Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi

Kärjistävät tölväisyt ovat luultavimmin niiltä vastuuntuntoisimmilta vanhemmilta - eräskin ilmoitti kiskoneensa vieraan lapsen pois jakeluauton alta.

Ja herkimmin asiasta varmaan kietaisevat herneen nenänsä juuri nämä jotka tuntevat piston sydämessään ja tietävät olevansa niitä joiden lapset ehkä oikeasti kuolisivatkin jos ei aina joku tuntematon heidän peräänsä katsoisi.

Jospa palattaisiin aloituksen aiheeseen, joka siis oli, että kun yksi leikkii lapsensa kanssa niin hänen tienoilleen tulee muitakin leikitettäviä, mistä aloittaja ei pitänyt. Kokee joutuvansa vahtimaan vieraita lapsia, mikä tietysti onkin ikävää.

Kyllä näitä näkee, valitettavasti. Ymmärrän kyllä kovasti, että lapsi on tilanteeseen syytön, mutta jos tämä tilanne toistuu, niin en kyllä joka kerta viitsi etsiä kadonnutta aikuista kertoakseni että hei, lapsesi jäi yksin. Jätän sen lapsen siihen kun meidän aika on lähteä, pärjää eli ei. Sorry. Kaiketi sen lapsen vanhemmat ovat sitten arvioineet lapsen pärjäävän. Jos lapsi kovin avuttomalta vaikuttaa soitan lastensuojelun tietysti paikalle.

En tiedä missä ne vanhemmat ovat täältä palstalta, jotka eivät muka koskaan jätä lapsiaan ulos itsekseen, kun niitä lapsia siellä ulkona kumminkin aika lailla näkee itsekseen olevan. Oma esimerkkini oli tuo pihalta perään lähtevät lapset (kun lähden kauppaan ja kirjastoon omieni kanssa). Joku ehdotti että puhuttelisin lasten äitiä. En vain tiedä kuka on näiden lasten äiti ja missä hän on. Meidän taloyhtiössä on 160 osakasta ja toisessa on yhtä paljon, piha-alueet ovat yhteiset. Tien toisella puolella on pari taloyhtiötä lisää, ja sieltäkin näyttää tulevan lapsia meidän taloyhtiön pihaan.

Minäkin olen kiskonut lapsia syöksymästä auton alle, olen mennyt luennoimaan turvallisuudesta myös parillekin tenavalle jotka ovat laskeneet pulkalla ajoradalle. Kyllähän sitä yrittää, mutta kaikkeen ei vaan kerkeä. Minulla on nää omat muksut, oma työ (liittyy lapsiin sekin) ja muksuilla harrastukset; en kerta kaikkiaan voi ruveta joka ipanan taustoja selvittelemään vapaa-ajallani.

En todellakaan toivo kenenkään lapsen kuolevan tai katoavan, mutta en ihmettele että semmoisia sattuu. Ihmettelen että ei satu enemmän. Ihmettelen mitä joidenkin vanhempien päässä liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Typerä valittaja - ap, mikä ruuvi puuttuu, kun tulet tänne kehumaan itseäsi? Minä minä minä. Pidä turpasi kiinni, ÄLÄKÄ tosiaan opeta kenenkään kersalle mitään! Ei sua kukaan siitä tule syyttämään! Saat kuule iiihan rauhassa elää omaa elämääs.

:D Ap tässä! Missähän ihmeen välissä kehuin itseäni?

Useat olivat ymmärtäneet minut aivan oikein, ja kokeneet itse samaa. Muutamat, kuten lainaamani kommentoija, eivät näköjään ymmärtäneet ollenkaan, joten tarkennan.

En tietenkään anna kenenkään ajautua vaaraan, en jätä lasta yksin vaan sanon vanhemmille (tai hlökunnalle jos vanhempia ei löydy, kysyn kyllä lapseltakin että missäs sun aikuiset on) kun lähden. En mulkoile pahalla, en vittuile lapselle enkä todellakaan tarkoita mollata useamman lapsen vanhempia, joiden huomio on hetkellisesti toisessa lapsessa tms.

En myöskään vaani ja mikromanageeraa omaa lastani; jos hän tekee tuttavuutta jonkun vieraan lapsen kanssa, otan soveliaan etäisyyden ja annan lasten hoitaa juttunsa itse, jos aikuista ei kaivata.

Neuvon ja opastan vieraitakin lapsia tarvittaessa. Uskallan puhua vieraille lapsille ja aikuisille, ja osaan puhua nätisti.

Oman talon perheiden kanssa usein sovimme että joku/jotkut kaitsee kaikkien lapsia. Paino sanalla sovimme. Aina kysytään sopiiko, ja mehän tiedämme missä muut asuvat ja meillä on toistemme numerot, jos tulee hätä kesken sovitun ajan.

Tavallisissa leikkipuistoissa usein leikin lapseni kanssa (siis se 5v), jos muita lapsia ei ole tai heistä ei ole seuraa. Lähinnä puhuin nyt erikoistilanteista jonne olemme lähteneet yhdessä, joten olen ja seurustelen lapseni kanssa, esim museot. Lapsille sopivissa museoissa on usein esim pelejä, ja olen monesti kokenut, että kun pelaan lapseni kanssa, seuraan liittyy joku lapsi jonka vanhemmat poistuvat paikalta kun kerran juttelen heidän lapselleen. Tämä on ok, mutta ei enää sitten, kun tämä lapsi rupeaa hankalaksi, keskeyttää tai häiritsee peliä jne.

Matkustamme paljon junalla ja melko useasti laivalla. En tietenkään tunge sinne pallomereen ja mieluusti katson kauempaa kun lapseni leikkii - mutta olen lähistöllä ja puutun asiaan jos tarve vaatii. Oma lapseni on rauhallinen ja "järkevä" (luojalle siitä kiitos, en siis pidä sitä omana ansionani) joten hänet voisi jättää huomiottakin, mutta tuntuu että aina on joku "raju" lapsi joka ohjeistuksesta huolimatta ohittaa tunkee tönii sekoilee yms - ja jonka vanhempi seisoo sivussa juttelemassa muiden aikuisten kanssa, tai vielä pahempaa, on paennut baariin tai kahvilaan. Näitä on nähty MONIA, viimeksi juuri silja serenadella ja junibackenissa, mistä tuossa joku muukin mainitsi.

Hoplopit yms ovat myös vakiopaikkpja tälle ilmiölle - ei siis olla toisen lapsen kanssa, vaan karataan nauttimaan omasta ajasta. Se on se mistä en pidä.

Ap

jumalauta mitä paskaa tuolta yhdeltä joka sössötti ettei pysty vahtimaan kahta kersaansa puistossa! Juuri viime viikolla tarkkailin huvikseni äitiäni joka on pph. Hänellä ei ollut mitään ongelmia pärjätä 5 v:n, 3 v:n ja kahden 2-vuotiaan kanssa. Kukaan ei saanut lapiosta päähän eivätkä yrittäneet karata tai mitään. Oiskohan kotikasvatuksesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran leikkipuistoon tuli äiti pienen vauvan ja alle 3 vuotiaan sekä ison koiran! kanssa. Ja mukana oli vielä äidin kaveri. Alle 3 vuotias sai ihan yksinään kulkea joka paikkaan ja muu perhe keskittyi siihen isoon rutkuun. Otin jo muutaman kerran kiinni em lasta kun meinasi tippua kiipeilytelineestä. Sitten päätin että vahdin vain omat lapseni. Hetken päästä joku muu äiti kiljaisi ja kuului tömähdys. No se pieni tyttö sitten tippui sieltä kiipeilytelineestä. Siinä kohtaa lapsen äiti juoksi paikalle ja sihisi saatanaa meille muille kun annoimme asian tapahtua ja lähti raivostuneena pois puistosta.

Ja sulle nauru maittoi, kun kolmevuotias sai nenilleen. Niinkö? Mikset sanonut mieluummin sille äidille jotain ennen kuin lapsi tipahti? Sitä mä oisin ihaillut. Sun toimintaasi en pätkääkään.

Entä ne kaikki muut siellä puistossa olleet aikuiset? Olisiko heidänkin pitänyt keskittyä jonkun muun lapsen vahtimiseen ja jättää omat vahtimatta?

No olet selvästi tarinan kaltainen enemmän esim koirasta kuin lapsesta välittävä aikuinen.

Onhan se niin saatana kun tuntemattomat ei minun lapsia valvo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?

Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"

Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.

Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!

Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.

No tuossa viestissäsi sanoit, että pienempi vaatii enemmän huomiota ja et voi aina olla isomman perässä. Sehän on juuri sitä, että oletat jonkun muun puuttuvan isomman lapsesi tekemisiin. Miksi et muka voi valvoa kahta lasta ihan itse vaan oletat jonkun muun niin tekevän?

Sinulla ei selvästikään ole montaa lasta. Ei mulla muuta, et ansaitse tämän kummempaa vastausta, koska kommenttisi on niin typerä.

Ohis

olluOn kolme lasta, ja aina olen pystynyt niitä vahtimaan, niin että muiden ei tarvitse. Itse asiassa se olen usein t minä, joka vahtii muidenkin lapset, kun vanhempia ei kiinnosta ja näkevät siellä leikkipaikalla/altaassa/puistossa potentiaalisen ilmaisen lapsenvahdin. Usein ovat just näitä; "kiva kun siellä on joku äiti, se varmaan katsoo tän isomman perään kun keskityn tähän vauvaan."

​​Juuri tämä, olen itsekin huomannu saman miljoona kertaa, isompi/ isommat rellestää ihan vapaasti ja vanhempi jossai kilsojen päässä vauvan kanssa, tuollainen vanhempi voi jopa suuttua, jos kukaan muu ei hänen lastaan komenna/ puutu, vaan "joutuu itse vaivautumaan", näitäkin on nähty. Kuitenki minulla on velvollisuus vahtia vain omani.

Vierailija kirjoitti:

Kerran leikkipuistoon tuli äiti pienen vauvan ja alle 3 vuotiaan sekä ison koiran! kanssa. Ja mukana oli vielä äidin kaveri. Alle 3 vuotias sai ihan yksinään kulkea joka paikkaan ja muu perhe keskittyi siihen isoon rutkuun. Otin jo muutaman kerran kiinni em lasta kun meinasi tippua kiipeilytelineestä. Sitten päätin että vahdin vain omat lapseni. Hetken päästä joku muu äiti kiljaisi ja kuului tömähdys. No se pieni tyttö sitten tippui sieltä kiipeilytelineestä. Siinä kohtaa lapsen äiti juoksi paikalle ja sihisi saatanaa meille muille kun annoimme asian tapahtua ja lähti raivostuneena pois puistosta.

No niin, tässä loistava esimerkki näistä itsekkäistä  "kyllä muut minun lapset vahtii" vanhemmista. En kyllä vahdi kuin omani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran leikkipuistoon tuli äiti pienen vauvan ja alle 3 vuotiaan sekä ison koiran! kanssa. Ja mukana oli vielä äidin kaveri. Alle 3 vuotias sai ihan yksinään kulkea joka paikkaan ja muu perhe keskittyi siihen isoon rutkuun. Otin jo muutaman kerran kiinni em lasta kun meinasi tippua kiipeilytelineestä. Sitten päätin että vahdin vain omat lapseni. Hetken päästä joku muu äiti kiljaisi ja kuului tömähdys. No se pieni tyttö sitten tippui sieltä kiipeilytelineestä. Siinä kohtaa lapsen äiti juoksi paikalle ja sihisi saatanaa meille muille kun annoimme asian tapahtua ja lähti raivostuneena pois puistosta.

Ja sulle nauru maittoi, kun kolmevuotias sai nenilleen. Niinkö? Mikset sanonut mieluummin sille äidille jotain ennen kuin lapsi tipahti? Sitä mä oisin ihaillut. Sun toimintaasi en pätkääkään.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta yleisen elämänkokemuksen nojalla sanoisin että tuolle ihmistyypille ei mennä sanomaan että vahtisitko lastasi. Vastaus on joko silmien muljauttelua, haistattelua tai kipakka tokaisu että kyllä se osaa.

Vierailija kirjoitti:

Junassa tuo on joskus ihan hirveää. Ole siinä lapsen kanssa leikkipaikalla kun jostain pölähtää puoli tusinaa kersaa ilman valvovaa silmää. Siinä kun ei hirveästi ole tilaa riehua. Usein ollaan lapsen kanssa tultu siihen tulokseen, että lähdetäänpä välipalalle.

Amen. Viimeksi angry birds-puistossa nähtiin kun useampikin suurperhe pölähtää paikalle, vanhemmat kahvittelee kun tusina 3-15 vuotiaita muksuja riehuu keskenään puistossa. Onko suurperheiden vanhemmat niin luovuttaneita että lapset jätetään vaan herran haltuun. Siinä sitten kasvatat kymmeniä muistakin lapsia (älä töni, älä lyö, älä hypi päälle, älä etuile jonossa) kun vain haluaisi omansa kanssa viettää aikaa... Ja tosiaan se junan leikkivaunu, ihan karmea paikka.

Tästä samasta syystä olen jättänyt Kanarian/Turkin all-inclusive-lomahelvetit käymättä. Sinkkuäitinä reissaan kahden pienen lapsen kanssa. Usein suomalaisilla on tapana jättää omat kersansa muitten vahdittavaksi (hoplop, leikkikentät, pallomeret ja uima-altaat) jos vain yksikin aikuinen siinä jo on. Minun lapsistani toinen on erityislapsi, ja sitä ei päällepäin näy, hän tarvitsee enemmän apua. Kun stressaan jo siitä, että säilytän edes katsekontaktin omiini, etteivät huku, en todellakaan halua vahtia enää ketään muuta.

Ap, tuo ilmenee jopa ystäväperheiden kanssa lomaillessa. Kun lähdemme äiti-isä-lapset -yhdistelmillä matkaan ja minä yksinhuoltajana omien muksujeni kanssa, niin minut jätetään aina kaikkien lastenvahdiksi kun muut pariskunnat viettävät laatuaikaa. Olen lasteni kanssa 24/7 ja eipä vaan ystävilleni tule mieleen tarjoutua hoitamaan edes pari tuntia minunkin muksujani, jotta pääsisin edes kerran yksinäni vaikka kauppaan lomareissun aikana. Jos muut äidit irroittelevat ja isät jäävät lastenvahdiksi omilleen, niin sitten alkaa pelihetket ja kersat ovat taas minun vastuullani uima-altaassa, ilman että isi netistä päätään nostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Junassa tuo on joskus ihan hirveää. Ole siinä lapsen kanssa leikkipaikalla kun jostain pölähtää puoli tusinaa kersaa ilman valvovaa silmää. Siinä kun ei hirveästi ole tilaa riehua. Usein ollaan lapsen kanssa tultu siihen tulokseen, että lähdetäänpä välipalalle.

Amen. Viimeksi angry birds-puistossa nähtiin kun useampikin suurperhe pölähtää paikalle, vanhemmat kahvittelee kun tusina 3-15 vuotiaita muksuja riehuu keskenään puistossa. Onko suurperheiden vanhemmat niin luovuttaneita että lapset jätetään vaan herran haltuun. Siinä sitten kasvatat kymmeniä muistakin lapsia (älä töni, älä lyö, älä hypi päälle, älä etuile jonossa) kun vain haluaisi omansa kanssa viettää aikaa... Ja tosiaan se junan leikkivaunu, ihan karmea paikka.

Junan leikkipaikasta: Kukahan suunnitteli sen ääliömäisen ratkaisun, että se heiluriportti niihin alakertaan meneviin rappusiin on ihan siinä leikkipaikan vieressä? Kun sieltä alakerrasta pölähtää sellainen riekkujalauma, joka juoksee vaunua päästäpäähän ja taas alas ja kerta toisensa jälkeen jättää sen portin auki kun liukumäen jonotuspaikka on täynnä  liikkuvassa junassa huterasti käveleviä taaperoita...

Minä selaan kännykkääni leikkipaikalla, mutta en käy siellä ruuhka-aikaan. Lapsi osaa leikkiä ja kiipeillä putoamatta, on turhankin varovainen. Ehkä siksi että on oppinut ettei äiti estä vahinkoja vaan lohduttaa niiden tapahtuessa jos kyse ei ole mistään vaarallisesta. Jos pääsee kiipeämään korkeammalle tai ei näytä osaavan sääntöjä, ennakoin ja siirryn lähemmäs. Tiedän itse lapseni osaamisen eikä se lapsi tarvitse pelastajaa vaikka pieni onkin.

Vain kerran lapseni on saanut niskaansa isomman lapsen heittämän lelun. Hänen äitinsä oli kerran jo ojentanut lastaan mutta katselin että kohta kuitenkin sattuu. Sen jälkeen äitinsä käski lapsensa tulemaan pyytämään anteeksi ja minulla oli työtä saada omani hyväksymään anteeksipyyntö ja jatkamaan leikkiä. Mutta sen jälkeen leikki jatkui rauhallisemmin.

Onneksi ei ole enää ton ikäisiä lapsia, eikä tarvi enää käydä leikkipuistoissa tai huvipuistoissa. Ymmärrän täysin ap:tä, nuo kännykkäänsä uppoavat äidit ovat todella ärsyttäviä. Tai ne jotka jopa uimahallissa vaan katoaa johonkin, yhtäkkiä huomaa olevansa yksin lastenaltaassa kahden oman ja viiden vieraan pienen lapsen kanssa. Eikä yhtään osaa arvata, ketkä kaikista aikuisista olis juuri niiden vanhemmat. Mä olen muutaman kerran tehny niin että olen keränny kaikki ne lapset ja vieny uimavalvojan koppiin ja sanonu että nää on ihan keskenään, ei ole mun enkä uskalla niitä jättää tonne yksin. Sitten uimavalvoja on lähteny lapset mukanaan etsimään lapsille aikuista. Tällasille ei tarvis syntyä ollenkaan lapsia, on niin paljon äitejä jotka ei lapsia saa ja osaisivat pitää niistä hhuolta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole enää ton ikäisiä lapsia, eikä tarvi enää käydä leikkipuistoissa tai huvipuistoissa. Ymmärrän täysin ap:tä, nuo kännykkäänsä uppoavat äidit ovat todella ärsyttäviä. Tai ne jotka jopa uimahallissa vaan katoaa johonkin, yhtäkkiä huomaa olevansa yksin lastenaltaassa kahden oman ja viiden vieraan pienen lapsen kanssa. Eikä yhtään osaa arvata, ketkä kaikista aikuisista olis juuri niiden vanhemmat. Mä olen muutaman kerran tehny niin että olen keränny kaikki ne lapset ja vieny uimavalvojan koppiin ja sanonu että nää on ihan keskenään, ei ole mun enkä uskalla niitä jättää tonne yksin. Sitten uimavalvoja on lähteny lapset mukanaan etsimään lapsille aikuista. Tällasille ei tarvis syntyä ollenkaan lapsia, on niin paljon äitejä jotka ei lapsia saa ja osaisivat pitää niistä hhuolta.

Toi onkin hyvä konsti.

Itsekin olen usein se joka saa pahaa silmää joltain uimavalvojalta joka kuvittelee minulle ventovierasta häirikkölasta minun ipanakseni.

Yhtenä päivänä kaupan kassalla: menin pakkaamaan omia ostoksiani (joita oli paljon). Siihen pakkaustasolle änkesi kiipesi sitten semmoinen noin 5 - 6-vuotias tyttö joka sorkki minun ostoksiani ja oli kaiken kaikkiaan tiellä. Mulkoilin vähän pahan näköisenä viereisellä kaistalla omia ostoksiaan pakkaavaa naista, luulin nimittäin että tyttö oli hänen. Hänkin ilmeisesti mulkoili minua, koska viereisen kaistan nainen lähti miehensä kanssa ilman lasta, ja ei se lapsi kyllä minunkaan ollut. Enpä sitten tiedä kenen muksu sieltä kassajonosta oli siihen änkeämässä.

Mulla ei oo lapsia (ja esim. tän keskustelun jälkeen täytynee harkita tuleeko koskaan olemaankaan) ja oon vasta nuori aikuinen, mutta eräässä työssäni jouduin aika paljon todistamaan vanhempien laiskuutta/hölmöyttä/tilannetajuttomuutta/en edes tiiä mitä..

Esimerkiksi kerran eräät nuoret vanhemmat lykkäsivät vaunut joissa oli pieni vauva mun senhetkinen "työpisteen" eteen periaatteella "sähän voit samalla vahtia tätä meidän tyttöä". Excuse me what?? Vaikka sillä hetkellä mun työ oli lähinnä istumista, niin mun vastuualueisiin ei todellakaan kuulunu asiakkaiden lasten vahtiminen. Mitä jos jotain olisi käynyt? Kuka ois ollut vastuussa? Vanhemmat, minä vai työnantaja?

Toinen hyvä esimerkki on se, kun paljon pieniä lapsia jonotti samaan paikkaan, josta minä olin vastuussa ja jonka toimintaa valvoin. Tunnolliset vanhemmat (pisteet heille) jonotti lastensa kanssa tai oli vähintään näkö- ja kuuloetäisyydellä. Sitten siellä oli niitä lapsia, jotka etuili jonossa, riehu ja töni muita lapsia, eikä vanhempia tietenkään näkyny mailla halmeilla. Osa tunnollisista vanhemmista mulkoili toisiaan, osa yritti etsiskellä väkijoukosta puuttuvia vanhempia, osa mulkoili minua vihaisesti (en kertakaikkiaan pystynyt puuttumaan kaikkeen koska sen ei ensisijaisesti pitäis olla minun homma) ja osa komensi vieraita lapsia..

Jotain kehitystä sentään on vuosien varrella tapahtunut, kun kuitenkin oletetaan että VANHEMMAT vahtii. Kasarilla toki oli vähän eri meininki muutenkin, esikouluikäisenä sai jo yksinään taloyhtiön pihassa leikkiä. Itsellänikin oli  aina pari vuotta nuoremmasta pikkuveljestä valvontavastuu, mutta muistan, että yksi naapurin täti aina meidät taloyhtiön leikkipaikalta bongattuaan säntäsi puolittain penskaansa raahaten paikalle kertomaan että "Ville haluaa leikkiä teidän kanssa, katsotteko vähän perään". Itse olin siis tyyliin 7v ja pikkuveli pari vuotta nuorempi. Villellä oli ainakin alkuun vaipat. En edes muista kuinka monta kertaa olen Villen kotiinsa taluttanut, kun oma äitini on huudellut syömään tms. Onneksi ei kuitenkaan koskaan mitään sattunut, vaikka omat leikit pilalle menikin. 

Vanhempani olivat tuosta useampaankin otteeseen Villen äidille sanoneet  ja muutaman kerran kyseisen penskan itsekin kotiinsakin vieneet, mutta tätä sattui siitä huolimatta monta kertaa viikossa. Eikä 7v oikein osannut aikuiselle vastaankaan sanoa. 

Koirapuistoissa on muuten tullut ihan sama ilmiö vastaan. Itse valvon koiraani, että leikkii nätisti muiden koirien kanssa ja puutun sen käytökseen tarvittaessa. Sitten on niitä koiranomistajia, jotka eivät katso yhtään koiriensa perään - ja minä muuten tasan tarkkaan puutun siinä kohtaa, jos aiheuttaa minun koiralleni harmia. Esim. koirani ollessa vielä nuori joku toi samaan puistoon yliseksuaalisen ajokoiran, joka koitti koko ajan tulla nylkyttämään tyttökoiraani. Pidin koirani puolia ja hätistelin uroksen monta kertaa sen kimpusta (kenties tämän vuoksi koirallani on nykyään hyvä itsetunto ja osaa näyttää kaapin paikan innokkaille uroksille) ilman, että häirikkökoiran omistaja mitenkään puuttui asiaan. Puistossa oli paljon ihmisiä ja joku tuli jopa kysymään minulta ajokoirasta, onko se montakin jänistä kaatanut ja tiuskaisin, ettei ole minun koirani, komennan sitä vain pois pentuni kimpusta...

Lapset on meillä vasta suunnitelmissa, mutta varmaan tulen lasten kanssa leikkipuistossa noudattamaan samaa kaavaa: rohkaisen leikkimään nätisti toisten lasten kanssa, jotta lapsestani tulee sosiaalinen. Valvon lapseni käytöstä ja puutun, jos tekee väärin. Puutun myös, jos jonkun lapsi aiheuttaa omalleni harmia tai aiheuttaa muuten vaaraa, jos pystyn ja lapsen oma vanhempi ei lapsen perään katso.

Jos tulisi leikkipuistossa tuollainen tilanne, että olisi joku riehuva kiusaajalapsi ja muorit istuisi kännykkä kourassa niin kyllä tuntuisi tosi keljulta. Jossei ole ihan taapero kyseessä niin ihmislapselle, toisin kuin koiralle, voi selittää, miksei jotain saa tehdä ja ehkä itse ennemmin jututtaisin vielä oppimisiässä olevaa lasta siitä, miten käyttäydytään ja miksi. Luullakseni uppoaisi paremmin kuin ruveta huomauttamaan vanhemmalle, joka ei tajua vahtia lastaan.

Toisinaan se viesti voi vieraan aikuisen sanomana mennä jopa paremmin perille. Ainakin itse pikkulapsena saatoin jonkun vieraan aikuisen asiallistakin palautetta säikähtää ja ottaa opiksi, vaikka omien vanhempien kanssa uskalsi vängätä vastaankin.

Ja siis maalaisjärjen käyttö ja jokainen tilanne omanlaisensa. Olisi kuitenkin toivottavaa, että jokainen aikuinen katsoisi oman lapsensa perään ja koirapuistossa lemmikkinsä perään. Respectiä muuten niille mammoille, jotka katsovat useamman lapsensa perään! :)

Mun teini ei voinut päivällä koirankusetusreissulla lähteä rannalta pois, kun kolme pikkulikkaa(kouluiässä) mietiskeli, että josko menisivät jäälle. Kun oli kuulema niin ihanan ohutta, eikä ollut ennen nähnytkään niin ohutta. Teini odotti, että likat menee jäälle tai lähtee rannasta.

Ois toki voinut sanoa niille, että ette mene. Mutta se on, että selkäs kun käännät, niin sitten tehdään se mitä on kielletty.

Paljon saa tuossa joen varressa muiden pentuja vahtia kesäisinkin, kun ovat siellä keskenään jo pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

jumalauta mitä paskaa tuolta yhdeltä joka sössötti ettei pysty vahtimaan kahta kersaansa puistossa! Juuri viime viikolla tarkkailin huvikseni äitiäni joka on pph. Hänellä ei ollut mitään ongelmia pärjätä 5 v:n, 3 v:n ja kahden 2-vuotiaan kanssa. Kukaan ei saanut lapiosta päähän eivätkä yrittäneet karata tai mitään. Oiskohan kotikasvatuksesta kiinni.

Jep! Joka toisessa vastauksessa sama tyyppi vänkäämässä. Jos on noin mahdotonta niin eikö voi sanoa, että ensin tehdään sitä mistä 5v pitää ja sen jälkeen mennään 3v haluamaan paikkaan.

Miten ihmeessä on vahtinut siilloin kun on ollut 1v ja 3v eli vanhempi on ollut sen mitä nuorempi nyt, kun nyt tuo 3v vaatii kokoaikaisen puuhastelun joka sekunti ja silmiä ei riitä yhtään toiselle. Sitten täällä tosiaan haukutaan kun siellä päiväkodissa oli sama vaippa eikä koko remmiä viety sisälle yhden vaipanvaihdon takia tai ne käsineetkin olivat väärät ja mitä vielä. Röyhkeimmät ja laiskimmat haukkuvat eniten muita, hoitajia, ja perhepäivähoitajia.

Ja nuo selitykset, joka kerta selittää, että "omakin voi tehdä virheen", tai "omaa voidaan kiusata". Eli oma kakara vain pelkästään unohtaa tai tekee virheen ja muut ne kiusaa.

Ja kun niitä virheitä tehdään niin niistähän ei tule seurausta, kuten eettä istutaan nurkassa ,tai lähdetään pois, ei, samat saavat riekkua ja "pojat ovat poikia".

Miksi ihmeessä pitää saada 5v ja 3v tehdä mitä haluaa?

Eivät saa perhepäivähoitajallakaan eikä tarhassakaan, telineisiin on vuoroja ym. kieltoja.

Jos on noin vaikeaa, ja mahdotonta, niin se on niskaperseote, ja molemm9ille selväksi, että se on isä/äiti, joka päättää mitä milloinkin leikkipuistossa tehdään, katse peiliin ja toisten vanhempien syyttely pois.