Lue keskustelun säännöt.
Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi
01.02.2016 |
Kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää lastaan silmällä leikkipaikoissa, lastenaltaissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Enemmänkin, nautin lapseni (5v) seurasta, joten OLEN hänen kanssaan, leikin, pelaan, juttelen yms. Tämä näytetään usein tulkitsevan niin, että minusta on kiva pitää myös sinun lapsellesi seuraa, jotta sinä voit käydä drinkillä/selata kännykkää/mennä aikuisten altaaseen.
On ihan ok, jos joku vieras lapsi liittyy leikkiin (esim rakentelee legoilla kanssamme), mutta minua EI kiinnosta opettaa lapsellesi käyttäytymissääntöjä ja vuoron odottamista jne.
Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?
Miksi sinä et reagoi kuin olkaa kohottamalla kun lapsesi pudottaa pienemmän lapsen kiipeilytelineeltä niin että otsaan tulee kuhmu ja mustelma?
En tiedä onko täällä niitä vanhempia joita tuntuu olevan joka leikkipaikassa tai lasten näyttelyissä, mutta jos on, niin kiinnitäthän ensi kerralla huomiota lapseesi (niin kuin säännöt sanovat!) ja opetat hänelle miten yhteisissä paikoissa käyttäydytään.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.
-
Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?
En ole ap,, mutta kun hänen lapsensa lähtee yksinään maailmaan, on se lapsi saanut kotoa hyvät eväät siihen, miten olla muiden kanssa ja lisäksi lapsi on vanhempi kuin 3v. Moni äiti tuntuu uskovan, että 3v on tarpeeksi iso lähtemään itsenäisesti tutkimaan ihan mitä tahansa, riittää, että muistuttaa kunnolla olemisesta. Ei ole. Mutta kun se lapsi on jo vaikka 6v, on taidot jo ihan toista luokkaa.
Miksi ette ole omien lastenne kanssa siellä puistossa, miksi oletatte, että joku toinen kantaa vastuun vaaranpaikoista varoittelusta ja kielloista?
Ap:n lapsi ei kuitenkaan ole kouluikäisenä aikuinen, vaan lapsi, joka ei kykene analysoimaan riskejä. Vaikka lapsen kasvattaisi miten, lapsi on lapsi, joka tekee typeriä juttuja.
-
Mä taas en ymmärrä sitä, että jos mä seison liukumäen äärellä vahtimassa omaa kuopustani (joka tarvitsee jatkuvaa äärestä vahtimista), miksen muka voi samalla katsoa niitä liukumäessä olevia isompiakin lapsia ja esim. muistuttaa, että ei saa etuilla, pitää odottaa, että toinen on laskenut jne. Miksi sen lapsen oman äidin pitää välttämättä olla siinä sanomassa ne jutut? Musta se on hullua, että jos lapsi tekee jotain, mun pitäisi reagoida vain luomalla ahdistuneita katseita lapsen äitiin (joka on keinuttamassa sitä omaa pientään), että eikö tuo nyt tule oikaisemaan tuota isompaansa. Tämä ei mahdu mun ymmärrykseeni.
Nyt onkin kyse tilanteista, joissa lapsen vanhempaa ei näy. Eli hän on sisällä, naputtaa kännykkäänsä tai höpöttää muiden äitien kanssa, kun yksi äiti vahtii koko muun köörin lapsia. Eri asia on aktiivinen äiti, joka on pienemmän kanssa ja vahtii siinä keinuilla muitakin lapsia (etteivät juokse eteen jne), samalla kun toinen äiti vahtii liukumäellä ja kolmas kiipeilytelineillä. Tällaisesta työnjaosta ei nyt kuitenkaan ollut kyse...
Niin luulisi, mutta on tässä joku väsännyt aika monta kommenttia siitä, että useamman lapsenkin kanssa pitäisi pystyä olemaan vieressä kaikille lapsille yhtä aikaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meidän kerrostalon pihalta lähtee joku naapurin kakaroista perään, niin tottakai kiellän. Mutta jos se silti kävelee mun perässä, en lupaudu olemaan hänestä vastuussa.
Mitäs tästä olette mieltä? Esimerkki: lähden kuusivuotiaan ja kolmevuotiaan kanssa kauppaan ja kirjastoon. Kuusivuotias jaksaa kävellä ja kolmevuotias välillä kävelee ja välillä on rattaissa. Pihapiiristä pari lasta lähtee perään eivätkä palaa pihalle kehotuksistani huolimatta. Jäävät sitten johonkin lähimetsän polulle haahuilemaan.
Jos eksyvät sinne metsän niin minunko syy se on. Tai jos tulevat siepatuiksi tai tyhmäilevät itsensä läheiseen kalliorantaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Toivottavasti lapsesi ei ole se ipana, joka pari viikkoa sitten junan leikkipaikalla ryhtyi vaatimaan, että annan hänelle herkkuja, koska annoin omillekin lapsille välipalaa. Siinä käytiin aika tiukka keskustelu aiheesta "saako toisen kädestä ottaa hedelmäsalaattiastian" kun jonkun 5v kiukkusi oikein todella sitä, että hänelle ei annettu mitään. Meillä oli paikat heti leikkipaikan vieressä, joten ihan omilla paikoilla nautittiin välipalaa.
Ei ollut. Oltiin viimeksi junassa joulukuussa. Itsekin istun leikkivaunussa ja luen kirjaa tms. Mun 5-vuotias tietää ettei toisten ruokia syödä. Edes herkkuja. Ja meillä onkin omat eväät aina junassa. Olen myös sanonut muille lapsille, että "meillä on nyt ruokarauha ja jatketaan leikkiä kohta", jos ovat häirinneet evästaukoamme. En oleta, että en saisi komentaa muiden lapsia pois häiritsemästä minua. Uskallan kyllä sanoa muidenkin lapsille niinkuin uskallan sanoa aikuisillekin tomerasti mutta ystävällisesti, jos jokin asia häiritsee. Viisivuotias osaa jo melko hyvin käyttäytyä varsinkin tutussa tilanteessa. Tottakai ensin kerrataan säännöt ja harjoitellaan, jos joku juttu on uusi. Mutta kyllä hän osaa olla nätisti leikkipaikalla niin junassa kuin ravintolassa. Vaikka en seiso vieressä opettamassa sukkuentasa-arvoa (mikä on sitäpaitsi minusta todella tekopyhää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.
-
Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?
En ole ap,, mutta kun hänen lapsensa lähtee yksinään maailmaan, on se lapsi saanut kotoa hyvät eväät siihen, miten olla muiden kanssa ja lisäksi lapsi on vanhempi kuin 3v. Moni äiti tuntuu uskovan, että 3v on tarpeeksi iso lähtemään itsenäisesti tutkimaan ihan mitä tahansa, riittää, että muistuttaa kunnolla olemisesta. Ei ole. Mutta kun se lapsi on jo vaikka 6v, on taidot jo ihan toista luokkaa.
Miksi ette ole omien lastenne kanssa siellä puistossa, miksi oletatte, että joku toinen kantaa vastuun vaaranpaikoista varoittelusta ja kielloista?
Ap:n lapsi ei kuitenkaan ole kouluikäisenä aikuinen, vaan lapsi, joka ei kykene analysoimaan riskejä. Vaikka lapsen kasvattaisi miten, lapsi on lapsi, joka tekee typeriä juttuja.
-
Mä taas en ymmärrä sitä, että jos mä seison liukumäen äärellä vahtimassa omaa kuopustani (joka tarvitsee jatkuvaa äärestä vahtimista), miksen muka voi samalla katsoa niitä liukumäessä olevia isompiakin lapsia ja esim. muistuttaa, että ei saa etuilla, pitää odottaa, että toinen on laskenut jne. Miksi sen lapsen oman äidin pitää välttämättä olla siinä sanomassa ne jutut? Musta se on hullua, että jos lapsi tekee jotain, mun pitäisi reagoida vain luomalla ahdistuneita katseita lapsen äitiin (joka on keinuttamassa sitä omaa pientään), että eikö tuo nyt tule oikaisemaan tuota isompaansa. Tämä ei mahdu mun ymmärrykseeni.
Nyt onkin kyse tilanteista, joissa lapsen vanhempaa ei näy. Eli hän on sisällä, naputtaa kännykkäänsä tai höpöttää muiden äitien kanssa, kun yksi äiti vahtii koko muun köörin lapsia. Eri asia on aktiivinen äiti, joka on pienemmän kanssa ja vahtii siinä keinuilla muitakin lapsia (etteivät juokse eteen jne), samalla kun toinen äiti vahtii liukumäellä ja kolmas kiipeilytelineillä. Tällaisesta työnjaosta ei nyt kuitenkaan ollut kyse...
Onko todella tästä nyt kyse? Koska aloituksessa kerrottiin vain siitä, miten kamalaa on se, että joutuu katsomaan toisten lapsia. Aika monella puistoilevalla vanhemmalla on useampia lapsia, joten tuo on todella tavallinen skenaario, että vanhempi on sen pienemmän kanssa, ja isompi ja omatoimisempi on kauempana. Koska se ei ole oikeasti mahdollista, että pitää isomman ja menevämmän lapsen lähellään, kun itse katsoo taaperon perään (paitsi eräällä tämän ketjun "kolmen lapsen äidillä - mä muuten itsekin väitin aina olevani "kolmen lapsen äiti", kun olin vielä lapseton ja palstalla keskusteltiin lastenkasvatuksesta).
Hehe, you said it!
(Se 3/5-vuotiaiden äiti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Jos olisin aikuisena tuossa sukkakeskustelussa mukana, kertoisin kyllä, että kaikki värit on yhtä hyviä. Enkä ole kukkahattutäti.
Aika neutraali mielipide. Mä taas opetan lapsilleni, että saa olla mielipiteitä. Ei kaikki värit ole yhtä hyviä. Minä en esimerkiksi pidä punaisesta. Sen sijaan sinisestä pidän. Toisaalta voisin pitää punaisia sukkia tai ajaa punaista autoa vaikka en punaisesta väristä pidäkään.
Ei kai se, että kaikki värit on yhtä hyviä, sulje pois sitä, että joku tykkää enemmän toisesta väristä kuin toisesta? Tänkin voisi lapsille kertoa ;) Ei siinä ole mitään neutraalia, että antaa mielipiteille tilaa arvottamatta niitä. T. Kukkahattusetä
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän kerrostalon pihalta lähtee joku naapurin kakaroista perään, niin tottakai kiellän. Mutta jos se silti kävelee mun perässä, en lupaudu olemaan hänestä vastuussa.
Mitäs tästä olette mieltä? Esimerkki: lähden kuusivuotiaan ja kolmevuotiaan kanssa kauppaan ja kirjastoon. Kuusivuotias jaksaa kävellä ja kolmevuotias välillä kävelee ja välillä on rattaissa. Pihapiiristä pari lasta lähtee perään eivätkä palaa pihalle kehotuksistani huolimatta. Jäävät sitten johonkin lähimetsän polulle haahuilemaan.
Jos eksyvät sinne metsän niin minunko syy se on. Tai jos tulevat siepatuiksi tai tyhmäilevät itsensä läheiseen kalliorantaan...
Milläpä sinä tuon estät. Mutta itse kävisin puhumassa lasten vanhemmalle aika tiukkaan sävyyn, koska tuo on hiton vaarallista. Jos olet niin tehnyt, eikä mikään muutu, harkitse ls-ilmoa, koska on vain ajan kysymys, kun jotain tapahtuu.
3/5-vuotiaiden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.
Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.
Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.
Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.
Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.
Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.
Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.
Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.
Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.
Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.
Minulla on 3 lasta enkä näe mitään syytä, miksi minun pitää vahtia vielä sitä sinun 5v ikäistäsi, joka näköjään välillä on riittävän iso leikkimään itsenäisesti ja sitten samantien niin pieni, että vieraiden aikuisten on hänestä huolehdittava. Yritä nyt päättää, onko se 5v tarpeeksi itsenäinen vai ei.
Ainakin minun lapseni ymmärtävät sen verran puhetta (ja ovat empaattisia), että jos pikkusiskon liukastuu ja nenästään tulee verta, niin he ovat aika äkkiä vierellä auttamassa ja lohduttamassa. Sinun lapsistasi ei nähtävästi ole tämmöiseenkään muiden huomioimiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
No mun esikoinen HALUSI 5-vuotiaana leikkiä mun kanssa puistossa (ja minä hänen kanssaan). Hän ei ole näitä lapsia, jotka saavat nopeasti kaverin kenestä tahansa tuntemattomasta. Eri asia tietty, jos oli lähdetty tutun kaverin kanssa puistoon.
Tässä nyt oli just puhe siitä, kun se viisivuotias leikkii jonkun lapsen kanssa, tai haluaa herraparatkoon mennä ihan itse keinumaan, kun pikkusisko jatkaa hiekkalinnan kaivuuta.
OK, joo, olet oikeassa - vanhemmat voivat olla myös liian "läsnä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.
Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.
Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.
Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.
Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.
Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.
Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.
Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.
Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.
Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.
Minulla on 3 lasta enkä näe mitään syytä, miksi minun pitää vahtia vielä sitä sinun 5v ikäistäsi, joka näköjään välillä on riittävän iso leikkimään itsenäisesti ja sitten samantien niin pieni, että vieraiden aikuisten on hänestä huolehdittava. Yritä nyt päättää, onko se 5v tarpeeksi itsenäinen vai ei.
Ainakin minun lapseni ymmärtävät sen verran puhetta (ja ovat empaattisia), että jos pikkusiskon liukastuu ja nenästään tulee verta, niin he ovat aika äkkiä vierellä auttamassa ja lohduttamassa. Sinun lapsistasi ei nähtävästi ole tämmöiseenkään muiden huomioimiseen?
Eh? Et sitten pessyt niitä silkkareitasi. Minähän jo sanoin, ettei se viisivuotias ollut paikalla näkemässä pikkusisaruksensa haveria. Ja minä olin siinä kyllä itse sylittelemässä ja pitämässä nenäliinaa nenällä.
Lapseni tosiaan on vasta viisivuotias, ja sillä lailla aikuisesta erova, että hänellä ei ole vieraaseen kolmevuotiaaseen kovaa auktoriteettia. Väität, että sinun lapsillako on? ;-))
Minusta hän toimi aivan oikein. Yritti korjata tilanteen itse ja kun ei saanut itse sitä ratkottua haki äitinsä paikalle. Se vain kesti em. haverista johtuen.
Mutta pointti siis oli, että kyllä, OIKEALLE useamman lapsen äidille sattuu tämän tästä, että hän ei ole viisivuotiaan hihassa kiinni siellä leikkipuistossa. Ihan ilman aortan repeämisiä tai tarkka-ampujan uhriksi joutumisiakin (pitäisiköhän sinun lopettaa ne k-18 -pelit ja roskaviihteen kulutus, kun noin dramaattisia edes puhelet?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Jos olisin aikuisena tuossa sukkakeskustelussa mukana, kertoisin kyllä, että kaikki värit on yhtä hyviä. Enkä ole kukkahattutäti.
Aika neutraali mielipide. Mä taas opetan lapsilleni, että saa olla mielipiteitä. Ei kaikki värit ole yhtä hyviä. Minä en esimerkiksi pidä punaisesta. Sen sijaan sinisestä pidän. Toisaalta voisin pitää punaisia sukkia tai ajaa punaista autoa vaikka en punaisesta väristä pidäkään.
Ei kai se, että kaikki värit on yhtä hyviä, sulje pois sitä, että joku tykkää enemmän toisesta väristä kuin toisesta? Tänkin voisi lapsille kertoa ;) Ei siinä ole mitään neutraalia, että antaa mielipiteille tilaa arvottamatta niitä. T. Kukkahattusetä
Nojoo. Kyllä niinjoo. Jokainen väri voi olla jollekin tärkeä. Esim liikennevaloissa punainen ei voisi olla sininen ja joku muu tykkää tosi paljon just punaisesta vaikken minä pidäkään. Pointtini oli se, että pitääkö aikuisen puuttua jokaiseen lasten erimielisyyteen ja lähtökohtaisesti jo olettaa, että ilman minua he eivät pärjää vaan ryhtyvät heti painimaan ja tappelemaan esim sukkien värin paremmuudesta? Vai olisiko fiksumpaa antaa lapsille tilaa keskustella ja leikkiä keskenään. Varsinkin, jos luottaa siihen omaan 5-vuotiaaseen, että hän pärjää kyllä.
Itse ainakin olen kuulolla ja tarvittaessa tulen tuomariksi. Lapseni eivät ole ujoja, mutta eivät myöskään huonotapaisia. Jos joku kiusaa lastani puistossa, niin kerron kuinka minä toimisin esim sano seuraavalla kerralla "lopeta! Tuo häiritsee minua", kun hän tekee niin. Jos sekään ei auta, niin käymme sanomassa yhdessä tämän lapsen vanhemmalle tai minä puhuttelen lasta. Pyrin aina ja kaikissa tilanteissa opettamaan lapsilleni sen miten ihmisten maailmassa pärjätään: Pitämään puoliaan, olemaan ystävällisiä, menemättä mukaan töllöilyihin mutta kuitenkin ajattelemaan omalla päällään ja arvostamaan itseään. Jos haluan olla lspseni kanssa kahdestaan, niin menen jonnekin muualle kuin leikkipuistoon, jossa on paljon muitakin lapsia leikkimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli mieleen kun olin omien 2 ja 4v kanssa kylpylässä. Leikin lasten altaalla lasteni kanssa ja siinä oli about 3v lapsi pyörimässä ensin vanhempiensa kanssa kunnes yhtäkkiä ne vanhemmat siitä hävisi johonkin. Katsoin että miksi ne lapsen tuohon jättivät ja huomasin että kuhertelevat porealtaassa.
No päätin että en kyllä ala tuota vahtimaan kun eivät edes kysyneet voinko vahtia. Eikö tämä lapsi päättänyt alkaa riehumaan ja juoksemaan sitä pikkuallasta ympäri saadakseen huomiota. Lapsi liukastui ja löi päänsä lattiaan niin että alkoi kauhea ulina ja verta valui. Tässä vaiheessa nämä toistensa naamaan imukuppiutuneet vanhemmat juoksee altaalle ja alkaa minulle huutamaan että miksi en katsonut heidän pekka-irmelinsä perään. Totesin vain että ei oltu kysytty voinko kaitsea ja itselläni oli kädet täynnä omien vilkkaiden lapsieni kanssa. Onneksi siihen tuli uimavalvoja sanomaan asiasta näille ah niin loistaville vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen kun olin omien 2 ja 4v kanssa kylpylässä. Leikin lasten altaalla lasteni kanssa ja siinä oli about 3v lapsi pyörimässä ensin vanhempiensa kanssa kunnes yhtäkkiä ne vanhemmat siitä hävisi johonkin. Katsoin että miksi ne lapsen tuohon jättivät ja huomasin että kuhertelevat porealtaassa.
No päätin että en kyllä ala tuota vahtimaan kun eivät edes kysyneet voinko vahtia. Eikö tämä lapsi päättänyt alkaa riehumaan ja juoksemaan sitä pikkuallasta ympäri saadakseen huomiota. Lapsi liukastui ja löi päänsä lattiaan niin että alkoi kauhea ulina ja verta valui. Tässä vaiheessa nämä toistensa naamaan imukuppiutuneet vanhemmat juoksee altaalle ja alkaa minulle huutamaan että miksi en katsonut heidän pekka-irmelinsä perään. Totesin vain että ei oltu kysytty voinko kaitsea ja itselläni oli kädet täynnä omien vilkkaiden lapsieni kanssa. Onneksi siihen tuli uimavalvoja sanomaan asiasta näille ah niin loistaville vanhemmille.
Joo, jos halutaan kaksistaan kuhertelemaan niin sitten hankitaan pekka-irmelille lapsenvahti kylpyläloman ajaksi. Lapsen kanssa ollaan lapsen ehdoilla. Aika vastuutonta jättää hoitovastuusta sopimatta noinkin riskialttiissa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pannut merkille, että ei-kantasuomalaisilla näyttää olevan erittäin yleinen tapa talsia kadulla niin, että pienetkin lapset saavat pärjätä omillaan ja tulla perässä kuka mitenkin, joskus siksakaten pyörätien ja kävelytien välissä henkensä kaupalla.
Viime viikolla oli taas tilanne, että kiinnitin huomiota pikkupoikaan, joka selitti äidilleen menevänsä "tuonne". Hetken päästä äiti lähti kävelemään ihan toiseen suuntaan ja ajattelin jo, mitähän tästä tulee. Pian poika itku kurkussa huuteli äitiään, olin varmaan ainoa, joka oli nähnyt tilanteen ja lähdin saattamaan häntä siihen suuntaan johon äitinsä oli mennyt. Onneksi mamma löytyi. Mutta tällainen piittaamattomuus siitä, missä lapsi/lapset kulkevat tilassa, jossa on paljon muitakin ihmisiä, on minusta todella kummallista. Toivottavasti äiti oppi tästä jotain, kenties lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.
Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.
Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.
Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.
Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.
Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.
Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.
Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.
Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.
Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.
Minulla on 3 lasta enkä näe mitään syytä, miksi minun pitää vahtia vielä sitä sinun 5v ikäistäsi, joka näköjään välillä on riittävän iso leikkimään itsenäisesti ja sitten samantien niin pieni, että vieraiden aikuisten on hänestä huolehdittava. Yritä nyt päättää, onko se 5v tarpeeksi itsenäinen vai ei.
Ainakin minun lapseni ymmärtävät sen verran puhetta (ja ovat empaattisia), että jos pikkusiskon liukastuu ja nenästään tulee verta, niin he ovat aika äkkiä vierellä auttamassa ja lohduttamassa. Sinun lapsistasi ei nähtävästi ole tämmöiseenkään muiden huomioimiseen?
Eh? Et sitten pessyt niitä silkkareitasi. Minähän jo sanoin, ettei se viisivuotias ollut paikalla näkemässä pikkusisaruksensa haveria. Ja minä olin siinä kyllä itse sylittelemässä ja pitämässä nenäliinaa nenällä.
Lapseni tosiaan on vasta viisivuotias, ja sillä lailla aikuisesta erova, että hänellä ei ole vieraaseen kolmevuotiaaseen kovaa auktoriteettia. Väität, että sinun lapsillako on? ;-))
Minusta hän toimi aivan oikein. Yritti korjata tilanteen itse ja kun ei saanut itse sitä ratkottua haki äitinsä paikalle. Se vain kesti em. haverista johtuen.
Mutta pointti siis oli, että kyllä, OIKEALLE useamman lapsen äidille sattuu tämän tästä, että hän ei ole viisivuotiaan hihassa kiinni siellä leikkipuistossa. Ihan ilman aortan repeämisiä tai tarkka-ampujan uhriksi joutumisiakin (pitäisiköhän sinun lopettaa ne k-18 -pelit ja roskaviihteen kulutus, kun noin dramaattisia edes puhelet?).
Ja höpöhöpsis sinun kanssasi!
Jos sinä olet avuton lastesi kanssa etkä ilman muita aikusia pärjää edes puistossa, niin älä oleta, että kaikilla muilla on samanlaisia ongelmia.
Sinulla on nyt joku kamala trauma siitä, että muiden ei tarvitse turvautua toisten äitien apuun, mutta sinä olet koko ajan siitä riippuvainen. Nähtävästi lastesi hengissäpysyminen on täysin kiinni siitä, löytyykö leikkipuistosta tarpeeksi monta aikuista muodostamaan kylää, joka lapsesi kasvattaa. Niinpä, sinun 5v ei nähnyt pikkusiskon turmaa ja sen jälkeen se ei nähnyt enää äitiäkään (joka oli kumartunut sen siskon puoleen) ja niin se 5v sai pärjätä itsekseen. Sinusta se on OK, minusta ei. Vaikka 5v:n hihassa ei koko ajan roikukaan, niin näköyhteyden säilyttäminen onnistuu silti suurimmalta osalta vanhempia.
Luonnonvalinta vie ne yksilöt, joista ei huolehdita. Harmi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tuollaisiin vanhempiin koskaan törmännyt. Minä osaisin kyllä sellaisessa tilanteessa ihan itse sanoa sille vanhemalle, että hei, sulta unohtui lapsi tuonne meidän luo, mitä jos vahdit häntä itse, kun me menemme saunaan/keinumaan/toisaalle....
Sen sijaan puistossa olen joskus auttanut tai kieltänyt muiden lapsia, jos lapsen oma vanhempi on toisen lapsen perässä vähän kauempana. Kollegiaalisuutta ja yhteisvastuuta saisi olla kasvatusasioissa enemmän! Minusta on aika ymmärrettävää, että useamman lapsen vanhempi ei voi - vaikka on tunnollinen ja hyvä kasvattaja - olla monessa paikassa yhtä aikaa.
Pidän vastuuttoman sitä, joka antaisi lapsen utua vaaraan vain siksi, että periaatteen vuoksi ei "halua" kaitsea toisten lapsia.
Sen sijaan ymmärrän ap:n närkästyksen, jos joku oikeasti laiminlyö lapsensa vahtimista ja ohjaamista siksi, ettei VIITSI sitä hoitaa. Tällaisia tapauksia ei tosin ole koskaan eteeni tullut. Lieneekö kovinkaan yleinen ongelma?
Kyllä on yleinen ongelma. Todellakin. Ja juuri näin se menee et jos joku todella viettää sen oman lapsensa seurassa aikaa, ni siihen vanhemmat olettaa et siinä onki jonu yleinen viihdyttjä ja valvoja... Samoin ventovieraatki lapset yleensä kiinnostuu tulla siihen katsomaan mistä on kyse ku vanhempi kerranki tekee jotain muuta ku juttelee muiden aikuisten kanssa tai katsoo puhelintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kohta kirjoitti:
Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu 'molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.
No ei osunut ainakaan minuun tuo kuvaus millään tasolla. Sori.
Edelleen odotan asiallisia vastauksia. Ei näy kuuluvan.
Se, joka kysyi, millä voi jakautua kahdeksi ulkoillessaan kolme- ja viisivuotiaan kanssaTäältä sivusta huutelen. Nolla- ja kaksivuotiaasta jos on selvinnyt, niin kolme- ja viisivuotiashan ovat tosi helppo paketti. Itselläni on tuon ikäiset, ja nehän ovat kuin paita ja pylly.
Aika harvoin on, jos ovat eri sukupuolta. Pienempi surruttelee hiekkiksellä autoilla, isompi liehuu ja kiipeilee omanikäistensä kanssa. Eri juttu varmaan, jos muita leikkikavereita (oman ikäisiä) ei ole.
No kumpi heistä siis enemmän vaatii sitä kahdeksi jakautumista? Hiekkalaatikolla surrutteleva kolmivuotias (joka voi vaikka nielaista auton) vai kavereiden kanssa leikkivä viisivuotias, joka ei sitten ilmeisesti hallitsekaan kaverien kanssa leikkimistä?
T. Edelleen se kolme- ja viisivuotiaiden äiti, jonka mielestä haastavinta ehdottomasti oli yhtä aikaa imettää ja juosta karkaavan kaksivuotiaan perässä.
Jaa, missä sanoon, että viisivuotias ei hallitse kavereidensa kanssa leikkimistä? Olet siis kumminkin ilmeisesti samaa mieltä kanssani siitä, että se hyväkäytöksinen viisivuotias pärjää vähähän kauempanakin, mutta kolmevuotiasta on syytä valvoa likeltä?
Vaikka viisivuotias onkin hyväkäytöksinen, hänellekin voi sattua jotain, ja silloin arvostan sitä, että muutkin mammat osaavat aukaista suunsa tai auttaa kaatuneen lapsen ylös maasta.
Mitä hittoa edes kinaat siinä?
Itse sinä toki tunnet omat lapsesi ja tiedät, kumpi heistä vaatii enemmän vahtimista. Jos viisivuotiaalla on kränää kavereiden kanssa, niin voisin kuvitella kolmevuotiaan autoineen pärjäämään hetkisen itsekseen hiekkalaatikolla.
Varmaan sataa taas alapeukkuja, mutta arkikokemuksella mun on tosi vaikea kuvitella ikäistensä lailla kehittyneitä 5- ja 3-vuotiaita, joita ei pystyisi yksi aikuinen kahtia jakautumatta vahtimaan. Odotetaanhan päiväkodissakin sen ikäisiltä jonkinmoista aloitteellisuutta. Toki jompikumpi voi hölmöillä, mutta molemmat yhtä aikaa hengenvaarassa eri tilanteissa, vaikka äiti tekee koko ajan kaikkensa ohjatakseen ja huomioidakseen, kuulostaa aika uskomattomalta.
T. Edelleen se samanikäisten äiti, joka välillä näprää kännyä ja välillä leikittää puolta puistoa, mutta jonka ei ole enää pitkiin aikoihin tarvinnut jakautua kahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Jos olisin aikuisena tuossa sukkakeskustelussa mukana, kertoisin kyllä, että kaikki värit on yhtä hyviä. Enkä ole kukkahattutäti.
Aika neutraali mielipide. Mä taas opetan lapsilleni, että saa olla mielipiteitä. Ei kaikki värit ole yhtä hyviä. Minä en esimerkiksi pidä punaisesta. Sen sijaan sinisestä pidän. Toisaalta voisin pitää punaisia sukkia tai ajaa punaista autoa vaikka en punaisesta väristä pidäkään.
Ei kai se, että kaikki värit on yhtä hyviä, sulje pois sitä, että joku tykkää enemmän toisesta väristä kuin toisesta? Tänkin voisi lapsille kertoa ;) Ei siinä ole mitään neutraalia, että antaa mielipiteille tilaa arvottamatta niitä. T. Kukkahattusetä
Nojoo. Kyllä niinjoo. Jokainen väri voi olla jollekin tärkeä. Esim liikennevaloissa punainen ei voisi olla sininen ja joku muu tykkää tosi paljon just punaisesta vaikken minä pidäkään. Pointtini oli se, että pitääkö aikuisen puuttua jokaiseen lasten erimielisyyteen ja lähtökohtaisesti jo olettaa, että ilman minua he eivät pärjää vaan ryhtyvät heti painimaan ja tappelemaan esim sukkien värin paremmuudesta? Vai olisiko fiksumpaa antaa lapsille tilaa keskustella ja leikkiä keskenään. Varsinkin, jos luottaa siihen omaan 5-vuotiaaseen, että hän pärjää kyllä.
Itse ainakin olen kuulolla ja tarvittaessa tulen tuomariksi. Lapseni eivät ole ujoja, mutta eivät myöskään huonotapaisia. Jos joku kiusaa lastani puistossa, niin kerron kuinka minä toimisin esim sano seuraavalla kerralla "lopeta! Tuo häiritsee minua", kun hän tekee niin. Jos sekään ei auta, niin käymme sanomassa yhdessä tämän lapsen vanhemmalle tai minä puhuttelen lasta. Pyrin aina ja kaikissa tilanteissa opettamaan lapsilleni sen miten ihmisten maailmassa pärjätään: Pitämään puoliaan, olemaan ystävällisiä, menemättä mukaan töllöilyihin mutta kuitenkin ajattelemaan omalla päällään ja arvostamaan itseään. Jos haluan olla lspseni kanssa kahdestaan, niin menen jonnekin muualle kuin leikkipuistoon, jossa on paljon muitakin lapsia leikkimässä.
Eli luotat sokeasti siihen mitä sun oma lapsesi sulle tulee kertomaan ja meet puhuttelemaan. Just. Fiksua.
Kannattaa kysyä siltä toiseltakin lapselta mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!
Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.
No tuossa viestissäsi sanoit, että pienempi vaatii enemmän huomiota ja et voi aina olla isomman perässä. Sehän on juuri sitä, että oletat jonkun muun puuttuvan isomman lapsesi tekemisiin. Miksi et muka voi valvoa kahta lasta ihan itse vaan oletat jonkun muun niin tekevän?
Käsittääkseni se on aivan luonnollista, että kun lapsi kasvaa, häntä ei tarvitse joka sekunti äärestä vahtia, vaan hän voi omatoimisesti leikkiä kauempana. Jos nyt suurimmaksi osaksi leikimme täällä lähimetsässä (koska asumme haja-asutusalueella), kukahan mahtaa olla se joku, jonka toivon "puuttuvan isomman lapseni tekemisiin" ja miksi niihin pitäisi puuttua? Ja kerro toki, miten on mahdollista se, että kun menen 1-vuotiaan perässä tuonne, voin samalla olla 20 cm päässä nelivuotiaasta? Ja ennen kaikkea, miksi mun pitäisi olla sen nelivuotiaan vierellä joka hetki?
Ap tarkoittaa, että jokainen huolehtikoon omien lapsiesi käytöksestä. Jos nelivuotiaasi osaa käyttäytyä leikkipaikalla ilman, että olet 20cm päässä niin ei sinun tarvitse hänessä kiinni olla. Yleensä nelivuotiaat osaavat jo noudatta peruskäytös sääntöjä kuten eli älä töni, lyö, potki, heitä hiekkaa tai muuten satuta eläviä olentoja, älä etuile, äläkä ota leluja kädestä. Jos nelivuotiaasi kiipeilee liukumäkeä väärään suuntaan tai jää liukumäen alle makaamaan niin pystyt neuvomaan häntä kauempaakin.
Itsellänikin useampi lapsi ja hyvin pärjäämme, koska lapset opetetaan käyttäytymään asiasn kuuluvasti. Jos ei onnistu, lähdemme pois. Koen velvollisuudekseni seurata taaperon touhuja lähietäisyydeltä, koska hän kaipaa tarkempaa neuvontaa ja on myös niin pieni, että saattaa jäädä jalkoihin. Leikkipaikalla kuitenkin myös isommat saavat leikkiä, joten taaperon jalkoihin jäämistä ei voi jättää heidän huolekseen.
Onko todella tästä nyt kyse? Koska aloituksessa kerrottiin vain siitä, miten kamalaa on se, että joutuu katsomaan toisten lapsia. Aika monella puistoilevalla vanhemmalla on useampia lapsia, joten tuo on todella tavallinen skenaario, että vanhempi on sen pienemmän kanssa, ja isompi ja omatoimisempi on kauempana. Koska se ei ole oikeasti mahdollista, että pitää isomman ja menevämmän lapsen lähellään, kun itse katsoo taaperon perään (paitsi eräällä tämän ketjun "kolmen lapsen äidillä - mä muuten itsekin väitin aina olevani "kolmen lapsen äiti", kun olin vielä lapseton ja palstalla keskusteltiin lastenkasvatuksesta).