi odottaa sen verran. Kun itse voit hyvin, parisuhde voi hyvin ja se vaikuttaa lapsiinkin. 

No alankin tehdä sitä kehonhuoltoa muutamana päivänä viikossa jatkossa ennen kuin parisuhdeaika alkaa. Tai siinä samalla. Niin ja usein mies nukuttaa pienemmän, isompi menee jo itse nukkumaan. Ap

Parisuhdeaika? Mitä helvettiä? Onko päiväsi tosiaan jaettu, nimetty ja suunniteltu kaikki etukäteen? Mikä ihmeen parisuhdeaika? Kehonhuoltoaika, parisuhdeaika, harrastusaika. Relaa vähän, kireys helpottaa.

En mä usko, että miehesikään tykkää tuollaisesta parisuhteen suorittamisesta. "Ensin huollan kehoani vartin, sitten tulen ottamaan poskeen johon on aikaa viisi minuuttia ennenkuin menen tekemään seuraavaa palaa piirakkakaaviostani"

Miksi ette voi yhdessä istua sohvalla katsomassa jotain kivaa leffaa tai juttelemassa tai pelaamassa Kimbleä? Miksi ihmeessä suoritat niin hitosti? Et ole parempi äiti, etkä puoliso vaan huonompi.

Hehe, se parisuhdeaika tarkoittaa juuri yhdessä leffan katsomista ja jos hyvin käy, seksiä on joko ennen tai jälkeen. En "ota poskeen" koska mies ei siitä niin välitä, paitsi esileikkinä joskus hetken ajan koska itse haluan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

mene sinne sohvalle sen sjaan että palstailet. Itse olen sohvalla parhaillaan ja jumppaan samalla ja otan rennosti. 

Joo ei viikonloppuisin ole mitään ongelmia. La ja su ehtii helposti treenata 2h molempina päivinä ja istuakin. Arkipäivät ovat kiireisempiä ja hankalampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ajattelun sumentavan stressin oireita. Suosittelen meditaatiota. 10 minuuttia päivässä riittää. Kun stressitaso laskee, asioille löytyy ne oikeat mittasuhteet ja elämästä osaa taas nauttia.

Tämä on totta. Ja se johtuu eniten siitä, etten kohta kuukauteen ole päässyt salille sairastelujen takia.

Kiitos sille joka laitoit vinkkejä. Vaikka ne eivät ehkä meillä toimi, inspiroivat keksimään itse uusia mahdollisuuksia liikkua. Yksi ongelma on se, etten edes haluaisi liikkua perheen kanssa (paitsi vaunulenkit sujuvat) koska sitten oma aika vähenisi. Ap

Salilla käynnissä on ainakin minulla hyvin paljon meditatiivisia elementtejä kuten täydellisesti hetkeen (suoritukseen) keskittyminen. Laskemalla stressiäsi voisit ehkä vähentää saisastuvuuttasi ja päästä taas salille.

Kyllä! Juuri se on se juttu, on pakko keskittyä, tai käy huonosti, isoja painoja kun liikuttelee. Ap

Jos meditointitekniikat eivät ole sinulle tuttuja (ovat kyllä etittäin helppoja) voisit vaikka kokeilla painoharjoittelua mielikuvaharjoituksena. Ensin hiljennyt niin että tunnet koko kroppasi ja hengityksesi ja sitten teet painoharjoituksia vaihe vaiheelta niin että kuvittelet kaiken, miltä lihaksissa, käsissä, hengityksessä jne. Tuntuu. Siirryt ajatuksissasi pois kotoa salille, kuulet ja tunnet myös ympäristön.

P.s.

Onnea ap, olet onnistunut saamaan palstan aggressiivisimmat kahelit kimppuusi. Ehkä parempi kuitenkin että ovat täällä, eivätkä potki ihmisiä kadulla ;)

Menee kyllä pikkuisen yli hilseen apn asenne. Kukaan ei pakota tekemään lapsia, ellei apn jossain suorittamisen säännöissä sanota että kaksi lasta on hankittava kiinnostaa tai ei.

Olet nyt kuitenkin perustanut perheen ja kun lapset ovat pieniä, niin joksikin aikaa vain pitää laittaa se oma napa viimeiselle sijalle. Lapset on melkoinen lahja ihmiselle ja ovat vähän aikaa pieniä. Nauti heistä, treenatkaa vain sen verran että ehditte tehdä sitä koko perhe yhdessä. Ihmettelen miehesi kärsivällisyyttä jos sinä et osallistu siivoomiseen ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

Joka toista haukkuu, se on ite. Tämä on muuten tieteellinen tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

Oireenne kertovat vain siitä, että päänne ei ole kunnossa. Henkisesti. Teidän pitää koko ajan olla tekemässä jotain, että saatte päänne sisällä huutavan äänen vaimennettua. Jos hetkeksi pysähtyisitte kuuntelemaan ajatuksianne ja tunteitanne, huomaisitte jotain ikävää, minkä haluatte blokata ulos.

Jos elämässä on kaikki kunnossa, ei ihmisen tarvitse taukoamatta suorittaa sitä ja tehdä koko ajan jotain.

Itse luovuin kiireestä viisitoista vuotta sitten ja en ole kaivannut. Minä voin istua mainiosti perheeni kanssa sohvalla koko illan chillaten ja maailmani pyörii silti. Ei vaivaa krampit eikä migreenit eikä housuissa pyöri muurahaiset. Olen sovussa itseni ja maailmani kanssa.

Ei elämä ole suorittamista varten. Kukaan ei teitä kuitenkaan muista sadan vuoden kuluttua vaikka kuinka hampaat irvessä eläisitte ja ähkisitte salilla ahdistuksenne ja migreenienne kanssa.

Viisauden sanoja! Monien ihmisten jatkuvat sairastelukierteet, migreenit yms. ovat osittain psykosomaattista oireilua kiireisestä elämäntavasta ja henkisestä olotilasta, joka heillä on. He eivät vain osaa nähdä sen ulkopuolelle, mitä muuta elämä voi olla kuin jatkuvaa suorittamista - jatkuvaa tyytymättömyyden, kiireen ja suorittamisen kierrettä.

Enkä nyt meinaa, että kaikkien pitäisi esim. jättää työnsä ja alkaa laiskotella 24/7, vaan kyse on sopivan tasapainon löytämistä. Tietty määrä aktiviteetteja ja virikkeitä tekee hyvää meille, mutta tarvitaan myös lepoa, rauhoittumista ja myös mielen sekasorron rauhoittamista - sitä, ettei tee mitään. Tämän taidon moni viriketulvassa elävä ihminen on nykyään kadottanut. Sitten ratkaisuksi haetaan lisää suorittamista ja hankitaan taas uusi harrastus (jooga, mindfulness jne.), vaikka tämän rauhan voisi löytää ihan itsestään arjessa.

Tosin se vaatii juuri sitä karsimista ja priorisointia. Nykyihminen ei vain siedä tilannetta, että hän ei voi saada kaikkea samaan aikaan ja koko ajan. Elämä nähdään niin lyhytjännitteisesti eikä oikeasti ajatella, miten pitkä elämä on, ja että siihen sisältyy erilaisia vaiheita. Joka vaiheessa ei tarvitse tehdä 110-prosenttisesti kaikkea. Ihanaahan se on, että elämässä on paljon asioita, jotka kiinnostavat, mutta kääntöpuoli on se, että ihminen ei vain jaksa ja sitten ollaan koko ajan kipeinä kun ei kuunnella omaa mieltä ja kroppaa.

Lapsillekin jää kuitenkin mieleen lähinnä se tunnelma, joka lapsuudessa vallitsi. Onko heidänkin päänsä sitten isona hälyä täynnä, jota pitää paeta jatkuvalla suorittamisella (en hyväksy itseäni muuten!), vai onko siellä pohjalla rauha, jonka päälle rakentaa tasapainoista elämää?

En ole ap, mutta se toinen jolla on rintarangan ongelmia ja rakenteelliset ongelmat eivät liity mieleen vaan rakenteeseen. Tällöin myös on altis lihasongelmille koska rakenteessa on vikaa.

Kirjoitinkin, että MONIEN ihmisten jatkuvat sairastelukierteet, migreenit yms.  ovat osittain psykosomaattista oireilua kiireisestä elämäntavasta ja henkisestä olotilasta. En nyt suoraan viittaa sinuun tai ap:hen, koska en voi tietää teidän tilanteesta juuri mitään. Viittaan vain yleisesti tähän nykyajan elämänmenoon kun yhä useampi väsyy ja on jatkuvasti kireä ja kärsii riittämättömyydentunteesta. Kuten ap:kin.

Meditointi vaatii sekin omaa rauhallista aikaa, eikö? ;) Mutta toki pitäisi yrittää myös ajatuksin saada stressiä vähemmälle.

Toki teen kotitöitä, mutta mies kyllä vastaa siivouksesta suurimmaksi osaksi. Minä olen vastannut yöheräilyistä ja aikaisista aamuista. Näin olemme sopineet.

Tässä kahvakuulailun sarjatauolla viestin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovu nyt ensimmäiseksi noista naurettavista "tavoitteistasi" treenaamisen suhteen. Sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, saatko nostettua penkistä X vai Y kilogrammaa, eivätkä tuollaiset asiat lisää perheesi onnellisuutta piirun vertaa. Sovita "treenaamisesi" sellaiseksi, että se tukee elämäntilannetta, jossa nyt olet.

Toisekseen muuta työergonomiaasi niin, ettet ole koko ajan jumissa. Ei ole normaalia tarvita neljä rankkaa liikuntakertaa viikossa vain siihen, että pysyt toimintakykyisenä. Työn ei ole tarkoitus saada sinua jatkuvasti tukielinvaivaiseksi. Tämä on työsuojelukysymys viime kädessä, joten mars sopimaan uusista järjestelyistä pomon kanssa. Suosittelen esimerkiksi seisomatyöpistettä, jos sinulla ei sellaista jo ole.

Tavoitteellinen liikkuminen on niitä asioita, jotka ilmeisesti on äidiltä kielletty. Itse ymmärrän tavallaan hyvin ap:n pointin, joskin turha marttyyrimaisuus ärsyttää. Itse kärsin kovasti siitä, etten saa treenata niin paljon kuin haluaisin ja silloin kun haluaisin. Oikeastaan se on asia, joka syö minua sisältä ja saa hetkittäin katumaan lasten hankkimista. En halua treenata ihan mitä tahansa liikuntaa vaan sitä, jota rakastan eniten. En välitä uimisesta eikä se mitenkään voi korvata sen liikuntalajin harrastamista, jota haluan. Liikunnan kuitenkin tulee olla mielekästä ja minulle siihen liittyy voimakkaasti tavoitteellisuus ja sellainen täysillä tai ei ollenkaan -fiilis. 

Tiedän, että tässä pitäisi nyt osata luovuttaa ja asettaa lapset etusijalle. Ja olenkin tehnyt niin, mutta kyllä se tosiaan syö sisältä ja kovaa. Itkettää ja suututtaa vuorotellen. Äitiys on isolta osin luopumista, tai on ollut ainakin minulle. Luovut joka päivä itsellesi tärkeästä asiasta, josta sait ennen mielekkyyttä elämääsi. En ole hyvä luopumaan, työstän sitä koko ajan. Kun harkittiin lasten tekemistä, luulin luopumisen olevan helpompaa, ja niin se olikin alkuun. Nyt kun tätä on eletty aika pitkään, alkaa se luopuminen olemaan jatkuvasti vaikeampaa.

Miksi minusta tuntuu, että nykyään yhä useammalle ihmiselle tavallinen harmaa arki tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa? Vaikka luonteenlujuutta pitäisi olla sen perusteella, että on opiskeltu pitkään ja harrastettu tavoitteellisesti jotain rasittavaa urheilulajia, ei sitten jaksetakaan elää normaalia elämää? Työ-kauppa-koti-parisuhde-lapset on sellainen ultramaraton ja Bermudan kolmio, että päässä alkaa sumenemaan ja mieli järkkymään. Ei kestetä sitä tavallisimmasta tavallista, normaalia arkea yhtään. Heti alkaa kolottaa ja migreeni vaivaamaan. Onko se siitä kiinni, että sitä ei voi täydellisen itsekkäästi ohjailla ja hallita? Pitää luopua omahyväisestä itsekkyydestään ja ajastaan jonkun toisen hyväksi, ainakin osittain toisenkin säännöillä.

Hedonistinen elämäntapa ja asenne on suurimmassa osassa varmasti tällaisten ongelmien takana. Maailmassa on muitakin, joiden etu voi ajaa oman edun edelle ja sitä ei kestetä.

Tää koko keskustelu on ihan järjetön, koska ap:lle ei kelpaa mikään ja toisaalta rivien välistä paistaa melkoinen saamattomuus ja todellakin organisointikyvyn puute.

Mies hoitaa lapsia ja siivoaa ja tekee enemmän kotihommia kuin ap, ja silti ennättää salille 4 kertaa viikossa? Miksi ei ap:ltä onnistu sama?

Keskustelusta voisi tullakin jotakin, jos ap laittaisi tänne summittaisen päiväohjelmansa, josta näkisi, mihin se aika menee ja missä pitää parantaa.

Mutta niin pitkään kun tää on tämmöistä nyyh migreeni pakko päästä salille mutta en osaa järjestää -mankumista niin halleluja.

No mulla ainakin oli migreeni jo lapsena ja etenkin teini-ikäisenä. Myönnän kyllä olevani hedonisti jolle tavallinen tylsä arki ei riitä, jos se tarkoittaisi sitä, etten saisi hetkeäkään aikaa keskittyä itseeni. Ap

Ei ne lapset ole aina pieniä! Opettele liikkumaan eri tavalla, lasten kanssa ja yksin silloin kun on mahdollisuus .Relaa hyvä ihminen! Silloin kun lapset oli pieniä, niin oli pakko luopua joistain asioista. Niin se vaan menee. Nyt on aikaa treenata taas, kun ovat jo 16v, 15v ja 10v. :)

Vaikka en oikein tykkää ap:n tyylistä kirjoittaa ja vastata kritiikkiin, niin täytyy kyllä sanoa, että ihmiset ovat aivan helvetin vieraantuneita kropan normaaleista tarpeista ja liikunnan positiivisista vaikutuksista terveyteen, jos parin kävelylenkkiä ja muutaman venytyksen työpäivän lomassa pitäisi riittää pitämään kunnossa istumatyöläisen tuki- ja liikuntaelimistön, päästä puhumattakaan. Ilmankos suomalaisissa on todella paljon porukkaa, joiden lihaskunto on huono tai surkea, ihan tutkitusti. Vanhukset kompuroivat ja kaatuilevat, koska kroppaa tasapainossa pitävää lihasmassaa ei ole, läskiä enintään. Äidit eivät meinaa palautua raskauksista ollenkaan ja arkisten vähäistäkään voimaa vaativien askareiden hoitaminen tuntuu raskaalta. Hartiat ovat jumissa, selät prakaavat, päätä särkee ja pierettää. Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovat yksi suurimmista sairauslomien syistä, vaikka olisivat monesti ehkäistävissä sillä, että kroppa olisi siinä kunnossa, ettei työnteko johtaisi vammoihin. Liikunta ehkäisee ja hoitaa tutkitusti myös uusinta kansansairauttamme, masennusta, ja lievittää kipu- ja ahdistustiloja. Lapsetkin liikkuvat hälyttävän vähän - ihan hyvä, jos ap saisi esimerkillään opetettua liikunnallista elämäntapaa lapsilleenkin. 

Voitte yrittää sulkea silmänne ihan rauhassa, mutta kyllä terveyden ylläpitoon tarvitaan aivan minimissään pari tuntia hikiliikuntaa ja pari tuntia rauhallisempaa kestävyysliikuntaa viikossa. Jos kaikki matkat liikutaan autolla ja työssä lähinnä istuskellaan, niin tuohon vielä pari tuntia lisää. Lihashuoltoa unohtamatta. Pari kertaa viikossa pitäisi tehdä lihaskuntoa (joko kehonpainolla hyvällä tekniikalla ja vaatimustasoa nostaen tai sitten lisäpainoin esim salilla, jumppatuntien painojen heiluttaminen ei monesti riitä) meistä AIVAN JOKAISEN, koska hyvä lihaskunto on se, jolla selät ja niskat pysyvät vetreinä ja jolla vanhakin jaksaa porskuttaa. Kovalla aerobisella treenillä taas ehkäistään sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia, joihin suomalaiset yleisimmin kuolevat. Tällaiset liikuntamäärät eivät ole todellisuuspakoa, vaan nimenomaan todellisuuden kohtaamista. Ihminen on luotu liikkumaan monipuolisesti, kiipeilemään, kantamaan taakkoja, juoksemaan, kykkimään ja touhuamaan, ei istumaan päätteen ääressä 40h/vko + vapaa-ajan tietokoneen ja tv:n töllötys. 

Kyllä, riittävän liikunnansaannin turvaaminen ruuhkavuosina on vaikeaa. Siksihän suomalaisista suurin osa liikkuu aivan liian vähän ja liian yksipuolisesti - sitä ei uskota, että kevyt kävely ja pyöräily eivät riitä. Puutarhatyöt, joiden lomassa liikutellaan vähän painavampaa multasäkkiä viidesti kesän aikana ja viiden litran kastelukannua silloin tällöin, eivät riitä. Se, että työpäivän aikana on jaloillaan ja tekee jotain monotonista liikettä, ei riitä - silloin juuri mm. keskivartalon lihasten kunto on erityisen tärkeää, jottei tule rasitusvammoja. 

Aloittajan tavoitteet eivät mielestäni ole itsekkäitä, vaan on lapsille ja puolisollekin eduksi, että perheen äiti voi hyvin ja on sitä kautta jaksavampi. Toisaalta perhe on hankittu, joten liikuntaa on opeteltava harrastamaan perheen ehdoilla. Ainakin pienempien lasten kanssa matalasykkeistä liikuntaa on helppo harrastaa - lähtee vain ulos ja luontoon lasten kanssa. Siinä lomassa voi vaikka vähän venytellä ja pyöritellä hartioita vetreämmiksi, kun lapset pysähtyvät ihmettelemään jotain polunposkesta löytämäänsä. Hyvää intervallitreeniä saa pulkkamäessä - kiskoo lapsen pulkassa mäkeä ylös täysillä ja hölköttelee sitten mäen alas samalla kun lapsi laskee sen pulkalla. Lapsen voi myös haastaa juoksukilpailuun mäen laelle, jotta hänkin saa liikuntaa. Hiihto ja luistelu ovat myös hyviä kevyitä lajeja, joita voi harrastaa lasten kanssa, ja samalla tulee yhdessäoloa ja lapsillekin raitista ilmaa ja liikuntaa. Mikäli mahdollista, työmatkoihin kannattaa panostaa ja välttää autoilua. Jo se, että liikkuu julkisilla, tuottaa edes jonkin verran askeleita. Pyöräily vaikka juna-asemalle tai sitten ihan työpaikalle saakka on hyvä ajatus - itse hommasin nopean cyclocross-pyörän, ja nyt saan työmatkoista tehtyä ihan kunnon treenikertoja. Jos lapsi on vaunuikäinen, voi lähteä vaunulenkille, josta osa tai koko lenkki juosten (juoksuvaunut helpottaa). Kesällä lasten kanssa voi käydä pyöräilemässä. Uinti uimahallissa ja luonnonvesissä on hyvää selkä- ja hartiatreeniä. Jos onnistuu, kauppakassit voi tuoda kävellen kotiin. Mahdollisimman paljon liikuntaa arjen normaalien toimintojen yhteydessä. 

Kuntosalitreeni on kuitenkin hyvä pitää mukana - se ei oikealla tekniikalla tehtynä ja kehoa kuunnellen todellakaan pahenna migreeniä, kuten joku väitti, vaan ehkäisee sitä. Usein migreenissä on myös tension neck -komponenttia mukana, jolloin lihasharjoittelu ja -huolto on paras hoitokeino. Välillä tilanne kuitenkin on sellainen, ettei salille pääse. Sille ei mitään voi. Kannattaa hommata kotiin pari eripainoista kahvakuulaa - toinen 20 tai 24kg. Lisäksi käsipainot, joiden painoa saa säädeltyä levyjä vaihtelemalla. Pari erilaista vastuskuminauhaa. Näillä saa jo hyvin treenattua käsivarret, olkapäät, yläselän ja hienosäädettyä rintatreeniä. Ihan hyvät askelkyykkyharjoituksetkin irtoaa. Lantionnostoja voi tehdä myös, ja vaikeuttaa pitämällä jalkoja foam rollerin päällä. Mukaan vielä hyvät kehonpainoliikkeet - dipit, leuanvedot jos mahdollista, yhden jalan kyykyt ja punnerrukset sekä erilaiset lankkuvariaatiot - niin koko kehon raskas treeni on tehtävissä. Kun ottaa vielä cirquitina, niin hiki lentää varmasti! Eikä treenin tarvitse kestää kuin 30-45min. Kehonhuolto on hyvin myös tehtävissä kotona, foam roller ja perus pilatesliikkeet sekä dynaamiset venytykset, niin kroppa pysyy venyvänä. Vastuskuminauhat ovat myös erinomainen väline kevyemmän niskajumeja helpottavan niska- ja hartiaharjoittelun tekoon. Sellainen kannattaa olla töissäkin mukana, niin alkavan jumin saa avattua vaikka kesken päivän. 

Liikuntahetket kannattaa laittaa vaikka keittiön seinälle treenikalenteriin, ja lasten kanssa sovitaan, että äitiä ei treenihetkien aikana häiritä. Helpointa tietty on, jos treeni tehdään joko aamulla ennen lasten heräämistä tai illalla lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Ei pidä olla liian ankara itselleen - kyllä sen salitreenin voi joskus korvata lumisodalla lasten kanssa. Toisaalta ymmärrän hyvin, ettei lipsuminenkaan kiinnosta, itsellenikin selkävikaisena sali- tai muu kunnon lihastreeni on täysi elinehto, en pärjää muuten. 

Niin ja lisään vielä, että sairastelu helpottaa, kun lapsille tulee vähän ikää. Mahdollisimman hyvä fyysinen kunto ehkäisee flunssiakin. Lisäksi kannattaa syödä monipuolisesti ja muistaa 50-100ug D-vitamiiniannos joka päivä. Itse käytän flunssa-aikana myös sinkkiä säännöllisesti. Jos kurkku tuntuu yhtään karhealta ja viluttaa, niin äkkiä yliannos sinkkiä ja C-vitamiinia naamaan -> alkava flunssa saattaa talttua sillä. Myös riittävät yöunet ovat ehdottoman tärkeät, jotta keho jaksaa suojautua pöpöiltä. Käsien pesu saippualla on helppo ja halpa tapa tautien tarttumista estämään. Mutta kyllähän pienten lasten vanhemmat sairastelevat, ei sitä kokonaan saa estettyäkään. Jos tauti iskee, niin riittävä lepo ja liikuntatauko estää komplikaatiot. 

-137

Vierailija kirjoitti:

No mulla ainakin oli migreeni jo lapsena ja etenkin teini-ikäisenä. Myönnän kyllä olevani hedonisti jolle tavallinen tylsä arki ei riitä, jos se tarkoittaisi sitä, etten saisi hetkeäkään aikaa keskittyä itseeni. Ap

Kun alkaa vanhemmaksi, muuttuu elämän tärkeimmäksi tehtäväksi lasten kasvatus ja heistä huolehtiminen itsensä viihdyttämisen sijaan. Kaksikymmentä vuotta aikaa opettaa kuinka pärjätä elämässä. Sen jälkeen voi taas keskittyä itseensä. Niin se elämä menee. Normaalia kiertokulkua.

Itse luovuin ex-tempore euroopan turneista moottoripyörällä lasten eteen. Ei harmita. Omat vanhempani ovat aikanaan minun eteeni luopuneet omista huvituksistaan ja nyt on minun vuoroni keskittyä jälkikasvuun.

Meillä on ollut kahdeksan vuoden aikana viisi yökyläilyä, jolloin olemme saaneet olla ihan vain kahdestaan. Ei ole polla hajonnut. Minä ja puolisoni viihdymme kotonamme ja keskenämme joten meidän ei ole "pakko" päästä arkeamme pakoon. Elämä on mukavaa ilman irtiottoja perheestämme.

Vierailija kirjoitti:

No mulla ainakin oli migreeni jo lapsena ja etenkin teini-ikäisenä. Myönnän kyllä olevani hedonisti jolle tavallinen tylsä arki ei riitä, jos se tarkoittaisi sitä, etten saisi hetkeäkään aikaa keskittyä itseeni. Ap

Sitä suuremmalla syyllä: miksi ihmeessä olet hankkinut lapsia? Ilman lapsia saisit keskittyä kehoosi ja tuloksiisi vaikka monta tuntia päivässä. Jos et ole ymmärtänyt, että omasta ajasta on väistämättä luovuttava, lähtökohtasi vanhemmuuteen on ollut virheellinen.