Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat lapsettomuuden parhaat puolet? Miksi kannattaa olla mieluummin lapseton kuin vanhempi?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui, onpa täällä lapsivihamielistä porukkaa. Minä olen korkeasti koulutettu nainen (amk-tutkinto, kandi ja maisteri) ja rakastan lapsiani. Ihan naurettavaa ihmetellä sitä, että lapsia haluava nojautuisi lapsiinsa tai ajattelisi, että lapsista saa seuraa. Näinhän se on. Suku on suomalaisille valtavan tärkeä, eikä perheen merkitys ole vähentynyt vaikka siteet ovat väljenneet. Nyt ja tulevaisuudessa perhe on monille se viimeinen tuki ja turva, ja tietyssä mielessä koko elämän keskipiste.
Yksinäisyys on räjähtänyt kaupungistumisen ja lapsettomuuden yleistymisen myötä. Jos ei ole lapsia, on vähemmän kiinteitä kontakteja nuorempiin sukupolviin. Ja niitä kiinteitä, tunnepitoisia kontakteja tarvitaan, jotta siteet olisivat vanhuudenhöperönäkin vahvat.
Tämä on sinänsä aika vieras käsite minulle. Oma sukuni on todella repaleinen ja kaikilla on jotain kitkaa toistensa kanssa. Tuskin olen ainoa. On muuten sinänsä mielenkiintoista nähdä väitettävän että suku on nimenomaan suomalaiselle tärkeä. Oletko koskaan käynyt etelämmässä tai patrioottisissa maissa. Niissä suku vasta onkin jalustalla. Mutta noin yleisesti koen viestistäsi että sinua liikuttelee jokin yksinäisyyden ja turvattomuuden pelko. Lapsia kyllä taatusti voi hankkia puhtaasta rakkaudesta lapsiin kuin että pelkäisi tulevaisuutta ilman niitä. Vela.
Luepa esim. uutta tutkimustietoa aiheesta, esim. HY:N Sukupolvien ketju-projektista. Koen, että se, että minulla on lapsia ja välittäviä ihmisiä ympärilläni on etu, jonka saan siitä, että hankin lapsia ja olen heidän kanssaan lämpimissä väleissä. Se ei ole syy lasten hankkimiselleni, se on luontainen bonus. Itse olen kaikkien sukulaisteni kanssa paljon tekemisissä ja en näe mikseivät lapsenikin olisi, onhan heillä mahtava suku.
Tästä olen samaa mieltä, enkä minä tietääkseni kieltänyt mitään edellä mainittua viestissäni. Jos siitä sai sen kuvan niin pahoittelen. Korostan kuitenkin vielä että välittävien ihmisten verkoston pystyy saamaan ilmankin lapsia. Olisi totta kai ikävää jos niiden hankkiminen olisi vaade rakkauden ja väittämisen saamiselle muilta. Se että omaa tasa-painoisen ja hyvän suvun on toki hieno lähtökohta kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Voi harrastaa seksiä milloin haluaa
- Naisen kroppa ei mene raskaudesta ja synnytyksestä pilalle
- Voi nukkua milloin haluaa
- Voi matkustella niin paljon kuin haluaa
- Voi lähteä extempore ravintolaan viettämään iltaa aikuisten kesken
- Saa rauhassa lukea kirjaa
- Ei tarvitse pyykätä lasten vaatteita, ei tehdä niille ruokaa, siivota niiden sotkuja eikä muutenkaan passata niitä.
Onhan noita syitä satoja. Terveisin onnellinen mutta ei yksinäinen vela.
Kaikki tunnutte puhuvan pikkulapsiajasta joka menee ohi muutenkin liian nopeaan.
En ole tuo jolle vastasit, mutta jos hankkii muutaman lapsen parin vuoden ikäerolla, niin kyllä siinä aika monta vuotta elämästä sa niitä vahtia ja järjestellä menojaan. Me juuri miehen kanssa oltiin extempore viikonloppulomalla, jos meillä olisi lapsia, ei heitä kovin nuorina voisi jättää kotiin keskenään, ja lapsenvahtia ei koko viikonlopuksi lyhyellä varoitusajalla helposti saa. Meillä on paljon ystäviä joilla on eri ikäisiä lapsia, on se aina sellaista järkkäilyä kun jonnekin lähdetään porukalla. Kivoja lapsia, jotka jotkut heistä ovat meille hyvin läheisiä, mutta itsellemme emme lapsia halua. Parisuhteetkin tuntuvat suurimmalla osalla olevan koetuksella, hyvin harva lapsiperheellinen on oikeasti onnellinen myös parisuhteessaan, tietysti heitäkin on. Osa jo toisella kierroksella kylläkin.
Mutta ei nää oo aina helppoja asioita. Mä itseasiassa vuosia halusin että alkaisin haluta lapsia, kun jotenkin joskus ajattelin että niin kuuluu tehdä. Mutta kun sitä haluamista ei ole koskaan tullut, olen nyt hyväksynyt sen, että saan olla onnellinen ja vapaaehtoisesti lapseton ihan hyvällä omalla tunnolla. Se on vapauttanut mut totaalisesti ja olen vihdoin ymmärtänyt, että mun elämä on mun elämä. Hassua ja tyhmää, tiedän, mutta ei se ollut mulle itsestäänselvyys kaikista ulkoisista paineista johtuen.
1. Pikkulapsiaika ei mene ohi "nopeasti". Jos suorittaisit viiden vuoden vankeusrangaistusta, menisikö se sinusta ohi nopeasti?
2. Pikkulapsivaihetta ei seuraa mitään sellaista palkintoa, jonka vuoksi se kannattaisi seuraa. Jokainen uusi ikävaihe lapsen kehityksessä on vain uusi vaihe, jota en halua kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Voi harrastaa seksiä milloin haluaa
- Naisen kroppa ei mene raskaudesta ja synnytyksestä pilalle
- Voi nukkua milloin haluaa
- Voi matkustella niin paljon kuin haluaa
- Voi lähteä extempore ravintolaan viettämään iltaa aikuisten kesken
- Saa rauhassa lukea kirjaa
- Ei tarvitse pyykätä lasten vaatteita, ei tehdä niille ruokaa, siivota niiden sotkuja eikä muutenkaan passata niitä.
Onhan noita syitä satoja. Terveisin onnellinen mutta ei yksinäinen vela.
Kaikki tunnutte puhuvan pikkulapsiajasta joka menee ohi muutenkin liian nopeaan.
Niin, esimerkithän ovat esimerkkejä eivätkä mikään kaiken mahdollisen kattava analyysi. Voihan tähän silti mieliksesi vielä lisätä ESIMERKIKSI
- Ei tarvitse sietää murrosikäisen oikkuja
- Ei tarvitse käydä vanhempainilloissa
- Ei tarvitse kustantaa mopoa ja mopokorttia ja ajokorttia ja pelätä ajaako lapsi kolarin
- Ei tarvitse järjestää rippijuhlia tai yo-juhlia tai valmistujaisia, eikä ostaa lukio/amiskirjoja ja muita kouluvälineitä
- Ei tarvitse pelätä että lapsesta tulee kouluampuja tai murhaaja tai jotain muuta rikollista
- Ei tarvitse stressata nuoren aikuistumisesta ja siitä pääseekö se kouluun/töihin
- Ei tarvitse pelätä käyttääkö lapsi (liikaa) päihteitä tai tuleeko siitä teinivanhempi
- Ei tarvitse pelätä saavansa lapsenlapsia ja joutuvansa niiden hoitajaksi
- Ei tarvitse pelätä löytääkö lapsi kumppanin tai sen jälkeen, että eroaako lapsi
- Voi testamentata omaisuutensa ihan mihin haluaa tai vaihtoehtoisesti yrittää keretä käyttää sen hulppeaan hoitoonsa vanhuksena.
- Ei tarvitse huolehtia siitä miten jälkeläiset pärjäävät oman kuoleman jälkeen tai jäävätkö ne suremaan
Noin, olisikohan siinä nyt tarpeeksi esimerkkejä koko elinkaaren ajalta, jottei kukaan pitäisi lapsettomia niin idiootteina että kuvitellaan lasten säilyvän taaperoina koko ikänsä???
Vierailija kirjoitti:
1. Pikkulapsiaika ei mene ohi "nopeasti". Jos suorittaisit viiden vuoden vankeusrangaistusta, menisikö se sinusta ohi nopeasti?
2. Pikkulapsivaihetta ei seuraa mitään sellaista palkintoa, jonka vuoksi se kannattaisi seuraa. Jokainen uusi ikävaihe lapsen kehityksessä on vain uusi vaihe, jota en halua kokea.
Vaikka olenkin tehnyt lapsia pitkillä ikäeroilla siten että esikoinen on jo aikuinen mies ja kuopus 5v niin kyllä se on mennyt ihan liian nopeasti ohi. Katsot mitä tahansa aikajaksoa jälkikäteen niin kyllä se meni nopeasti. Tai sitten lasten kanssa on vaan niin hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Voi harrastaa seksiä milloin haluaa
- Naisen kroppa ei mene raskaudesta ja synnytyksestä pilalle
- Voi nukkua milloin haluaa
- Voi matkustella niin paljon kuin haluaa
- Voi lähteä extempore ravintolaan viettämään iltaa aikuisten kesken
- Saa rauhassa lukea kirjaa
- Ei tarvitse pyykätä lasten vaatteita, ei tehdä niille ruokaa, siivota niiden sotkuja eikä muutenkaan passata niitä.
Onhan noita syitä satoja. Terveisin onnellinen mutta ei yksinäinen vela.
Kaikki tunnutte puhuvan pikkulapsiajasta joka menee ohi muutenkin liian nopeaan.
Niin, esimerkithän ovat esimerkkejä eivätkä mikään kaiken mahdollisen kattava analyysi. Voihan tähän silti mieliksesi vielä lisätä ESIMERKIKSI
- Ei tarvitse sietää murrosikäisen oikkuja
- Ei tarvitse käydä vanhempainilloissa
- Ei tarvitse kustantaa mopoa ja mopokorttia ja ajokorttia ja pelätä ajaako lapsi kolarin
- Ei tarvitse järjestää rippijuhlia tai yo-juhlia tai valmistujaisia, eikä ostaa lukio/amiskirjoja ja muita kouluvälineitä
- Ei tarvitse pelätä että lapsesta tulee kouluampuja tai murhaaja tai jotain muuta rikollista
- Ei tarvitse stressata nuoren aikuistumisesta ja siitä pääseekö se kouluun/töihin
- Ei tarvitse pelätä käyttääkö lapsi (liikaa) päihteitä tai tuleeko siitä teinivanhempi
- Ei tarvitse pelätä saavansa lapsenlapsia ja joutuvansa niiden hoitajaksi
- Ei tarvitse pelätä löytääkö lapsi kumppanin tai sen jälkeen, että eroaako lapsi
- Voi testamentata omaisuutensa ihan mihin haluaa tai vaihtoehtoisesti yrittää keretä käyttää sen hulppeaan hoitoonsa vanhuksena.
- Ei tarvitse huolehtia siitä miten jälkeläiset pärjäävät oman kuoleman jälkeen tai jäävätkö ne suremaan
Noin, olisikohan siinä nyt tarpeeksi esimerkkejä koko elinkaaren ajalta, jottei kukaan pitäisi lapsettomia niin idiootteina että kuvitellaan lasten säilyvän taaperoina koko ikänsä???
Jos noin paljon elämää pelkää on ehdottomasti parempi ettei lisäänny.
Lapsettomassa elämässä paras puoli oli se että ei tarvinnut ottaa lapsia kaikessa huomioon. Nyt kun lapsia on, parasta on se että he ovat olemassa. Heistä voi huolehtia, tapaa muita lapsia, jotka yleensä ovat ihan mahtavia tyyppejä, tapaa vanhempia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse maksella elareita. Uuden suhteen aloittaminen on helpompaa ilman painolastia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Pikkulapsiaika ei mene ohi "nopeasti". Jos suorittaisit viiden vuoden vankeusrangaistusta, menisikö se sinusta ohi nopeasti?
2. Pikkulapsivaihetta ei seuraa mitään sellaista palkintoa, jonka vuoksi se kannattaisi seuraa. Jokainen uusi ikävaihe lapsen kehityksessä on vain uusi vaihe, jota en halua kokea.
Vaikka olenkin tehnyt lapsia pitkillä ikäeroilla siten että esikoinen on jo aikuinen mies ja kuopus 5v niin kyllä se on mennyt ihan liian nopeasti ohi. Katsot mitä tahansa aikajaksoa jälkikäteen niin kyllä se meni nopeasti. Tai sitten lasten kanssa on vaan niin hauskaa.
Minusta tämä on yksi pelottavimmista/negatiivisimmista puolista lisääntymisessä - lisääntyneet aina painottavat, kuinka se 5 tai 10 vuotta "menee ohi ihan vilauksessa". Ihan kamalaa, jos tuollainen määrä vuosia menee ohi ihan tuosta noin vaan! Minun (lapsettomassa) elämässäni kyllä edelliset 5 tai 10 vuotta tuntuvat pitkältä elämältä (eri asia kuin tylsä, huom!), ja niissä vuosissa on tapahtunut todella paljon. Ei ollenkaan tunnu siltä, että elämä vain vilisee silmien ohi kuin vuoristoradassa. Olisi kamalaa jos tuollainen 20% aikuisiästä vain "vilahtaisi" äkkiä ohi!
Houkutteleva mainoslause, not: "tee lapsia, niin kuolema on edessä nopeammin kuin uskoisitkaan" :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä tuosta "menee ohi ihan vilauksessa" -ilmiöstä. Lapsettomuuden eduksi voi laskea sen, että elämänrytmiä voi säädellä itse ja kymmeneen vuoteen mahtuu todella paljon tapahtumia ja sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Pikkulapsiaika ei mene ohi "nopeasti". Jos suorittaisit viiden vuoden vankeusrangaistusta, menisikö se sinusta ohi nopeasti?
2. Pikkulapsivaihetta ei seuraa mitään sellaista palkintoa, jonka vuoksi se kannattaisi seuraa. Jokainen uusi ikävaihe lapsen kehityksessä on vain uusi vaihe, jota en halua kokea.
Vaikka olenkin tehnyt lapsia pitkillä ikäeroilla siten että esikoinen on jo aikuinen mies ja kuopus 5v niin kyllä se on mennyt ihan liian nopeasti ohi. Katsot mitä tahansa aikajaksoa jälkikäteen niin kyllä se meni nopeasti. Tai sitten lasten kanssa on vaan niin hauskaa.
Minusta tämä on yksi pelottavimmista/negatiivisimmista puolista lisääntymisessä - lisääntyneet aina painottavat, kuinka se 5 tai 10 vuotta "menee ohi ihan vilauksessa". Ihan kamalaa, jos tuollainen määrä vuosia menee ohi ihan tuosta noin vaan! Minun (lapsettomassa) elämässäni kyllä edelliset 5 tai 10 vuotta tuntuvat pitkältä elämältä (eri asia kuin tylsä, huom!), ja niissä vuosissa on tapahtunut todella paljon. Ei ollenkaan tunnu siltä, että elämä vain vilisee silmien ohi kuin vuoristoradassa. Olisi kamalaa jos tuollainen 20% aikuisiästä vain "vilahtaisi" äkkiä ohi!
Houkutteleva mainoslause, not: "tee lapsia, niin kuolema on edessä nopeammin kuin uskoisitkaan" :D.
Niin ja ajattele että kuitenkin samanmittainen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa vaikka on lapseton. Ei haittaa vaikka on koko elämänsä niin itsekeskeinen ja eurolleen kylmän laskelmoiva ettei koskaan tule perustelleeksi itselleen miksi pitäisi etsiä elämänkumppaniksi toinen ihminen ja lähteä rakkauden hölynpölyyn. Tarpeet saa tyydytettyä itsekin helpolla, nopealla ja halvalla tavalla, kunpa muutkin ihmiset olisivat yhtä hyviä siinä, sitten kukaan ei tarvitsisi lapsia.
Maailmahan on paska paikka ja jokainen meistä vain kärsii eikä mitään ole tehtävissä, tiedät tämän omasta kokemuksestasi.
Ja kyllä sille vauvan hymylle voi antaa hinnan euroina, annat sen joka kerta hiljaa mielessäsi. Enimmäkseen vauvat kuitenkin vain itkevät kaiket yöt ja päivät ja ovat sinulta kaikkea vailla, ikään kuin pelkkä vanhemman läheisyys voisi olla helpotus mihin tahansa hätään. Naurettavaa. Olisi ehkä kivaa kun tulisit kotiin paskasta maailmasta (tm), että lapset kilvan ryntäisivät kädet ojossa halaamaan, mutta kallista se on ja saattaa jäädä viikonlopun leffaputkesta jotain väliin.
Vuosi vuodeltahan nämä kokemukset ruokkivat itseään. Kesälläkin bussissa rääkyi joku penikka ja mietit että pitäisikö sääliä vai vihata tuota idioottia vai hänen vanhempaansa enemmän. Jonkun rangaistuksen ne ansaitsisivat molemmat pilatessaan sinun bussimatkan. Kyllä on älytöntä että jotku vapaaehtoisesti käyvät kylässä lapsiperheissä kuuntelemassa tuota.
Lapsettomuus on taloudellisesti järkevä päätös mutta eihän vauvafoorumin mammat sitä tajua koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Voi harrastaa seksiä milloin haluaa
- Naisen kroppa ei mene raskaudesta ja synnytyksestä pilalle
- Voi nukkua milloin haluaa
- Voi matkustella niin paljon kuin haluaa
- Voi lähteä extempore ravintolaan viettämään iltaa aikuisten kesken
- Saa rauhassa lukea kirjaa
- Ei tarvitse pyykätä lasten vaatteita, ei tehdä niille ruokaa, siivota niiden sotkuja eikä muutenkaan passata niitä.
Onhan noita syitä satoja. Terveisin onnellinen mutta ei yksinäinen vela.
Kaikki tunnutte puhuvan pikkulapsiajasta joka menee ohi muutenkin liian nopeaan.
Niin, esimerkithän ovat esimerkkejä eivätkä mikään kaiken mahdollisen kattava analyysi. Voihan tähän silti mieliksesi vielä lisätä ESIMERKIKSI
- Ei tarvitse sietää murrosikäisen oikkuja
- Ei tarvitse käydä vanhempainilloissa
- Ei tarvitse kustantaa mopoa ja mopokorttia ja ajokorttia ja pelätä ajaako lapsi kolarin
- Ei tarvitse järjestää rippijuhlia tai yo-juhlia tai valmistujaisia, eikä ostaa lukio/amiskirjoja ja muita kouluvälineitä
- Ei tarvitse pelätä että lapsesta tulee kouluampuja tai murhaaja tai jotain muuta rikollista
- Ei tarvitse stressata nuoren aikuistumisesta ja siitä pääseekö se kouluun/töihin
- Ei tarvitse pelätä käyttääkö lapsi (liikaa) päihteitä tai tuleeko siitä teinivanhempi
- Ei tarvitse pelätä saavansa lapsenlapsia ja joutuvansa niiden hoitajaksi
- Ei tarvitse pelätä löytääkö lapsi kumppanin tai sen jälkeen, että eroaako lapsi
- Voi testamentata omaisuutensa ihan mihin haluaa tai vaihtoehtoisesti yrittää keretä käyttää sen hulppeaan hoitoonsa vanhuksena.
- Ei tarvitse huolehtia siitä miten jälkeläiset pärjäävät oman kuoleman jälkeen tai jäävätkö ne suremaan
Noin, olisikohan siinä nyt tarpeeksi esimerkkejä koko elinkaaren ajalta, jottei kukaan pitäisi lapsettomia niin idiootteina että kuvitellaan lasten säilyvän taaperoina koko ikänsä???
Eli ei oikein ole elämää... ?
Ja kerron kolmen aikuisen lapsen äitinä, etten yöuniani menetä pohtimalla kuolemaani, perintöasioita tai löytävätkö kaikki sopivan kumppanin. Vanhemmuus voi olla ihan rauhallista. Eivät kaikki ole neuroottisia huolehtijoita.
Ei kaikkia kiinnosta jokin oma rahasto ja vain oma mahdollisimman hulppea taloudellinen tilanne. Omanarvontunto tulee ihan muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa vaikka on lapseton. Ei haittaa vaikka on koko elämänsä niin itsekeskeinen ja eurolleen kylmän laskelmoiva ettei koskaan tule perustelleeksi itselleen miksi pitäisi etsiä elämänkumppaniksi toinen ihminen ja lähteä rakkauden hölynpölyyn. Tarpeet saa tyydytettyä itsekin helpolla, nopealla ja halvalla tavalla, kunpa muutkin ihmiset olisivat yhtä hyviä siinä, sitten kukaan ei tarvitsisi lapsia.
Maailmahan on paska paikka ja jokainen meistä vain kärsii eikä mitään ole tehtävissä, tiedät tämän omasta kokemuksestasi.
Ja kyllä sille vauvan hymylle voi antaa hinnan euroina, annat sen joka kerta hiljaa mielessäsi. Enimmäkseen vauvat kuitenkin vain itkevät kaiket yöt ja päivät ja ovat sinulta kaikkea vailla, ikään kuin pelkkä vanhemman läheisyys voisi olla helpotus mihin tahansa hätään. Naurettavaa. Olisi ehkä kivaa kun tulisit kotiin paskasta maailmasta (tm), että lapset kilvan ryntäisivät kädet ojossa halaamaan, mutta kallista se on ja saattaa jäädä viikonlopun leffaputkesta jotain väliin.
Vuosi vuodeltahan nämä kokemukset ruokkivat itseään. Kesälläkin bussissa rääkyi joku penikka ja mietit että pitäisikö sääliä vai vihata tuota idioottia vai hänen vanhempaansa enemmän. Jonkun rangaistuksen ne ansaitsisivat molemmat pilatessaan sinun bussimatkan. Kyllä on älytöntä että jotku vapaaehtoisesti käyvät kylässä lapsiperheissä kuuntelemassa tuota.
Lapsettomuus on taloudellisesti järkevä päätös mutta eihän vauvafoorumin mammat sitä tajua koskaan.
Oliko tämä jyrkilehtolamaista sarkastista settiä?
Vastaan siten kuin ei olisi.
Ei, vauvan hymylle ei ole hintaa.... mutta, jos näin ajattelee, onkin parempi olla lapseton.
Eivätkä vauvat itke päivin ja öin jatkuvasti. Tietysti, jos näiden huomiohakusten marttyriäitien kirjoituksia ja suusanallisia vuodatuksia tarpeeksi lukee/kuuntelee, niin sellainen käsitys voi tulla.
En kahden kohdalla edes muista, että juurikaan olisivat itkeneet. Esikoinen oli vähän hankalampi ja joitain vähäunisia öitä tuli vietettyä.
Ei tarvitse jakaa kotiaan kenenkään kanssa.
Ei tarvitse harrastaa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Voi harrastaa seksiä milloin haluaa
- Naisen kroppa ei mene raskaudesta ja synnytyksestä pilalle
- Voi nukkua milloin haluaa
- Voi matkustella niin paljon kuin haluaa
- Voi lähteä extempore ravintolaan viettämään iltaa aikuisten kesken
- Saa rauhassa lukea kirjaa
- Ei tarvitse pyykätä lasten vaatteita, ei tehdä niille ruokaa, siivota niiden sotkuja eikä muutenkaan passata niitä.
Onhan noita syitä satoja. Terveisin onnellinen mutta ei yksinäinen vela.
Kaikki tunnutte puhuvan pikkulapsiajasta joka menee ohi muutenkin liian nopeaan.
Niin, esimerkithän ovat esimerkkejä eivätkä mikään kaiken mahdollisen kattava analyysi. Voihan tähän silti mieliksesi vielä lisätä ESIMERKIKSI
- Ei tarvitse sietää murrosikäisen oikkuja
- Ei tarvitse käydä vanhempainilloissa
- Ei tarvitse kustantaa mopoa ja mopokorttia ja ajokorttia ja pelätä ajaako lapsi kolarin
- Ei tarvitse järjestää rippijuhlia tai yo-juhlia tai valmistujaisia, eikä ostaa lukio/amiskirjoja ja muita kouluvälineitä
- Ei tarvitse pelätä että lapsesta tulee kouluampuja tai murhaaja tai jotain muuta rikollista
- Ei tarvitse stressata nuoren aikuistumisesta ja siitä pääseekö se kouluun/töihin
- Ei tarvitse pelätä käyttääkö lapsi (liikaa) päihteitä tai tuleeko siitä teinivanhempi
- Ei tarvitse pelätä saavansa lapsenlapsia ja joutuvansa niiden hoitajaksi
- Ei tarvitse pelätä löytääkö lapsi kumppanin tai sen jälkeen, että eroaako lapsi
- Voi testamentata omaisuutensa ihan mihin haluaa tai vaihtoehtoisesti yrittää keretä käyttää sen hulppeaan hoitoonsa vanhuksena.
- Ei tarvitse huolehtia siitä miten jälkeläiset pärjäävät oman kuoleman jälkeen tai jäävätkö ne suremaan
Noin, olisikohan siinä nyt tarpeeksi esimerkkejä koko elinkaaren ajalta, jottei kukaan pitäisi lapsettomia niin idiootteina että kuvitellaan lasten säilyvän taaperoina koko ikänsä???
Eli ei oikein ole elämää... ?
Ja kerron kolmen aikuisen lapsen äitinä, etten yöuniani menetä pohtimalla kuolemaani, perintöasioita tai löytävätkö kaikki sopivan kumppanin. Vanhemmuus voi olla ihan rauhallista. Eivät kaikki ole neuroottisia huolehtijoita.
Ei kaikkia kiinnosta jokin oma rahasto ja vain oma mahdollisimman hulppea taloudellinen tilanne. Omanarvontunto tulee ihan muualta.
Eikö sinulla ollu elämää ennen lapsia? Elätkö vain lastesi kautta/takia? Etkö saa omanarvontunnetta mistään muualta kuin lapsistasi?
Mun mielestä todella huolestuttavaa on kuinka moni vanhempi toteaa jotain tyyliin "ilman lapsiani olisin kuollut, vain lapset tekevät elämästä elämisen arvoista". Hyvänen aika sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Voi harrastaa seksiä milloin haluaa
- Naisen kroppa ei mene raskaudesta ja synnytyksestä pilalle
- Voi nukkua milloin haluaa
- Voi matkustella niin paljon kuin haluaa
- Voi lähteä extempore ravintolaan viettämään iltaa aikuisten kesken
- Saa rauhassa lukea kirjaa
- Ei tarvitse pyykätä lasten vaatteita, ei tehdä niille ruokaa, siivota niiden sotkuja eikä muutenkaan passata niitä.
Onhan noita syitä satoja. Terveisin onnellinen mutta ei yksinäinen vela.
Kaikki tunnutte puhuvan pikkulapsiajasta joka menee ohi muutenkin liian nopeaan.
Niin, esimerkithän ovat esimerkkejä eivätkä mikään kaiken mahdollisen kattava analyysi. Voihan tähän silti mieliksesi vielä lisätä ESIMERKIKSI
- Ei tarvitse sietää murrosikäisen oikkuja
- Ei tarvitse käydä vanhempainilloissa
- Ei tarvitse kustantaa mopoa ja mopokorttia ja ajokorttia ja pelätä ajaako lapsi kolarin
- Ei tarvitse järjestää rippijuhlia tai yo-juhlia tai valmistujaisia, eikä ostaa lukio/amiskirjoja ja muita kouluvälineitä
- Ei tarvitse pelätä että lapsesta tulee kouluampuja tai murhaaja tai jotain muuta rikollista
- Ei tarvitse stressata nuoren aikuistumisesta ja siitä pääseekö se kouluun/töihin
- Ei tarvitse pelätä käyttääkö lapsi (liikaa) päihteitä tai tuleeko siitä teinivanhempi
- Ei tarvitse pelätä saavansa lapsenlapsia ja joutuvansa niiden hoitajaksi
- Ei tarvitse pelätä löytääkö lapsi kumppanin tai sen jälkeen, että eroaako lapsi
- Voi testamentata omaisuutensa ihan mihin haluaa tai vaihtoehtoisesti yrittää keretä käyttää sen hulppeaan hoitoonsa vanhuksena.
- Ei tarvitse huolehtia siitä miten jälkeläiset pärjäävät oman kuoleman jälkeen tai jäävätkö ne suremaan
Noin, olisikohan siinä nyt tarpeeksi esimerkkejä koko elinkaaren ajalta, jottei kukaan pitäisi lapsettomia niin idiootteina että kuvitellaan lasten säilyvän taaperoina koko ikänsä???
Eli ei oikein ole elämää... ?
Ja kerron kolmen aikuisen lapsen äitinä, etten yöuniani menetä pohtimalla kuolemaani, perintöasioita tai löytävätkö kaikki sopivan kumppanin. Vanhemmuus voi olla ihan rauhallista. Eivät kaikki ole neuroottisia huolehtijoita.
Ei kaikkia kiinnosta jokin oma rahasto ja vain oma mahdollisimman hulppea taloudellinen tilanne. Omanarvontunto tulee ihan muualta.
Sulle "elämää" on vanhempainillat, murrosikäisen sietäminen, toisten juhlien järjestäminen, huolehtiminen ja stressaaminen jne? Meillä on sitten kyllä todella erilainen määritelmä "elämälle"!
Ja kyllä, minä todellakin olen neuroottinen huolehtija! Stressaan hirveästi puolison ja ystävienkin asioista, ja varmaan kuolisin huolesta jos pitäisi huolehtia ja murehtia vielä lapsestakin. Sehän tässä nimenomaan olikin pointti, että lapsettomana minun ei tarvitse, vaan voin minimoida huolen määrän!
Ps. mulle siis huolen määrä ja elämisen laatu korreloivan negatiivisesti. Mitä vähemmän huolia, sitä laadukkaampi elämä ( = "enemmän elämää"). Ilmeisesti sinulla on päinvastoin, tai sitten olet sellainen onnekas hulda huoleton joka rientää päivästä toiseen ilman huolen häivää, murehtimatta huomisesta. Voi kun itsekin olisi sellainen...
Vierailija kirjoitti:
Ps. mulle siis huolen määrä ja elämisen laatu korreloivan negatiivisesti. Mitä vähemmän huolia, sitä laadukkaampi elämä ( = "enemmän elämää").
Juuri näin. Sellainen väite, että kaikki arvokas toisi mukanaan myös huolta ja stressiä, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Hyvistä asioista tulee päinvastoin mielenrauhaa ja hyvää fiilistä.
Luepa esim. uutta tutkimustietoa aiheesta, esim. HY:N Sukupolvien ketju-projektista. Koen, että se, että minulla on lapsia ja välittäviä ihmisiä ympärilläni on etu, jonka saan siitä, että hankin lapsia ja olen heidän kanssaan lämpimissä väleissä. Se ei ole syy lasten hankkimiselleni, se on luontainen bonus. Itse olen kaikkien sukulaisteni kanssa paljon tekemisissä ja en näe mikseivät lapsenikin olisi, onhan heillä mahtava suku.