Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheen elämä ja lasten kasvaminen - Maalla vai kaupungissa parempi?
09.04.2026 |
Kertokaa mielipiteenne, omia kokemuksianne ja perustelkaa, miksi?
Meidän lapsiperhe asuu tällä hetkellä isossa kaupungissa, ja täällä kyllä viihdymme ihan hyvin. Miinuspuolina asumisen kalleus, meillä on asuntolaina, jota tuskin saamme koskaan maksettua ja tietysti se mietityttää, että päihteet ovat varmaan hyvin helposti saatavilla, olen nähnyt avointa huumekauppaa ihan melkein kotikulmilla enkä tykkää ajatuksesta, että muutaman vuoden päästä lapset hengailisivat jossain kauppakeskuksessa.
Meillä olisi nyt hyvä mahdollisuus muuttaa maalle. Talon hinta olisi neljäsosa nykyisen talomme hinnasta ja huoneita tulisi kolme lisää, neliöitä tuplaten. Luonto olisi ihan lähellä, pihasta alkaa metsä ja pellot. Todella kaunis ja rauhallinen ympäristö. Silti mietityttää arjen sujuminen, esim. palvelut kaukana, lapset kulkisivat taksilla kouluun.
Äh, hirveän vaikea tilanne.
Kommentit (30)
Ihmisiä on erilaisia, mikä kenellekin sitten sopii. Koen, että meidän perheelle toimiva ratkaisu on jotakin kaupungin ja maaseudun väliltä. Käytännössä tällä hetkellä se tarkoittaa lähiöasumista pääkaupunkiseudulla. Välillä täälläkin tuntuu siltä, että ärsykkeitä on liikaa. Kokonaisuutena silti koen tämän parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Maalla tylsistyin kuoliaaksi ja kaupungin keskustassa uupuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras kompromissi lienee pienempi taajama, jossa lapsille on harrastus- yms. mahdollisuuksia. Onko tuo teidän kohteenne sellainen vai ihan ihan maalla.
Missä luulet, että lapset maalla hengailee? Seurakunnan hartaus-kerhoissa ja teeilloissa?
Vierailija kirjoitti:
Missä luulet, että lapset maalla hengailee? Seurakunnan hartaus-kerhoissa ja teeilloissa?
Kaupungissa lapset ovat ns paremmassa turvassa, kun on niitä vaihtoehtoja niin harrastuksissa, kuin kaveripiireissäkin.
Kaupungissa parempi esim Helsingin keskusta, maaseudulla lapsesta tulee ahdasmielisiä, mielenterveysongelmaisia ja yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä luulet, että lapset maalla hengailee? Seurakunnan hartaus-kerhoissa ja teeilloissa?
Kaupungissa lapset ovat ns paremmassa turvassa, kun on niitä vaihtoehtoja niin harrastuksissa, kuin kaveripiireissäkin.
Se on vanhemman loputon tehtävä tarjota niitä vaihtoehtoja, esim mielekästä tekemistä siellä kauppakeskuksissa notkumisen sijaan.
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseutua on monenlaista. Voi asua keskellä korpea tai pienen kunnan/kaupungin liepeillä. Skaala on aika laaja mikä kenellekin sopii.
Tuossa painaa vaakakupissa se että maaseudulla ei ole palveluita, koulut suljetaan ja kaikki asiat ovat pitkien matkojen päässä. Toki maalla on rauhallisempaa, mutta on sielläkin huumeiden käyttäjiä ja omat ongelmansa. Asumisen hintataso on matalampi, mutta kun ottaa huomioon että tarvitaan auto ja aikaa asioiden hoitoon enemmän sekä se että sähkön siirtohinta voi olla todella korkea, voi se halpa asuminen tulla kalliiksikin.
Harkitse tarkkaan kaikki puolia asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa parempi esim Helsingin keskusta, maaseudulla lapsesta tulee ahdasmielisiä, mielenterveysongelmaisia ja yksinkertaisia.
Ja naiivia kuvitella nuorten olevan turvassa päihteiltä jossain tontunperseessä. Mullakin on omat ruohot kasvamassa ihan tossa rajan tuntumassa.
Ja on ihan tutkittu juttu, että kaupungissa asuvilla nuorilla menee paremmin kuin syrjäseuduilla asuvilla.
Joo, voit sen tönön saada halvemmalla, mutta loput onkin sitten jo toinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Joo, jos siltä lapselta löytyy kiinnostusta konevehkeisiin.
No, voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, että itse kasvoin pikkukaupungissa 90-luvulla. Meillä oli siellä kavereissa sekä vieläkin sivummalta traktorilta kylille tulevia maajussien vesoja, että meitä "keskustassa" asuvia. Kaikki oli sopivan pientä, vapaata, yksi koulu, muutama harrastus. Oltiin muuten vaan, uitiin ja joskus juopoteltiin. Sielläkin seuraavasta isosta kaupungista tuli huumeet jotka veivät pari kaveria.
Nyt omien lasteni kanssa oon asunut isomman kaupungin lähiössä. Alueelliset kaverit ja harrastukset. Mutta kuinkas kävi. Vanhempi lapsi, joka on erityyppinen, on kyllä ihan turvassa eikä kiinnostunut vaarasta mutta selkeästi olisi hyötynyt maalaismaisemista ja puuhastelusta vapaammin kuin kerrostalossa. Haaveilee maalle muuttamisesta isoon taloon. On jo iso teini. Ja nuorempi taas, löysi just ne hengailukaverit, jotka ei harrastuksista piittaa ja alkoi pyörimään vaaran keskellä. Isommassa kaupungissa niitä tuttavia on muuten melkosen hankala kaikkia skoutata, kun jos ihmiset haluaa pysyä tuntemattomissa, ne pysyy. Iso järkytys on ollut vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö. Sitä ei ole. Ei niiden kanssa, joiden kanssa se olisi oleellista, joiden kanssa olisi tärkeää jakaa tiedot ja liikkeet lapsista. Ihmiset on vajavaisia vanhempinakin, mikäli he ovat vajavaisia muuten.
Nyt tilanne on se, että lapsi sijoitettiin maalle kun ei toimet täällä riittäneet. Kaikkeni yritin, aina on viety harrastuksiin, rakastettu. Silti ns.kaupunkinuorten kovuus meinasi viedä mukanaan. Koen että vasta nyt saamme apua.
Valitsisin tänä päivänä sen maaseudun ja pitäisin huolta hyvästä yhteisöstä jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Joo, jos siltä lapselta löytyy kiinnostusta konevehkeisiin.
No aika monelta löytyy. Ja toisaalta maatalossa voi pitää vaikka omaa hevosta jos lasten sattuu kiinnostamaan ratsastaminen.
Olen maalta kotoisin, siis todella syrjäkylältä, ja asun nykyään isossa kaupungissa.
Kymmenen kertaa kymmenestä kasvatan lapseni mieluummin kaupungissa. Täällä on todella paljon harrastusvaihtoehtoja, erilaisia kouluja ja kouluissa oppiaineissa, esim. kielissä ja valinnaisissa, mahtavan paljon valinnanvaraa. Kaverit asuvat viereisessä rapussa tai seuraavassa talossa. Jos lapsella sattuu olemaan jotakin erityistarpeita, niin niihin on kouluissa paljon parempi osaaminen kuin maalla ja esim. isossa sairaalassa tarjolla parempaa hoitoa. Meidän tapauksessa joutuisimme sieltä maalta kuitenkin matkustamaan tänne kaupunkiin hoitoon.
Lähes kaikissa suomalaiskaupungeissa lapsiperheiden suosimilta alueilta on lyhyt matka luontoon. Meilläkin virkistysalue lenkkipolkuineen alkaa muutaman sadan metrin päästä.
Tälleen lapsena jonka vanhemmat päätti muuttaa maaseudun rauhaan niin älä tee sitä.
Asuminen ei luultavasti tule olemaan halvempaa vaan kalliimpaa kun otetaan huomioon kaikki piilokulut, ison talon lämmityksestä siihen ettei minnekään pääse ilman omaa autoa.
Ajattele sitä mikä lapselle/nuorelle tärkeintä eli koulu ja kaverit.
Lapsi kärsii siitä jos koulumatka vie liian paljon aikaa joka päivä, ja paremmat jatkokoulutusmahdollisuudet on aina parempi, etteivät joudu jo 15v muuttamaan omilleen.
Mutta sitäkin tärkeämpää on se että lapsi pystyy opettelemaan normaalia sosiaalista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa. Se on lapsen suurin murheenkryyni jos joutuu elämään pienissä piireissä eikä sieltä sattumoisin löydy sitä oikeaa ystävää. Maaseudun lapset tuppaavat olemaan homogeenisempää porukkaa harrastuksia myöten, se ryhmäpaine on ihan eri luokkaa. Sitten ovat yksin ja se voi rampauttaa sosiaalisesti koko loppuiäksi. Myöskään koulun jälkeinen hengaaminen ei tule kuuloonkaan ennenkuin kaikilla on mopot/autot.
Lisäksi ne huumeet käy hyvin kaupan siellä, varsinkin kun nuorilla ei ole mitään tekemistä. Jos porukka päättää että on coolia vetää jotain salaa aikuisilta niin sitä ei pääse pakoon porukkaa vaihtamalla kun mitään muuta porukkaa ei yksinkertaisesti ole.
Olin 13 kun jouduin muuttamaan maalle äidin maalaisromantiikan perässä. Pienessä yhteisöissä jouduin saman tien kiusatuksi ja sitä kesti koko sen kolme vuotta, ennen kuin muutin takaisin kaupunkiin isän luo. Eikä äidinkään tarinalla ruusuista loppua ollut.
Kaupunki, muttei Helsinki. Kasvoin ite Oulussa joka oli hyvä kaupunki ku pyörällä pääs nopeasti joka paikkaan ja tosi hyvät urheilumahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla on itse asiassa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa. Kaupungissa on niin pienet pihat että mahdollisuudet harrastaa mitään ihmeellisempää kotona ovat varsin rajalliset. Maaseudulla lapsilla on omat peltoautot ja mopot joilla ajetaan ja joita laitetaan ja joiden parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Myös maalla on asutusta sen verran tiheässä että kaverit saattavat hyvinkin olla kilometrin tai parin päässä eikä mitenkään saavuttamattomissa niin kuin joku saattaa kuvitella. Helsingissä harrastaminen tarkoittaa sitä että kotona ollaan hyvin harvoin ja oikeastaan jokaisen harrastuksen takia on lähdettävä kotoa pois ja yleensä jokaisen perheenjäsenen vielä eri suuntaan.
Joo, jos siltä lapselta löytyy kiinnostusta konevehkeisiin.
No aika monelta löytyy. Ja toisaalta maatalossa voi pitää vaikka omaa hevosta jos lasten sattuu kiinnostamaan ratsastaminen.
Oman hevosen ylläpito vastaa omakotitalon kustannuksia.
Et kertonut miten pienestä paikkakunnasta on kyse. Onko mahdollista, se koulukin lakkautetaan jossain vaiheessa? Jaksatteko kuskata lapsia harrastuksiin ja kavereille työpäivän jälkeen?