Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat lapsettomuuden parhaat puolet? Miksi kannattaa olla mieluummin lapseton kuin vanhempi?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla raskaana ja synnyttää.
-Et koe tunne-elämyksiä.
Tuolla argumentilla voi perustella myös, miksi kannattaa tulla raiskatuksi. Olet taas yhtä tunnekokemusta rikkaampi!
Ok, en ole tullut raiskatuksi joten en tiedä, mutta kuvittelisin, että on ihan eri maailmasta kokea sellainen tunne-elämys. Kukin toki tavallaan kokee eri asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma aika ja mahdollisuus harrastaa juuri sitä mitä haluaa. Jos minulla olisi lapsia, olisin varmaankin luopunut moottoripyöräilystä ym. vaarallisista lajeista.
Mahdollisuus omistautua omalle miehelle 100%, on ihanaa pystyä rakastelemaan missä vaan ja milloin vain omassa kodissa, ei tarvitse odotella hetkeä jolloin lapset on kaverilla tai käyneet nukkumaan.
150 000 euron vuositulot jaettuna kahdelle hengelle tuo mukavasti huolettomuutta elämään. Ei tarvitse miettiä mistä saa maitopurkin halvimmalla tai ylipäätään rahan riittävyyttä, mitä lapselliset kaverini pohtivat hyvin usein tavatessamme.
Mahdollisuus olla joustava töissä ja tehdä pitkää päivää silloin kun työt sitä vaatii, ei tarvitse lähteä kiireellä töistä tasan kello neljä hakemaan lapsia päiväkodista. Ja onneksi on pomo, joka tuota ominaisuutta on arvostanut, eli olen ylentynyt huomattavasti nopeampaan tahtiin kuin työkaverimammat.
Spontaanius. Jos töissä on hiljaisempaa, voin hyvin nopealla aikataululla ottaa vapaata ja ostaa lentoliput jonnekin. Jos minulla olisi lapsia, lomailu rajoittuisi vain ja ainoastaan koulujen loma-aikaan tai olisin riippuvainen lapsenvahtien aikatauluista.
Vierailija kirjoitti:
Paras asia on tietenkin se, ettei tarvitse olla vanhemapana vastuussa valtavasta määrästä monotonista, raskasta ja kokonaisarvoltaan hyvin kyseenalaista työtä, josta lapsen elättäminen, hoitaminen ja kasvattaminen koostuu. Lapseton on sen sijaan vapaa käyttämään aikansa johonkin aidosti merkitykselliseen ja palkitsevaan tekemiseen.
Mikä sitten on sitä aidosti merkityksellistä ja palkitsevaa, ja millä mittareilla tätä absoluuttisesti mitataan?
Eiköhän nuo merkityksellisyydet ja palkitsevuudet ole jokaisen omia henkilökohtaisia tavoitteita, jotka määritellään itse. Jollekin ne ovat lasten kasvatus (ja nimenomaan nyt se kasvatus, eikä se että synnytetään lapsia ja annetaan näiden olla vapaasti) ja jollekin urakiito, jollekin taas se naapuruston näyttävin puutarha.
Ääliömäistä lähteä aina uudestaan näihin tappeluihin, että onko lapsettomuus vai lapsellisuus parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäitsekkyys ei ole sama asia kuin omista lapsista puhuminen. Vaan lapset opettaa sulle sitä epäitsekkyyttä. Hienosti meni kirjoittajan pointti ohi.
En ole tähän vajaan 40v ikään mennessä tavannut yhden yhtä lapsellista, jolla se mainostettu epäitsekkyys ulottuisi yhtään pidemmälle kuin siihen omaan lapseen (useilla ei toki siihenkään).
Se, että entisen minäminä-elämän sijaan elämä on minminä-munlapsetmunlapset ei ole tippaakaan epäitsekkäämpää kuin lapsettoman väitetty minäminäelämä. Yhden ainoankaan lapsellisen epäitsekkyys ei ulotu lapsetonta pidemmälle muiden ihmisten, eläinten tai luonnon suhteen - päinvastoin!
Jos ennen on oltukin vaikka luonnonystäviä niin sen tilalle tulee munlapsimunlapsi, tai jos ennen on annettu ovella tietä mummoille niin nyt ne jyrätään lastenvaunuilla. Ja niin edelleen. Muille ihmisillä ei ole vanhemmille enää mitään muuta kuin välinearvo, jos he voivat palvella sitä munlapsea. Kaikki muut ovat arvottomia häiriötekijöitä, jotka jyrätään armotta jos he sattuvat sen munlapsen tielle. Ihan riippumatta siitä mikä on hyväksi yhteisölle tai ihmiskunnalle tai naapurustolle, tai onko se "joku muu" itsekin lapsi - ainoa mikä merkitsee on se munlapsimunlapsi. Siinä on mahdoton nähdä mitään epäitsekkyyttä.
Ikävä kyllä 99% vanhemmista muuttuu tällaisiksi itsekkyyden ruumiillistumiksi heti kun raskautuvat. Ja pahinta näissä on, kun itsekkyyden kuplassaan kuvittelevat vielä olevansa epäitsekkäitä... Hyi helvetti mitä porukkaa.
Mä olen tavannut - mun miehen. Hitsi, että on ilo huomata, miten se on oppinut esim. jakamaan asioita siihen entiseen lapsettomaan itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei tietenkään ole pakko tehdä mitään lapsen hyvinvoinnin eteen. Saattaapi kyllä käydä niin, että lapsi otetaan aika äkkiä huostaan, jos ei tee.
Vittu mitä kommentteja. :D
Apua, missä näin oli? Meni ohi...
Mm. viestissä 45 ja noissa muissa, joissa koetettiin inttää, ettei vanhemmuuteen liity sen enempää pakkoja kuin lapsettomuuteenkaan. Sinänsä kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät, että kun toisen ihmisen henki ja terveys on omalla vastuulla, rajoituksia ei pääse pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma aika ja mahdollisuus harrastaa juuri sitä mitä haluaa. Jos minulla olisi lapsia, olisin varmaankin luopunut moottoripyöräilystä ym. vaarallisista lajeista.
Mahdollisuus omistautua omalle miehelle 100%, on ihanaa pystyä rakastelemaan missä vaan ja milloin vain omassa kodissa, ei tarvitse odotella hetkeä jolloin lapset on kaverilla tai käyneet nukkumaan.
150 000 euron vuositulot jaettuna kahdelle hengelle tuo mukavasti huolettomuutta elämään. Ei tarvitse miettiä mistä saa maitopurkin halvimmalla tai ylipäätään rahan riittävyyttä, mitä lapselliset kaverini pohtivat hyvin usein tavatessamme.
Mahdollisuus olla joustava töissä ja tehdä pitkää päivää silloin kun työt sitä vaatii, ei tarvitse lähteä kiireellä töistä tasan kello neljä hakemaan lapsia päiväkodista. Ja onneksi on pomo, joka tuota ominaisuutta on arvostanut, eli olen ylentynyt huomattavasti nopeampaan tahtiin kuin työkaverimammat.
Spontaanius. Jos töissä on hiljaisempaa, voin hyvin nopealla aikataululla ottaa vapaata ja ostaa lentoliput jonnekin. Jos minulla olisi lapsia, lomailu rajoittuisi vain ja ainoastaan koulujen loma-aikaan tai olisin riippuvainen lapsenvahtien aikatauluista.
Tjaa-a, mulla on neljä lasta ja moottoripyörä.
Saa nukkua pitkään. Riidellä ja harrastaa seksiä milloin haluaa. Saa elää epäterveellisesti ja pääsee aina juhlimaan jos haluaa. Voi syödä karkkia milloin vaan.
en kyllä vaihtais mun kaksvuotiasta mihinkäään koskaan! Herään mieluummin kuudlta ja elän turvallista tasaista elämää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei tietenkään ole pakko tehdä mitään lapsen hyvinvoinnin eteen. Saattaapi kyllä käydä niin, että lapsi otetaan aika äkkiä huostaan, jos ei tee.
Vittu mitä kommentteja. :D
Apua, missä näin oli? Meni ohi...
Mm. viestissä 45 ja noissa muissa, joissa koetettiin inttää, ettei vanhemmuuteen liity sen enempää pakkoja kuin lapsettomuuteenkaan. Sinänsä kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät, että kun toisen ihmisen henki ja terveys on omalla vastuulla, rajoituksia ei pääse pakoon.
45 oli mun kirjoittama, joten selvennä mulle vielä, jos ymmärsin väärin, että mitä noi sun tarkoittamat viranomaiset (joita lapsen mukana tulee) on? Muskarissa ei olla käyty kenenkään neljän lapsen kanssa (eivät halunneet, onko siis lasun paikka)? Voi jeesus, miten tyhmiä ihmiset on.
Jos taas tarkoitat neuvolaa sun viranomaisellas, niin sinne mennään lapsen kanssa kerran vuodessa eikä sekään ole mikään pakko. Pelkäätkö ihmisiä?
Miksi näitä keskusteluja aina tehdään? Tämähän on maailman turhin väittely. Tottakai lapsettomat ylistävät valintaansa ja lapsia hankkineet sanovat tulleensa onnellisimmiksi. Niinhän sen kuuluu ollakin, että ihmiset löytävät onnen omasta elämästään niillä korteilla mitä on. Ois aika kauheaa jos lapsia saaneet kuorossa varoittaisivat, että hei älkää hankkiko lapsia, ne tekevät onnettomiksi. Sehän tarkoittaisi, että niille ihmisille ei olisi pitänyt lapsia syntyä. Kukaan ei voi sanoa, mikä on oikea valinta sinulle. Elämä valintoineen on riskipeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa nukkua pitkään. Riidellä ja harrastaa seksiä milloin haluaa. Saa elää epäterveellisesti ja pääsee aina juhlimaan jos haluaa. Voi syödä karkkia milloin vaan.
en kyllä vaihtais mun kaksvuotiasta mihinkäään koskaan! Herään mieluummin kuudlta ja elän turvallista tasaista elämää :)
Mä olen kyllä lapsista huolimatta saanut nukkua pitkään. Seksikin maistuu paremmalle kun vähän odottaa. Juhlia en ole koskaan tykännyt. Karkit ja jäätelö maistuu liikaakin lapsista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma aika ja mahdollisuus harrastaa juuri sitä mitä haluaa. Jos minulla olisi lapsia, olisin varmaankin luopunut moottoripyöräilystä ym. vaarallisista lajeista.
Mahdollisuus omistautua omalle miehelle 100%, on ihanaa pystyä rakastelemaan missä vaan ja milloin vain omassa kodissa, ei tarvitse odotella hetkeä jolloin lapset on kaverilla tai käyneet nukkumaan.
150 000 euron vuositulot jaettuna kahdelle hengelle tuo mukavasti huolettomuutta elämään. Ei tarvitse miettiä mistä saa maitopurkin halvimmalla tai ylipäätään rahan riittävyyttä, mitä lapselliset kaverini pohtivat hyvin usein tavatessamme.
Mahdollisuus olla joustava töissä ja tehdä pitkää päivää silloin kun työt sitä vaatii, ei tarvitse lähteä kiireellä töistä tasan kello neljä hakemaan lapsia päiväkodista. Ja onneksi on pomo, joka tuota ominaisuutta on arvostanut, eli olen ylentynyt huomattavasti nopeampaan tahtiin kuin työkaverimammat.
Spontaanius. Jos töissä on hiljaisempaa, voin hyvin nopealla aikataululla ottaa vapaata ja ostaa lentoliput jonnekin. Jos minulla olisi lapsia, lomailu rajoittuisi vain ja ainoastaan koulujen loma-aikaan tai olisin riippuvainen lapsenvahtien aikatauluista.
Tjaa-a, mulla on neljä lasta ja moottoripyörä.
Mulla on nolla lasta ja viisi moottoripyörää. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen ihminen, että jos lapsen olisin tehnyt, olisin lopettanut kaikki vaaralliset harrastukseni, moottoripyöräily mukaanlukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäitsekkyys ei ole sama asia kuin omista lapsista puhuminen. Vaan lapset opettaa sulle sitä epäitsekkyyttä. Hienosti meni kirjoittajan pointti ohi.
En ole tähän vajaan 40v ikään mennessä tavannut yhden yhtä lapsellista, jolla se mainostettu epäitsekkyys ulottuisi yhtään pidemmälle kuin siihen omaan lapseen (useilla ei toki siihenkään).
Se, että entisen minäminä-elämän sijaan elämä on minminä-munlapsetmunlapset ei ole tippaakaan epäitsekkäämpää kuin lapsettoman väitetty minäminäelämä. Yhden ainoankaan lapsellisen epäitsekkyys ei ulotu lapsetonta pidemmälle muiden ihmisten, eläinten tai luonnon suhteen - päinvastoin!
Jos ennen on oltukin vaikka luonnonystäviä niin sen tilalle tulee munlapsimunlapsi, tai jos ennen on annettu ovella tietä mummoille niin nyt ne jyrätään lastenvaunuilla. Ja niin edelleen. Muille ihmisillä ei ole vanhemmille enää mitään muuta kuin välinearvo, jos he voivat palvella sitä munlapsea. Kaikki muut ovat arvottomia häiriötekijöitä, jotka jyrätään armotta jos he sattuvat sen munlapsen tielle. Ihan riippumatta siitä mikä on hyväksi yhteisölle tai ihmiskunnalle tai naapurustolle, tai onko se "joku muu" itsekin lapsi - ainoa mikä merkitsee on se munlapsimunlapsi. Siinä on mahdoton nähdä mitään epäitsekkyyttä.
Ikävä kyllä 99% vanhemmista muuttuu tällaisiksi itsekkyyden ruumiillistumiksi heti kun raskautuvat. Ja pahinta näissä on, kun itsekkyyden kuplassaan kuvittelevat vielä olevansa epäitsekkäitä... Hyi helvetti mitä porukkaa.
Mä olen tavannut - mun miehen. Hitsi, että on ilo huomata, miten se on oppinut esim. jakamaan asioita siihen entiseen lapsettomaan itseensä.
Jakaako siis muillekin kuin omalle lapselle/perheelle? Naapureille, vastaantulijoille, hyväntekeväisyyden kautta tuntemattomille? Ottaa em. perheen ulkopuoliset paremmin huomioon kuin ennen? On empaattisempi muillekin kuin oman perheensä jäsenille, ja ymmärtää ihmisten erilaisuutta suuremmassa mittakaavassa ja toimii niin että muutkin kuin oma perhe olisivat elämässään onnellisempia? Antaa liikenteessä muille tietää, avaa ovia, ottaa elämisessään huomioon entistä paremmin naapurit, vastaantulijat, asiakaspalvelijat jne jne?
Jos näin niin onnittelut, olet joko tavannut ultraharvinaisuuden, tai sitten miehesi on ollut harvinaisen kypsymätön ja pakottunut aikuistumaan vasta lisäännyttyään. TAI sorruit sinäkin siihen, että oman lapsen huomioiminen lasketaan epäitsekkyydeksi samaan aikaan, kun mies on ihan tasan yhtä itsekäs koko muuta maailmaa kohden kuin ennenkin, todennäköisesti jopa pahempi kuin vain oman edun tavoittelun sijaan kahmitaan kaikki itselle JA lapselle...
Vierailija kirjoitti:
... oman lapsen huomioiminen lasketaan epäitsekkyydeksi samaan aikaan, kun mies on ihan tasan yhtä itsekäs koko muuta maailmaa kohden kuin ennenkin, todennäköisesti jopa pahempi kuin vain oman edun tavoittelun sijaan kahmitaan kaikki itselle JA lapselle...
Itsekäs lapseton menee kaupassa esittelystandille, ja kahmaisee itselleen kaikki esillä olevat herkut muiden edestä. Sama tyyppi tekee lapsen, ja kahmaisee yhä standilta kaiken esillä olevan muiden edestä, ojentaen sitten ekan herkun lapselle ennen kuin syö loput itse. Ja ajattelee olevansa epäitsekäs, kun huomioi lapsen ensin :'D!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nolla lasta ja viisi moottoripyörää. Olen kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen ihminen, että jos lapsen olisin tehnyt, olisin lopettanut kaikki vaaralliset harrastukseni, moottoripyöräily mukaanlukien.
Ehkä sun olisi syytä tosiaan niin tehdäkin. Meillä toi nelivuotiaskin istuu tyylikkäästi takana mukana. Koen moottoripyöräilyn tasan niin vaaralliseksi, kuin sen itse tekee.
Että orggimoro vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäitsekkyys ei ole sama asia kuin omista lapsista puhuminen. Vaan lapset opettaa sulle sitä epäitsekkyyttä. Hienosti meni kirjoittajan pointti ohi.
En ole tähän vajaan 40v ikään mennessä tavannut yhden yhtä lapsellista, jolla se mainostettu epäitsekkyys ulottuisi yhtään pidemmälle kuin siihen omaan lapseen (useilla ei toki siihenkään).
Se, että entisen minäminä-elämän sijaan elämä on minminä-munlapsetmunlapset ei ole tippaakaan epäitsekkäämpää kuin lapsettoman väitetty minäminäelämä. Yhden ainoankaan lapsellisen epäitsekkyys ei ulotu lapsetonta pidemmälle muiden ihmisten, eläinten tai luonnon suhteen - päinvastoin!
Jos ennen on oltukin vaikka luonnonystäviä niin sen tilalle tulee munlapsimunlapsi, tai jos ennen on annettu ovella tietä mummoille niin nyt ne jyrätään lastenvaunuilla. Ja niin edelleen. Muille ihmisillä ei ole vanhemmille enää mitään muuta kuin välinearvo, jos he voivat palvella sitä munlapsea. Kaikki muut ovat arvottomia häiriötekijöitä, jotka jyrätään armotta jos he sattuvat sen munlapsen tielle. Ihan riippumatta siitä mikä on hyväksi yhteisölle tai ihmiskunnalle tai naapurustolle, tai onko se "joku muu" itsekin lapsi - ainoa mikä merkitsee on se munlapsimunlapsi. Siinä on mahdoton nähdä mitään epäitsekkyyttä.
Ikävä kyllä 99% vanhemmista muuttuu tällaisiksi itsekkyyden ruumiillistumiksi heti kun raskautuvat. Ja pahinta näissä on, kun itsekkyyden kuplassaan kuvittelevat vielä olevansa epäitsekkäitä... Hyi helvetti mitä porukkaa.
Mä olen tavannut - mun miehen. Hitsi, että on ilo huomata, miten se on oppinut esim. jakamaan asioita siihen entiseen lapsettomaan itseensä.
Jakaako siis muillekin kuin omalle lapselle/perheelle? Naapureille, vastaantulijoille, hyväntekeväisyyden kautta tuntemattomille? Ottaa em. perheen ulkopuoliset paremmin huomioon kuin ennen? On empaattisempi muillekin kuin oman perheensä jäsenille, ja ymmärtää ihmisten erilaisuutta suuremmassa mittakaavassa ja toimii niin että muutkin kuin oma perhe olisivat elämässään onnellisempia? Antaa liikenteessä muille tietää, avaa ovia, ottaa elämisessään huomioon entistä paremmin naapurit, vastaantulijat, asiakaspalvelijat jne jne?
Jos näin niin onnittelut, olet joko tavannut ultraharvinaisuuden, tai sitten miehesi on ollut harvinaisen kypsymätön ja pakottunut aikuistumaan vasta lisäännyttyään. TAI sorruit sinäkin siihen, että oman lapsen huomioiminen lasketaan epäitsekkyydeksi samaan aikaan, kun mies on ihan tasan yhtä itsekäs koko muuta maailmaa kohden kuin ennenkin, todennäköisesti jopa pahempi kuin vain oman edun tavoittelun sijaan kahmitaan kaikki itselle JA lapselle...
Kiitos onnitteluista! Itsekin olen varmasti empaattisempi ihminen kuin olisin ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... oman lapsen huomioiminen lasketaan epäitsekkyydeksi samaan aikaan, kun mies on ihan tasan yhtä itsekäs koko muuta maailmaa kohden kuin ennenkin, todennäköisesti jopa pahempi kuin vain oman edun tavoittelun sijaan kahmitaan kaikki itselle JA lapselle...
Itsekäs lapseton menee kaupassa esittelystandille, ja kahmaisee itselleen kaikki esillä olevat herkut muiden edestä. Sama tyyppi tekee lapsen, ja kahmaisee yhä standilta kaiken esillä olevan muiden edestä, ojentaen sitten ekan herkun lapselle ennen kuin syö loput itse. Ja ajattelee olevansa epäitsekäs, kun huomioi lapsen ensin :'D!
Tämä.
Ja voi kun näkisi vielä eläissään sen päivän, että työelämässä lapsiperheellinen luopuisi vapaaehtoisesti heinäkuun lomasta, jotta lapsettomat kollegat saisivat kerrankin viettää kesälomaa muulloin kuin keväällä tai syksyllä. Tai sen tilanteen, kun lapsiperheellinen suostuu olemaan töissä joulun välipäivät, jotta lapsettomat saisivat viettää vapaa-aikaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... oman lapsen huomioiminen lasketaan epäitsekkyydeksi samaan aikaan, kun mies on ihan tasan yhtä itsekäs koko muuta maailmaa kohden kuin ennenkin, todennäköisesti jopa pahempi kuin vain oman edun tavoittelun sijaan kahmitaan kaikki itselle JA lapselle...
Itsekäs lapseton menee kaupassa esittelystandille, ja kahmaisee itselleen kaikki esillä olevat herkut muiden edestä. Sama tyyppi tekee lapsen, ja kahmaisee yhä standilta kaiken esillä olevan muiden edestä, ojentaen sitten ekan herkun lapselle ennen kuin syö loput itse. Ja ajattelee olevansa epäitsekäs, kun huomioi lapsen ensin :'D!
Mulla on sitten vielä opittavaa. Mä kun olen ottanut sen yhden vain lapselle. Pitääkin petrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... oman lapsen huomioiminen lasketaan epäitsekkyydeksi samaan aikaan, kun mies on ihan tasan yhtä itsekäs koko muuta maailmaa kohden kuin ennenkin, todennäköisesti jopa pahempi kuin vain oman edun tavoittelun sijaan kahmitaan kaikki itselle JA lapselle...
Itsekäs lapseton menee kaupassa esittelystandille, ja kahmaisee itselleen kaikki esillä olevat herkut muiden edestä. Sama tyyppi tekee lapsen, ja kahmaisee yhä standilta kaiken esillä olevan muiden edestä, ojentaen sitten ekan herkun lapselle ennen kuin syö loput itse. Ja ajattelee olevansa epäitsekäs, kun huomioi lapsen ensin :'D!
Tämä.
Ja voi kun näkisi vielä eläissään sen päivän, että työelämässä lapsiperheellinen luopuisi vapaaehtoisesti heinäkuun lomasta, jotta lapsettomat kollegat saisivat kerrankin viettää kesälomaa muulloin kuin keväällä tai syksyllä. Tai sen tilanteen, kun lapsiperheellinen suostuu olemaan töissä joulun välipäivät, jotta lapsettomat saisivat viettää vapaa-aikaa..
Oisko aika vaihtaa pomoa?
Minua säälittää kaikki lapsettomat ihmiset. Jäävät niin paljosta paitsi, kun eivät näe oman lapsen kasvua. Eivät voi iloita lapsen ilosta. Eivät voi opettaa omalle lapselleen samoja juttuja, jotka ovat itselle tärkeitä.
Lapsettoman elämä on vain pelkkää työssäkäyntiä, jonka jälkeen kotona odottaa sama muuttumaton elämä tietokoneella istuen ja tv:tä katsellen. Viikonlopuiksi pitää olla aina menoa. Lomilla on lähdettävä ulkomaille. Juhlapyhiksi on tuppauduttava sukulaisille tai lähdettävä ulkomaille, koska mitä iloa on viettää joulua pariskuntana? Elämä on koko ajan samanlaista, eikä se etene minnekään. Ollaan vaan ja nautitaan, kunnes sillä ei ole enää mitään merkitystä. Ei tunnu enää miltään kun kaiken saa ja kaiken on kokenut.
Apua, missä näin oli? Meni ohi...