Perheen, työn ja itsestä huolehtimisen (liikuntaharrastus) yhteensovittaminen ei tunnu onnistuvan ja koko ajan stressaa!

Pikkulapsivaiheessa säännöllinen liikuntavaatii vähäb enemmän luovuutta. Tässä muutamia ehdotuksia, jotka meillä on toiminut.

Treenatkaa kuntosalilla jossa on hyvä lastenhoitopaikka. Tai esim uimahallin kuntosalilla, niin että vklpna toinen käy ensin lasten kanssa välipalalla ja toinen treenaa ja sitten toinen lähtee lasten kanssa edeltä uimaan ja toinen käy tekemässä lyhyen treenin.

Suosittelen tehokasta patteri/kiertoharjoittelutreeniä ja ohjelmaa, jossa treenataan koko kroppa yhdellä kerralla.

Menkää leikkipuistoon juoksuvaatteissa. Toinen käy esim. 10 min lenkille, sitten toinen ja taas vaihto. Välillä voi touhuta mahdollisimman tehokkaasti lasten kanssa, niin että syke pysyy koholla.

Perhejumppa, perheuinti tai muu, joka ei tierysti vastaa kuntosalikäyntiä, mutta kevyttä aerobista treeniä ja mukavaa yhdessä oloa kuitenkin.

Pystyykö arkea helpottamaan jotenkin? Siivooja, joku hakemaan lapset kerran viikossa päivähoidosta, kauppakassi tms palvelu, etätyö, työpaikan vaihto, standardien löysäys siivouksessa jne.

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin adoptoida pari pientä lasta ja jättää salit siksi aikaa väliin. Ap, miten olis? Kroppa sulla voi olla timmi, mutta päässä muutakin vikaa kuin migreeni, kun et ymmärrä fysiikan lakeja tuossa tavoitteenasettelussasi. Ihanko tietoisesti hankit lapset etkä pelännyt perseen levahtavan?

En ole ap, mutta sen verran epäempaattista tekstiä, että enpä soisi sinulle suloisia adoptiolapsia.

Eikö näin viikonloppuna erityisesti olisi aikaa tehdä vaikka molempina päivinä oikein perusteelliset treenit? Sitten viikolla jotain pienempää tai ihan vain hyötyliikunnan lisäämista (työmatkat pyöräillen esim). Samalla ne arkipäivien kiireet helpottuisivat kun ei tarvitsisi suorittaa siellä kaikkia asioita saman päivän aikana.

Ja toinen juttu on, että tuollainen stressaaminen ja "pakkopäästäliikkumaanvaikkamikäolisipuuhpuuh" myös heikentävät  vastustuskykyä.

Sinulla on ajattelun sumentavan stressin oireita. Suosittelen meditaatiota. 10 minuuttia päivässä riittää. Kun stressitaso laskee, asioille löytyy ne oikeat mittasuhteet ja elämästä osaa taas nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis mikä ap:n ongelma nyt olikaan? Kun kerran on kuulemma riittävästi aikaa sekä perheelle että treenille. Organisoinnin puute? Lue siihen joku self help -opas. Tee muistilappuja ja listoja. Ja yritä päästä tuosta aggressiivisuudesta.

Mitä ne sun treenitavoitteet muuten on?

Joo, organisoinnin puute ja yleinen sekava olo päässä tässä tilanteessa JA eniten pettymys jatkuvaan sairasteluun. Täytyy tehdä joku realistinen suunnitelma noista treeneistä ym. Tavoitteet ovat nyt ihan vain päästä sinne salille pari kertaa viikossa ja ne pari aerobista ja kehonhuoltoon päälle. Tulokset tulevat varmasti kun vain saisin nuo treenit aikaiseksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin adoptoida pari pientä lasta ja jättää salit siksi aikaa väliin. Ap, miten olis? Kroppa sulla voi olla timmi, mutta päässä muutakin vikaa kuin migreeni, kun et ymmärrä fysiikan lakeja tuossa tavoitteenasettelussasi. Ihanko tietoisesti hankit lapset etkä pelännyt perseen levahtavan?

Eli oletko säkin sitä mieltä, että isä saa kyllä treenata vaikka 4 kertaa viikossa mutta äiti ei? Mitä fysiikan lakeja en ymmärrä? Sitä että miehen ei tarvitse luopua omasta ajasta lasten myötä, mutta naisen tarvitsee? Ap

Hommaa sinäkin sellainen työ, jossa voi treenata työaikana. Ammatinvalintakysymys.

No se olisikin ideaali, mutta en jaksa nyt alkaa suunnitella alanvaihtoa. Etenkään tässä elämäntilanteessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

No varmasti on. Mutta meillä on saletisti onnellisemmat lapset kuin sulla.

Kerro ihmeessä lisää meidän ja teidän lapsista! Ap

Meidän lapsilla on äiti, joilla ei ole pinna kireellä kaiken aikaa. Teillä on.

Eipä se sunkaan pinnasta hyvää kerro kun viitsit tällä palstalla nostaa omaa häntääsi. Ap

Voi tyttöriepu. On sulla rankkaa.

Toiset osaa luoda elämänsä sellaiseksi, että ei tarvitse ahdistua ja sressata, eikä lasten flunssat kaada koko järjestystä. Ne on elämää ja luonnollista. Kun tekee lapsia, ei saa aina kaikkea mitä haluaa. Sitä sinä et nyt ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin adoptoida pari pientä lasta ja jättää salit siksi aikaa väliin. Ap, miten olis? Kroppa sulla voi olla timmi, mutta päässä muutakin vikaa kuin migreeni, kun et ymmärrä fysiikan lakeja tuossa tavoitteenasettelussasi. Ihanko tietoisesti hankit lapset etkä pelännyt perseen levahtavan?

En ole ap, mutta sen verran epäempaattista tekstiä, että enpä soisi sinulle suloisia adoptiolapsia.

Ei pelkoa, ei ole tulossa. Ja ap on lämmin äityli lasten tarpeet etusijalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis mikä ap:n ongelma nyt olikaan? Kun kerran on kuulemma riittävästi aikaa sekä perheelle että treenille. Organisoinnin puute? Lue siihen joku self help -opas. Tee muistilappuja ja listoja. Ja yritä päästä tuosta aggressiivisuudesta.

Mitä ne sun treenitavoitteet muuten on?

Joo, organisoinnin puute ja yleinen sekava olo päässä tässä tilanteessa JA eniten pettymys jatkuvaan sairasteluun. Täytyy tehdä joku realistinen suunnitelma noista treeneistä ym. Tavoitteet ovat nyt ihan vain päästä sinne salille pari kertaa viikossa ja ne pari aerobista ja kehonhuoltoon päälle. Tulokset tulevat varmasti kun vain saisin nuo treenit aikaiseksi. Ap

Mikä on tavoitteesi tavoite?

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ajattelun sumentavan stressin oireita. Suosittelen meditaatiota. 10 minuuttia päivässä riittää. Kun stressitaso laskee, asioille löytyy ne oikeat mittasuhteet ja elämästä osaa taas nauttia.

Tämä on totta. Ja se johtuu eniten siitä, etten kohta kuukauteen ole päässyt salille sairastelujen takia.

Kiitos sille joka laitoit vinkkejä. Vaikka ne eivät ehkä meillä toimi, inspiroivat keksimään itse uusia mahdollisuuksia liikkua. Yksi ongelma on se, etten edes haluaisi liikkua perheen kanssa (paitsi vaunulenkit sujuvat) koska sitten oma aika vähenisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Eikö ole mahdollista, että teet kotijumppaa? Sovitte, että sulla on oma rauha vaikka puoli tuntia.

Oikeastihan suurin osa siitä liikuntaharrastukseen menevästä ajasta on muuta kuin liikuntaa. Se aika menee siirtymiin, pukemiseen ja riisumiseen. Sen varsinaisen liikunnan voi aivan hyvin suorittaa kotonakin. Jos harvalla nyt onkaan sitä kahta tuntia illasta aikaa omalle harrastukselle, niin sen puoli tuntia voi varmasti irroittaa vaikka joka päivälle.

Voin ja pääsisin kyllä salillekin pari kertaa viikossa (mies katsoo lapsia), jos en olisi koko ajan kipeä! Mua vain ahdistaa yrittää keskittyä kotona treenaamiseen. Kai siitä on pakko yrittää päästä yli ja koittaa tehdä vaikka jotain kahvakuulaa jo tänään kun nuorempi lapsi nukkuu päiväunia. Ongelma on siis tästä ajanpuutteesta tuleva ahdistus ja se, etten siksi saa organisoitua näitä asioita jämptisti niin, että kaikki hoituisi. Ap

Toivottavasti nuo alapeukut eivät tulleet toisilta mammoilta. Aika hirveää porukkaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis mikä ap:n ongelma nyt olikaan? Kun kerran on kuulemma riittävästi aikaa sekä perheelle että treenille. Organisoinnin puute? Lue siihen joku self help -opas. Tee muistilappuja ja listoja. Ja yritä päästä tuosta aggressiivisuudesta.

Mitä ne sun treenitavoitteet muuten on?

Joo, organisoinnin puute ja yleinen sekava olo päässä tässä tilanteessa JA eniten pettymys jatkuvaan sairasteluun. Täytyy tehdä joku realistinen suunnitelma noista treeneistä ym. Tavoitteet ovat nyt ihan vain päästä sinne salille pari kertaa viikossa ja ne pari aerobista ja kehonhuoltoon päälle. Tulokset tulevat varmasti kun vain saisin nuo treenit aikaiseksi. Ap

Mikä on tavoitteesi tavoite?

Miksi kysyt? No, tärkein tavoite on olla sellaisessa kunnossa, että jaksan käydä töissä ja toimia kotona niin, ettei koko ajan kolota ja väsytä ja se migreeni kovin usein vaivaa. Liikunta on välttämätöntä sen eteen. Toinen tavoite on timmi vartalo. Koska pidän sitä viehättävänä ja se nostaa itsetuntoani, mikä taas vaikuttaa myönteisesti etenkin parisuhteeseen ja seksielämään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Eikö ole mahdollista, että teet kotijumppaa? Sovitte, että sulla on oma rauha vaikka puoli tuntia.

Oikeastihan suurin osa siitä liikuntaharrastukseen menevästä ajasta on muuta kuin liikuntaa. Se aika menee siirtymiin, pukemiseen ja riisumiseen. Sen varsinaisen liikunnan voi aivan hyvin suorittaa kotonakin. Jos harvalla nyt onkaan sitä kahta tuntia illasta aikaa omalle harrastukselle, niin sen puoli tuntia voi varmasti irroittaa vaikka joka päivälle.

Voin ja pääsisin kyllä salillekin pari kertaa viikossa (mies katsoo lapsia), jos en olisi koko ajan kipeä! Mua vain ahdistaa yrittää keskittyä kotona treenaamiseen. Kai siitä on pakko yrittää päästä yli ja koittaa tehdä vaikka jotain kahvakuulaa jo tänään kun nuorempi lapsi nukkuu päiväunia. Ongelma on siis tästä ajanpuutteesta tuleva ahdistus ja se, etten siksi saa organisoitua näitä asioita jämptisti niin, että kaikki hoituisi. Ap

Toivottavasti nuo alapeukut eivät tulleet toisilta mammoilta. Aika hirveää porukkaa taas.

Varmasti tulivat. Taidankin lopettaa koko palstan seuraamisen. Kahta hyvää vastausta kohden kun tulee viisi ilkeää huutelua. No, ymmärtäähän sen että se saattaa herättää kateutta että joku äiti edes yrittää pysyä kunnossa. Ap

Ap, mitä oikein haet takaa tällä keskustelulla? Pelkkä rutina rutisemisen riemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ajattelun sumentavan stressin oireita. Suosittelen meditaatiota. 10 minuuttia päivässä riittää. Kun stressitaso laskee, asioille löytyy ne oikeat mittasuhteet ja elämästä osaa taas nauttia.

Tämä on totta. Ja se johtuu eniten siitä, etten kohta kuukauteen ole päässyt salille sairastelujen takia.

Kiitos sille joka laitoit vinkkejä. Vaikka ne eivät ehkä meillä toimi, inspiroivat keksimään itse uusia mahdollisuuksia liikkua. Yksi ongelma on se, etten edes haluaisi liikkua perheen kanssa (paitsi vaunulenkit sujuvat) koska sitten oma aika vähenisi. Ap

Salilla käynnissä on ainakin minulla hyvin paljon meditatiivisia elementtejä kuten täydellisesti hetkeen (suoritukseen) keskittyminen. Laskemalla stressiäsi voisit ehkä vähentää saisastuvuuttasi ja päästä taas salille.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä oikein haet takaa tällä keskustelulla? Pelkkä rutina rutisemisen riemusta?

Ei, vaan vinkkejä miten parantaa tilannetta ja vertaistukea. Kumpaakin olen saanut ja kiitän niistä! Ainahan tällä palstalla tulee myös ilkeilyjä kateellisilta itseensä ja elämäänsä vielä tyytymättömämmiltä naisilta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ajattelun sumentavan stressin oireita. Suosittelen meditaatiota. 10 minuuttia päivässä riittää. Kun stressitaso laskee, asioille löytyy ne oikeat mittasuhteet ja elämästä osaa taas nauttia.

Tämä on totta. Ja se johtuu eniten siitä, etten kohta kuukauteen ole päässyt salille sairastelujen takia.

Kiitos sille joka laitoit vinkkejä. Vaikka ne eivät ehkä meillä toimi, inspiroivat keksimään itse uusia mahdollisuuksia liikkua. Yksi ongelma on se, etten edes haluaisi liikkua perheen kanssa (paitsi vaunulenkit sujuvat) koska sitten oma aika vähenisi. Ap

Salilla käynnissä on ainakin minulla hyvin paljon meditatiivisia elementtejä kuten täydellisesti hetkeen (suoritukseen) keskittyminen. Laskemalla stressiäsi voisit ehkä vähentää saisastuvuuttasi ja päästä taas salille.

Kyllä! Juuri se on se juttu, on pakko keskittyä, tai käy huonosti, isoja painoja kun liikuttelee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis mikä ap:n ongelma nyt olikaan? Kun kerran on kuulemma riittävästi aikaa sekä perheelle että treenille. Organisoinnin puute? Lue siihen joku self help -opas. Tee muistilappuja ja listoja. Ja yritä päästä tuosta aggressiivisuudesta.

Mitä ne sun treenitavoitteet muuten on?

Joo, organisoinnin puute ja yleinen sekava olo päässä tässä tilanteessa JA eniten pettymys jatkuvaan sairasteluun. Täytyy tehdä joku realistinen suunnitelma noista treeneistä ym. Tavoitteet ovat nyt ihan vain päästä sinne salille pari kertaa viikossa ja ne pari aerobista ja kehonhuoltoon päälle. Tulokset tulevat varmasti kun vain saisin nuo treenit aikaiseksi. Ap

Mikä on tavoitteesi tavoite?

Miksi kysyt? No, tärkein tavoite on olla sellaisessa kunnossa, että jaksan käydä töissä ja toimia kotona niin, ettei koko ajan kolota ja väsytä ja se migreeni kovin usein vaivaa. Liikunta on välttämätöntä sen eteen. Toinen tavoite on timmi vartalo. Koska pidän sitä viehättävänä ja se nostaa itsetuntoani, mikä taas vaikuttaa myönteisesti etenkin parisuhteeseen ja seksielämään. Ap

Jos tuo vie leijonanosan siitä ajasta, kun et nuku, ole töissä tai tee kotitöitä niin on aika surullista, ettei listassa sivuttu lainkaan lapsia tai äitiyttä.

Sairauksille on vaikea tehdä mitään, mutta käsien pesu on kyllä tosi tärkeä. Terveydenhoitajaäitini huolehti siitä aina lapsuudessani, esim. isä käskettiin HETI töistä tullessaan käsipesulle, jos meinasi unohtaa. Kullakin meistä oli ehkä yksi flunssa vuodessa, jos sitäkään, ja vanhempani työskentelivät lasten kanssa, itse olin päikyssä, eli pöpöille kyllä altistuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Joo, juuri sellaista työtä :D

Ihan oikeesti joo, siivous käy treenistä - mies siivoaa, koska siivoaa paremmin ja minä vihaan siivoamista. Kaksivuotias on punttina jatkuvasti, mutta ei se salitreeniä korvaa. Mulla on katsos ihan tavoitteitakin treenille. Ap

Niin että mikään ei käy mitenkään. 

Ihanaa että sulla on migreenit. Ansaitset ne kuule ihan täysin. Toivotan sulle kaikin puolin vittumaista elämää.

Tästä ja tämän viestin yläpeukuttajille tahdon vielä sanoa, että eipä kuulkaa yhtään loukkaa, mulla on saletisti timmimpi kroppa kuin teillä, joten ihan-vitun-sama millaista elämää mulle toivotte. Ap

Ei saisi diagnosoida, mutta nyt kyllä N-tutka piippaa ja kovaa! hyi mikä ihminen tää ap on!