Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat lapsettomuuden parhaat puolet? Miksi kannattaa olla mieluummin lapseton kuin vanhempi?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nolla lasta ja viisi moottoripyörää. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen ihminen, että jos lapsen olisin tehnyt, olisin lopettanut kaikki vaaralliset harrastukseni, moottoripyöräily mukaanlukien.
Ehkä sun olisi syytä tosiaan niin tehdäkin. Meillä toi nelivuotiaskin istuu tyylikkäästi takana mukana. Koen moottoripyöräilyn tasan niin vaaralliseksi, kuin sen itse tekee.
Että orggimoro vaan!
Joo, turvallistahan se on niin kauan kun mopedi on vaan omassa pihassa tyhjäkäynnillä kaasuttelua varten.
Sulla ei ole koskaan kukaan tullut kolmion takaa autolla odottamatta eteen? Tai hirvi hypännyt pusikosta yllättäen? Moottoripyörällä loukkaantuu jo kun osuu vaikkapa kettuun. Mutta sinulla on varmaankin superaistit ja pystyt näissäkin tilanteissa reagoimaan ja välttämään kolarit ihan omalla ajotaidollasi...
T: 10000km/vuosi kaksipyöräisellä.
Olethan säkin vielä hengissä, miten se on mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nolla lasta ja viisi moottoripyörää. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen ihminen, että jos lapsen olisin tehnyt, olisin lopettanut kaikki vaaralliset harrastukseni, moottoripyöräily mukaanlukien.
Ehkä sun olisi syytä tosiaan niin tehdäkin. Meillä toi nelivuotiaskin istuu tyylikkäästi takana mukana. Koen moottoripyöräilyn tasan niin vaaralliseksi, kuin sen itse tekee.
Että orggimoro vaan!
Joo, turvallistahan se on niin kauan kun mopedi on vaan omassa pihassa tyhjäkäynnillä kaasuttelua varten.
Sulla ei ole koskaan kukaan tullut kolmion takaa autolla odottamatta eteen? Tai hirvi hypännyt pusikosta yllättäen? Moottoripyörällä loukkaantuu jo kun osuu vaikkapa kettuun. Mutta sinulla on varmaankin superaistit ja pystyt näissäkin tilanteissa reagoimaan ja välttämään kolarit ihan omalla ajotaidollasi...
T: 10000km/vuosi kaksipyöräisellä.
Olethan säkin vielä hengissä, miten se on mahdollista?
Silkka hyvää tuuria, toisin kuin sinulla hyvien ajotaitojesi ansiosta.
Ensi viikonloppuna voinkin jo kuolla tai vammautua, hirvenmetsästysaika eli suuri vaara hirvikolarista. Mutta jos kuolen, niin ei ole mitään väliä, kun ei jää lapsia kenenkään muun huollettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää kaikki lapsettomat ihmiset. Jäävät niin paljosta paitsi, kun eivät näe oman lapsen kasvua. Eivät voi iloita lapsen ilosta. Eivät voi opettaa omalle lapselleen samoja juttuja, jotka ovat itselle tärkeitä.
Lapsettoman elämä on vain pelkkää työssäkäyntiä, jonka jälkeen kotona odottaa sama muuttumaton elämä tietokoneella istuen ja tv:tä katsellen. Viikonlopuiksi pitää olla aina menoa. Lomilla on lähdettävä ulkomaille. Juhlapyhiksi on tuppauduttava sukulaisille tai lähdettävä ulkomaille, koska mitä iloa on viettää joulua pariskuntana? Elämä on koko ajan samanlaista, eikä se etene minnekään. Ollaan vaan ja nautitaan, kunnes sillä ei ole enää mitään merkitystä. Ei tunnu enää miltään kun kaiken saa ja kaiken on kokenut.
..Repesin. Analyysi elämästä yhtä "kohdillaan" kuin niillä miehillä, jotka aina välillä kertoo tällä palstalla millaista on olla nainen. :'D
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää kaikki lapsettomat ihmiset. Jäävät niin paljosta paitsi, kun eivät näe oman lapsen kasvua. Eivät voi iloita lapsen ilosta. Eivät voi opettaa omalle lapselleen samoja juttuja, jotka ovat itselle tärkeitä.
Olen lapseton opettaja, joten saan opettaa nuorille itselleni tärkeitä asioita joka päivä ja iloita siitä, kun he oivaltavat ja saavuttavat uutta tietoa ja osaamista. Jos lapsetonta motivoi lasten ja nuorten kanssa toimiminen, saa siihen tilaisuuksia paitsi opettamisen, myös vapaaehtoistyön kautta. Järjestöt ja urheiluseurat etsivät jatkuvasti uusia tekijäitä. Moni tuntee myös sukulaislapsia tai kavereiden lapsia, joiden elämässä voi olla läsnä.
Ei siis ole mitään tarvetta hankkia lapsia, jotta pääsee näistä hyvistä puolista, osallisiksi, enkä ainakaan itse edes jaksaisi enempää kasvatustyötä kuin mitä työhöni kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettoman elämä on vain pelkkää työssäkäyntiä, jonka jälkeen kotona odottaa sama muuttumaton elämä tietokoneella istuen ja tv:tä katsellen. Viikonlopuiksi pitää olla aina menoa. Lomilla on lähdettävä ulkomaille. Juhlapyhiksi on tuppauduttava sukulaisille tai lähdettävä ulkomaille, koska mitä iloa on viettää joulua pariskuntana? Elämä on koko ajan samanlaista, eikä se etene minnekään. Ollaan vaan ja nautitaan, kunnes sillä ei ole enää mitään merkitystä. Ei tunnu enää miltään kun kaiken saa ja kaiken on kokenut.
Olen pahoillani, jos sinun lapseton elämänvaiheesi on ollut tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nolla lasta ja viisi moottoripyörää. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen ihminen, että jos lapsen olisin tehnyt, olisin lopettanut kaikki vaaralliset harrastukseni, moottoripyöräily mukaanlukien.
Ehkä sun olisi syytä tosiaan niin tehdäkin. Meillä toi nelivuotiaskin istuu tyylikkäästi takana mukana. Koen moottoripyöräilyn tasan niin vaaralliseksi, kuin sen itse tekee.
Että orggimoro vaan!
Joo, turvallistahan se on niin kauan kun mopedi on vaan omassa pihassa tyhjäkäynnillä kaasuttelua varten.
Sulla ei ole koskaan kukaan tullut kolmion takaa autolla odottamatta eteen? Tai hirvi hypännyt pusikosta yllättäen? Moottoripyörällä loukkaantuu jo kun osuu vaikkapa kettuun. Mutta sinulla on varmaankin superaistit ja pystyt näissäkin tilanteissa reagoimaan ja välttämään kolarit ihan omalla ajotaidollasi...
T: 10000km/vuosi kaksipyöräisellä.
Olethan säkin vielä hengissä, miten se on mahdollista?
Silkka hyvää tuuria, toisin kuin sinulla hyvien ajotaitojesi ansiosta.
Ensi viikonloppuna voinkin jo kuolla tai vammautua, hirvenmetsästysaika eli suuri vaara hirvikolarista. Mutta jos kuolen, niin ei ole mitään väliä, kun ei jää lapsia kenenkään muun huollettavaksi.
Oletan toki, että kun lapsia saat, niin lopetat myöskin autoilun eikä lentokoneellakaan kannata kauheasti matkustella. Sydämestään kannattaa pitää huoli, ettei sydäriin kuole, puhumattakaan kalkeutuneista verisuonista. Elämä on riskejä, joten älä lisäänny, ethän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää kaikki lapsettomat ihmiset. Jäävät niin paljosta paitsi, kun eivät näe oman lapsen kasvua. Eivät voi iloita lapsen ilosta. Eivät voi opettaa omalle lapselleen samoja juttuja, jotka ovat itselle tärkeitä.
Olen lapseton opettaja, joten saan opettaa nuorille itselleni tärkeitä asioita joka päivä ja iloita siitä, kun he oivaltavat ja saavuttavat uutta tietoa ja osaamista. Jos lapsetonta motivoi lasten ja nuorten kanssa toimiminen, saa siihen tilaisuuksia paitsi opettamisen, myös vapaaehtoistyön kautta. Järjestöt ja urheiluseurat etsivät jatkuvasti uusia tekijäitä. Moni tuntee myös sukulaislapsia tai kavereiden lapsia, joiden elämässä voi olla läsnä.
Ei siis ole mitään tarvetta hankkia lapsia, jotta pääsee näistä hyvistä puolista, osallisiksi, enkä ainakaan itse edes jaksaisi enempää kasvatustyötä kuin mitä työhöni kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettoman elämä on vain pelkkää työssäkäyntiä, jonka jälkeen kotona odottaa sama muuttumaton elämä tietokoneella istuen ja tv:tä katsellen. Viikonlopuiksi pitää olla aina menoa. Lomilla on lähdettävä ulkomaille. Juhlapyhiksi on tuppauduttava sukulaisille tai lähdettävä ulkomaille, koska mitä iloa on viettää joulua pariskuntana? Elämä on koko ajan samanlaista, eikä se etene minnekään. Ollaan vaan ja nautitaan, kunnes sillä ei ole enää mitään merkitystä. Ei tunnu enää miltään kun kaiken saa ja kaiken on kokenut.
Olen pahoillani, jos sinun lapseton elämänvaiheesi on ollut tuollaista.
Eiköhän se meidän kaikkien lapsellisten silmissä noin ole. Olisin kuollut jo ilman lapsiani. T: ohis
Unohdin lisätä, että kaikki lapsettomat eivät tietenkään kaipaa lasten seuraa millään tavalla. Ei lapsissa ole mitään sellaista taikaominaisuutta, joka vetoaisi kaikkiin ihmisiin. Eivät kaikki pidä lemmikkieläimistäkään, vaikka ne ovat hyvin suosittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se meidän kaikkien lapsellisten silmissä noin ole. Olisin kuollut jo ilman lapsiani. T: ohis
Minä tunnen kyllä paljon vanhempia, joiden elämä oli lapsettomana hyvin mielenkiintoista ja monipuolista. Sen sijaan en tunne ainuttakaan vanhempaa, joka olisi kuollut ilman lapsiaan. Kuulostaa siltä, ettei elämänhallinta ole kovinkaan lujissa kantimissa, jos niin on. Ehkä liikumme eri piireissä?
Ihalen lapsettomia tuttuja keski-ikäisiä naisia. He ovat niin hoikkia ja heillä parisuhde kukoistaa ja on rahaa ja paljon ystäviä. Kun taas lapselliset keski-ikäiset naiset ovat yleensä eronneet, kun mies ei jaksa sitä, ettei saa koskaan vaimoa itselleen, vaan vaimo hössää koko ajan lasten kanssa. Tällaiset naiset ovat pahantuulisia ja vaihdevuosissa marisevia "eukkoja", joiden kanssa ei meinaa tulla toimeen työelämässä.
Itse olen valitsemassa juuri mieheni kanssa lapsettomuuden juuri parisuhteen ja onnellisuuden takia. Esimerkkejä on niin paljon vanhemmista lapsettomista naisista, jotka ovat niin eri tavalla tasapainoisia ja onnellisia hyvässä parisuhteessaan, mikä ei ole latistunut kakkavaippojen ja seksittömän elämän alle.
N.27v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se meidän kaikkien lapsellisten silmissä noin ole. Olisin kuollut jo ilman lapsiani. T: ohis
Minä tunnen kyllä paljon vanhempia, joiden elämä oli lapsettomana hyvin mielenkiintoista ja monipuolista. Sen sijaan en tunne ainuttakaan vanhempaa, joka olisi kuollut ilman lapsiaan. Kuulostaa siltä, ettei elämänhallinta ole kovinkaan lujissa kantimissa, jos niin on. Ehkä liikumme eri piireissä?
Ehkä. En kyllä tosin tunne kovinkaan monta lapsetonta. Yhden vanhanpiian joka puhuu vaan kissastaan ja yhden pariskunnan, jotka istuu kaiket vapaa-ajat pubissa. Sitten on vielä yksi työkaveri, joka on yhtä harmaa kuin muukin elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nolla lasta ja viisi moottoripyörää. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen ihminen, että jos lapsen olisin tehnyt, olisin lopettanut kaikki vaaralliset harrastukseni, moottoripyöräily mukaanlukien.
Ehkä sun olisi syytä tosiaan niin tehdäkin. Meillä toi nelivuotiaskin istuu tyylikkäästi takana mukana. Koen moottoripyöräilyn tasan niin vaaralliseksi, kuin sen itse tekee.
Että orggimoro vaan!
Joo, turvallistahan se on niin kauan kun mopedi on vaan omassa pihassa tyhjäkäynnillä kaasuttelua varten.
Sulla ei ole koskaan kukaan tullut kolmion takaa autolla odottamatta eteen? Tai hirvi hypännyt pusikosta yllättäen? Moottoripyörällä loukkaantuu jo kun osuu vaikkapa kettuun. Mutta sinulla on varmaankin superaistit ja pystyt näissäkin tilanteissa reagoimaan ja välttämään kolarit ihan omalla ajotaidollasi...
T: 10000km/vuosi kaksipyöräisellä.
Olethan säkin vielä hengissä, miten se on mahdollista?
Silkka hyvää tuuria, toisin kuin sinulla hyvien ajotaitojesi ansiosta.
Ensi viikonloppuna voinkin jo kuolla tai vammautua, hirvenmetsästysaika eli suuri vaara hirvikolarista. Mutta jos kuolen, niin ei ole mitään väliä, kun ei jää lapsia kenenkään muun huollettavaksi.
Oletan toki, että kun lapsia saat, niin lopetat myöskin autoilun eikä lentokoneellakaan kannata kauheasti matkustella. Sydämestään kannattaa pitää huoli, ettei sydäriin kuole, puhumattakaan kalkeutuneista verisuonista. Elämä on riskejä, joten älä lisäänny, ethän.
Vihdoin ymmärsit pointin. Siksi en lisäänny, koska haluan elää vapaasti ja voin vaikka syödä itseni hengiltä jos niin tahdon, koska minulla ei ole jälkikasvua huolehdittavana. Lapsien saaminen rajoittaisi elämää ihan liikaa, koska olisin vastuussa heistä lopun elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdin lisätä, että kaikki lapsettomat eivät tietenkään kaipaa lasten seuraa millään tavalla. Ei lapsissa ole mitään sellaista taikaominaisuutta, joka vetoaisi kaikkiin ihmisiin. Eivät kaikki pidä lemmikkieläimistäkään, vaikka ne ovat hyvin suosittuja.
Näinpä. Esim. nämä mistä "jään paitsi":
"eivät näe oman lapsen kasvua. Eivät voi iloita lapsen ilosta. Eivät voi opettaa omalle lapselleen samoja juttuja, jotka ovat itselle tärkeitä."
En haluaisi nähdä lapsen kasvua. En koe "lapsen kasvun seuraamista" missään määrin mielenkiintoisena tai sellaisena, jota haluaisin nähdä. Minun silmissäni se kasvu on vain sarja eritavalla ärsyttäviä ja vaivalloisia ikäkausia, joista vanhempi joutuu kahlaamaan läpi.
En osaa iloita lapsen ilosta. Yleensähän ne iloitsee jollekin pieruhuumorille tai toisten satuttamiselle. Hah hah haa.
En missään nimessä halua opettaa ketään, etenkään hitaasti oppivaa lasta samoja asioita kymmeniä, jopa satoja kertoja kerraten! Menee hermo jo siihen jos joutuu jollekin aikuiselle jotain neuvomaan kaksi kertaa, saatika jos se pitäisi toistaa joka päivä uudestaan ja uudestaan...
"Jään paitsi" noista asioista siis ihan samalla lailla kuin toivottavasti jään paitsi raiskauksesta kun en liiku öisin yksin kaupungilla, tai keuhkosyövästä kun en tupakoi. Ei missään nimessä positiivisia asioita, ei todellakaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten lapsettomien jutut alkavat pyöriä omituisesti vain oman minän ympärillä.
Siksi heitä ei juuri enää olekaan tuttavapiirissä. Kolmikymppisissä eikä ehkä nelikymppisissäkään eroa ei huomaa. Mutta näin viisissäkymmenissä sen huomaa.
Ei kukaan jaksa niitä minä-minä-minä -juttuja loputtomiin. Ei varmaan edes ne toiset lapsettomat. Ei se matkailu ja itsensä ainainen viihdyttäminen tuo lopullista sisältöä elämään.
Ei se tutkimustyökään, puhumattakaan jostain alemman tason toimistotöistä. Ei lapsettomuutta korvaa mikään pseudo-oleminen. Sen verran elämiä olemme, että lisääntyminen on perusasia olemassaolon oikeutukselle.
Sinä voit olla semmoinen eläin, joka oikeuttaa olemassaolonsa lisääntymällä, mutta minä olen semmoinen eläin, jolla on tosi kivaa ihan lisääntymättäkin. :)
T. Jo 50 vuotta tällä tiellä
P.S. Onko minä-minä-minä -jutuilla ja minunlapsi-minunlapsi-minunlapsi -jutuilla jokin olennainen ero?
Epäitsekkyys ei ole sama asia kuin omista lapsista puhuminen. Vaan lapset opettaa sulle sitä epäitsekkyyttä. Hienosti meni kirjoittajan pointti ohi.
Ai tuon tason aivotoiminta? Otetaanpa rautalanka avuksi.
Kahvilla istuu kaksi porukkaa. Toinen porukka puhuu omista asioistaan. Toinen puhuu omista lapsistaan. Millä perusteella jommankumman porukan puheenaiheet pyörivät enemmän puhujien oman itsen ympärillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nolla lasta ja viisi moottoripyörää. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen ihminen, että jos lapsen olisin tehnyt, olisin lopettanut kaikki vaaralliset harrastukseni, moottoripyöräily mukaanlukien.
Ehkä sun olisi syytä tosiaan niin tehdäkin. Meillä toi nelivuotiaskin istuu tyylikkäästi takana mukana. Koen moottoripyöräilyn tasan niin vaaralliseksi, kuin sen itse tekee.
Että orggimoro vaan!
Joo, turvallistahan se on niin kauan kun mopedi on vaan omassa pihassa tyhjäkäynnillä kaasuttelua varten.
Sulla ei ole koskaan kukaan tullut kolmion takaa autolla odottamatta eteen? Tai hirvi hypännyt pusikosta yllättäen? Moottoripyörällä loukkaantuu jo kun osuu vaikkapa kettuun. Mutta sinulla on varmaankin superaistit ja pystyt näissäkin tilanteissa reagoimaan ja välttämään kolarit ihan omalla ajotaidollasi...
T: 10000km/vuosi kaksipyöräisellä.
Olethan säkin vielä hengissä, miten se on mahdollista?
Silkka hyvää tuuria, toisin kuin sinulla hyvien ajotaitojesi ansiosta.
Ensi viikonloppuna voinkin jo kuolla tai vammautua, hirvenmetsästysaika eli suuri vaara hirvikolarista. Mutta jos kuolen, niin ei ole mitään väliä, kun ei jää lapsia kenenkään muun huollettavaksi.
Oletan toki, että kun lapsia saat, niin lopetat myöskin autoilun eikä lentokoneellakaan kannata kauheasti matkustella. Sydämestään kannattaa pitää huoli, ettei sydäriin kuole, puhumattakaan kalkeutuneista verisuonista. Elämä on riskejä, joten älä lisäänny, ethän.
Vihdoin ymmärsit pointin. Siksi en lisäänny, koska haluan elää vapaasti ja voin vaikka syödä itseni hengiltä jos niin tahdon, koska minulla ei ole jälkikasvua huolehdittavana. Lapsien saaminen rajoittaisi elämää ihan liikaa, koska olisin vastuussa heistä lopun elämäni.
Ai se oli mulla kun oli ongelma ymmärtää? OK :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdin lisätä, että kaikki lapsettomat eivät tietenkään kaipaa lasten seuraa millään tavalla. Ei lapsissa ole mitään sellaista taikaominaisuutta, joka vetoaisi kaikkiin ihmisiin. Eivät kaikki pidä lemmikkieläimistäkään, vaikka ne ovat hyvin suosittuja.
Näinpä. Esim. nämä mistä "jään paitsi":
"eivät näe oman lapsen kasvua. Eivät voi iloita lapsen ilosta. Eivät voi opettaa omalle lapselleen samoja juttuja, jotka ovat itselle tärkeitä."
En haluaisi nähdä lapsen kasvua. En koe "lapsen kasvun seuraamista" missään määrin mielenkiintoisena tai sellaisena, jota haluaisin nähdä. Minun silmissäni se kasvu on vain sarja eritavalla ärsyttäviä ja vaivalloisia ikäkausia, joista vanhempi joutuu kahlaamaan läpi.
En osaa iloita lapsen ilosta. Yleensähän ne iloitsee jollekin pieruhuumorille tai toisten satuttamiselle. Hah hah haa.
En missään nimessä halua opettaa ketään, etenkään hitaasti oppivaa lasta samoja asioita kymmeniä, jopa satoja kertoja kerraten! Menee hermo jo siihen jos joutuu jollekin aikuiselle jotain neuvomaan kaksi kertaa, saatika jos se pitäisi toistaa joka päivä uudestaan ja uudestaan...
"Jään paitsi" noista asioista siis ihan samalla lailla kuin toivottavasti jään paitsi raiskauksesta kun en liiku öisin yksin kaupungilla, tai keuhkosyövästä kun en tupakoi. Ei missään nimessä positiivisia asioita, ei todellakaan!
Mustakin tuntui tältä ennen kuin sain oman lapsen. En tajunnut miten hienoa tuo kaikki on! Onneksi otin riskin ja tein lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten lapsettomien jutut alkavat pyöriä omituisesti vain oman minän ympärillä.
Siksi heitä ei juuri enää olekaan tuttavapiirissä. Kolmikymppisissä eikä ehkä nelikymppisissäkään eroa ei huomaa. Mutta näin viisissäkymmenissä sen huomaa.
Ei kukaan jaksa niitä minä-minä-minä -juttuja loputtomiin. Ei varmaan edes ne toiset lapsettomat. Ei se matkailu ja itsensä ainainen viihdyttäminen tuo lopullista sisältöä elämään.
Ei se tutkimustyökään, puhumattakaan jostain alemman tason toimistotöistä. Ei lapsettomuutta korvaa mikään pseudo-oleminen. Sen verran elämiä olemme, että lisääntyminen on perusasia olemassaolon oikeutukselle.
Sinä voit olla semmoinen eläin, joka oikeuttaa olemassaolonsa lisääntymällä, mutta minä olen semmoinen eläin, jolla on tosi kivaa ihan lisääntymättäkin. :)
T. Jo 50 vuotta tällä tiellä
P.S. Onko minä-minä-minä -jutuilla ja minunlapsi-minunlapsi-minunlapsi -jutuilla jokin olennainen ero?
Epäitsekkyys ei ole sama asia kuin omista lapsista puhuminen. Vaan lapset opettaa sulle sitä epäitsekkyyttä. Hienosti meni kirjoittajan pointti ohi.
Ai tuon tason aivotoiminta? Otetaanpa rautalanka avuksi.
Kahvilla istuu kaksi porukkaa. Toinen porukka puhuu omista asioistaan. Toinen puhuu omista lapsistaan. Millä perusteella jommankumman porukan puheenaiheet pyörivät enemmän puhujien oman itsen ympärillä?
Omituista porukkaa sä tunnetkin. Ymmärrän jos juuri esikoisen saaneet ovat omissa maailmoissaan, mutta vanhat ihmiset ei puhu omista lapsistaan sen enempää kuin omista matkoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos juuri esikoisen saaneet ovat omissa maailmoissaan, mutta vanhat ihmiset ei puhu omista lapsistaan sen enempää kuin omista matkoistaan.
Ymmärränkö oikein että väität "vanhojen" lapsettomien puhuvat vain itsestään, kun taas vanhat lapselliset ihmiset puhuvat sen sijaan vain yleisistä aiheista kuten päivän politiikasta, ympäristöasioista tai ihmisoikeuskysymyksistä, tai vaikkapa oman ammattinsa osaamisaloista kuten tien rakennuksesta tai hammaskirurgiasta. Ja siis tosiaan samaan aikaan ne saman ikäiset lapsettomat puhuu vain... itsestään? Todellako?
Ohi aiheen, olen itse kyllä huomannut päinvastaisen ilmiön mitä tulee väitettyyn lapsettomien itsekkyyteen. Tuntuu että usein juuri he ovat niitä jotka eivät elä pipo kireällä ja jauha vain omista asioistaan vaan osaavat puhua muustakin. Ne jotka saavat lapsia, usein osaavat puhua vain lapsistaan ja tuntuvat korostavan oikeassa olevan asemaansa usein ja olevan vähän itsekkäitä. Ollaan minäminäjamunlapsi-asenteella aina, mutta ihan vain havaintoja lähipiiristä. Tuntuu että sen lapsen myötä saavutetaan joku ihmeellinen asema, jonka avulla ollaan olevinaan parempia kuin muut. Kyllä lapsen hankkiminen on aina itsekäs teko, siinä halutaan täyttää omia tarpeita ja tuoda maailmaan lisää ihmisiä vaikka täällä on jo aivan liikaa, myös niitä kodittomia pieniä lapsia.
Lapsettomuus ei ole itsekästä millään tavoin ketään ihmistä kohtaan, se ei ole keneltäkään millään tavoin pois eikä loukkaa ketään. Ihmistä ei tee itsekkääksi se että ei halua lisääntyä, joten on järjenköyhyyttä väittää lapsetonta itsekkääksi.
Ketjua sen kummemmin lukematta: kannattaa olla lapseton, jos ei ole varma siitä, että lasta rakastaa ja jaksaa hoitaa. Itse olen aina tiennyt, että hermo ei kestäisi yhtäkään lasta, ja siksi olen jättänyt jälkikasvun pukertamisen suosiolla muille.
(Samasta syystä mulla ei ole lemmikkieläimiäkään - eläin ei ole lelu, vaikka se olisi kuinka söpö hyvänsä. Mä en halua mitään elävää olentoa kotiini, koska tiedän ettei kärsivällisyyteni riittäisi hoitamiseen tai monivuotiseen sitoutumiseen. Ei, mulla ei ole viherkasvejakaan. :D )
Joo, turvallistahan se on niin kauan kun mopedi on vaan omassa pihassa tyhjäkäynnillä kaasuttelua varten.
Sulla ei ole koskaan kukaan tullut kolmion takaa autolla odottamatta eteen? Tai hirvi hypännyt pusikosta yllättäen? Moottoripyörällä loukkaantuu jo kun osuu vaikkapa kettuun. Mutta sinulla on varmaankin superaistit ja pystyt näissäkin tilanteissa reagoimaan ja välttämään kolarit ihan omalla ajotaidollasi...
T: 10000km/vuosi kaksipyöräisellä.