Lue keskustelun säännöt.
Vaikka olen liikkeellä lapseni kanssa, en halua kaitsea sinun lapsiasi
01.02.2016 |
Kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää lastaan silmällä leikkipaikoissa, lastenaltaissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Enemmänkin, nautin lapseni (5v) seurasta, joten OLEN hänen kanssaan, leikin, pelaan, juttelen yms. Tämä näytetään usein tulkitsevan niin, että minusta on kiva pitää myös sinun lapsellesi seuraa, jotta sinä voit käydä drinkillä/selata kännykkää/mennä aikuisten altaaseen.
On ihan ok, jos joku vieras lapsi liittyy leikkiin (esim rakentelee legoilla kanssamme), mutta minua EI kiinnosta opettaa lapsellesi käyttäytymissääntöjä ja vuoron odottamista jne.
Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?
Miksi sinä et reagoi kuin olkaa kohottamalla kun lapsesi pudottaa pienemmän lapsen kiipeilytelineeltä niin että otsaan tulee kuhmu ja mustelma?
En tiedä onko täällä niitä vanhempia joita tuntuu olevan joka leikkipaikassa tai lasten näyttelyissä, mutta jos on, niin kiinnitäthän ensi kerralla huomiota lapseesi (niin kuin säännöt sanovat!) ja opetat hänelle miten yhteisissä paikoissa käyttäydytään.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kohta kirjoitti:
Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.
No ei osunut ainakaan minuun tuo kuvaus millään tasolla. Sori.
Edelleen odotan asiallisia vastauksia. Ei näy kuuluvan.
Se, joka kysyi, millä voi jakautua kahdeksi ulkoillessaan kolme- ja viisivuotiaan kanssaTäältä sivusta huutelen. Nolla- ja kaksivuotiaasta jos on selvinnyt, niin kolme- ja viisivuotiashan ovat tosi helppo paketti. Itselläni on tuon ikäiset, ja nehän ovat kuin paita ja pylly.
Aika harvoin on, jos ovat eri sukupuolta. Pienempi surruttelee hiekkiksellä autoilla, isompi liehuu ja kiipeilee omanikäistensä kanssa. Eri juttu varmaan, jos muita leikkikavereita (oman ikäisiä) ei ole.
No kumpi heistä siis enemmän vaatii sitä kahdeksi jakautumista? Hiekkalaatikolla surrutteleva kolmivuotias (joka voi vaikka nielaista auton) vai kavereiden kanssa leikkivä viisivuotias, joka ei sitten ilmeisesti hallitsekaan kaverien kanssa leikkimistä?
T. Edelleen se kolme- ja viisivuotiaiden äiti, jonka mielestä haastavinta ehdottomasti oli yhtä aikaa imettää ja juosta karkaavan kaksivuotiaan perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisessä kodissamme pihapiiri oli juuri ap:n kuvaama. Menin kahden oman lapseni kanssa ulos (tarhaikäisiä). Meni hetki ja siihen pelmahti muista kodeista samanikäisiä touhuamaan ilman vanhempiaan. Kun lähdettiin sisälle, meni 5min ja muutkin lapset olivat kodeissaan. Kun joskus harvoin näin jonkun vanhemman siinä pihalla, he sanoivat, että on niin kiva pihapiiri, kun lapset pysyvät hyvin pihassa ja voi sieltä ikkunasta valvoa lapsiaan. Otti päähän ja lujaa. Aloin loppuvaiheessa tekemään niin, että jos muita lapsia tuli pihaan, lähdin omieni kanssa metsään/puistoon tms. muualle pois siitä lapsenvahtina olemisesta. Kas kummaa, eivätpä pysyneetkään lapset siinä pihassa, vaan välillä tulivat siellä metsässä vastaan, koska mekin oltiin sinne lähdetty. Vanhemmilla ei ollut mitään tietoa, missä heidän 4-5v seikkaili.
Puistoissa oli monesti sama juttu, äidit oli paikalla höpöttämässä keskenään, mutta lapsiaan eivät valvoneet. Aloin siis karttamaan myös puistoja siihen aikaan, kun siellä oli eniten väkeä ja puuhasimme lasten kanssa taas muuta. Huono puoli tässä on se, että lapseni eivät siis saaneet ikäistään leikkikaveria yhtä paljon, kuin jos olisimme muiden kanssa siinä. Mutta oman mielenterveyteni kannalta oli parempi jättää lastenvahtikeikat väliin.
On täysin eri asia komentaa toisten lapsia, jos jokainen aikuinen siihen osallistuu ja hoitaa tilanteen vuorollaan, kun siinä lapsia valvoo. Ja on täysin eri asia jättää lapsensa kokonaan toisten vastuulle asenteella, että "kyllä heidän lastaan saavat muutkin opastaa ja komentaa, kyllä kylä lapset hoitaa". Minä en halua olla jatkuvasti se ainokainen, joka lapsia valvoo.
Sama juttu nyt isompien lasten harrastusten kanssa, samat vanhemmat kuskaavat ja huolehtivat, toiset eivät koskaan ota muita kyytiin vaikka autoon mahtuisi. Eihän se lapsen vika ole, mutta vanhempien kylläkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Juuri tätä ap:n kirjoitus koski. MIKSI JÄTÄT LAPSESI TOISEN VAHDITTAVAKSI?!
Minkä lapsen mä olen jättänyt toisen vahdittavaksi? Miksi huudat? Jos yritettäisiin aikuisten kesken keskustella niin kuin aikuiset, ja jätettäisiin ne uhmaikäisten maneerit pois.
No tuossa viestissäsi sanoit, että pienempi vaatii enemmän huomiota ja et voi aina olla isomman perässä. Sehän on juuri sitä, että oletat jonkun muun puuttuvan isomman lapsesi tekemisiin. Miksi et muka voi valvoa kahta lasta ihan itse vaan oletat jonkun muun niin tekevän?
Sinulla ei selvästikään ole montaa lasta. Ei mulla muuta, et ansaitse tämän kummempaa vastausta, koska kommenttisi on niin typerä.
OhisOn kolme lasta, ja aina olen pystynyt niitä vahtimaan, niin että muiden ei tarvitse. Itse asiassa se olen usein ollut minä, joka vahtii muidenkin lapset, kun vanhempia ei kiinnosta ja näkevät siellä leikkipaikalla/altaassa/puistossa potentiaalisen ilmaisen lapsenvahdin. Usein ovat just näitä; "kiva kun siellä on joku äiti, se varmaan katsoo tän isomman perään kun keskityn tähän vauvaan."
Wau, ansaitset vuoden mamma -palkinnon tuosta, että ihan yksin olet vahtinut kolme lastasi. Mä olen joutunut puistossa pariin otteeseen pyytämään apua, onneksi tutuilta mammoilta, koska multa tuo sama ei ole onnistunut. Lapset nyt 2-5-vuotiaita. Etenkin vessakäynnit on helpompi suorittaa 3-vuotiaan kanssa (talvivaatteiden riisuminen niin, ettei kamat pyöri vessan lattialla), jos kahta muuta ei tarvitse ottaa ahtaaseen vessatilaan mukaan. Mutta tämä toimii meidän asukaspuistossa myös vastavuoroisesti, jos vaan apua pyytää. Minäkin autan muita mammoja oli heillä yksi tai useampi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kohta kirjoitti:
Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.
No ei osunut ainakaan minuun tuo kuvaus millään tasolla. Sori.
Edelleen odotan asiallisia vastauksia. Ei näy kuuluvan.
Se, joka kysyi, millä voi jakautua kahdeksi ulkoillessaan kolme- ja viisivuotiaan kanssaNo nytpähän tiedät sitten että vaikka sinä et voi jakautua kahdeksi, niin meitä on siellä niitäkin jotka eivät halua jakautua kahdeksi. Edes yrittää.
Olen se joka sanoi että kuolkoot jos eivät vanhemmat välitä. Olen tähän tulokseen tullut vähemmän mukavalla tavalla. Olen kiskonut kaupan edessä jakeluauton alta pikkupojan pyörineen jonka vuoksi jouduin jättämään oman kaksivuotiaani kärryissä vaaralliseen kohtaan. Onneksi kumpikin lapsi selvisi hengissä. Pikkupojan äiti vain soperteli että ei voinut vahtia kahta lasta yhtä aikaa. Silloin päätin kerralla että minun ei tarvitse enää ikinä vahtia kuin omiani, jos toisin ei ole sovittu. Että kuolkoot jos geenit ovat semmoiset.
Ja varmaan sinulle tämä voi tulla järkytyksenä, mutta toivottavassti myös terveenä herätyksenä: älä luota niiden toisten aikuisten vahtimiseen mitä tulee lapseesi. Ainakaan minuun ei tarvitse luottaa yhtään. En katso lapsesi perään.
En jakanut vastuuta kenellekään. Mutta on jo jopa ihan lainvastaista, jos näkee lapsen olevan hengenvaarassa ja jättää puuttumatta tilanteeseen periaatteen vuoksi. Mietipä itse, kyllä se sinun lapsenlapsesikin viimeistään seitsenvuotiaana voi joutua vaaralliseen tilanteeseen.
Sinänsä en ikinä jättäisi taaperoa kadulle pyörineen yksin. Nyt oli puhe ohjaamisesta ja vahtimisesta puistossa: pitääkö siellä olla viisivuotiaankin kyljessä kiinni vai voisivatko kaikki aikuiset osallistua järjestyksenpitoon siltä osin, kun omalta lapseltaan ehtivät.
Kriisitilanteessa tietysti jokainen on ensisijassa vastuussa omansa selviytymisestä.
Välinpitämättömyys ärsyttää eli juuri se kännykän räplääminen tai joku muu, mikä vie vanhemman huomion pois siitä puistossa viipottavasta lapsesta. Esikoiseni on arka lapsi. Olemme vuosien varrella oppineet hyvin välttämään paikkoja, joissa on paljon muita lapsia. Eli käytännössä emme juuri käy leikkipuistoissa, Hoplopissa ei olla käyty koskaan. Niiden harvojen leikkipuistoreissujen jälkeen poika on valittanut, että miksi muut lapset eivät tottele. On tehnyt mieli vastata, että eivät voi totella, kun ei ole ojennettukaan. Itse olen kyllä asiallisesti yrittänyt ohjata vieraitakin lapsia ja vääntänyt rautalangasta. Ei se minua haittaa, mutta harmittaa kyllä, kun vieras lapsi viskoo hiekkalaatikolla hiekkaa muiden lasten silmiin ja vanhempi vain selailee kännykkäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi hyvä syy lisää olla hankkimatta pentuja
Vaikka olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, ettei muiden kakaroiden ojentaminen kiinnosta yhtään, tulin ajatelleeksi, ettei minua kyllä kiinnosta myöskään tuollainen oman lapsen kanssa pelailu, komentaminen ja perään katsominen. Tuota varten hankkisin mieluummin koiran. Pitäisiköhän sitä alkaa varailla aikaa vasektomiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kohta kirjoitti:
Kuka ei pysty valvomaan kahta lasta aidatulla alueella yhtäaikaa? Mutta pystyy yhtäaikaiseen puhelimen räpläilyyn, ripsiliiman sekoittamiseen ja uusimman osamaksu 'molon tilaamiseen? Nää on näitä kohta-vanhempia, äiti tulee kohta, kohta mä otan sen pois jollet usko, kohta mennään, kohta kun äiti ensin lukee facebookin, kohta ja kohta. Se kohta on sanottu sata kertaa ja sitten riuhdotaan lasta hihasta ja on kova kantapääaskellus kun lapsi ei tajunnut että äidin kohta on tunti.
No ei osunut ainakaan minuun tuo kuvaus millään tasolla. Sori.
Edelleen odotan asiallisia vastauksia. Ei näy kuuluvan.
Se, joka kysyi, millä voi jakautua kahdeksi ulkoillessaan kolme- ja viisivuotiaan kanssaTäältä sivusta huutelen. Nolla- ja kaksivuotiaasta jos on selvinnyt, niin kolme- ja viisivuotiashan ovat tosi helppo paketti. Itselläni on tuon ikäiset, ja nehän ovat kuin paita ja pylly.
Aika harvoin on, jos ovat eri sukupuolta. Pienempi surruttelee hiekkiksellä autoilla, isompi liehuu ja kiipeilee omanikäistensä kanssa. Eri juttu varmaan, jos muita leikkikavereita (oman ikäisiä) ei ole.
No kumpi heistä siis enemmän vaatii sitä kahdeksi jakautumista? Hiekkalaatikolla surrutteleva kolmivuotias (joka voi vaikka nielaista auton) vai kavereiden kanssa leikkivä viisivuotias, joka ei sitten ilmeisesti hallitsekaan kaverien kanssa leikkimistä?
T. Edelleen se kolme- ja viisivuotiaiden äiti, jonka mielestä haastavinta ehdottomasti oli yhtä aikaa imettää ja juosta karkaavan kaksivuotiaan perässä.
Jaa, missä sanoon, että viisivuotias ei hallitse kavereidensa kanssa leikkimistä? Olet siis kumminkin ilmeisesti samaa mieltä kanssani siitä, että se hyväkäytöksinen viisivuotias pärjää vähähän kauempanakin, mutta kolmevuotiasta on syytä valvoa likeltä?
Vaikka viisivuotias onkin hyväkäytöksinen, hänellekin voi sattua jotain, ja silloin arvostan sitä, että muutkin mammat osaavat aukaista suunsa tai auttaa kaatuneen lapsen ylös maasta.
Mitä hittoa edes kinaat siinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Olisiko syytä olla hankkimatta niitä lapsia useampi kuin yksi jos ei kerran osaa pitää niille järjestystä ja huolehtia niistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä vahdit yhtä aikaa kolmevuotiasta ja viisivuotiasta puistossa? Kertokaa nyt oi te erinomaiset äidit? Molemmat ovat liikkuvaisia ja vilkkaita, tottelevat kyllä kieltoja ja tietävät säännöt, mutta heillekin sattuu ja tapahtuu.
Siinä on vähän pakko luottaa siihen, että kun vahdin sitä kolmevuotiasta, isompi ei kaadu, joudu jonkun toisen lapsen kiusaamaksi (tuliko muuten kenellekään tässä ketjussa mieleen, että se äidittä liikkuva lapsi ei välttämättä ole itse häiriön aiheuttaja, vaan tarvitsee apua itsestään riippumattomista syistä?), unohda jotakin sääntöä tms. Tai luotan siihen, että koska monella muullakin on siellä puistossa useampi lapsi mukana ja terveet empatiataidot, he pitävät jöötä minunkin puolestani siellä, missä ovat.
Ketään en vastuuta mistään, perusvastuu tietenkin on minulla. Ja en toimi näin laiskuuttani, vaan pakosta.
Mutta tuntuu todella oudolta, että äidit peukuttavat jotain noin psykopaattista kuin kommentti nro 38."Kuolkoot, jos eivät kerran vanhempansa katso perään, mulla on oma elämä."
Että kuolkoot, kun minä en saa suutani auki ja sanottua vanhemmille, että en vahdi pihalla ollessani lainkaan muita lapsia!
Oikeasti.
Oikeesti. Mua miltei naurattaa, kun ajattelen monia ketjuja täällä av:llä missä on haukuttu perhepäivähoitajat ja päiväkodin henkilkökunnat mennen tullen, kun EIVÄT muka vahdi lapsia, ja täällä kultamussukoitten äidit itkee, kun eivät pysty edes omaa kahta lastaan valvomaan. Mulla ei ainakaan perhepäivähoitajana ollut mitään ongelmia vahtia useampaa lasta kerrallaan. Minä vahdin heitä ja kännyköitä ei räplätty.
Sen kun näkisi, että pph vahtii hoidokkejaan vieressä. Kyllä ne ulkoiluhetket kuluvat perhepäivähoitajilta kuulumisten vaihtoon kollegoiden kanssa. Sinänsä ymmärrettävää, koska pph:n työ on yksinäistä, mutta aikalaista valehtelua tulla mussuttamaan, että pph se on jokaisen hoidokkinsa vieressä puolen metrin etäisyydellä koko ulkoilun ajan.
Totuushan on, että tekin annatte varsinkin isompien lasten leikkiä itsenäisesti.
Ja siitä tässä oli kyse. Joidenkin ketjun uhoajien mielestä lapsesta pitää koko ajan pitää likipitäen kädestä kiinni. Jos isolle lapselle käy vahinko tai joku häntä kiusaa tai hän itse on ajattelematon, häntä saa muut aikuisen ojentaa/auttaa.
Tähän tekin luotatte kun ulkoilette hoitolastenne kanssa.
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko syytä olla hankkimatta niitä lapsia useampi kuin yksi jos ei kerran osaa pitää niille järjestystä ja huolehtia niistä...
Varmaan ois, semmoisia ei vaan tässä ketjussa ole. Sen sijaan kyllä niitä, joiden mielestä lasten leikkipaikalla aikuisten rooliin kuuluu puuttua ja auttaa, jos tarve on. Koska varsinkaan isojen lasten äidit eivät välttämättä ehdi paikalle sekunnissa, jos niillä on pienempiä vahdittavia.
Piittaamattomuus ja laiskuus ovat asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Aina tulee puistoissa yms tilanteita, joita ei itse huomaa tai edes tajua, vaikka vahtiikin. Kyllä minä olen muiden lapsille ystävällisesti sanonut, jos toimivat typerästi. Toivon, että omillekin sanotaan, jos aiheuttavat harmia.
Totta kai, mutta mielestäni ap ei puhunut tästä vaan ilmiöstä, jonka minäkin tunnistan: kun itse leikin lapseni kanssa , niin muut lapset (joiden vanhempia ei näy missään) suorastaan liimautuvat minuun ja höpöttävät ummet ja lammet ja tulevat mukaan leikkiin. Ja se on ihan kiva, mutta joskus tosiaan tulee noita hankalia tilanteita jos vieras lapsi käyttäytyy huonosti ja vanhempia ei edelleenkään näy, tai meinaa joutua vaaraan ja hänet pelastaakseni minun pitäisi jättää oma lapseni yksin tms. Tai kerran, kun sain kerrankin olla kaksin oman 1-vuotiaani kanssa puistossa kun esikoinen leikki tiiviisti kaverinsa kanssa, niin esikoiseni ikäinen lapsi (about 5v) liimautui minuun ja yritti leikkiä minun kanssani ja suorastaan tuuppi taaperoani sivuun. Tätä jatkui ainakin tunnin verran eikä lapsen vanhempia näkynyt missään, vaikka kiersimme koko puiston moneen kertaan.
Nää ei ole mitään suuria ongelmia, mutta joskus ärsyttäviä tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Tässä nyt puhutaan av:lle tyypilliseen tapaan monesta eri asiasta.
Ikävä kyllä on piittaamattomia vanhempia, jotka yrittävät siirtää vastuutaan muille. Lastentarhanopettajana olen törmännyt sellaisiinkin vanhempiin, jotka ovat yrittäneet panna lapsensa ulkoilemaan yhtä aikaa tarharyhmän kanssa (päiväkotimme on kerrostalon alimmassa kerroksessa). Tähän on ollut tietysti pakko virankin puolesta puuttua heti.
Sitten tässä käydään erilliskeskustelua leikkipuistojen käytännöistä.
On tavallista, että perhepäivähoitajat ja monen lapsen vanhemmat joutuvat ulkoillessa keskittymään nuorimpiin lapsiinsa. Kuten sanottua, sama ihminen ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.
Pienempien lasten kanssa toimii se, että ollaan hetki yhdessä paikassa kaikki ja sitten siirrytään kaikki yhdessä tekemään jotain muuta.
Mutta totta kai isot lapset jo voivat leikkiä keskenään vähän itsenäisemmin. Se on kehitykselle tärkeä juttu, omaehtoinen leikki.
Jos siinä sattuu vahinko, ja lasten valvoja on hiukan kauempana, tietysti autetaan ja ratkotaan tilannetta tarvittaessa ja siinä määrin kuin oman hoidokin valvonnalta pystytään. Eiköhän jokainen aikuinen näin teekin. Pidän tätä itsestäänselvänä, mutta kieltämättä tässä ketjussa tuntuu olevan joukossa militantimpiakin mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
No mun esikoinen HALUSI 5-vuotiaana leikkiä mun kanssa puistossa (ja minä hänen kanssaan). Hän ei ole näitä lapsia, jotka saavat nopeasti kaverin kenestä tahansa tuntemattomasta. Eri asia tietty, jos oli lähdetty tutun kaverin kanssa puistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö.... Oikeesti, vahtiiko joku viisivuotiasta vierestä puistossa? Miksi ihmeessä? Paikalla ollaan tietysti,mutta millä se viisivuotias ikinä oppii leikkimään itsenäisesti, jos siinä on aikuinen ohjeistamassa rinnalla?
Kyllä, minä vahdin ja nimenomaan sitä sinun 5-vuotiastasi, koska hän on jo vähän liian vanha opettelemaan itsenäisesti leikkimistä. Sen kun oppii vain silloin, kun joku ajoissa ohjaa ja valvoo olemaan muiden kanssa. Kun se sinun lapsesi tönii ja tyrkkii muita lapsia, tarvitaan minua aikuista kertomaan, että niin ei saa tehdä ja siitä menettää kokonaan oikeutensa laskea liukumäkeä. Pidän tästä omakeksimästäni säännöstä kiinni, koska vain niin lapsesi oppii, että teoilla on seurauksia.
Ihan turhaan minulle melttoat, lapseni osaa säännöt hyvin itsekin. Eikä kiusaa ketään.
Mutta kiitos, pidän minäkin samanlaista jöötä sinun lapsillesi, jos hetkeksi olet estynyt olemaan itse paikalla. Yhteistyöllä tämä hoituu, ei millään "kuolkoot, jos äitinsä ei ole metrin päässä" -uholla.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä vahdi viis vuotiasta joka sekunti. Jos ollaan syömässä, niin hän saattaa mennä leikkipaikalle ilman minua. Junan leikkipaikalla hän leikkii myös itsekseen tai kavereitten kanssa. Suoraan sanottuna inhoan aikuisia, jotka puuttuu kaikkeen lasten tekemiseen eikäanna mitään leikkirauhaa tai selviytyä tilanteista itsekseen yhtään. Lapset osaa myös todella hyvin tehdä kompromisseja ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Joku voi möläyttää, että "onpa sul ruman väriset sukat" johon toinen vastaa, että "ei mun mielestä. Nää on punaset ja mä tykkään punasesta" "punanen on tyttöjen väri" "onko punaset autot sun mielestä tyttöjen autoja" jne. Tulee hyvä keskustelu ei välttämättä riita. PAITSI jos siinä on se yks mamma "kaikki sukat on yhtä kauniita! Ei ole tyttöjen eikä poikien värejä!" Voi blaaaah! Ihan oikeesti. Hankkikaa elämä ja ottakaa ne kukat pois hatuista! Lapset on ihmisiä. Ei mikään outo ja harvinainen särkyvä lajike.
Jos olisin aikuisena tuossa sukkakeskustelussa mukana, kertoisin kyllä, että kaikki värit on yhtä hyviä. Enkä ole kukkahattutäti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinä et opeta lapsellesi että kädestä ei saa ottaa/leikkejä ei saa häiritä/ei sovi riehua ja töniä ja sekoilla?
Miksi minun pitää kertoa sinun lapsellesi että toisia ei saa työntää liukumäestä tai että liukumäessä ei mennä ylöspäin silloin muut yrittävät laskea alaspäin?"Mun mielestä tämä on aika kummallinen ajatus sikäli, että aika harvat lapset oppivat nämä asiat kerralla. Se johtuu ihan siitä, että lasten neurologinen kehitys on hyvin eri tasolla kuin aikuisen, lasten kyky hallita impulssejaan on aika heikko, ja siitä syystä lapsi reagoi "väärällä" tavalla aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka olisi sanottu, että ei saa heittää, ei saa lyödä ja ei saa työntää, tilanteet syntyvät jokaisella kerralla uudestaan. Mäkin valvon lapsiani, toki en voi aina olla isomman perässä, kun pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta en koe, ettenkö voisi sanoa toisille lapsille näistä asioista siinä missä omillekin.
Siksihän vanhempien pitää sanoa lapsilleen asiasta uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja olla paikalla sanomassa se.
En käsitä nykyajan vanhempia. Tuntuu että kasvattamaan pystyvät ihmiset ovat nykyään harvinainen poikkeus. Oli esim. todellakin miellyttävä yllätys, kun muutama päivä sitten tuli isä ja lapsi vastaan kapealla kadulla. Lapsella oli jokin keppi, jota heilutteli kulkiessaan. Valmistauduin yrittämään seinään sulautumista ja mietin miten saan suojattua kasvoni. Mutta ihmeiden ihme: isä sanoi lapselle, että lopettaa huitomisen kun tulee ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti niin poikkeuksellista, että halusin pysähtyä kiittämään häntä hyvästä työstä.
Yleensä ihmiset antavat lastensa potkia muita bussimatkustajia ja huutaa kaupassa niin paljon kuin jaksavat ym. Monta kertaa olen jäänyt bussista pois kesken matkan näiden kauhukakaroiden takia. Tai siis vanhempien, heidän vikansa se on.
Totta kai vanhempien pitää sanoa, mutta sanoa voi myös se paikalla oleva aikuinen. Mä en koe, että itse kulun siitä mihinkään, että kertaan liukumäkilaskemisen sääntöjä jollekin toiselle lapselle. Kun hankkii lapsia, fakta on, että joutuu olemaan tekemisissä myös muiden lasten kanssa (ellei sitten eristä lastaan), ja koska lapset ovat lapsia, heitä pitää myös muistuttaa niistä säännöistä.
-
Jos et käsitä nykyvanhempia, niin et varmaan käsitä menneisyydenkään vanhempia. Ennenhän lapsia ei valvottu siinä määrin missä nyt, lapset olivat keskenään. Ja silloin varsinkin vieraiden aikuisten piti puuttua lasten käytökseen.
Kyllä tämä on ihan uusi ilmiö, lasten kasvattamattomuus. Ennen lapsille sanottiin huonosta käytöksestä julkisella paikalla, ja sanottiin niin jämäkästi että uskoivat. Nykyajan vanhemmista suurin osa vain kuiskailee: "voi kultapieni ole nyt vähän hiljempaa voivoivoi..." ja jättävät sitten sikseen kun lapsi ei tottele. Miksi tottelisikaan, kun on tottunut siihen että tottelemattomuudesta ei ole seurauksia.
En tiedä, missä asut, mutta mä en kyllä ole huomannut tuota, ettei lapsille kerrattaisi sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Ennen lapset olivat enemmän itsekseen, eipä ollut niitä vanhempia komentamassa.
-
Mutta vars. asiaan: ehkä siinä vaiheessa, kun ap:nkin lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella, hänkin toivoo, että joku puuttuisi lapsen hölmöilyyn, varsinkin, jos se on vaarallista. Siinä vaiheessa varmasti "koko kylän kasvatus" kelpaa. Vai toivooko joku näistä mammoista, jotka eivät mielestään ole velvollisia komentamaan toisten lapsia, ettei heidänkään lapsiaan komennettaisi, jos he vaikka käyttäytyvät vaarallisesti liikenteessä koulumatkalla (tai tekevät jotain muuta vaarallista ja/tai hölmöä)? Onko parempi, ettei kukaan aikuinen vain joudu vaivautumaan ja sanomaan lapselle, vai ehkä kuitenkin se, että aikuiset liikkuisivat silmät auki ja puuttuisivat lasten vaaralliseen käytökseen?
En ole ap,, mutta kun hänen lapsensa lähtee yksinään maailmaan, on se lapsi saanut kotoa hyvät eväät siihen, miten olla muiden kanssa ja lisäksi lapsi on vanhempi kuin 3v. Moni äiti tuntuu uskovan, että 3v on tarpeeksi iso lähtemään itsenäisesti tutkimaan ihan mitä tahansa, riittää, että muistuttaa kunnolla olemisesta. Ei ole. Mutta kun se lapsi on jo vaikka 6v, on taidot jo ihan toista luokkaa.
Miksi ette ole omien lastenne kanssa siellä puistossa, miksi oletatte, että joku toinen kantaa vastuun vaaranpaikoista varoittelusta ja kielloista?
Ap:n lapsi ei kuitenkaan ole kouluikäisenä aikuinen, vaan lapsi, joka ei kykene analysoimaan riskejä. Vaikka lapsen kasvattaisi miten, lapsi on lapsi, joka tekee typeriä juttuja.
-
Mä taas en ymmärrä sitä, että jos mä seison liukumäen äärellä vahtimassa omaa kuopustani (joka tarvitsee jatkuvaa äärestä vahtimista), miksen muka voi samalla katsoa niitä liukumäessä olevia isompiakin lapsia ja esim. muistuttaa, että ei saa etuilla, pitää odottaa, että toinen on laskenut jne. Miksi sen lapsen oman äidin pitää välttämättä olla siinä sanomassa ne jutut? Musta se on hullua, että jos lapsi tekee jotain, mun pitäisi reagoida vain luomalla ahdistuneita katseita lapsen äitiin (joka on keinuttamassa sitä omaa pientään), että eikö tuo nyt tule oikaisemaan tuota isompaansa. Tämä ei mahdu mun ymmärrykseeni.
Oikeesti. Mua miltei naurattaa, kun ajattelen monia ketjuja täällä av:llä missä on haukuttu perhepäivähoitajat ja päiväkodin henkilkökunnat mennen tullen, kun EIVÄT muka vahdi lapsia, ja täällä kultamussukoitten äidit itkee, kun eivät pysty edes omaa kahta lastaan valvomaan. Mulla ei ainakaan perhepäivähoitajana ollut mitään ongelmia vahtia useampaa lasta kerrallaan. Minä vahdin heitä ja kännyköitä ei räplätty.