Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi

Sitten on vielä niitä vanhempia jotka katsoo vierestä kun niiden lapsi riehuu (ja häiritsee, ottaa kädestä ja tönii, yms) ja hymyilee vaan lammasmaisesti että aika söpöä/toi on tollanen villikko, ja parhaissa tapauksissa jopa antavat lapsensa ottaa toisilta vuoron ja menevät itse touhuun mukaan "varastetulla" vuorolla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sama on perhekerhoissa: vauvat ja taaperot jätetään melskaamaan keskenään ja mennään itse juoruilemaan mahdollisesti jopa toiseen huoneeseen, kun onhan siellä se yksi tunnollinen vanhempi, joka estää vauvoja jäämästä isompien alle ja joka vahtii ettei ketään lyödä eikä kukaan kiipeä pöydälle ja putoa.

Juuri näin. Mies oli käynyt perhekahvilassa lasten kanssa ja eräs äiti oli tuonut "leikkimään" pari vuotiaansa ja häipäissyt pois, eikä edes käynyt tuntiin katsomasta lasta, vaan oli jutellut toisessa huoneessa muiden äitien kanssa. Ehkä hän piti lastaan jo isona, kun oli ollut muutaman kuukauden vauva kantoliinassa mukana. Mies jo kyseli, luuliko äidit hänen olevan joku lastenhoitaja, kun mammat jutteli keskenään ja hänellä oli lapsikatras kaitsettavana. Oli kuulema viimeinen kerta kun käy perhekahvilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama on perhekerhoissa: vauvat ja taaperot jätetään melskaamaan keskenään ja mennään itse juoruilemaan mahdollisesti jopa toiseen huoneeseen, kun onhan siellä se yksi tunnollinen vanhempi, joka estää vauvoja jäämästä isompien alle ja joka vahtii ettei ketään lyödä eikä kukaan kiipeä pöydälle ja putoa.

Juuri näin. Mies oli käynyt perhekahvilassa lasten kanssa ja eräs äiti oli tuonut "leikkimään" pari vuotiaansa ja häipäissyt pois, eikä edes käynyt tuntiin katsomasta lasta, vaan oli jutellut toisessa huoneessa muiden äitien kanssa. Ehkä hän piti lastaan jo isona, kun oli ollut muutaman kuukauden vauva kantoliinassa mukana. Mies jo kyseli, luuliko äidit hänen olevan joku lastenhoitaja, kun mammat jutteli keskenään ja hänellä oli lapsikatras kaitsettavana. Oli kuulema viimeinen kerta kun käy perhekahvilassa.

Ne toisten lapset on kato niin sosiaalisia ja taitavia, että ne pärjäävät jo parivuotiaina keskenään. Sillähän lailla ne oppivat, ettei äiti roiku koko ajan kintussa kiinni. Huomaa kyllä, keillä on äiti tai isä koko ajan vieressä paimentamassa, eivät osaa pitää puoliaan. Ja tuulettumaanhan sinne perhekahvilaan mennään...

Juu se oli sarkasmia. Mä olen perhekahvilassa niin monta kertaa toiminut liikenteenohjaajana automatolla, että saa riittää. 

Minä kävin omien lasteni kanssa leikkipuistossa lasteni ollessa 3 v ja 5 v ja vauva vielä vaunuissa. Ihan hyvin pystyi katsomaan isompien perään, vauvahan nyt ei mihinkään karannut. Jos lapsia oli muutenkin paljon, niin mä tein omieni kanssa niin että leikittiin vuorotellen kummankin lapsen mieltymyksen mukaan, jolloin kumpikin sai leikkiä omia mieluisia leikkejään mutta "joutui" myös leikkimään vähemmän mieluisia. Samalla tavallahan kotona joutuu ottamaan huomioon isommat ja pienemmät sisarukset. Jos on konttausikäinen lapsi, niin ei 5 vuotias levittää pikkulegoja lattialle, koska pieni syö ne. Silloin pitää siirtyä joko pöydälle tai omaan huoneeseen. Tai odottaa pienemmän päiväunia. Elämä on kompromisseja.

olin kerran 1-vuotiaana kanssa hiekkalaatikolla, kun ventovieras nainen talutti pihaan naapurin 3-vuotiasta mutta pienikokoista tyttöä ja kysyi " asuukos tämä täällä? pyöri itsekseen tuolla kaupan lähellä !"

( kauppaan 2 km, useita kadunylityksiä).  kun menin koputtelemaan tytön koti-ovelle, kesti pitkään ennen kuin tämän äiti avasi sen oloisena että oli ollut nukkumassa ! kun kerroin tapahtuneesta, vastaus oli hölmistynyt tuijotus ja " ai?"

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin omien lasteni kanssa leikkipuistossa lasteni ollessa 3 v ja 5 v ja vauva vielä vaunuissa. Ihan hyvin pystyi katsomaan isompien perään, vauvahan nyt ei mihinkään karannut. Jos lapsia oli muutenkin paljon, niin mä tein omieni kanssa niin että leikittiin vuorotellen kummankin lapsen mieltymyksen mukaan, jolloin kumpikin sai leikkiä omia mieluisia leikkejään mutta "joutui" myös leikkimään vähemmän mieluisia. Samalla tavallahan kotona joutuu ottamaan huomioon isommat ja pienemmät sisarukset. Jos on konttausikäinen lapsi, niin ei 5 vuotias levittää pikkulegoja lattialle, koska pieni syö ne. Silloin pitää siirtyä joko pöydälle tai omaan huoneeseen. Tai odottaa pienemmän päiväunia. Elämä on kompromisseja.

Ihana sinä! Juuri tuosta on kyse!

Ja nämä "koko kylä" -tyypit juurikin omalla käytöksellään edesauttavat sitä, että ketään ei jaksa enää kiinnostaa edes silloin, kun joku oikeasti tarvitsee apua, eli on ihan oikea hätätilanne, koska ne harvat tunnolliset ovat niin väsyneet jo laskelmoivaan hyväksikäyttöön.

Hätätilanne ei ole se, että on tehnyt enemmän kuin 1 lapsen, eikä pysty heitä kaikkia vahtia, on pystyttävä vahtimaan, vaan vaikkapa sellainen, että koulumatkalla porukka kiusaa yhtä tai auto ei pysähdy töytäistyään lasta koulumatkalla ym. Tällaisissa tilanteissa toivoisi valvovia silmiä, mutta ihmiset kypsyvät kyllä nopeasti, kun hyväksikäyttö on aika monella perheellä täysin laskelmoitua.

Vierailija kirjoitti:

olin kerran 1-vuotiaana kanssa hiekkalaatikolla, kun ventovieras nainen talutti pihaan naapurin 3-vuotiasta mutta pienikokoista tyttöä ja kysyi " asuukos tämä täällä? pyöri itsekseen tuolla kaupan lähellä !"

( kauppaan 2 km, useita kadunylityksiä).  kun menin koputtelemaan tytön koti-ovelle, kesti pitkään ennen kuin tämän äiti avasi sen oloisena että oli ollut nukkumassa ! kun kerroin tapahtuneesta, vastaus oli hölmistynyt tuijotus ja " ai?"

Tässä ei ole kyse siitä, mitä aloittaja tarkoittaa. tuo lapsi tarvitsee oikeasti apua ja joko on hätätilanne, niin että äidille/mummolle/isälle/pph:lle on sattunut aito vahinkko, esim sairaskohtaus ja lapsi on jotenkin päässyt karkaamaan, ja tämä on ehkä ainoa kerta siihen astisessa elämässä, että näin on käynyt, eikä ehkä ikinä käy, tai sitten on kyseessä tilanne, jossa vanhemmat eivät kykene lapsesta huolehtimaan. Mikään laskelmointitilanne ei ole kyseessä.

Ainakin itse ymmärrän, että ap puhuu nyt tapauksista, että oma vanhempi tarkoituksella lomailee jossain vähän matkan päässä ja seurustelee muiden kanssa, lueskelee, ottaa iisisti, ym koska pääsee näin helpommalla.

Oman esimerkin voin kertoa leiriltä. Yksi lapsi repi käsistä, kaikilta ja ainakin niiltä, keneltä voi, jotka eivät osanneet puolustautua, riehua levottomasti edestakaisin, ja aina näytti kivemmalta se mitä jollain toisella, taisi käydä lyömässäkin välillä ja oli oikeasi yksi pirulainen.

Annas olla kun yksi lapsista ottikin lelun takaisin häneltä,tai löi takaisin, en muista, alkoi lapsi itkeä sydäntä särkevästi ja oli kärppänä äitinsä luona ja koko suku paikalla (oli monta isompaa sisarusta) selvittämässä, mitä kauheaa. Eli nämä laåpset kyllä osaavat pitää puolensa mutta myös tehdä itsestään uhrin. Äiti ihan oikeasti sanoi, mitä kultamussukka itkee. Isommat sisarukset sen jälkeen jäivät vahtimaan että noin 5-vuotiasta poikaa ei enää "kiusata".

Yhteistä kieltä ei valitettavasti ollut vanhempaan tai ainakaan täydellistä suomea, mutta kyllä tuollaista tapahtuu paljon ihan kantaväestössäkin.

Ja kyllä, juuri nämä ovat jättämässä lapsensa, jolla tuota sukua ja tukiverkkoa muutenkin on, ja ne tunnolliset ovat yleensä ne harvat, jotka muutenkin raskaimmalla ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?

Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"

Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.

Kyllä moni kiertää juuri ne kasvatusta vaille jääneet röökäävät räkäsuut kaukaa eikä todellakaan ala kasvattaa! Kyllä nuorena ja varsinkin pienenä opetetaan ne aivan keskeiset perusasiat, miten toisten kanssa ollaan! Jos tätä ei jaksa tehdä, seuraukset kyllä näkyvät, valitettavasti monessakin eri paikassa, mm.koulussa. On turha väkyttää nistään aivojen kehittymättömyydesta lapsella, kun vanhempien aivot eivät näytä kehittyneen ensinkään.

Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.

En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.

Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.

Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.

-

Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.

Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.

En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.

- 

Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?

Ei ole näköjään muutosta tapahtunut viime vuosina. Omat lapseni ovat jo koulussa, mutta kun olivat pienempiä, muitten pieniä lapsia joutui poikkeuksetta kaitsemaan juuri uimahalleissa, leikkipaikoilla, laivoissa, junissa, lomilla ulkomailla jne. Vailla omien huoltajien huomiota mellastivat ja häiriköivät, joutuivat vaaraan tai roikkuivat meissä. Uimahallissa sanoin valvojalle, että lähdemme nyt enkä ole vastuussa tästä vieraasta lapsesta, joka jää yksin altaaseen. Laivan leikkipaikalla sattui tapaturma kun pienen lapsen huoltajat olivat poissa. Pahalta tuntuu lasten puolesta.

Minua niiiin suunnattomasti raivostuttaa, kun meidän rivitaloyhtiön pihalle ei voi nykyään mennä lasten kanssa.

Melkein aina kun menimme pihalle lasten kanssa leikkimään, naapuriasunnoista pelmahti kakaroita ilman vanhempiaan ulos. Joskus kysyin näiltä lapsilta missä äiti ja isä on, niin eräskin vastasi että äiti sanoi että hänen pitää tulla ulos meidän kanssa leikkimään. Sitten sai olla pitämässä kuria kaikille ja samalla vahtia omiakin muksuja.

Toisinaan nämä naapureiden lapset olisivat halunneet meidän mukaan leikkipuistoon tai vaunulenkille, mutta en suostunut koskaan ottamaan heitä mukaan. En halunnut ottaa vastuuta vieraista lapsista. Eri asia jos vanhemmat olisivat tulleet mukana...

Törmäsin tähän aloittajan kertomaan asenteeseen useasti, kun olin kotiäitinä. Olen erityisopettaja ammatiltani, ja hyvin lapsirakas. Huomasin, miten usein sitä käytettiin hyväksi, juuri tuota vastuullisuutta ja huolenpitoa. Minä ruokin ja huolehdin naapurien lapsista kesälomilla, kun omat vanhemmat vain työnsivät lapsensa pihalle tai rappukäytävään. meillä sai käydä vessassa ja juomassa.

Sitten, kun aloin tehdä osa-aikatyötä kotoa käsin, tajusin, ettei se meno voi jatkua ja että minua käytettiin törkeästi hyväksi. Osa näistä naapureista muuttui sitten tympeiksi.

Mistä heille syntyi sellainen olettamus, että meille sopii heidän lastensa tulla koska vain? Tai miksi ihmiset kehtaavat käyttäytyä niin?

Päiväkodeissa näkee välillä myös työntekijöitä, joilla on sellainen asenne, että minä voinkin nyt antaumuksella juoruta tämän työkaverin kanssa täällä katoksen alla, kun tuolla kiipeilytelineellä kerran nököttää yksi aikuinen jo. Eikä se jää yhteen kertaan, vaan siitä tulee tapa.

Itsekkyys, mukavuudenhalu, välinpitämättömyys, täysi ymmärtämättömyys siitä, mitä vanhemmus on.. nämä ovat tuollaisen käytöksen takana.

Viime kesänä tästä oli hyvä esimerkki Powerparkissa. Olin kahdestaan yhden lapseni kanssa siinä kaivureilla. Eli semmonen paikka, jossa on kaivureita jotka toimii euron kolikolla ja sillä saa kaivaa hiekkaa muutaman minuutin. Koska oma lapseni oli juuri täyttänyt 5v, eikä ole mielestäni vielä sopivan ikäinen palloilemaan huvipuistossa yksinään, olin siinä hänen kanssaan. Yllätys, että olin ainoa aikuinen paikalla. Siinä pyöri ympärillä useita alle 6 vuotiaita, nuorimmat varmaan jotain 3v. Eikä yhdelläkään ollut vanhempaa paikalla. Ladoin oman lapseni kaivuriin euron toisen perään ja sai siinä jonkun aikaa kaivella hiekkaa. Joka ainoa äpärä siinä ympärillä kävi ruinaamassa multa rahaa. Yksi poika oli tönimässä omaa lastani pois kaivurista, koska ei saanut minulta rahaa. Sanoin jämäkästi, että nyt loppuu tuollainen ja menkääpäs hakemaan oma isi tai äiti tänne jos kaivaa haluatte. Eivät uskoneet, lähdettiin oman lapsen kanssa siitä sitten välipalalle ja jätettiin ne pienet sinne keskenään. Oltiin siinä varmaan puoli tuntia, eikä paikalle kertaakaan tullut yhdenkään näiden yksinäisten lasten vanhempia. Siinä pyörähti muutama äiti-lapsi pari, mutta lähtivät aika äkkiä pois kun vanhempi tajusi, että siellä on pieniä vailla vahtia. Ymmärrettävästi eivät halunneet joutua vastuuseen vieraista lapsista.

Miten kenellekään tulee edes mielen viereenkään, että kun ollaan huvipuistossa, voi pienet päästää juoksentelemaan omin päin? Kai ne ajattelee, että huvipuiston aidat pitelee ja mitään ei voi sattua, ja että kun jokaisella on velvollisuus auttaa ja puuttua ja koko kylä kasvattaa, niin itse voi vetää bisseä terassilla kaikessa rauhassa.

Olen monissa suku juhlissa, esim. häissä huomannut että lapset jätetään vaille vahtia tai sitten heidät dumpataan jonkun toisen lapsiperheen hoidettavaksi juhlissa.

Siellä ne irma-petterit ja nico-jessicat ovat huidelleet kirkossa ominpäin kesken vihkitoimituksen ja mekastaneet niin että takapenkkiin ei kuulunut kuin lasten juoksuaskeleet.

Vanhemmat eivät tehneet elettäkään lasten hiljentämiseksi.

Myös juhlapaikoilla lapset on hylätty oman onnensa nojaan ja vanhemmat juhlivat antaumuksella.

Erityislapsikortti, sorry, mutta vähän erilainen näkökulma.

Junassa kerran yksi penska tyrkki pikkuautoja niin että niitä oli koko ajan toisten jaloissa. Kun mua osui jalkaan ja aika kipeästi, sanoin asiasta napakasti, että pitäisi ne autot omalla paikallaan. Eiköhän äiti siihen, että kyseessä on erityislapsi ja häntä ei saa tottelemaan. Ei sanonut mikä diagnoosi. Mulla oli siihen vastaus antaa: Enpä ole kuullut, että kertaakaan olisit edes yrittänyt komentaa sekä että eritysilapsi on itselläkin, mutta säännöt on samat kuin muillekin, eli erityisyys ei oikeuta muita satuttamaan (omani on jo omillaan selviävä aikuinen, mutta sen jätin kertomatta). Lähti siitä jonnekin, mutta tuntui suuttuvan aika pahasti. Lapsi oli vain hölmistynyt. 

Tämä on se ominaisuus hyvin pitkälle, joka erottaa lapset toisistaan ja millainen heistä kasvaa.

On ihmislaji, joka on vähemmistö, joka kokee, että ne velvollisuudet on hoidettava omasta selkänahasta. Vaikka ehtisi pihalle 2 minuutiksi viikossa, kun pitää hoitaa ruoat ja siivoukset, niin sitten ollaan 2 minuuttia. kärjistän ja yleensä tämän tyyppinen ihminen vetää selkänahastaan sen että kerran päivässä leikkipuistoillaan. Jos palautetta tulee liittyen mihin, vaan korjausliike ja lapset yritetään kasvattaa kunnioittamaan muita.

Sitten on laji, jonka lapsilla pitää olla kivaa hauskaa mukavaa rentoa aina. Tässä ketjussa on sellainenn 3- ja 5v äiti. Jonka lasten pitää saada aina tehdä mitä he haluavat. He laittavat lapsensa ulosrivitalopihalle kun siellä näkyy yksi aikuinen.  He antavat kaupassa mennä viilettää. He antavat kirjastossa ja koulujen juhlissa pienempien kiipeillä, koska liikunta on hyväksi heidän lapselle.

Oma välitön etu menee aina kaiken edelle.

Nämä ihmisryhnmät ovat täysin toisistaan poikkeavat. Ainoa juttu on karman laki, eli yleensä nämä ihmistyypit sitten viihtyvät myös toistensa kanssa. Usein näin.

Up