Lue keskustelun säännöt.
Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi
01.02.2016 |
Kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää lastaan silmällä leikkipaikoissa, lastenaltaissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Enemmänkin, nautin lapseni (5v) seurasta, joten OLEN hänen kanssaan, leikin, pelaan, juttelen yms. Tämä näytetään usein tulkitsevan niin, että minusta on kiva pitää myös sinun lapsellesi seuraa, jotta sinä voit käydä drinkillä/selata kännykkää/mennä aikuisten altaaseen.
On ihan ok, jos joku vieras lapsi liittyy leikkiin (esim rakentelee legoilla kanssamme), mutta minua EI kiinnosta opettaa lapsellesi käyttäytymissääntöjä ja vuoron odottamista jne.
Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?
Miksi sinä et reagoi kuin olkaa kohottamalla kun lapsesi pudottaa pienemmän lapsen kiipeilytelineeltä niin että otsaan tulee kuhmu ja mustelma?
En tiedä onko täällä niitä vanhempia joita tuntuu olevan joka leikkipaikassa tai lasten näyttelyissä, mutta jos on, niin kiinnitäthän ensi kerralla huomiota lapseesi (niin kuin säännöt sanovat!) ja opetat hänelle miten yhteisissä paikoissa käyttäydytään.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Toivottavasti lapsesi ei ole se ipana, joka pari viikkoa sitten junan leikkipaikalla ryhtyi vaatimaan, että annan hänelle herkkuja, koska annoin omillekin lapsille välipalaa. Siinä käytiin aika tiukka keskustelu aiheesta "saako toisen kädestä ottaa hedelmäsalaattiastian" kun jonkun 5v kiukkusi oikein todella sitä, että hänelle ei annettu mitään. Meillä oli paikat heti leikkipaikan vieressä, joten ihan omilla paikoilla nautittiin välipalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.
-
Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?
En ole ap,, mutta kun hänen lapsensa lähtee yksinään maailmaan, on se lapsi saanut kotoa hyvät eväät siihen, miten olla muiden kanssa ja lisäksi lapsi on vanhempi kuin 3v. Moni äiti tuntuu uskovan, että 3v on tarpeeksi iso lähtemään itsenäisesti tutkimaan ihan mitä tahansa, riittää, että muistuttaa kunnolla olemisesta. Ei ole. Mutta kun se lapsi on jo vaikka 6v, on taidot jo ihan toista luokkaa.
Miksi ette ole omien lastenne kanssa siellä puistossa, miksi oletatte, että joku toinen kantaa vastuun vaaranpaikoista varoittelusta ja kielloista?
Ap:n lapsi ei kuitenkaan ole kouluikäisenä aikuinen, vaan lapsi, joka ei kykene analysoimaan riskejä. Vaikka lapsen kasvattaisi miten, lapsi on lapsi, joka tekee typeriä juttuja.
-
Mä taas en ymmärrä sitä, että jos mä seison liukumäen äärellä vahtimassa omaa kuopustani (joka tarvitsee jatkuvaa äärestä vahtimista), miksen muka voi samalla katsoa niitä liukumäessä olevia isompiakin lapsia ja esim. muistuttaa, että ei saa etuilla, pitää odottaa, että toinen on laskenut jne. Miksi sen lapsen oman äidin pitää välttämättä olla siinä sanomassa ne jutut? Musta se on hullua, että jos lapsi tekee jotain, mun pitäisi reagoida vain luomalla ahdistuneita katseita lapsen äitiin (joka on keinuttamassa sitä omaa pientään), että eikö tuo nyt tule oikaisemaan tuota isompaansa. Tämä ei mahdu mun ymmärrykseeni.
No mutku kato se on parempaa vanhemmuutta vihata sitä toista äitiä kuin avata suunsa.
Ihme mykkien ihmisten maa tääkin.
Ps. Olen siis kanssasi täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.
Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.
Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Tässä nyt puhutaan av:lle tyypilliseen tapaan monesta eri asiasta.
Ikävä kyllä on piittaamattomia vanhempia, jotka yrittävät siirtää vastuutaan muille. Lastentarhanopettajana olen törmännyt sellaisiinkin vanhempiin, jotka ovat yrittäneet panna lapsensa ulkoilemaan yhtä aikaa tarharyhmän kanssa (päiväkotimme on kerrostalon alimmassa kerroksessa). Tähän on ollut tietysti pakko virankin puolesta puuttua heti.Sitten tässä käydään erilliskeskustelua leikkipuistojen käytännöistä.
On tavallista, että perhepäivähoitajat ja monen lapsen vanhemmat joutuvat ulkoillessa keskittymään nuorimpiin lapsiinsa. Kuten sanottua, sama ihminen ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.
Pienempien lasten kanssa toimii se, että ollaan hetki yhdessä paikassa kaikki ja sitten siirrytään kaikki yhdessä tekemään jotain muuta.
Mutta totta kai isot lapset jo voivat leikkiä keskenään vähän itsenäisemmin. Se on kehitykselle tärkeä juttu, omaehtoinen leikki.
Jos siinä sattuu vahinko, ja lasten valvoja on hiukan kauempana, tietysti autetaan ja ratkotaan tilannetta tarvittaessa ja siinä määrin kuin oman hoidokin valvonnalta pystytään. Eiköhän jokainen aikuinen näin teekin. Pidän tätä itsestäänselvänä, mutta kieltämättä tässä ketjussa tuntuu olevan joukossa militantimpiakin mielipiteitä.
Kiitos maltillisesta kommentista. Olen kanssasi samaa mieltä. En minäkään mitään toisten äitien hyväksikåyttöä tai evvk-meininkiä hyväksy, mutta normaalia aikuisen roolia peräänkuulutan niissä tapauksissa, joissa se vanhempi kumminkin on paikalla, vaikka vähän hetkellisesti kauempana.
Se kahtia jakautumista vasta harjoitteleva kolme- ja viisivuotiaiden kanssa ulkoileva
Vierailija kirjoitti:
Kylä kasvattaa, ap.
En ole AP, mutta tuossa tapauksessa minä rankaisisin sinunkin lastasi, jos käyttäytyisi huonosti, ja sinä et voisi sanoa siihen yhtään mitään, koska kylä kasvattaa. Eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.
Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.
Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.
Mä olen ottanut sen linjan, että vahdin vain omia lapsiani ellei toisin ole vieraan lapsen vanhemman kanssa sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä en viitsinyt ulkoilla lasteni kanssa oman taloyhtiön pihalla.
Olin ainoa vanhempi kuka ihan oikeasti lähti itsekin ulos. Muut mammat "seurailivat ikkunasta" lasten touhuja. Sekin äiti jonka asunnosta ei ollut näköyhteyttä leikkialueelle valvoi 3-vuotiaansa leikkejä ikkunasta. Vissiin hänellä oli joku näkymätön periskooppi.
Nämä yksin ulkoilevat pienet lapset olivat lähdössä jokaisen aikuisen matkaan. Mihin meet? Saanko tulla mukaan? Kyselivät naapuruston ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Tässä nyt puhutaan av:lle tyypilliseen tapaan monesta eri asiasta.
Ikävä kyllä on piittaamattomia vanhempia, jotka yrittävät siirtää vastuutaan muille. Lastentarhanopettajana olen törmännyt sellaisiinkin vanhempiin, jotka ovat yrittäneet panna lapsensa ulkoilemaan yhtä aikaa tarharyhmän kanssa (päiväkotimme on kerrostalon alimmassa kerroksessa). Tähän on ollut tietysti pakko virankin puolesta puuttua heti.Sitten tässä käydään erilliskeskustelua leikkipuistojen käytännöistä.
On tavallista, että perhepäivähoitajat ja monen lapsen vanhemmat joutuvat ulkoillessa keskittymään nuorimpiin lapsiinsa. Kuten sanottua, sama ihminen ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.
Pienempien lasten kanssa toimii se, että ollaan hetki yhdessä paikassa kaikki ja sitten siirrytään kaikki yhdessä tekemään jotain muuta.
Mutta totta kai isot lapset jo voivat leikkiä keskenään vähän itsenäisemmin. Se on kehitykselle tärkeä juttu, omaehtoinen leikki.
Jos siinä sattuu vahinko, ja lasten valvoja on hiukan kauempana, tietysti autetaan ja ratkotaan tilannetta tarvittaessa ja siinä määrin kuin oman hoidokin valvonnalta pystytään. Eiköhän jokainen aikuinen näin teekin. Pidän tätä itsestäänselvänä, mutta kieltämättä tässä ketjussa tuntuu olevan joukossa militantimpiakin mielipiteitä.
Kiitos maltillisesta kommentista. Olen kanssasi samaa mieltä. En minäkään mitään toisten äitien hyväksikåyttöä tai evvk-meininkiä hyväksy, mutta normaalia aikuisen roolia peräänkuulutan niissä tapauksissa, joissa se vanhempi kumminkin on paikalla, vaikka vähän hetkellisesti kauempana.
Se kahtia jakautumista vasta harjoitteleva kolme- ja viisivuotiaiden kanssa ulkoileva
Ota iisisti, vaikutat hyvältä ja viitseliäältä äidiltä, ja sellaisia autetaan aina. Ainakin reaalimaailmassa, vaikka täällä moni kommentoikin aggressiivisemmin kuin ajattelee.
Nyt oli kyse niistä, jotka yrittävät lykätä laiskuuttaan lapsensa muille. Ei sinunlaisistasi.
Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.
Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.
Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.
Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Olen hieman eri mieltä, jos kohta minäkään en laukkaisi aivan lapseni kantapäissä kiinni kellon ympäri. Kyllä vanhemman tehtävä on myös valvoa ja pitää huolta, että lapsi pärjää toisen lapsen kanssa, eikä jättäytyä sivuun ja olettaa, että kyllä kakarat itse asiansa osaavat setviä. No, niin osaavatkin, ja osaavat setviä asiansa ns. viidakon laeilla, jos kukaan ei ole opettamassa muunlaisia tapoja. Jo päiväkoti-ikäiset osaavat kiusata, ja osaavat tehdä sitä ikätasoonsa nähden harvinaisen ilkeillä tavoilla. Minusta on pienempi paha olla läsnä huomauttamassa sukkien tasa-arvosta kuin puuttua asioihin vasta sitten, kun lapset ovat jo oppineet paljon keskustelemista tehokkaampia tapoja toimia, kuten vaikka ottaa kädestä ja purkaa hallitsemattomasti kiukkunsa toisiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.
Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.Minun lapseni eivät lähde keskenään leikkipuistoon, joten on aika epätodennäköistä, että pääset pitämään jöötä lapsilleni.
Missä minä väitin lasteni ulkoilevan ilman minua? Tsiisus, mene nyt pesemään silkkarisi. Puhe oli siitä, että saatat olla nuoremman lapsen kanssa vaikkapa kuuden metrin päässä.
Miksi et sitten kirjoita, että saatat olla lapsinesi 6m päässä? Jos toisaalta kirjoitat minulle, että "jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla". En keksi yhtäkään tilannetta, jossa estyisin olemasta paikalla lukuunottamatta sitä, että tarkka-ampuja teloittaa minut siihen lasteni vierelle tai saan massiivisen aivoverenvuodon tai aortan repeämän.
Miten niin en kirjoita? Sinä vastasit juuri minulle, joka olen tuossa moneen otteeseen kertonut, että olen paikalla aina, mutta koska minulla on kaksi eriköistä lasta, joudun keskittymään ensisijaisesti sen nuoremman vahtimiseen. Hyväkäytöksinen viisivuotias osaa kyllä leikkiä itsenäisesti, mutta isoille lapsillekin voi sattua vahinkoja. Heitä voi joku kiusatakin. Tai itse töpeksivät.
Sinulla ei ilmeisesti siis todellakaan ole oikeati kuin yksi lapsi, jos et osaa kuvitella tilanteita, jossa olisit hetkellisesti kiinni toisen lapsen hoidossa ja niin muodoin et ole paikalla nappaamassa kiinni isosta sisaruksesta, joka on putoamassa kiipeilytelineestä tai puuttumassa välittömästi riitatilanteeseen.
Todellisuudessa noita tilanteita sattuu melkein päivittäin. Esimerkki viime perjantailta: kolmevuotias liukastui ja löi nenänsä. Sitä siinä sitten hoivasin tietysti. Samaan aikaan puistossa toisaalla viisivuotiaalta vietiin lelu. Viejä oli yhden perhepäivähoitajan kolmevuotias hoitolapsi. Lapseni pyysi moneen otteeseen lelua takaisin, tuloksetta, ja tuli sanomaan asiasta minulle, kun ei ollut kehdannut mennä pieneltä repimään lelua pois kädestä, eikä tiennyt, kuka ja missä oli se perhepäivähoitaja.
Siinä vaiheessa, kun sain kolmevuotiaan nenäverenvuodon loppumaan, mentiin yhdessä etsimään sitä lelua ja kolmevuotiasta. Olivat ehtineet jo lähteä, onneksi löysimme heidät siitä puiston ulkopuolelta. Kolmevuotias oli ottanut lapseni lelun mukaansa, pyysin sen takaisin. Ja sainkin tietysti, hoitaja pahoitteli tapahtunutta, mutta ymmärrän hyvin, että kolmevuotiaalle vielä sattuu tuollaisia virheitä.
Tuossakin olisi ollut ihan kiva, jos siellä likellä ollut äiti olisi sanonut kolmevuotialle saman tien, että hei, se on kyllä hieno lelu, mutta annatko takaisin sen tuolle tytölle, se on hänen lelunsa. Siinä oli semmoinen meinaan paikalla. Itse olisin puuttunut tilanteeseen noilla sanoin saman tien, ihan ystävällisesti.
Että on näitä. Tuossa oli vaan yksi esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Jos olisin aikuisena tuossa sukkakeskustelussa mukana, kertoisin kyllä, että kaikki värit on yhtä hyviä. Enkä ole kukkahattutäti.
Aika neutraali mielipide. Mä taas opetan lapsilleni, että saa olla mielipiteitä. Ei kaikki värit ole yhtä hyviä. Minä en esimerkiksi pidä punaisesta. Sen sijaan sinisestä pidän. Toisaalta voisin pitää punaisia sukkia tai ajaa punaista autoa vaikka en punaisesta väristä pidäkään. Minusta on mukava jutella lasten kanssa. Enkä häiriinny erilaisuudesta: toinen on rsuhallinen ja toinen vilkas, so? Silti jokaiselle riittää yhteisessä leikissä puuhaa. Ei tarvitse kuitenkaan änkeä jokaista samaan muottiin. Täällä moni aikuinen kertoo menevänsä esim. Hoploppiin leikkimään KAHDESTAAN lapsensa kanssa. Aika jännä. Itse menisin ehkä eri paikkaan kuin hoploppi, jos haluaisin olla muilta lapsilta rauhassa. Olen nimittäin omille lapsilleni opettanut, että leikkipaikalla pitää ottaa jokainen mukaan leikkiin. Yhdessä on kivempaa. Jos haluaa leikkiä yksin, niin sitten pitää mennä jonnekin muualle/syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.
-
Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?
En ole ap,, mutta kun hänen lapsensa lähtee yksinään maailmaan, on se lapsi saanut kotoa hyvät eväät siihen, miten olla muiden kanssa ja lisäksi lapsi on vanhempi kuin 3v. Moni äiti tuntuu uskovan, että 3v on tarpeeksi iso lähtemään itsenäisesti tutkimaan ihan mitä tahansa, riittää, että muistuttaa kunnolla olemisesta. Ei ole. Mutta kun se lapsi on jo vaikka 6v, on taidot jo ihan toista luokkaa.
Miksi ette ole omien lastenne kanssa siellä puistossa, miksi oletatte, että joku toinen kantaa vastuun vaaranpaikoista varoittelusta ja kielloista?
Ap:n lapsi ei kuitenkaan ole kouluikäisenä aikuinen, vaan lapsi, joka ei kykene analysoimaan riskejä. Vaikka lapsen kasvattaisi miten, lapsi on lapsi, joka tekee typeriä juttuja.
-
Mä taas en ymmärrä sitä, että jos mä seison liukumäen äärellä vahtimassa omaa kuopustani (joka tarvitsee jatkuvaa äärestä vahtimista), miksen muka voi samalla katsoa niitä liukumäessä olevia isompiakin lapsia ja esim. muistuttaa, että ei saa etuilla, pitää odottaa, että toinen on laskenut jne. Miksi sen lapsen oman äidin pitää välttämättä olla siinä sanomassa ne jutut? Musta se on hullua, että jos lapsi tekee jotain, mun pitäisi reagoida vain luomalla ahdistuneita katseita lapsen äitiin (joka on keinuttamassa sitä omaa pientään), että eikö tuo nyt tule oikaisemaan tuota isompaansa. Tämä ei mahdu mun ymmärrykseeni.
Nyt onkin kyse tilanteista, joissa lapsen vanhempaa ei näy. Eli hän on sisällä, naputtaa kännykkäänsä tai höpöttää muiden äitien kanssa, kun yksi äiti vahtii koko muun köörin lapsia. Eri asia on aktiivinen äiti, joka on pienemmän kanssa ja vahtii siinä keinuilla muitakin lapsia (etteivät juokse eteen jne), samalla kun toinen äiti vahtii liukumäellä ja kolmas kiipeilytelineillä. Tällaisesta työnjaosta ei nyt kuitenkaan ollut kyse...
En jaksa lukea ketjua loppuun... Ihmiset riitelee äärilaitamielipiteillä, ja ihan turhaan. Sovitaanko, että:
a) Vanhemmat ovat vastuussa alaikäisistä huollettavistaan, eli useimmiten omista lapsistaan.
b) Lapsen voi iän, yksilökohtaisen kypsyyden ja ympäristön turvallisuuden perusteella antaa leikkiä enemmän itsenäisesti, tilannekohtaisesti harkiten.
c) Vastuuta omista lapsista ei voi jättää muiden vastuulle, ilman että asiasta on sovittu.
d) Toisilta saa pyytää lapsenvahtiapua.
e) Lapsenvahtiavun antaminen on hyvää ja ystävällistä käytöstä, mutta siitä saa myös kieltäytyä.
g) Hädässä olevaa tulee auttaa, ja tähän velvoittaa myös Suomen laki.
93, kunnollisten äitien lapset eivät liukastu koskaan.
Tässä ketjussa on joku muukin kertonut pennuista, jotka lähtevät perään, kun lähtee omien lasten kans pihalta muualle.
Meillä oli myös eräässä asunnossa sama ongelma. En jaksanut vahtia muiden lapsia ja lähdin omieni kanssa muualle. No eikös selän takana ollut jono muiden kakaroita lähdössä matkaan. Kun kielsin, niin nehän keksi sen, että hiipivät salaa perässä piiloutuen aina jonnekin ja kun päästiin metsään tai kaukaisempaan leikkipuistoon, juostiin paikalle lällättämään, että ettepä päässeet karkuun.
Kyseisen paikan naapurin lapsi oli myös useana aamuna oven takana ruinaamassa aamupalaa. En antanut, ei ollut minun ongelma. Kun takaovi oli auki, niin kyseinen lapsi saattoi löytyä penkomasta keittiön kaappeja.
Ja sitten nämä yltiösosiaaliset. Kun on yksi aikuinen paikalla, tällainen liimautuu kiinni ja pälättää ja pälättää. Kun ei vastaa, nykii takista ja huutaa, että hän hän, hänellä on asiaa. Kun käskee pois, suuttuu ja jatkaa pälättämistä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua loppuun... Ihmiset riitelee äärilaitamielipiteillä, ja ihan turhaan. Sovitaanko, että:
a) Vanhemmat ovat vastuussa alaikäisistä huollettavistaan, eli useimmiten omista lapsistaan.
b) Lapsen voi iän, yksilökohtaisen kypsyyden ja ympäristön turvallisuuden perusteella antaa leikkiä enemmän itsenäisesti, tilannekohtaisesti harkiten.
c) Vastuuta omista lapsista ei voi jättää muiden vastuulle, ilman että asiasta on sovittu.
d) Toisilta saa pyytää lapsenvahtiapua.
e) Lapsenvahtiavun antaminen on hyvää ja ystävällistä käytöstä, mutta siitä saa myös kieltäytyä.
g) Hädässä olevaa tulee auttaa, ja tähän velvoittaa myös Suomen laki.
Täysin samaa mieltä.
T. Se kolme-ja viisivuotiaan äiti
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on joku muukin kertonut pennuista, jotka lähtevät perään, kun lähtee omien lasten kans pihalta muualle.
Meillä oli myös eräässä asunnossa sama ongelma. En jaksanut vahtia muiden lapsia ja lähdin omieni kanssa muualle. No eikös selän takana ollut jono muiden kakaroita lähdössä matkaan. Kun kielsin, niin nehän keksi sen, että hiipivät salaa perässä piiloutuen aina jonnekin ja kun päästiin metsään tai kaukaisempaan leikkipuistoon, juostiin paikalle lällättämään, että ettepä päässeet karkuun.
Kyseisen paikan naapurin lapsi oli myös useana aamuna oven takana ruinaamassa aamupalaa. En antanut, ei ollut minun ongelma. Kun takaovi oli auki, niin kyseinen lapsi saattoi löytyä penkomasta keittiön kaappeja.
Ja sitten nämä yltiösosiaaliset. Kun on yksi aikuinen paikalla, tällainen liimautuu kiinni ja pälättää ja pälättää. Kun ei vastaa, nykii takista ja huutaa, että hän hän, hänellä on asiaa. Kun käskee pois, suuttuu ja jatkaa pälättämistä.
Ai niin, jatkan vielä. Kyseisen asuinalueen kauhistus oli vajaa 3v poika, joka joka päivä näkyi kävelevän vaipat jalassa roikkuen kohti maantietä. Kun aina nappasin pojan kiinni ja vein kotiin, äiti löhötti sohvalla ja katsoi telkkaria ja huokaisi, että voi voi, taasko se lähti pihalta pois.
Tässä nyt oli just puhe siitä, kun se viisivuotias leikkii jonkun lapsen kanssa, tai haluaa herraparatkoon mennä ihan itse keinumaan, kun pikkusisko jatkaa hiekkalinnan kaivuuta.