Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi

Mieheni käy säännöllisesti lastemme kanssa uimahallissa ja lähes joka kerta kertoo miten joku lapsi tai useampikin alkaa roikkua hänessä ja kerjätä huomiota ja tunkee mukaan vaikka hän on selkeästi oman lapsen kanssa ja vaikka opettaa uimaan tätä. Yleensä se ei häntä häiritse mutta joskus sanoo olevansa kiusaantunut tästä huomiosta ja omat lapset ovat ihmeissään kun tuntemattomat tukkivat seuraan. Itse eivät varmasti mene outojen aikuisten,varsinkaan miesten luo. Erään kerran mieheni oli ärähtänyt jollekin pojalle kun tämä oli jatkuvasti työntänyt pienen uimataidottoman pikkuveljensä veden alle. Oli häipynyt kovalla kiireellä. Ja vanhempia ei näkynyt lähimaillakaan.

Olin juuri Silja Serenadella ja Junibackenissa.

Laivalla on pallomeret isoille ja pienille, juuri siitä syystä, etteivät isot jyrää pieniä. Aikuiset ovat missä lie ja isot kansoittavat pienten pallomeren. Omani on jo kouluiässä, joten en komennellut muita. Isojen pallomeri oli täynnä juuri niitä 4-vuotiaita Nico-PEttereitä, jotka tukkivat liukumäet, kiipesivät niitä ylöspäin, heittivät toisiaan ja kaikkia muita palloilla. Onneksi lapseni ei siellä viihtynyt, joten en puuttunut tuohon.

Junibackenissa oli välillä samanlainen meno päällä. Etenkin siellä uudessa Muumi-huoneessa oli aika villi tunnelma välillä. Tuntuu kyllä siltä, etteivät ruotsalaiset mammatkaan aina ole niin pulmusia... Pienet 3-4-vuotiaat vaeltelevat ja kiipeilevät missä sattuu ilman valvovaa silmää.

Mutta olen ap:n kanssa samaa mieltä: olen väsynyt kasvattamaan ja komentamaan muiden lapsia.

Minäkin olen saanut valitukset, kun joku skidi putosi kiveltä, että mun olis pitänyt kieltää kiipeämästä ja vahtia. Millä logiikalla? Mä oletan, että kaikki huolehtii omistaan, eli sillä muksulla on lupa kiipeillä ja vanhemmat huolehtii. Ja mulla ei edes ole lapsia, olin vain kävelemässä puiston läpi (ei siis leikkipuisto vaan ihan oikea puisto jossa on muutama keinu yms leikkijuttuja).

Kukaan ei odota että vahdit hänen lastaan tai saatika kasvatat. Se ongelma on sun omassa päässäsi.

Onneksi nämä hiekkalaatikkoleikit on ohi. En vahdi kenenkään lasta mutta autan kyllä jos nyt juuri silmieni edessä joutuu pulaan.

Onneksi lapseni on teinejä, en kestä pienten lasten äitejä. Taas tämä ketju osoitus siitä.

Typerä valittaja - ap, mikä ruuvi puuttuu, kun tulet tänne kehumaan itseäsi? Minä minä minä. Pidä turpasi kiinni, ÄLÄKÄ tosiaan opeta kenenkään kersalle mitään! Ei sua kukaan siitä tule syyttämään! Saat kuule iiihan rauhassa elää omaa elämääs.

Ihan käsittämättömiä juttuja tapahtuu. Kesälläkin oli eräässä tapahtumassa kolme pikkupoikaa ja heistä yhden pikkusisko jätetty yksin, ja vanhemmat ajatelleet kai että henkilökunta hoitaa. No, hoidettiin ne yleisössä syljeskelijät ja näpistelijät tapahtumasta pihalle.

Oikeasti olisi kai pitänyt ottaa kiinni ja soittaa poliisit, jolloin olisi tullut lasu samantien. En ollut päättävässä asemassa, joten näin ei tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?

Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.

Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.

Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.

Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.

Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.

Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.

Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.

Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.

Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.

Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.

Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.

Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.

Minulla on 3 lasta enkä näe mitään syytä, miksi minun pitää vahtia vielä sitä sinun 5v ikäistäsi, joka näköjään välillä on riittävän iso leikkimään itsenäisesti ja sitten samantien niin pieni, että vieraiden aikuisten on hänestä huolehdittava. Yritä nyt päättää, onko se 5v tarpeeksi itsenäinen vai ei.

Ainakin minun lapseni ymmärtävät sen verran puhetta (ja ovat empaattisia), että jos pikkusiskon liukastuu ja nenästään tulee verta, niin he ovat aika äkkiä vierellä auttamassa ja lohduttamassa. Sinun lapsistasi ei nähtävästi ole tämmöiseenkään muiden huomioimiseen?

Eh? Et sitten pessyt niitä silkkareitasi. Minähän jo sanoin, ettei se viisivuotias ollut paikalla näkemässä pikkusisaruksensa haveria. Ja minä olin siinä kyllä itse sylittelemässä ja pitämässä nenäliinaa nenällä.

Lapseni tosiaan on vasta viisivuotias, ja sillä lailla aikuisesta erova, että hänellä ei ole vieraaseen kolmevuotiaaseen kovaa auktoriteettia. Väität, että sinun lapsillako on? ;-))

Minusta hän toimi aivan oikein. Yritti korjata tilanteen itse ja kun ei saanut itse sitä ratkottua haki äitinsä paikalle. Se vain kesti em. haverista johtuen.

Mutta pointti siis oli, että kyllä, OIKEALLE useamman lapsen äidille sattuu tämän tästä, että hän ei ole viisivuotiaan hihassa kiinni siellä leikkipuistossa. Ihan ilman aortan repeämisiä tai tarkka-ampujan uhriksi joutumisiakin (pitäisiköhän sinun lopettaa ne k-18 -pelit ja roskaviihteen kulutus, kun noin dramaattisia edes puhelet?).

Ja höpöhöpsis sinun kanssasi!

Jos sinä olet avuton lastesi kanssa etkä ilman muita aikusia pärjää edes puistossa, niin älä oleta, että kaikilla muilla on samanlaisia ongelmia.

Sinulla on nyt joku kamala trauma siitä, että muiden ei tarvitse turvautua toisten äitien apuun, mutta sinä olet koko ajan siitä riippuvainen. Nähtävästi lastesi hengissäpysyminen on täysin kiinni siitä, löytyykö leikkipuistosta tarpeeksi monta aikuista muodostamaan kylää, joka lapsesi kasvattaa. Niinpä, sinun 5v ei nähnyt pikkusiskon turmaa ja sen jälkeen se ei nähnyt enää äitiäkään (joka oli kumartunut sen siskon puoleen) ja niin se 5v sai pärjätä itsekseen. Sinusta se on OK, minusta ei. Vaikka 5v:n hihassa ei koko ajan roikukaan, niin näköyhteyden säilyttäminen onnistuu silti suurimmalta osalta vanhempia.

Luonnonvalinta vie ne yksilöt, joista ei huolehdita. Harmi sinulle.

Voi elämän kevät. Lue nyt ihan rauhassa kommenttisi lävitse ja mieti hetki hiljaa itseksesi, miten puhut ventovieraalle ihmiselle. Ihan järkyttävää ad hominem- solvaamista. Ilmeisesti sulta loppuivat aikaa sitten jo asia-argumentit.

Minä en missään - toistan - missään ole sanonut, etten pärjäisi puistossa ilman apuakin. Vaan sanoin, että en pysty toden totta olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Sinäkään et pysty. Kukaan ei pysty. Totta kai minä samassa puistossa olen, ja riennän hätiin heti, kun kerkeän - mutta välillä siihen todellakin voi mennä jokunen minuutti, jos samaan aikaan sattuu jotain vakavampaa.

Ja sillä välin voi isollekin lapselle tapahtua jotain, jossa aikuisen väliintulosta voi olla iloa.

Tässä nyt ei ollut kyse siitä, etteivätkö perhepäivähoitajat hoidokkeineen tai monen lapsen kanssa ulkoilevat äidit "pärjäisi", vaan siitä, että kyllä, sellaiset tapaukset eivät voi olla joka sekunti kaikkien lastensa vahtina puolen metrin päässä.

Jolloin normaali aikuinen voi jos ehtii omilta lapsiltaan kyllä auttaa ja kieltää ja puuttua sivullisenkin lasten tilanteeseen. Se on jopa suotavaa.

Vastuu säilyy silti sillä vanhemmalla. Eikä kenenkään lapsia tarvitse alkaa leikittää tai viihdyttää, siitä ei nyt ole puhe. Lastenvahtimiset pitää tietysti sopia erikseen.

Menikö vihdoin jakeluun vai haenko lisää muovailuvahaa.

Toivottavasti sinä jaksat juosta vielä vuosia omien lastesi takinliepeestä roikkuen vahtimassa, ettei vaan lapsi ole yksin, loukkaa itseään, töpeksi jne. Kas kun silloinhan joutuisit katsomaan itseäsi peilistä ja myöntämään, että kappas perkule, se kahden lapsen äiti olikin oikeassa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?

Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.

Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.

Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.

Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.

Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.

Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.

Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.

Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.

Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.

Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.

Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.

Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.

Minulla on 3 lasta enkä näe mitään syytä, miksi minun pitää vahtia vielä sitä sinun 5v ikäistäsi, joka näköjään välillä on riittävän iso leikkimään itsenäisesti ja sitten samantien niin pieni, että vieraiden aikuisten on hänestä huolehdittava. Yritä nyt päättää, onko se 5v tarpeeksi itsenäinen vai ei.

Ainakin minun lapseni ymmärtävät sen verran puhetta (ja ovat empaattisia), että jos pikkusiskon liukastuu ja nenästään tulee verta, niin he ovat aika äkkiä vierellä auttamassa ja lohduttamassa. Sinun lapsistasi ei nähtävästi ole tämmöiseenkään muiden huomioimiseen?

Eh? Et sitten pessyt niitä silkkareitasi. Minähän jo sanoin, ettei se viisivuotias ollut paikalla näkemässä pikkusisaruksensa haveria. Ja minä olin siinä kyllä itse sylittelemässä ja pitämässä nenäliinaa nenällä.

Lapseni tosiaan on vasta viisivuotias, ja sillä lailla aikuisesta erova, että hänellä ei ole vieraaseen kolmevuotiaaseen kovaa auktoriteettia. Väität, että sinun lapsillako on? ;-))

Minusta hän toimi aivan oikein. Yritti korjata tilanteen itse ja kun ei saanut itse sitä ratkottua haki äitinsä paikalle. Se vain kesti em. haverista johtuen.

Mutta pointti siis oli, että kyllä, OIKEALLE useamman lapsen äidille sattuu tämän tästä, että hän ei ole viisivuotiaan hihassa kiinni siellä leikkipuistossa. Ihan ilman aortan repeämisiä tai tarkka-ampujan uhriksi joutumisiakin (pitäisiköhän sinun lopettaa ne k-18 -pelit ja roskaviihteen kulutus, kun noin dramaattisia edes puhelet?).

Ja höpöhöpsis sinun kanssasi!

Jos sinä olet avuton lastesi kanssa etkä ilman muita aikusia pärjää edes puistossa, niin älä oleta, että kaikilla muilla on samanlaisia ongelmia.

Sinulla on nyt joku kamala trauma siitä, että muiden ei tarvitse turvautua toisten äitien apuun, mutta sinä olet koko ajan siitä riippuvainen. Nähtävästi lastesi hengissäpysyminen on täysin kiinni siitä, löytyykö leikkipuistosta tarpeeksi monta aikuista muodostamaan kylää, joka lapsesi kasvattaa. Niinpä, sinun 5v ei nähnyt pikkusiskon turmaa ja sen jälkeen se ei nähnyt enää äitiäkään (joka oli kumartunut sen siskon puoleen) ja niin se 5v sai pärjätä itsekseen. Sinusta se on OK, minusta ei. Vaikka 5v:n hihassa ei koko ajan roikukaan, niin näköyhteyden säilyttäminen onnistuu silti suurimmalta osalta vanhempia.

Luonnonvalinta vie ne yksilöt, joista ei huolehdita. Harmi sinulle.

Niinpä, kohta tulee taas kevät ja kymmenkunta lasta tulee hukkumaan jokiin ja ojiin ja paljuihin ja uima-altaisiin niistä perheistä, missä äiti tarvitsee koko kylän vahtimaan kahta lastaan. Luonnonvalintaahan se on.

Minulla on lapset jo isoja yläkoululaisia, mutta muistan kyllä, kun he olivat vielä alle kouluikäisiä ja ulkoiltiin. Asutaan stadin lähiössä, ja en itse uskaltanut kerrostalon pihalle panna lapsia yksin ennen kouluikää. Naapuritalossa sen sijaan oli muutama perhe, jossa lapset työnnettiin keskenään ulos ilman aikuista. Kerran kannoin lähipuistosta kotiin yhdenkin pikkutytön (arviolta nelivuotiaan), joka oli kallioilla nyrjäyttänyt nilkkansa.

Monta kertaa ihmettelin minäkin itsekseni, miten huolimattomasti ihmiset suhtautuvat lastensa turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Mutta kertaakaan en olisi jättänyt noita avainkaulalapsia auttamatta, jos sen voin omiani heitteillejättämättä tehdä. Lapset eivät ole itse syyllisiä vanhempiensa tekemisiin.

Leikkipuistossa oli ja on varmasti nytkin täysin tavallista, että isommat lapset leikkivät keskenään vähän vapaammin. Taitaa olla lapsen kehitykselle aika tarpeellinenlin juttu ettei äiti kyttää vieressä koko aikaa.

Jos joku äiti joutui menemään vaikka vessaan eli niin kauas ettei näe puistoon, niin hän sopi jonkun äidin kanssa, että tämä katsoo lasten perään. Ja apua annettiin, jos ei nyt juuri pitänyt olla kotiin lähdössä.

Mikä tuossa on niin vaikeaa? Eihän kyse ole apn tarkoittamasta asiasta ollenkaan eli siitä, että joku ei viitsi katsoa lastensa perään? Viitsivätkin äidit tarvitsevat joskus vähän apua, koska ei kukaan pysty jakautumaan moneen paikkaan yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?

Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.

Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.

Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.

Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.

Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.

Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.

Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.

Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.

Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.

Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.

Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.

Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.

Minulla on 3 lasta enkä näe mitään syytä, miksi minun pitää vahtia vielä sitä sinun 5v ikäistäsi, joka näköjään välillä on riittävän iso leikkimään itsenäisesti ja sitten samantien niin pieni, että vieraiden aikuisten on hänestä huolehdittava. Yritä nyt päättää, onko se 5v tarpeeksi itsenäinen vai ei.

Ainakin minun lapseni ymmärtävät sen verran puhetta (ja ovat empaattisia), että jos pikkusiskon liukastuu ja nenästään tulee verta, niin he ovat aika äkkiä vierellä auttamassa ja lohduttamassa. Sinun lapsistasi ei nähtävästi ole tämmöiseenkään muiden huomioimiseen?

Eh? Et sitten pessyt niitä silkkareitasi. Minähän jo sanoin, ettei se viisivuotias ollut paikalla näkemässä pikkusisaruksensa haveria. Ja minä olin siinä kyllä itse sylittelemässä ja pitämässä nenäliinaa nenällä.

Lapseni tosiaan on vasta viisivuotias, ja sillä lailla aikuisesta erova, että hänellä ei ole vieraaseen kolmevuotiaaseen kovaa auktoriteettia. Väität, että sinun lapsillako on? ;-))

Minusta hän toimi aivan oikein. Yritti korjata tilanteen itse ja kun ei saanut itse sitä ratkottua haki äitinsä paikalle. Se vain kesti em. haverista johtuen.

Mutta pointti siis oli, että kyllä, OIKEALLE useamman lapsen äidille sattuu tämän tästä, että hän ei ole viisivuotiaan hihassa kiinni siellä leikkipuistossa. Ihan ilman aortan repeämisiä tai tarkka-ampujan uhriksi joutumisiakin (pitäisiköhän sinun lopettaa ne k-18 -pelit ja roskaviihteen kulutus, kun noin dramaattisia edes puhelet?).

Ja höpöhöpsis sinun kanssasi!

Jos sinä olet avuton lastesi kanssa etkä ilman muita aikusia pärjää edes puistossa, niin älä oleta, että kaikilla muilla on samanlaisia ongelmia.

Sinulla on nyt joku kamala trauma siitä, että muiden ei tarvitse turvautua toisten äitien apuun, mutta sinä olet koko ajan siitä riippuvaingen. Nähtävästi lastesi hengissäpysyminen on täysin kiinni siitä, löytyykö leikkipuistosta tarpeeksi monta aikuista muodostamaan kylää, joka lapsesi kasvattaa. Niinpä, sinun 5v ei nähnyt pikkusiskon turmaa ja sen jälkeen se ei nähnyt enää äitiäkään (joka oli kumartunut sen siskon puoleen) ja niin se 5v sai pärjätä itsekseen. Sinusta se on OK, minusta ei. Vaikka 5v:n hihassa ei koko ajan roikukaan, niin näköyhteyden säilyttäminen onnistuu silti suurimmalta osalta vanhempia.

Luonnonvalinta vie ne yksilöt, joista ei huolehdita. Harmi sinulle.

Niinpä, kohta tulee taas kevät ja kymmenkunta lasta tulee hukkumaan jokiin ja ojiin ja paljuihin ja uima-altaisiin niistä perheistä, missä äiti tarvitsee koko kylän vahtimaan kahta lastaan. Luonnonvalintaahan se on.

Mieti, mitä toivot muille ihmisille.

Ohis

Jos mä huomaan, että olen jäänyt muiden ihmisten lasten leikkitädiksi ja vahtijaksi niin aika äkkiä vaihdetaan paikkaa tai käydään toimittamassa joku muu asia niin että vanhemmat joutuvat itse tulemaan vahtimaan lapsensa tai se on voivoi.

Kammottavia osa tämän ketjun kommenteista.

Ap: minusta sinun ei tarvitse kaitsea kenenkään lapsia, jos siitä ei erikseen sovita. Mutta et voi kostaa vanhempien mölöpäisyyttä viattomalle lapsell. Siksi sinä voit ja sinun jopa kuuluu huomauttaa suoraan niille vanhemmille. Että hei, poistuimme lastenaltaasta, lapsenne jäi sinne yksin, menkää katsomaan perään.

5- ja 3-vuotiaiden lasten äiti: et tietenkään voi jakautua kahteen paikkaan. Varmaan kumminkin ymmärrät, että kukaan ei sellaista luule, eikä tässä ole kyse siitä, etteikö isompia lapsia olisi puistossa ilman jatkuvaa vieressä valvovaa äitiä. Totta kai on, ja se riittää, että opetat lapsillesi normaalit käytöstavat ja olet tarvittaessa paikalla. Kun valvot lapsia, et ole ap:n tarkoittama "hyväksikäyttäjä".

Näille muille, jotka toivovat toisten lapsille onnettomuuksia ja uhoavat, että antavat mieluummin vaikka yksin kulkevien lasten mieluummin kuolla kuin nostavat pikkusormeansa, heille sanoisin, että pankaa pääkoppanne kuntoon. Ette kuulosta kovin tasapainoisilta. Toivon todella, että olette lapsettomia, kuten epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?

Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.

Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.

Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.

Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.

Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.

Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.

Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.

Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.

Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.

Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.

Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.

Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.

Minulla on 3 lasta enkä näe mitään syytä, miksi minun pitää vahtia vielä sitä sinun 5v ikäistäsi, joka näköjään välillä on riittävän iso leikkimään itsenäisesti ja sitten samantien niin pieni, että vieraiden aikuisten on hänestä huolehdittava. Yritä nyt päättää, onko se 5v tarpeeksi itsenäinen vai ei.

Ainakin minun lapseni ymmärtävät sen verran puhetta (ja ovat empaattisia), että jos pikkusiskon liukastuu ja nenästään tulee verta, niin he ovat aika äkkiä vierellä auttamassa ja lohduttamassa. Sinun lapsistasi ei nähtävästi ole tämmöiseenkään muiden huomioimiseen?

Eh? Et sitten pessyt niitä silkkareitasi. Minähän jo sanoin, ettei se viisivuotias ollut paikalla näkemässä pikkusisaruksensa haveria. Ja minä olin siinä kyllä itse sylittelemässä ja pitämässä nenäliinaa nenällä.

Lapseni tosiaan on vasta viisivuotias, ja sillä lailla aikuisesta erova, että hänellä ei ole vieraaseen kolmevuotiaaseen kovaa auktoriteettia. Väität, että sinun lapsillako on? ;-))

Minusta hän toimi aivan oikein. Yritti korjata tilanteen itse ja kun ei saanut itse sitä ratkottua haki äitinsä paikalle. Se vain kesti em. haverista johtuen.

Mutta pointti siis oli, että kyllä, OIKEALLE useamman lapsen äidille sattuu tämän tästä, että hän ei ole viisivuotiaan hihassa kiinni siellä leikkipuistossa. Ihan ilman aortan repeämisiä tai tarkka-ampujan uhriksi joutumisiakin (pitäisiköhän sinun lopettaa ne k-18 -pelit ja roskaviihteen kulutus, kun noin dramaattisia edes puhelet?).

Ja höpöhöpsis sinun kanssasi!

Jos sinä olet avuton lastesi kanssa etkä ilman muita aikusia pärjää edes puistossa, niin älä oleta, että kaikilla muilla on samanlaisia ongelmia.

Sinulla on nyt joku kamala trauma siitä, että muiden ei tarvitse turvautua toisten äitien apuun, mutta sinä olet koko ajan siitä riippuvaingen. Nähtävästi lastesi hengissäpysyminen on täysin kiinni siitä, löytyykö leikkipuistosta tarpeeksi monta aikuista muodostamaan kylää, joka lapsesi kasvattaa. Niinpä, sinun 5v ei nähnyt pikkusiskon turmaa ja sen jälkeen se ei nähnyt enää äitiäkään (joka oli kumartunut sen siskon puoleen) ja niin se 5v sai pärjätä itsekseen. Sinusta se on OK, minusta ei. Vaikka 5v:n hihassa ei koko ajan roikukaan, niin näköyhteyden säilyttäminen onnistuu silti suurimmalta osalta vanhempia.

Luonnonvalinta vie ne yksilöt, joista ei huolehdita. Harmi sinulle.

Niinpä, kohta tulee taas kevät ja kymmenkunta lasta tulee hukkumaan jokiin ja ojiin ja paljuihin ja uima-altaisiin niistä perheistä, missä äiti tarvitsee koko kylän vahtimaan kahta lastaan. Luonnonvalintaahan se on.

Mieti, mitä toivot muille ihmisille.

Ohis

Eiköhän tämä ole enneminkin toteamus, eikä toive. Joka vuosi sama homma ja silti vanhemmat eivät opi katsomaan lapsiensa perään. 

Mjoo. Miksi suomalaiselle naiselle on helpompaa antaa vieraan lapsen loukata itsensä kuin huikata lapsen vanhemmille, että "ette kai te nyt jätä lastanne tänne yksin, minä en ole tänne palkattu lastenvahti!"

Suu auki oikeassa paikassa.

M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?

Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.

Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.

Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.

Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.

Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.

Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.

Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.

Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.

Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.

Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.

Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.

Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.

Minulla on 3 lasta enkä näe mitään syytä, miksi minun pitää vahtia vielä sitä sinun 5v ikäistäsi, joka näköjään välillä on riittävän iso leikkimään itsenäisesti ja sitten samantien niin pieni, että vieraiden aikuisten on hänestä huolehdittava. Yritä nyt päättää, onko se 5v tarpeeksi itsenäinen vai ei.

Ainakin minun lapseni ymmärtävät sen verran puhetta (ja ovat empaattisia), että jos pikkusiskon liukastuu ja nenästään tulee verta, niin he ovat aika äkkiä vierellä auttamassa ja lohduttamassa. Sinun lapsistasi ei nähtävästi ole tämmöiseenkään muiden huomioimiseen?

Eh? Et sitten pessyt niitä silkkareitasi. Minähän jo sanoin, ettei se viisivuotias ollut paikalla näkemässä pikkusisaruksensa haveria. Ja minä olin siinä kyllä itse sylittelemässä ja pitämässä nenäliinaa nenällä.

Lapseni tosiaan on vasta viisivuotias, ja sillä lailla aikuisesta erova, että hänellä ei ole vieraaseen kolmevuotiaaseen kovaa auktoriteettia. Väität, että sinun lapsillako on? ;-))

Minusta hän toimi aivan oikein. Yritti korjata tilanteen itse ja kun ei saanut itse sitä ratkottua haki äitinsä paikalle. Se vain kesti em. haverista johtuen.

Mutta pointti siis oli, että kyllä, OIKEALLE useamman lapsen äidille sattuu tämän tästä, että hän ei ole viisivuotiaan hihassa kiinni siellä leikkipuistossa. Ihan ilman aortan repeämisiä tai tarkka-ampujan uhriksi joutumisiakin (pitäisiköhän sinun lopettaa ne k-18 -pelit ja roskaviihteen kulutus, kun noin dramaattisia edes puhelet?).

Ja höpöhöpsis sinun kanssasi!

Jos sinä olet avuton lastesi kanssa etkä ilman muita aikusia pärjää edes puistossa, niin älä oleta, että kaikilla muilla on samanlaisia ongelmia.

Sinulla on nyt joku kamala trauma siitä, että muiden ei tarvitse turvautua toisten äitien apuun, mutta sinä olet koko ajan siitä riippuvaingen. Nähtävästi lastesi hengissäpysyminen on täysin kiinni siitä, löytyykö leikkipuistosta tarpeeksi monta aikuista muodostamaan kylää, joka lapsesi kasvattaa. Niinpä, sinun 5v ei nähnyt pikkusiskon turmaa ja sen jälkeen se ei nähnyt enää äitiäkään (joka oli kumartunut sen siskon puoleen) ja niin se 5v sai pärjätä itsekseen. Sinusta se on OK, minusta ei. Vaikka 5v:n hihassa ei koko ajan roikukaan, niin näköyhteyden säilyttäminen onnistuu silti suurimmalta osalta vanhempia.

Luonnonvalinta vie ne yksilöt, joista ei huolehdita. Harmi sinulle.

Niinpä, kohta tulee taas kevät ja kymmenkunta lasta tulee hukkumaan jokiin ja ojiin ja paljuihin ja uima-altaisiin niistä perheistä, missä äiti tarvitsee koko kylän vahtimaan kahta lastaan. Luonnonvalintaahan se on.

Mieti, mitä toivot muille ihmisille.

Ohis

Eiköhän tämä ole enneminkin toteamus, eikä toive. Joka vuosi sama homma ja silti vanhemmat eivät opi katsomaan lapsiensa perään. 

Eiköhän se ollut ennemminkin vahingoniloinen toive. Että minä se olen erinomainen äiti, eikä minun lapselleni voi koskaan ikinä tapahtua mitään ja siksi nautin ilkkua huonoille äideille, joiden lapsille tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Kylä kasvattaa, ap.

No aloittajan tapauksessa ei vaan typerät vanhemmat sysäävät lapsensa toisen kontolle. Muistan tuon saman ilmiön ajalta kun omat lapset oli pieniä. Oli niinkuin jotain käenpoikasia aina vaivoina.

Kerran leikkipuistoon tuli äiti pienen vauvan ja alle 3 vuotiaan sekä ison koiran! kanssa. Ja mukana oli vielä äidin kaveri. Alle 3 vuotias sai ihan yksinään kulkea joka paikkaan ja muu perhe keskittyi siihen isoon rutkuun. Otin jo muutaman kerran kiinni em lasta kun meinasi tippua kiipeilytelineestä. Sitten päätin että vahdin vain omat lapseni. Hetken päästä joku muu äiti kiljaisi ja kuului tömähdys. No se pieni tyttö sitten tippui sieltä kiipeilytelineestä. Siinä kohtaa lapsen äiti juoksi paikalle ja sihisi saatanaa meille muille kun annoimme asian tapahtua ja lähti raivostuneena pois puistosta.

Vierailija kirjoitti:

Kerran leikkipuistoon tuli äiti pienen vauvan ja alle 3 vuotiaan sekä ison koiran! kanssa. Ja mukana oli vielä äidin kaveri. Alle 3 vuotias sai ihan yksinään kulkea joka paikkaan ja muu perhe keskittyi siihen isoon rutkuun. Otin jo muutaman kerran kiinni em lasta kun meinasi tippua kiipeilytelineestä. Sitten päätin että vahdin vain omat lapseni. Hetken päästä joku muu äiti kiljaisi ja kuului tömähdys. No se pieni tyttö sitten tippui sieltä kiipeilytelineestä. Siinä kohtaa lapsen äiti juoksi paikalle ja sihisi saatanaa meille muille kun annoimme asian tapahtua ja lähti raivostuneena pois puistosta.

Ja sulle nauru maittoi, kun kolmevuotias sai nenilleen. Niinkö? Mikset sanonut mieluummin sille äidille jotain ennen kuin lapsi tipahti? Sitä mä oisin ihaillut. Sun toimintaasi en pätkääkään.

Naapurin 2- vuotias todellakin 2-vuotias änkäsi kutsumatta useasti meidän takapihalle jonne ei ollut ollenkaan näköyhteyttä heidän asunnostaan. Emme olleet sopineet että vahtisin lasta. Lapsi keskittyi aina vain ärsyttämiseen hiekan heittelyyn toisten naamaan yms. Ei osannut leikkiä. Omat lapset ei jaksaneet häntä .

Kerran tuo lapsi taas tuli. Käskin mennä pois. Ei uskonut illisteli vain jotain. Käskin omien lasten seurata mukana kun kannoin väkisten rimpuilevän niinkuin tapettava sika huutavan lapsen kotiinsa. Äitinsä tuli muka hädissään kotoaan sisältä että mikä nyt on. Sanoin että se että tämä ei enää tule yksin meille. Ja ei enää tullut.