Perheen, työn ja itsestä huolehtimisen (liikuntaharrastus) yhteensovittaminen ei tunnu onnistuvan ja koko ajan stressaa!

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

Joko on ehdotettu kodin- ja lastenhoitoon maksullisia palveluita? Näin jäisi aikaa työlle ja harrastuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei voi saada. Ehkä saisit jonkun jumpan, lenkin tai uinnin tms. mahdutettua kerran viikkoon, mutta 4-5 x vko on kyllä auttamatta perhe-elämästä pois, jos teet täyspäiväistä työtä.

Kerran viikkoon! Ootko tosissasi?! Sillä liikuntamäärällä ei ole kyllä mitään hyötyä. Mun pitäisi käydä ainakin pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa edes lyhyt aerobinen palauttava treeni ja pari tuntia kehonhuoltoa päälle. Jos mulla ei tähän ole mahdollisuutta, voin huonosti edellä mainitsemastani syystä: olen ihan jumissa, väsynyt enkä meinaa pysyä edes työpäivää hereillä (huono hapenottokyky ilman treeniä). Ap

Entäpä, jos hankkisit sen verrat pt:n ohjausta, että hän tekisi sulle nää kotitreeniohjelmat.

Jos sinulla on päivätyö, että tuolla treenimäärällä oikeasti koskaan näe lapsiasi, ja miehesi kuormittuu kun joutuu huolehtimaan kaikesta yksin. Ei se voi olla ratkaisu että olet tuntikausia poissa kotoa juuri tässä elämäntilanteessa. 

Noista poissa kotoa tapahtuu vain sali pari kertaa viikossa, toinen kerta viikonloppuna ja toinen kerta töiden jälkeen niin, että olen kuuteen mennessä kotona. Siis silloin, kun salille meno on mahdollista. Osaan tehdä kotitreeniohjelmia itsekin, en ole mikään noviisi näissä asiassa ja miehelläni on pt:n tekemiä kotitreeniohjelmia joita voin toki matkia. Ongelma on se, että mua ahdistaa treenata kotona, etenkin jos ja kun en ole yksin kotona. Treenaaminen on myös omaa aikaani keskittyä itseeni. Aina kun lapset ovat nukkumassa, keskityn mieheeni. Kehonhuollon voisin tehdä siinä ohessa kyllä. Lenkit saan hoidettua vaunulenkkeinä. Ap

Ethän sä siellä salillakaan yksin ole. Joko plösähdät tai jumppaat. Tunnin kotijumppa tekee jo ihmeitä, viikonloppuna helppo treenata, viikoilla vaikeampaa mutta 2-3 kertaa järjestyy jos haluaa.

En ymmärrä näitä "ei ole aikaa" -aloituksia mutta silti lojutaan av:lla.

Aloittajalle sanoisin: MENE HIEROJALLE/JÄSENKORJAAJALLE/KIROPRAKTIKOLLE niin saat kroppasi kuntoon ja lihakset rennoksi. 

Vai onko joku syy miksi sitäkään ei voi tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

Oireenne kertovat vain siitä, että päänne ei ole kunnossa. Henkisesti. Teidän pitää koko ajan olla tekemässä jotain, että saatte päänne sisällä huutavan äänen vaimennettua. Jos hetkeksi pysähtyisitte kuuntelemaan ajatuksianne ja tunteitanne, huomaisitte jotain ikävää, minkä haluatte blokata ulos.

Jos elämässä on kaikki kunnossa, ei ihmisen tarvitse taukoamatta suorittaa sitä ja tehdä koko ajan jotain.

Itse luovuin kiireestä viisitoista vuotta sitten ja en ole kaivannut. Minä voin istua mainiosti perheeni kanssa sohvalla koko illan chillaten ja maailmani pyörii silti. Ei vaivaa krampit eikä migreenit eikä housuissa pyöri muurahaiset. Olen sovussa itseni ja maailmani kanssa.

Ei elämä ole suorittamista varten. Kukaan ei teitä kuitenkaan muista sadan vuoden kuluttua vaikka kuinka hampaat irvessä eläisitte ja ähkisitte salilla ahdistuksenne ja migreenienne kanssa.

Luovu nyt ensimmäiseksi noista naurettavista "tavoitteistasi" treenaamisen suhteen. Sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, saatko nostettua penkistä X vai Y kilogrammaa, eivätkä tuollaiset asiat lisää perheesi onnellisuutta piirun vertaa. Sovita "treenaamisesi" sellaiseksi, että se tukee elämäntilannetta, jossa nyt olet.

Toisekseen muuta työergonomiaasi niin, ettet ole koko ajan jumissa. Ei ole normaalia tarvita neljä rankkaa liikuntakertaa viikossa vain siihen, että pysyt toimintakykyisenä. Työn ei ole tarkoitus saada sinua jatkuvasti tukielinvaivaiseksi. Tämä on työsuojelukysymys viime kädessä, joten mars sopimaan uusista järjestelyistä pomon kanssa. Suosittelen esimerkiksi seisomatyöpistettä, jos sinulla ei sellaista jo ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

Oireenne kertovat vain siitä, että päänne ei ole kunnossa. Henkisesti. Teidän pitää koko ajan olla tekemässä jotain, että saatte päänne sisällä huutavan äänen vaimennettua. Jos hetkeksi pysähtyisitte kuuntelemaan ajatuksianne ja tunteitanne, huomaisitte jotain ikävää, minkä haluatte blokata ulos.

Jos elämässä on kaikki kunnossa, ei ihmisen tarvitse taukoamatta suorittaa sitä ja tehdä koko ajan jotain.

Itse luovuin kiireestä viisitoista vuotta sitten ja en ole kaivannut. Minä voin istua mainiosti perheeni kanssa sohvalla koko illan chillaten ja maailmani pyörii silti. Ei vaivaa krampit eikä migreenit eikä housuissa pyöri muurahaiset. Olen sovussa itseni ja maailmani kanssa.

Ei elämä ole suorittamista varten. Kukaan ei teitä kuitenkaan muista sadan vuoden kuluttua vaikka kuinka hampaat irvessä eläisitte ja ähkisitte salilla ahdistuksenne ja migreenienne kanssa.

Voin vakuuttaa ettei näin ole. Minulla on oiennut rintaranka ja se on oirehtinut vuosia ja parasta treeniä on salitreeni kunnon painoilla. Kiireiden takia olen lisännyt kotijumppaa mutta kunnon lihasjumin haltuun saaminen vie 1-2kk joten tauot treeneissä ovat todella pahasta. Minäkin istuisin niin mielelläni mutta jumppa ensin, istuminen sitten koska tiedän seuraukset jos jumpat jää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

No siinä mielessä tavoitteissasi on jotakin pielessä, että ne eivät tällä hetkellä edistä perheesi onnellisuutta vaan toimivat sitä vastaan. Miksi vetoat kipujen ja särkyjen karkottamiseen, kun olet jo myöntänyt, että salitreenien tavoite on "timmi kroppa"? Sillä tuskin on hyvän vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä.

Miksi olet ylipäätään hankkinut lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

Oireenne kertovat vain siitä, että päänne ei ole kunnossa. Henkisesti. Teidän pitää koko ajan olla tekemässä jotain, että saatte päänne sisällä huutavan äänen vaimennettua. Jos hetkeksi pysähtyisitte kuuntelemaan ajatuksianne ja tunteitanne, huomaisitte jotain ikävää, minkä haluatte blokata ulos.

Jos elämässä on kaikki kunnossa, ei ihmisen tarvitse taukoamatta suorittaa sitä ja tehdä koko ajan jotain.

Itse luovuin kiireestä viisitoista vuotta sitten ja en ole kaivannut. Minä voin istua mainiosti perheeni kanssa sohvalla koko illan chillaten ja maailmani pyörii silti. Ei vaivaa krampit eikä migreenit eikä housuissa pyöri muurahaiset. Olen sovussa itseni ja maailmani kanssa.

Ei elämä ole suorittamista varten. Kukaan ei teitä kuitenkaan muista sadan vuoden kuluttua vaikka kuinka hampaat irvessä eläisitte ja ähkisitte salilla ahdistuksenne ja migreenienne kanssa.

Voin vakuuttaa ettei näin ole. Minulla on oiennut rintaranka ja se on oirehtinut vuosia ja parasta treeniä on salitreeni kunnon painoilla. Kiireiden takia olen lisännyt kotijumppaa mutta kunnon lihasjumin haltuun saaminen vie 1-2kk joten tauot treeneissä ovat todella pahasta. Minäkin istuisin niin mielelläni mutta jumppa ensin, istuminen sitten koska tiedän seuraukset jos jumpat jää väliin.

Mullakin on ihan lääkärin diagnosoima poikkeama tai erityispiirre rakenteessa ja niskassa, joka lisää alttiutta säryille ja jumeille. Mutta eihän tätä ymmärrä sellainen, jolla ei vastaavia haasteita elämässään ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

Oireenne kertovat vain siitä, että päänne ei ole kunnossa. Henkisesti. Teidän pitää koko ajan olla tekemässä jotain, että saatte päänne sisällä huutavan äänen vaimennettua. Jos hetkeksi pysähtyisitte kuuntelemaan ajatuksianne ja tunteitanne, huomaisitte jotain ikävää, minkä haluatte blokata ulos.

Jos elämässä on kaikki kunnossa, ei ihmisen tarvitse taukoamatta suorittaa sitä ja tehdä koko ajan jotain.

Itse luovuin kiireestä viisitoista vuotta sitten ja en ole kaivannut. Minä voin istua mainiosti perheeni kanssa sohvalla koko illan chillaten ja maailmani pyörii silti. Ei vaivaa krampit eikä migreenit eikä housuissa pyöri muurahaiset. Olen sovussa itseni ja maailmani kanssa.

Ei elämä ole suorittamista varten. Kukaan ei teitä kuitenkaan muista sadan vuoden kuluttua vaikka kuinka hampaat irvessä eläisitte ja ähkisitte salilla ahdistuksenne ja migreenienne kanssa.

Viisauden sanoja! Monien ihmisten jatkuvat sairastelukierteet, migreenit yms. ovat osittain psykosomaattista oireilua kiireisestä elämäntavasta ja henkisestä olotilasta, joka heillä on. He eivät vain osaa nähdä sen ulkopuolelle, mitä muuta elämä voi olla kuin jatkuvaa suorittamista - jatkuvaa tyytymättömyyden, kiireen ja suorittamisen kierrettä.

Enkä nyt meinaa, että kaikkien pitäisi esim. jättää työnsä ja alkaa laiskotella 24/7, vaan kyse on sopivan tasapainon löytämistä. Tietty määrä aktiviteetteja ja virikkeitä tekee hyvää meille, mutta tarvitaan myös lepoa, rauhoittumista ja myös mielen sekasorron rauhoittamista - sitä, ettei tee mitään. Tämän taidon moni viriketulvassa elävä ihminen on nykyään kadottanut. Sitten ratkaisuksi haetaan lisää suorittamista ja hankitaan taas uusi harrastus (jooga, mindfulness jne.), vaikka tämän rauhan voisi löytää ihan itsestään arjessa.

Tosin se vaatii juuri sitä karsimista ja priorisointia. Nykyihminen ei vain siedä tilannetta, että hän ei voi saada kaikkea samaan aikaan ja koko ajan. Elämä nähdään niin lyhytjännitteisesti eikä oikeasti ajatella, miten pitkä elämä on, ja että siihen sisältyy erilaisia vaiheita. Joka vaiheessa ei tarvitse tehdä 110-prosenttisesti kaikkea. Ihanaahan se on, että elämässä on paljon asioita, jotka kiinnostavat, mutta kääntöpuoli on se, että ihminen ei vain jaksa ja sitten ollaan koko ajan kipeinä kun ei kuunnella omaa mieltä ja kroppaa.

Lapsillekin jää kuitenkin mieleen lähinnä se tunnelma, joka lapsuudessa vallitsi. Onko heidänkin päänsä sitten isona hälyä täynnä, jota pitää paeta jatkuvalla suorittamisella (en hyväksy itseäni muuten!), vai onko siellä pohjalla rauha, jonka päälle rakentaa tasapainoista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

No siinä mielessä tavoitteissasi on jotakin pielessä, että ne eivät tällä hetkellä edistä perheesi onnellisuutta vaan toimivat sitä vastaan. Miksi vetoat kipujen ja särkyjen karkottamiseen, kun olet jo myöntänyt, että salitreenien tavoite on "timmi kroppa"? Sillä tuskin on hyvän vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä.

Miksi olet ylipäätään hankkinut lapsia?

Toinen tavoite, ei ensimmäinen. Ja voin kyllä sanoa, että hyvä kunto ja kroppa on kyllä ainakin parisuhteen hyvinvoinnille ennemmin etu kuin haitta ja hyvä parisuhde on lasten etu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

mene sinne sohvalle sen sjaan että palstailet. Itse olen sohvalla parhaillaan ja jumppaan samalla ja otan rennosti. 

Itse olen luopunut liikunnasta. Ei sitä aikaa mistään saa taiotuksi lisää.

Vierailija kirjoitti:

Luovu nyt ensimmäiseksi noista naurettavista "tavoitteistasi" treenaamisen suhteen. Sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, saatko nostettua penkistä X vai Y kilogrammaa, eivätkä tuollaiset asiat lisää perheesi onnellisuutta piirun vertaa. Sovita "treenaamisesi" sellaiseksi, että se tukee elämäntilannetta, jossa nyt olet.

Toisekseen muuta työergonomiaasi niin, ettet ole koko ajan jumissa. Ei ole normaalia tarvita neljä rankkaa liikuntakertaa viikossa vain siihen, että pysyt toimintakykyisenä. Työn ei ole tarkoitus saada sinua jatkuvasti tukielinvaivaiseksi. Tämä on työsuojelukysymys viime kädessä, joten mars sopimaan uusista järjestelyistä pomon kanssa. Suosittelen esimerkiksi seisomatyöpistettä, jos sinulla ei sellaista jo ole.

Tavoitteellinen liikkuminen on niitä asioita, jotka ilmeisesti on äidiltä kielletty. Itse ymmärrän tavallaan hyvin ap:n pointin, joskin turha marttyyrimaisuus ärsyttää. Itse kärsin kovasti siitä, etten saa treenata niin paljon kuin haluaisin ja silloin kun haluaisin. Oikeastaan se on asia, joka syö minua sisältä ja saa hetkittäin katumaan lasten hankkimista. En halua treenata ihan mitä tahansa liikuntaa vaan sitä, jota rakastan eniten. En välitä uimisesta eikä se mitenkään voi korvata sen liikuntalajin harrastamista, jota haluan. Liikunnan kuitenkin tulee olla mielekästä ja minulle siihen liittyy voimakkaasti tavoitteellisuus ja sellainen täysillä tai ei ollenkaan -fiilis. 

Tiedän, että tässä pitäisi nyt osata luovuttaa ja asettaa lapset etusijalle. Ja olenkin tehnyt niin, mutta kyllä se tosiaan syö sisältä ja kovaa. Itkettää ja suututtaa vuorotellen. Äitiys on isolta osin luopumista, tai on ollut ainakin minulle. Luovut joka päivä itsellesi tärkeästä asiasta, josta sait ennen mielekkyyttä elämääsi. En ole hyvä luopumaan, työstän sitä koko ajan. Kun harkittiin lasten tekemistä, luulin luopumisen olevan helpompaa, ja niin se olikin alkuun. Nyt kun tätä on eletty aika pitkään, alkaa se luopuminen olemaan jatkuvasti vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

No siinä mielessä tavoitteissasi on jotakin pielessä, että ne eivät tällä hetkellä edistä perheesi onnellisuutta vaan toimivat sitä vastaan. Miksi vetoat kipujen ja särkyjen karkottamiseen, kun olet jo myöntänyt, että salitreenien tavoite on "timmi kroppa"? Sillä tuskin on hyvän vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä.

Miksi olet ylipäätään hankkinut lapsia?

Toinen tavoite, ei ensimmäinen. Ja voin kyllä sanoa, että hyvä kunto ja kroppa on kyllä ainakin parisuhteen hyvinvoinnille ennemmin etu kuin haitta ja hyvä parisuhde on lasten etu. Ap

siinä ei kroppa paljon merkkaa jos ihminen on kireä ja stressaantunut. Tuntuu että suoritat sitä parisuhdettakin. Ota ensin aikaa itsellesi kun saat lapset nukkumaan, aikuinen mies voi odottaa sen verran. Kun itse voit hyvin, parisuhde voi hyvin ja se vaikuttaa lapsiinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

Kyllä tuntuu liikunta toimivan ja antavan hyvän mielen... Olet oikea malliesimerkki kuinka harrastus, varsinkin liikunta tukee arkipäivän jaksamista ja antaa seesteisen mielen, josta koko perhe nauttii. Eiku...

Mahdat olla ihana vaimo, kireä kuin viulunkieli ja mieliala muutenkin kuin perseeseen ammutulla karhulla. Mutta pääasia, että on timmi kroppa 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Mulla sama, saan huimausta jos lihakset jumiutuvat. Tuntuu ettei ehdi istua hetkeäkään aloillaan vaan koko ajan tehtävä jotakin. Kaipaisin pientä lepohetkeä sohvalla joskus. Eli samat fiilikset...

Oireenne kertovat vain siitä, että päänne ei ole kunnossa. Henkisesti. Teidän pitää koko ajan olla tekemässä jotain, että saatte päänne sisällä huutavan äänen vaimennettua. Jos hetkeksi pysähtyisitte kuuntelemaan ajatuksianne ja tunteitanne, huomaisitte jotain ikävää, minkä haluatte blokata ulos.

Jos elämässä on kaikki kunnossa, ei ihmisen tarvitse taukoamatta suorittaa sitä ja tehdä koko ajan jotain.

Itse luovuin kiireestä viisitoista vuotta sitten ja en ole kaivannut. Minä voin istua mainiosti perheeni kanssa sohvalla koko illan chillaten ja maailmani pyörii silti. Ei vaivaa krampit eikä migreenit eikä housuissa pyöri muurahaiset. Olen sovussa itseni ja maailmani kanssa.

Ei elämä ole suorittamista varten. Kukaan ei teitä kuitenkaan muista sadan vuoden kuluttua vaikka kuinka hampaat irvessä eläisitte ja ähkisitte salilla ahdistuksenne ja migreenienne kanssa.

Voin vakuuttaa ettei näin ole. Minulla on oiennut rintaranka ja se on oirehtinut vuosia ja parasta treeniä on salitreeni kunnon painoilla. Kiireiden takia olen lisännyt kotijumppaa mutta kunnon lihasjumin haltuun saaminen vie 1-2kk joten tauot treeneissä ovat todella pahasta. Minäkin istuisin niin mielelläni mutta jumppa ensin, istuminen sitten koska tiedän seuraukset jos jumpat jää väliin.

Mullakin on ihan lääkärin diagnosoima poikkeama tai erityispiirre rakenteessa ja niskassa, joka lisää alttiutta säryille ja jumeille. Mutta eihän tätä ymmärrä sellainen, jolla ei vastaavia haasteita elämässään ole. Ap

Niinpä, liikkumisesta ei voi kaikki ihmiset joustaa vaikka todellakaan en ns nauti jumpasta klo 21-22. Tämä kuitenkin edellyttääjoustamista omista urheilutoiveista, olen hankkinut kotiin painoja, levytangon ym mutta kotitreenillä selkää on vaikea treenata ja kehonpainotreeni painottaa työntäviä, ei vetäviä liikkeitä että täysin ilman salia homma ei toimi. Mutta olen ollut lihasongelmien takia aikoinaan kuukauden sairaslomalla, never again. Että sikäli ymmärrän stressisi liikunnasta. Kuitenkin liikuttava on kun voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Jos ap on ihan tosissaan, niin kuulostaa kyllä tosi surkealle ja itsekkäälle äidille ja ihmiselle. Päässä jotain pahasti vialla. Ei olisi kannattanut hankkia lapsia. Älä ainakaan tee enää yhtään enempää, jos on nyt jo noin hankalaa! Kyllä jotkut ihmiset ovat sitten tyhmiä

En todellakaan teekään. Ja minä en ollut se joka aloitti haukkumisen. Nyt ripustan pyykit ja sitten kuulkaa treenaan kotona, ahdisti tai ei. Ja sille joka koittaa väittää että joku mielenhallintaharjoitus ja "kiireestä luopuminen" korvaa liikunnan, on naurettavan väärässä. Tavoitteissani ei myöskään ole mitään väärää, vaikka se kuinka olisi jonkun mielestä hyve että perheenäiti on jatkuvasti särkylääkkeitä napsiva plösö. Ap

No siinä mielessä tavoitteissasi on jotakin pielessä, että ne eivät tällä hetkellä edistä perheesi onnellisuutta vaan toimivat sitä vastaan. Miksi vetoat kipujen ja särkyjen karkottamiseen, kun olet jo myöntänyt, että salitreenien tavoite on "timmi kroppa"? Sillä tuskin on hyvän vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä.

Miksi olet ylipäätään hankkinut lapsia?

Toinen tavoite, ei ensimmäinen. Ja voin kyllä sanoa, että hyvä kunto ja kroppa on kyllä ainakin parisuhteen hyvinvoinnille ennemmin etu kuin haitta ja hyvä parisuhde on lasten etu. Ap

siinä ei kroppa paljon merkkaa jos ihminen on kireä ja stressaantunut. Tuntuu että suoritat sitä parisuhdettakin. Ota ensin aikaa itsellesi kun saat lapset nukkumaan, aikuinen mies voi odottaa sen verran. Kun itse voit hyvin, parisuhde voi hyvin ja se vaikuttaa lapsiinkin. 

No alankin tehdä sitä kehonhuoltoa muutamana päivänä viikossa jatkossa ennen kuin parisuhdeaika alkaa. Tai siinä samalla. Niin ja usein mies nukuttaa pienemmän, isompi menee jo itse nukkumaan. Ap