Lue keskustelun säännöt.
Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi
01.02.2016 |
Kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää lastaan silmällä leikkipaikoissa, lastenaltaissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Enemmänkin, nautin lapseni (5v) seurasta, joten OLEN hänen kanssaan, leikin, pelaan, juttelen yms. Tämä näytetään usein tulkitsevan niin, että minusta on kiva pitää myös sinun lapsellesi seuraa, jotta sinä voit käydä drinkillä/selata kännykkää/mennä aikuisten altaaseen.
On ihan ok, jos joku vieras lapsi liittyy leikkiin (esim rakentelee legoilla kanssamme), mutta minua EI kiinnosta opettaa lapsellesi käyttäytymissääntöjä ja vuoron odottamista jne.
Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?
Miksi sinä et reagoi kuin olkaa kohottamalla kun lapsesi pudottaa pienemmän lapsen kiipeilytelineeltä niin että otsaan tulee kuhmu ja mustelma?
En tiedä onko täällä niitä vanhempia joita tuntuu olevan joka leikkipaikassa tai lasten näyttelyissä, mutta jos on, niin kiinnitäthän ensi kerralla huomiota lapseesi (niin kuin säännöt sanovat!) ja opetat hänelle miten yhteisissä paikoissa käyttäydytään.
Kommentit (176)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"
Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Junassa tuo on joskus ihan hirveää. Ole siinä lapsen kanssa leikkipaikalla kun jostain pölähtää puoli tusinaa kersaa ilman valvovaa silmää. Siinä kun ei hirveästi ole tilaa riehua. Usein ollaan lapsen kanssa tultu siihen tulokseen, että lähdetäänpä välipalalle.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!
Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.
Enpä ole tuollaisiin vanhempiin koskaan törmännyt. Minä osaisin kyllä sellaisessa tilanteessa ihan itse sanoa sille vanhemalle, että hei, sulta unohtui lapsi tuonne meidän luo, mitä jos vahdit häntä itse, kun me menemme saunaan/keinumaan/toisaalle....
Sen sijaan puistossa olen joskus auttanut tai kieltänyt muiden lapsia, jos lapsen oma vanhempi on toisen lapsen perässä vähän kauempana. Kollegiaalisuutta ja yhteisvastuuta saisi olla kasvatusasioissa enemmän! Minusta on aika ymmärrettävää, että useamman lapsen vanhempi ei voi - vaikka on tunnollinen ja hyvä kasvattaja - olla monessa paikassa yhtä aikaa.
Pidän vastuuttoman sitä, joka antaisi lapsen utua vaaraan vain siksi, että periaatteen vuoksi ei "halua" kaitsea toisten lapsia.
Sen sijaan ymmärrän ap:n närkästyksen, jos joku oikeasti laiminlyö lapsensa vahtimista ja ohjaamista siksi, ettei VIITSI sitä hoitaa. Tällaisia tapauksia ei tosin ole koskaan eteeni tullut. Lieneekö kovinkaan yleinen ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!
Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.
No tuossa viestissäsi sanoit, että pienempi vaatii enemmän huomiota ja et voi aina olla isomman perässä. Sehän on juuri sitä, että oletat jonkun muun puuttuvan isomman lapsesi tekemisiin. Miksi et muka voi valvoa kahta lasta ihan itse vaan oletat jonkun muun niin tekevän?
Nyt jo kolme ihmistä on ilmeisesti sitä mieltä, että lapsen neurologinen kehitys on samalla tasolla kuin aikuisen ja lapsi kykenee hallitsemaan impulssejaan siinä missä aikuinen. Mitä jos kirjoittaisitten minulle vastauksen alapeukuttamisen sijaan?
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama on perhekerhoissa: vauvat ja taaperot jätetään melskaamaan keskenään ja mennään itse juoruilemaan mahdollisesti jopa toiseen huoneeseen, kun onhan siellä se yksi tunnollinen vanhempi, joka estää vauvoja jäämästä isompien alle ja joka vahtii ettei ketään lyödä eikä kukaan kiipeä pöydälle ja putoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!
Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.
No tuossa viestissäsi sanoit, että pienempi vaatii enemmän huomiota ja et voi aina olla isomman perässä. Sehän on juuri sitä, että oletat jonkun muun puuttuvan isomman lapsesi tekemisiin. Miksi et muka voi valvoa kahta lasta ihan itse vaan oletat jonkun muun niin tekevän?
Sinulla ei selvästikään ole montaa lasta. Ei mulla muuta, et ansaitse tämän kummempaa vastausta, koska kommenttisi on niin typerä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!
Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.
No tuossa viestissäsi sanoit, että pienempi vaatii enemmän huomiota ja et voi aina olla isomman perässä. Sehän on juuri sitä, että oletat jonkun muun puuttuvan isomman lapsesi tekemisiin. Miksi et muka voi valvoa kahta lasta ihan itse vaan oletat jonkun muun niin tekevän?
Käsittääkseni se on aivan luonnollista, että kun lapsi kasvaa, häntä ei tarvitse joka sekunti äärestä vahtia, vaan hän voi omatoimisesti leikkiä kauempana. Jos nyt suurimmaksi osaksi leikimme täällä lähimetsässä (koska asumme haja-asutusalueella), kukahan mahtaa olla se joku, jonka toivon "puuttuvan isomman lapseni tekemisiin" ja miksi niihin pitäisi puuttua? Ja kerro toki, miten on mahdollista se, että kun menen 1-vuotiaan perässä tuonne, voin samalla olla 20 cm päässä nelivuotiaasta? Ja ennen kaikkea, miksi mun pitäisi olla sen nelivuotiaan vierellä joka hetki?
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina tulee puistoissa yms tilanteita, joita ei itse huomaa tai edes tajua, vaikka vahtiikin. Kyllä minä olen muiden lapsille ystävällisesti sanonut, jos toimivat typerästi. Toivon, että omillekin sanotaan, jos aiheuttavat harmia.
Kuin minun kirjoittama aloitus. Olen usein saanut pahaa silmää kun jonkun pieni lapsi on jossain leikkipaikassa kiivennyt johonkin vaaralliseen paikkaan mihin ei saisi kiivetä kun en ole ottanut/komentanut häntä sieltä alas. Minulla on se omakin 3 vuotias ja 2kk ikäinen vauva joista pidän hyvää huolta ja haluan olla heidän seurassaan. Toki koitan estää muidenkin lasten onnettomuudet parhaani mukaan mutta ihan kaikkialle en kerkeä enkä myöskään seuraile aktiivisesti ympäristöä kun olen omien lasteni kanssa.
Sitten on näitä aikuisia jotka pyytävät apuani jossain asiassa ja sitten suuttuvat kun ilmoitan että en voi jättää lapsiani valvomatta.
Ja sitten kun joku lapsi on tullut meidän seuraamme leikkimään ja joudun komentamaan tätä kun hän vaikka lyö minun lastani tai ottaa jonkun kädestä jotain niin se tulkitaan niin että tein sen kostoksi kun tämä vieras lapsi änkeytyi seuraamme. Tosiasiassa on mielestäni ihan kiva jos joku lapai tulee leikkimään minun lastenki kanssa mutta taatusti kiellän tätä lasta silloin samoista asioista kun kieltäisin omaa lastani.
14, olen huomannut saman. Kassalla kun on töissä niin näkee kaikenlaista :( sitä joutuu välillä itsekin kasvatushommiin. Ihme, ettei kukaan vanhempi ole vielä loukkaantunut siitä.
Olen jo oppinut poistumaan paikalta, kun seuraksi tulee muita lapsia. En välitä yhtään siitä, putoaako jonkun kersa keinusta tai tönitäänkö pienempiä. Katson vain omien lasteni perään, en muiden.
Perhekerhossa olen usein saanut kuulla, että olen jättänyt jotain tekemättä, koska en olen huolehtinut muista lapsista. Milloin on jonkun lapsi sotkenut itsensä, milloin rikkonut toisen lelun. Katson joka kerta yhtä hämmentyneenä takaisin ja ihmettelen valittajalle, että missä ihmeessä sinä olit, kun lapsesi pyyhki sormivärit käsistään kaverin hiuksiin. En ole se kylä, joka kasvattaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo kolme ihmistä on ilmeisesti sitä mieltä, että lapsen neurologinen kehitys on samalla tasolla kuin aikuisen ja lapsi kykenee hallitsemaan impulssejaan siinä missä aikuinen. Mitä jos kirjoittaisitten minulle vastauksen alapeukuttamisen sijaan?
3
Ei, minä ainakin olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Pienen lapsen kasvatus ei ole yksinkertaista hommaa. Väännät aina vaan uudestaan ja uudestaan samoista asioista.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä varmemmin hänellä on vaikeuksia yleistää kieltoja ja sääntöjä uusiin tilanteisiin. Eli pienen lapsen logiikka menee näin: "äiti kielsi tekemästä niin, mutta päteekö se tässä tilanteessa? Entä nyt? Entä nyt?"
Aika isotkin - ja hyvin käyttäytyvät - lapset voivat unohtaa kiellot leikin tuoksinassa. Siksi jokainen aikuinen saa sanoa ja ohjata. Hyvällä, ei tietenkään karjumalla tai retuuttamalla.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on vanhemman olla itse siinä ohjaamassa ja kasvattamassa. Jos törmäisin aikuiseen, joka jättää pienen lapsen minun kontolleni ihan vaan laiskuuttaan, älähtäisin takuulla.
Mutta entä jos sillä "ihmispololla", toisella äidilla ja kanssasisarella onkin vaikka toinen tai kaksi muuta lasta siinä? Vielä pienempiä lapsia, jotka eivät kaikki äidin kehotuksista huolimatya halua tehdä puistossa täsmälleen samaa asiaa yhtä aikaa? Ja se esikoinen, viisivuotias, on muuten yleensä aina kiltti ja muita huomioiva, voisikohan sen antaa mennä liukumäkeen ilman, että äiti raahaa pakolla ne kaksi nuorempaakin siihen killittelemään, kun isosisko laskee mäkeä?
Järkeä, sitä maalaissellaista saa käytää.
Eli lapsia vahditaan ja ollaan näkö/kuuloetäisyydellä. Eikä mennä juoruamaan eri tilaan.
Mutta myös sitä toista äitiä voidaan vähän jelppiä vaikka pitämällä hänen lapsensa puolia, jos joku hänen eteensä etuilee. Tai jos siltä joku sääntö unohtuu leikin tiimellyksessä
8
Taas yksi hyvä syy lisää olla hankkimatta pentuja